Yhdellä ekstravapaapäivällä tällä viikolla on ollut ihanan iso vaikutus, enkä malta odottaa, millaisia ihmeitä aikaan saa jouluviikon kolme pyhäpäivää. Itselle se tarkoittaa lepoa, mutta erittäin tervetullutta sellaista. Ehkäpä myös vähän enemmän blogijuttuja, sillä huomaan heti, että vapaapäivien nollauksen jälkeen blogiinkin alkaa löytyä uusia ideoita ja lisäenergiaa, mitä kovasti olen tänä syksynä kaivannut.

Yritän muuten tulevalla viikolla saada blogiin pienen syys-/talvivaatteiden kirppiksen, mutta sitä ennen otetaan katsaus marraskuun aikana loppuneisiin kosmetiikkoihin!

1 YSL Touche Éclat tuskin enää sanoja kaipaa. Kun tämä kului loppuun, nappasin uuden lentokentältä Roomaan lähtiessä. Yrtän ostaa reissuilta, laivoilta tai lentokentiltä, joissa valokynät pääsääntöisesti selvästi edullisempia kuin Helsingin liikkeissä.

2. LUMENE Blueberry Eyebrow Fixing Gel* oli myös tuote, joka tuli korvattua samanlaisella tämän kuluttua loppuun. Vertailin hintoja hetken Kickissä, mutta todettuani, ettei suurta hintaheittelyä värittömissä kulmageeleissä oli, päädyin tähän jo hyväksi havaittuun. Eli varsin toimiva kulmageeli ja pitää kulmat ojennuksessa.

3. Kjaer Weis -ripsiväri* oli positiivinen yllätys, ja tähän mennessä paras luonnonkosmetiikan ripsari, mitä olen testannut. Miellyttävä harja, jolla ripsiväri asettui kaunisti. Hellävarainen ja pysyvä, mutta kuitenkin vesiliukoinen. Luonnollinen lopputulos, eli ei megaripsiin, mutta eroteltuihin ja kauniisiin kyllä. Tällä ei kertaakaan tullut ikäviä paakkuja tai muuten liikaa väriä, joten jos muhkeaharjaiset ja runsasväriset ripsarit arveluttaa, tämä on tsekkaamisen arvoinen tuote! Plussaa kivasta pakkauksesta, joka on sekä ilo silmälle perinteisten ripsarihylsyjen rinnalla, sekä lisäksi kivan pienikokoinen kulkeakseen hyvin mukana. Lisäksi myös kivan riittoisa. Näihin muuten saatavilla myös täyttöpakkaukset (kuten kaikkiin Kjaer Weis-tuotteisiin), myynnissä mm. Joliessa.

4. MÁDARA SOS Hydra Recharge Cream* sopi loistavasti alkutalven iholle. Hellävaraisesti kosteuttava ja loistavasti imeytyvä voide, eli sopi erinomaisesti päivittäiseen käyttöön meikinalusvoiteeksi. Nimestä voisi odottaa paksua tai superkostuttavaa voidetta, mutta se mielestäni vähän hämää, eli kevyempi kuin pakkaus viestii. Jos siis ihosi on tosi kuiva, tämä ei välttämättä ole paras, mutta kaltaiselleni rasvaiseen taittuvalle, mutta tavikautena pintakuivalle iholle oli mainio.

5. LUMENE Gel Effect Frosted MATT Effect, sävy Pilvipouta (34)* oli ihana ja ennen kaikkea mukavan peittävä kynsilakka. Tuntuu, että etsin jatkuvasti sitä oikeaa nudelakkaa ja ärsyttävää on, että moni sellainen, joka näyttää pullossa ihanalle, osoittautuukin käytössä tosi heikkopigmenttiseksi ja vaatii liian monta levityskertaa (mihin oma aika ei ikinä riitä). Tässä sävy oli juuri oikea ja koostumus sen verran nopeasti kuivuva ja pigmenttinen, että toimi mainiosti arkilakkana. Miinusta mattapinnasta, mutta sen sai ohitettua laittamalla kiiltävän päällilakan.

6. Lacoste Pour Femme EdP on yksi kautta aikojen suosikkituoksuistani. Toimi 15 vuotta sitten lanseerattaessa ja toimii edelleen! Klassinen ja raikas tuoksu, lisäksi mukavan simppeli pullo. Sellainen tuoksu, jonka pariin tunnun aina pienten taukojen jälkeen palaavan. Lisäksi hinta on kohtuullinen (Hajuvesi.fi:ssä 30 ml näyttäisi maksavan vain 25,95€), mikä ainakin itsellä hieman ohjaa ostovalintoja hajuvesien suhteen.

7. Id Hair Mé Fiber Mousse* on niitä harvoja muotovaahtoja, johon ihastuin. Olen siis todella nirso niiden suhteen, mutta tähän tykästyin jo ensikokeilulla. Kyseessä siis ikään kuin kuituvaahto, joka tuo runsautta hiuksiin kovettamatta tai tekemättä niitä raskaiksi. Tässä (toisin kuin monessa muussa muotovaahdossa) en kokenut ylikäytön riskiä, eli en saanut hiuksiin sellaista ikävää tukkoista fiilistä. Tuote riitti ikuisuuden, sillä olen käyttänyt lähinnä rullien pohjalla tai muuten erityistilanteissa, eli ei suinkaan päivittäisessä tai edes viikoittaisessa käytössä.

8. Batiste Rose Gold Dry Shampoo on taattua batistelaatua. Näitä ostin aikoinaan muutaman varastoon, joten tämän loputtua aukesi uusi samanlainen. Toimii! Taisin myös vähän ihastua ruusukultateemaan.

9. Depend Kynsilakanpoistoainetta hehkutin jo instagramin puolella. Ehdottomasti lemppari kynsilakanpoistoaineeni, joka on ollut käytössä jo vuosia. Tuote on ympäristömerkitty, eli ympäristöä säästävä, sekä asetooniton ja mikä parasta hajuton. En voi sietää kynsilakanpoistoaineiden hajua, joten tämän kanssa on ilo poistaa lakat kun kylppäriin ei jää ikävä pistävä haju. Noihin ominaisuuksiin nähden olisin valmis maksamaan enemmänkin, mutta tuote maksaa Kicksissä 4,90€, eli hinta-laatusuhde enemmän kuin kohdallaan.

10. Vita Liberata Invisi Foaming Tan Water, sävy medium/dark* valloitti hitaasti, mutta varmasti. Tätä ennen vannoin opastinvärillisten Vita Liberatojen nimeen, mutta nyt en osaa sanoa kumman puoleen käännyn. Opastinvärillisen koen edelleen helpommaksi levittää tasaisesti, mutta tämä väritön ei sotke lakanoita lainkaan, mikä on iso etu. Hankalaksi käytön teki huonosti toimiva pumppu, ja ongelma näyttää toistuvan (joskaan ei niin isossa mittakaavassa vielä) juuri avaamassani vastaavassa tuotteessa, joten tiedä sitten onko pakkauksissa ollut jokin tekninen vika vai onko itselle vain sattunut pari maanantaikappaletta peräjälkeen. Joka tapauksessa, laadukas ja tehokas Vita Liberatalle tyypilliseen tapaan. Pakkaus näytti kauniimmalle käyttöön otettaessa, mutta on kylppärissä kellastunut rumasti, joten siihen nähden liputan vähän enemmän opastinvärillisten pakkausten visuaalisen ilmeen puolesta, jos sillä nyt mainittavasti väliä on.

*Saatu blogin kautta, sisältää kaupallisia linkkejä.

Toivottavasti kaikilla oli rauhallisen mukava Itsenäisyyspäivä! Itse katsoin vuosien tauon jälkeen itsenäisyyspäivän vastaanottoa ja linnanjuhlien pukukimaraa. Se sopi mainitosti, vaikka en ollutkaan alun perin ajatellut tänäkään vuonna istuvani tv:n ääressä. Juhlien ympäristöteeman ja tietenkin Suomen itsenäisyyspäiväjuhlan myötä on luontevaa pysähtyä puhumaan kotimaisesta muodista, ja nyt aivan erityisesti brändistä, jonka löysin ihan vasta muutama viikko sitten.

Toisaalta, onhan Vejits ylipäätään vielä tuore, ensimmäisen syysmallistonsa he lanseerasivat New Yorkin muotiviikoilla vuonna 2016 ja seuraavana keväänä malliston Pariisissa. Itse löysin Vejitsin IVALO-verkkokaupasta* ja mitä enemmän merkin vaatteita silmäilin, sitä enemmän ihastuin. Hauska sattuma on, että Vejitsin myymälä sijaitsee ihan työmatkani varrella, eli olen siitä monesti kulkenut ohi, silmäillyt näyteikkunaa ja jatkanut kiireessä matkaa, mutten koskaan poikennut sisään. Paitsi lopulta muutama viikko sitten, ja se vierailu nosti Vejitsin nopeasti omissa silmissä yhdeksi kiinnostavimmista kotimaisista brändeistä.

Oikeastaan nopeasti katsottuna en olisi ajatellut merkin olevan Helsingistä lähtöisin, sillä se näyttää hyvin kansainväliselle. Olen toisinaan turhautunut siihen, että niin monet kotimaiset vaatemerkit tekevät melko suoralinjaisia vaatteita ja käyttävät paljon trikoota, kun itse pidän tyköistuvista ja naisellisista vaatteista. Ostaisin mielelläni enemmän kotimaisia vaatteita, mutten omaan tyylisilmään istuvia brändejä löytyy vielä harmillisen vähän. Asusteissa onneksi löytyy jo useita kiinnostavia kotimaisia merkkejä.

Kuten tiedätte, olen erittäin mekko- ja hameihminen ja juuri niitä Vejitsin valikoimasta löytyy runsaasti. Visuaalinen ilme on sekä sopivalla tavalla chic että ihanan elegantti, eli viehättää vahvasti omaa silmääni.

Vaatteet ovat superlaadukkaita ja niissä hyödynnetään luonnomateriaaleja. Lisäksi kiinnitin huomiota käytettävyyteen. Hameissa on mukavasti mittaa ja mekkojen vetoketju ulottuu takana juuri siihen korkeuteen, jossa sen saa helposti itse vedettyä kiinni ja pidon viimeistelee simppeli nappi niskassa (ei siis tarpeetonta kiemurtelua saadakseen koko vetoketjun kiinni). Hameiden ja mekkojen linjat katkeavat juuri siihen imartelevimpaan kohtaan ja näyttävät vyötärön. Niissä on siis naisellisuutta ja siroutta, ollen kuitenkin erittäin käyttövaatteita.

Kokonaisuuden viimeistelee pienet hauskat yksityiskohdat, kuten brodeeraukset, napit tai esimerkiksi tämän mekon perhoskaistaleet rinnuksessa. Kaikki Vejitsin printit on heidän itsensä suunnittelemia ja painattamia, eli siten uniikkeja. Ilahduin myös siitä, miten sopivalla tavalla kokeilevia eri kausien mallistot on keskenään. Tässä kukkakuvioisessa mekossa on pientä retrohenkeä, kun vanhemmista mallistoista löytyy niin rouheaa mustaa siinä missä pehmeitä sävyjä ja romantiikkaa. Se saa odottamaan, mitä uudet mallistot tuovat tullessaan.

Tapasin myymälässä vieraillessani Vejitsin toisen suunnittelijan, Olli Turusen, mikä vahvisti tunnetta siitä, että toivon brändille todella menestystä. Takana on aitoa paloa ja mieletön työpanos, mutta toisaalta, ilman niiden kahden liittoa epäilemättä olisikin hankalaa saada jalansijaa suoraan kansainvälisille markkinoille tähtäävänä uutena tulokkaana.

Mielestäni kuitenkin kaikki yksityiskohdat näkyvät vaatteiden hintalapussa perusteltavalla tavalla. Vaatteet ovat luonnollisesti ketjumerkkejä hintavampia, mutta kuitenkin itseni kaltaisen työssäkäyvän tavoitettavissa ajattomina hankintoina. Hinnat ovat siis yksityiskohtiin, pieniin eriin ja materiaaleihin nähden mielestäni onnistuttu pitämään yllättävänkin kohtuullisina.

Jos on Kallion Fleminginkadulla liikkeellä, kannattaa poiketa Vejitsin putiikkiin (yhteisputiikki parin muun kotimaisen merkin kanssa)!

Mekko: VEJITS Floral Print Dress* / Laukku: Roomasta / Nilkkurit: Esprit / Kaulakoru: & Other Stories

*Mekko on saatu blogin myötä IVALOn kautta (myynnissä heidän verkkokaupassaan), mutta postaus kirjoitettu halusta tuoda juuri Vejitsiä esiin.

Toinen kerta Roomassa toi mukanaan kaivattuja uusia ulottuvuuksia kaupunkiin. Edelliskerran keväinen Rooma oli kaunis, mutta nyt syksyn ruskamaisemassa oli omanlaistaan taikaa. Vaikka Rooma aukesikin eteen sateisena, yltyen matkan loppua kohden, se ei oikeastaan haitannut niin paljon kuin kaupunkireissun kohdalla olisi voinut kuvitella.

Oikeastaan pidin sateisesta Roomasta. Kaduilla oli vähemmän ihmisiä ja keskustassa vallitsi suloinen rauha. Lisäksi kaikki näytti erityisen kauniille tihkusateen lähettämään sumuun kietoutuneena. Kun matkan viimeisenä päivänä nousimme ylös Espanjalaisia portaita, tuntui, että utuisuus toi kaupunkiin kaivattua tunnelmaa. Vaikka tuntuu vähän väärälle puhua tunnelman janosta Roomassa, tuossa yhdestä Euroopan historiallisista sydämistä, mutta kuten aiemmin viittasin, Rooman mahtipontisuus ei aiemmalla reissulla vienyt jalkoja altani vaan jätti kaupungin vähän etäiseksi. Ei se tosin tälläkään kertaa päässyt säväyttämään syvältä, mutta tarjosi kyllä uusia kokemuksia ja ehdottomasti etenkin Testaccion alueen kautta lempeyttä ja lähestyttävyyttä.

Rooman illat

Lisäksi Rooman illat olivat lumoavat. Ensimmäisenä iltana halusimme unohtaa matkanteon väsymyksen ja suuntasimme syömään ravintolaan, josta ystäväni oli vinkannut. Jos en olisi saanut saatesanoja, että jonosta huolimatta kannattaa odottaa, se etenee nopeasti ja illallinen on hetken odotuksen väärti, olisimme todennäköisesti kääntyneet ovelta nähtyämme edessämme pienen oloisen ravintolan ja noin viidentoista ihmisen jonon. Mutta ystäväni oli oikeassa, odotus Cantina e Cucinaan (Via del Governo Vecchio, 87) kannatti.

Ilta oli sopivan leuto ulkona odottamiseen. Oli mukava katsella kadun elämää ja aistia ensimmäisten hetkien Roomaa, arvuutella, mihin kadulle avautuvan ravintolan pöydistä pääsisimme. Lisäksi ravintola tarjoili odottajille proseccoa pienestä muovimukista, tuoden täydennystä juuri lasin hipoessa pohjia. Pieni ele, mutta toi niin paljon mukavuutta jonottamiseen. Eikä se lopulta edes niin kauaa vienyt, parikymmentä minuuttia vain.

Cantina e Cucina näyttäytyi tunnelmallisena, kotoisana ja hyvällä tavalla eläväisenä. Nautimme ensimmäisestä illasta pitkän kaavan mukaan. Roomalaista alkupalaa, eli artisokkaa sellaisessa muodossa, jossa en ole sitä koskaan syönyt. Mutta ehkä myös parhaassa. Suosittelen lämpimästi maistamaan artisokkaa kaupungissa vieraillessa. Pääruoaksi tietenkin talon pastaa ja paikallista viiniä kylkeen. Herttainen palvelu kruunasi illan ja kävely ravintolalta hotellille oli sopivan lyhyt pitkän päivän jälkeen.

Toisena iltana kävelimme lyhyen matkan sillan yli Trasteveren puolelle syömään. Sitä oikeaa paikkaa jouduimme hetken etsimään, mutta oli mukava tarkastella Trasteveren perjantai-illan vilskettä. Löysimme rauhallisen perheravintolan ja ihastuttuamme Trasteveren ravintolatarjontaa niin, että päätimme myös viimeisenä iltana Testaccion jälkeen suunnata illallistamaan alueelle. Kuljimme Ponte Sistan yli syvemmälle Trastevereen päätyen pelkästään paikallisten täyttämään Ristorante Da Augustea a Trastevereen (Viale di Trastevere, 8/14). Koska olimme jo pitkällä reissua, muttemme syöneet vielä ainuttakaan pizzaa, oli tärkeänä ravintolanvalintakriteerinä pizzat, ne kun eivät kaikkien alueen ravintoloiden tarjontaan kuulu.

Jatkoimme matkaa lasilliselle, joka vaihtuikin pulloksi ja myöhään venähtäneeksi illaksi. Mutta pikkuinen viinibaari Enoteca la Vite (Piazza di S. Cosimato, 70) oli löytö! Vasta baarin sulkeutuessa nousimme mukavilta tuoleilta, astuimme hyytävään sateeseen ja otimme suunnaksi hotellin.

Rooman vintageliikkeet

Ensimmäinen kokonainen päivämme oli se aktiivisin. Kahlasimme alkuloman energialla keskustaa ristiin rastiin ja puolihuomaamatta eksyimme kuuluisien nähtävyyksien äärelle, vaikka se ei alun perin ollutkaan tarkoitus. Mutta siinä oli omanlaisensa viehätys, bongata viime kerralta mieleen painuneita kulmia ja katsella yhdessä kuvistakin tuttua Roomaa.

Oikeastaan hyvän ruoan ja juoman ohella ainoita toiveasioita reissulta oli vintageliikkeissä poikkeaminen, sekä pari muuta putiikkivisiittiä, kuten Supergan myymälä ja Coccinellen liike. Jälkimmäiset löytyi Rooman ytimestä lukuisten muidenkin kauppojen tuntumasta, vintagetaivas taas avautui Montin alueella, jossa on myös lukuisia muita pieniä paikallisia putiikkeja. Alueella olisi voinutkin viettää kauemminkin aikaa, sisään kutsuvia liikkeitä kun avautui kortteli toisensa jälkeen. 2nd hand kauppojen valikoima oli nuorekas ja kiinnostava, mutta myös melko hinta. Ei kohtuuton, mutta korkeahko. Olin lähellä tehdä muutaman ostoksen, mutta lopulta tyydyin vain katselemaan ja poimin omat matkamuistoni mukaan muista kaupoista.

Gelato ja Rooman kahvilat

Syömiseen liittyvistä matkan tavoitteistani kärjessä oli tietenkin italialainen jäätelö, gelato. Rooma on pullollaan herkullisia jäätelökioskeja ja ennen matkaa silmäilin suosituksia saaneita paikkoja. Lopulta jäätelöhetket jäivät spontaaneiksi, ja näin jälkeen päin ajatellen turhan harvoiksi. Sitä olisi voinut ja saanut syödä enemmänkin! Onneksi viini ja muu ruoka korvasi jäätelön kohdalla menetetyt lomakalorit.

Sateisuus sai aikaan sen, että sisätiloihin tuli hakeuduttua useammin ja Rooman pienet kahvilat ja tunnelmalliset baarit ihastuttivat. Ruokien ja juomien hintataso oli runsaasti odottamaani edullisempi, mikä oli iloinen yllätys. Toisaalta emme juuri poikenneet ydinkeskustan paikoissa. Sen ainoan kerran kun kävimme turistialuuen kahvilassa, juoksimme yllättänyttä rankkasadekuuroa pakoon lähimpään vaatimattoman oloiseen kahvilaan, jossa ajattelimme sateen laantumista odotellessa juoda päiväkahvit. Sen enempää listaa katsomatta tilasimme kaksi tavallista kahvia, pienen Fantan ja kuplattoman veden, ja kun pöytään saapui sen jälkeen 35 euron lasku, ei meinannut uskoa näkemäänsä. Elämäni kalleimmat kahvit, mutta eivät suinkaan parhaat.

Se kokemus muistutti, kuinka isoja hintaeroja kaupungin sisältä löytyy ja olen onnellinen, että liikuimme pääasiassa huomattavasti huokeammilla kulmilla.

Majoituimme ihan Ponte Siston kupeessa, mikä osoittautui erinomaiseksi sijainniksi. Majapaikkamme sijaitsi hiljaisella kadulla, mikä oli onni kuumassa ja näennäisellä ilmastoinnilla varustetussa paikassa. Niinpä marraskuussa pystyi mainiosti nukkumaan ikkuna auki ja nauttimaan rauhasta, ollen kuitenkin vain lyhyen kävelymatkan päässä vilkkaammista kulmista.

Kolmen päivän miniloma teki todella hyvää hektisen syksyn jälkeen. Lyhyessä ajassa muissa maisemissa pääsee irtautumaan arjesta ihan toisella tapaa. Olikin hurmaavaa huomata, että noiden päivien aikana kykenin unohtamaan työmietteet ja keskittymään ihan vain matkailusta ja seurasta nauttimiseen.

Vaikka en vieläkään rakastunut Roomaan, koen, että kaupunki sopi täydellisesti juuri tällaiseen irtiottoon. Lisäksi oli hyvä, ettemme lopulta kuitenkaan kahmineet matkaan päiväretkeä Rooman ulkopuolella, se olisi ollut liikaa. Nyt keho ja mieli tarvitsi sopivan kiireetöntä kulkemista ja pysähtelyä viehättäviin paikkoihin, lisäksi toki sateinen sää kannusti pysymään suojaisilla kulmilla. Jos vielä Roomaan päädyn, luulen, että majoitun jossain vielä harppauksen keskustaa etäämmällä ja silloin yhdistän matkaan myös muita lähialueen kiinnostavia kohteita.

Vanha tuttava palasi tänä syksynä elämään ihan huomaamatta pitkän poissaolon jälkeen, nimittäin hiuskriisi. Tai noh, kriisi lienee tässä kohtaa vähän turhan ponnekas sana, mutta ylipäätään sellainen tyytymättömyys ja kaipuu johonkin vielä määrittelemättömään uuteen. Tänä syksynä huonoja hiuspäiviä on yhtäkkiä tipahtanut arkeen vähän turhan usein. Olin jo varaamassa kampaaja muutama viikko sitten, mutta viime kerralta tutun kampaajan kalenteri näytti niin pitkää väliä tyhjää, että luovutin ja asia jäi roikkumaan. Ja oikeastaan, en edes tiedä mitä hiuksille haluaisin.

Pidän tosi paljon luonnollisesta lookista ja ennen kaikkea vaivattomuudesta. En edelleenkään jaksa juosta kampaajalla montaa kertaa vuodessa enkä liioin ajatella juurikasvua. Mutta samaan aikaan nykyiset hiukset tuntuvat vain kamalan tylsille ja jotenkin huonolla tapaa huolittelemattomille. Heikkoina hetkinä olen miettinyt, että pitäisikö ne värjätä jopa tummempaan suuntaan, vaikka keskiruskeiksi. Toisena päivänä olen miettinyt vaaleita tai moniväriraitoja ja kolmantena ihan vain hiusten malliin leikkaamista. Sitten lopulta en kuitenkaan tiedä, ja siksi kampaajan varaaminen on vain jäänyt.

Kai ajattelen, että pitäisi ennakkoon tietää edes vähän mitä haluaa, vaikka toisaalta, kai ammattilaisella voisi olla hyviä ideoita ja muutenkin ulkopuolinen tarkastelisi asiaa uusin silmin, itse kun saattaa olla liian jumittunut peilikuvan näkemiseen tietyllä tapaa. Mutta ehkä ennen kaikkea pelkään nopeita päätöksiä ulkonäköön vaikuttavissa asioissa. Kun hiusten kasvattaminen tähän tilaan on vienyt niin hirveän kauan, en ole valmis nopeisiin radikaaleihin muutoksiin, mutta kevyt tai asteittainen päivitys olisi suotavaa.

Sattumalta viime viikolla eteen pomppasi tämä ylempi kuva kahden ja puolen vuoden takaa. Miten vaaleat hiukseni vielä tuolloin olivatkaan! Mutta vain päältä, silloin nimittäin jo pedattiin oman värin takaisin kasvua ja alta hiukset kasvoivat luonnollista sävyään takaisin. Mutta olihan tuo yleisilme ihan toista kuin nykyään. Jotenkin se tuntuu tänä päivänä vieraalle, vaikka samaan aikaan miellän itseni edelleen vaaleaksi, vaikka peilikuva kertookin muuta.

Sitten jäin katsomaan Rooman reissun kuvia. En yhtään pidä siitä, miten tylsiltä hiukseni näyttävät ja nyt oma hieman punertavaan taittuva värini on alkanut ärsyttämään. Kaipaan viileä ja kehyksiä kasvoille. Erottumista likaisesta hiekkatiestä. Nämä Rooman kuvat saivat turhautumaan niin, että viime viikolla tartuin keittiösaksiin ja nappasin latvoista palat pois. Tosi fiksua, mutta tulipahan tehtyä.

Se kyllä auttoi vähän, vaikka ammattilainen varmaan tukehtuu järkytykseen tästä tiedosta. Toki ymmärrän, että kuvien hiuksiin vaikutti jatkuva tihkusade, joka on pörhistänyt kokonaisuutta, mutta silti, ei tuo nyt niin kaukana jokapäiväisestä ilmeestäni ole. Todellinen sävy lienee lähempänä tuota alemman kuvan väriä, vaikka vaihteleekin tosi paljon valaistuksen ja hopeatuotteiden käyttöasteen mukaan – joissain kuvissa näytän edelleen yllättävän vaalealle, joissain lähes ruskeahiuksiselle.

Hiukset ovat siis erittäin ajankohtainen aihe, enkä ymmärrä, miten voin nyt olla näin ulalla siitä, mihin suuntaan niiden freesauksen kanssa oikeastaan haluaisin mennä.

Olen kysellyt läheisiltä, mutta vastaukset ovat jääneet etäisiksi. Oikein kukaan ei osaa tai halua ottaa kantaa. ”Nehän on ihan hyvät noin”, on tyypillisin vastaus. Ehkä ovatkin, mutta en silti pääse yli ja ympäri siitä, että itse kaipaan jotain pientä uutta, vähän vanhan päivittämistä parempaan. Ei siis isoja muutoksia, vain sitä jotain.

Otan mielelläni vastaan ideoita ja inspiraatiota jos teidän lukijoiden joukosta sellaista kumpuaa!

Voihan pikkujoulukausi. Kello huitelee iltaseitsemää, enkä ole saanut tänään yhtään mitään tehtyä. Haahuilen edelleen yöpaidassa ja aamukahvikin on juomatta, mutta siitä tuskin kannattaa enää haaveilla. Eilisillan pikkujoulut ystävien kesken olivat hauskat ja pitkälle venähtäneet, mutta todella ovat kostautuneet tänään. Toisaalta, kai ihan täysi lököilypäivä silloin tällöin tekee ihan hyvää, vaikka vähän harmittaakin, ettei muutamia päivälle suunniteltuja juttuja ole ollut yhtään energiaa toteuttaa. Pitäisi vain ajatella, että syy on hyvä ja kivan ilta inspiroi sitten muissa asioissa, vaikka ei juuri tänään.

Niinpä jätän pöydillä seisovat lasit ja sipsikulhot, ehtiihän ne korjata vaikka huomennakin, ja jatkan makoilua ja nettisarjojen silmäilyä. Ensi viikolla Rooma-aiheet saavat jatkoa ja sieltä myös nämä asukuvat, tarkalleen ottaen hotellimme sisäpihalta, pienessä tihkusateessa pikaisesti napattu.

Raitapaita: &Other Stories / Nahkahame: Lindex, saatu blogin kautta / Nilkkurit: Unisa

Olipa ihanaa ottaa askel leudompiin säihin ja bleiserikeleihin hetkeksi. Rakastan syyspukeutumista, mutta tänä syksynä kaiken kiireen keskellä tuntuu, etten ole tullut uhranneeksi mainittavasti ajatusta syyspukeutumisen mahdollisuuksista iloitsemiseen tai oikeastaan edes ehtinyt innostua.

Ehkä siksi poikkeuksellisesti tällä reissulla vähän ylipakkasin. Tai oikeastaan en niin vähääkään reissun mittaan nähden. Olen vuosien varrella oppinut pakkaamaan varsin täsmällisesti ja harvemmin enää tulee kannettua mukana mitään turhaa, mutta tällä reissulla vaatteita oli selvästi yli tarpeen. Tiesin sen jo lähtiessä, mutta kai jollain tapaa silti salaa toivoin, että olisin ehtinyt käyttää enemmänkin syysvaatteita. Eli kai annoin itselleni luvan kantaa mukana ylimääräistä ihan varmuuden vuoksi. Ja toisaalta, hyvin silti pienellä laukulla pärjäsin. Minkäs siis teet, päivät juoksivat ja aika Rooman ruskassa loppui vasta kun tuntui alkaneen ja viimeisenä päivänä jouduin tekemään kiperät valinnat siitä, mitä vaatteita jättää laukkuun odottamaan sopivaa hetkeä kotona ja mitä päästää näkemään Roomaa.

Nautin suuresti siitä, että viikonloppuna sateesta huolimatta ihan vain lyhythihaisen ja bleiserin yhdistelmällä pärjäsi mainiosti. En halua ajatella, että täällä seuraavaa kertaa täytyy odottaa monta kuukautta! Huh, talvi. En ole yhtään valmis.

Tämä asu on siis Testacciosta, josta edelliseen postaukseen kirjoittelinkin. Ei siis viimeisen päivän asu vaan lauantain.


Mekko: New Look / Laukku: Kate Spade / Kello: Rosefield / Nilkkurit: Unisa