Tahattomatta tauot blogista venähtävät ihan huomaamatta. En tiedä minne päivät ja viikot menevät, mutta jotenkin ne vain tuntuvat juoksevan. Muistelin eräänä päivänä kaiholla lapsuuden tylsyyden tunnetta. Tunnetta, kun ei ollut yksinkertaisesti mitään tekemistä ja aika tuntui kulkevan tuskallisen hitaasti. Milloin viimeksi olisi ollut sellaista? En todellakaan pysty muistamaan. Vaikka arki on melko vähäeleistä, siitä, kun viimeksi olisin tuntenut tylsistymistä on todella kauan. Siis tiedättekö, sellaista ajan onttouden tunnetta, ei tylsistymistä tilanteeseen, uutisiin, koronaan tai johonkin sellaiseen.

Tällä hetkellä arkea täyttää kiitettävästi kaksi asiaa. Ensimmäisenä tietenkin työt. Tänä keväänä meneillään on ollut useampia projekteja ja tasapainoilu niiden välillä on imenyt aivokapasiteettia ja uuvuttanut. Sitä kai saa, mitä tilaa, sillä aiemmin asetin tavoitteeksi, etten olisi vain muutaman kortin varassa vaan toiminta olisi enemmän hajautettua minimoidakseni riskiä mahdollisista muutoksista asiakassuhteissa. Niitä muutoksia tosin ei ole ollut, mutta olen ahminut kalenteriin uusia projekteja ja tehnyt pieniä hinnoitteluvirheitä, mistä olen kantapään kautta oppinut. Uudet projektit työllistävät kuitenkin lopulta enemmän kuin alussa puhutaan, joten hinnoittelussa pitäisi muistaa olla rohkeampi, oli koronatilanne tai ei.

Toisen asian tiedätte myöskin, eihän se ylläri ole kun vasta kotini päivittyi asuinkelpoiseksi. Kyllä, kodinlaitto. Töiden lomassa ja iltaisin sitä puuhailee koko ajan jotain pientä. Käy ostamassa ruuveja hyllyjen kiinnitykseen, googlaa yömyöhälle riittävän pientä wc:n mattoa, vertailee keittiönpöydän tuoleja, lajittelee maalipensseleitä, raahaa tavaraa kellariin ja kellarista ylös, imuroi, paikkausmaalaa ja sisustaa. Tällä viikolla teemana on ollut vihersisustaminen. Toki siinä ohessa olen tehnyt kaikkea tuota edellä lueteltua ja enemmänkin, mutta kodin viherkasviasiat ovat erityisesti kiinnostaneet.

En ole viherpeukalo, mutta olen päättänyt ryhtyä sellaiseksi, jos sellaiseksi nyt voi ryhtyä. Haluan nimittäin kotiini viherkasvien tuomaa tunnelmaa ja tietenkin puhdistamaa ilmaa. Asuntoon tulee ihana valo, joka huutaa rinnalleen elävää vihreää. Niinpä olen tutkinut kasvivaihtoehtoja etsien sekä asunnon olosuhteisiin, että omiin hoitokykyihin sopivaa. Lisäksi olen vaihtanut multia vanhoihin remontista selvinneisiin kasveihin ja yrittänyt löytää jostain keskustan alueelta isompia valkoisia saviruukkuja uusille tulokkaille, kääpiöbanaanille ja lyyraviikunalle. Ruukkumetsästys on käynyt työstä, kuka olisi arvannut, että isompikokoisen elegantin valkoisen saviruukun löytäminen on melkein mahdottomuus. Toisaalta, on ehkä loogista, että keskustan alueella vihersisustetaan pienemmin, eikä isoille ruukuille ole myymälätilaa tai kysyntää tarpeeksi. Itsellä taas harmillisesti ei ole autoa, joten ei ole mahdollisuutta lähteä ruukkuostoksille Vantaan Plantageniin tai poiketa ruukkuhaaveissa Viherpihaan.

Onneksi asia ei ole päivän päälle, mutta ongelmani saattaa olla, että kun saan päähäni vision, en malta odottaa, vaan haluan laittaa sen ihan heti toteutukseen. Tällä hetkellä sellainen tunne on aika monessa kohtaa kotona, joten sekin syö aikaa ja ajatuksia kun yrittää ratkaista pieniä sisustuksellisia tekijöitä samalla remontin jälkiä siivoten.

Kuvien farkkumekko on People Treen Annie-mekko (saatu somen kautta). Ihanan pehmeää GOTS-luomusertifioitua puuvillaa, eli ei tunnu lainkaan jäykältä päällä vaan ihan päinvastoin. Sen ympäristövaikutuslukema on matala, ja materiaalin valmistus on kuluttanut vettä 95% vähemmän kuin perinteisen farkkukankaan tuotanto. Eli oikea fiiliksen mielen mekko!

Olen yrittänyt joka päivä tehdä jotain asunnon eteen, oli se sitten remonttidokumenttien ja ohjekirjojen (joita on muuten kertynyt valtava pölyinen pino) läpikäyntiä, yhden uuden alueen imurointia, hyllyjen järjestelyä tai vain viimeisten uupuvien sisustusratkaisujen pähkäilyä. Pääasia, että asiat lipuvat päivä kerrallaan valmiimmaksi, sillä yritän kaikella tapaa välttää asioiden roikkumaan jäämistä.

Onneksi on pystynyt töiden lomassa tekemään asioita paloissa, vaikka täytyy myöntää, että hetkittäin mieluummin sysäisi työt syrjään ja keskittyisi kodin laittoon, mutta tunnollisuus ei kuitenkaan anna vapautta töiltä. Onneksi aikaa on, ja jokainen valmis asia, liittyi se sitten töihin tai asuntoon, tuo mieleen keveyttä.

Tämä asu on parin viikon takaa, muistaakseni. Gauharin mekko sen sijaan on ollut ennen ja jälkeen kuvien paljon käytössä. Vyöllä ja ilman. Malli on juuri sellainen, mihin tapaan tykästyä, eikä kai ihme, että tämä on ollut viime viikkojen kiistaton lempimekkoni. Ihana väri, materiaali, malli ja kaikki! Toimii ihan varmasti paljain säärinkin sitten kun niiden aika koittaa. Ehkei enää niin kovin kauaa?

Mekko: Gauhar / Nilkkurit: Jonak / Laukku: Coach

Ensimmäinen yö, ensimmäinen aamukahvi ja ensimmäinen suihku. Ensimmäinen jääkaapin täyttö ja ensimmäinen kokkaus. Paljon asioita ensimmäistä kertaa uudessa asunnossa viime päivinä.

Eikä pelkästään ensimmäinen yö, vaan kokonainen ensimmäinen viikonloppu. Tavallaan kai muutto, vaikka sitä on vaikea sellaisena ajatella kun suurin osa muuttolaatikoista on jo aikaa sitten purettu valmiiksi.

Jos viikonloppuun on liittynyt paljon ensimmäisiä asioita, niin on tunteiden kirjokin ollut laaja. Intoa uuden karheiden elementtien testaamisesta, jännitystä uudessa yöpymisessä, iloa valmiista kokonaisuudesta ja haikeutta antoisasta evakkovaiheesta luopumisesta. On kai ollut sellainen katkeransuloinen olo, kun muutos pitää sisällään sekä ihanaa että ihanasta luopumista. Toisaalta, muutos on aina tilaisuus määritellä arkea uusiksi ja yritän keskittyä kaikkeen hyvään. Onhan tämä aika uniikkia päästä asuttamaan itse suunnittelemaa vasta remontoitua asuntoa ja monen kuukauden odotuksen jälkeen voida vihdoin nauttia työn jäljestä sekä omista tavaroista. Miten ihanalta oma kunnon patja tuntuikaan! Tai vaatteiden kaivaminen kaapista matkalaukkujen sijaan.

Vaikka ensimmäinen yö menikin hieman levottomasti, uuteen tottuminen vie aina hetken, niin sunnuntaina koti alkoi jo tuntua kodilta. Oli ihanaa huomata, että kaikki toimi ja tehdyt valinnat vastasivat oman arjen tarpeita. Asunto on ollut superrauhallinen ja olen hämmästellyt sitä, että vaikka nyt asun keskeisemmällä paikalla kuin aiemmin, ei kaupungin äänet kantaudu asuntoon. Aiemmassa kodissa ison tien liikenteen äänet olivat läsnä läpi vuorokauden, nyt elämä ympärillä tapahtuu niin matalilla nopeuksilla ja kevyesti, ettei ääniä juuri kantaudu näin ylös. Se on aika ihanaa! Tarkoittaa ehkä sitä, että kesällä uskaltanee jopa nukkua ikkuna auki.

Mahtavaa on ollut myös kauppojen läheisyys. Uupuneen kauramaidon kipaisee hetkessä hakemassa tien toiselta puolen ja on valinnanvaraa, mistä lähileipomosta croissantin päiväkahvin oheen käy hakemassa. Se tuntuu aika luksukselle!

Onhan tässä toki vielä totuttelua ja paljon tekemistä.

Eilen siivosin varaston ja kannoin talvivaatteet takaisin varastoon tuoden samalla pari uutta laatikkoa ylös. Remonttitavaraa on vielä siellä täällä ja niitä viimeistelyjäkin on tehtävänä. Samalla olen päässyt laittamaan vastavalmistunutta kylppäriä asumiskelpoiseksi ja sitä mukaa kun lattioita on tullut pestyä, on voinut myös levittää tekstiilejä tuomaan kodin tuntua.

Uusi pieni pölynimurikin saapui sopivasti perjantaina ja sain raahattua hyvin palvelleen remontti-imurin varastoon. Nyt pitäisi vielä varata remontin lopputarkistus isännöintitoimistosta, niin voi sitten loput pienet jutut laittaa paikoilleen omalla painollaan. Pitää myös muistaa pysähtyä nauttimaan. Nyt ehkä vielä vähän suoritan, mutta ehkä jo ensi viikonloppuna osaisi olla vain?