Mikä sää! Mikä juhla! Vieraan silmiin kaikki loksahti täydellisesti paikoilleen eilen. Sää oli kaunis, hääpari upea, Suomenlinnan alkusyksyn tunnelma romanttinen ja tila täydellinen intiimeihin juhliin. Oli ilo olla vieraana, jakamassa tärkeää päivää. Pidän häistä, ja edellisestä kerrasta onkin aikaa. Oikeastaan nykyisessä elämänvaiheessa hääbuumit ovat olleet ja menneet kauan sitten, viimeisimmät juhlat ovat pikemminkin olleet nimiäisiä ja kastejuhlia, ja niiden vuosien takaisten häiden erojakin on jo ehtinyt tulla vastaan. Niinpä nautin suuresti päästessäni kokemaan pitkästä aikaa hääjuhlat, onnelliset, iloiset ja ihan hääparin oloiset.

Sinällään on vähän hassua, kuinka paljon pidän häistä, sillä ne eivät kuitenkaan limity ongelmitta oman elämän arvoihin. Äitini kysyikin taannoin varovaisesti, saako vielä kokea hääni. Toivottuja lapsenlapsia tuskin tulee, joten ymmärrän häiden ajattelun realistisemmaksi. Eikä se ole poissuljettua, en ole häitä vastaan tai niiden puolella. Olen monia häätraditioita vastaan, monen niistä sukupuoliroolit, naisen asema erityisesti, ja uskomukset eivät vain istu omaan ideologiaan. En kuulu kirkkoon, en voisi kuvitellakaan, että minut luovutettaisiin kumppanilleni tai käyttäisin huntua. Olisin edes symbolisesti mieheltä miehelle vaihdettavaa neitseellistä omaisuutta. Puhumattakaan monien hääleikkien irvokkuudesta ja rooleja ruokkivasta otteesta. Nautin siis vain vieraana olemisesta, sillä jokaisella hääparilla on oikeus juhlia tavallaan, vaikka perinteiden tykityksellä.

Todennäköisesti naimisiin meno olisi itselle enemmän virallinen sopimus ja juhla epävirallisen rento. Ei siis kirkkohäitä tai viittauksia perinteisiin rooleihin tai tapoihin. Kaaso olisi ehkä todennäköisemmin bestman, jos sellaista edes olisi. Huomioiden myös kuinka pienen joukon ihmisiä läheisesti tunnen, ja kuinka huonosti olen sukuuni tekemisissä, kutsuttaviakin olisi vain kourallinen omalta puolelta. Tiedä edes, haluaisinko omaa isääni paikalle. Joten kun äitini haaveilee häistäni, ajatuksissa ei taida olla se, mitä se todellisuudessa olisi, muodollisuudet maistraatissa ja rento illanvietto läheisten kanssa. Ei kauniiksi pussitettuja hääkarkkeja tai näyttävää kakkua. Juhlien valokeilassa olo ei muutenkaan tunnu omalle ja rahallekin keksisin toisenlaista käyttöä. Toki häät ovat kahden juhla, joten yhtä tärkeää olisi kuulla ja huomioida, mitä kumppani haluaa, löytää välimaasto niistä.

Mutta parasta häissä on juuri se, että ne kuuluvat lopulta parille itselleen. Siksi kai nautinkin niistä niin paljon, saan nähdä pilkahduksia erilaisista tavoista ja haluista julistaa sekä juhlistaa siviilisäädyn muutosta. Ehkä on myös ihan vain kiva kokea välillisesti jotain sellaista, mitä tietää, ettei oma elämä tule todennäköisesti sisältämään. Häät on romanttinen tarina, päivä täynnä iloa ja onnea, jota on ihana seurata – etenkin kun suhtautuminen omaan elämään ja parisuhdeodotuksiin on enemmän arkirealismia. Omat mahdolliset valintani eivät siis estä nauttimasta muiden valinnoista ja jakamasta iloa niistä. Niinpä erityisen ihana hääjuhla eilen, ja mikä onni olikaan saada olla mukana!

Bonusta oli tietenkin se, että sai kaikkien näiden koronakuukausien jälkeen vaihtaa kotivaatteet kauniimpaan asuun ja pukeutua ihanaan juhlamekkoon. Jaksoin jopa kuukausien tauon jälkeen kihartaa hiuksia ja meikkiinkin panostin asteen arkea enemmän. Kaikki sellainenkin on välillä aika kivaa, ja tuo vielä lisää erityislaatuisuuden tuntua jo valmiiksi erityiseen päivään.

Juhlamekko: Bubbleroom Panthea dress / Laukku: Coccinelle / Korkokengät: Vincci

Nyt kun lattia on saanut värinsä ja laattavalinnoissakin ollaan hyvällä mallilla (itse asiassa lattialaatat lähti jo tällä viikolla tilaukseen), on listalla ollut seinämaalin valinta. Vielä menee hetki, ennen kuin pääsee maalaamaan, mutta toisaalta sekin on edessä nopeasti, sillä keittiö on maalattava ennen asennusta. Niinpä olen tällä viikolla rohkeasti sutinut maalinäytteitä seinälle testatakseni eri sävyjä luonnossa.

Olen huomannut, että pienet värimallit voivat heittää yllättävänkin paljon todellisuudesta, ja toki myös tilan valot ja sävyt vaikuttavat paljonkin. Siksi testauksella on ollut itselle oleellinen merkitys. Värimallien tihrustamisen sijaan Googlesta on tullut jopa tärkeämpi työkalu potentiaalisia maalisävyjä miettiessä, melko useasta sävystä kun löytyy jo joku, joka on sitä käyttänyt ja julkaissut kuvan Googlen haaviin osuvassa kanavassa. Ne ovat auttaneet valitsemaan testiin lähteneitä sävyjä, mutta toki myös perinteiset värikartat ovat olleet apuna. Lisäksi Tikkurilalta saa tilattua A4-kokoisia värimalleja Tunne Väri -kokoelmasta, joille luvataan sävylupaus.

Eteisen maali jää myöhemmin mietittäväksi, nyt keskiössä ovat olleet keittiön ja ison tilan sävyt, joissa haluan käyttää yhteensä kahta sävyä. Kakluunin molemmin puolin tummempaa ja muihin seiniin läpi keittiön vaaleaa. Oleellisia tekijöitä sävyä miettiessä onkin sen istuvuus vihertävään kakluuniin, mutta myös sopivuus vaaleanharmaaseen lattiaan. En halua liian valjua tai pastellista lopputulosta.

Alussa olin ajatellut seiniin vaaleanpunaisempaa sävyä kuin mihin ajatukseni ovat lopulta kasvaneet. Nyt vaaleanpunainen ei tunnut enää hyvältä, ja olen jopa miettinyt kunnolla tummempaa, kuten vaikka Tikkurilan N473-väriä. Se istuisi täydellisesti kakluuniin ja asunnon henkeen, samaa sävyä kun löytyy rappukäytävän maalauksistakin. Samalla se on kuitenkin niin paljon tummempi kuin olin ajatellut, joten on tuntunut turvallisemmalta pitäytyä alkuperäisissä tummuusasteissa, sillä kuten on jo niin monesti tullut todettua, usein ne ensimmäiset mietteet ovat lähinnä sitä oikeinta.

Maalisävyjä beigestä roosaan

Tikkurilan sävyt H471 jaV407 karsiutivat nopeasti liian hempeytensä ja vaaleanpunaisuutensa takia. Ne eivät vain istu asunnon henkeen. Sävy J471 taas sai ruksin liian oranssisuutensa takia, ja samoin sen viereinen ruusukvartsi (V472). CoverStoryn ekologisempaa Evelyn sävyä olen miettinyt todella vakavasti, sillä haluaisin valita ekologisemman maalin. Olenkin tutustunut myös muihin vastaaviin vaihtoehtoihin, mutta ongelmaksi tuntuu muodostuvan sävynirsouteni, useilla merkeillä on melko rajallinen värikartta tarjolla ja Tikkurilan värivalikoima vain on niin laaja, että näin tiettyjä sävyjä etsiessä siihen taipuu herkästi tarjonnan takia.

Evelyn on siis luonnossa todella kaunis sävy, mutta se on niin paljon beigempi kuin olin ajatellut. Siksi mietinkin, pidänkö siitä enemmänkin siksi, että haluaisin valita seinälleni eettisemmän maalin, vaikka oikeasti värisilmäni tuntee vetoa punertavampiin sävyihin. Niistä tällä hetkellä suosikkini ovat V471 ja J472, mutta täytyy vielä katsella vähän eri valoissa. Maalien takia kaivoin myös paketissa olleen kaapinkin esiin. Helpompi nimittäin tarkastella sävyjä kun on jotain, mitä vasten tai minkä rinnalla sävyä arvioida.

Sävyt elävät myös kuvissa, tuntuu vaikealta ikuistaa juuri sitä, minkä silmä näkee luonnossa, esimerkiksi tuo mainitsemani V471 näyttää ylemmässä kuvassa todellista tunkkaisemmalta ja on oikeasti lähempänä asteen ylempänä olevan kuvan pensselin alta näkyvää sävyä,

Olen ostanut maaleja pienissä purkeissa testiin ja ajatellut, että käytän loput esimerkiksi kuvauspohjien maalaukseen, joten näin ne eivät mene hukkaan. Tämän enempää maaleja tuskin kuitenkaan haluan hankkia, joten suurella todennäköisyydellä tuleva sävy on näiden joukossa. Onneksi seinämaalia on suht helppo vaihtaa jos myöhemmin tulee toisiin ajatuksiin (tosin uudet listat asennetaan maalin päälle, eikä heti haluaisi alkaa uhmaamaan tyylikästä rajaa)!

Tikkurilan valkoinen

Vaalean maalin suhteen en ole hankkinut näytteitä vaan päätin luottaa sävymallilappuihin. Seisotin seinillä lukuisia eri valkoisen sävyjä. Halusin pehmeää valkoista, eli ei puhtaanvalkoista, muttei kuitenkaan liian keltaista tai liian harmaata. Ihastuin CoverStoryn Sylvia-sävyyn, mutta koska maali jatkuu keittiön seiniin, jossa sen on kestettävä kulutusta ja pyyhkimistä, täytyy huomioida sävyn saatavuus myös kovempaa kulutusta kestävässä maalissa.

Se siis karsi tavalliseksi seinämaaliksi tarkoitetun CoverStoryn pois ja päädyin takaisin Tikkurilan valikoimana, jossa saman sävyn saa keittiöön lujapintaisena ja muualle perusseinämaalina. Sävyksi valitsin Tikkurilan valkoisen, joka mallilapun ja Googlen kuvien perusteella näyttää juuri sopivalle. Maali on vielä ostamatta, mutta jos nyt ei odottamattomia käänteitä tule matkaan, se on valintani.

Maalitarvikkeita valitessa kannattaa tutustua suomalaiseen Sokevaan, jonka laadukkaita tuotteita löytyy rautakauppojen hyllyltä. Kuvan pensseli on Sokevan (saatu blogin kautta) ja maininnan yritys ansaitsee, koska sen omistaa Näkövammaisten liitto ja kyseessä on yhteiskunnallinen yritys Avainlippu-tunnuksella. Eli Sokevan (valikoimassa runsaasti mm. maalausvälineitä) tuotteita valitsemalla tukee kotimaisten näkövammaisten työtä.

Tuleva koti on tavallaan koko ajan mielessä, ja hetkittäin tuntuu, että vähän kaikki nivoutuu ajatuksissa siihen. Töitä tekee mahdollistaakseen remontin ja toisaalta myös töitä tehdessä visualisoi itseään jo etätöihin uuteen. Sitten on tietenkin ilmiselvä lukunsa kaikki remonttivalinnat, mutta näkyy teema myös jo sisustus- ja jopa vaatehankinnoissa.

Olen tehnyt astia- ja tekstiilihankin uutta silmällä pitäen, ja ostin esimerkiksi Nest Factorylta ihanan uniikin ja vastuullisesti valmistetun päiväpeiton Korkeavuorenkadun putiikista pari viikkoa sitten. Nyt se odottelee paketissa hetkeä, että pääsee somistamaan tulevaa kotia, kuten niin moni muukin elementti vielä tällä hetkellä. Tämän Garden Party -mekon/tunikan sain Weecos-yhteistyön puitteissa, ja niin näin jo itseni tämä päällä uuden kodin syysillassa villasukat jalassa, teemuki kädessä ja tuli kakluunissa. Mutta noihin mielikuvien hetkiin on vielä jokunen viikko, joten mekko on päässyt käyttöön evakkoaikanakin kun suurin osa muista vaatteista on varastossa. Vaikka itse ajattelin tämän ensisijaisesti kotiin ja arkikäyttöön, sopisi se hyvin myös vaikka farkkujen pariksi tai sitten tulevana kesänä (kun sen aika joskus pitkän ajan kuluttua koittaa) myös ihan kesämekoksi.

Nest Factoryn valikoimasta löytyy boheemeja mekkoja sekä kaftaaneita, koruja ja kodin tekstiileitä. Mielestäni nimi kuvaa tunnelmaa hyvin, kuosit ja materiaalit sopivat täydellisesti oman mukavan ja kauniin pesän rakentamiseen. Suurin osa Nest Factoryn tuotteista tulee paikallisilta naisyrittäjiltä ja muutenkin yrityksen arvopohja on vahva, työstä maksetaan kunnollinen korvaus ja paikallista ympäristöä sekä osaamista kunnioitetaan.

Monet tuotteista onkin valmistettu paikallisia käsityöperinteitä kunnioittaen, ja siten kyseessä onkin ajattomat ja pitkäikäiset vaatteet sekä tekstiilit. Tällä hetkellä tuotteet tulevat Intiasta, Marokosta ja Etiopiasta, ja niitä löytyy Nest Factoryn omasta verkkokaupasta (ilmainen toimitus Suomessa), Helsingin putiikista sekä Weecosin valikoimasta.

Mekko on saatu blogin kautta, tennarit UGG.