Otin viikonloppuna varaslähdön synttäreihini ja käytin lähestyvää merkkipäivää syynä järjestää rento illanvietto.

Järjestän kutsuja harvemmin useastakin syystä. Suurimpana ehkä se, että jännitän aina vähän tilanteita, joissa koolla on enemmän ihmisiä, vaikka kaikki olisivatkin tuttuja. Jännitystä korostaa jos koen olevani ikään kuin vastuussa yksin järjestelyistä ja ennen kaikkea viihtyvyydestä. Inhoan kaikenlaista keskipisteenä oloa tai emännöimistä, joten siksi välttelen sen tyyppisiä tilanteita. Toki on myös sellaisia oheissyitä kuin pieni asunto, joka ei tarjoa mahdollisuuksia valtavien kutsujen järjestämiseen. Eipä myöskään oma ystäväpiiri edes ole niin laaja, että mitään isompaa voisi ajatella. Toisaalta pieni ja intiimi on parasta, jos minulta kysytään! Tykkään muutaman ihmisen illanistujaisista, lautapeleistä ja kompaktin mittaisista teetuokioista. En mistään liian isosta tai hälyisästä.

Juuri sellaisen kivan kotoisan illan sain. Olen suunnattoman onnellinen siitä, niin moni saapui paikalle. Vaikka tapani mukaan jännitinkin ja vilkuilin salaa ihmisten eleitä ikään kuin yrittäen saada selville, onko kaikki ok, koin silti iloa illasta.

Huomaan olevani usein liian passiivinen ihmissuhteiden ylläpidossa. Pidän siitä kun tulen kutsutuksi mukaan, otan mielelläni osaa tai istahdan hyvässä seurassa hetkeksi alas, mutta olen saamaton kun kyseeseen tulee omalta suunnalta aloitteellinen toiminta. Siksikin tällaisella illanvietolla on erityisen suuri merkitys itselle. Se on jotain konkreettista, mitä on tehnyt kuin välillisesti osoittaakseen ihmisille, että haluaisin heidän kuuluvan elämääni. Sitä tietenkään en tiedä näyttäytyykö viesti sellaisena, sillä monelle aktiivinen rooli on paljon arkisempaa ja siten vähämerkityksellisempää.

Toisaalta huomaan myös, että mitä useammin aktivoituu, sitä enemmän siitä alkaa katoamaan kynnys ja myös jännitys hälvenee. Niinpä vaikka tällä kertaa jännitin huomattavasti vähemmän kuin puolentoista vuoden takaisissa kemuissani. Lisäksi osasin myös hoitaa tarjoilupuolen järkevämmin, tai pikemminkin helpommin, ilman kiirettä. Koska niin moni vieraista oli joko kasvissyöjä tai vegaani, päädyin kattamaan kaiken vegaanisena (ja gluteenittomana).

Itse tehtyä

Olen huono leipomaan, ja ylipäätään ajatus vegaanisesta ja gluteenittomasta kakusta tuntui vieraalta, kunnes tajusin, että raakakakku täyttää helposti nuo kriteerit. Lisäksi raakakakun etuja on, että sen voi valmistaa hyvissä ajoin etukäteen, joten ajoitusstressiä ei suotta tule!

Valmistin siis elämäni ensimmäisen raakakakun lauantaiaamuna, ja se onnistui yllättävän hyvin – niin hyvin, että tulen varmasti tekemään toistekin. Olin myös yllättynyt siitä, kuinka helppoa se oli. Ensin pohja blenderiin, sitten pakkaseen ja päällimmäisen kerroksen valmistus tehosekoittimessa. Massa jähmettyneen pohjan päälle ja pakkaseen muutamaksi tunniksi, esiin, koristeet ja jääkaappiin odottamaan juhlia. Näppärää!

Kakun ohjetta olen vilkuillut jo muutamia kuukausia CocoVin nettisivuilla, joten nyt tilaisuuden tullen päätin soveltaa acai-mustikkakakun ohjetta. Soveltamisella tarkoitan lähinnä ohjeen päivittämistä täysin vegaaniseksi, eli hunajan korvasin vegaanilla makeuttajalla.

Toinen samalla periaatteella, eli helppouden sekä vegaanisuuden mukaan valittu ohje oli eksoottinen kvinoasalaatti. Sitäkin tosin sovelsin. Korvasin esimerkiksi inkamarjat (joiden mausta en pidä) kuivatuilla karpaloilla ja lisäsin joukkoon vegaanijuustoa. Lisäksi vaihdoin varmuuden vuoksi hamppuöljyn oliiviöljyyn, sillä kaikki eivät niin perusta hampun mausta.

Salaatissa näppärää oli, että senkin pystyi pitkälle valistamaan jo hyvissä ajoin. Suuren osan raaka-aineista pilkoin ja valmistin jo pitkälle ennen juhlia ja vasta juuri ennen kokosin salaatin. Superhelppo ja kiireetöntä!

Kertislautasten suhteen olin mennä solmuun. En halunnut tavallisia tylsiä kertislautasia, mutta toisaalta en mitään muovistakaan. Lopulta osui Stockalta, josta löysin Dunin ekomatskusta valmistetut ja kauniisti muotoillut lautaset, ja lopulta ei edes mitenkään mainittavasti poikkeavaan hintaan kuin vähemmän kauniit kilpailijat.

Vegaanista naposteltavaa

Kakun ja salaatin päätin olevan ihan riittävästi itse tehtäväksi, joten naposteltavat kasasin suosiolla valmistarjonnasta. Ja oikeastaan, eipä sitä valtavasti edes yksiin illan istujaisiin edes tarvitse! Tai kuten joku totesikin, kunhan juotavaa on riittävästi, niin vaikka syötävä loppuisi, niin se tuskin haittaa ketään. Ja tottahan tuo. Selkeästi parhaiten itse tehtyjen jälkeen syötävien kaupaksi kävi sipsit, ja sitäpä varmasti juuri juotavan oheen kaipaa, helppoa pientä suolaista maisteltavaa.

Tarjolla oli mm. The Beginningsin juuressipsejä*, joista punajuurisipsit nousivat omiksi suosikeiksi. Lisäksi hankin muutaman pussin Eat Realin sipsejä, joita nyt on alkanut näkymään jo useammassa kaupassa. Omassa pienessä lähimarketissakin niitä on kokoonsa nähden iso hyllyllinen. Eikä ihme, ne ovat ihania! Olen maistellut useampaakin, mutta viime aikojen suosikiksi on vähän yllättäenkin noussut Quinoa&Kale Puffsit. Yllättäen siksi, etten ihastunut niihin ensikokeilulla, vaan himo tipahti vähän puun takaa. Nämäkin siis vegaanisia ja gluteenittomia.

Makeamalle puolelle asettuivat vegaaniset salmiakkikarkit sekä erimakuiset taatelipallerot, kuten Nakd Posh Bitesit*, mutta suolaisella tuntui olevan selvästi parempi menekki. Viinipullojen lisäksi sain seuraavana iltana korjata nurkista yllättävänkin monta Raikastamon limonadipulloa*, jotka niin ikään ovat vegaanisia. Rakastan pullojen retroilmettä, ja vaikka en ole kova juomaan limua, näissä on jotain hauskaa ja sopivan raikasta (ei siis liian makeita), joten erityisesti kola maistuu silloin tällöin. Illanvietossa limut menivät janojuomana kun kaipasi vaihtelua alkoholipitoiseen.

Vegaaninen kuohuviini

Mitä olisi juhlat ilman alkukuohuvaa! En ole makeiden tai maustettujen kuohuviinien ystävä, joten espanjalainen Codorniu Cuvee Barcelona Cava Brut* osui nappiin. Miellyttävän raikas, hedelmäinen ja helppo kuohuviini. Sen lisäksi, että sopii hyvin alkuviiniksi, toimisi loistavasti kevyen ja lempeän makunsa puolesta myös loistavasti vaikka kesäpiknikille.

Pullon ulkoasu on muuten kunnianosoitus kataloniaiselle arkkitehdille Josep Puig i Cadafalchille, joka on suunnitellut mm. Codorniun viinitilalla sijaitsevan historiallisen rakennuksen. Codorníun viinitilalla on muuten cavan valmistuksen pioneereja ja kaikki tilan viinit valmistetaan vegaanisesti. Jos vielä reissaan noille Barcelonan tuntumaan, tämä viinitila on ehdottomasti pakko käydä tsekkaamassa livenä!

*Saatu blogin kautta.
Kuvat 1, 3 & 8: Ilona, Torpan tyttö

En käsitä, miten nämä kuukaudet kiitävät tällaista vauhtia! Nyt jo kuun loppupuolikas ja pian toukokuu. Sitä ennen kuitenkin aika ottaa katsaus viime kuussa loppuneisiin tuotteisiin. Oikeasti oli tänään tarkoitus kirjoittaa viikonlopun juhlista, mutta enhän sellaista jaksa. Koko päivä on mennyt makoillen ja torkkuen. Sain hetkeksi kasattua itseni hoitamaan työvelvoitteet, mutta se olikin päivän ainoa saavutus ja nyt jatkan unia.

1 Elivo Puhdistusvaahtoa* olen käyttänyt ennenkin, mutta nyt sen koostumusta on hieman uusittu ja sen myötä vaahdosta on tullut entistä tehokkaampi. Poistaa siis erinomaisesti silmämeikin ja muunkin meikin. Tehokas tuote, joka sopinee parhaiten rasvaiselle ja sekaiholle. Plussaa avainlipputunnuksesta!

2. BTB13 Anti-age Eye Cream* oli hyvä perusvoide silmänympäryksille. Kevyt voidemainen ja hyvin imeytyvä. Niille, joille BTB13 ei ole tuttu, niin kannattaa tutustua, Suomessa valmistettuja vegaanisia tuotteita ja tehokkuudesta kehuja keränneitä. Sarjan kasvoseerumi on lempparini!

3. Organic Shop Lemongrass & Sugar Body Scrub oli ihana, ei suotta ole kehuttu tuote. Hinta-laatusuhde todella kohdillaan. Maino kuorintateho ja tietty toinen yhtä tärkeä tekijä, eli luonnonkosmetiikkaa, toisin sanoen ei muovirakeita. Tässä oli ihana koostumus ja vieno tuoksu, oikein kiva ja ostan ehdottomasti uudelleenkin!

4. Ekopharma Moisturize Vadelma-kasvonaamioon* hurahdin kunnolla vasta kun aloin käyttämään sitä yövoiteena. Täyteläinen, mutta ei tippaakaan tukkiva koostumus teki siitä täydellisen kosteuttavan ja hoitavan yövoiteen talviselle pintakuivalle iholle. Voide loppuikin tavallaan loistoaikaan, sillä kesäkauteen todennäköisesti olisi itselle tarpeettoman täyteläinen, mutta talvella taivaallinen. Tämän pariin palaan varmasti toistekin!

5. NKD SKN Self Tan Mousse, sävy Dark* on Vita Liberatojen sisartuote ja hintaluokaltaan vähän edullisempi. Yhtä hyvä lopputulos, eli sävyllä dark tulee kertalevityksellä näkyvä lopputulos. Opastinväri on Vita Liberataa tummempi ja ehkä hieman keinotekoisempi, eli siinä mielessä pidän kyllä enemmän Liberatoista, mutta ehdottomasti voisin palata tämänkin äärelle uudelleen.

6. Schwarzkopf GLISS Fiber Therapy Spray* on suihkutettava hiusöljy, mutta ihanan kevyt koostumukseltaan. Tykkään suihkutettavista hoitoaineista, ne ovat loistavat esimerkiksi kampauksen alle, jolloin päälle tulee vielä muotoilutuotteet. Lisäksi tarvitsen hiusten selvittäjää, johon usein toimii suihkeet paremmin. Niinpä tykkäsin tästäkin. Markettituote, jossa on tehoa!

7. O’right Recoffee Hair Oil* oli niin huumaavan kahvintuoksuinen hiusöljy, että alkoi tehdä mieli kahvia joka kerta tätä käyttäessä. Voimakas tuoksu ja miellyttävä öljy, jota riitti pieni määrä. Ei superriittoisa tuote, mutta laadukas. O’rightistahan kirjoitin jo syksyllä, superkiinnostava brändi, joka tituleeraa itseään maailman vihreimmäksi. Toistaiseksi olen ehtinyt vasta tämän tuotteen sarjasta testaamaan, mutta sen perusteella vaikuttaa myös sisällöltään varsin lupaavalle.

8. Depend Nail Polish Remover on luottuotteeni. Pakkaus tuntuu vaihtuvan säännöllisesti, mutta onneksi sisältöön voi aina luottaa. Tässä monta tykättävää aspektia, ensimmäisenä ehkä tuoksuttomuus. Inhoan kynsilakanpoistoaineiden hajua ja tämä on ihan oikeasti hajuton, eli miellyttävä käyttää. Lisäksi tietenkin tehokas ja hinta todella kohdallaan. En ole vielä löytänyt hinta-laatusuhteeltaan parempaa kynsilakanpoistajaa, joka olisi vieläpä ympäristöystävällinen ja biohajoava. Lämmin suositus siis!

9. Sebastian Twisted Shampoo & Hoitoaine* ihastutti! Kiharille ja luonnontaipuisille hiuksille tarkoitettu kombo sopi omille kuivuuteen taipuvaisille hiuksille loistavasti. Perushoitoaineet eivät aina tarjoa riittävästi hoitoa omille hiuksille, mutta näiden kanssa sitä ongelmaa ei ollut. Pitkästä aikaa todella edukseen noussut shampoo-hoitoainepari, josta kirjoitinkin jo täällä!

10. Four Reasons Deep Cleanse Shampoo oli mainio. En tiedä mitä tekisin ilman syväpuhdistavia shampoita, eli ne ovat ihan vakkarikäytössä. Hinnan haluan kuitenkin olevan järkevä, mieluummin maksan hoito- tai värin ylläpitotuotteista, mutta hyviä syväpuhdistavia löytää varsin kohtuuhinnoin. Tämä taisi olla tarjouksessa ostettaessa ja hinta-laatusuhteeltaan tosi hyvä, voisin siis ehdottomasti napata tämän hyllystä matkaan toistekin.

11. AVON Advance Techniques Treatment Mask* oli kivan hoitava hiusnaamio. Plussaa siitä, että lyhyt vaikutusaika riitti hoidetun tuntuiseen lopputulokseen. Jätti hiukset helposti käsiteltäviksi ja näin takkuun taipuvaiselle hiuksille toimi hyvänä selvittäjänä. Yllättävän kiva tuote!

12. Gillette Satin Care Pure&Delicate menee sarjaan tuotteita, jotka valitsen lähinnä siltä pohjalta, mitä sattuu hyllyssä olemaan. Niin, ja tietenkin hinnan. Neutraalista (vähävärisestä) pakkauksesta on plussaa. Kaikin puolin asiansa ajava tuote. Tykkään Gilletten riittoisuudesta, olen joskus ostanut jotain toista pienesti halvempaa, mutta purkki on tuntunut kuluneen loppuun nopeammin (saattaa toki olla myös sattumaa), mutta se on saanut useammin valitsemaan Gilletten kuin jonkin korvaavan.

13. Biozell Hopeashampoo* jäi aika pitkäksi aikaa lojumaan kylppäriin kunnes sain kulutettua loppuun. Tuntuu, että nyt hiusvärin tummettua en niin enää kaipaa hopeashampoita, viileyttä ylläpitäviä tuotteita kyllä, mutta hopeashampoot jäävät pääsääntöisesti varsin mitäänsanomattimiksi. Niinpä omiin tarpeisiin tämä ei nyt varsinaisesti iskenyt, mutta hiusten ollessa vaaleammat pidin kyllä, joten riippunee niin tarpeesta kolahtaako tuote.

14. Goldwell Soft Color 10V on sen verran voimakaspigmenttinen sävyvaahto, että käy loistavasti myös näin tummemman vaaleisiin hiuksiin. Viilentää omaakin väriä siis selvästi. En enää käytä muulla tapaa kuin jättämällä hiuksiin yöksi, jolloin sävy seuraavana päivänä hiusten pesun jälkeen on täydellinen! Ilman tätä tuskin olisin pystynyt venyttämään kampaajallakäyntiväliä näin hyvin.

15. Biozell Color Mask Silver* menee ehkä vähän samaan kategoriaan hopeashampoon kanssa. Ennen ihan vakkarituote, mutta nykyisen värin kanssa hyöty jää vähäiseksi, niinpä huomaan valitsevani ennemmin joko kunnon hoitoaineen tai vahvemmin sävyttävän tuotteen. Tuotteessa ei siis vikaa, lähinnä vain nykyinen tarve on muuttunut yllättävän paljonkin.

*saatu blogin kautta

Blogin uusi ilme on pientä viilausta vaille valmis, ja olen innoissani! Myönnän, että päädyin melko spontaanisti vaihtamaan blogipohjan tyyliä ja viime hetkiin jännitin, miten uusi teema istuu ja ennen kaikkea, tykkäänkö. Nyt ei enää mietitytä. Niin moni pieni käytännön yksityiskohta toimii paljon aiempaa paremmin, etten voi muuta kuin olla tyytyväinen! Pientä hiomista tehdään vielä ja todennäköisesti säätötarpeita ilmenee vasta matkan varrella, mutta raamit alkavat olla kohdillaan. Nyt kun akuutit asiat alkavat olla kasassa, voi hengähtää hetkeksi ja tehdä hyppäyksen ihan muihin aiheisiin, kuten vaikka kauneuden maailmaan.

Tällä hetkellä yöpöydältäni löytyy todennäköisesti monelle Kreikan reissaajalle tutun apteekkikosmetiikkasarjan, Korresin tuotteita. Taisin itsekin poimia Korresia matkaan Kreetalla poiketessa. Ennestään tuttuja onkin tuon kreikkalaisen merkin vartalotuotteet, mutta kasvojen ihon kosmetiikkaan olen tutustunut tänä keväänä ensimmäistä kertaa.

Tiesin, että Korres on luonnollisiin raaka-aineisiin pohjautuva, mutta se mitä en tiennyt on, että suurin osa tuotteista (kuten vaikka tässä postauksessa näkyvät) on vegaanisia – aika ihanaa!

Sain muutama viikko sitten blogin kautta testiin Korresin aikuiselle iholle ja ikääntymisen merkkejä vastaan suunnitellun Castanea Arcadia -sarjan tuotteita, eli sopivasti näin syntymäpäivien kynnyksellä on päässyt sukeltamaan antiage-tuotteisiin

Castaneat sopivat loistavasti tähän kauteen muutenkin kuin ikävuosien kertymisen puolesta, sarja on nimittäin juuri sopivan kevyt kesäaikaan. Talvella ihoni pintakuivuu niin, että kaipaan nykyään kunnon kosteuttajia, mutta näin kevään koitettua ihokin alkaa voida paremmin ja kesällä parhaita ovat kevyet ihonhoitotuotteet – sellaiset kuin Castaneat. Sarja sisältää jalokastanjan lehdistä uutettua lupeolia, jolla kuvataan olevan ihoa elvyttäviä sekä uudistavia vaikutuksia. Tuotteiden tuoksu on ihana, sopivan raikas ja luonnollinen. Korresin tuotteet ylipäätään sopivat herkemmällekin iholle.

Käytössäni on myös Olympus Tea puhdistuvoide, jonka kohdalla myönnän epäilleeni sopivuutta itselle. Usein luonnollisten voidemaisten putsarien teho ei vain riitä omiin tarpeisiin tai vähintään iholle ei jää riittävän raikas tuntu, mutta huomasin olleeni ennakko-oletuksessa väärässä. Voide nimittäin vaahtoutuu kevyesti käsissä ja poistaa meikin superhyvin. Perinteisiä vaahtoputsareita huomattavasti hellävaraisempi versio, mutta silti ihan yhtä tehokas. Plussaa myös riittoisuudesta, pieni määrä voidetta vaahtoutuu riittoisaksi pehmeäksi vaahtomassaksi käsissä.

Niitä asioita muuten, mitä olen vasta kolmenkymmenen ikävuoden jälkeen alkanut tekemään, on ihonhoitotuotteiden päivittäminen kauden mukaan. En muista, että aiemmin talvi- ja kesäiholla olisi ollut mainittavasti eroa, mutta viime vuosina ero on ollut selkeä. Iho on ylipäätään kuivempi ja nuoruuden hyvin rasvainen iho on tasaantunut. Talvisin iho taittuu jopa pintakuivan puolelle. On aika hurjaa, miten suuri muutos muutamassa vuodessa on tapahtunut, ja mielenkiintoista, miten ihon tarpeet elävät vaikkapa seuraavan kymmenen vuoden kuluessa.

Ei siis ihme, jos rutiinitkin kaipaavat päivittämistä. Toisaalta nyt on myös huomattavasti aiempaa tiedostavampi ja tarkempi siitä, millaisia tuotteita iholleen laittaa, tietää mistä pitää ja mistä ei. Olen selvästi fiksaantunut hengittävyyteen, en voi sietää paksulta iholla tuntuvia tai vähänkään tukkivalta tuntuvia tuotteita, edes hetkellisesti. Siksi ehkä nämä Korresitkin miellyttävät erityisesti, niissä yhdistyy hyvin keveys hoitavuuteen.

Voita Korres -kosmetiikkapaketti!

Korres lahjoitti arvottavakseni tismalleen saman tuotepaketin, jonka valitsin itselleni, niinpä nyt kannattaa jättää kommentti postauksen loppuun ja osallistua arvontaan!

Paketti sisältää Castanea Arcadia AntiWrikle & Firming -sarjan silmänympärysvoiteen, yövoiteen ja kiinteyttävän kasvoseerumin sekä Olympus Tean vaahtovan puhdistusvoiteen kasvoille. Kokonaisuuden arvo lähes parisataa euroa.

Arvontaan osallistut jättämällä kommentin nimimerkillä varustettuna. Osallistumisaikaa on viikon loppuun, eli sunnuntaihin 22.4.2018 klo 24:00 asti. Voittajan arvon ensi viikolla, joten seuraa blogia!

Arvonta yhteistyössä Korresin kanssa.

Kuten huomaatte, blogi näyttää vähän erilaiselta. On vihdoin aika päivittää ulkoasua ja päästä eroon kiusanneista pugeista. Työ on vielä kesken, joten siksi saattaa ilmetä kummallisuuksia näinä päivänä ja tietenkin myös visuaalinen ilme hioutuu pala palalta, joten älkää ihmetelkö! Tälläkin hetkellä omaan silmään hyppää korjattavia tai viilattavia asioita, mutta ei auta muu kuin pistää läppärin kansi tältä illalta kiinni ja odottaa, että huomenna saadaan häiritsevimmät kohdat tehtyä. Mutta niin ihanaa saada toimiva blogipohja! Ette tiedäkään, miten kypsä olen ollut vanhan vammoihin.

Päivityksiä odotellessa kamalia kuvia ihanasta mekosta. Tuo mekko on oikeasti ihan mielettömän ihana (voiko punaiselta kukkakuvioiselta mekolta muuta odottaakaan?), mutta kuvat lähinnä testit siihen, saisiko asukuvaajan puutteessa hyödynnettyä kotiin ihanasti valuvan luonnonvalon ja napattua sellaisia itse. En ole vielä lainkaan vakuuttunut, mutta ehkä on vielä annettava mahdollisuus ja ainakin harjoiteltava hieman. Jos vaikka niin löytyisi oikea kulma ja tapa.

Mekko: Ellos / Kengät: Ten Points / Laukku: Coccinelle

Tämän kaltaisista päiväretkistä voisi tehdä tavan, kuin mitä sunnutain päiväretki Riihimäelle oli.

Helsingistä matkaan lähtiessä löytyy lukuisia kohteita, joihin pääsee helposti junalla tai bussilla päiväretkille. Ajatelkaapa, miten paljon tällaiset minimatkat syventävätkään kotimaan tuntemusta! Puhumattakaan siitä, että kaupunginvaihdos on kivaa erilaista viikonlopputekemistä. Kun matkaan suuntaa avoimin mielin ja kiireettömällä aikataululla, löytää tavanomaisiltakin kuulostavista paikoista omat hienoutensa, ne persoonallisimmat kulmat, kiinnostavaa arkkitehtuuria, kaupungin kivoimman kahvilan tai sykähdyttävää luontoa. Ylipäätään sellaisia yksityiskohtia, joihin turistina saattaa kiinnittää syvempää huomiota kuin jos korttelit olisivat jokapäiväisiä.

Monia muitakin hyviä puolia tämänkaltaisissa retkissä on, kuten vaikka se, että kaupunkiretkillä tulee käveltyä, eli samalla saa kivan happihyppelyn ja aktiivisuusannoksen. Lisäksi sunnuntailla on tapana jäädä hiljaisiksi päiviksi, ja ainakin itsellä niiden pysähtyneisyydellä saattaa olla taipumus kääntyä tietynlaiseen sunnuntaimelankoliaan. Päiväretki kääntää sunnuntaienergian ylös ja kitkee varmasti piilevän melankolian pois. Kääntöpuoli toki sunnuntaimatkailussa on se, että monissa pienemmissä paikoissa sunnuntaiaukiolot ovat heikot, mutta onneksi kesäkausi tarjoaa siihenkin enemmän mahdollisuuksia.

Lisäksi kotimaan historian tuntemus syvenee kun etsii käsiinsä kaupunginmuseon tai kun uuteen kohteeseen suunnatessa sukeltaa Wikipediaan tai kaupungin nettisivuihin. Samahan pätee ulkomaillekin matkatessa, ainakin itsellä, vasta uuteen kohteeseen matkatessa ikään kuin kyseisen alueen tieto tarttuu paremmin kuin jos siitä vain lukisi vain kotisohvalta käsin. Kohdetta tutkiessa luettu nivoutuu käytäntöön ja vastaavasti uudet havainnot saavat selvittämään taustoja, jolloin kohdetuntemus karttuu ja jää pysyvämmiksi opeiksi sekä muistijäljiksi. Matkailu siis ylipäätään on loistava mahdollisuus sukeltaa maantietoon, oli se sitten kauko- tai lähimatkailua.

Jos ennen eilistä Riihimäki oli itselle lähinnä paikka pääkohteiden välissä, nyt se sai muodon ja tarinan.

Oli loistava idea aloittaa Riihimäkeen tutustuminen liki juna-asemaa sijaitsevasta kaupunginmuseosta, joka tarjosi erinomaisen katsauksen Riihimäen historiaan. Ylipäätään museon lähialue on erityisen kaunista, upeita vanhoja puutaloja ja sievä puukirkko, jonne kannattaa kurkata sisällekin. Lähellä sijaitsee Riihimäen taidemuseo, ulospäin vaatimaton, mutta ehdottomasti käymisen arvoinen. Harkitsimme myös lasimuseoon suuntaamista, mutta sen sijaitessa kaupungin laidalla ja siten pidemmän kävelymatkan päässä, päädyimme sen sijaan kävelemään keskusta-aluetta ristiin rastiin ja jätimme Suomen lasimuseon välistä.

Riihimäen keskustassa on useita kahviloita ja ravintoloita, jopa yllättävän paljon! Jäimme Kulmakonditorian ikkunapöytään lounaalle ja jatkoimme viehättävään, vasta avattuun Sokerileipuri Suomisen kahvilaan, Villa Waniljaan, munkeille ja kahveille.

Sopivasti iltapäiväkahvien jälkeen aurinkokin ilmestyi maisemaan, joten oli entistä kivempi jatkaa kiertelyä kerrostalojen ja keskustan kortteleiden tuntumassa. Muutama tunti vierähti nopeasti ja juna-asemalle kävellessä mieleen nousi aivan liikaa kotimaan pieniä kaupunkeja, jotka ovat jääneet lähinnä nimiksi kartalla tai kylteiksi muiden matkojen varrella. Ehdottomasti siis uudelleen!

Kameraa en lopulta jaksanut kaivaa esiin, joten nämä kuvat kännykkään (Honor8) tallentuneita.

Yritän parhaillaan multitaskingilla hoitaa työjuttua, päivittää blogia, juoda aamukahvia, laittaa itseäni valmiiksi päivään ja pakata Riihimäen retkeä varten. Yleensä olen huono tällaisissa, monen asian saman aikaisessa tekemisessä, ja siitä seuraa vain stressaantuminen eikä minkään asian kunnolla loppuun saattaminen. Toisaalta, nyt on vähän pakko onnistua. Tai oikeastaan ne ainoat, mitkä eivät olisi pakolliset, eli aamukahvi ja blogi tuntuvat tällä hetkellä saavan kohtuuttoman suuren huomion aamustani.

Ehkä siis tyydyn tällä erää lähinnä asukuviin. Tämän hameen näittekin jo aiemmassa postauskessa, mutta tässä se on yhdistettynä toiseen yläosaan. Huulilakkakin on sitä samaa, Cliniquen Pop Lacquer. Tuskin yllättää ketään jos kerron, että tämänkin päivän asussa on kukkia. Kamera lähtee Riihimäelle mukaan, mutta saa nähdä millaisiin määriin kuvamatariaali jää tai onko asukuville sijaa. InstaStoriesia tosin kannattaa taas seurata!

Mutta nyt, kivaa päivää kaikki – Riihimäki kutsuu!

Midihame: H&M / Denimpaita: Makia / Nilkkurit: Beatrice
Kuvat: Elsa, Oi mutsi mutsi