Olen tavannut tehdä vuoden taitteessa katsauksen menneen vuoden matkoihin ja halusin noudattaa perinnettä, siitäkin huolimatta, että viime vuodesta puhuttaessa ei hädin tuskin voi puhua matkailuvuodesta. Tuskin tästä käynnissä olevastakaan. Mutta onneksi matkailu ei tarkoita aina kaukomaita, vaikka sinne kovasti haikailenkin. Tyypillisesti näinä aikoina on karannut maailmalle tai vähintään suunnitellut sellaista. Niin oli viime vuoden alussakin.

Wien & Bratislava

Vuosi alkoi ihanasti. Suunnittelimme kesälle matkaa Ranskaan, jonne olen kokenut viimeiset pari vuotta erityisen kovaa kaipuuta. Haluaisin tuntea tutun tuoksu- ja värimaailman, mutta myös näyttää miehelle itselle tärkeitä paikkoja ja vanhoja kotikulmia. Mutta sinne asti ei koskaan päästy, sen sijaan ehdittiin Itävaltaan tammikuun lopussa kun lähestyvä korona tuntui vielä kovin kaukaiselle. Samaan reissuun yhdistettiin myös Bratislavassa käynti, joka on vain noin tunnin matkan päässä Wienistä.

Vaikka olen käynyt Wienissä useasti, tavoitteeni on löytää jotain uutta jokaiselle reissulle. Tällä kertaa se oli upea Belvederen palatsi ja syvempi sukeltaminen Landstrassen alueeseen. Sää oli ihanan leuto, jopa keväinen. Parille matkapäivälle osui jopa paahteinen hetki. Kaupunkilaiset riisuivat kilvan päällysvaatteitaan ja vuoden ensimmäiset t-paidat näkyivät katukuvassa. Oli siis mitä parhaimmat säät katsella kaupunkia jalan.

Erityisesti urbaani putiikkien täyttämä Neubaunin alue viehätti, majoitumme visuaalisesti kiinnostavassa Max Brown 7th district -hotellissa, joka oli paraatipaikalla Neubaunin alueen tutkailua ajatellen. Rakastan persoonallisia hotelleja, ja tämä ehdottomasti oli sellainen, ja aamiainenkin on jäänyt mieleen erityisen maukkaana. Illalla poikkesimme myös Wienin huvipuistossa ja katselimme kaupungin valoja katetusta maailmanpyörästä käsin.

Bratislavaan teimme yli yön matkan, mutta oikeastaan päiväreissukin olisi riittänyt. Matkasimme Bratislavaan Tonavaa pitkin lautalla ja palasimme junalla. Rouhea Loft-hotelli sijaitsi vanhankaupungin ulkopuolella lähellä juna-asemaa, joten lähteminen oli helppoa, mutta myös kaupungin sydämeen pääsi helposti kulkemaan jalan. Sää ei enää suosinut kuten Wienissä ja sade siivitti kaupunkivisiittiä, mutta toisaalta mahdollisti verkkaiset hetket kahviloissa ja kiireettömät lasilliset auringonlaskun aikaan Bratislavan yllä UFO-ravintolassa.

Tallinna

Kevään saapuessa arki muuttui hetkessä, samalla reissusuunnitelmat siirtyivät jäihin. Tosin vielä kevään lopulla elättelin toiveita, että kesän lopussa tai syksyllä uskaltaisi jo miettiä matkoja, mutta mitä vielä. Onneksi tuli asunnon hankinta ja remontti pitämään kiireisenä, joten vaikka koin kaukokaipuuta, tein itseni kanssa rauhan siinä, että aikansa kutakin. Onhan tässä viime vuosina paljon reissattu, joten niiden aika tulee kun on tullakseen, nyt näin.

Seuraavan kerran uskalsi tähyillä rajojen yli vasta kesällä kun arkielämä alkoi avautua. Kaipasin remontti-inspistä naapurimaasta, joten uskaltauduimme pienelle reissulle Viroon heinäkuussa. Sopivasti kuitenkin juuri ennen sitä tarjoutui tilaisuus lähteä pressimatkalle Tallinnaan, joten vain muutama päivä ennen omaa lomaa kävin tutustumassa pr-matkan puitteissa Noblessnerin alueelle ja erityisesti Proto keksintötehtaasssa.

Omalla reissulla majoitumme vastikään avatussa merikonttihotellissa Telliskivessä. Hektor Container Hotel oli kivan erilainen majoituskokemus ja lokaatio oli myös erinomainen kulkureittejämme ajatellen. Kuljimme Telliskiven alueella, poikkesimme Kalamajassa, Noblessnerin alueella sekä Nommessa. Päätarkoituksena oli kuitenkin hakea sisustusideoita, joten kävimme useassa sisustusliikkeessä. Useammassakin olisi mieluusti käynyt, jos aika vain olisi riittänyt.

Joutsa, Verla ja Hamina

Elokuussa teimme kesäreissun lähelle. Vierailimme Joutsassa, josta ajoimme upealle Verlan tehtaalle. Verlalta jatkoimme matkaa Haminaan, jossa vietimme kesäisen roadtripin viimeisen yön, tehden ihan matkan lopussa myös antiikkiostoksia tulevaan kotiin. Kesän kuluessa pitkälti remonttimietteissä, nämä päivät olivat erityisen tervetullut ja tärkeä muisto menneestä kesästä.

Pranglin saari

Kesän lopussa kävin tutustumassa Tallinnan ja lähialueiden ulkoilmakohteissa sekä Pranglin saarella, joka sijaitsee Viron saaristossa. Reissu muistutti parin vuoden takaisesta autoreissusta Pohjois-Viroon. Upeat kartanot ja Lahemaan kansallispuisto tekivät vaikutuksen, ja Pranglin saaressa oli vähän samaa yllätyksellisyyttä. Se sai aikaan ihastuksen siitä, että tällaistakin löytyy ihan läheltä. Näyttää todennäköiseltä, että kaukaisemmista kohteista on turha haaveilla vielä tulevana kesänä, mutta olisipa kiva jos edes Virossa voisi matkustaa!

Ahvenanmaa

Vuoden viimeinen matkakokemus oli reissu Ahvenanmaalle, jonka tärpit onkin vielä purkamatta. Syksyinen matka keskittyi Ahvenanmaan ruoka- ja juomatarjontaan, ja poikkesin niin panimoissa kuin maistelemassa paikallista suklaata. Majoituin Maarianhaminassa ihan venesataman kupeessa sijaitsevassa Hotel Arkipelagissa. Aiemmasta Ahvenanmaan reissustani oli ehtinyt jo kulua noin 16 vuotta, joten oli aikakin palata takaisin!

Ahvenanmaan reissun jälkeen teimme vielä miehen kanssa pienen irtioton kotikaupungissa, majoituimme GLO Hotel Artissa ja illallistimme ihanassa italialaisessa ravintolassa kivenheiton päässä. Näissä olosuhteissa tällaisetkin pienet arkea rikkovat asiat ovat tehneet hyvää. Millaiseksi tämä vuosi matkojen osalta muotoutuukaan, toiveena on, että voisi vähintään liikkua lähellä ja tehdä pieniä hotellilomia silloin tällöin.

Tällä hetkellä ainoa huone, josta maali enää puuttuu on WC:n seinät. Katto on maalattu, mutta seiniä koristaa tällä hetkellä lukuisat maalilaikut. Luulin tietäväni suurin piirtein, mitä haluan, mutta nyt enää olekaan varma. Nyt kun laatat näkee tilassa, pitäisi maalin mätsätä sopivasti niihin ja ne, mitä alussa ajattelin, eivät ehkä sittenkään ole paras pari laattojen pariksi. Lisäksi oman haasteensa tuo valaistus. Tällä hetkellä käytössä on vain kirkas, kylmä ja kova työmaavalo, joka todellakaan ei näytä tilaa edukseen ja vääristää myös maalisävyvalintaa. Oikeati kun huoneeseen on tulossa pehmeämpi ja lämpimämpi valaistus.

Olen hyödyntänyt aiemmin hankittuja maalinäytteitä ja maalannut ruutuja allasseinään. Sitten maalannut päälle ja kokeillut jotain muuta. Kiinnittänyt oheen A4-kokoisia maalilevyjä ja maalannut viereen vielä vähän lisää. Päätöksenteon paine tuntuu harteilla, sillä maalaus pitäisi saada tehtyä ensi viikon aikana, jotta WC:kin saadaan valmiiksi.

Koska en onnistunut vielä tuntemaan maalien kanssa loksahdusta, päätin laajentaa sävyhaitaria. Ongelma ehkä onkin, että maalinyansseja on niin valtavasti, että näytteitäkin pitäisi olla mieletön määrä, että pystyisi hahmottamaan, mikä on juuri se täydellinen itselle ja kyseiseen tilaan. Laatojen kanssa sopii moni, se ei ole ongelma, mutta ehkä haluan löytää sellaisen, joka tuntuu erityisen omalta ja sopii kokonaisvisioon. Niinpä tilasin vielä muutaman lisäsävyn Tikkurilalta. Aiemmin olen tilannut Tikkurilan verkkosivuilta A4-kokoisia värilastuja, joille luvataan realistinen väritoistuvuus sekä tietenkin ostanut pieni maalipurkkeja sävytettynä vaikka kuinka monta alueen rautakaupoista. Tänä syksynä Tikkurilan valikoimaan kuitenkin tulin Colour It -maalitesteripaketit, joka on mielestäni erinomainen idea!

Colour It -settiin kuuluu 3 vapaavalintaista maalia, jotka toisin kuin värilastut, voi valita koko värikartasta koodien perusteella. Ohessa tulee myös pieni pensseli, joten maalaukseen ei tarvitse muuten olla vielä sen enempää valmistautunut. Hintaa paketilla oli 15,90 €  sisältäen postikulut, itselle maalit saapuivat postitse kahdessa arkipäivässä, eli todella nopeasti.

Rautakaupasta haettuihin sävytettyihin purkkeihin etuja on kaksi. Ensinnäkin Colour It-purkit on pienempiä, jolloin hukkamaalia jää vähemmän. Testaamiseen näissä on silti ihan yllin kyllin. Lisäksi hinta on todella järkevä. Maalikaupassa testeripurkki sävytyksellä maksaa helposti liki saman kuin kolme testeripurkkia Tikkurilalta pensselin kera. Eli hinta on todella järkevä. Harmi, ettei näitä ollut vielä remontin alussa tarjolla, olisin säästänyt useita kymppejä.

Tilasin kolme hyvin keskenään erilaista sävyä. Shaali Y467 on harmaanbeige, Harso H495 on hyvin hempeä pastellinen mintunvihreä ja sävy Y413 oli vähän pikainen päätös, halusin nimittäin kokeilla jotain pehmeämpää persikkaa, mutta tämä itse asiassa onkin oikeastaan vaaleanpunainen. Y413 karsiutuikin heti, se on liian vaaleanpunainen toiveisiini. Luonnossa sävy on kyllä todella kaunis. Jos etsisin nättiä pehmeää vaaleanpunaista, olisi tämä varteenotettava. Harso niin ikään on todella kaunis sävy. Haluaisin ihan hirveästi käyttää jotain tämän sävyistä remontissa, mutta yksinkertaisesti se ei vain tunnu istuvan muuhun kokonaisuuteen eikä liioin WC:n laattoihin. Noh, tulipahan kokeiltua.

Shaali sen sijaan on potentiaalinen. Se on ihan muuta kuin olin alun perin ajatellut, mutta sopisi ihan täydellisesti laattojen pariksi. Nyt vain mietityttää, onko se lopulta liian tylsä.

Sävyt vasemmalta oikealle: Shaali Y467,Y413 & Harso H495

Olisin ajatellut väriä WC:n seiniin ja tuntuu vähän hupsulta, että nyt sitten päätyisinkin tällaiseen varsin neutraaliin sävyyn. Jäisinkö kaipaamaan lämpöä vai rauhoittaisiko maanläheinen väri kivasti tilaa? En tiedä. Ei se varmasti huono ole, mutta onko se riittävän hyvä. Luulen, että joudun vielä maalaamaan lisää ja sulattelemaan hetken. Sitten on vain tehtävä päätös ja maalattava myöhemmin rohkeasti uusiksi jos ei menekään nappiin.

Joka tapauksessa sisustusmaalien sävytesterikonsepti on mainio, kannattaa tutustua jos maalisävy on etsinnässä! Lisää Colour It -testereistä Tikkurilan sivulla.

Tämä viikko on ollut todella uuvuttava ja olen ollut melko allapäin. Kaikenlaisia vastoinkäymisiä ja stressitekijöitä on sattunut matkaan, ja kun olen tällainen herkästi huoliva, on yöunet jääneet vähiin kun arjen asiat ovat vyöryneet yön pimeinä tunteina erityisen voimalla mieleen. Välillä tuntuu, että tunnollisuus ja kiltteys on kirous. Vaikka olen yrittänyt vuosien varrella kääntää niitä vahvuudeksi ja useassa asiassa aidosti uskonkin, että ovat sitä, arvostanhan niitä ominaisuuksia erityisen paljon muissakin, mutta silti toisinaan ne ovat myös taakka. Asioihin suhtautuu vakavasti ja haluaa hoitaa kaiken hyvin ja oikein, mutta kun kaikki ei ole aina ihan omissa käsissä tai muut ihmiset arvota samoja ominaisuuksia, voi herkästi kokea arjen uupumista tai stressaantuu herkemmin. Niinpä somekin on ollut vähän hiljaisempi, olen unohtunut omaan mieleeni.

Toinen syy on arkisempi, talvi. Lumi tuli ja samalla lämpöasteet laskivat, ja kuten kaikki ehkä jo tietävät, tammikuu, pakkaset ja lumi eivät todellakaan ole minun juttujani. Kuten olen monesti todennut, monelle marraskuu on se hankalin kuu, on se ikävä itsellekin, mutta kyllä tammikuu vie voiton. Ollaan vasta kuun alkupuolella, mutta ehkä tämä tänäkin vuonna saadaan kunnialla pakettiin. Katselin pari päivää sitten auringonnousuaikoja viikkojen päähän ja se herätti toiveikkuutta, askel askeleelta mennään kohti valoa. Hitaasti, mutta varmasti.

Tällä viikolla kirosin myös kylmää niin paljon, että viimein tänään sain ylipuhuttua miehen avuksi ja auttamaan varaston läpikäynnissä. Tyhjäsimme varastoa laatikko kerrallaan ja kurkkasimme jokaiseen muuttolaatikkoon etsien talvivaatteitani. Kuinka ollakaan, ne talvitakit löytyivät todella ihan vihoviimeisestä laatikosta. Perimmäisen nurkan alimmaisesta. Mitä oikein ajattelin sijoittaessani päällysvaatelaatikon sinne? No ehkä en ainakaan remontin venymistä näin pitkälle, mutta olisi ollut fiksua varautua, sillä koskaan tiedä. Mutta nyt urakka on tehty ja talvitakit vihdoin käytössä! Samalla löytyi pipo, hanskat ja muutama paksu huivi, miten ihanaa! Ensi viikolla en ehkä enää palele?

Nämä kuvat ovat perjantailta, jolloin kieltämättä oli kuvatessa kylmä. Punoittavista sormista voi päätellä, ettei tammikuun asukuvat ole mikään lempparijuttu, mutta olipa kiva kun Ninaa tavatessa tarjoutui siihen mahdollisuus.

Neule: Le Pirol / Hame: R/H Studio / Laukku: LUMI / Nilkkurit: Jonak
Kuvat: Nina, Tunnetila