Viime vuoden 82 julkaistua asua yhteen postaukseen koostaessa yritin miettiä, mikä on ollut menneen pukeutumisvuoden erityispiirre, mutta oikein selkeää sellaista ei tullut mieleen.

Oikeastaan viime vuosi on pukeutumisessa noudatellut hyvin pitkälle toissavuoden linjaa, selkeää, klassista ja yksinkertaisempia asusteita. A-linjaisia hameita ja pääsääntöisesti mustia jalkineita. Ehkä selkein erityispiirre on, että olen tänä vuonna suurella todennäköisyydellä käyttänyt enemmän polvimittaisia ja midipituisia helmoja kuin koskaan ennen. Lisäksi olen käyttänyt matalia jalkineita kesäkauden ulkopuolella aiempia vuosia enemmän, joskin korot ovat silti edelleen mieluisimmat.

Toinen huomionarvoinen piirre lienee myös se, että olen käyttänyt housuja aiempaakin vähemmän. Enhän koskaan aikuisiälläni ole ollut suuri housujen ystävä, mutta pääsääntöisesti silti talvisin ainakin mustia farkkuja on tullut käytettyä mennyttä vuotta enemmän.

Toisaalta taas leudommilta kausilta ja erityisesti kesältä on kertynyt paljon enemmän asukuvia kuin talvikaudelta, sama taitaa olla edessä tänäkin vuonna. Ja toisaalta se on ihan ymmärrettävää. Yritä nyt kuvata kun valoisa aika on lyhyt kuin mikä ja nyt menneinä kuukausina vieläpä poikkeuksellisen harmaa. Eikä sitäkään voi kieltää, että kesä nyt ylipäätään inspiroi enemmän ja laajentaa mahdollisuuksia.

Omia menneen vuoden suosikkiasuja ovatkin kesäkokonaisuudet ja reissulookit.

Siitä huolimatta eniten käytettyjä vaatteita ovat kuitenkin keitaisumekot, polvipituiset vekkihameet ja klassiset mustat mekot. Eli ylipäätään sellaiset vaatteet, jotka ovat sopineet hyvin toimistoon, alkuvuonna päivätöiden muodossa ja nyt loppuvuonna asiakkaiden luona käymiseen.

Nähtäväksi jää, miten pukeutumiseen tulee vaikuttamaan se, että ainakin nyt alkuvuonna vietän aikaa enemmän kotitoimistolla ja julkisissa etätöihin sopivissa paikoissa ja vähemmän toimistomaailmassa.

Mitä taas meikkiin ja hiuksiin tulee, niiden kanssa olen mitä ilmeisimmin hyvin jämähtänyt. Eikä siinä mitään, perusmeikkini tuntuu edelleen omalle ja on helppo tehdä. Silloin tällöin tänä vuonna olen käyttänyt myös rajausta, mikä on omalla mittapuulla suurta meikkihulluttelua. Kynsilakoissa olen pysytellyt helpoissa nudesävyissä ja hiuksissa tutussa tummanvaaleassa.

Hiuksiin tosin en loppuvuoden aikana ole ollut enää järin tyytyväinen, mikä tarkoitti sitä, että kampaaja oli pitkän viivyttelyn jälkeen varattava. Se tosin tulee näkymään vasta tämän vuoden kuvissa, jos nyt merkittävää eroa tulee edes huomaamaan.

Yhteenvetona on helppo todeta, että varsin omannäköisellä ja -oloisella pukeutumislinjalla on vuosi 2019 myös kulunut!

Menneiden vuosien julkaistut asut:

Vuoden 2018 asut
Vuoden 2017 asut
Vuoden 2016 asut
Vuoden 2015 asut
Vuoden 2014 asut
Vuoden 2013 asut
Vuoden 2010 asut

Tein blineihin liitännäistä sisältöä asiakkaalle joulun tienoilla ja mietin, että vaikka niin monta kertaa olen töiden puolesta blini-inpiraatiota selaillut ja jopa kuvannut, en ole koskaan oikeastaan niitä kunnolla maistanut. Asia korjaantui nopeammin kuin odottaa, sain nimittäin blogin kautta kutsun PR-illalliselle maistamaan Ravintola Lasipalatsin blinejä, sillä nythän on bliniaika!

Syy aiempaan blinittömyyteen on pitkälti ollut se, että olen niin liittänyt mielessäni ne mm. sienisalaattiin, muikkuihin ja mätiin. Eli ylipäätään kaikkeen sellaiseen, mitä en joko ruokavaloni puolesta syö tai mistä en vain pidä. Nyt sitä ei kuitenkaan tarvinnut pelätä, sillä Lasipalatsin 20 vuotta vanhaa blinireseptiä oli tuunattu niin, että siitä löytyy myös vegaaneille (ja pyytäessä gluteenittomillekin) sopiva vaihtoehto, vegaanisine lisukkeineen tietenkin. Ja vitsit, miten hyvää se oli!

Vegaaninen bliniannos

Täyteläisen pannukakkumaisen blinin rinnalla vegaanisessa annoksessa tarjoiltiin kaurajogurtista ja vegaanisesta majoneesista valmistettua smetanaa, punajuuri-omenatartaria ja pikkelöityjä kasviksia. Vihreät nokareet olivat muistaakseni jonkinlaista hernetahnaa ja perinteisen muikunmädin korvasi vegaaninen kaviaari. Harmoninen, herkullinen ja ihmeellisen ruokaisa kokonaisuus. Pidin blinin rapeasta pinnasta (jostain syystä olin ajatellut ne enemmän lettumaisen pehmeiksi) ja vegaanisen kokonaisuuden melko raikkaan tuntuisesta lisukekokonaisuudesta.

Vaikka olin säästellyt vatsaa päivän aikana tietäen tulevasta herkuttelusta, en silti jaksanut edes yhtä kokonaista bliniä lisukkeineen loppuun asti. Ja kuulemma joku on sellaisia kerran syönyt 13! Tarjolla siis on sellainenkin kokonaisuus, jossa blinejä voi syödä niin paljon kuin jaksaa, joten joku on todella pistänyt parastaan.

Jos jossain, niin juuri Lasipalatsissa oli hyvä syödä elämäni ensimmäinen kunnon bliniateria, alueen pisimmät bliniperinteet nimittäin löytyvät juuri sieltä. Blinipannut ovat kuumenneet Lasipalatsissa jo peräti parinkymmenen vuoden ajan ja alkuperäinen blinireseptikin on pysynyt koko ajan lähes samana. Mutta olen tosi iloinen, että ruokavalioiden murros on otettu huomioon ja vaihtoehtona on myös erikoisruokavalioille sopiva kokonaisuus, josta ei ole vain jätetty pois, vaan joka on luotu kokonaan uudeksi eheäksi annokseksi. Uskon vahvasti, että vegaaninen blinikokonaisuus menisi mainiosti myös sekaanille! Ellei ehdottomasti vanno perinteisten blinilisukkeiden nimeen. Joka tapauksessa, pidin paljon!

Sorbettijälkkäri hedelmillä oli sekin vegaaninen ja sopivan kevyt viimeistelemään ruokaisan kokonaisuuden. Ja Lasipalatsin miljöö taas ruokailuun kaikessa perinteikkyydessään juuri täydellinen. Sen lisäksi, että sijainti on keskeinen ja tarjoaa näkymän vilkkaaseen keskustaan, siinä on ihanasti säilytetty menneen ajan henki.

Oma historiani Lasipalatsin kanssa kietoutuu vuosien mittaiseksi. Miten monta kertaa kiinteistön läpi onkaan kulkenut tai värjötellyt joskus sisällä odottaen pitkän matkan busseja ennen Kampin uutta terminaalia. Tai ne kaikki kerrat kun olen käynyt Lasipalatsissa kahvilla tai syömässä. Tosin yksi asia, mitä en ole vielä tehnyt, on käynyt Bio Rexissä leffassa! Asia täytyy korjata.

PR-tilaisuus: Ravintolakolmio | Kuvat minusta: Mirka / Reason for Season.

Boho Green Make-Up -merkkiin tutustuin oikeastaan jo toissa vuonna, mutta viime vuoden aikana mieltyminen syventyi ja samalla käyttökokemukseni laajentui. Kaikki alkoi erinomaisesta aurinkopuuterista (joka on vakkarikäytössä edelleen), mutta viime vuoden aikana Boho Greeniltä arkikäyttööni päätyi aika monta muutakin tuotetta. Niinpä se on ehdottomasti niitä kosmetiikkabrändejä, joita nostaa esiin vuoden kiinnostavimpia muistellessa.

Boho Green Make-Up on siis ranskalainen värikosmetiikkasarja ja luonnonkosmetiikkaa. Olenkin Boho Greenistä kirjoittanut jo aiemminkin, ja sen monista erinomaisista ominaisuuksista, kuten minimalistisista pakkauksista, joissa hyödynnetään kierrätettäviä materiaaleja. Jos siis on tapaani saanut pakkausmateriaaliähkyn, tämä on loistava vaihtoehto siihen. Osa tuotosta lahjoitetaan luonnonsuojeluun, Boho green on eläinkokeetonta, mahdollisimman pitkälle luomua ja sertifioitua luonnonkosmetiikkaa.

Mutta mitäpä tekisi paperilla hyvältä kuulostavalla tuoteperheellä, jos ne eivät toimisi kunnolla – ja tässä tapauksessa olisi vieläpä erittäin järkevän hintaisia. Toimivuuteen siis tietenkin ensimmäisenä ihastuin, ja hinta oli positiivinen ylläri, joka on saanut pysymään sarjan parissa.

Jokaisessa tähän mennessä testaamassani tuotteessa on ollut superhyvä pigmentti ja olen ehtinyt testaamaan reilun vuoden aikana useita tuotteita, aina bb-voiteesta ripsareihin ja hohdeväreistä kynsilakkoihin sekä luomiväreihin. Silti kaikki eivät ole jääneet omaan arkikäyttöön, ja ajattelinkin nostaa tähän postaukseen omat tärppini.

Luonnollinen meikkipohja

Ensin siis ihastuin täydellisen sävyiseen aurinkopuuteriin, Terra Cottaan, sävyssä Terre de Corse 05. Se on sävyltään niin luonnollinen, että bronzeria uskaltaa käyttää myös talvella. Valikoimassa on muutama muukin sävy, mutta tämä on ihan ehdoton suosikkini. Talven aikana käyttöön on vakiintunut myös Healthy Glow Poder*, joka sopii täydellisesti varjostukseen (ei siis mielestäni hohda, vaikka nimi sellaiseen viittaakin).

Uusimpia tuttavuuksia ovat Boho Greenin Green Mineral-mineraalimeikkipohja* ja Fluid Foundation -meikkivoide*. Mineraalimeikkipohjani blogin kautta saatu testisävy Beige Trés Clair on hieman liian vaalea itselle, mutta kun ohessa käyttää aurinkopuuteria, on lopputulos arkeen mainio. Itse meikkipuuteri sen sijaan on super.

Tuote on pakattu kompaktiin pahviseen rasiaan, josta on helppo kaataa väriä kanteen ja levittää siitä kabukilla kasvoille. Lopputulos on luonnollinen ja pitävä, joten suunnitelmissa onkin hankkia toinen väri rinnalle, jotta täydellisen sävyn voisi sekoittaa. Meikkivoidetta en vielä mainittavasti ole ehtinyt testaamaan, mutta nopeiden kokeiluiden perusteella siinäkin pigmentti on mainio ja sävy erinomaiset vaalealle iholle. Meikkivoide on vegaaninen ja pakattu kierrätettävään lasipurkkiin, kaikin puolin siis miellyttävän ensivaikutelman antanut tuote. Käytän eniten mineraalimeikkipohjaa, mutta viime aikoina olen taas innostunut meikkivoiteista, joten parasta on kun molemmat löytyvät meikkilaukusta.

Pahvisiin pakkauksiin tottuessa menee ehkä pieni hetki, ne kun eivät ole kestävyydessä vertailukelpoiset muovisiin, ja erityisesti kosteutta sietävät huonosti. Mutta tähän asti kaikki ovat pysyneet kasassa edes suurin piirtein tuotteen käytön loppuun asti, ja tämän ominaisuuden kyllä kestää kun tietää, että vaihtoehto on niin paljon parempi kuin kova muovirasia. Ei siis vaikuta käyttöön, mutta hyvä huomioida tuotteiden säilytyksessä ja kuljetuksessa.

Boho Greenillä on myös mainioita luomivärejä, mutta koska itse käytän luomivärejä ylipäätään niin vähän, eivät ne tälle listalle pääse. Sen sijaan ihana hennon persikkaroosa poskipuna Coral 05* kylläkin, jollaisia omistan peräti kaksi kappaletta. Toinen kulkee yleensä käsilaukussa mukana aurinkopuuterin tapaan. Ihana luonnollinen sävy ja hyvä pigmentti siinäkin.

Samoilla sanoilla voisi kuvailla myös Boho Greenin kulmakynää sävy Chatain*. Tiuhassa arkikäytössä ollut tuote, luonnollinen väri ja hyvä levittyvyys. Samaa miinusta tosin on kuin muissakin sarjan tuotteissa, eli pakkaus ei ole kestävin (harjaosa lähti irti jo varsin varhaisessa vaiheessa), mutta ei mitään sellaista, mikä ei estäisi käyttöä. Tämän kanssa olen käyttänyt Laveran väritöntä kulmageeliä, jonka nostaisin yksittäisten lempparituotteiden listalle viime vuodelta, jos sellaisen tekisin.

Boho Green kynsilakat

Tälle vuodelle otin missioksi korvata käyttämiäni kynsilakkoja asteen verran luonnollisemmilla vaihtoehdoilla. CND:n kynsilakat ovat edelleen huippuja enkä niistä kokonaan luovu, mutta Boho Greenin kynsilakat ovat vapaita yleisimmistä allergisoivista ja haitallisista kemikaaleista, eli ovat 7free ja 8free -lakkoja. Ne ovat pitkälle luonnonmukaisia ja vegaanisia, ja pakkaus on lasinen ja korkki puuta. Tavoitteenani on ollut korvata peruskosmetiikkatuotteita mahdollisimman mukaan luonnonkosmetiikalla ja koen, että tässä pystyisi siirtymään parempaan vaihtoehtoon aiempaa useammin.

Testailtuani roosaan taittuvaa nudesävyä Marshmallow* (alemmassa kuvassa oikealla) ja kesällä fuksianpunaista kynsilakkaa, totesin pigmentin superhyväksi ja ostin vähän aikaa sitten lisäksi värittömän Base-aluslakan sekä beigeen taittuvan nudesävyn Plume (kuvassa vasemmalla). Kaikissa nudelakoissa ei suinkaan riitä kaksi kerrosta peittävään lopputulokseen, kuivumisnopeudesta puhumattakaan, mutta näissä sitä ongelmaa ei ole. Näiden pitäisikin pystyä osin korvaamaan viime vuoden suosikkisävyjä, joista kiistatta eniten käytettyjä olivat pehmeät nudesävyt. Vuoden taite onkin kulunut suunnitelman mukaisesti, ja kynsissä on ollut pelkästään ns. luonnollisempia kynsilakkoja.

Boho Greeniä myy useampikin paikka. Olen itse ostanut Ruohonjuuresta ja Life-myymälästä, mutta myös ainakin Nudge ja verkkokaupat kuten Eleven ja Ecoteekki myyvät.

*Saatu blogin kautta.