Tällä hetkellä lattialla lojuu purkamaton jumppakassi, jonka sisältö huutaa pyykkiin pääsyä. Puolittain auki revitty ja epämääräiseksi tavaravanaksi purkautunut reppu viikonlopulta ja jossain sen keskellä kumossa työkassi avainnippu vieressään. Pöydällä makaa kamera muistikorttiluukku auki ja sängyllä seisoo viikonloppuna ostettu Rooman matkaopas. Sohvan päällä kohoaa viime viikonloppuun ajateltuja vaatteita odottamassa pääsyä takaisin paikoilleen. Se kaikki ehkä kuvastaa nykyhetkeä melko hyvin tätä hetkeä. Paljon juttuja puolitiessä.

Aloitan jo seuraavaa enkä saa edellistä loppuun. Pienet jutut kilpailevat huomiosta. Työ, liikunta, siivous, tiskaus, pyykkäys, blogi, kuvien käsittelyt, matkan suunnittelu, kaupassa käynti ja laskujen maksut. Sekä monta pientä juttua niiden lisäksi. Ei mitään isoa yksin, mutta yhdessä omanlaisensa boheemi kaaos, jolle en jaksa tänäänkään tehdä mitään.

Kun saan tämän kosmetiikkakoostepostauksen julkaistuksi, sukellan sänkyyn ja katson jotain turhanpäiväistä, kuten häämekko-ohjelmaa. Nyt en jaksa ajatella enempää, ehkä sitten huomenna!

1 Korres Olympus Tea Cleansing Foaming Cream* oli todella positiivinen yllättäjä. Ensivaikutelma oli vaisu, mutta jo muutaman käyttökerran jälkeen ihastuin. Ehkä löysin oikean tekniikan, eli ymmärsin vaahdottaa geelimäistä tuotetta ensin käsissä ja pyöräyttää vasta sitten kasvoille. Joka tapauksessa, tämä valloitti monella tapaa! Hellävarainen ja miellyttävän tuntuinen iholle, ei kiristävää tai ylipuhdasta tunnetta, mutta poisti kuitenkin kaiken meikin  tehokkaasti. Miellyttävä tuoksu ja poikkeuksellisen riittoisa tuote. Niin riittoisa, että hieman korkeampi hintakin tuntuu kohtuulliselta, suurin osa muista käyttämistäni putsareista on kulunut loppuun huomattavasti nopeammin. Lämmin suositus tälle!

2. Comfort Zone Tranquillity Blend* oli miellyttävä aromaattinen öljysekoitus. Pieni pakkaus, mutta toisaalta öljyä kului vain pieni määrä kerrallaan. Pidän vartaloöljyistä erityisesti näin talvikautena kun sukkahousut kuivattavat sääriä, ei siis ihme, että tuote kului juuri nyt loppusyksyn aikana loppuun. Ihan kiva tuote ja erityisen elegantti pakkaus, ei kuitenkaan mitenkään poikkeuksellinen, eli vastaavaa löytyy varmasti muiltakin brändeiltä.

3. H&M Beauty Eye Shadow, sävy Fine China on hyvä osoitus värikosmetiikkatottumuksistani. Iskin Fine China -sävyyn silmäni joskus alle kolme vuotta sitten, ja joulukuussa 2016 tilasin kyseistä sävyä useamman rasian ja käytän edelleen oikein tyytyväisenä. Vaihtaisin toki mieluusti vaikka luonnonkosmetiikkaan, mutta sävy on yksinkertaisesti niin täydellinen, etten jaksa nähdä vaivaa etsiäkseni korvaavaa, joten tällä mennään. Toisin sanoen, kun johonkin meikkituotteeseen tykästyn (kuten vaikka YSL:n valokynään), on liki mahdotonta saada vaihtamaan (paitsi pakon edessä).

4. MAC Satin Lipstic, sävy Faux enteilee jotain samaa kuin H&M:n luomiväri, siitä on nimittäin kehkeytynyt ihan luottopuna. Nyt tuntuu hassulta ajatella, että emmin väriä ensin ja pidin sitä liian viileänä ja tummana itselle, mutta mitä vielä, tämähän on täydellinen! Käytössä monta kertaa viikossa, enkä tiedä mitä tekisin jos valmistus nyt yhtäkkiä lopetettaisiin.

5. Sunkissed Gradual Tan Lotion ostin ikuisuus sitten kun kaipasin hyvin kevyttä ns. paikkaavaa itseruskettavaa, eli sellaista, jota voi turvallisin mielin laittaa levitykseltään ja tarttumiseltaan haastavammille alueille. Toimi tarkoitukseensa mainiosti. Voidemainen ja kevyesti, mutta kuitenkin selvästi jo yhdellä kertaa päivettävä. Muistaakseni tosi kohtuuhintainenkin, joten saatan palata tämän pariin joskus toistekin.

6. Nivea 1 Minute Urban Detox Mask* oli idealtaan hauska, eli nopeavaikutteinen naamio kiireiseen arkeen. Supertehokas, ja sopii hyvin kiiltoherkälle ja epäpuhtaalle iholle. Sopi kivasti käytettäväksi suihkussa vaikka hoitoaineen vaikutuksen ja kropan kuorimisen aikana. Ihan kiva tuote, mutta koska suosin mieluummin luonnonkosmetiikan naamioita, tuskin tulee hankittua enää.

7. Urtekram Aloe Vera Shower Gel on ihana! Muistan kun päädyin ostamaan tämän joskus alkukesästä. Seisoin tuskastuneena Hakaniemen Emotionin suihkugeelihyllyjen äärellä ja tuskailin paksun muovin määrää. Siirryin luononkosmetiikkahyllyjen äärelle, mutta kauhistelin hintoja, joita suihkugeelin kaltaisella perustuotteella oli. Ostopäätös vei pienen ikuisuuden, en halunnut maksaa pitkälle päälle kymmentä euroa suihkugeelistä, mutta toisaalta en myöskään halunnut pientä paksuun muoviin pakattua pulloa markettisuihkugeeliä. Sitten sivusilmällä bongasin tämän Urtekramin tarjouksesta ja se sinetöi ostopäätöksen. Tuote osoittautui paremmaksi kuin osasin odottaa, ensinnäkin pakkaus on kivan iso ja riittoisa, lisäksi geeli vaahtoaa todella hyvin (en pidä huonosti vaahtoavista suihkugeeleistä, mikä on tavanomaista joillekin luonnonkosmetiikkaversioille). Tänään ostin uuden, sattui olemaan S-marketissa samainen pullo normaalihinnassa alle 7 euroa, eli hinta-laatusuhde todella kohtuullinen. Ei ehkä se kaunein pullo, mutta erittäin oikein kiva sisältö.

8. Natura Siberica Exfoliating Face Scrub oli varsin kiva kasvokuorinta. Kuorivuusteholtaan keskiverto, eli ei kovin karhea, mutta kuitenkin mukavasti kuoriva. Todella riittoisa ja muutenkin miellyttävä, mutta verrattuna kesällä loppuun kuluneeseen Flown appelsiini-suklaakuorintaan, jäi tämä kakkoseksi.

9. DS Hair Serum* oli todella toimiva klassinen hiusöljy ja iso plussa tyylikkäästä pakkauksesta! Harmillisesti pumppu hajosi jo muutaman käyttökerran jälkeen, mikä hankaloitti loppuun käyttöä, mutta muutoin oikein mainio ja riittoisa. Käytin aina hiustenpesun jälkeen pyyhekuiviin hiuksiin yhdessä jätettävän hoitoaineen kanssa. Silotti, muttei jättänyt raskasta tuntua latvoihin.

10. Color Mask Art Suoraväriltä* odotin vähän enemmän, tai oikeastaan voimakkaampaa vaikutusta, mutta ehkä tämä olisi ollut tehokkaampi laajemmalta alueelta värjättyihin hiuksiin kuin omani ovat. Ei siis juuri tarttunut omaan väriin ja siten viilentäväksi ajateltu vaikutus jäi lähinnä häivähtäväksi, vaikka ylitin vaikutusajan runsaasti. Ihan kiva, mutta ei sellainen pakko saada uudelleen -tuote.

*Saatu blogin kautta.

Tottuneesti jo huokailen, että onpa ihanaa, että on viikonloppu! Viime päivinä on kehossa tuntunut sellaista etäistä enteilyä kuin olisin tulossa kipeäksi, mutta sellaista on onneksi ollut aina silloin tällöin ilman, että kuitenkaan olisin tullut. Toivottavasti nytkin niin, en nimittäin välittäisi sairastua. Ylipäätään, tai erityisesti näin ennen reissua. Ehkä jatkuva kiire pitää pöpötkin loitolla ja flunssa tai jokin muu perustauti iskee sitten kun edessä vähän tavallista viikonloppua enemmän vapaata.

Nyt kuitenkin edessä on kivaa rentoilua toisen hotelliviikonlopun ollessa edessä, ja juuri tällaisia pieniä arkea rikkovia asioita kaipaan nyt todella kovasti. Vaikkakin tiedän, että aika menee taas ihan liian nopeasti, mutta yritän olla ajattelematta sitä. Pitäisi siis pakata sitä varten, mutta oikeasti olen jämähtänyt varsin tiiviisti sohvalle, mutta toisaalta, mukava ehtiä hetkeksi bloginkin pariin.

Tämä asu on viime sunnuntailta. Neule taas on ollut päällä paljon viime aikoina ja on ihan lemppareita. Olen aika varma, että tämä tulee pakattua myös Roomaan mukaan! Samoin kuin kuvan nilkkurit, ne kun ovat aivan poikkeuksellisen hyvät jalassa.

Villapaita: & Other Stories / Laukku: Coccinelle / Nilkkurit: Esprit / Hame: Minimum
Kuvat: Elsa, Oi mutsi mutsi

Omistan enemmän rintaliivejä kuin sukkia. Tai kenkiä tai kenkiä ja laukkuja yhteensä. Tai oikeastaan alusvaatteita ylipäätään enemmän kuin mitään muuta vaatemuotoa tai asustetta. Jos kaikessa muussa olen karsinut, niin alusvaatteet ovat se omistuksen osa, joka on pysynyt määrällisesti aikalailla ennallaan. Käytän alusvaatteita joka päivä, kuten uskoakseni suuri osa meistä, ja alusvaatteet ovat itselle tärkeä osa pukeutumista ja ylipäätään olemista. Siksi onkin jollain tapaa vähän hassua, että paljon asuihin nojaava blogini käsittelee niin vähän alusvaatteita.

Tämän oikeastaan nosti esiin Elsa kun viikonloppuna nähtiin. Havainto oli tarkka. Oikeastaan olen monesti ollut kirjoittamassa alusvaatteista, mutta sitten on herännyt epävarmuus, jota on vaikea pukea sanoiksi. Tiedättekö, mietin sellaisia asioita, että onko teema jotenkin liian intiimi. Tai kuulostanko ehkä tyrkyltä? Kokeeko joku aiheen kenties kiusalliseksi. Ja ennen kaikkea, olen lopen tympääntynyt alusvaatteiden tarpeettomaan erotisointiin, siihen, että jos kirjoitan kauniista alusvaatteista, saan todennäköisesti viestin sellaiselta joka ennemmin haluaisi katsella kuin itse käyttää. Ja se ärsyttää, sillä ajattelen, että alusvaatteet ovat kuitenkin ennen kaikkea käyttö- ja arkivaate, ja niistä pitäisi voida puhua sellaisena ilman, että joku tuo oman kaksimielisen panoksensa. Alusvaatteet toki voivat olla paljon muutakin kuin arkea, aina välineestä tutkia omaa identiteettiä tai osa intiimiä vuorovaikutusta, mutta haluaisin, että niistä olisi turvallista puhua sinä tärkeinpänä, eli yhtenä pukeutumisen palasena.

Samaan aikaan kun kirjoitan ajatukset ruudulle, ymmärrän, miten suhteettomalta niiden paino kuulostaa. Jopa huvittavalta. Ei ainakaan sellaiselta, mitä pitäisi ajatella liikaa. Puhunhan alusvaatteista ystävien kanssa siinä missä urheiluvaatteista. Bikineistä kirjoittaminen on täysin luontevaa ja sukkahousuja olen käsitellyt useasti, miksei siis alusvaatteet olisi yhtä mutkaton teema? Ehkä muutaman tarpeettoman typerän kommentin takia vain pelkään piilomerkityksen taakkaa, vaikka oikeasti ajattelen, että alusvaatteista olisi tärkeää puhua, niiden varaan kuitenkin rakentuu koko muu asu.

Itselle alusasut ovat monella tapaa tärkeä osa pukeutumista. Ehkä jokin jälki siihen on jäänyt kotoa. Muistan äitini usein sanoneen, että jos johonkin pukeutumisessa haluaa panostaa, niin alusvaatteet ovat se tärkein osa. Silloin ajattelin asian enemmän visuaalisesta näkökulmasta, tänä päivänä ymmärrän, miten tärkeät hyvin istuvat alusvaatteet ovat kokonaisolon kannalta ja ajattelen äidin ehkä sittenkin tarkoittaneen laatua ja istuvuutta panostuksesta puhuessaan. Nykyään koen, että jokaisen kynnelle kykenevän rintaliivejä käyttävän olisi hyvä tsekkauttaa oma kokonsa ammattilaisella. Kengän kokoa on huomattavasti helpompi arvioida itse kuin rintaliivien, joissa myös koko saattaa elää hyvinkin pienten elämänmuutosten seurauksena. Kerran tarkastettu koko ei siis tarkoita, että sillä mennään elämän loppuun. Siihen on syynsä, että myymälän henkilökunta halua kurkata sovitetun mallin istuvuuden ja se on usein ihan omaksi parhaaksi.

Arvostan siis laadukkaita ja hyvin istuvia alustavaatteita, mutta en voi väittää, että kaikki omistamani olisivat käytännön syin hankittuja. Pidän alusvaatteiden estetiikasta, mutta haluan myös, etteivät alusvaatteet toimi pukeutumisen rajoitteena vaan sen tukijana. Siksi omistan erivärisiä ja -mallisia, erilaisiin ylä- ja alaosiin sopivia.

Ei ole turhamaista pitää kauniista alusvaatteista. Jos alusvaatetta on ostamassa, miksei samalla ostaisi myös sellaista, josta silmä pitää. Kaunis ja hyvin istuva eivät ole millään tapaa toisiaan poissulkevia ominaisuuksia. Ja koska alusvaatteet ovat käyttövaate, miksi seisottaa niitä mieleisimpiä laatikossa.

Tärkeintä on istuvuus

Kuljen harvoin ilman rintsikoita, sillä yksinkertaisesti en pidä hölskyvästä tunteesta, mutta toki jos asu sitä vaatii, sekin on ihan ok. Siksi siis hyvin istuvat alusvaatteet ovat kaiken A ja O. Sellaiset, jotka eivät tunnu, mutta saavat olon entistä ryhdikkäämmäksi. Ja toki, omistan myös alusvaatteita, joilla ei ole mitään aikomustakaan olla käytännöllisiä vaan puhtaasti tuoda jotain lisää arjen intiimeihin tilanteisiin. Se on omaa valintaani, enkä missään tapauksessa halua, että sitä pidettäisiin näyttävämpien alusvaatteiden oletuksena.

Alusvaatteet saavat olla juuri sitä, mitä kantaja niiltä toivoo. Kunhan ovat sopivan kokoiset, sillä on aivan liian helppoa ostaa vääränkokoisia rintaliivejä. Myönnän itsekin tehneeni sitä nuorempana asioidessani lähinnä tutuissa ketjuliikkeissä, tänä päivänä olen äärimmäisen tarkka koon suhteen ja olen ymmärtänyt, että useimpien ketjuliikkeiden alusvaateosastoiden valikoimaan ei edes kuulu omaa kokoa. Niinpä vaikka malli olisi kuinka ihana, mutta jos koko ei ole juuri eikä melkein oikea, kauppaan jäävät. Oikeastaan vasta alettuani käyttämään oikean kokoisia, ymmärsin kuinka väärän kokoisia joskus käytinkään.

Purin jokunen viikko sitten ullakolle seisomaan jäänyttä alusvaatelaatikkoa ja kiikutin reilut paritkymmenet rintaliivit kiertoon ihan vain siksi, ettei koko vastannut tämän päivän mittoja. Miksi suotta säilyttää huonosti istuvaa, enhän sitä suosittele muidenkaan vaatteiden kohdalla.

Mikäkö oli tämän epämääräisen sisällön pointti? Jäin miettimään Elsan kanssa käytyä keskustelua ja sitä, että voisin ja oikeastaan haluaisin kirjoittaa myös enemmän alusvaatteista, ne kun ovat itselle oleellinen osa. Vierailen useammin alusvaateliikkeessä kuin kenkäkaupassa ja jos reissatessa käyn vain yhdessä liikkeessä, on se aika varmasti alusvaatemyymälä. Miksen siis toisi sitäkin pukeutumisen puolta enemmän blogiin?

Kuvan alusvaatteet

Ylimmässä kuvassa on muutamia poimintoja tämän hetken lempparialusvaatteistani. Selkeästi näin syyskautena viehättää musta, puuteriroosa ja valkoinen. Merkeistä parhaalla edustuksella on kiistatta Change, heidän valikoimastaan kun löytyy loistava kokovalikoima ja muutenkin kauniita malleja. Lisäksi hinta-laatusuhteet ovat erinomaiset. Myös Marks&Spencer on yllättänyt positiivisesti alusvaatevalikoimallaan. Vasemman reunan Intimissimin mustapitsiyläosa on viime reissulta Roomasta, ja luulen, että tälläkin reissulla löydän kotiin tuomisia. Ulkomailla tsekkaan mielelläni myös Victorias Secretin, siis ne kunnolliset alusvaatemyymälät, ei niitä tilpehöörikeitaita, jota Suomestakin löytyy. & Other Stoeriesin kokovalikoima on itselle liian rajallinen, mutta sieltä löytyy ihania bodyja ja alustoppeja aina silloin tällöin.

Meinasin kirjoittaa, että tämä on ensimmäinen viikonloppu pitkään aikaan kun en ole tehnyt lainkaan töitä. Mutta olen väärässä, teinkin hieman, mutta oikeasti todella vähän. Oikeastaan olen tämän viikonlopun vain levännyt. Ei sillä, että se olisi ollut alkuperäinen tarkoitukseni, kroppa vain sanoi itsensä omalla tavallaan irti. Perjantaina nukahdimme miehen kanssa ajoissa, molemmilla viikko oli kerryttänyt univelkaa, ja lauantaina heräsimme vasta puolen päivän paikkeilla. Mitä ei siis näin aikuisena oikeastaan enää koskaan tapahdu. Eikä siinä suinkaan kaikki. Herättyämme sängystä nouseminen tuntui kumman vaikealle. Joskus kahdelta könysin keittämään aamukahvit ja valmistamaan aamiaisen, jonka jälkeen sänky kutsui takaisin.

Kun mies joskus neljän jälkeen lähti. Haahuilin hetken pystyasennossa, mutta kroppa huusi lisää lepoa ja nöyränä palasin sänkyyn. Vastoin odotuksiani menneen unitunneiltaan massiivisen yön jälkeen, nukahdin ajoissa ja nukuin perään toiset pitkät yöunet. Tänään olen ollut hieman enemmän elossa, mutta kieltämättä silti olen haukotellut pitkin päivää. Että sellainen viikonloppu. Onneksi tulevina kolmena viikonloppuna on runsaamminkin ohjelmaa, niin ei tarvitse potea huonoa omaatuntoa, että tämä yksi meni kirjaimellisesti nukkuessa.


Villapaita: & Other Stories / Bleiseri: Mango / Huivi A + More / Hame: H&M / Saappaat: Wonders
Kuvat: Anna-Maria K.

 

Tuntuu tyhmältä toistaa samaa, mutta on ollut vähän kiirettä. Onneksi nyt on perjantai ja edessä rauhallinen viikonloppu.

Juuri nyt istun sohvalla, juon jääkaapin perältä löytynyttä edellisen työn mukana kotiin kulkeutunutta vegaanista energiajuomaa ja odottelen miestä kurpitsan kera saapuvaksi. Vahvana aikomuksena siis tehdä kurpitsataidetta, juoda lasi tai pari punaviiniä ja kaivaa kauhuleffa katsottavaksi jostain netin syövereistä. Tämä siis tietenkin, jos en nukahda ennen kuin kaikki ehtii alkaakaan. Sitä nimittäin on tapahtunut viime aikoina. Olen nukahtanut ajoissa ja herännyt keskellä yötä valvomaan. Nukkumisrytmi ja unipätkien pituudet ovat viime aikoina olleet sellaiset, että jopa huonounisuuteen tottuneena olen hieman huolissani. Mutta ehkä se tästä tasaantuu.

Tämä postaus oli oikeasti tarkoitus tehdä eilen, Maailman Vegaanipäivänä. Mutta noh, nukahdin kesken kaiken. Onneksi teema ei vaadi nimikkopäivää, joskin saanut kimmokkeensa sellaisesta. Halusin nimittäin vinkata teille kivasta alekoodista Maria Nilalle!

Maria Nila on ruotsalainen vegaaninen, ilmastokompensoitu sekä parabeeniton ja sulfaatiton hiustenhoitobrändi. Muistatte varmaan nähneenne blogissani Nilan tuotteita, ja tällä hetkellä kovassa käytössä ovat erityisesti Maria Nilan Soft -shampoo ja hoitoaine, sekä hoitava lämpösuojasuihke. Ihanat! Tuotteet todella jättävät luonnostaan karheat hiukseni kivan pehmeiksi ja jätettävä suihke tarjoaa perinteistä lämpösuojatuotetta enemmän hoivaa. Lisäksi tietenkin nämä uudistuneet pakkaukset on upeat!

25%:n alekoodi Maria Nilalle

Maria Nilalla on käynnissä eilisen Maailman Vegaanipäivän kunniaksi kamppis, jossa alla olevan koodin myötä tehdyistä ostoksista koko tuotto ohjataan voittoa tavoittelemattomalle ruotsalaiselle The Perfect World Foundationille, jonka tavoitteena on parantaa villieläinten oloja maailmanlaajuisesti sekä lisätä tietoisuutta aiheesta. Lisäksi koodilla saat 25% alennuksen ostoksistasi!

Eli koodilla: AMA25 saat sekä 25% alennuksen, että ostoksesi tuotto ohjautuu villieläinten suojelutyöhön. Nyt jos koskaan kannattaa täydentää hiustenhoitotuotevarastot Maria Nilan verkkokaupassa!

Koodi on voimassa 12.11.2018 asti.

Kuvan tuotteet olen saanut blogin kautta, mutta muuten en hyödy postauksesta tai alekoodin avulla tehdyistä ostoista. 

Aikaa viikonloppumatkaan Roomassa on kolmisen viikkoa. Edellisestä ja ensimmäisestä kerrasta puolitoista vuotta. Tuolloin kävin äitini kanssa matkalla, ensin vajaat kolme päivää Roomassa, sitten pari Riminillä ja San Marinossa. Vaikka vietimmekin aktiiviset päivät Roomassa, jäi kaupunki silti kaikessa komeudessaan itselle etäiseksi. Asiaan toki saattoi vaikuttaa sekin, ettei reissu noin ylipäätään ollut se helpoin. Oikeastaan henkisesti jopa melko raskas.

Noina muutamina päivinä kaksin äidin kanssa iski iholle roolien muutos. En ehkä ollut edes altis nauttimaan kun asetelman työstö varasti huomioita ja oma mieli ei oikein löytänyt lepotilaa. Tuolloin huomasin, miten riippuvainen matkaseura itsestä onkaan ja kuinka toisen ehdoilla matka lopulta etenikään. Koin oudolla tavalla jääväni vähän ulkopuolelle, ja se ehkä heijastelee siihen, että kosketuspinta näyttävään Roomaankin jäi ohueksi. En ehtinyt uppoutua kaupungin sieluun ja imeä itseeni sitä, millainen ilma noilla kaupungin kapeilla kaduilla oikein sykkii. Kaikki jäi postikorttimaiseksi. Upeaksi, mutta sieluttomaksi.

Nyt odotan Roomaa vähän ristiriitaisin fiiliksin. On ylipäätään ihana päästä reissuun ja haluan ehdottomasti antaa kaupungille toisen mahdollisuuden, sillä jaksan uskoa, että ihastuminen on vielä täysin mahdollista. Nyt olosuhteetkin ovat niin toiset. Seura sellaista, joka herättää enemmän eloon. Sekä kaupungin, että minut. Samalla kai pelkään, etten sitten kuitenkaan rakastu Roomaan. Vaikka toisaalta sekin olisi ihan okei.

On toki tunnustettava, että jos olisin tehnyt matkakohdevalinnan puhtaasti omien preferenssien kautta, olisin ostanut lennot Ranskaan, jonne kaipaan nyt jostain syystä todella voimakkaasti. Mutta koska miehen kanssa olemme paljon puhuneet Italiasta ja Roomakin vilahtanut keskusteluissa, tuntui luontevalta ostaa lahjamatka sellaiseen jo yhteiseltä tuntuvaan kohteeseen. Lisäksi pidennettyä viikonloppua ajatellen Finnairin lennot menevä juuri eikä melkein täydellisesti siten, että kaikki reissupäivät tulevat täysin hyödynnettyä.

Vaikka matka onkin synttärilahja, on se tavallaan myös vuosipäivälahja. Tai noh, en edes tiedä milloin on sellainen virallinen vuosipäivämme, kaikki tapahtui lopulta niin vaivihkaa. Pienet muutokset toisen tavassa olla yksi toisensa jälkeen toivat tähän hetkeen, jossa havahtuu siihen, ettei olemista tarvitse arvuutella. Mikä niistä tapahtumista ja kohtaamisista on merkityksellisin tai jollain tapaa käännekohta, sitä on vaikea sanoa. Siksi on vaikeaa laittaa päivää kalenteriin, joten on helpompi pitäytyä yksiselitteisissä ajankohdissa, kuten vaikka siinä kun tavattiin. 18. marraskuuta 2015. Kolme vuotta sitten, ja päivällisesti vain muutama päivä ennen tulevaa reissua.

Siitä alkoi kummallinen intiimi suhde, joka on vasta viimeisen reilun vuoden aikana muodostunut syvemmäksi kuin vähän salaisen tuntuiseksi tapailuksi, välillä raastavaksi ja välillä ihanaksi huvitteluksi. Vakiintuneeksi olemiseksi ja pysyvyyden hyväksymiseksi. Yhteisillä muistoilla ja jaetuilla matkoilla on ollut iso merkitys, ne ovat nivoneet yhteen ja auttaneet näkemään, kuinka ilo löytyy hyvin samankaltaisista kokemuksista. Ehkä siis Roomaankin löytyy uusi ulottuvuus ja sopiva kepeys, sellainen taso, jota en pystynyt edellisellä reissullani olosuhteiden takia tavoittamaan.

Hyvää tavallaan on, että Roomassa ovat molemmat jo kerran käyneet. Tärkeimmät nähtävyydet on jo kierretty, eikä painetta niiden uudelleen näkemiseen ole. Voi keskittyä turistittomampiin kulmiin. Nyt pitäisi päättää sellaisia asioita kuin vaikka majoituksen alue. Rooma on pullollaan hotelleja ja satunnainen selailu aiheuttaa lähinnä ähkyn. On rajattava tarkemmin osatakseen haarukoida sen oikean.

Äidin kanssa majoituin Espanjalaisten portaiden kupeessa. Loistava sijainti sellaisella matkalla. Nyt ehkä kaipaan jotain muuta. Olemme alustavasti miettineet, jos majoituksen tällä kertaa ottaisi Trasteverestä. Mutta en tiedä, tarjonta näyttää kuitenkin hieman paremmalta joen toisella puolen. Lisäksi houkuttelee ajatus retkestä Rooman ulkopuolelle. Esimerkiksi Tivoli on ihastuttanut kuvien perusteella ja tuntunut varsin kohtuulliselta junamatkalta kokonaiskestoltaan näin kompaktiin reissuun. Aina on mukava nähdä jotain uutta, joten siinäkin mielessä alueet Rooman ulkopuolella kiehtovat.

Hyviä vinkkejä otetaan siis vastaan. Niin näkemiseen ja tekemiseen niin perusnähtävyyksien ulkopuolella kuin majoituksenkin suhteen!