Kello lähentelee iltayhdeksää ja tulin juuri kotiin. Eilistä jouluteemaa läheltä liipaten, ensimmäisiä asioita mitä tein, oli jäätelöpurkin jämien kaivaminen pakastimesta ja sujahtaminen peiton alle oman läppärin äärelle. Mutta ei minkä tahansa jäätelön, vaan Kolmen Kaverin kausimaun, piparkakkujäätelön. Sain näitä pari viikkoa sitten testiin muutaman purkin ja koukutuin nopeasti, nyt lusikka kaapii viimeisen purkin viimeisiä rippeitä.

Totesin aiemmin työkaverille, että en tiedä mitä teen kun ne loppuvat. Viisas vastaus oli, että noh, ostat lisää. Sinällään erittäin loogista, mutta samalla vähän epätodennäköistä. Vaikka tämä on tosi hyvää, olen varsin huono ostamaan jäätelöä kotiin. Tai ehkä ostaisin useammin jos omat lähikaupat tarjoilisivat enemmän vaihtoehtoja, mutta ne ovat niin pieniä, että omat suosikit eivät yleensä löydy valikoimasta. Eikä jäätelöä tule varta vasten lähdettyä hakemaan kauempaa julkisilla tai kävellen, kesäisiä heti nautittavia puikkoja ja tuutteja lukuun ottamatta. Niinpä toivon, että tämän kanssa olisi poikkeus, sillä vaikka joulujutuista olen hetkeksi saanut tarpeekseni, tästä en. Lisäksi pidän koleiden syysiltojen herkkuhetkestä, piparkakkujäätelöä ja vihreää teetä. Nyt on enää vain teetä. Ja juuri nyt vielä vähän työjuttuja täyttä maanantaita ennakoidakseni.

Sain vähän vahingossa viikonloppuvapaata kun unohdin viikonlopun aikana muokattaviksi tarkoitetut kuvat kotiin, enkä siis saanut niitä käsiteltyä ja jalostettua somesisällöiksi. Se tarkoittaa enemmän työtä huomenna (ja vähän vielä tänään), mutta toisaalta, oli aika arvokasta, että sai viettää tänä viikonloppuna niin paljon aikaa muiden asioiden äärellä, sekä nukuttua hyvin ja pitkästi.

Tämä asu on viikon puolivälistä. Murretut värit kuuluvat syksyyn ja kuvien neule tuntuu hehkuvan samaa sävyä kuin niin moni lähialueen vaahtera. Lisäksi on pehmoinen ja lämmin!

Hame: Oasis Ditsy Midi* / Neule: Oasis Okra Raakel* / Nilkkurit: Tamaris / Takki: Mango / Huivi: Nly
*saatu blogin kautta
Kuvat: Saara

PR-tilaisuus: Original Sokos Hotel Presidentti ja Original Sokos Hotel Vaakuna / Ravintola Loiste

Olen nähnyt joulupukin. Saanut, paketoinut ja avannut joululahjoja. Syönyt vihreitä kuulia (myös niitä Fazerin uusia vihreäkuulakonvehteja). Haukannut piparkakkutaloa ja syönyt perinteisiä pipareita. Niin, ja käynyt joululounaalla.

Tänä vuonna siis joulu todella on saapunut itselle varhain. Kiitos töiden ja blogikuvioiden. Vaikka joulu näkyy monelle (onneksi) vasta marraskuun puolella, omissa työkuvioissa se on ollut sisältösuunnittelupöydällä ja kuvausstudioilla jo jonkin aikaa. Lisäksi joulu on saapunut pressitilaisuuksiin ja ensimmäisen joululounaani nautin Sokos Hotelli Vaakunan yläkerrassa sijaitsevassa Ravintola Loisteessa viikko sitten. Ennen kuin ilmoittauduin mukaan kyselin varovaisesti, onkohan joululistalla mitään kasvissyöjälle. Olen tottunut siihen, että joululounaat ovat kinkkua, kalaa ja kaikkea sellaista, mikä ei vain omaan makuun ja ruokavalioon istuin. Kun kuulin, että saatavilla on jopa vegaaninen menu, ilahduin ja liityin mukaan joululounaalle!

Vegaaninen jouluateria

Loiste ansaitsee muutenkin kehut vegaaniruokavalion huomioimisesta, esimerkiksi vakkarimenulta löytyy erinomainen vegaaninen vaihtoehto. Ja sitten vielä tämä joulun ajan erikoisruokavalioiden huomioiminen. Kokonaisuuden parhaat palat olivat ehdottomasti alkupala sekä jälkiruoka, joka koostui muutamasta pienestä annoksesta maistelumenuhenkeen. Piparia, juustoa, pannacottaa – kivasti jouluista vivahdetta ja kauniisti aseteltua. Pääruokana punajuurikikhernepihviä lisukkeilla, hyvää, mutta itselle turhan kookas annos ja ehkei niin joulun tuntua – paitsi väreissä.

Olen ollut ennenkin Loisteessa joululounaalla työn puolesta, tosin vuosia sitten. Pidän Loisteen funkkishengestä ja tietystä eleganssista. Se sopii täydellisesti sellaiseen klassiseen juhlaan kuin joulu. Lisäksi sijainti on erinomainen, joten en yhtään ihmettele, että monet valitsevat juuri Loisteen pikkujoulujen ruokailuun ja jatkavat yhdessäoloa lähialueiden yökerhoihin tai kulttuuriaktiviteetteihin.

Joululahjat kangaskääreisiin

Tässä tilaisuudessa muutenkin oli todella joulun henkeä. Vaakunan suuren kuusen alle kootut lahjat ja vierailevana tähtenä joulupukki. Kivoin ylläri kuitenkin taisi olla IvanaHelsingin työpaja, jossa paketoitiin jämäkangaspaloihin IvanaHelsingin tuotteita.

Valitsin pikkujoulukauteen sopivan laukun, johon oli painettu romanialaisten rescuekoirien kuvia. Ylipäätään pidän siitä, että paketoidessa huomioidaan ekologisuus. Oikeastaan meillä on kotona jo vuosia tehty niin kotona. Äiti tapaa kääräistä lahjat sanomalehtiin tai uusiokäytössä oleviin pussukoihin. Kankaiden kanssa ei tarvitse käyttää teippiä, pelkkä nauhalla kietominen riittää ja molemmat voi käyttää uudelleen myöhemmin. Toki ymmärrän, että lapset saattavat kaivata jouluna värikkäitä ja kimaltelevia paketointeja, mutta aikuisille lahjoja antaessa tuntuu tylsältä pakata johonkin muoviseen ja kertakäyttöiseen.

Vaikka nyt on ollut paljon joulua, yritän ottaa teemaan nyt vähän etäisyyttä siinä määrin mitä pystyy, ja innostua sitten uudelleen joulukuun alussa joulutoreista ja -valoista.

Tunnustus. En ole vieläkään saanut kaivettua esiin varastoon pakattuja välikauden vaatteita ja asusteita, talvijutuista puhumattakaan. Olen siis niiden varassa, jotka sattumalta ovat jääneet roikkumaan kesäksi eteiseen tai tullut hankittua vasta tätä kautta vasten. Vähän tyhmää, mutta kertoo ehkä tämänhetkisestä kotiajastani. Tai siis olemattomasta sellaisesta.

Olen ollut liikkeellä ja sitten viipynyt poikaystävän luona, oikeastaan edes muista, milloin olemme olleet luonani. Se on toki yhteistä päätöstä, joka usein on pohjannut ihan käytännön syihin, mutta viime viikonloppuna huomasin purskahtavani puolittaiseen itkuun turhautumisesta. Koko ajan on pakkaamassa tavaroita, tai unohtanut jotain jonnekin, liikkeessä ja kalenteria tuijottamassa ja koti on vain paikka, jossa on käynyt kääntymässä. Ja se on kamalassa kunnossa. Pinot kasaantuvat kun ehtii vain pakata ja purkaa. Ja huomaan kaipaavani kotia ja omia tavaroita. Sellaista omassa kodissa vietettyä aikaa, jossa ei tarvitse suorittaa tai tehdä mitään.

Reissulla, tai reissun jälkeen, on pakko pysähtyä miettimään oppeja syyskaudelta ja pohtimaan, miten jaksottaa myös työtä siitä eteenpäin. Täytyy hyväksyä, että alku on opettelua, niin yritystoiminnan, markkinoiden kuin oman itsenkin – ja ylipätään ajan hallinnassa, mihin menee aikaa ja millainen toiminta on suhteessa aikaan kannattavaa. Vaikka on hoppua, täytyy olla kiitollinen, että ylipäätään on tällainen työtilanne. Sitä paitsi, ihan joka työkuvion olen itse sopinut, mikä tekee jo lähtöasetelmasta ihan erilaisen kuin koskaan palkkatöissä.

Tänään muuten sovin uudesta koulutuksesta ja vaikka takaraivoon pulpahti kysymys, millä ajalla, mutta työnsin sen syrjään, palautin ryhdin (henkisen ja fyysisen) ja mietin, miten hieno tilaisuus se on. Mikään tässä kaikessa ei ole itsestään selvää, joten vaikka kiukuttelenkin kiireestä, pohjimmiltani olen todella tyytyväinen sekä valintoihini että työmahdollisuuksiin. On vain opittava organisoimaan paremmin.

Livuin väärille urille, oikeasti piti kirjoittaa tästä takista. Kuka huomaa, että on itselle varsin epätyypillinen? En muista koskaan omistaneeni keinoturkis-, teddy- tai muita pörrötakkeja. Ne ovat tuntuneet jotenkin liiallisilta tyylillisesti ja monesti muodollisesti valtaville. Ylipäätään ei omille. Tänä syksynä kuitenkin tapahtui jotain. Ensin ostin yhden pörrötakin 2nd handina ja sitten törmäsin tähän KappAhlin takkiin kun olin showroomilla vaatteita tutkailemassa (tämä siis saatu blogin kautta). Ensin pysähdyin siihen, mutta jatkoin rekin selaamista, sitten palasin takaisin, päätin kokeilla ja peiliin katsoessa ajattelin, että malli on riittävän yksinkertainen. Jos jollekin pörröiselle päällysvaatteelle antaa mahdollisuuden, niin miksikäs ei juuri tälle.

Jos jokin yksittäinen vaate tuntuu liian villiltä tai muuten vain on epävarma, on parasta yhdistää se mahdollisimman klassisiin ja neutraaleihin vaatteisiin ja asusteisiin, ja niin juuri tein tämän kanssa. Harmaa luottomekko ja mustat asusteet, piristeenä helmipinni. Mutta en vielä tiedä. Täytyy myöntää, että takki tuntui päällä ihanan pehmeälle ja hyvällä tavalla upottavalle. Mutta samalla se tuntui jotenkin silmiinpistävän muhkealle, ehkä koska en ole tottunut. En siis vielä osaa sanoa, kumpaan suuntaan vaa’alla tämä kallistuu. Miehestä olin aistivinani, että ehkä ei, Nina taas näitä kuvia ottaessa antoi sille kehuja. Katsotaan mihin oma mielipide asettuu!

Takki: KappAhl* / Mekko: LILLE Clothing* / Kengät: Tamaris / Laukku: Coccinelle / Helmipinni: Glitter
*saatu blogin kautta

Kuvat: Nina, Tunnetila

Tiedän, vuosi ei ole vielä paketissa (onneksi), mutta uskallan jo nimetä vuoden käytetyimmät kynsilakat. En jaksa usko, että kahdessa kuukaudessa voisi tapahtua mitään sellaista, joka muuttaisi tilastoa. Tämä vuosi on ollut CND Vinylux -kynsilakkojen vuosi.

Oikeastaan kuulostaa jopa epäuskoiselta, että tänä vuonna viisi eniten käyttämääni kynsilakkaa ovat kaikki samalta merkiltä, vieläpä kaikki blogin kautta saatuja, mutta uskokaa tai älkää, niin se on. Kynsilakat ovat kulkeutuneet itselle noin parin vuoden aikana, ja jotkut olleet käytössä jo viime vuonna (kuten toissa kesän suosikkikynsilakkani, persikkainen Uninhibited). Oikeastaan silloin hurahtaminen CND:n lakkoihin taisi alkaa, mutta on kulminoitunut tähän vuoteen.

Nopeasti kuivuva kynsilakka

Muistan, että joskus vuosia sitten en järin pitänyt CND-lakoista (tai nimikin taisi olla silloin pidempi, Creative tai jotain). Parjasin niitä siitä, että omistamani lakat kuivuivat hitaasti ja pinta ei tuntunut kovettuvan kunnolla, vaan vaati aina vahvan päällyslakan seurakseen. Nyt kiittelen niitä ihan päinvastaisesta ominaisuudesta. Eli joko näiden Vinylux-lakkojen koostumus on selvästi erilainen, tai sitten itselle on joskus sattunut vain jotain maanantaikappaleita. Nyt nimittäin nämä ovat nousseet suosikiksi mm. juuri nopean kuivumisensa ja hyvän pitonsa vuoksi.

Arki on niin hoppuista, etten yksinkertaisesti jaksa odotella kynsilakan kuivumista tai lisäillä sitä monia kerroksia. Niinpä nopea kuivuminen on ihan must, samoin kuin pigmentti – kahden ohuen värilakkakerroksen on pakko riittää. CND Vinyluxin kanssa on juuri niin. Näitä uskaltaa käyttää silloinkin, kun aikaa kuivumiselle on vähän. Pigmentti on superhyvää ja muutenkin pysyvyys mainio.

Viisi värisuosikkia

CND:llä on valtava väripaletti ja itselläkin jokunen lakka, mutta ihan kiistattomasti eniten käyttämiäni ovat nämä kuvissa näkyvät värit.

Persikkainen Uninhibited (nro. 279) ja pinkki Rose Bud (nro. 266) ovat kesäkauden kynsilakkoja. Tai pinkki oikeastaan on sellainen, että sitä tulee käytettyä välillä myös muina kausina, mutta pääasiassa näiden kulta-aikaa on kesä. Nytkin esimerkiksi varpaankynsissä on (ollut jo ainakin pari viikkoa) Rose Budin rippeet.

Tykkään siitä, että kysilakka mätsää kaiken kanssa, joten siksi suosin nudelakkoja, ne ovat helppoja. Niiden etuna on myös se, että jos kärjestä vähän lohkeaa, se ei loista kuten tummissa kynsilakoissa. Lisäksi poistaminen on siistimpää ja nopeampaa. Tänä vuonna selkeästi eniten käyttämäni sävy onkin nudesävy Unlocked (nro. 268), jota on kynsissä juuri nyt, kuten myös viime viikolla ja noh, tyypillisesti noin puolet ajasta kun ylipäätään on kynsilakkaa. Siinä on todella kaunis viileän vaalea sävy, joka sopii hyvin kalpeallekin talvi-iholle. Lisäksi sävy sopii ihan kaikkiin vaatteisiin.

Harmittaa, että niin moni purkissa kauniille näyttävä vaalea nudesävy osoittautuu levittäessä todella huonopigmenttiseksi, mutta tämän kanssa ei ole yhtään niin. Oikeastaan ei näiden kahden muunkaan nudesävyn. Siksi paljon käytössä on myös hieman enemmän beigeen taittuva Unmasked (nro. 269) sekä tuorein löytö, Satin Pajamas (nro. 265). Satin Pajamasiin ihastuin oikeastaan vasta kesän lopulla. Siinä on ihan pieni hohde, mikä tuo sävyyn kivaa eloa.

Näissä kuvissa kynsissä on juurikin tuota suosikkisävyäni, eli sävy Unlocked. Yhdellä levityskerroksella tulee jo ihan kiva lopputulos, mutta paras toki kahdella kerroksella. Kerrokset kuivuvat nopeasti, joten kun ehtii lakata kaikki kynnet, voi oikeastaan jo siirtyä uuteen kierrokseen. Tyypillisesti lakkaa vaihdan noin kerran viikossa viikonlopun korvilla.

Kaikki postauksen CND Vinylux -kynsilakat saatu blogin kautta.