Heti kun kuulin Tallinnaan avautuvasta Fotografiskasta, tiesin, että se on paikka, jonka haluan nähdä. Tilaisuus tuli nopeammin kuin odotin. Tallink kutsui kanssaan nopealla Megastar-laivalla PR-matkalle Tallinnaan, pääkohteena kesäkuussa avautunut Fotografiska.

Olen viime vuosina tehnyt Tallinnaan erittäin onnistuneita ja kiinnostavia reissuja. Neljä vuotta sitten valokuvausmatkan Patarein vankilaan, joka nyt on auennut uudelleen yleisölle siistittynä ja näyttelyllä täydennettynä, sekä Noblessnerin hylättyyn telakkarakennukseen, joka tänä päivänä on purettu ja saanut samaiselle paikalle ihan uutta. Sitten oli syksyinen viikonloppu, joka tarjosi katsauksen uusiin kohteisiin, kuten kiehtovaan Telliskiveen ja Maakrin alueeseen. Viimeisimpänä Pohjois-Viro roadtripin alku ja kesäsateen romantisoima Tallinna.

Nytkin ilmassa oli sateen enne, joka iltapäivällä vasta-avatussa italialaisessa Ristorante Flavoressa lounastaessa purkautui. Maahan iskeytyvät valtavat vesimassat sumensivat maiseman ja piirsivät mosaikkikuvioinnin suuriin ikkunoihin. Mutta sateisessa kaupungissa on jotain kaunista, sellaista viipyilevää tunnelmaa ja tyhjyyttä, joka etenkin suojasta tarkasteltuna voi näyttäytyä hyvinkin esteettisenä. Tällä viikolla vielä mielen hapuillessa raskaissa teemoissa, oli sää oikeastaan juuri oikea. Lisäksi se väritti Tallinnasta kertyneitä kauniita muistoja omiin mielen maisemiin sopivammiksi.

Mutta Tallinna on aina hyvä ja kaunis.

Näyttelyiden helmet

Joka kerta häkellyn siitä, miten Tallinna tarjoilee aina jotain uutta. Ja miten kansainvälinen, trendikäs, rouhea ja monella tapaa kiinnostava se on. Vanhakaupunki on toki vailla vertaa, mutta tänä päivänä kaupunki on niin paljon enemmän ja niin paljon laajemmalti. Fotografiska on vain yksi syy lisää vierailuun, mutta erittäin hyvä sellainen. Sillä yhdellä sanalla kuvattuna, Tallinnan Fotografiska on upea.

Esillä ollut päänäyttely, Jimmy Nelson – Homage to Humanity, on kiistatta upeimpia näyttelyitä, mitä olen nähnyt. Sen lisäksi, että valokuvat olivat häikäisevän hienoja, täydensivät tarinat niistä uniikin kokonaisuuden. Esillepano oli toteutettu kiinnostavasti voimakkaita väriseiniä eri alueissa hyödyntäen. Tämä on niitä näyttelyitä, jotka on koettava omin silmin! Unohduin niin kakkoskerrokseen, että loput oli kahlattava läpi ihan liian nopeasti. Fotografiskassa olisi saanut menemään aikaa paljon enemmän kuin mitä nyt oli, toisaalta onpa hyvä syy palata.

Nyt meneillään olevista näyttelyistä vaikutuksen teki myös Anja Niemen In Character. Viipyilevää tunnelmaa ja ripaus Lana del Reyn maailmasta tuttua roadtrip-henkeä ja auringon haalistamaa estetiikkaa.

Fotografiskan museokauppa ja ravintola

Fotografiska istuu Telliskiven rouheaan miljöön täydellisesti, ylipäätään koko rakennus on näkemisen arvoinen ja kiinnostava. Katutasosta löytyy loft-henkinen kahvila ihastuttavne herkkuvalikoimineen, sekä tietenkin museokauppa. Jos aikaa olisi ollut enemmän, olisin uppoutunut näyttelyjulisteisiin ja ehkä löytänyt kotiinkin jotain, esimerkiksi In Characterin maailmasta. Rakastan museokauppoja, eikä Fotografiskan ollut poikkeus.

Ylimmässä kerroksessa seisova ravintola noudattaa tuttua visuaalista kerrontaa. Seinustaa kiertävältä kattoterassilta aukeaa näkymät Telliskiven alueeseen ja vanhankaupungin huippuihin. Tila on yhtä aikaa moderni ja tunnelmallinen, sopiva niin illalliselle kuin lounaallekin. Avoin keittiö tuo korkeaan tilaan lähestyttävyyttä, mutta alueen muusta tarjonnasta erottaa epäilemättä ensisijaisesti näkymät. Ravintolaan pääsee luonnollisesti ilman museovierailua, mutta jos paikalle päätyy, kannattaa ehdottomasti yhdistää siihen.

Kevyt sade saatteli loppumatkaa. Kiertelin Rottermannin aluetta ja pysähdyin katselemaan uusien rakennusten yksityiskohtia. Pidän siitä, arkkitehtuurin rohkeudesta, joka kuitenkin kunnioittaa ja hyödyntää hyvällä tavalla vanhaa. Fotografiska ja sataman tuntuman kiertely herättivät poltteen suunnata taas pian yön yli matkalle Tallinnaan, ja tunnelmaan viritteli myös oppaana toimineen Henna Mikkisen ihastuttavat rappioromantiikkaa ja boheemeja yksityiskohtia rakastavan täsmävinkit. Kannattaakin kurkata vinkkejä Hennan Sooloiluja-blogista, minä ainakin aion seuraavaa kertaa vasten.

Paluumatkalla istuin korkeaselkeäisessä nojatuolissa ihan keulassa, Megastarin business loungessa ja yritin vielä jaksaa nauttia buffapöydän herkuista. Hiljalleen tummeneva taivas ja hiljaisena edessä aukeava meri saivat mielen levottomaksi. Mietin mennyttä ja tulevaa, kaikkia isoja kysymyksiä ja keskeneräisiä asioita, jotka nyt mielessä myllertävät. Mutta jos jokin oli selkeää, niin se, että palan halusta nähdä lisää. Tallinnaa ja muuta maailmaa. Kotona katselin karttaa ja siirryin ajatuksissa jo pidemmälle. Se ehkä teki hyvää, nukahdin nopeasti ja pitkän päivän jälkeen nukuin hyvin.

Matka oli PR-matka ja sen järjesti Tallink.
Kuva minusta: Business Woman.

Vaikka olen viime vuosina tehnyt merkittävää karsintaa vaatteiden ja asusteiden suhteen (ja ylipäätään suhtautunut huomattavasti vanhaa tietoisemmin  uusiin hankintoihin), niin on ilo huomata, että jotkut vanhat vaatehankinnat kulkevat edelleen voimissaan matkassa mukana. Ja kun puhutaan tämän postauksen vanhasta mekosta, sillä on kaksoismerkitys. Mekko itsessään on vanha, aika varmasti kokonaisiältään vaatekaappini vanhin, ja taitaa se myös olla vanhin omistamani ja edelleen käyttämäni mekko. Kun sen kymmenisen vuotta sitten hankin, oli se jo tuolloin vintagea. Muistan miettineeni mekon lyhentämistä sen kirpparilta ostettuani, mutta olen niin onnellinen, etten koskaan koksenut alkuperäiseen muotoon. Se on hyvä juuri näin.

Myös asusteet ovat oiva esimerkki siitä, että laatuun panostaminen oikeissa kohdissa kannattaa. Sandaalit on reilut viisi vuotta sitten hankitut ja paljon käytetyt, mutta porskuttavat edelleen hyvissä voimissaan tuleviin kesiin. Sama on laukun kanssa. Tämä supersimppeli musta pikkulaukku on osoittautunut mitä parhaimmaksi hankinaksi, ja laukkua on tullut käytettyä jo niin paljon, että se on mennen tullen maksanut itsensä takaisin – ollen kuitenkin edelleen ihan priimakunnossa. Coccinellea muuten molemmat, luottomerkkini laukuissa.

Mekko: Figurette / Sandaalit + Laukku: Coccinelle / Vyö: Madewell
Kuvat: Nina, Tunnetila

Kesän alussa lyhyen kävelymatkan päähän kodistani aukesi Meripaviljongin kylkeen kelluva terassi. Siitä asti on ollut ajatuksena istahtaa Säästöpankin rantaan terassille jokin kesäinen viikonloppu, mutta kuinka ollakaan, kesäviikot ovat juosseet ohi ja mielessä on lähinnä hämmennys – joko todella pian syyskausi on aluillaan? Ehkä kesä tuntuu aina liian lyhyelle, tai sitten se johtuu osin siitä, että lämpö saapui lopulta varsin myöhään. Moni perinteinen kesäjuttu onkin kokematta, kuten vaikka Linnanmäki, Suomenlinna, Allas Sea Pool tai aamukahvit Kauppatorilla. Toisaalta tänä kesänä pinnalla on ollut paljon suuremman mittakaavan asioita. Silti haaveilen vielä kesäkokemuksista enkä yhtään syksystä.

Onneksi vielä on terassikelit ja lauantain sää oli mitä parhain. Auringossa parsa-annosta odotellessa vedin midimittaista hameenhelmaa ylemmäs ja tunsin ihon helmeilevän paahteesta. Mietin mielessäni, kuinka Facebook oli juuri muistuttanut samaisesta päivästä pari kesää sitten. Silloin ilmassa tuntui syksy, jalassa oli villasukat ja ikkunalaudalla valaisi kynttilä. Hymähdin, kuinka kaukaiselle se Huvilateltasta kantautuvaa musiikkia ja suihkulähteen kevyttä kohinaa kuunnellessa tuntui.

Lasi terassin roséviiniä, kasvisruokaa ja rauhallinen terassi. Pidän siitä, että lähelle on ilmestynyt monia kivoja uusia ravintoloita ja vaihtoehtoja ylipäätään. Kiinnostuneena seuraan, mitä lähitulevaisuudessa edessä häämöttävä ranta-alueen remontti tuokaan tullessaan. Ehkäpä lisää mahdollisuuksia nauttia meren läheisyydestä.

Tänään uuteen viikkoon herätessä sää näytti toiselta. Pilvet roikkuivat matalalla, samoin kuin mieli. Lauantain keveä kesäolo tuntui kaukaiselta, mutta toisaalta, jos se jäi kesän viimeksi terassikerraksi niin en valita. Kaikki oli just hyvin. Sittemmin pinnalle on nostettu isompia teemoja, sellaisia, jotka ovat odottaneet syventymistä kesän ja yrityksen käyntiin saamisen taistellessa menneinä viikkoina ensisijaisesta huomiosta.

Nyt mielessä hapuilee melankolia ja mieli pyörittelee niin isoja ja sydämeen osuvia asioita, että tuntuu paljon helpommalta kirjoittaa kesämuistoista kuin unohtua katsomaan osin kiinni unohtuneiden verhojen välistä seinälle heijastuvia myöhäisiltapäivän valonsäikeitä ja sukeltaa syvälle omaan mieleen.

Meripaviljongin terassilounas saatu blogin kautta.

Onpas ollut työn täytteinen viikko, mikä on aika ihanaa ja todella odottamatonta! En ollut yhtään valmistautunut siihen, että työtä olisi jo heti yrittäjyyden alussa tässä määrin, mitä nyt on ollut. Nyt työnteko ei ole yhtään haitannut, päinvastoin, sitä on jonkinlainen uuden alun into ja ihana tunne siitä, että tekee juttuja, joille itse on sanonut kyllä ja myös pohjimmiltaan itseään varten. Olen myös huomannut sen vaikutuksen tehokkuuteen. Kun kaikki päivätyön toimistohäly on poissa ja pystyn keskittymään selkeisiin projekti- tai työkokonaisuuksiin, saa vähemmässä ajassa enemmän aikaan ja tilaa jää myös luovuudelle (ja päiväunille!).

Enkä voi vielä kerran olla liputtamatta sitä, millainen vaikutus on omaan mielentilaan sillä, ettei herätyskelloa välttämättä edes tarvitse laittaa aamuksi soimaan. Näinä elokuun päivinä olen siis aloittanut työnteon verrattain myöhään, mutta toisaalta voinut ihan hyvin tehdä vielä työjuttuja yhdeksän aikaa illalla (kuten eilen), eikä se haittaa yhtään. Oleellista kai siinä on valinnan vapaus, nyt vihdoin on mahdollisesta käyttää hyväksi omat energisimmät tunnit ja rytmittää työn teko itselle sopivimmaksi.

Toki nyt ollaan vielä alussa, aika näyttää millaisiksi viikot ja ennen kaikkea työmäärät muotoutuvat. Varmasti tulee hetkiä, joissa olo ei ole työn suhteen niin onnekas kuin nyt, mutta olenkin vakaasti päättänyt pistää tuloista mahdollisimman paljon säästöön, niin arki kestää hiljaisemmatkin kaudet.

Tämä pallokuosinen mekko on kesän hankintoja Oasikselta (huomasin muuten juuri, että tänä viikonloppuna Oasiksen verkkokaupassa on kaikki normaalihintaiset tuotteet -20% koodilla ELOKUU19). Rakastan polka dot -kuosia. Siinä on jotain ajatonta eleganssia, johon ei vain kyllästy. Talveksi toivoisin löytäväni vähän vastaavan tyylisen, mutta pitkähihaisen ja avarapäänteisen. Vaikka ihan kivasti tämä toimii myös neuletakinkin kanssa.

Mekko: Oasis / Kengät: Miss KG / Laukku: Nicoli
Asukuvat: Nina, Tunnetila

Blogin luonnoksissa on taas ikuisuuden roikkunut kysymyspaletti, jonka jo aikaa sitten bongasin jostain toisesta blogista. Näissä huvittaa, kuinka eriparisia kysymysten teemat ja laajuudet ovat, mutta toisaalta, ehkäpä se juuri tekee niistä hauskoja vastata.

1 Mikä on blogisi tarina ja kuinka se alkoi?

Ollessani vuonna 2006-2007 vaihdossa Malesiassa pidin julkista blogia voidakseni jakaa matkakuulumiset ikään kuin yhdellä kertaa kaikille. Kun palasin, reissublogi jäi, mutta kai vain synnyttääkseen alle vuotta myöhemmin päivitetyn version, eli tämän blogin. Tuossa elämänvaiheessa sosiaalinen elämäni oli olematonta ja jollain tapaa kaipasin varovaista vuorovaikutusta myös arjen kepeistä asioista. Blogimaailma oli tuolloin huomattavasti vuorovaikutteisempaa ja blogi ikään kuin tarjosi itselle sopivan väylän. Kokeiluksi ajateltu alku imaisi mukaansa ja sittemmin blogi on kasvanut minun mukanani, mutta pysytellyt silti melko kepeissä vesissä. Tarjoten samalla tyydytystä tarpeelleni luoda ja tehdä jotain visuaalista, jossa näkee kättensä jäljen.

2. Mitä intohimo tarkoittaa sinulle?

Intohimo on ihana ja vaarallinen asia. Parhaimmillaan se on luovuutta ruokkivaa sekä ihanaa paloa elämää ja toista ihmistä kohtaan. Nurjalle puolelle kääntyessään se vääristää maailmankuvaa ja pakkomielteistää toimintaa. Haluan ajatella sitä enemmän palona ja haluna, joita molempia näen elämää elämisen arvoisiksi tekeviksi tunteiksi. Niiksi, jotka vievät eteenpäin ja antavat tyydytystä kokemuksista sekä tekemisistä. Parhaimmillaan se on oikein kanavoituna ja sopivana mausteena arjessa. Välillä intohimoa on paljon, välillä sitä täytyy etsiä, mutta joka tapauksessa se on kiinni pitämisen arvoinen tunne.

3. Mitä teet rentoutuaksesi?

Hmm. Matkustan? Niin ainakin suuressa mittakaavassa. Pienessä mittakaavassa ihan yksinkertaisia juttuja. Katson Netflixiä, olen seurassa ilman somea, käyn kävelyllä, nukun päiväunia (nyt kun sellaiseen on mahdollisuus!) ja noh, suunnittelen matkoja. Koen äärimmäisen rentouttavaksi tutkia karttoja ja lukea eri kohteista.

4. Viimeisin matkasi?

Nyt kesän aikana siirtymä yrittäjyyteen on pakottanut rahalliseen priorisointiin, eli en ole uskaltanut lähteä matkoille kun tulot vielä hakevat paikkaansa. Onneksi sain toukokuussa tehdä ihanan reissun Tunisiaan ja Algeriaan, joista jälkimmäinen odottaa vielä purkua matkakertomukseksi.

5. Matkustatko yleensä yksi vain ryhmässä?

Mieluiten (ja eniten) kaksin, mutta olen vuosien varrella yrittänyt opetella yksin matkustusta työmatkojen kautta. Onkin kiva huomata, että tänä päivänä ajattelen, että seurattomuus ei estäisi matkailuani, vaan voisin ihan hyvin ajatella lähteväni matkalle itsekseni. Nyt tosin on samanmielistä matkaseuraa tarjolla.

6. Unelmakohde, jonne olet aina halunnut matkustaa?

Haluan elää siten, etten roikota vuodesta toiseen unelmia vaan mietin, miten voin toteuttaa niitä. Niinpä olen pyrkinyt matkustamaankin niihin kohteisiin, joita olen halunnut nähdä, ja niiden kautta syntyy taas uusia matkaunelmia – ja ylipäätään saavutetut asiat kuljettavat uuteen. Nyt pidempään mielessä on viipyillyt Mongolia ja Väli-Amerikan maat. Vähän tuoreempia ovat Kazakstan ja muut liki sijaitsevat Keski-Aasian maat. Lisäksi ehkä yllättävänäkin toiveena on Kypros, se kun on ainoa maa, jossa en Euroopan maista ole käynyt. Olenkin miettinyt sen yhdistämistä esimerkiksi Libanoniin, mutta ei etätyöviikko ihan vain Kyproksellakaan haittaisi.

7. Mikä on viimeisin kirja, jonka olet lukenut?

Kirjojen luku on viime aikoina jäänyt valitettavan vähälle ja useampia tietokirjojakin luen vähän osittain, kiinnostavia kappaleita poimien. Tällä hetkellä kesken on Kjell Westön Missä kuljimme kerran, mutta on myönnettävä, että se on ollut kesken varsin kauan.

8. Mikä on lempikirjallisuudenlajisi?

Joskus kauan sitten luin paljon romaaneja ja fiktiota ylipäätään, mutta huomaan tänä päivänä olevani paljon kiinnostuneempi siitä, mitä voin konkreettisesti oppia. Ehkä osin myös viime vuosina kortilla ollut aika on vaikuttanut asiaan ja pakottanut tekemään priorisointeja eri asioiden kesken. Niinpä lapsuuden ja nuoruuden lukemisharrastus on jäänyt vähemmälle ja sijaa on vienyt esimerkiksi blogi. Niinpä tänä päivänä olen ensisijaisen kiinnostunut tietokirjallisuudesta.

9. Mitä tykkäät jakaa sosiaalisessa mediassa?

Hankala kysymys, joka saa hieman ylianalysoimaan. Suhde sosiaaliseen mediaan on itselle hieman kompleksinen. Se on itselle työ ja pidän suuresti siitä, kuinka se tarjoaa pienemmille yrityksille ja brändeille mahdollisuuksia nousta esiin sekä se myös antaa sijaa tiedon nopealle kululle (kaikkine kääntöpuolineen). Tietyllä tapaa se myös sopii omalle introvertille luonteelleni, saan olla yksin, mutta tavallaan kuitenkin sosiaalinen omaehtoisesti.

Yksityiselämässä saatan olla huono jakamaan asioita oma-aloitteisesti, toisaalta kun joku kysyy, olen hyvinkin avoin ja rehellinen. Sama osin pätee someen, koen välillä vaivaannuttavaksi jakaa yksisuuntaisesti omia asioita, mutta nautin somen visuaalisesta virrasta ja ehkä siksi siis luontevin vastaus tähän olisi kuvat. Tykkään jakaa kuvapainotteista sisältöä, usein jättäen syvintä itseäni taka-alalle. Siksi kai on helpompi tehdä somea työnä muille, siinä saa tuoda muita esille eikä tarvitse hiiskua itsestä yhtään.

Toisaalta taas, ehkä osin jopa ristiriitaiselta kuulostaen, haluan taistella musta-valkoista ajattelua ja kiiltokuvamaista pintaa vastaan. Koen tärkeäksi arvoksi muistaa ja muistuttaa, että asioilla sekä ihmisillä on ulottuvuuksia ja kerroksia. Ulkoa päin katsottuna näemme helposti vain heijastuksen omasta maailmastamme, siitä, mitä haluamme nähdä, mitä kadehdimme tai pelkäämme. Se arvo ajaa itseä myös välillä kertomaan ja kirjoittamaan syvemmin. Haluan arkipäiväistää vastoinkäymisiä, uupumusta, eroja, erilaisuutta ja vaikka terapiaa. Tuoda esiin sen, että kaikki se on ihan vain arkea, ja sitä tapahtuu kaikille meille eri muodoissaan. Ja ylipäätään kannustaa puhumaan asioista rohkeasti. Siksi koen tärkeäksi myös puhua asioista asioiden nimillä, vaikka ihan aina en jaksakaan altistaa itseäni syvemmille asioille julkisesti.

10. Mikä on suhteesi asuinpaikkaasi?

Vastaus riippuu paljon siitä, millaisella ympyrällä asuinpaikan määrittää. Onko se Suomi, Helsinki vai Kruunanhaka? Jos ajatellaan asuinaluetta, niin pidän Krunasta. Tykästyin alueeseen jo opiskeluaikana täällä hetken asuttuani, ja tuntui luontevalta palata muutama vuosi sitten (vaikka teinkin asuntovalinnan nopeasti). Rakastan meren läheisyyttä ja tiettyä rauhaa yhdistettynä lyhyisiin etäisyyksiin. Mutta myönnän, että olen alkanut miettimään muuttomahdollisuutta, nyt kun työ ei sido enää tiettyyn puoleen Helsingistä. Lisäksi Hämeentien liikennemuutokset ovat lisänneet kotiin kantautuvaa liikennehälyä, mikä on hieman alkanut tympimään. Voisin hyvin ajatella palaavani vaikka Töölöön. Toisaalta taas olen tehnyt nykyisiä elämänvalintoja myös mahdollistaakseni pidemmät ajat ulkomailla, joten aika näyttää minne koti liikkuu.

11. Mitä haluaisit edistää maailmassa?

Äh, niin montaa asiaa. Ehdottomasti suvaitsevaisuutta, lempeyttä, erilaisuuden hyväksymistä ja toisen kunnioittamista. Tasa-arvoasiat ovat itselle sydäntä lähellä, samoin kuin eläinten asiat. Samoin haluaisin myös edistää tiettyä tiedelähtöisyyttä valinnoissa ja keskustelussa, välillä mutu ja äänekkyys tuntuu ajavan pelottavalla tavalla ohi, ja haluaisin antaa tieteelle suurempaa sijaa yleisissä keskusteluissa.

Oli vakaa aikomus tarttua blogiin heti kun sain päivän työt kuuden hujakoilla pakettiin, mutta tein aivan liian ilmeisen virheen. Kömmin hetkeksi sänkyyn ja avasin Netflixin. Pari tuntia, tai oikeastaan enemmän, hujahti lähes nollatilassa ja vasta saatuani syödyksi sain itseni aktivoitua taas. Ainakin hetkeksi.

Ylipäätään nyt puhtini on varsin työfokusoitunut. Tunnen oloni motivoituneeksi, on paljon ideoita, joita haluaisin työstää eteenpäin ja olen tainnut roikkua enemmän yritykseni somessa kuin omassani. Ja onkin myös ihanaa, että sitäkin kautta on tullut jo sisältötoiveita, mitkä toki inspiroivat itseä entisestään muotoilemaan kokonaisuutta. Mutta eiköhän kaikki tasaannu rutiinien löytyessä ja myös ideoiden valikoituessa paljoudesta. Toisaalta aika ihanaa, että on tällainen fiilis. Innostunut!

Huomenna on tämän arkiviikon vähäohjelmaisin päivä, mistä osan olen ajatellut pyhittää blogijutuille, ja jos vain on yhtään tämän päivän kaltainen sää, nauttia myös kesän viimeisistä hetkistä. Tämä asu on heinäkuun alkupuolelta, kun eräänä  lauantaina kävelimme Espoon puolella sijaitsevaan Gallen-Kallelan museoon ja sen vieressä sijaitsevaan huvilakahvilaan. Yksi tämän kesän kivoista kesämuistoista! Asu taas noudattelee aika lailla omaa käsitystä mukavasta. Löysähkö rento hame ja pitkään kävelyyn sopivat tennarit. Neule, koska sää lupaili epävakaata, mutta lopulta olikin ihan liian kuuma.

Neule: H&M / Hame: 24Colours / Laukku: Coccinelle / Tennarit: Le Coq Sportif