En oikein ole ollut juhannusihminen. Kesäihminen kyllä, mutta sellaisiin perinteisiin juhannuskuvioihin en vain ole istunut, joissa linnoittaudutaan askeettisen mökkielämän äärelle, saunotaan, grillataan ja kuoritaan auki olutlaatikko. Enkä liioin niihin, joissa edessä on yksin haahuilua kaupungissa kun kaikki muut ovat kadonneet muualla Suomeen.

Siksi olenkin nauttinut siitä, millaiseksi juhannusviikonloput nyt näyttävät kehittyneen. Ja tällä menollahan itsestä kehittyy vielä erittäin juhannusihminen! Keskikesällä on ihana nauttia luonnosta ja lähiseuduista, se ikään kuin kuuluu juhannukseen ja muutenkin kannatan lähimatkailua. Mutta hienoa on ollut löytää tapa toteuttaa sitä itselle sopivalla tavalla, mikä on olemalla sopivasti aktiivinen. Niinpä tällainen pari yötä Kuopiossa kaupunkia lähialueineen tutkien ja yksi yö Joutsassa luonnon keskellä oli mitä täydellisin yhdistelmä. Kuopio oli itse asiassa niin kiva, että siellä olisi voinut hyvin viipyä vielä yhden yön, mutta toisaalta oli kiva päästä (ihan liian) pitkästä aikaa käymään ystävän luona Joutsassa. Erilaisen viimeisestä vierailusta teki myös se, että ensimmäistä kertaa en matkannut punaiselle mökille metsän keskellä yksin vaan miehen kanssa.

Tämänkaltaisessa mökkielämässä on mukavaa se, että mökki ei oikeastaan ole mökki, vaan pikemminkin koti. Lisäksi lähialueilla on suhteellisen paljon nähtävää, joten oleminen ei suinkaan tarkoita oleilua, ellei niin halua. Oikeastaan ainoa miinus oli hyttyset, joiden hyökkäykseltä hädin tuskin selvisin. Nyt mukana oli myös koiravieras, joka piti huolen, ettei toimetonta hetkeä tule. Näihinkin kuviin oman sävynsä toi karvainen kuvausassari, joka oli sitä mieltä, että kepin heitto on paljon tärkeämpää kuin kuvien ottaminen. Ehkä onkin, mutta saatiin silti muutamat.

Mekko: Oasis / Korikassi: & Other Stories / Sandaalit: Moheda

Juhannus on saanut raamit ja laukku on pakattuna valmiina lähtöön. Aikataulujen oli sopeuduttava juhannusruuhkiin, jotenkin onnistuin unohtamaan Helsingistä torstaina pois pyrkivien määrän ja vastaavasti sunnuntaina palaavien. Niinpä oli otettava mitä jäljellä reiteissä oli, mutta onneksi sentään vielä oli jämiä ja kotimaan minireissu toteutuu. Ensin pariksi päiväksi Kuopioon ja lopussa vielä mökkielämää Joutsassa. Toivottavasti säät suosivat, kuten viime viikonloppuna. Tuolloin poikkesimme Viinimaan kutsumana Katajanokan Holiday -ravintolassa järjestetyssä Rosé All Day -tapahtumassa. Eli koko päivä roseeviinejä, joita sai maistella lunastetulla leimapassilla (meidän osallistuminen saatu blogin kautta) – mikä loistava idea!

Ihastuin myös Holidayhin. Olen lukuisia kertoja kävellyt tai lenkkeillyt tämän Kanavarannassa sijaitsevan ravintolan ohi, mutten koskaan ennen poikennut sisään. Holidayn terassia olen ihastellut usein, ja oli ilo huomata, että sama fiilis jatkui sisällä. Olin ehkä odottanut fiinimpää paikkaa, mutta ravintola olikin varsin viehättävä ja miellyttävän rento.

Holidayn avokadopasta ihastutti pinkillä pecorinokreemillä, mutta avokadoa olisi saanut olla enemmän. Jälkkäriksi kuumaan kesäpäivään istuvat jäätelöannokset Sunday ja Monday. Ja kaikkien kanssa tietenkin roseeta!

Roseeviiimenussa oli yhteensä 15 roseeviiniä, joista neljä kuohuvia. Leimapassit täyttyivät ihan huomaamatta ja lopulta maistelimme kuutta eri viiniä ja yksimielisen suosikin! Vertaillessa pystyi kiinnittämään ihan uudella tapaa huomiota nyansseihin ja ihastuimme mineraaliseen roseeseen ja kokonaismakuuprofiililtaan kaikkein tummimpaan sekä marjaisimpaan viiniin.

Viiniarviot testijärjestyksessä:

Matua Rose
Uusi-Seelanti, 14,99€
Arviot: minä 3/5, mies 3,5/5

Halusimme kokeilla jotain voimakkaamman makuista roseeta, mutta emme oikein osanneet kääntää pyyntöä viinikielelle. Saimme aromikkaan Matua Rosen, ja sitä maistellessa ymmärsimme, että oikeastaan taisimme tarkoittaa marjaisaa. Mutta helppo Matua oli lopulta ihan hyvä aloitusviini, joka ohjasi seuraavien valintojen suuntaa. Kiva perusrosee, muttei kuitenkaan valloittanut. Hauska detalji tosin on pullon kyljessä oleva logo, joka vaihtaa väriä valkoisesta siniseen kun viini saavuttaa sopivan tarjoilulämpötilan.

Codorniu Rose Barcelona
Espanja, 12,48€
Arviot: minä 2,5/5, mies: 3,5/5

Pidän paljon Codorniu Cuvee Cavasta, mutta jostain syystä tämä rosee ei yltänyt samalle tasolle. Cavan tapaan vegaaninen ja kuiva. Alkumaku ihan miellyttävä, mutta jälkimaussa oli karvautta, mistä en pitänyt. Tämä jakoikin selvästi eniten mielipiteitä, ja oikeastaan yksinomaan karvauden takia. Miestä se ei häirinnyt vaikka tunnistikin maun kun se tuli puheeksi, mutta omaan makuun karvaus ei sopinut.

Casal Garcia Rosé
Portugali, 8,99€
Arviot: molemmat 4,5/5

Kolmannen viinin valitsimme värin perusteella, halusimme maistaa kaikkein tumminta ja viini ihastuttikin heti ensimaistamisella. Marjaisa maku, hyvällä tavalla mehuisa ja täyteläinen. Joukon edullisin, mutta myös molempien kiistaton suosikki. Todella hyvä! Tämä on itse asiassa valittu myös tämän kesän roseeviinien Top 3:n ja muutenkin niittänyt hyviä arvioita. Hinta-laatusuhde todella kohdallaan.

Esprit Gassier
Ranska, 15,98€
Arviot: molemmat 4/5

Tässä kohtaa kysyimme viiniedustajan omaa suosikkia ja Esprit Gassier päätyi maistettavaksi sillä perusteella. Vähän emmin todella haaleaa sävyä kai kuvitellen, ettei se juuri kätkisi sisäänsä makua, mutta erehdyin. Maku oli todella kiva, hyvällä tavalla mireaalinen ja hieman punaherukkainen. Viini kiri vähän yllättäen hyväksi kakkoseksi, ja sopii erinomaisesti lämpimiin kesäpäiviin ihan vaikka vain seurusteluviininä.

Pasqua 11 Minutes
Italia, 15,98€
Arviot: minä 3,5/5, mies 4/5

Tähän iskimme silmämme kauniin pullon vuoksi jo fiilistelimme ajatusta, että viini tulee kauniista Veronasta. Luettuamme vielä, että Pasqua on voittanut vuoden roseeviinitittelin viime vuonna, oli sitä ehdottomasti testattava. Maku oli raikas ja elegantti, varsin helppo ja klassinen. Pullo on luonnossa vielä kauniimpi kuin kuvissa ja näistä kaikista valitsisin tämän mieluiten tuliaispulloksi!

Gassier Coteaux dáix-en-Provence Organic
Ranska, 13,99€
Arviot: minä 3/5, mies 3+/5

Viimeinen viini jäi hieman edeltäjiensä varjoon. Pullon ruutukuosi toi mieleen Burberryn klassikkoruudut ja makumaailma jäi kevyeksi. Kuiva ja raikas perusrosee Provencesta, ja joukon ainoa luomuviini. Jäimme kaipaamaa syvyyttä makuun ja marjaisuutta, johon aiemmin miellyimme.

Kuplivaa juhannusta kaikille!

Pää kolmantena jalkana juokseminen jatkuu. Mietin jo, että edessä tulee olemaan iso muutos ihan jo siitäkin näkökulmasta, että hillitön kiire tulee loppumaan kuin seinään. Miltä se mahtaa tuntua? Että pitkään täpötäynnä ollut kalenteri näyttääkin pian tyhjää. Tilaa, joka täytyy itse määritellä ja muotoilla.

Tuona heinäkuun puolenvälin h-hetkenä kun päivätyö loppuu, myös moni työn alla olevat esivalmistelut on saatettu päätökseen ja muutenkin yrityksen pystytys jo huomattavasti pidemmällä. Tietenkään aika sen jälkeen ei tarkoita lomaa, mutta mahdollisuutta (ja pakkoa) rytmittää viikot ihan uudella tapaa. Samalla se on myös tilaisuus kuunnella omaa kehoa ja mieltä mennyttä ajanjaksoa paremmin. Odotan jo sitä. Menneen kauden stressin jäljet tuntuvat, joten lupaus itselle on panostaa arjen muutoksen myötä myös omaa hyvinvointiin. Se tarkoittaa pieniä asioita, kuten itselle sopivaa unirytmiä (ja ylipäätään enemmän unta), vähemmän istumista ja parempia välipaloja. Ajattelin jopa, etten ehkä edes ostaisi uutta aikaa matkakorttiin, vaan kävelisin paikasta toiseen ainakin kesän loppuun.

Sitä ennen on kuitenkin juhannus (ja hirveä määrä töitä ja muuta loppuun saateltavaa). Hetken jo ajattelimme lähteä ulkomaille. Sitten puuttui järki peliin, nyt on säästettävä rahaa ja lisäksi raskas matkustus tuskin sopisi väsyneelle mielelleni. Muistelimme viime juhannuksen ihanaa roadtripiä Pohjois-Virossa ja huomasimme kaipaavamme rauhaa. Niinpä käänsimme katseen lähemmäs. Vedimme viivaa kartalle etäisyyksiä puidessa ja pohdimme, missä emme ole olleet hetkeen. Niin kohteeksi valikoitui Kuopio. Itse asiassa olen ollut siellä vain kerran, ja sekin alle parikymppisenä. Niinpä tänään varasimme menomatkan ja hotellin pariksi yöksi Kuopiosta, mutta viimeinen yö on vielä avoin. Mikkeliin kenties? Tai ehkä Joutsaan?

Jos teillä sattuu olemaa vinkkejä Kuopioon tai ideoita viimeiselle kohteelle sopivasti kuitenkin kotiinpäin katsoen, niin kertokaa toki! Järviristeily kiinnostaa, samoin kotieläintila Tahkolla, mutta saa nähdä kuinka kiinni kaupunki juhannuksena on. Onneksi aina voi myös viettää aikaa hotellissa ja nauttia viimeisistä mahdollisuuksista ottaa kaikki ilo irti henkilökuntaeduista.

Pusero: Kauf dich glücklich / Hame: H&M / Kaulakoru: & Other Stories / Sandaalit: Vagabond / Laukku: Madewell
Kuvat: Saara

Kosmetiikkamaailma tarjoaa uutuutta uutuuden perään, mutta joskus kiinnostavinta on paluu perusasioiden äärelle. Sitä huomaan usein kaipaavani kosmetiikkaviidakossa luoviessa ja uusia tuotteita testatessa. Kaipaan ymmärrettävyyttä ja sisällöltään sekä tarkoitukseltaan selkeitä tuotteita, jotka eivät luo tarvetta vaan vastaavat sellaiseen.

Ihonhoidossa olen suosinut jo pitkään luonnonkosmetiikkaa vaikka toki käytän muutakin, mutta nykyään emmin välillä myös luonnokosmetiikan kohdalla – onko maailman toiselta puolen tuotu luonnonkosmetiikkapurkki lopulta sen parempi kuin jokin toinen. Kaikki on kai kiinni siitä, miltä kantilta tarkastellaan ja mitä mitataan. Joka tapauksessa nykyään pelkkä luonnonkometiikan leima ei riitä, olen kiinnostunut myös siitä, mistä tuote ja sen raaka-aineet ovat tulleet ja miten se on pakattu. Pienillä asioilla kun voidaan vaikuttaa isoissa volyymeissa merkittävästi.

Sain blogin kautta testiin kotimaista tuorekosmetiikkaa, josta kiinnostuin taannoin jo ensi kuulemalta. Niki Newd on todellista gourmetkosmetiikkaa ja ikään kuin juuri sitä paluuta perusasioihin, keskittymistä oleelliseen. Niki Newdin tarina alkoi 13 vuotta sitten, jolloin perustaja Kirsi kertoi biokemistiystävälleen yli sata vuotta suvussa kulkeneesta ihonhoitoreseptistä. Yhdessä resepti tuotiin tähän päivään, mutta yksinkertaisuuden ja puhtauden säilyttäen. Tänä päivänä Niki Newdin tuotteista löytyy vain ja ainoastaan oleellinen, mutta kokonaisuuden tavoitteena on kattaa kaikki kasvojen ihon perustarpeet. Ei siis mitään ylimääräistä, vain selkeitä tuotteita sekä laadukkaita ja ymmärrettäviä raaka-aineita. Kuulostaa hyvälle!

Niki Newd valmistetaan käsityönä kysynnän mukaan, niinpä vuodessa valmistuu 12 erää Espoossa, jotka toimitetaan suoraan tilaajille. Raaka-aineet ovat elintarviketasoisia, luonnonmukaisia ja jäljitettäviä. Ne on valittu luomutiloilta ja vastuullisilta valmistajilta, ja yli 50% raaka-aineista tulee Pohjoismaista.

Säilöntä- ja synteettisiä aineita ei käytetä, joten tuotteet säilyvät rajallisesti, mikä tekee siitä nimensä mukaisesti tuoretta. Osaa tuotteista suositellaan säilytettävän jääkaapissa ja voiteiden säilymisaika on kuukaudesta noin kahteen. Toki pienet erät ja laadukkaat raaka-aineet tämä näkyvät hinnassa, mutta toisaalta, joku laittaa helposti sata euroa iltaan ulkona, toinen tuhlaa sen huomaamatta kaikkeen sälään, joten siihen verrattuna ajatus siitä, että ostaisi vain muutaman laadukkaan ihonhoitotuotteen ja pärjäisi sillä, on melko kiehtova.

Omassa arjessa uutta kosmetiikkaa on niin paljon, että vaati yllättävän paljon työtä päättää, että huhtikuun ajan käytän vain Niki Newdia, jotta saan kunnollisen kuvan tuotteista. Niinpä siirsin keskeneräiset purkit syrjään ja otin käyttöön April -sarjan (eli valmistuskuukauden mukaan nimetyt) voiteet ja seerumit, eli Skin Creamin, Skin Balmin, Glow Balmin ja Skin Velvet -seerumin. Puhdistustuotetta en testannut sen öljypohjaisuuden takia, mutta sellainenkin on tarjolla.

Ensimmäisenä aloitin aktiivisesti Skin Creamin käytön, koska sillä oli lyhyin säilyvyys. Tämä viileässä säilyttävä tuubiin pakattu voide säilyy vain reilun kuukauden, mikä tuntui melko hurjalta. Toki tällöin tuoreudesta voi olla täysin varma, mutta käyttö on todella syytä aloittaa heti voiteen saapuessa. Käytin Skin Creamia meikin alla ja se toimi siihen tarkoitukseen ihanasti! Koostumus on siis kosteuttava ja hoitava, muttei yhtään liian paksu. Kuun lähennellessä loppua kasvatin voiteen käyttömäärää, jotta saisin kaiken käytettyä ja jatkoin vähän toisen kuun puolellekin päiväyksestä huolimatta. Silti voidetta jäi vähän, mikä toki harmitti, mutta reissun jälkeen en enää uskaltanut käyttää jämiä.

Voiteessa oli todella miellyttävä tuntu ja ihoni voi hyvin, mutta päiväkäytössä pakkauskoko oli itselle tarpeettoman iso onnistuakseni käyttämään sen voimassaoloaikana. Jos tuotetta käyttäisi myös öisin, silloin tämä olisi varmastikin juuri passeli koko. Koska tuotteita riittää pieni käyttömäärä, suosittelen mieluummin aloittamaan vähillä tuotteilla ja kasvattamaan määrää tarvittaessa kuin päinvastoin. Ihanaa Niki Newdin voiteissa onkin, että ne käyvät yhtälailla päivä- ja yövoiteiksi sekä silmänympärysiholle. Silloin käytännössä riittäisikin vaikka vain yksi tuote, esimerkiksi vaikka näin kesäkautena juuri tämä Skin Cream!

Suosin öisin täyteläisempiä voiteita, ja testissäni oli kaksi täyteläisempää ja huoneenlämmössä kestävää, Skin Balm ja Glow Balm. Niiden alle laitoin vielä Skin Velvet -seerumia. Balmit sopivat loistavasti kuivemmalle iholle tai yökäyttöön, mutta meikin alle oli itsellä turhan öljyiset, vaikka käytinkin superpienen määrän. Sen sijaan yöllä iho tykkäsi täyteläisyydestä. Pyöreään pakkaukseen pakatuista voiteista suosikkini oli Glow Balm, joka on näistä kahdesta vähän kevyempi. Seerumin loppui juuri pari päivää sitten, joten se on hyvin mitoitettu kahden kuukauden käyttäiälle.

Reissussa huomaisin eron kun käytin muuta matkakosmetiikkaa ja aurinkovoidetta päivittäin, ihoni tukkeutui hujauksessa ja tuntuikin siltä. Matkan jälkeen ihonpuhdistuksessa kosmetologi totesi, että ihostani huomaa hyvin, että käytän arjessa luonnonkosmetiikkaa, sillä tilapäisesti tukkeutunut iho puhdistuu helposti. Peruskosmetiikka saattaa jättää kalvon iholle ja tukkeutumien poisto ei välttämättä käy niin pehmeästi, lisäksi saattaa syntyä kovia finnejä ihon alle. Siinäkin yksi syy lisää jatkaa suuntauksellani, sillä rasvaiseen taipuvalla ihollani on taipumus epäpuhtauteen.

Testaamistani Niki Newd tuotteista suosikeikseni muodostuivat Skin Cream ja Skin Velvet -seerumi, jotka sopivat erityisen hyvin sekaiholle. Ne olivat hoitavat, mutta eivät paksut. Voidetta tuli jopa vähän ikävä ja on sääli, että jouduin käyttämään sen loppuun niin hätäisesti. Jos siis nyt olisin tekemässä tilausta, ottaisin voiteen sekä päivä- että yökäyttöön ja öisin käyttäisin seerumia alla. Näin ollen parilla tuotteella kattaisi hyvin ihon kosteutuksen ja hoivan. Balmit olivat ehkä vähän turhan täyteläiset itselle, joten suosittelen niitä kuivaihoisemmille.

Niki Newdista on vaikea olla pitämättä. Kaunis ja hyvin konseptoitu kokonaisuus, superlaadukkaat tuotteet, ihana palvelu ja ennen kaikkea lähellä tuotettua kosmetiikkaa. Ei turhia pakkauksia vaan juuri se oleellinen pitääkseen tuotteet hyvinä mahdollisimman pitkään. Hintaa voi perustella sillä, että tietää mitä ostaa, laadukkailla ja aktiivisilla raaka-aineilla on hintansa ja se väistämättä nostaa tuotteen kokonaisarvoa, niin käy kaikessa muussakin. Massiivipuinen huonekalu on kalliimpi kuin lastulevystä koottu, kyse on siitä, mihin haluaa panostaa, minkä kokee tärkeäksi.

Niki Newd -tuotteet saatu blogin kautta testiin.

Sää on heittäytynyt ihan väärään suuntaan ja nyt nuokun hämärässä sängyllä ja kuuntelen etäältä kantautuvaa orastavaa ukkosta. Vaikka kello ei ole edes vielä kahdeksaa, epäilen, etten enää tänä iltana pääse tästä ylös. Nukuin nimittäin viimeyönäkin olemattomasti. Joko valvon ja pyörittelen kaikkia muutokseen liittyviä asioita mielessäni tai sitten nukun levottomasti ja näen toinen toistaan kummallisempia unia. Niinpä vaikka viikko on ollut vajaa, se tuntuu ihan täydelle, ehkä koska mieli on täysi.

Ehkä kaiken sen keskellä olen tarvinnut puputerapiaa. Miehen sisäpihalla asuu pari pientä citykania, joita voisin katsella loputtomasti. Tai oikeastaan niin olen tainnut katsellakin. Siinä on jotain mahdottoman nollaavaa, katsella kun ne nuuskivat, pomppivat, syövät ja vain ovat. Omanlaisensa meditaatiohetki.

Vaihteleva sää on tuonut omat haasteensa arkipukeutumiseen. Kun ulkona on kuuma, toimistossa on kylmä ja kun aamulla on viileää, iltapäivällä saattaakin olla oikein kiva. Ja kotona on lämmin, oli ulkona mitä tahansa, sekin hämää. Tänään lähdin liikkeelle sääennusteisiin liikaa luottaen ja päädyin toteamaan olleeni ihan väärin pukeutunut. Sitä sattuu. Mutta tässä eräänä päivänä tämä asu oli työpäivänä päällä ja tuolloin mätsäsi säähän juuri eikä melkein, eli sopi lämpimään, mutta olematta kuitenkaan liian lomatunnelmainen.


Hame: Postyr / Toppi: Monki / Sandaalit: Warehouse / Laukku: Cambridge Satchel Company
Kuvat: Nina, Tunnetila

Mietin tänä aamuna sitä, miten hassua on, ettei maanantaiaamuna lähdekään töihin, tänään kun on yksi lomapäivistäni. Heti sen jälkeen havahduin siihen, että itse asiassa jäljellä on kaksi maanantaita, joista niistäkin toinen on viimeinen päiväni palkkatyössä. Tämä ei tarkoita sitä, että olisin jo jäämässä pois (vaikka sekin on jo jännittävän lähellä), vaan sitä, että olen nivonut kertyneitä lomapäivinäni viikonloppujen yhteyteen niin, että tutut maanantait käyvät vähiin.

Olen ollut viime päivinä erityisen stressaantunut ja edellisyönäkin heräilin jatkuviin painajaisiin. Mieli selvästi työstää lähestyvää muutosta ja samalla kun se alkaa mielessä konkretisoitumaan, puskee myös jännitys ihan uudella tapaa pintaan. Myöhemmin tänään on jatkotapaaminen yritysneuvojan luona, ja sekin hermostuttaa. Nyt käydään läpi laskelmiani ja tietty kauhuskenaarioissani mietin, että olen mennyt exceleissäni ihan metsään (kuten aiemmin mainitsinkin, exceleiden pyöritys on inhokkityötäni, eikä todellakaan vahvuuteni) ja olenkin enemmän ulalla kuin olin ajatellut ja vielä näin lähellä h-hetkeä. On kuitenkin todella hienoa, että tällaista palvelua on saatavilla ja vieläpä maksutta – rahareikiä kun tässä on jo ihan riittävästi muutenkin.

Olen siis harmillisen huonosti päässyt nauttimaan helteistä vapaapäivistä huolimatta ja osa syynä on sekin, että loukkasin kai jalkani jotenkin kohta pari viikkoa sitten, eikä se millään ota parantuakseen. Niinpä näinä lomapäivinä olen pysytellyt kotona tai ihan lähikulmilla rasittaakseni sitä mahdollisimman vähän, mutta harmikseni tänä aamuna totesin, ettei oikeanpuoleinen kantapää edelleenkään kestä normaalia astumista. Ehkä alkaa jo olla aika harkita lääkärillä käymistä.

Toivotaan siis, että lämpimät säät vielä jatkuvat! Ja toisaalta, viimeistään sitten heinäkuun puolen välin jälkeen arki rytmittyy muutenkin ihan toisella tapaa, niin eiköhän kesäisestä Helsingistä vielä ehdi nauttia!

Denimhame: Levi’s / Toppi: Stradivarius / Sandaalit: Swedish Hasbeens / Korikassi: & Other Stories