Asennevoide

0

Makoilen laiskana sängyssä ja yritän tehdä ryhtiliikettä, en oikeastaan tiedä mitä varten, ehkä kirjoittaakseni tämän postauksen ja sitten vajoten Netflixin maailmaan. En oikein tiedä mitä kirjoittaa, vuoden alussa on ollut kummaa ja jollain tapaa kerrassaan ihastuttavaa ryhtiä. Tai ehkä pitäisi ajatella, että minussa on ollut. Olen saanut paljon aikaan, ja se tuntuu aika hyvälle. Työrintamalla tapahtuu kaikkea innostavaa ja vapaalla olen pölykerroksen alta löytänyt ikävöimäni intohimon nähdä ja kokea.

Ehkä se oli Puolan matkan varaaminen, joka ikään kuin mursi jään ja muistin elävästi, miltä tuntuu odottaa matkaa. Miltä tuntuu olla matkalla. Sen jälkeen olen harva se ilta löytänyt itseni Google mapsin ääreltä, haaveillut ja suunnitellut. Tänään varasin lennot Kiovaan ja siitä Chisinauhun (sainkin ystävän suostuteltua yhden kohteen sijaan kahteen, lucky me!). Jos viime vuonna en saanut kartalleni yhtään uutta maata, nyt saan parissa kuukaudessa viisi. Hups.

costo muki

Myös lilluneissa ihmissuhteissa olen saanut kerättyä ihmeellistä energiaa ja jotenkin kummasti onnistunut pukemaan sanoiksi häilyvää tahtotilaa. Sekin tuntuu aika kivalle, kaikki konkreettinen. Se, että alkaa saamaan langanpäistä kiinni ja palautettua tiettyä hallinnan tunnetta asioihin. Mitä tahansa näistä parina viime viikkona esiin kaivetuista rakennuspalikoista muotoutuukaan, on niissä jotain sellaista asennetta, mitä haluan vaalia.

Kun asenteesta puhutaan, voidaan erinomaisen huonolla aasin sillalla lipua kepeisiin aiheisiin, voiteeseen, jossa on potkua. Hyvällä tavalla. Lancôme Visionnaire* on ollut loppuvuoden päivävoidesuosikkini, itse asiassa ei vain loppuvuoden vaan päivävoide, joka on pitkästä aikaa ollut jotain muuta kuin ihan kiva. Toisaalta, hintaansa nähden on syytäkin odottaa hyvää.

lancome visionnaire 01

Nyt kun tarkemmin ajattelen, viime vuonna käyttämistäni voiteista ja seerumeista ne, joihin todella tykästyin, olivat selvästi keskivertoa kalliimpia. Kapinoin hinnan ja laadun suoraa korrelaatiota vastaan, mutta en voi kieltää, että joissain kohdissa se myös varmastikin pitää paikkaansa.

Hintavia, mutta hullun hyviä ovat olleet myös esimerkiksi islantilaisen BioEffectin seerumit, Clarinsin silmänympärysvoide, Joe Blascon päivävoide, Exuviancen rauhoittava seerumi ja niin ihana V10 PlusLifting Cream Treatment. En tähän hätään keksi mitään markettiversiota, joka päihittäisi suoriltaan minkään noista, vaikka liutaa voiteita onkin vuosien varrella tullut testattua.

lancome visionnaire 2

Visionnairella on muuten myös kiva silmänympärysvoide, mutta tämä on silti kokeilemistani se tuote, joka ansaitsee papukaijamerkin. Tuntuu sopivan erinomaisesti näin 30+ vuotiaan iholle. Rauhoittaa, silottaa ja hellii. Tuntuu myös tasapainottavan hyvin sekaihoani, kosteuttaa pintakuivuutta tukkimatta. Oikein kiva! Harmittelen jo nyt, että voide on melko lopussa, ei tekisi mieli luopua.

Mutta olkoon vaikka sitten metafora elämästä. Kaikki hyvä loppuu aikanaan. Toisaalta niin myös huono. Voiteen kohdalla tosin lisää saa kaupasta, että se siitä vertaukesta.

*saatu blogin kautta

Guccilla kehystetty katse

6

gucci lasit 003

Tilaamani kahdet uudet silmälasit saapuivat viikolla ja heti tiedon saatuani rynnistin niitä malttamattomana noutamaan. Pitkään kestänyt silmälasi-ihastus konkretisoitui viime vuonna kun hankin ensimmäiset käyttökelpoiset vahvuudettomat lasini, mutta luulenpa, että tästä vuodesta tulee se the silmälasivuosi.

Suosikkini kaksista uusista ovat nämä malliltaan pyöremmät Guccin lasit. Ne ovat pehmeämmät ja naisellisemmat kuin aiemmat mustasankaiseni ja kehystävät kivasti katseen. Lisäksi tummanruskea väri on vähän kovaa mustaa helpompi arkikäyttöä ajatellen.

gucci silmalasit 01gucci lasit 6

Kesti ikuisuus tehdä päätöstä eri mallien välillä ja lopulta tarvitsin siihen Elsan apua – liikaa mahdollisuuksia! Vetkuttelu tosin tässä tapauksessa kannatti, sillä lopulta kun olin valmis ihan oikeasti tilaamaan lasit oli alennusmyynnit ilmestyneet katukuvaan.

Instrullakin oli välipäivien alet ja molemmat kehykset olivat peräti 70 prossan alessa! Vahvuudettomat heijastamattomat linssit kustansivat 90 euroa. Normaalihintaisena näitä tuskin ilamn aitoa tarvetta olisin raaskinut hankkia, mutta nyt kokonaisuus oli kohtuullinen asustelaseista, joita aion käyttää paljon! Otinpa samalla myös elämäni ensimmäisen kunnon näöntarkastuksen ihan varmuuden vuoksi, mutta ainakin toistaiseksi selvisin ilman oikeita laseja, eli vahvuudet jääköön tuonnemmaksi.

gucci silmalasit 02gucci lasit 01

Ajatuksia aamukahvin äärellä

2

Heräilen sunnuntaiaamuun. Katselen ikkunasta avautuvaa harmaata maisemaa ja juon hitaasti aamun ensimmäistä kahvia. Lojun vielä sängyssä lämpimässä peittojen alla. Vanhan talon vaiva on, että kotonakin on talvella viileää ja siten peittojen keskellä mukavampaa. Ja toisaalta, mikäpä kiire tästä minnekään olisi. Se on nykyisin viikonloppujen hassu ristiriita. On huumaava kiireettömyys, mikään ei velvoita olemaan yhtään missään. Voin tehdä juuri mitä haluan.

Toisaalta kääntöpuolena hetkittäin mieleen hiipii kouraiseva tunne, kaipaisipa joku minua jossain. Muistaisi minua tänään. Viime yönä heräilin ikävään, sydän oli sitä mieltä, että tänä yönä ei nukuta ja niinpä pyörin levottomana sängyssä. Kun lopulta nukahdin, päätin, että aamulla nukun juuri niin pitkään kuin nukun, enkä kiirehdi minnekään. Sitä toteutan juuri nyt. Pienessä ja isossa mittakaavassa.

helsingin kahvipaahtimo 02

Sivusin aiemmin viime vuotta vuosikoosteessani, joka jäi harmillisen vaillinaiseksi ja paikoin jopa väärin tulkittavaksi, johtuen suuresta tarpeestani suojella yksityisyyttä – osaamattomuudesta valita sanoja, joilla kertoo vähän, muttei kuitenkaan yhtään liikaa.

Ehkä yritin sanoa, että viime vuosi oli kaikessa rikkaudessaan kummallinen. Mieleen jäi hassu hapuileva tunne, etten ehkä kaikilta osin elänyt arkea juuri niin kuin oikeasti halusin. Lupaukseni itselle olikin tehdä tästä vuodesta erilainen. Se ei tarkoita pakonomaista asioiden muuttamista vaan lähinnä suhtautumista. Mitä voin tehdä tänään, että voisin vähän paremmin? Mikä tekisi tästä hyvän päivän? Entä huomisesta?

helsingin kahvipaahtimo 006

Yksi asia nousi kirkkaasti ylitse muiden kun mietin, mitä haluan tähän vuoteen liittyvän – uudet kokemukset, ex tempore -tekemiset ja matkat. Viime vuonna matkustin vähemmän kuin vuosikausiin. Ehkä se osin vaikutti levottomuuteeni? Ehkä osin sen takia jumituin pilkkuihin kun olisin voinut katsoa koko tarinaa? Unohduin sivusta seuraajan rooliin kun olisin voinut yhtä hyvin ottaa aktiivisemman otteen ja vastuun tarinan kehityksestä. Se ei ole tyypillistä minua.

Niinpä jätin tulevaisuuteen siirtämiset ja kirjoitin listan kohteista, joissa haluaisin tänä vuonna vierailla. Kaikkiin niistä en vuodessa ehdi ja siinä on tilaa myös ihan uusille ideoille, mutta se on sentään jotain konkreettista. Seuraava askel oli toteutus. Puolasta olen puhunut pitkään, niinpä laitoin ystävälle viestin. ”Lähdetkö viikonlopuksi Varsovaan?”. Siitä meni vartti kun sähköpostissa kurkisteli lentoliput. Toinen ikuisuuskohde oli Rooma, ja tietenkin puuttuvat ”maapisteeni” Vatikaanin ja San Marinon kohdalla. Eilen sain raksittua sen yli to do -listalta, sillä Finnairilta tipahti sähköpostiin toinen meili. Lennot Roomaan.

Toiselle ystävälle viestitin; ”Tuletko kanssani Minskiin, Kiovaan tai Chișinăuhun? Mikä vaan käy, saat valita.” Nyt odotan innokkaana, pääsenkö hyvässä seurassa jonnekin edellä mainituista.

helsingin kahvipaahtimo 007

Nämä matkat ovat monimerkityksellisiä. Sen lisäksi, että ne ovat konkreettisia asioita toteuttaa omia haaveita, ne ovat myös ensimmäisiä matkoja, joita suunnittelen ystävien kanssa. Ajatella, olen elänyt 32-vuotiaaksi matkustamatta koskaan ystävän seurassa! Olen matkustanut töiden puitteissa, perheen kanssa ja aivan erityisesti seurustelukumppanien seurassa, mutten ystävän. Toisaalta, kuten vuosikoosteessa sivusin, vasta viime vuonna ystävyyssuhteeni ovat päässeet tasolla, jollaisessa olen niiden haaveillut olevan. Ja vasta viime vuosina olen ystävystynyt kunnolla. On siinäkin. Mutta parempi kai myöhään kuin ei milloinkaan?

Niinpä vaikka tässä sängyllä makoillessa mielessä hapuileekin pieni haikeus, olen myös ylpeä, että olen ottanut konkreettisia askeleita tämän vuoden rakentamiseen. Tästä tulee hyvä vuosi. Tämä on hyvä vuosi.

Psst. Tuo kuvassa vilahtava Helsingin kahvipaahtimon No3 kahvi on aivan ihanaa ja Marimekon jättimuki ehdottomasti tämän hetken lempparikahvimukini!