Aktiivista asunnon etsintää on nyt kuukausi takana ja olen yllättynyt siitä, kuinka laidasta laitaan olo on tänä aikana ehtinyt heitellä. Toisena hetkenä olen innostunut ja jännittynyt, toisena pettynyt ja jopa toivoton. Väittävät, että se kuuluu prosessiin, mutta itse mieluusti skippaisin tämän vaiheen ja siirtyisin suoraan siihen seuraavaan, omaa kotia asuttamaan.

Jos viime vuoden selkeä projekti oli yrittäjyys ja oman yrityksen pystyttäminen ja pohjustaminen, on selvää, että tämän vuoden projekti on asuminen. Tosin vielä viime vuoden puolella en osannut odottaa, että kyseessä olisi omistusasuminen.

Olen monesti harmitellut sitä, etten ollut nuorempana niin fiksu, että olisin ostanut asunnon. Silloin kun lainan saanti oli helpompaa ja asunnot inhimillisissä hinnoissa. Toisaalta sitä on vähän väärin harmitella, sillä en oikeastaan edes osannut ajatella asiaa. Omistusasumisesta ei juuri puhuttu ja vuokra-asuminen oli opiskelijaelämän jälkeisissä kuvioissa lähinnä normi. Asunnon ostoa ei osannut tarkastella realistisena vaihtoehtona, ja toisaalta en tiedä, olisiko se ollutkaan. Kun oma asunto lopulta tipahti ajatuksiin, oli todennäköisesti juuri se huonoin aika. Pankki toisensa jälkeen torppasi lainakyselyt ja vaateena oli 10 prosentin säästöt asunnon ostohinnasta. Helsingin hinnoilla se tarkoittaa aika paljon käteistä tilillä.

Siinä uskossa elin kaikki jälkeiset vuodet ja pidin ajatusta omasta asunnosta lähes mahdottomana, vielä kaukaisempana hypättyäni yrittäjäksi. Ei sillä, yrittäjäksi jäätyä olen saanut säästöön enemmän kuin koskaan, koska olen voinut vaikuttaa tuloihin suoremmin, mutta tuoreena yrittäjänä ei ole järin houkutteleva laina-asiakas pankille. Kuulinkin vähän joka suunnalta, ettei aloittaneella yrittäjällä ole lainamahdollisuuksia, sillä ei ole näyttöä tulojen jatkuvuudesta ja liiketoiminnan kehityksestä. Väitettiin, että olisi syytä odottaa vuosi tai pari. Niin totesi jopa uransa pankissa tehnyt ystäväni. Mutta niin, aina ei kannata liiaksi kuunnella muita.

Laina ensiasunnon ostoon

Päätin siis kokeilla ja katsoa, lähinnä halusta saada itselle tarkat raamit siihen, mitä lainan saanti itseltä voisi edellyttää, jotta voin asettaa tavoitteeni. Olikin odottamaton yllätys kun speksien sijaan sain lainatarjouksen. Sama vastaus tuli toisesta pankista. Kannatti siis kokeilla, ja samalla sain hyviä vinkkejä sijoittamiseen, joka on niin ikään tämän vuoden projektejani. Niin, ja kannatti viime vuonna säästää. Siinä samalla kun säästin turvatakseni mahdollisia tulevia epävarmoja kuukausia yrittäjänä, tulin vähän huomaamatta säästäneeksi tarvittavat rahat asunnon käsirahaksi. Olin pitänyt tähtäimessä vuosia sitten sanottua kymmentä prosenttia, joten oli iloinen yllätys kuulla, että viisi prosenttia oli riittävästi. Niinpä täysin odottamatta kaikki olikin valmiina ja etäinen haave konkretisoitui maaniseksi asunnon etsinnäksi.

Tosin asunnon etsinnän realismi vyöryi päälle nopeasti. Nyt olen kuukauden verran katsellut aktiivisesti asuntoja, eikä mene päivääkään, etten silmäilisi vaihtoehtoja yhä uudelleen ja uudelleen. Mutta eihän sen oman löytäminen olekaan niin helppoa. Kysyntä on suuri, pienten asuntojen hinnat nousevat tarjouskaupoissa hämmentävän korkealle ja noh, ylipäätään mikään ei ole vielä tähän mennessä saanut sydäntä lyömään nopeammin. Ne, missä näen pienen potentiaalin saattavat mennä muutamassa tunnissa, eli nopeammin kuin ehdin edes jäsennellä omaa ajatusta tai merkata tulevaa näyttöä kalenteriin. Siksi hetkittäin on iskenyt toivottomuus. Omaan budjettiin ja spekseihin sopivan asunnon löytäminen onkin yllättävän vaikeaa. On kummallisen jakautunut mieli, samaan aikaan tuntee intoa ja epätoivoa.

Hyväkuntoinen asunto vai remonttiprojekti?

Toisaalta ei pidä väheksyä jo käytyjen näyttöjen ja jatkuvan tilannetarkkailun merkitystä. Omat toiveet ovat tarkentuneet, realismi on lyönyt kasvoille ja olen saanut kartoitettua erilaisia remppa-optioita. Olen huomannut, että rempattujen asuntojen hinnat kohoavat pilviin, joten olen alkanut ajattelemaan, että ehkäpä sitä voisikin ryhtyä remonttiprojektiin. Hintaseurannan kautta olen laskeskellut, että se voisi hyvinkin maksaa itsensä takaisin, jos tekee fiksusti ja myös paljon itse. Olenkin rajannut speksejä siihen, että putkiremontti täytyy olla hoidettu alta siten, ettei sellaista ole lähitulevaisuudessa vastassa. Toki parasta olisi, jos ylipäätään kylppärille ei tarvitsisi tehdä mitään, mutta olen loiventanut siinäkin ajatuksiani. Kaikki riippuu lähtöhinnasta.

Asun jo nyt varsin kompaktisti, mutta Helsingin hinnoilla on melko todennäköistä, ettei kattobudjettini riitä pientä koppia kummoisempaan. Saattaa siis olla, että joudun tinkimään reiluun pariinkymmeneen neliöön, mutta realistisena toiveenani olisi jotain 26-34 neliön välillä, eli yksiö tai pieni kaksio. Mikäli yksiö, niin toivoisin sentään keittokomeroa tai muuten sellaista pohjaa, ettei sängystä tarvitse katsella tiskivuorta.

Muutamat ovat kyselleet, miksen katsoisi asuntoa hieman kauempaa. Ja on totta, ei tarvitse mennä kuin reilut 10 kilometriä keskustasta kauemmaksi ja yhtäkkiä samalla rahalla saisi niin paljon enemmän. On lähes huvittavaa, että Helsingissä pääsee asumaan pienessä yksiössä samaan hintaan kun jossain toisaalla omakotitalossa. Niitä kuuluisia valintoja, mitä kukin priorisoi kärkeen.

Olen pyöritellyt asiaa mielessäni, pohtinut erilaisia vaihtoehtoja ja kysellyt enemmän asuntomarkkinoita seuranneita ja palannut lopulta siihen, etten ainakaan toistaiseksi lavenna hakuani Helsingin kantakaupunkia kauemmaksi. En lopulta tarvitse paljoa neliöitä ja arkeni rullaa näillä kulmilla, lisäksi pidän keskusta-asumisesta. Yhtä oleellinen syy on kuitenkin sijoitusaspekti. En etsi vain kotia, vaan etsin myös sijoitusta. Lyhyessäkin ajassa elämässä voi tapahtua paljon, eikä sitä tiedä mihin elämä ja suhteet kantaa, niinpä tärkeänä tekijänä asunnossa on se, että se on helppo vuokrata. Siinä keskustan pienet asunnot ovat lyömättömiä, niille on vuokramarkkinoilla jatkuva kysyntä. Niinpä kun olen ottanut sijoituskulman mukaan, on ajatus kantakaupungista vahvistunut ja olen hyväksynyt ajatuksen, että voin joutua tinkimään paljonkin neliöistä. Mutta ajattelen, että on tärkeää päästä kiinni omistusasumiseen.

Pieni asunto Helsingin kantakaupungista

Niinpä etsinkin asuntoa läheltä Helsingin keskustaa, karkeasti ottaen ratikkareittien ulottuvilta. Haavealueeni olisi Töölö, mutta seurattuani asuntojen liikkuvuutta, se näyttää varsin epätodennäköiseltä. Eniten pieniä asuntoja liikkuu Kallion tuntumilla, joten jos taloyhtiö on hyvä, tontti oma, rakennus visuaalisesti miellyttävä (mieluiten siis vanha) ja suuret remontit tehty, käy Kallio mainiosti. Toki silmäilen vaihtoehtoja myös Hakaniemen ja Meilahden alueelta, enkä panisi pahakseni eteläisempääkään Helsinkiä, mutta realistisesti ajatellen Taka-Töölö, Meilahti ja Kallio ovat todennäköisimmät lokaatiot.

Niinä hetkinä kun omat simppelit toiveet tuntuvat mahdottomilta ja näkee jonkun ihan käsittämättömän asunnon tarjouskaupan lipuvan oman maksimin ulottumattomiin (vaikka luuli sen alun perin olevan varsin kelpo budjetti pikkuasuntoon), olen yrittänyt pitää jalkoja maassa ja ajatuksia kärsivällisinä. Suunnitelmani onkin jatkaa aktiivisia etsintöjä parin tai kolmen kuukauden ajan, ja jos siihen mennessä ei vielä tärppää, mietin speksejä ja aluerajausta uudelleen. Mutta siihen asti yritän onnistua näillä toiveilla ja kun tuntuu toivottomalta, yritän muistaa, että on kivan kodin löytämisessä niin monet muutkin onnistuneet, joten eiköhän itseäkin vielä onnistaa.

Pitäkää siis peukkuja. Ja tietty, jos sattumalta korviisi kantautuu tietoa myyntiin lähtevästä pienestä helsinkiläisestä kaupunkiasunnosta, niin otan suurella ilolla ihan kaikki vinkit vastaan!

Tällä viikolla ajatukset ovat lennelleet ihan muissa maailmoissa, ja on ollut vaikeaa keskittyä arkisiin juttuihin. Siksi kai vaatevuori kasvaa sohvalla samaa tahtia tiskipöydän astiakeon kanssa. Saati, että huvittaisi tarttua muihin kodin juttuihin. Mieli tekee ikään kuin jo lähtöä, vaikka eihän se todellisuudessa muuta vielä arjen nykyistä rytmiä.

Oikeastaan kaksi teemaa ovat syöneet kaiken vapaan tilan mielestä, joista toinen on tietenkin asunnon etsintä. Sitä huomaa kaupungilla kävellessä ja ratikassa istuessa ihan vahingossa katselevansa alueita ja taloja ihan eri kulmista kuin aiemmin. Sitä miettii etäisyyksiä, viihtyvyyttä ja hintoja. Ikään kuin etsii kotipotentiaalia kaikkialta ympäriltä. Samoin sähköpostia kurkkii vähän väliä toiveikkaana, josko nyt sinne olisi vihdoin tullut jotain kiinnostavaa ja voisi tärpätä. Huomaan googlaavani keittiöitä, kurkkivani Pinterestistä inspiraatiota ja kyseleväni kaikilta saman prosessin läpikäyneiltä ajatuksia ja kokemuksia.

Toinen tilasta taisteleva kokonaisuus on uusi työproggis. Aloitin tällä viikolla tavallaan kaksi uutta työkuvioita (limittyvät kyllä osin yhteen), ja niihin perehtyminen ja ideointi on täyttänyt mieltä. Uuden sisäistäminen syö aina energiaa, vaikka kokonaisuudet ovatkin todella mielenkiintoisia ja erityisesti toisesta olen ihan todella innostunut. Tekisi mieli kertoa jo enemmän, mutta vielä täytyy odottaa jonkin aikaa.

Tyhjän blogitekstikentän välkkyvä kursiivia katsoessa mieli yrittääkin karata noihin isompiin teemoihin, vaikka olisi vielä paljon matkajuttuja ja muuta purettavana. Noh, asia ja viikko kerrallaan. Viikonloppuna tosin todennäköisesti tulossa asunnon etsintään liittyvä postaus, jos vaan jaksan sen viimeistellä.

Alla oleva asu on Bratislavasta ja itselle ehkä vähän epätyypillinen väripaletti runsaalla keltaisen ja oranssin määrällään, sekä ylipäätään murretuilla sävyillään.

Takki: Mango / Neule: Y.A.S / Hame: Louche / Laukku: Coach / Nilkkurit: SixtySeven

Olen monesti kehunut Wienin urbaania Museumsquartier -aluetta, joka on eloisa kulttuuritarjonnan keidas ihan kahden historiallisen rakennuksen, Taidehistorian museon ja Luonnontiedemuseon tuntumassa. Neubaunin alue on siis vetänyt puoleensa liki joka reissulla, mutta oikeasti alue on paljon enemmän kuin vain Museumsquartier. Tällä kertaa päätimmekin majoittua juuri Neubaunin sydämeen, toiveena kokea pelkkää päivävierailua paremmin tämä nuorekas ja eloisa kaupunginosa. Valinta oli juuri oikea. Hotellimme Max Brown 7th District Hotel oli kerrassaan upea, ja sen lähellä oli lukuisia pieniä kahviloita sekä ravintoloita, jotka täydensivät kokemuksen.

Wienin keskustan sydän kaikessa historiallisessa komeudessaan saattaa tuntua kolealle ja jäykälle, siksi enää nykyään se ei ole reissujeni pääpisteenä (ensikertalaisille kyllä must see -kohde), vaan nautin Wienin rennommista ja vähäturistisemmista alueista. Neubaun ulottuu leveänä kaistaleena Museumsquartierilta Westbahnhofin asemalle. Siitä kävelee nopeasti Naschmarktin alueelle, jossa voi syödä katetulla torialueella tai poiketa ulkoilmakirpparille, mutta kävelyetäisyydellä on myös ydinkeskustan nähtävyydet ja Stephansplatz. Sijainti on siis monella tapaa erinomainen.

Neubau on rento ja trendikäs alue. Wienin perinteiset kahvilat ja sacherkakut löydät Wienin ensimmäisestä kaupunginosasta, Innere Stadtista, mutta täällä voit poiketa vegaanihampurilaiselle, tunnelmalliseen tuoreeseen kahvila-paahtimoon tai johonkin lukuisista pikkuputiikeista. Ja voi, mitä putiikkeja alueelta löytyykään! Jos rakastat skandinaavisia pastelleja, urbaania tyyliä ja uniikkeja sisustusesineitä, tämä on juuri oikea paikka poiketa pienelle ostoskierrokselle.

Neubaunin korttelit ovat pullollaan kiinnostavia putiikkeja, mutta tässä muutama oma tärppini menneeltä reissulta.

Relax Garden Vienna

Japanilaisen Zacro-merkin putiikki, jossa myynnissä myös muita pikkubrändejä Japanista ja Etelä-Koreasta. Vintagehenkinen putiikki myy skandinaaviseen makuun sopivia vaatteita sekä asusteita.

Osoite: Neubaugasse 59

Motel a Miio

Keramiikan ystävän must visit -putiikki, yksinkertaisesti ihana. Jos rakastat Kööpenhaminaa henkivää väripalettia ja nykyaikaisia keramiikka-astioita ja sisustuselementtejä, kannattaa poiketa tänne. Ja jos ei pääse, kannattaa tutustua portugalilaista keramiikkaa myyvän Motel A Miion verkkokauppaan, oka toimittaa myös Suomeen. Ylipäätään Wienissä oli selvästi pinnalla keramiikka-astiat, joita saattoi bongata useammastakin putiikista myös muilta alueilta.

Osoite: Neubaugasse 51

Volta

Minimalistisia ja nykyaikaisia sisustuselementtejä maanläheisellä väripaletilla myyvä Volta on piensisustuksen keidas. Laadukasta, tyylikästä ja erittäin kauniisti esille laitettua. Putiikki näyttää kalliimmalta kuin onkaan, joten kannattaa rohkeasti astua sisälle!

Osoite: Siebensterngasse 28

Copenhagen Hus

Nimensä mukaisesti tanskalaista designia myyvä putiikki, jossa myynnissä piensisustustavaroita sekä muutamia skandinaavisia vaatteita ja asusteita. Täältä löytyi myös ihana valikoima eettisempiä kynsilakkoja, sekä muutamia muita tyylikkäitä kosmetiikkatärppejä.

Osoite: Neubaugasse 57

Sight Store

Trendikäs vaateliike, jossa myynnissä japanilaisia ja eurooppalaisia brändejä. Samassa yhteydessä myös ihana asuste- sekä koruvalikoima, josta löytyy kauniita klassisia koruja, kivoja hiusasusteita, kangaskasseja ja muuta kaunista päällepantavaa.

Osoite: Neubaugasse 46

Die Werkbank

Ihan Museumsquartierin kupeessa sijaitseva pikkuinen sisustusmyymälä, joka myy paikallisia käsitöitä ja hauskoja sisustusesineitä. Bonuksena sydämellinen omistaja, jonka kanssa oli ilo jutella. Itse löysin täältä persoonallisen saviesineen ja mies taulun.

Osoite: Breite G. 1

Buchhandlung Walther König

Kirjakauppa, jossa en kyllästy vierailemaan! Buchhandlung Walther König sijaitsee Museumsquartierin alueella pienen sisustusliikkeen rinnalla. Hieman piilossa, mutta ehdottomasti poikkeamisen arvoinen. Myynnissä laaja valikoima ajankohtaisia kirjoja, ja erityisesti taidetta, arkkitehtuuria sekä kulttuuria käsitteleviä teoksia. Kirjakaupan tunnelma on urbaani, ja suosittelen poikkeamaan vaikkei kirjahankinnat olisikaan mielessä. Valikoimassa myös englanninkielisiä teoksia.

Osoite: Museumsplatz 1

Neubaunista on kivenheiton matka Wienin suosituimmalle ostoskadulle, Mariahilfstrasselle, josta löytyy isompia liikkeitä ja lisää sisustusta, kirjoja ja ennen kaikkea muotia. Mariahilfstrasse on pitkä ostoskatu, joten valikoimakin on runsas. Ei niin persoonallinen kuin Neubaunin kortteleissa, mutta runsaampi ja kansainvälisempi. Kadun varrella siis myös kansainvälisiä ketjuliikkeitä.

Neubaunin alueella riittää valinnanvaraa kahviloissa ja ravintoloissa, mutta etenkin viikonloppuna ilta-aikaan kannattaa olla varaus tehtynä, mikäli mielii johonkin tiettyyn paikkaan. Hyvä puoli tosin on, että jos juuri suosikkiin ei mahdu, todennäköisesti kulman takaa löytyy toinen kiinnostava.

Päiväkiertelyn lomassa suosittelen lämpimästi istahtamaan kahville Jonas Reindl Coffee Roastersiin (Westbahnstrasse 13), joka pieni ja tyylikäs kahvila-paahtimo. Jos tekee mieli vain kahvia, täältä saa matkaan myös laadukkaat takeaway-kahvit sekä pavut kotiin vietäväksi. Lauantaipäivänä kahvilan ovi kävi tiuhaan ja pienessä pelkistetyssä tilassa oli mukava urbaani tunnelma. Kahvi oli erinomaista, huolella tehtyä ja miellyttävän pehmeän makuista. Tyypillisesti tarvitsen kauramaidon kahvin oheen, mutta tämän maku oli niin pehmeä, että meni ihan mustana.

Kierteli Neubaunia enemmän tai ei, Museumsquartierissa kannatta poiketa. Alueella on kiinnostavia museoita, joihin jo itsessään saa aika kulumaan, mutta hyvällä säällä se on myös eloisa ulkoilma-alue. Museumsquartierista löytyy myös kehuttu hotelli että muutama kahvila ja ravintola, jotka kesäaikana levittävät pöydät myös museoaukiolle.

Leutona tammikuun lauantaina oli mahdollista syödä ulkona Glacis Beislin terassilla. Glacis Beisl -ravintola tarjoilee paikallisia ruokia ihan Museusmquartierin laidalla. Talven terassialue on viihtyisä ja kätkössä ravintolan takana (myös sisällä runsaasti asiakaspaikkoja) ja kaupunkiterassiksi harvinaisen vehreä sekä intiimi. Hintataso on kohtuullinen ja valikoimasta löytyy myös kasvissyöjille (ja vegaaneille) sopivia vaihtoehtoja.