Olen viime päivinä tehnyt perusteellista siivousta. Remontin ja muuton jälkeen on jäänyt kulmia ja kaappeja, joihin on vain tunkenut tavaraa saadakseen jonkinlaista yleisjärjestystä aikaan, mutta ne ovat kuitenkin jääneet koko kevääksi sekalaiseen olomuotoonsa. Niinpä olen kaappi ja sohvan/lipaston/minkä lie alus kerrallaan järjestellyt, tyhjännyt ja ylipäätään siivonnut niitä pieniksi säläpesäkkeiksi muodostuneita kohtia. Ja miten ihanalta onkaan tuntunut saada alue kerrallaan siistiä! Tänään olin jo niin pitkällä, että lajittelin työkaluja ja pienremonttitarvikkeita muovilaatikoihin ja kiikutettavaksi kellariin. Vielä on pari maalin paikkausta jotka täytyy hoitaa, lisäksi muutama vastaava pikkujuttu, mutta sitten se on siinä!

Eniten valmis osa-alue on tällä hetkellä keittiö, mutta olohuone (jos sitä nyt huoneeksi voi kutsua) tulee hyvänä kakkosena (eikä kyllä mikään muukaan kaukana ole). Eilen siivosin keittiön viimeisen kaoottisen kohdan, eli kulmakaapin, ja kiitos sen, yhtäkkiä vapautui reilut pari hyllyä lisää säilytystilaa. Keittiö on muutenkin palvellut tällä hetkellä säilytystilan puolesta erinomaisesti. Kaikella on paikkansa, mutta väljyyttä riittää ja tilaa mahdollisille uusille astiahankinnoillekin on.

Pari viikkoa sitten viimeistelin myös keittiön tuolit. Olin ajatellut keittiönpöydän ääreen isoäitini vanhoja pinnatuoleja, mutta kun aikani katselin niitä pöytää vasten totesin, että ei vain toimi. Tuolit olivat liian matalat suhteessa pöytään ja lisäksi liian valkoiset. Keittiö on tällä hetkellä hyvin vaalea ja valoisa, mikä on ihanaa, mutta liika on liikaa. Kaipasin kotoisuutta ja lämpöä kaiken valkoisen rinnalle.

Aikani odottelin sopivia tuoleja tulevan vastaan Torista, mutta kun mieleistä mallia, väriä ja lukumäärää ei näkynyt, päädyin tilaamaan klassikkotuolien klassikkotuolit, eli TON nro 14 -wieniläistuolit. Koska olen (monen muun tavoin) mieltynyt rottinkiin, valitsin tuolit, joissa istuinosa on tukevaa rottinkia, joka luo yhtymäkohdan asunnon muihin osiin olematta kuitenkaan överi.

Tiesin jo tilausta tehdessä, että on olemassa riski, että tuolien sävy on liian vaalea, mutta elättelin silti toiveita, että todellisuus olisi lähempänä niitä kuvia, joissa sävy näyttäytyi tummempana. Niin ei tietenkään ollut. Käsittelemätön puupinta oli hyvin valju ja jopa hieman punertava, eli ei yhtään muuhun kokonaisuuteen istuva.

Puutuolien vahaus

Pohdin pitkään palauttamista, mutta huonekalujen palauttaminen tuntui ajatuksena raskaalle ja epäekologiselle, joten tartuin somen kautta tulleeseen vinkkiin, tuolien öljyämiseen. Tai oikeastaan vahaamisen. Domus Classicassa suositeltiin Osmon kirkasta puuvahaa, jossa yhdistyy öljy ja vaha juoksevaksi sekä likaa hylkiväksi kokonaisuudeksi.

Vähän jännitti iskeä pensselin kärki upouusiin tuoleihin, mutta onneksi varmuus löytyi parin vedon jälkeen. Puun sävy löysi kaipaamaani syvyyttä ja lopputuloksesta tuli todella nätti! Lämmin sävy, mutta ei kuitenkaan kellertävä. Nyt tuolien näkeminen ilahduttaa aina! Ne tuovat lämpöä keittiöön ja nivoutuvat muun asunnon väripalettiin. Kannatta siis nähdä vähän vaivaa, vaikka uudet kalusteet olivatkin kyseessä!

Kuvissa näkyy TON-tuolit ennen ja jälkeen vahauksen.

Joskus näinkin, toukokuu jäi niin niukaksi loppuneiden kosmetiikkojen saralta, että oli oikeastaan parempi niputtaa kaksi kuukautta yhteen! Tässä siis parin viime kuukauden aikana tyhjentyneet pakkaukset.

Fudge Clean Blonde Damage rewind Violet-Toning Shampoo & Conditioner sopivat hiuksilleni paljon paremmin aiemmin kun hiusten sävy ja kunto oli eri. Nykyisessä tilanteessa ne tuntuvat liian voimakkaille ja kun hiusten sävy alkoi vetää tunkkaiseksi, kampaajani suositteli luopumaan näistä ja siirtymään kevyempiin hopeatuotteisiin. Tai oikeastaan hoitoaineen kanssa ei ole ollut ongelmaa, mutta shampoo on niin violettinen, ettei se enää ole paras valinta omille hiuksille. Nykyäänhän kasvattelen taas omaa sävyä takaisin ja vaaleampaan suuntaan tuskin on enää paluuta, joten siinä mielessä harvempikin käyttö hopeatuotteita riittää.

Lavera Sheet Maskit Hydro, Glow ja Straffende* olivat kaikki yksittäispakattuja vegaanisia naamioita. Kaikin puolin miellyttävät ja hoitavat tuotteet. Kangasnaamio tuo aina hieman hoitolamaista fiilistä kotona käyttäessä (tai ehkä vaan en käytä niin usein, että olisivat arkistuneet). Vaikea valita suosikkia ja oikeastaan näin jälkeenpäin enää edes hirveästi muistaa eroja, liekö edes sokkotesteissä sellaisia isosti havaitsisi, mutta kaiken kaikkiaan hinta-laatusuhteeltaan oikein hyvät kasvonaamiot! Laveraa olen muutenkin nyt viime aikoina käyttänyt paljon ja tykännyt. Helppoja ja järkevänhintaisia luonnonkosmetiikan tuotteita!

We Love the Planet Deodorant, Mighty Mintistä* tykkäsin paljon! Tätä puikkodödöä olen aiemminkin hehkuttanut ja toimii. Mighty Mint on ihan We Love-sarjan lemppareita, mutta juuri nyt käytän vähän enemmän voidedödöjä (joista kylläkin löytyy myös samainen tuoksuvariantti), sillä ne on helpompi levittää. Puikoissa koen haasteelliseksi (merkistä riippumatta) tuotteen käytön ihan loppuun, puikko on tyypillisesti niin pitkä, ettei meinaa onnistua työntämään päätä riittävän pitkälle. Muuta syytä voidemaisten suosimiseen ei oikeastaan ole, eli muutoin oikein toimiva!

Lavera Two-Phase Intensive Firming Treatment* oli tosi kiinnostava tuote! Pakkaus sisälsi seitsemän pientä lasista ampullia, jotka sekoitettiin ja rikottiin käyttöön. Eli yksi ampulli vastasi yhtä käyttökertaa. Hoidon voi tehdä intensiivihoidon tapaan, eli käyttää kaikki peräkkäisinä päivinä tai sitten ylläpitävänä kerran viikossa. Itse valitsin jälkimmäisen tavan ehkä ensisijaisesti siksi, että en kuitenkaan olisi muistanut käyttää joka päivä, joten kerran viikossa oli itselle ihan sopivasti muistettavaa.

Kaiken kaikkiaan käyttökokemus oli varsin kiva ja tuote tuntui selkeästi perusseerumia tehokkaammalta. Ihanan kosteuttava ja ihoa pehmentävä vaikutus. Käytin yötä vasten ja aamulla iho tuntui supermiellyttävälle ja kimmoiselle. Ehdottomasti voisin palata näiden pariin uudelleenkin kun kasvot kaipaavat heleyttä ja kosteutusta, voisin kuvitella olevan erinomainen esimerkiksi hellejakson jälkeen tai talvipakkasilla.

Medisoft Käsihuuhde.* Milloin ikinä ennen tätä vuotta olisin käyttänyt ison käsidesipakkauksen? Helppo vastaus, en koskaan. Reissussa on aina ollut mukana pieni käsidesi, mutta isoa en ole edes ennen korona-aikaa omistanut. Nyt näköjään sille on ollut käyttöä. Tai oikeastaan olen pumppaillut tästä pieneen käsidesipullooni, jota olen kantanut laukussa mukana. Kotona kun olen kokenut hyvän käsienpesun riittäväksi. Medisoft on kotimainen käsihuuhde ja toimii hyvin, eli miellyttävä neste, joka imeytyy nopeasti.

Cattier Paris Colour Care Mask* on spekseiltään sellainen hiusnaamio, josta olisin halunnut pitää. Vegaaninen luonnonkosmetiikan hiusnaamio Ranskasta, mutta olkoonkin kuinka hyvän kuuloinen, hiukseni eivät tykänneet tästä yhtään. Naamio tuntui jotenkin liian raskaalle eikä tippaakaan selvittävälle. Hiuksiin jäi hieman raskas tuntu ilman pehmeyttä ja tämän jälkeen täytyi lähes aina käyttää syväpuhdistavaa shampoota. Ei hyvä. Hiukseni toisaalta ovat melko huokoiset, joten paksummat tuotteet eivät ylipäätään sovi, mutta joku ainesosa tässä todennäköisesti oli, mikä kääntyi itseään vastaan hiuksissani. Sinnikkäästi käytin pakkauksen loppuun, mutta en jäänyt kaipaamaan.

*Saatu blogin kautta

Päivät menevät älytöntä vauhtia. Tämä postaus on ollut avonaisena ikkuna läppärin ruudulla jo viikonlopusta, ja pian päivä kääntyy keskiviikon puolelle, mutta muka en ole ehtinyt saatella kokonaisuutta loppuun. Toisaalta, parin päivän pyrähdys Hämeenlinnaan vähän sotki arkirutiineita.

Mies vaihtoi työtä ja samalla työkaupunkia, niinpä nyt yhtäkkiä Hämeenlinna käy tutummaksi kuin olisi osannut ennustaa. Päätinkin lähteä pariksi päiväksi mukaan kun mies suuntasi tutustumaan uusiin töihin. Näinä aikoina ei ole turhan paljon mahdollisuuksia maisemanvaihdoksiin, joten tartuin tilaisuuteen ja yritin pitää maanantain puolittaisena vapaapäivänä. Kiersin kirppareita ja lounastin ystävän kanssa. Kotiin palasin aikaisin tiistaiaamuna, ja se päivä menikin sitten töitä kiinni kuroessa. Ei kai siis ihme, jos päivät tuntuvat kuluvan vauhdilla, eikä tunteja riitä kaikkeen, mitä tahtoisi.

Hämeenlinnassa majoituttiin upealla paikalla järvimaiseman äärellä keskustan kulmilla, mutta hassusti 80-luvulle jämähtäneessa asunnossa. Katselin rapattua kattoa, kuviollisia muovimattoja ja kasarivärejä miettien, mitä kaikkea tekisin asunnolle jos voisin. Remontin jälkeen olen huomannut ajattelevani melko useassakin paikassa vähän vahingossa, mitä tiloille tekisin ja miten hyödyntäisin itse neliöt jos siihen tarjoutuisi tilaisuus.

Nämä kuvat on napattu elementtitalon pihalla, ruskea seinä istui varsin täydellisesti saapumispäivän asuuni, Weecosin valikoimasta löytyvään Miia Halmesmaan leopardikuosiseen Flirty-mekkoon. Samainen mekko oli muutama viikko sitten käytössä sukkisten ja nilkkureiden parissa, mutta kuten tuolloin jo ounastelinkin, se taipui nyt erinomaisesti huomattavasti kesäisempään kokonaisuuteen.

Mekko: Miia Halmesmaa, saatu blogin kautta / Bleiseri: Zara / Korikassi: & Other Stories