Mieli alkaa karata jo loppusyksyn uusiin reissusuunnitelmiin, vaikka oikeasti menneessä Viron matkassa on vielä vaikka kuinka purettavaa. Muutaman päivän matka oli nimittäin todella antoisa ja monipuolinen. On aina kiinnostavaa nähdä jotain uutta, ja siihen pyrin tuttuihinkin kohteisiin palatessa.

Vaikka Tallinnassa olen käynyt lukuisia kertoja, on melkein hassua, että ensimmäistä kertaa tulin jääneeksi kaupunkiin yöksi vasta nelisen vuotta sitten. Tai ensimmäistä kertaa, jos ei lasketa 90-luvun alun Tallinnaa, jossa isäni jonkin aikaa asui, minkä myötä kaupungissa tuli vierailtua ja myös majoituttua. Tosin vähän eritavoin ja aika paljon eri iässä. Oikeastaan tämän päivän Tallinna ei tunnu yhtään samalta kuin sen ajan mielikuvat.

Kaupunkiin on joka kerta kiva palata, ja joka kerta se tarjoilee jotain uutta. Tallinna elää ajassa ja kehittyy vauhdilla. Uusi kulma aukesi kun huomasin, miten paljon lisää antaa kun jää yöksi tai kahdeksi. Oikeastaan hotelliloma Tallinnassa on mahdottoman helppo (parin tunnin lauttamatka ja mahdollisesti ihan vain kävely perille majapaikkaan), mutta tuntuu isommaltakin irtiotolta. Lisäksi Tallinnassa yöpyessä pystyy paremmin nauttimaan kaupungin mainiosta ravintolatarjonnasta ja istumaan iltaa lasillisella kun ei ole kiire palata.

Hotelli Telliskiven lähellä

Tällä reissullakin tuli nähtyä uutta ja jo matkaa varatessa ajattelin, että olisipa myös mukava majoittua  vähän eri kulmilla ja tietenkin kokeilla jotain uutta hotellia. Kiitos vinkkienne valinta osui Von Stackelberg Hotelliin. Se sijaitsee vähän etäällä satamasta katsottuna (vanhankaupungin toisella puolen), mutta kuitenkin hyvällä paikalla keskustassa liikkumista ajatellen. Itse asiassa sijainti oli erinomainen Telliskiven tutkailuun. Jopa niin mainio, ettei vanhassakaupungissa tai ydinkeskustassa tullut lainkaan poikettua, vaan matka tuli joka kerta hotellilta lähtiessä taitettua suoraan Telliskiven suuntaan. Ja miksi ei, Telliskivi on tällä hetkellä täynnä kiinnostavaa ja mainioita ravintoloita.

Von Stackelberg siis todella tarjosi uuden toivotun kulman kaupunkiin, vaikka mies mainitsikin majoittuneensa viereisessä hotellissa jokunen vuosi sitten. Mutta alue on tuostakin jo elänyt ja reitit olivat nyt erilaiset, joten hotellivalinta ja koko matka tarjosi molemmille uutta. Telliskiveen siis käveli hotellilta melko nopeasti, satamaan olisi kävellyt ehkä puolessa tunnissa, mutta me otimme molempiin suuntiin taksi n.kahdeksan euron hinnalla. Nopeampaa ja helpompaa niin laukkujen kanssa.

Von Stackelberg Hotel

Von Stackelberg on 1800-luvun viehättävä rakennus, jossa ehkä idyllisintä on sisäpiha. Joskin näin syyskuun alkumetreillä ja sateiseen taittuvassa säässä se pysyi autiona. Mutta pihassa oli silti oma tunnelmansa, ja voin kuvitella, että kesäaikaan liikenteeltä sopivasti kätköön jäävällä terassilla on ihana illallistaa pienen suihkulähteen kohistessa vieressä.

Hotelli on melko vastikään, vuonna 2015 remontoitu, mutta tyylillisesti ehkä hieman vanhahtava. Tarkoitan, ettei riittävän vanhahtava sopiakseen rakennuksen ikään visuaalisesti, vaan enemmänkin vähän persoonattomalla tavalla vanhahtava. Uskon, että nämä upeat seinät olisivat tarjonneet enemmänkin mahdollisuuksia sisutuksellisille ratkaisuille.

Eniten pidinkin hotellin yleisistä tiloista, kiviseinäisestä aamiaissalista ja suuren kirjahyllyn hallitsemasta olohuonemaisesta tilasta aulan jatkeena. Zen Deluxe -huone taas oli sellainen perushyvä, mutta siitä vähän puutui kaipaamani estetiikka tai se jokin. Kattoikkuna oli hauska, etenkin syyssateen piiskatessa räystäitä ja muutenkin tärkeimmät asiat miellyttävät, hyvä sänky ja toimiva ilmastointi. Suihkun paine jäi vähän heikoksi, mutta oli sentään riittävä. Kaiken kaikkiaan keskitasoin ja varma valinta, tunnelmaltaan hyvin aikuinen hotelli.

Tallinnan suosikkihotelli

Olin vähän yllättynyt siitä, että aikana jona matkustimme hinnat tuntuivat melko korkeilta ja hotellikanta täyteen varatulta. pohdimmekin, satuimmeko johonkin tapahtumaviikkoon vai onko Tallinna todella niin suosittu tavallisena arkenakin. Joka tapauksessa, kun muutamaa päivää ennen itse matkaa teimme varausta, paljoa vaihtoehtoja ei enää ollut ja etenkin edullisemman hintaluokan vaihtoehdot hupenivat ihan silmissä. Von Stackelberg tarjosi kuitenkin ihan hyvin vastinetta rahoille ja parasta oli sijainti, etenkin jos mielii juuri Telliskiveen.

Jos taas ei suhteuteta suoraan hintaan, niin ihan suosikkihotellini kaupungista on edelleen Swissotel (etenkin kun huoneen ottaa ylemmistä kerroksista), mielettömät näkymät ja miellyttävä moderni hotelli oikein hyvällä aamiaisella. Sijainti jää vähän syrjään, mutta itse hotellille lämmin suositus. Kakkoseksi edelleen kipuaa Solo Estoria, jossa oli kirkkaasti paras aamiainen ja mielettömän ihanat sängyt, myös sijainti on todella keskeinen. Sisustus on siellä huomattavasti Swissotel ja Von Stackelbergiä leikkisämpi.

Kolmannelle sijalle pääsee Von Stackelberg, sen perään jää Tallink City Hotel. Von Stackelbergia puoltaa myös historia. Tallink City Hotellin sijainti on todella mainio keskustaa tutkaillessa ja etenkin kun haluaa majoittua sataman lähelle, mutta se on myös tyylillisesti kaikkein tavanomaisin ja ehkä myös vähiten mieleen jäävä. Siinä ovatkin kaikki Tallinnasta (toistaiseksi) testamaani hotellit. Jos ja kun vielä Tallinnassa yövyn, olisi kiva testata Airbnb -majoitusta tai yöpyä vanhassakaupungissa. Mutta ehkä ensi vuonna sitten!

Tänä viikonloppuna viimein päätin päästää kesästä irti. Hain ullakolta pari pahvilaatikkoa, johon toiseen pakkasin sandaalit ja toiseen hellemekot, niiden aika on nyt virallisesti ohi vaikka tekeekin vähän kipeää myöntää se. Blogin asukuvissa tosin vielä hetken saattaa kesätunnelma vilahtaa, mutta arjessa on ollut jo pakko mennä eteenpäin.

Toinen selkeä syksyä viestivä asia pukeutumisessa on sukkahousut. Olen tähän asti pärjännyt hyvin paljain säärin, ja ajattelin vielä hetken tarjetakin, pitkillä hameenhelmoilla ja umpinaisilla kengillä kun voi tehdä siirtymää asteittain. Mutta siinäkin oli kevyt myönnytys tehtävä, tänä viikonloppuna vedin myös sukkahousut säärteni suojaksi. Verkkosukkahousut tosin, mutta sukkahousut mitkä sukkahousut. Ostin Virosta muutamat sukkahousut ja sukat, sillä niiden hinnat olivat siellä merkittävästi edullisemmat, verkkosukkikset niiden joukossa.

Tämä mekko (ja itse asiassa myös kengät) ovat alkukesän löytöjä Zadaasta, ja se on hieman villi kortti. Tyypillisesti en nimittäin ihastu ihan tämän mallisiin (näin löysiin ja laatikkomaisiin) saati ihan näin voimakkaisiin kuoseihin. Värejä ja kuoseja kyllä rakastan, mutta tyypillisesti pitäydyn vaaleammissa ja pehmeämmissä sävyissä kun tämän sävymaailma on tumma ja voimakas. Mutta silti jokin siinä veti puoleensa. Vaikka malli onkin parhaimmillaan ihan näin, yksinkertaisesti käytettynä, olen kokeillut sitä myös vyön kanssa. Toimii ihan kivasti niinkin, ja tuo siihen itselle tuttua rytmitystä, mutta välillä on kiva astua sivuun tutusta tyylistä.

Mekko: Glassworks / Kengät: Zara / Laukku: Coccinelle
Kuvat: Nina, Tunnetila

PR-matka: Tallink, Visit Estonia & Visit Saaremaa

Heinäkasveihin kuuluvia ruokoja kasvaa Saaremaan rannikolla sakeanaan, kuulemma saamaan näkyyn voi törmätä muuallakin Viron rannikolla. Vahva varsi ja nopea kasvu tekevät siitä sitkeän ja nopeasti leviävän kasvin, joka valloittaa rantaviivaa ryppäinä. Siksi ruokoalueita myös harvennetaan, vaikka nopeasti katsottuna tuulessa kauniisti taipuvaa pitkää heinämäistä kasvia voisikin pitää lähinnä idyllisenä.

Ensimmäisenä ilta Saaremaalla pysähdyimme pienellä varastomaisella alueella, jonka piha oli täynnä ruokokasoja. Hylätyn oloisesta rakennuskompleksista löytyy kuitenkin jotain innovatiivista ja omassa maassaan palkittua, ruoista kestopillejä valmistava yritys, Suckõrs. Se siis osuu vastuullisempien valintojen kysyntään monella tapaa. Yritys hyödyntää nopeasti uusiutuvaa materiaalia, joka myös kestää hyvin käyttöä. Valmis tuote korvaa sekä pitkäikäisyydellään että ekologisuudellaan perinteiset muovipillit. Ruokopilleissä on paljon samaa kuin bambupilleissä, ensivilkaisulla voisi erehtyäkin materiaalista. Suurina määrinä ruoko materiaalina tosin tulee meiltä katsottuna lähempää.

Saaremaalainen kestopilliyritys

Suckõrsissa viehättää tarina. Yritys on paikallisen nuoren pariskunnan perustama ja pyörittämä, pillit valmistetaan käsityönä paikallisesta materiaalista ja mahdollisimman ekologisesti. Valmistuksessa ei siis käytetä ylimääräisiä aineita, ja pillit voi käyttöiän tullessa päähän helposti kierrättää. Ruokopillin luvataan kestävän noin 50 kertaa ja sen voi pestä myös koneessa, vaikkakin käsinpesu toki on hellävaraisempi vaihtoehto.

Yritys on vielä verrattain nuori, mutta nyt jo muutaman hengen paikallisesti työllistävä. Pakkaukset ovat pahvista, säilytysrasiat korkista ja Suckõrs etsii parhaillaan vaihtoehtoja valmistaa myös pienet puhdistusharjat paikallisesti, mieluusti kehitysvammaisia tai muuten heikosti työllistyviä työllistäen. Oikeastaan koko tarinaa oli ilo kuunnella, myös niitä alun virheaskelia (etenkin näin aloittelevana yrittäjänä) ja toiveita tulevasta. Kokonaisuudesta välittyi aitous, paikallisuus ja hyvällä tavalla ylpeys siitä, miten pitkälle pelkästä ideasta on päästy. Esteetikkona Suckõrsin visuaalinen ilme viehättää, kannattaakin kurkata vaikka Instagram-tili tai lukea lisää nettisivuilta (pillejä voi muuten tilata Suomeen nettikaupasta).

Oikeastaan tämä pieni yritys tarinoineen sopii täydellisesti juuri näihin Saaremaan maalauksellisiin maisemiin. Aurinko paistaa matalalta ja katselen sen lähettämiä pitkiä varjoja. Suckõrsin inspiroivan tarinan jälkeen tuntuu hyvälle jatkaa syventymistä Saaremaan tarjontaan, kuten vaikka Mareti Kaubamajaan, paikalliseen 2nd hand -liikkeeseen.

Mareti Kaubamaja – 2nd handia Saaremaalla

Mareti Kaubamajasta oikeastaan vinkkasi Suckõrsin toinen perustaja kanssamatkailijan sattuessa kysymään hänen vaatteistaan. Ne ovat kuulemma Maretista, paikalliselta kirpparilta, joka on oikeastaan vähän kuin UFF, mutta hinnoiltaan huomattavasti huokeampi. Sinne oli päästävä.

Mareti Kaubamaja löytyy ränsistyneenoloisesta korttelista Kuressaaresta, mutta kirpparin siisteys yllättää. Vaatteet ovat ilmavasti esillä ja tunkkaisuudesta ei tietoakaan. Myymälä jakautuu kahteen osaan, toinen on se edullisempi puoli, jossa hinnat ovat suurin piirtein euron tai pari, toinen puoli on se kalliimpi puoli, siellä vaatteesta voi joutua maksamaan jopa viitisen euroa. Toisin sanoen, löytöjä voi tehdä käsittämättömän edulliselle ja taisipa ryhmämme jäsenistä useampikin tehdä ostoksia Maretista, minä mukaan lukien. Siitäkin huolimatta, että aikaa siellä poikkeamiseen oli vain hetki. Jos siis 2nd hand kiinnostaa, kannattaa ehdottomasti poiketa ja varata hieman aikaa, jotta hyllyrivit ehtii koluta läpi.

Toisella puolella maksuvälineenä kävi kortti, edullisemmalla vain käteinen, joten käteisen varaamisesta varoiksi mukaan ei ole haittaa. Tosin muutamakin euro saattaa riittää.

Pressimatkan tarjosivat Tallink, Visit Estonia & Visit Saaremaa.

Sain vähän aikaa sitten kysymyksen siitä, mitä laukustani löytyy. Tai oikeastaan, mitkä ovat ne välttämättömimmät jutut, mitä oikeastaan aina on mukana. Siitä inspiroiduin tähän postaukseen, eli purkamaan laukkuni lattialle.

Pääsääntöisesti viikossani on kaksi erilaista päivää. Tai tavallaan kolme. Ne selkeimmät kategoriat ovat joko työ ja vapaa, mikä toki määrittää mukana kuljetettavien tavaroiden määrää. Muita vaikuttavia tekijöitä on esimerkiksi vuodenaika ja sää, aurinkolaseja tuskin kulkee tammikuun pakkasissa mukana (vaikka toisinaan silloin niillekin olisi tarvetta). Liikkuva palanen on myös se, satunko olemaan menossa miehen luokse, jolloin mukaan tulee pakattua yötä vasten ja seuraavaan päivään tarvittavaa. Mutta jos unohdetaan ne, ja pitäydytään ihan perusjutuissa, tältä näyttää laukkujen sisällöt kun käytössä on iso laukku vs. pieni laukku.

Ison laukun sisältö

Suurta laukkua raahaan monina arkipäivinä mukanani, yleensä aina kun edessä on työjuttuja. Isoin syy tähän on läppäri, se kun on työjutuissa lähes aina mukanani ja vaatii tilaa. Tosin joskus kun olen menossa ihan vain kahvilaan tekemään töitä, heitän läppärin kangaskassiin ja pienen laukun sisältöineen olalle.

Yritän kasata työpäiville enemmän juttuja, jotta vastaavasti voin pitää toisia päiviä huomattavasti rennompina. Mukana kulkevissa tavaroissa se tarkoittaa sitä, että aika usein mukana on myös esimerkiksi kamera ja joskus jopa pari puhelinta latureineen. Tai sitten power bank.

Aina mukanani ovat:

  • Lompakko (olen jämähtänyt pieneen lompakkoon, joka sujahtaa helposti vaikka ihan vain taskuun)
  • Avaimet
  • Matkakortti
  • Kuulokkeet (siirryin vastikään iphoneen ja samalla ekaa kertaa ikinä langattomiin kuulokkeisiin, nämä ovat Sonyn vedenkestävät kuulokkeet*)
  • Kännykkä (tai joskus kaksi)
  • Huulipuna (tai joskus useampi, niitä vain tapaa unohtua laukun pohjille ja taskuihin)
  • Läppäri (plus laturi)
  • Pieni meikkipussukka, jossa muutama oleellinen tuote meikin paikkailuun (tämä nykyiseni vetelee ihan viimeisiä, ja vetoketjukin on jo hajonnut, joten pitää pitää kiinni hiuslenksulla, mutta jotenkin vain en ole saanut aikaan hankkia uutta vaikka se on muistaakseni ollut rikki koko tämän vuoden.)

Yleensä mukana kulkee myös:

  • Kangaskassi (mahdollisia kaupassa/postissa poikkeamisia varten)
  • Power bank (tai laturi)
  • Vesipullo
  • Aurinkolasit (tai muu sään mukainen varuste, kuten vaikka sateenvarjo)

Näiden lisäksi mukana saattaa olla vaatetusta, kuten huivi, neuletakki tai joskus jopa vaihtokengät. Mutta tyypillisemmin pärjään ilman, etenkin näin kesäkautena.

Pienen laukun sisältö

Pienessä laukussa koko määrittää paljon mukana kuljetettavaa. Tämä ehkä eniten käyttämäni Coccinellen pikkulaukku on varsinainen tilaihme pieneksi laukuksi. Osin ehkä vaikuttaa, että nahka on pehmeää ja mukautuu erikokoiseen sisältöön. Onpa siellä joskus jopa kamerakin kulkenut mukana! En tyypillisesti pidä niin pienistä laukuista, että mukaan mahtuu tyyliin vain kännykkä, avaimet ja maksukortti, se tuntuu vähän turhan hankalalta.

Pienessä laukussa mukanani kulkee:

  • Kännykkä
  • Matkakortti
  • Avaimet
  • Lompakko
  • Kuulokkeet
  • Pieni meikkipussukka
  • Huulipuna (tai kaksi)
  • Hiusharja
  • Kangaskassi

Esimerkiksi tähän Coccinelleen mahtuu näiden lisäksi hieman muutakin, eli joskus mukana on myös käynnykän laturi tai power bank tai esimerkiksi aurinkolasit.

Kuvissa näkyvä Woufin  läppäritasku on muuten ihan vähän aikaa sitten hankkimani (tai oikeasti sain sen mamalta lahjaksi yrittäjyyden alun kunniaksi), ja rrrrrakastan sitä. Tein edellisen läppärisuojan kohdalla sen virheen, että ostin nätin, mutta karhean kangaspintaisen, mikä tarkoitti sitä, että se alkoi rispaantua todella nopeasti. Nyt siis halusin ehdottomasi sileän ja napakan kangaspinnan, jotta se kestää jatkuvaa sullomista laukkuun. Chilly’sin kestopullo* on ihan kevyt sekä just sopivan kapea työnnettäväksi laukun reunaan.

*Saatu blogin kautta.