Sori, olutta!

0

Joitain vuosia sitten opettelin juomaan viinejä ja täytyy myöntää, että sillä rintamalla sujuu jo oikein hyvin. Ensin löysin valkoviinit ja hiljalleen myös punaisen, ja nyt toimii molemmat. Viime vuoden puolella tutustuin Elsan imussa Ateneuminkujalla pienpanimotuotteita myyvään Pieneen ja havahduin siihen, etten ollut vielä koskaan maistanut olutta, josta olisin aidosti pitänyt. Yleensä reaktio oli pikemminkin päinvastainen. Näin edessä uuden haasteen ja sitä myötä mahdollisuuden, niinpä päätin antaa oluille aidon tilaisuuden tavoitteena löytää yksilö, joka oikeasti olisi makuuni. Ja yllättävää kyllä, siitä ei mennyt kauaa kun uusi makumaailma aukesi eteeni.

Ehkä olin aiemmin vain maistanut ihan vääränlaisia oluita tai sitten makunystyräni ovat jalostuneet, veikkaan silti ensimmäistä, sillä saatuani hyviä vinkkejä pääsin nopeasti oikeaan suuntaan. Nyt olen löytänyt jo useamman kiinnostavan, jopa oikeasti hyvänmakuisen!

Yksi makuuni olleista on kahden suomalaisen Tallinnaan perustaman Sori Brewingin Raspberry Punch. Siihen suosituksen sain Anikólta kun viikko takaperin poikettiin vastikään kotikulmilleni Kaisaniemeen auenneessa Sori Brewing Taproom & Eateryssa.

Paikka viehätti niin, että päätimme viime sunnuntaina suunnata Elsan kanssa sinne uudelleen ja maistella listan muitakin herkkuja. Bongasin listalta myös aiemmin maistamani ja pitämäni Beerbliotekin What’s better than eating a mandarin? -oluen. Näppärää on, että oluita saa pieninä annoksina, mikä mahdollistaa maistelun ja muutenkin sopii itselle paljon paremmin kuin suurien annosten nauttiminen.

Sori Brewing Taproom & Eatery (Vuorikatu 16) on muutenkin ilahduttava yllätys. Samaan aikaan sekä tyylikäs että viihtyisä olutravintola. Suuret ikkunat tuovat valoa kivasti sisustettuun tilaan ja olo tuntuu Sorissa kotoisalle. Paikalle voi mennä ihan vain oluiden perässä tai sitten syömään, puolet ravintolasta on varattu ruokailijoille ja mahdollistavat siten myös pöytävarauksen teon.

Listalla on erinomaisia hampurilaisia ja myös pari kiinnostavaa kasvisvaihtoehtoakin, esimerkiksi nyhtökauraburgeri savutofulla ja vegesämpylällä on erinomainen – ei lainkaan raskas ja rasvainen, vaan todella maukas ja jopa ”freesi” hampurilainen! Lista on leikkisä ja lisäksi palvelu on ihanaa, ja ainakin omalla kokemuksella annoksia saa hyvin tuunata erikoistarpeiden mukaan (olisin esimerkiksi saanut annoksen vegaanisena, jollaisia muuten kaikki paikan oluet ovat).

Jälkiruoilla täytyy antaa erityismaininta, ne itse asiassa taisivat olla koko aterian paras osuus. Valtavankokoinen Sori Sunday oli kuulemma ihastuttava (siltä se näyttikin!), ja niin oli omenapiirakkanikin, hauskan erilainen ja vivahteikas. Paras syömäni vähään aikaan!

Suosittelen lämpimästi poikkeamaan Sorissa, oli sitten oluiden ystävä tai ei, tarjolla on viiniäkin, mutta kannattaa ainakin antaa oluille mahdollisuus. Olutlista vaihtuu, mutta jos tarjolla on Raspberry Punchia, suosittelen kokeilemaan. Jos en olisi tiennyt, en olisi arvannut sitä olueksi, siinä on kuohariin vivahtava koostumus ja kuivan vadelmainen maku. Oikein hyvä, kuten Sorikin!

Ihana arkimekko

2

Tänä talvena olen käyttänyt poikkeuksellisen paljon farkkuja siihen nähden, kuinka mekkotyttö oikeasti olen. Viime viikkoina suunta on kuitenkin alkanut taas kääntymään tutumpaan, ehkä leudontuneiden kelien vuoksi tai ihan vain siksi, että olen saanut täydennettyä vaatekaappini mekkotyhjiötä muutamalla uudella ja ihanalla.

Yksi uusista mekoistani on tämä & Other Striesin vaaleanpunapilkullinen, josta on kehkeytynyt ihan lyhyessä ajassa ikään kuin turvavaate. Tiedättekö sellaisen vaatteen, jonka voi heittää päälle kun ei jaksa miettiä tai ei tuntuu, ettei ole mitään päälle pantavaa. Se toimii aina. Tämä mekko toimii. Töissä ja vapaalla.

Keväämmällä yhdistän sen rennosti tennareihin, nyt se menee sellaisenaan, neuletakin parina (kuten näissä Varsovan kuvissa) tai sitten kollegepaidan kera.

Mekko: & Other Stories / Nilkkurit: Ten Points / Neuletakki: Zara / Laukku: Marc Jacobs / Sukkikset: H&M
Kuvat: Elsa / Oi mutsi mutsi

Varsovan vanhakaupunki

0

Varsovan vanhakaupunki, Stare Miastro, aukeaa suloisena Veiksel-joen kupeessa. Näkymä on kuin postikortista ja jopa kylmän koleana sunnuntaipäivänä kaikki näyttää kovin suloiselle. Murretunväristen talojen reunustamat kapeat kadut ovat rauhalliset, turistit valloittanevat alueen vasta kesäkuukausina, jolloin tunnema on varmasti hyvin erilainen.

Saavumme Elsan kanssa Unescon maailmanperintökohteisiin kuuluvaan vanhaankaupunkiin ratikalla ja jo ensikosketus on valloittava, ihan erilainen kuin kaupungin muut kulmat. Nousemme kivirappuset ja astumme suoraan rihkama- ja matkamuistomaailman keskelle. Talviaikaan katetun markkina-alueen jälkeen kuninkaanlinna sijaitsee heti linnanaukion laidalla toimien nykyisin museona. Jos aikaa olisi ollut viikonloppua enemmän, Varsovan museoihin olisi ollut ihana perehtyä, niitä löytyy useampi etenkin juuri vanhastakaupungista.

AlueenaStare Miastro on pieni, sen kävelisi nopeasti päästä päähän, mutta kannattaa eksyä tapaamme kiireettömästi poikkikaduille yksityiskohtia ihastelemaan. Kapeiden katujen varrella on useita kirkkoja ja kauniin koristeellisia rakennuksia. Arkkitehtuurisesti upeita katuja valloittaa myös somat kojut, galleriat ja kahvilat.

Keskustorilla on pikkuinen luistinrata, mutta harmiksemme luistinvuokrauspiste oli suljettuna, niinpä se kokemus jäi tällä kertaa välistä. Tyydyimmekin nauttimaan alueen estetiikasta pysähtyen päiväkahville ja leivoksille kutsuvimman oloiseen konditoriaan. Houkuttelevia olivat myös jäätelöbaarit ja vohvelimyymälät, kaupungin herkkutarjonta ylipäätään ihastuttaa!

Verrattuna muuhun Varsovaan hinnat ovat, kuten odottaa voi, hieman korkeammat ja yllättävää kyllä, kokonaisuus jää muutenkin konservatiivisemmaksi, jopa etäiseksi. Vaikka kaikki on nättiä, tietty sielukkuus ja syke puuttuvat. Mielessä jyskyttää väistämättä, että vanhakaupunki on loppujen lopuksi aika tuore. Se tuhoutui toisessa maailmansodassa kokonaan ja sittemmin rakennettiin uudelleen – tosin erittäin tarkasti. Jos ei tietäisi, ei arvaisi, mutta sen tietäessä se jollain tapaa vaikuttaa kokonaiskokemukseen. Ja toisaalta, suloisessa vanhassakaupungissa sinällään ei ole mitään erityistä, vastaavia pittoreskejä kaupunkisiluetteja voi bongata muistakin tutuista kaupungeista, mutta esimerkiksi Pragan alueessa on enemmän omaleimaisuutta.

Vanhaakaupunkia ei silti missään tapauksessa kannatta jättää välistä, mutta toisaalta ei myöskään unohtua pelkästään sinne, Varsova kun on niin paljon enemmän! Meille riitti puolikas päivä näkymää ihastellessa ja kompaktia aluetta kolutessa. Kahvittelun ohella kuljimme muurille ja katselimme helmikuun harmaata maisemaa, poikkesimme julistemyymälässä sekä kirjakaupassa, yrittäen tehdä löytöjä, mutta lähtien kuitenkin tyhjin käsin.