Ihana kevät, ja kevään merkit! Olo kohenee päivä päivältä ja eilen uskaltauduin jo kevyelle kävelylle. Tuntui, että kevät on ottanut harppauksen ihan päivissä. Päiväkahville istuessa Café Torpanrannan edessä meri kimmelsi kuin olisi kesä ja joku makoili rantakalliolla kuin leutona kesäiltana.

Kuusisaarta kohti askeltaessa sinivuokkoryppäät puskivat maasta, meri tuoksui ja nurmi vaihtoi hyvää vauhtia väriään ruskeankeltaisesta vihreään. Hyvä sää tai ihan vain pitkät vapaat olivat houkutelleet monta muutakin Villa Gyllenbergin viehättävään huvilaan pääsiäissunnuntain taide-elämykselle, ja ulos astuessa aurinko häikäisi niin, että aurinkolaseille olisi todella ollut tarvetta.

Kevään merkiksi voi kai kutsua tätä kirsikkakuvioista mekkoani. Yksi lempimekoistani, ehdottomasti, mutta sellainen, jota ei oikeastaan talvikautena tullut käytettyä. Toki lyhyet hihat voisi peittää neuletakilla, mutta silti, itselle tässä mekossa on jotain niin kesäistä, ettei käyttö talvella houkutellut. Mutta nyt museovierailun jälkeinen pääsiäislounas tuntui täydelliseltä saumalta napata mekko käyttöön.

Koska päivä oli yhdistelmä ulkoilua ja lounasta, oli asukin jostain sieltä välimaastosta. Kiva mekko ja matalahkot, pidempään kävelyyn sopivat kengät. Päällä R-Collectionin punainen anorakki, joka ehkä useammin näkyy päälläni ulkoillessa vaikka toki toimii kaupungillakin. Uskaltauduin liikkeelle jopa ilman kaulahuivi, ja kun takin veti ylös asti kiinni, pärjäsi yllättävän hyvin.

Mekko: Only / Anorakki: R-Collection / Nilkkurit: Ten Points / Laukku: Marc Jacobs / Kaulakoru: & Other Stories

Loma lähenee ja odotan tulevaa matkaa jo suuresti. Odotan irtiottoa, uusia maisemia ja kieltämättä myös lämpöä. Nyt olo on rentoutunut, sillä kaikki matkajärjestelyt on paketissa. Lennot on Lufthansalla Tunisian Tunisiin ja sieltä on varattuna persoonallisen näköinen hotelli kaupungin keskustasta. Sitten lennot Air Algériella Algeriin ja siellä muutaman päivän viipyilyä ainakin maan pääkaupungissa, mitä odotan suuresti.

Kuvien ja kertomusten perusteella Algeria näyttää ranskalaisviboineen ihmeellisen ihanalle. Lopuksi vielä paluu takaisin Tunisiin ja viipyilyä hetki ennen paluuta meren äärellä intiimissä hotellissa, jonka välimerelliseen visuaalisuuteen ihastuin ensisilmäyksellä. Edullisemmallakin olisi viimeisten päivien majoituksen saanut, mutta päätin, että tämä olkoon synttärilahjani itselle.

Viimeisimpänä, muttei suinkaan vähäisimpänä on nyt myös passeissa Algerian viisumi (Tunisiaan ei Suomen passilla viisumia tarvita). Se aiheutti vähän jännitystä, sillä luin joiltain suomenkielisiltä sivuilta, että viisumin hakuun olisi hyvä varata jopa kuukausi. Siksi halusin kirjoittaa tämän postauksen ja kirjata ylös tämän huhtikuisen viisuminhakuprosessin. Meillä ei nimittäin olisi ollut aikaa kuukautta, ei läheskään.

Tai minulla kyllä, mutta mies palasi reissusta kaksi viikkoa sitten torstaina ja lähtee työmatkalle taas pääsiäismaantaina. Koska Kasarmitorin kupeessa sijaitsevan Algerian suurlähetystön konsulipalvelut ovat auki vain maanantaista torstaihin, jäi meillä viisumeiden hakuaikaa tismalleen kaksi työviikkoa, viime viikon maanantaista tämän viikon torstaihin. Pikaviisumivaihtoehtoa ei suurlähetystöllä ollut tarjota ja nettisivuilla luki, että keskiverto käsittelyaika on kaksi viikkoa, joten täpärälle meni. Valmiit viisumit mies sai käteen torstaina puoli tuntia ennen sulkeutumista.

Ilmaisimme toki viisumihakemuksia viedessä, että tässä välissä passille olisi tarvetta, ja soitimme noutoa edeltävänä päivänä konsulaattiin (jolloin viisumit eivät vielä olleet valmiit, mutta luvattiin onneksi seuraavaksi päiväksi). Yhteyden saaminen tosin vaati kärsivällisyyttä, molempien ehkä viidenteen puheluyritykseen vastattiin, ja miehen käydessä konsulaatissa aukioloaikana, kukaan ei ensi alkuun avannut ovea. Kuitenkin loppu hyvin, kaikki hyvin.

Algerian Helsingin suurlähetystöllä on hyvät ohjeet viisumin hakuun ja itsellä melko paljon kokemusta viisumeista vuosien takaisen työn puolesta, joten prosessi hoitui muutoin varsin sutjakasti. Pääasiahan on toimittaa kaikki tarvittavat dokumentit ja täyttää hakemukset tarkasti, oikeellisesti ja virheettömästi. Suosittelen toki varaamaan sallivammin aikaa kuin mitä meillä oli, pieni pelivara kun ei näissä asioissa ole pahitteeksi.

Algerian viisumihakemukseen tarvitaan:
  • 2 kpl täytettyä hakemusta, molemmat värillisin passikuvin
  • hotellivaraus (otimme varmuuden vuoksi peruutuskelpoisen hotellin)
  • matkavakuutustodistus (saa ainakin OP:llä näppärästi tulostettua oman sivun kautta)
  • suurlähetystön tilille maksettu 60 euron käsittelymaksu

Koska olimme kiireessä, lisäsimme ihan varmuuden vuoksi mukaan myös kopiot lentolipuista, vaikka niistä ei sivuilla ollut mainintaa, sekä kuitit verkkopankin kautta maksetuista käsittelymaksuista, jotta prosessi voitaisiin senkin puolesta aloittaa heti.

Mies kävi viemässä hakemusnivaskat ja passit suurlähetystöön, jossa ne jo viedessä selattiin tarkasti läpi. Ainoastaan kysymyksiä aiheutti miehen toimittajan työ (mitä kuulemma kohtaa maailmalla usein), mutta muilta osin hakemukset jäivät konsulaatin huomaan vaivatta.

Nyt kun kaikki käytännön asiat on paketissa, voi keskittyä ennakkofiilistelyyn ja ennen kaikkea kesävaatteiden kaivamiseen esiin varastosta. Kohta niitä jo saa käyttää, ihanaa!

Sain vihdoin hankittua maton kotiini. Huh, mikä saavutus.

Olen elänyt varsin pitkään ilman mattoa. Se ei ollut tarkoitukseni, mutta lopulta aika vain venyi ja venyi.

Kun palasin asuntoon putkirempan jälkeen, puunväriset lattiat olivat vaihtuneet valkoiseen ja vanha matto näytti siinä auttamattomasti tunkkaiselle ja kuluneelle. Niinpä käärin sen lopulta rullalle ja kiikutin varastoon ajatuksena hankkia mahdollisimman pian uusi. Noh, pian venähtikin lähes vuodeksi.

Olen kyllä useita kertoja katsellut mattoja. Olen selannut nettikauppojen valikoimaa ja poikennut silloin tällöin myymälöissä, mutta aina turhaudun.

Joko se, mihin miellyn, on järjettömän kallis, siis todella kohtuuttoman hintainen näin boheemia elämää elävälle (kaunis ilmaisu sille, etten vain jaksa varoa omaisuuttani vaan punaviiniä saattaa roiskahtaa sinne ja iltapuuroa kaatua tänne – viimeksi eilen kaadoin kahvit sänkyyni, eikä ollut ensimmäinen kerta). Sitä paitsi, mieluummin lopulta ohjaan rahojani matkustukseen kuin kodin kalliisti sisustamiseen. Se ei toki poista sitä, että haluan kotini miellyttävän itseä visuaalisesti ja mukavuudellisesti, mutta se tarkoittaa lähinnä keskihintaisia ja ajattomia hankintoja.

Toinen syy on ollut, etten vai millään hahmota, miltä kuvan matto voisi näyttää luonnossa kotini lattialla. Toki nettikauppaostoksilla on palautusoikeus, mutta tuntuu uuvuttavalle, että ensin raahaisin ison maton postista kotiin, toteaisin epäsopivaksi ja tekisin saman kilometrikävelyn uudelleen. Niinpä asia on vain jäänyt.

On kuitenkin ollut yksi matto, Finarten Aitta, jota olen kerta toisensa jälkeen palannut silmäilemään, mainitsinkin siitä jo vuosi sitten sisustustoiveissanikin.

Olen seurannut Finartea jo pidempään Instagramissa, ihaillut pienempiä mattoja TREn kivijalkaliikkeessä ja pitänyt niin yrityksestä kuin designistakin. Aina olen kuitenkin jäänyt jahkailemaan. Mietin, että mitä jos kuvissa ruskealla lattialla makaava matto näyttääkin valkoisella lattiallani likaiselle. Tai mitä jos heti sotken vaalean kauniin maton.

Alkuviikosta kuitenkin sattumalta somea selaillessani silmiini osui tieto, että Finarten tuotteet ovat 20 prosentin alessa ja ilmaisella toimituksella heidän omassa verkkokaupassaan 22.4. asti. Klikkasin heti sisään virtuaalimyymälään ja oikeastaan vain parin minuutin miettimisen jälkeen nappasin maton ostoskoriin. Totesin ihailleeni kierrätyspuuvillasta valmistettua Aitta-mattoa jo niin pitkään, että oli jo aika antaa mahdollisuus. Ja lopulta, saattoihan sen kuitenkin vielä palauttaa.

Matto saapui häkellyttävän nopeasti ja kun rullasin sen auki lattialle palauttaminen ei ollut enää vaihtoehto, se on kuin tehty kotiini. Juuri sellainen kuin haaveilin. Mikä ihana ostos! Ja miten paljon sellainen elementti kuin matto tekeekään kokonaisuudelle. Sisustus sai asteen lisää kodin tuntua ja matolla on miellyttävämpi kävellä paljain jaloin kuin puulattialla, vaikkei se toki koko lattiaa peitäkään.

Uuden sisustuselementin seurauksena tosin huomasin haluavani pian maton myös sängyn viereen. Kuinka paljon kivempi onkaan aamulla astua pehmeälle matolle kuin kovalle lattialle! Lisäksi pieni sisustuskärpänen puraisi. En ole jaksanut tehdä kodille mitään koko talvena, mutta nyt tuntui, että haluan loihtia pientä päivitystä ja viimeistellä kotia välivaiheesta valmiiseen. Iso vaikutus yhdellä matolla! Mutta on se vain ihana.

Flunssa kaatoi kunnolla sänkyyn. En muista milloin olisi ollut näin, että ylipäätään sairastun kunnolla tai niin, että pitkään orastellut kevyt flunssa hyökkääkin kuin jälkijunassa kun luulee jo olevansa menossa parempaan. Nyt on onneksi jo suunta parempaan, mutta viheliäinen yskä vielä piinaa ja muutenkin ikävä paineen tunne päässä harmitta. No mutta, parempi nyt kuin vaikka vappuna tai lomalla.

Ihanaa on myös se, ettei pääsiäiselle ole sen isompaa ohjelmaa, joten voi ottaa ihan rauhassa ja antaa kehon parantua. Jos olo kohenee niin paljon, niin kotona kyllä riittäisi tekemistä aina ikkunoiden pesusta varaston siivoukseen. Mutta onneksi mikään ei ole juuri tämän viikonlopun asia. Nyt aion vain olla. Ovikello soi näinä minuutteina ja saan miehestä seuraa toipumiseen, mikä todennäköisimmin tarkoittaa yhtä kuin Game of Thrones -maratonia (yrityksemme kahlata kaikki kaudet ennen uuden alkua ei ihan onnistunut, mutta tavoite on kiriä vikaan kauteen asti pääsiäisen pyhinä). Itsehän siis olen kaikki jo nähnyt, mutta mies ei vielä, mutta sarja kyllä kestää uudelleen katsomisen. Jos olisin paremmassa kunnossa, olisi niin kiva mennä ulos, mutta nyt tämä on just hyvä.

Nauttikaa te ihanasta säästä ja pääsiäisen pyhistä!

Mekko: New Look / Bleiseri: Mango / Nilkkurit: ALDO / Laukku: Marc Jacobs / Vyö: Anne Klein
Kuvat: Nina, Tunnetila

 

 

 

Terkut sängynpohjalta! Orastava flunssa päättikin pois menon sijaan iskeä, joten tänään oli pakko etsiä kadonnut kuumemittari todetakseni, ettei kroppa lämpötilankaan puolesta ole mallillaan.

Otin vähän aikaa sitten käyttöön Zadaan 2nd hand -myyntiin tarkoitetun sovelluksen ja vielä treenailen sen käyttöä. Varastoon on kertynyt iso kirppisvaatepino, mutta nykyisessä arjessa ei koskaan tunnu olevan aikaa varata pöytää, hinnoitella ja kiikuttaa vaatteita paikan päälle – puhumattakaan jatkuvasta pöydän järjestelystä. Niinpä ajattelin antaa mahdollisuuden, sillä onhan kännykkäsovellus tsiljoona kertaa helpompi käyttää kuin perinteinen kirppistely.

Harmillista toki on, että hinnat täytyy laittaa vähän korkeammiksi provikoiden vuoksi, jotka ovat selvästi suuremmat kuin vaikka aiemmin käyttämäni kirpparin. Toisaalta pöytämaksua ei ole ja ostajan näkökulmasta parin kilon paketin toimitushinta on neuvoteltu varsin kilapailukykyiseksi, eli neljään euroon.

Tämä ei ole yhteistyöpostaus, mutta tulin blogin kautta nostetuksi Zadaan showroomin puolelle putiikin muodossa. Jos siis sovellus on ladattu, sitä kautta pääsee käsiksi tuotteisiini. Tosin siellä ei näy kaikki, eli kannattaa mennä vielä nimen kautta profiiliin, jonne päivittyy uudetkin tuotteet. Jos innostaa, ota seurantaan, sillä pääsiäisen aikana todennäköisesti tulossa vielä uutta myyntiin kun on aikaa kuvata.

Putiikkini Zadaassa

Kaikki tuotteeni näkyvät täältä, mutta tosiaan, ostaakseen täytyy olla Zadaa kännykkään ladattuna. Ostoksen voi maksaa samalla vaikka paypalilla.

Jos suuntaat ostoksille, nappaa käyttöön myös koodi AA9019 niin kerrytämme molemmat rahaksi käännettäviä pisteitä (kuka tahansa myyjä voi luoda oman koodin asetusten kautta).

Kevyessä kevätflunssa on se harmillinen puoli, että olo on liian hutera urheilemaan ja muutenkin olemaan aktiivinen, mutta olo sallii kyllä töihin suuntaamisen. Siis mieluummin näin kuin kunnolla kipeänä, mutta harmittaa vain, kun vetämättömyys vielä viikonlopun jälkeenkin jatkuu ja kevyet flunssan oireet piinaavat. Mutta eiköhän se tästä, jos nyt edes kerran tai pari pääsisi vielä tälläkin viikolla urheilemaan, vaikka pääsiäisen pyhät taitavat vähän sotkea normi viikkorytmiä silläkin saralla.

Tosin siitä en valita, ekstavapaat tulevat tarpeeseen ja aivan erityisesti, jos ja kun nämä ihanat kevätsäät jatkuvat. Ulkona kulkiessa tuntee hetkittäin pakahduttavaa iloa siitä, kuinka maisema kylpee valossa ja kevään merkit ryntäävät verkkokalvoille. Tänään näin melojan lähirannassa ja shortsitkin on jo pariin otteeseen bongattu. Itse en sentään vielä siellä ole, mutta parina päivänä olen uskaltanut liikkeelle bleiserissä ja paksummassa huivissa, pärjäten oikein hyvin. Kuten vaikka eilen. Tätä on odotettu! Seuraava toivetila on sukkahousuista eroon pääsy, mutta siihen ehkä menee tovi. Tai reissussa ainakin sitten.

Mekko: & Other Stories / Jakku: Zara / Laukku: Marc Jacobs / Nilkkurit: ALDO