Tämä asu verrattuna edelliseen taitaa olla loistoesimerkki sään vaikutuksesta pukeutumiseen, enkä nyt tarkoita sitä ilmeisintä, eli vaatekerroksia vaan värisävyjä. Kummasti kotiin palattua päällä on ollut mustaa, mustaa ja jossain välissä ehkä jotain niinkin radikaalia väriä kuin tummanpunaista tai harmaata. Muistinvaraisesti laskettu tällä viikolla oli ihan varmasti ainakin neljänä päivänä päällä kokomusta mekko. Mutta sitä sääkin on melko lailla ollut, tai jos nyt ei sysimustaa, niin synkän harmaata.

Tämä kotimainen Melli EcoDesignin luomupuuvillamekko on melko vähän blogissa vilahdellut, mutta lukeutuu talvikauden arkivaatteisiini. Helppo asustaa, mukava päällä ja ylipäätään laadukas aikaa kestävä mekko. Ajattomuudesta kertonee sekin, että mekkoni on jo kolmisen vuotta vanha, mutta edelleen löytyy Mellin valikoimasta (musta taskumekko). Ehkäpä päätyy päälle ensiviikollakin, joka on tämän vuoden viimeisiä kiireisiä arkiviikkoja. Viimeistelen näinä viikkoina pari kuukautta kestänyttä intensiivistä työprojektia, ja sen myötä pitäisi jo alkaa katsomaan ensivuoteen. Kulunutta vuotta miettiessä ajattelin vetää yhteen blogissa myös yrittäjyyden ensikuukausia, mikä on samalla hyvä hetki myös itselle ohjata omaa katsetta tulevaan. Mutta palataan niihin, sitä ennen mukavaa alkavaa viikkoa kaikille!

Mekko: Melli EcoDesign, saatu blogin kautta / Nulkkurit: ALDO / Takki: Mango / Kauluspaita: Monki
Kuvat: Nina, Tunnetila

Kotiin palaamisesta on nyt tullut kuluneeksi viikko, mutta tuntuu, etten ihan vieläkään ole täysin imeytynyt arkeen. Toki päivä päivältä paremmin. Reissukuvia ja asuja purkaessa tosin menee hetki, mutta ensi viikolla tulossa matkapostausten oheen jo muitakin juttuja.

Kiitin itseäni reissun jälkeen siinä, että onnistuin pakkaamaan varsin nappiin. Mukana ei tullut kannettua turhaa ja toisaalta onnistuin pitämään laukun järkevän painoisena, lentoyhtiön 30 salliman kilon sijaan laukkuni painoi mennen tullen piirun verran vajaat 17 kiloa ja sen lisäksi matkassa oli alle viiden kilon reppu. Yksi parhaista mukaan pakatuista jutuista (ja ylipäätään hankinnoista) oli tässäkin asussa näkyvä Other Storiesin korikassi, joka on ollut ostosta lähtien todella kovassa käytössä aina kun vain sää on sallinut (eli nyt jää odottelemaan ensi kesää). Se on kevyt, mutta tilava, ja sopii yhteen kaiken kanssa. Täydellinen reissuasuste siis!

Lisäksi jätin korot kotiin ja kuljin läpi matkan oikeastaan kolmilla kengillä. Asusteista mukana oli myös kevyt huivi ja tämä ainokainen hellehattu (jonka huonolaatuisuutta tosin kirosin, sillä kolmessa paikassa jouduin kyselemään neulaa ja lankaa saadakseni repeytymät kursittua kasaan, mutta loppumatkan se pysyikin sitten yhtenä kappaleena – ja toivottavasti myös tästä eteenpäin).

Mekkoja toki löytyi laukusta monta, mutta se oli oikeastaan ihan käytännöllistä. Safarilla hiekkapöly ja Sansibarilla ihon hetkessä helmeilemään saava kuumuus sai aikaan sen, ettei yhtä ihon kanssa kosketuksissa olevaa vaatetta oikein edes voinut käyttää yhtä päivää pidempään (yhdessä välissä tosin pesetin muutaman vaatteen uudelleenkäyttöön). Lisäksi kevyet kesämekot menevät pieneen tilaan ja ovat kevyitä, joten siinäkin mielessä lämpimään pakkaaminen on niin paljon helpompaa kuin moniin muihin kohteisiin.

Tästä mekon printistä tuli mieleen, että matkalla ihailin suuresti paikallisten naisten (ja välillä myös miesten) asujen kuoseja. Mielettömiä väriyhdistelmiä ja printtejä. Paikallisella markkina-alueella poiketessa kävi mielessä ostaa kangasta kotiin ja tehdä itse tai teetättää mekko, mutta koska matka oli tuolloin vasta aluillaan, en halunnut mitään ylimääräistä kannettavaa mukaani koko loppureissun ajaksi.

Rakastan rohkeitakin kuoseja, mutta haluan niiden olevan ommeltu tyköistuvaan malliin, mikä välillä rajaa vaihtoehtoja etenkin näin Suomessa. Pitäisi kai palauttaa kellarissa seisova ompelukone takaisin käyttöön, ostaa kankaita ja hyödyntää pohjana suosikkimekkojen malleja. Esimerkiksi tämän mekon malli on sellainen, joka toimisi helposti missä tahansa kuosissa tai värissä, pienillä hihoilla vielä paremmin.

Mekko & Korikassi: & Other Stories / Hattu: Naf Naf / Sandaalit: Park West

En varsinaisesti ole rantalomailija tai aurinkomatkailija, vaikka luonnon muodoista, maisemista sekä valosta ja lämmöstä nautinkin. Mutta Sanibarin rannoissa oli jotain, joka auttoi askeleen lähemmäksi sellaista lomailun tunnetta, jossa oikeastaan ei tarvitse tehdä mitään. Tai mitään muuta kuin kävellä loputtomina jatkuvilla rauhallisilla hiekkarannoilla, katsella nousevaa ja laskevaa vettä, lukea köysistä punotuilla rantatuoleilla tai kahlata häkellyttävän lämpimässä rantavedessä pehmeän hiekan helliessä kenkien kuluttamaa ihoa.

Silti itsessä asuu pieni seikkailija, joka jatkuvasti janoaa nähdä ja kokea uutta. Vaikka se sitten olisikin uusia rantoja ja uusia rantatuoleja. Niinpä matkan loppupuolella, kun kotiranta Bwejuu oli jo läpikoluttu, kuuntelimme majatalonpitäjämme vinkkejä ja otimme taksin lähelle. Oikeastaan se ei ollut vain rantaseikkailu, vaan sellainen puolittainen ex tempore pako juhlistamaan kaksin vuosipäivää. Tai en tiedä voiko vuosipäivästä puhua, sillä kumpikaan meistä ei tiedä milloin oikeastaan on vuosipäivä, ei sellaista ikään kuin ole sovittu. Mutta tapaamisesta tuli matkalla kuluneeksi neljä vuotta ja se on ihan riittävän hyvä peruste merkkipäivälle. Ja mikä olisikaan idyllisempää, kuin viettää se auringonlaskunlahdella.

Pingwe beach ja The Rock -ravintola

Sansibarin sydämestä, Stone Townista katsottuna vastakkaisella puolella saarta, sijaitsee pikkuinen Bwejuu ja ihan sen pohjoispuolella, heti Dongwen jälkeen sijaitsee Pingwe. Tosin koko olemattomien kylien matka on yhtä hiekkarantaunelmaa, mutta se, mikä Pingwessä on erityistä on edessä vedessä seisova The Rock. The Rock on ravintola, mutta tavallaan myös nähtävyys. Se sijaitsee ihan liki rantaa, mutta ei kuitenkaan rannalla. Laskuveden aikaan matkan pikkuisella nyppylällä sijaitsevaan pikkuiseen ravintolaan voi kävellä, mutta nousuveden aikaan matka kannattaa taitaa veneellä.

Nähtävyysstatuksesta nauttiva ravintola voi hinnoitella itsensä ihan eri kastiin kuin lähitienoot, mutta arvioita silmäiltyä ilmeisesti ruoka on kuitenkin maittavaa. Me koimme tärkeämmäksi nähdä alueen ja ihastella The Rockin koristamaa maisemaa, kuin suunnata sinne asiakkaaksi. Niinpä valitsimme sen sijaan rannalla sijaitsevan Pandu Ngozin, joka oikeastaan on mereneläviin keskittynyt ravintola, mutta lasilliselle oikein käypä kenelle vain. Hiekalle asetellut pöydät ja tolppien varaan nostetut rantamajat tarjosivat mitä ihanimpia paikkoja piiloutua kahden kesken suojaan auringolta, mutta kuitenkin täydestä meritunnelmasta nauttimiseen. Niinpä kapusimme pikkuiseen avoseinäiseen heinäharjaiseen majaan ravintola-alueen reunassa ja nautimme lasilliset nousevan veden pauhua kuunnellessa.

The Rockin kaltaisen ravintolan äärelle odotin vilkasta rantaa, mutta saimmekin eteemme puhtaan ja raukean rantamaiseman. Vähän kuin kotiranta Bwejuu, loputtomasti valkoisena auringossa hohtavaa hiekkaa ja syvän turkoosi meri. Kun kuuma hiekka poltti jalkapohjia, oli helppo astua muutama askel sivuun ja kahlata juuri sopivan lämpöisessä vedessä. Rannalla kevyessä tuulessa huojuvat palmut kurottelevat kohti merta ja tarjoavat hetkellisiä suojia kuumilta auringonsäteiltä.

Kävelimme iltapäivän valossa rauhallista rantaa, katselimme koloihinsa juoksevia lähes läpikuultavia rapuja, keräsimme simpukoita ja ihastelimme rannalle avautuvia bungaloweja. Päätietä kulkiessa näyttää kuin alueella ei olisi yhtään mitään, mutta totuus paljastuu rannalta katsoessa. Elämä on keskittynyt sen äärelle, ja bungalovit, majatalot ja pikkuiset maisemaan istuvat hotellit seisovat siellä, risukkoisten hiekkateiden päissä, näkymällä aavalle Intian valtamerelle.

Pingewessä kulkiessa kannattaa poiketa myös pieneen käsityöputiikkiin, joka myy paikallisesti valmistettuja koreja, saippuoita, koruja ja kangaskantisia muistikirjoja. Kaikkea somaa itselle ja tuliaisiksi.

Auringonlaskunlahti

Kun kysyimme hollantilaiselta isännältämme missä lähellä kannattaisi käytä, oli vastaus selvä; Michamvi Kae.

Niinpä ajoimme Pigwestä alle kymmenen minuutin taksimatkan uuteen rantapaikkaan, joka oikeastaan ensi alkuun näytti siltä, kuin olisimme ajautumassa umpikujaan. Jossain kivikkoisen tien varrella alkoi kuitenkin vaatimattomiin käsin maalattuihin puisiin viittoihin ilmestyä teksti Sunset Bay. Sellaiseksi myös Chwaka Bayta voi kutsua, sillä alue on erityisen suosittu auringonlaskun aikaan. Poukama kääntyy juuri sopivasti auringonlaskuun päin, kun Bwejuu, Pingwe ja kaikki saman rantaviivan paikat osoittavat auringonnousun suuntaan. Se on siis lähin paikka itärannoista katsottuna, josta voi katsella meren taa laskevaa aurinkoa ja nauttia samalla rantatunnelmasta.

Jos mahdollista, Michamvi Kaen rannat tuntuivat entistäkin leveämmiltä ja hienohiekkaisemmilta. Osaltaan tuntemukseen saattoi vaikuttaa se, että poukaman päässä sijaitseva kärki on yhtä laajaa hiekka-aluetta, jonka ovat valloittaneet letkeät rantabaarit ja palmujen väliin ripustetut keinut ja riippumatot.

Lempeät reggaerytmit kaikuvat palmujen lomassa ja joku kulkee rantaviivaa samalla kookoksen vettä nauttien. Tunnelma saa pysähtymään. Ajattelen, että vaikka olenkin nähnyt upeita rantoja elämässäni, mitään ihan tällaista tunnelmaa en koskaan ole kokenut. Michamvi Kae tuntuu uniikilta, sen simpukatkin ovat erilaisia kuin muilla rannoilla.

Astumme lämpimään veteen ja kävelemme matalikossa kunnes tavoitamme pienet hiekkasärkät. Pehmeä hiekka upottaa jalkojen alla ja välillä tuntuu helpommalta kahlata vedessä. Kookospähkinät ovat vierineet rannalle aaltojen nuoltavaksi ja pöydille on nostettu valtavia simpukankuoria. Käveltyämme lähes poukaman toiseen päähän, ovat varjot pidentyneet ja kevyt punertava kajo viipyilee horisontissa. Aurinko laskee näin lähellä päiväntasaajaa nopeasti, joten on aika palata. Kae Funk -baari on täydellinen auringonlaskun katseluun, se on sijainniltaan erinomainen ja tunnelmaltaan sopivan rento. Kuin tyhjästä se täyttyy ihmisistä juuri ennen h-hetkeä ja auringon lipuessa alas syttyvät hiekalle nuotiot, ja musiikki sekä tanssi alkaa.

Pehmeät tuolimme osoittavat suoraan auringonlaskuun, ja rannalla edessä seisoo punottujen sydänten vana. Ihan hyvä paikka yhteiselle hetkelle ennen loman kääntymistä loppuun.