Pyhäpäivien katkaisemat viikot ovat sekoittaneet omaa sisäistä rytmiä niin päivien kuin unten osalta. Olen useampana yönä kukkunut vielä pikkutunneilla kuin nukahtanut ennen puoltayötä ja huomannut, miten nopeasti oma rytmi lipuu pidempiin iltoihin ja hitaampiin aamuihin. Syyskausi on kulunut melko tiukallakin arkirytmillä, mutta jotain aion ammentaa tästä uuteen aluillaan olevaan kauteen. En ehkä sentään ihan tällaista rytmiä, mutta jonkinlainen kompromissi.

Lisäksi ajatuksena on jatkaa panostamista unen latuun. Jos viime vuoden aikana uusin kaikki tyynyt ja täkit, tänä vuonna tärkeimpien hankintojen listalla on parempi patja ja muutenkin tarkemmin mietitty uniympäristö. Nukun varsin kevyttä ylipäätään aina ja vuosi vuodelta olen sen lisäksi alkanut heräilemään yhä enemmän, niinpä koen jokaisen unta ajatellen tehdyn päätöksen erittäin järkevänä ja pitkällä aikavälillä kokonaishyvinvointia lisäävänä.

Pari päivää sitten taisi olla nostettuna jossain mediassa tämän vuoden trendiennusteisiin unilomat. Voisin jo heti ilmoittautua sellaisella. Mutta oikeasti pienemmilläkin panostuksilla saa lisättyä levänneisyyden tuntua, vaikka niillä minilomilla lähelle ja omalle keholle sopivilla sänky- ja petivaatevalinnoilla. Ei siis erityistä uuden vuoden lupausta asian suhteen, vaan enemmänkin asian tärkeänä pitämistä edelleen.

Minilomiin ja lähihotelleihin liittyen, tämä asua on parin päivän takaa Lappeenrannasta.

Neulepusero: Oasis Raakel-neule, saatu blogin kautta / Tyllihame: Cute / Laukku: Rebecca Minkoff / Nilkkurit: Unisa

Pssst. kuvien okranvärinen neule ja monta muuta kivaa juttua löytyy Oasiksen alesta.

Tältä vuodelta toivoin entistä liikkuvampaa työntekoa, sillä olen huomannut, että vaihtelevat työpisteet ja erilaiset ympäristöt inspiroivat itseä ja ruokkivat luovuutta. Syksyn aikana vietin paljon aikaa asiakkaiden luona, mutta alkava vuosi näyttää siinäkin vähän erilaiselle, mikä olisi loistava mahdollisuus vaikuttaa työtapoihin ja -paikkoihin. Maisemanvaihdos ei suinkaan tarkoita kauaksi lähtemistä (vaikka toki sitäkin toivon), vaan ihan kotikaupungin erilaisia etätyölokaatioita ja helppojen yhteyksien päässä sijaitsevia kiinnostavia lähikohteita.

Tartuinkin heti tilaisuuteen kun sellainen tuli vastaan. Miehellä oli työkeikka Imatralla ja päätin lähteä mukaan kun kalenterissa ei mitään läsnäoloa vaativia velvoitteita näin vuoden ensimmäisellä viikolla ollut. Näin kokonaisuudesta muodostui pieni roadtrip, jossa yhdistyi työ ja huvi. Miehen ollessa hoitamassa töitä istuin itse iltapäivän Imatralla kivassa kahvilassa naputtelemassa omia työasioita ja sain mukavan tehokkaasti työlistaa hoidettua pois alta, sama onnistui näppärästi Lappeenrannassa.

Suuntasimme siis Imatralta Lappeenrantaan, josta seuraavana päivänä ajoimme Vaalimaan ja Zsar outlet-keskuksen kautta Haminaan ja sieltä kotiin. Haminaan olisi kiinnostanut tutustua enemmän, mutta sää oli niin kurja, että lounaan ja kirpparilla poikkeamisen jälkeen luovutimme ja otimme suunnaksi Helsingin.

Lappeenrannassa sen sijaan ehdimme kulkea paremmin. Majoituimme rannassa sijiaitsevassa tunnelmallisessa Boutique Hotel Old Spassa, josta oli loistava yhteys illalliselle keskustaan ja seuraavana päivänä linnoitusta tutkimaan. Toivoin ihanaa auringonpaistetta, mutta maisemaa väritti tuhannet eri harmaan ja ruskean sävyt, ja tuntui, ettei päivä oikein edes alakaan. Melankolisen värimaailman ohella ilmassa tuntui hyytävä kostea kylmyys ja mieltä lannisti pistävä tuuli. Ei siis paras sää kaupukikiertelyyn.

Mutta onneksi on kahvilat.

Lappeenrannan linnoitusta kiertäessä poikkesimme paikallisen pienkahvipaahtimon, Lehmus Roasteryn rinnalla sijaitsevaan kahvilaan, Satamatie 6:n. Mikä ihana paikka se olikaan! Vaikka puolenpäivän harmaudessa rakennus näytti suljetulta ja suuri raskas ovi ei kutsunut kurkkaamaan sisään, niin kannatti katsoa pidemmälle. Sisällä odotti avara, tunnelmallinen ja trendikkään rouhea myymälä-kahvila sohvaryhmineen ja kynttilöineen.

Jos en olisi hoitanut työjuttuja jo hotellilla aamulla, tämä olisi ollut juuri hyvä paikka etätöille. Tosin nyt kun kiireisimmät työt oli hoidettu, jäi aikaa rauhalliselle kahvihetkelle tässä 1914 -luvun rakennuksessa. Lehmus Roasteryn kahvia, tietenkin, ja vastapaistettua munkkia. Valikoimassa oli myös herkullisen oloisia tuorepuurokuppeja ja muuta pientä syötävää, lisäksi illemmalla paikka sopii täydellisesti vaikka viinilasilliselle. Tämä täytyy pitää mielessä tulevia Lappeenrannan vierailuja varten.

Lomalla kaipaan erityisen paljon irtiottoa arkikauneudenhoidosta ja ylipäätään helppoutta. Haluan pärjätä matkalla mahdollisimman vähin tuottein, enkä halua ajatella edes sellaisia rutiineita, jotka arjessa soljuvat luontevasti. Etenkin jos edessä on pidempi matka ja kohteena lämmin kesävaatteiden maa, teen mieluusti muutaman pidempitähtäimisen panostuksen selvitäkseni reissussa helpolla.

Niinpä esimerkiksi Tansaniaan lähtiessä käytin hetken kropan ennakkovalmisteluun ja se kannatti, matkan päällä selvisi ihanan helpolla, mutta olo tuntui silti huolitellulle.

Shellac-kestolakkaus

Muutaman päivän matkat pärjää ihan hyvin kotikynsilakkauksella, mutta kahden viikon matkalle oli tasan kaksi varteenotettavaa vaihtoehtoa: olla ilman kynsilakkaa tai laitattaa kestolakkaus. Päädyin jälkimmäiseen, sillä pidän kuitenkin kynsilakan tuomasta viimeistellystä fiiliksestä. Olen kokeillut Shellac-lakkausta ennenkin, ja todennut sen kestävän hyvin juuri sen pari viikkoa tai vähän päälle, joten asiaa ei tarvinnut pitkään miettiä.

Juuri ennen matkaa kävinkin Blue Lagoon Beautyssa laitattamassa kestolakkauksen, joka siis on UV-valolla kovetettu kynsilakka, eli kestää tavallista lakkausta huomattavasti pidempään. Oman kokemuksen mukaan kesto on melko täsmällisesti luvatut pari viikkoa. Nyt ensimmäinen lohkeaminen tapahtui pari päivää ennen, mutta muuten lakka lohkeili selvästi vasta matkalta palaamisen jälkeisellä viikolla, eli kolmannella lakkaviikolla. En ole koskaan jaksanut käydä poistattamassa lakkausta, vaan olen antanut lakan noin viikon ajan kulua ja kun reunat löystyvät, olen napannut liuskamaisena lähtevän värin pois. Ei välttämättä suositeltavaa, mutta edullinen ja helppo tapa.

Tällä kertaa päädyin Shellac-sävyyn Cashmere Wrap, joka oli niin täydellinen nudesävy, että kirjasin sen muistiin jatkoakin varten. Ehdottomasti siis toistekin kestolakkaukseen pidemmän reissun ollessa edessä! Hinta oli 45 euroa ja lakkaus sujui nopeasti, mikä oli varsin kohtuullinen summa ja aika vaivattomuudesta.

Ripsipidennykset

Ripsipidennyksissä Reetan luona olen vuosien varrella käyttänyt on/off  – välillä olen jaksoja ilman ja toisina taas hurahdan ripsien arkea helpottavaan vaikutukseen. Nyt olen käyttänyt pidennyksiä jo jonkin aikaa, ja kävinkin fiksaamassa räpsyt juuri ennen matkaa. Aktiivisilla reissuilla tai aurinkolomilla ei jaksa ajatella meikkaamista tai se tuntuu kyseisissä olosuhteissa hankalalle, joten ripset huoltamalla saa terävöitettyä katseen juuri sopivasti vapauttaakseen itsensä meikkaamisen kaipuusta. Toki edelleen kevyt meikki on mahdollista ripsien kanssa, mutta se on myös helpompi unohtaa.

Ihokarvojen vahaus

Ihokarvojen ajelu on niin ikään on niitä asioita, joita ei tee mieli lomalla ajatella ja ylipäätään haluaa välttää ikävän sängen, joka sheivatessa tulee supernopeasti. Niinpä tapanani on ollut käydä ihokarvojen vahauksessa ennen lämpimiin kohteisiin suuntaamista.

Nyt tosin päätin tehdä vahauksen itse Veet-lämminvahalla. Kirosin vahausta tehdessä sotkuisuutta ja ajan menoa, mutta kärsivällisyys maksoi itsensä takaisin ja iho pysyi koko loman karvattomana. Vahauksen lopputulos on itsellä kestävämpi kuin epiloinnin, siksi vahaus on selkeä valinta pitkäkestoista lopputulosta tavoitellessa. Kotivahauksenkin tekniikan kyllä oppii, mutta viime vuosina en ole juuri vahaillut itse, joten taidot ovat selvästi ruosteessa. Hoitolaan meno on siis huomattavasti helpompaa ja mukavampaa, mutta toki kotivahaus on edullisempaa. Koko kropan vahaukseen meni lähes yksi vahapurkki, eli reilu kymppi. Aikaa sen sijaan enemmän kuin hoitolassa tehtävään vahaukseen. Molemmissa siis on puolensa, joten saa nähdä kumpaan vaihtoehtoon seuraavan pidemmän reissun äärellä päädyn. Selvää on kuitenkin se, että vahaukseen ehdottomasti!

Aurinkosuojaa sisäisesti

Koska suuntasin pimeän syksyn keskeltä kirkkaaseen auringonpaisteeseen, olin huolissani ihostani. Toki matkalla käytin kunnon aurinkosuojatuotteita, mutta aurinko liki päiväntasaajaa oli todella pistävä, siihen siis tuskin voi olla liian varautunut. Päätinkin tällä kertaa varmistella ihoni kestävyyttä aloittamalla reilu viikko ennen matkaa Karovit beetakaroteenivalmisteen syönnin, jota napsin myös läpi matkan.

Kyseessä on siis kotimainen vagaaninen beetakaroteeniravintolalisä, jonka sanotaan edistävän ihon omaa suojaa ja siten sopivan etenkin aurinkolomille. En osaa sanoa tuotteen tutkimuksellisesta näytöstä, mutta oma logiikkani oli, että mikä tahansa luonnollinen tapa, joka voi lisätä ihoni suojaa auringon vahingollista vaikutusta vastaan on yrittämisen arvoinen. Niinpä otin aurinkokapseleiksikin kutsutun lisän käyttöön. En ihme kyllä palanut matkalla mistään kohtaa, mutta toisaalta kapselien ohella käytin päivittäin suurten kertoimien aurinkovoiteita, huivia, hattua ja snorklatessa t-paitaa, eli asia on varmasti monen osatekijän summa. En palanut, mutten järin ruskettunutkaan, mitä pidän onnistumisena, luonnollinen ruskettuminen kun on kehon suojareaktio auringon ultraviolettisäteilylle ja siten en pidä sitä tavoittelemisen arvoisena.