En tiedä voisiko olla parempia loman alun säitä kuin nyt, eli en todellakaan kuulu niihin, jotka ovat jo kyllästyneet helteeseen. Päinvastoin, nämä säät saisivat omasta puolesta vielä hetken jatkua! Tulevina päivinä onkin tavoitteena olla ulkona paljon. Ei ehkä polttavimpaan aikaan, mutta muuten.

Kaapista on saanut kaivaa hellevaatteet ja muutenkin fiilistelen minimalistista kesäpukeutumista. Korikassit ihastuttaa edelleen, ja olen suunnattoman tykästynyt alesta ostamiini punospintaisiin nyörisandaaleihin. Niitä oikeastaan katselin jo normaalihintaisina, mutta vasta kunnon aleprosentti sai hankkimaan ne. Siitä lähtien ne ovatkin olleet jalassa aina kun en ole kiitänyt tennareissa, eli aika paljon.

Tämä kuvien sekainen lomatukka sai tänään freesausta kun lähes parin vuoden tauon jälkeen kävin kampaajalla, mutta kyseessä todella vain pieni päivitys eikä suinkaan muutos. Mutta ehkä sillä on itselle isompi merkitys kuin mitä ulospäin havaittavuus on.

Kuvat ovat Ilonan ihanalta torpalta, johon toivottavasti vielä loppulomasta ehdin tehdä toisen visiitin.

Toppi: Mango / Farkkuhame: Monki / Korilaukku: Mango / Sandaalit: Vagabond
Kuvat: Ilona, Torpan tyttö

Tätä voisi kai pitää virallisesti kesäloman ensimmäisenä päivänä, ja oikeastaan siltä tänään on tuntunutkin, lomalta. Viikonloppuna tunsin vielä voimakasta väsymystä ja nukuin paljon, mutta tänään kuumuudesta huolimatta tuntuu kuin olisi astunut lomaoloon.

Yksi toiveista loman suhteen on kivojen kahviloiden testaaminen sekä arkiaamujen aamiaiset.

Otin jo varaslähdön viikko sitten kun vein äidin synttäribrunssille Pauligin Kulmaan. Se on yksi kantapaikkojani niin etätyön kuin take away -välipalojen suhteen, ja olen useasti vilkuillut viikonloppuisin esillä olevaa brunssitarjotinta, mutta koskaan ollut riittävän nälkäinen tarttumaan 22 euron arvoiseen annokseen.

Synttärihetki oli loistava syy näin kookkaan brunssin nauttimiseen. Ja iso annos todella onkin, en millään jaksanut kokonaan vaan pakkasin croissantin mukaan ja jouduin jättämään osan pienestä, mutta tuhdista raakakakkupalasta.

Pauligin Kulman viikonloppubrunssi oli kiva ja yllättävän ruokaisa. Hintaan kuului juomien lisäksi vielä vapaavalintainen lisuke listalta. Tasapainoilin avokadoleivän ja vegaanisen matchapannarin välillä, mutta päädyin jälkimmäiseen. Kokonaisuutena varsin herkullinen ja erityisesti kaunis brunssi. Juuri sellainen erityistilanteisiin sopiva, mutta ei niinkään ehkä niinkään sellainen, jonka jaksaisi kovin usein syödä. Ehkä siis kaipasin vähän lisää raikkautta kokonaisuuteen.

Pauligin Kulman tiloista pidän paljon, ne kun tulvivat luonnonvaloa ja muutoinkin ovat kivat niin yksin kuin ystävän kanssa poikkeamiseen. Näin kesällä tyypillisesti täysi kahvila tuntuu kivan rauhalliselle ja olen joinain päivinä hetken mielijohteesta ohi kulkiessa istunut terassillekin päiväkahville.

Muita paikkoja, joita olen ajatellut nyt kesän aikana kokeilla ovat ainakin Teurastamolle avattu Moko Market ja Punavuoressa sijiatseva Green Hippo Cafe. Ja tietenkin vielä mukavampaa jos ex tempore keksii uusia syitä lähteä liikkeelle ajoissa. Muuten kun saatan viettää vähän liiankin pitkälle päivää sängyssä ja kotona.

Muista kesätekemisistä olen ehtinyt toteuttaa jo vierailun Korkeasaareen sekä Vallisaareen, piknikin ja lukuisien irtojäätelötötteröiden nauttimisen. Lisäksi pääsin vihdoin tänä viikonloppuna poikkeamaan ystävän luona Joutsassa, ja ehkäpä myöhemmin lomalla otan reissun uusiksi.

Suunnitelmissa on myös Linnanmäki ja päiväretki Loviisaan. Lisäksi näinä hellepäivinä ajatus suppauksesta on alkanut innostamaan, ja olisihan se mukavaa jatkaa kerran kesässä rytmiä. Rauman reissusta taitaa olla melko tarkalleen vuosi, ja silloin myös edellisen kerran suppasin.

Tällä viikolla pitäisi saada viimeisen lomaviikonkin matka varattua, mutta kohteen lukitseminen on ollut yllättävän hankalaa – niin paljon kiinnostavia kohteita ja toisaalta taas tällä hetkellä myös ylihintaisia matkoja.

Niinpä pöydällä on oikeasti liikkunut vaikka mitä. Vakavissamme olemme tutkineet muiden muassa Kazakstania, Färsaaria, Kroatiaa, Ranskaa, Moldovaa, Ukrainaa ja äkkilähtöjä aurinkokohteisiin. Eli todella erilaisia kohteita. Färsaaret itse asiassa kohosi yllättäen ihan ykköstoiveeksi, mutta näin lyhyellä varoitusajalla huomasimme sen myös turhan haasteelliseksi ja kalliiksi, joten ei sitten tällä kertaa sinne. Mutta jonnekin muualle kyllä.

Ensin kuitenkin isoja annoksia kesä-Helsinkiä!

Moni läheinen on kysynyt, miltä nyt tuntuu. Viimeinen työviikko ja loman alku. Edessä uutta, mutta sitä ennen hetki kiireetöntä olemista. Kuulostaa yksinkertaiselle, mutta omassa mielessä se ei vielä ole sitä. En osaa sanoa miltä tuntuu. Jollain tapaa ehkä levottomalle. Tämä viikko on ollut niin täynnä, että mieli tuntuu käyvän vielä vähän ylikierroksilla.

Päivät ovat venähtäneet pitkiksi kun olen yrittänyt saattaa loppuun kaikkia keskeneräisiä töitä ja jättää asioita järkevinä kokonaisuuksina taakse. Jättänyt hyvästejä ja siivonnut pöytää. Samalla on ollut myös paljon muuta ohjelmaa, oikeastaan niin paljon, etten ihan edes muista, mitä olen tällä viikolla tullut tehneeksi. Blogikin on jäänyt kun mieli ei ihan tiedä, mihin nyt tarttua. Olen suorittanut enemmän kuin fiilistellyt, mutta se varmasti muuttuu kunhan loman alun kunnolla käsittää.

Eilen illalla istuin viimeiseen lauttaan asti rauhallisessa Vallisaaressa. Korkkasin kuohuvan loman ja uusien tuulien kunniaksi, söin Jäätelökahvila Pajan jäätelöä, mansikoita ja myöhäisillan pitsaa, ja yritin mielessä vetää viivaa töiden lopun ja loman alun väliin. Jonkin verran oli Vallisaari muuttunut kahdessa vuodessa, enemmän palveluita ja muutenkin hallitumpi ympäristö kuin ensimmäisellä vierailukerralla.

Nyt olen matkalla Joutsaan. Pakkasin kiireellä hellepäivien vaatteita mukaan, ostin iltapäivällä bussilipun ja olin myöhästyä kyydistä. Rauhattomuus velloo siis vielä mielessä ja teoissa. Mettiselaimessa on kymmeniä välilehtiä auki, kun yhtä aikaa yritän hahmotella kesälomareissua, lukea uutisia ja päivittää blogia. Samalla syön herneitä ja tunnen orastavaa matkapahoinvointia. Tekisi mieli nukkua hetki, mutta ehkä se ei tule kysymykseen kun pitkästä aikaa ehdin vierailla ystävän luona. Toisaalta ehkä perille päästyä piristyy.

Asukuvia ja muuta tulossa blogiin, kunhan pääsen irti siitä, että joka toinen ajatus liittyy vielä töihin tai vaistomaisesti olen avaamassa vanhan työpaikan sähköpostia. Loppuviikonlopun missiona on siis rauhoittaa mieli ja ottaa kunnon henkinen askel kohti lomaa.

Vaikka loma ei ole vielä alkanut, olen kiitettävästi saanut kurottua alle kiinni kaipailemiani kivoja kesähetkiä. Tänään nautin jäätelöä Eiran rannassa ystävän kanssa ja tiistaiaamun aloitin laiturijoogan merkeissä Katajanokalla sijaitsevassa Bay Helsingissä.

Joogaa on kiva kokeilla silloin tällöin, mutta en ole vielä lajiin hurahtanut. Mieluisin jooga itselle on ensisijaisesti rentouttavaa ja rauhoittavaa, sellaista, joka huonounisena jaksona auttaa ennen nukkumaan menoa nollaamaan mieltä ja kehoa. Sen tarkoitus ei ole siis liikunnallinen, vaan edesauttaa unen saantia (ja sitä se muuten tekee!).

Vaativampi jooga taas on vähän liikaa oman kehon rajoitteille ja rituaalisemmista joogista taas en ihan ajatuksen tasolla perusta. Jollain tapaa jooga kuitenkin vetää puoleensa ja olen avoin ajatukselle, että joku päivä löytäisin sellaisen itselle sopivan joogatyylin, josta innostuisin. Joogasta vähän poikkeava pilates on tähän mennessä tuntunut enemmän omalta jutulta muutaman kokeilun perusteella.

Tiistaiaamun joogasta erityisen teki miljöö. Varhaisen aamun orastava lämpö ja heräilevän kaupungin äänet. Merituuli iholla ja mielen täyttävä kesähuuma. Voi kumpa lomalla pääsisin edes joinain aamuina yhtä ajoissa liikkeelle ja vaikka aamukahville Kauppatorille. Kesäaamuinen ilma ja äänet ovat jotain erityisen ihanaa. Aamuherääminen sen sijaan ei.

Laiturijooga oli Love, Beauty and Planet -brändin tarjoama. Kyseessä on uusi, syksyllä Suomeen rantautuva vegaanisertifioitu ja kestävän kehityksen periaatteita noudattava luonnollinen kosmetiikkasarja. Valikoimaan kuuluu tuotteita niin hiuksille kuin vartalon ja kasvojen iholle. Love, Beauty and Planetissa on monta erityisen kiinnostavaa piirrettä, minkä takia se ansaitsee ihan oman postauksensa.

Ensiksikin merkki tulee myyntiin marketteihin, mikä tekee siitä varteenotettavan vaihtoehdon yhä useammalle ympäri Suomen. Lisäksi hinnat ovat kohtuulliset. Mukavan kokoisten tuotteiden hinnat pyörivät kympin paikkeilla. Visuaalinen ilme on helposti lähestyttävä, ei liian hieno ja tai liian vaihtoehtoinen. Pullot on kierrätysmateriaaleista valmistettuja ja tuotteiden raaka-aineiden alkuperistä kerrotaan enemmän kuin monien muiden kosmetiikkabrändien kohdalla.

Tällä hetkellä markkinoille tupsahtelee joka suunnalta uusia luonnonkosmetiikkabrändejä ja hetkittäin mietin, kuinka paljon uutta kosmetiikkaa oikeastaan vielä tarvitaan, oli se sitten luonnonkosmetiikkaa tai ei.

Tässä pidän ajatuksesta, että tuotteet eivät ole turhaa hifistelyä, vaan valikoimissa on hyvillä raaka-aineilla koottuja (ja muuten myös aivan ihanan tuoksuisia) perustuotteita, kuten shampoita, hoitoaineita, kuorintoja ja erilaisia kosteustuotteita. Eli juuri sellaisia, joita aika moni arjessaan käyttää.

Näillä hinnoilla siitä hieman paremmasta valinnasta tulee oikeasti ihan varteenotettava vaihtoehto, sillä aika harva lopulta on valmis maksamaan paria kymppiä tai jopa enemmän arkikosmetiikasta. Siksi siis tässä jotain uudella tapaa kiinnostavaa, ja näen hyvinkin tuotesarjalle sijan kauppojen hyllyillä.

Pop up -kauppa ja alekoodi

Tuotteita tosin en ole vielä ehtinyt testaamaan, joten sisältöön en vielä sen enempää osaa ottaa kantaa. Jos liikut Helsingin keskustan suunnilla, kannattaa poiketa tutustumaan tuotteisiin lähemmin jo ennakolta Torikortteleissa sijaitsevaan pop up -putiikkiin. Kyseessä on aivan ihana kesäkauppa, josta voi lainata myös kuvissa näkyviä kukin somistettuja pyöriä (jotka arvotaan kesän lopussa).

Putiikissa on runsas valikoima tuotteita testattavana ja myynnissä. Tämän viikon loppuun (15.7.) asti 3 vapaavalintaista tuotetta 2 hinnalla kun mainitsee kassalla koodin ”PIENIÄTEKOJA”.

Kauppa löytyy osoitteesta Unioninkatu 25, eli ihan siitä Senaatintorin läheltä, Köketin kupeesta. Aukioloajat löytyy täältä.

Kuvat 1, 2, 5, 7, 8 ja 11: Viena K.

Tuntuu hassulta ajatella, että tämän viikon aikana siivoan työpöytäni ja perjantaina päivän päätteeksi jätän avaimen, kansiot ja kokonaisen yhden elämänvaiheen taakse.

Tai kun pysähdyn miettimään, tekee mieli pyyhkiä ensimmäinen lause. Se tuntuu vähän valheelle, sillä oikeastaan ei tunnu hassulle, tuntuu yllättävän luonnolliselle.

Ehkä olen tottunut muutokseen, tai sitten vain ehtinyt prosessoida tietoa riittävästi siitäkin huolimatta, että asiat lopulta etenivät melko nopeasti.

Keväällä mieleen hiipi kytevä tunne, kaipuu uuteen. Olo, että kahden vuoden jälkeen voisi olla aika haastaa itseni ammatillisesti uudella tapaa. Monta projektia oli jo hyvässä vaiheessa, ensimmäiset biohajoavat CocoVi-pakkaukset nähneet päivänvalon ja monta asiaa asettunut paikoilleen. Arjen kiireissä en kuitenkaan oikein jaksanut miettiä, mitä heränneille tunteille ja orastaneelle levottomuudelle tehdä.

Ajattelin, että pysähdyn sitten kesälomalla. Otan aikaa itselle, kunnolla lomaa ja pysähdyn miettimään. Mutta en koskaan ehtinyt sinne asti, asiat tapahtuivat nopeasti ja eteen avautui mahdollisuus, jota en halunnut ohittaa. Ennen kuin huomasinkaan, istuin allekirjoittamassa uutta työsopimusta uuteen paikkaan.

Irtisanoutuminen vihlaisi, tietenkin.

Pidän todella CocoVista (ja on ollut upeaa tehdä työtä myös FASTin ja Celsiuksen parissa, vaikka ensin mainittu onkin löytänyt syvimmän paikkansa sydämestäni) ja mitä enemmän olen nähnyt, sitä enemmän brändin takana voin seistä, niin laadullisesti kuin arvoilta. Samoin tulen kaipaamaan työkavereita. Etenkin sitä läheisintä, joka on ollut jo hyvän aikaa osa arkea kaikkien yhteisten projektien ja ylipäätään jaetun toimistoarjen kautta. Mutta luopuminen liittyy kai aina isoihin muutoksiin, ja koskaan tiedä mitä kautta ihmiset myöhemmin limittyvät elämään. Niihin asioihin voi onneksi myös vaikuttaa, ihmiset harvemmin katoavat, ellei niin anna käydä.

Siitä huolimatta päällimmäisenä on hyvä olo, tuntuu jollain tapaa oikealle. Vaikka tiedän, että syksystä tulee kiireinen ja uuteen sukeltaminen tulee imemään energiavarastot hetkellisesti, tunnen silti iloa. Koen myös jonkinlaista hämmennystä siitä, että pääsen työskentelemään itselle ikonisen brändin kanssa, jonka asiakas olen ollut jo vuosia. Tuttu se on varmasti monelle muullekin, etenkin helsinkiläiselle. Hyppään mukaan mielenkiintoiseen vaiheeseen, jossa pääsen kehittymään ja kehittämään, niin sosiaalista mediaa, brändiä ja paljon muutakin. Se tulee tuomaan mukanaan varmasti ammatillisesti paljon antavan jakson.

Sitä ennen edessä on kuitenkin kaaoksen vallassa olevan työpöydän siivoaminen. Ja loma, tietenkin. Tämän viikon jälkeen jään neljän viikon lomalle ja elokuun puolivälissä aloitan uudessa. Vaikka sopimus onkin allekirjoitettu, kerron vasta lähempänä enemmän uudesta. Siihen on kuitenkin vielä yli kuukausi aikaa.

Viikonlopun pääteemaksi on vähän vahingossa muodostunut lepo, tai ei ehkä niinkään lepäily vaan pikemminkin rentoilu. Sellainen kiireetön oleminen omalla painollaan. Sivuteemoja on ollut varastossa lojuneiden (en vieläkään ole purkanut ihan kaikkia paluumuuttoni aikaisia muuttolaatikoita) ja hiukset.

Kirppiskasa on kasvanut ja kesän jälkeen lienee paikallaan kirppispöydän varaus. Sitä ennen yritän kuitenkin saada blogikirppiksen pystyyn, tällä kertaa myyntiin tulossa ainakin runsaasti mekkoja ja jokunen nahkalaukku (en vielä ole päättänyt, mitkä kaikki laitan kiertoon).

Hiukset ovat oma lukunsa. Viikolla pohdin miehelle ääneen, että pitäisikö varata kampaaja. Sain vastaukseksi jotain sen suuntaista, että enkö ole tuota samaa miettinyt jo vuoden ajan. Totta kyllä, viime kerrasta on aikaa, jotain puolentoista tai kahden vuoden välillä. Mietin melko usein kampaajalle menoa, mutta koskaan saa aikaiseksi oikeasti mennä. Vuoden vaihteessa kyllä yritin varata aikaa, mutta koska luottokampaajani oli ehkä lopettanut tai sitten muuttanut (some kertoi jotain muista maista), niinpä asia kariutui.

Tänä viikonloppua aihe rysähti uudelleen päälle. Tiedättekö sen tunteen, kun kaikki on hiusten kanssa ihan mukavasti pitkään ja lähinnä miettii kampaajalle menoa, sitten yhtenä päivänä tulee tunne, että nyt on pakko päästä ihan heti? Itselle kävi niin eilen. Aivan kuin kaikki hiuksissa olisi muuttunut yhdessä yössä.

Ajatus kampaajan odottamisesta viikon tai jopa muutaman viikon on ollut sietämätön, ja olen joutunut punnitsemaan, kuinka tärkeää on päästä haluamaani paikkaan. Oikeastaan se on aika tärkeää, sillä arastelen edelleen vanhojen hiustraumojen takia kampaajalla käyntiä yllättävänkin paljon. Niinpä olen ajatellut, että tuleva kampaajani on joko Qhair Korttelista (vanhan luottokampaajan toimipiste ja siten ikään kuin henkisesti turvallinen valinta) tai Folk Helsingistä, josta vain olen kuullut niin paljon hyvää, että olisin valmis kokeilemaan.

Kauhukseni huomasin, että Folkin ensimmäiset vapaat ajat menevät jonnekin elokuun puoliväliin, eli toivottoman kauas. Qhairiin pääsisi sentään puolentoista viikon kulutta. Ehkä se ratkaisee asian, mutta silti, en vielä ole saanut varattua vaan olen kurkkinut vähän väliä nettijärjestelmiä ihan kuin sinne yhtäkkiä tupsahtaisi uusia vapaita aikoja.

Jää nähtäväksi mihin päädyn, mutta nyt on aika saada uutta muotoa hiuksille ja ihan pienesti freesta sävyä hyvin sujunutta oman hiusvärin kasvatusprojektia tuhoamatta.

Mekko: Oasis / Neule: Bikbok / Korilaukku: Piironki / Kello: Daniel Wellington / Sandaalit: Swedish Hasbeens