Yllättyykö kukaan enää, jos sanon, että on ollut vähän kiireistä? Flunssa on jo lähes selätetty ja saakin nyt pysyä poissa ihan oikeasti. Tänään olen tuijottanut exceleitä ja muita taulukoita työstäessäni yhtä aika- ja energiasyöppöprojektiani (joskin erittäin tärkeää sellaista). Nyt kellon taittuessa iltakahdeksaan lauantai-iltana tuntuu, että on aika jo lipua ihan vain olemisen äärelle. Tai oikeasti pitäisi syöttää vielä jokunen vaate myyntiin Zadaa-sovellukseen (josta muuten koodilla AA9019 saa ilmaiset postarit myynnissä olevista kohteistani).

Lisäksi ajattelin vielä sukeltaa Pinterestin hiusinspiraation maailmaan. Huomenna on vihdoin kampaaja. Kaipaan hiuksiin kevennystä ja mietin, että hyvin kevyellä pidemmällä verhomaisella otsiksella voisi tuoda sellaista. Lisäksi kaipaan sävyyn päivitystä, vaikka mies juuri tänä aamuna sanoi, että väri olisi hyvä nykyisellään. Eihän tämä toki huono ole, mutta kaipaan freesausta ja noh, sitä keveyttä. Katsotaan siis, mitä huominen tuo tullessaan sen suhteen.

Viikon kestäneen flunssan takia ajantasaisia asukuvia ei ole, mutta koska suuri osa reissukuvistakin on vielä purkamatta, niin palataan ajassa sinne. Tämä asu oli viimeisiltä päiviltä Tunisiasta, aivan ihanasta Sidi Bou Saidin kylästä. Tykästyin matkalla kovasti tähän hiekanväriseen mekkoon ja heti kun vain lomakausi starttaa täälläkin, nappaan taas käyttöön.

Mekko: Twintip / Korikassi: & Other Stories / Sandaalit: Vagabond

Taksi mateli aamupäivän ruuhkassa ja matka lentokentältä Tunisian pääkaupungin ytimeen tuntui lentämisestä väsyneenä loputtoman pitkälle, vaikka linnuntietä etäisyys lentokenttään ei suinkaan ole samaa luokkaa kuin lukuisien muiden pääkaupunkien.

Taksin madellessa kortteli toisensa perään ehti tarkkailla ihmisvilinää ja katsella katukuvaa. Ensimmäisenä silmille tulvi vilkkaus, ihmisiä oli odottamattoman paljon liikkeellä. Vaikutuksensa saattoi toki olla sillä, että oli lauantai ja viimeiset päivät ennen Ramadanin alkua. Yritin etsiä katukuvasta turisteja tai havainnoida, millaista olisi kulttuuriin sopiva pukeutuminen. Kun havaitsin useammat shortsit, sandaalit ja kesämekot huokaisin helpotuksesta ja aloin rentoutua, matkalaukkuni sisältö saattoi sittenkin olla ihan hyvin valittu. Vaikka paikallisten vaatetus oli peittävää, ei kesävaatteinen tulisi näyttämään kaupungilla kulkiessa kummalliselle.

Taksi nytkähteli ja etupenkillä kädenliikkeet viestivät turhautumista. Viimeistään viimeisessä vauhdikkaassa kurvissa vanhankaupungin vieresä seisovalle aukiolle olisi toivonut, että myös takapenkillä olisi ollut turvavyöt. Place de la Victoiren suihkulähteen vesimassat välkkyivät auringossa, lämpö vyöryi iholle ja kaukaa kantautuvat rukouskutsut saivat ensimmäistä kertaa ihan kunnolla aikaan tunteen, että edessä on uusi ja vielä tuntematon kohde, jotain ennen näkemätöntä.

Tunisin vanhakaupunki

Tunisia on suosittu turistikohde, mutta sen vetonauloja ovat rantakohteet. Harva tulee edes poikenneeksi sen pääkaupungissa, vaikka lomailisikin maantieteellisesti melko lähellä. Sinällään ymmärrän, rosoinen Tunis ei välttämättä tarjoile sellaista estetiikkaa kuin Sidi Bou Said lähialueineen tai rantaelämän iloja, mutta sen viehätys on paikallisuudessa. Se ei koreile nähtävyyksillä, mutta siellä saa tilaisuuden tarkkailla paikallista elämänrytmiä eikä tarvitse kokea kaupustelua, joka on tyypillisempää turistien suosimissa paikoissa.

Tunisin tärkein nähtävyys on sen vanhakaupunki, eli medina, jonne ilmeisesti silloin tällöin turisteja osana omia kierroksiaan saapuu. Näin toukokuun alussa Ramadanin lähestyessä kävi työstä yrittää löytää Tunisian pääkaupungin katukuvasta kanssamatkailijoita.

Medina tarjoaa sokkeloisia kujia ja pienten putiikkien täyttämiä kortteleita. Toinen toisiaan muistuttavat varjoisat kujat saavat helposti kartattoman turistin eksymään, joskin vanhankaupungin kadut asettuvat melko suorina linjoina moneen muuhun vastaavaan alueeseen nähden. Medinan kujat jatkuvat loputtoman tuntuisena verkostona. Yhdestä korttelista löytää pientavaraa, toisesta ruokaa, kolmannesta kodintarvikkeita ja neljännestä vaatteita – ja niistä kaikista paikallisia ostoksillaan. Hetkittäin kapeilla kaduilla vastaan tulvii ihmispaljous, mutta olo tuntuu silti turvalliselle.

Kun uskaltautuu astumaan sivupoluille tai kurkkaamaan kapeita rappusia muutamia askelmia ylös, aukeaa eteen paikallisia mosaiikkikuvioituja ravintoloita ja kotoisia teehuoneita – minttuteeltä on Tunisiassa vaikea välttyä!

Tunisin ravintolat

Medinan pieniin ravintoloihin kannattaa astua rohkeasti sisään, sillä ne tarjoilevat autenttisia ruokaelämyksiä paikallisten seurassa. Kerta toisensa jälkeen yllättyin siitä, miten viehättäviä paikkoja löytää kun uskaltaa astua varjoisalta kadulta portaikkoon ja kavuta kerroksen pari ylemmäs. Usea ravintola sijaitsee katutason yläpuolella, eikä siten näy kylttiä kummemmin kaduilla kulkiessa.

Kielimuuri saattaa koitua haasteeksi, mutta edes auttavasta ranskasta on hyötyä. Ja eleillä hoitaa lopun. Jotenkin onnistuimme ensimmäisen päivän ravintolassa viestimään, mitä kasvisruokavalio tarkoittaa, mutta saimme yllätykseksemme eteen ruokalistan sijaan jo valmiiksi valitut ateriat. Mutta monen ruokalajin menulle jäi silti hintaa kympin luokkaa, vaikka erinomaisesta paikallisesta ruoasta kuskusannoksineen, keittoine ja isoine pistaasin vivahteisine jälkiruokineen olisi hyvillä mielin voinut maksaa enemmänkin.

Medinan ulkopuolelta löytää muutakin kuin paikallista ruokaa, ja esimerkiksi pääkadun varrella on vieri vieressä katukahviloita, joissa osassa on tunnelma kuin istuisi terassilla Pariisissa. Päivänvarjojen alle korituolille kannattaa istahtaa vähintään kahville tai kylmälle juomalle. Alkoholia Tunisista on vaikea löytää toisin kuin turistisemmista paikoista. Mikäli alkoholia mielii ostaa hotellihuoneeseen, kannattaa ottaa jo kotoa mukaan korkin avajaa, sellaista kun et välttämättä hotellistakaan löydä. Viinejä myy vain yksi ruokakauppaketju, ja nekin on kätketty pieneen sivuhuoneeseen, joka jää helposti nopealla vilkaisulla huomaamatta. Paikallisia viinejä kuitenkin kannattaa maistaa, ne ovat edullisia ja maukkaita.

Kaupungin kattojen yllä

Medinan keskellä seisoo moskeija, jonka tornista aukeaa näkymää moskeijan sisäpihalle. Moskeijaan ei turistilla ole asiaa, mutta ylempää utelias saa paremmin vihiä moskeija arkkitehtuurista. Koska torni sattui olemaan kiinni, päädyimme kiertämään moskeijaa ja puolivahingossa eksyimme nousemaan kapeaa katua ja siitä jatkuvaa portaikkoa ylös, päätyen viehättävälle kattoterassille. Café Panorama sijaitsee medinan sydämessä ja on tunnelmallinen neljään suuntaan aukeava kattoterassi. Panoramasta aukeaa näkymää myös moskeijalle, samoin kuin medinan kapeille kujille. Ja mikä parasta, siellä voi istahtaa paistattelemaan päivää ja juoda kylmän juoman kaupungin siluettia katsellessa. Voin kuvitella, miten viehättävä paikka on myös iltavalaistuksessa.

Jos ei tee mieli minttuteetä tai perinteisiä virvoitusjuomia, kannatta maistaa tuorepuristettuja mehuja – ne maistuvat auringonpasiteessa herkulliselle!

Medina itsessään on nähtävyys ja ehkä se kaikkein kiinnostavin osa Tunisia, mutta modernimman keskustan kiertely tuo kiehtovaa kontrastia vanhoihin kulmiin. Arkkitehtuurissa näkyy Ranskan siirtomaa-ajan vaikutus, mutta näkymät keskustassa vaihtelevat paljonkin. On arabimaailmasta muistuttava medina, välimerellisyyttä henkivät valkoiset koristeelliset rakennukset ranskalaisine parvekkeineen, toisaalla muutama moderni toimistokompleksi ja aseman kupeessa rähjäisempiä kerrostaloja sekä katutaidetta.

Pääkadulta löytyy kourallinen tuttuja ketjuliikkeitä ja lukuisia pieniä kahviloita sekä ravintoloita, joihin on mukava istahtaa lounaalle tai ihmisvilinää katselemaan. Alkuillasta ihmisiä on paljon liikkeellä, mutta ei tarvitse odottaa kauaa piemeän tultua niin katukuva muuttuu jopa aavemaiseksi. Koko aukio, keskustan kaupat ja medinan kojut sulkeutuvat, suihkulähde sammuu ja kahvilat sulkevat ovensa. Muutamat pienet lapset leikkivät kelmeässä katuvalossa ja tuuli riepottaa yksinäistä muovipussia pitkin katua. Pääkadun varren kaiuttimista kaikuu minareettien kutsu ja liikkeellä on lähinnä miehiä. Silloin ensimmäistä kertaa mietin, etten todella haluaisi olla juuri silloin yksin, mutta seurassa olo on rauhallinen. Mitään uhkaavaa emme kohtaa, edes pitkiä katseita, mutta mielikuvitus ottaa helposti vallan hämärässä ja erilaisten äänien maailmassa.

Tunis matkailijan silmin

Tunis ei ole erityisen kaunis kaupunki, mutta sen viehättävyys piilee yksityiskohdissa. Kapeissa kaduissa, sinisissä ovissa, mosaiikkikuoseissa ja koukeroisissa teekannuissa. Olen onnellinen, että viivyimme myös Tunisissa. Jos olisimme nähneet vain rantakohteen, olisimme saaneet paljon yksipuolisemman kuvan Tunisiasta. Tunis tarjosi enemmän paikallisuutta kuin rannalla vietetty aika, joka taas toi matkaan toisenlaisia ainutlaatuisia elämyksiä ja enemmän perinteistä estetiikkaa.

Majoituimme aivan kaupungin keskustassa vanhankaupungin porttien kupeessa sijaitsevassa. Hotel Royal Victoriaa voin lämpimästi suositella. Viehättävästi paikallisella tyylillä sisustettu hotelli ja maukas aamiainen. Hotellissa on useita parvekkeellisia huoneita, ja omamme tarjosi ihastuttavan näkymän suoraan aukiolle, Place de la Victoirelle. Parveke antoi mahdollisuuden katsella alueen elämää, ihmisvirtaa sekä nauttia toukokuun leudosta lämmöstä omassa rauhassa. Lämpötilan puolesta ajankohta oli muutenkin erinomainen matkustaa. Oli lämmin, hetkittäin kuuma, mutta kaiken kaikkiaan juuri sopiva kesävaatteisiin ja kaupungilla kulkemiseen. Ei tukala tai hiostava, eli mitä täydellisin kesäsää! Ja ylipäätään päivät Tunisissa antoivat hyvän alun matkalle, joka jatkui Tunisin jälkeen Algeriaan ja sieltä Tunisian rantaviivalle.

Ulkona on mitä ihanin sää, mutta itse olen viidettä päivää nihkeässä flunssassa ja kärsivällisyys meinaa todella loppua. Ensinnäkin harmittaa (ja ihmetyttää) se, että olen taas kipeänä, vaikka juurihan joitain viikkoja sitten sairasti pahimman flunssan aikoihin, enkä kykene muistamaan, milloin olisin käynyt läpi kaksi flunssaa saman vuosipuolikkaan aikana (tai ehkä edes vuoden). Ärsyttävintä on se, että loppua ei näy, olo on edelleen ihan yhtä hutera ja käheä kuin vaikka lauantaina.

Osa syy tosin saattaa olla sillä, etten ole enää viikonlopun jälkeen levännyt vaan oloa uhmaten tehnyt töitä ihan normaalisti. Ei kovin järkevää, mutta samaan aikaan tuntee kummaa syyllisyyttä siitä, että taas on kipeänä. Vaikutuksensa erityisen tukalaan oloon saattaa olla kuulemma todella voimakkaalla siitepölykaudellakin. En ole allerginen ja tyypillisesti en saa mitään oireita näinä aikoina, mutta ehkäpä näin hengitysteiden ollessa jo muutenkin ärtyneet, voimakas siitepöly saattaa ärsyttää entisestään. Tiedä tuosta, mutta niin toivon, että viikonloppuun mennessä olisin jo ihan terve. Niin, ja että näiden jälkeen saan viettää erityisen terveen loppuvuoden.

Tämä asu on reissulta, ja osoittautui monella tapaa todella toimivaksi kokonaisuudeksi. Maksimekko oli riittävän peittävä maahan, jonka pukeutumiskulttuurista en ensi alkuun ollut ihan varma ja lisäksi pitkä helma suojasi auringolta olematta raskas. Hartioille sai tarvittaessa keveän huivin, joka kulki laukussa mukana.

Korikassi taas oli ihanan kevyt kantaa pitkä päivä olalla, eikä kassin koripinta hiertänyt mekkoa kuten joillain koripinnoilla on tapana. Lisäksi kassiin mahtui kaikki oleellinen ja enemmän. Ainoa miinus oli suljinmekanismin puute, mutta pidin laukun sisällä isoa suljettavaa kangaskassia, mikä teki siitä myös ihmisvilinään sopivan.

Swedish Hasbeensin sandaalit taas on luottoasusteeni kesäreissuilla. Tämä keskikorkea malli on supermukava jalassa. Korokepohjaa on sen verran, että koron tuoma kulma jää melko matalaksi. Näillä kengillä jaksaa kävellä pitkän kaupunkipäivän!

Maksimekko: Bershka / Korikassi: & Other Stories / Sandaalit: Swedish Hasbeens

Kaupallinen yhteistyö: Poster Store

Uuden maton hankkiminen sai aikaan ketjureaktion. Ensin vaihdoin järjestystä, eräänä iltana raahasin massiivipuisen hyllykön seinustalta toiselle ja olin tyytyväinen. Hetken. Sitten vaaterekin vierustama seinusta alkoi näyttää ankealta, ja löysin itseni googlaamasta tyylikkäämpiä vaihtoehtoja säilyttää henkarivaatteita.

Tästä seurasi ajatus, että oikeastaan jaloillaan seisova peili olisi myös kiva ja säästäisi seinäpinta-alaa muuhun. Niin, ja seinät. Kun siirsin hyllykön pois sängyn vierestä, seinä sängyn päällä alkoi näyttää keskeneräiselle.

Niinpä en olisi malttanut antaa juuri ennen reissua postista kotiin raahatun Poster Storen paketin odottaa, mutta matkaa edeltänyt kiire ajoi ohi. Toisaalta, mieluummin paremmalla ajalla. Sisustusratkaisujen suhteen vain tapaan olla mahdottoman kärsimätön ja haluaisin heti toteuttaa visioni. Yksi näistä visioista oli taulujen lisääminen sängynpäätyyn, ystävän tekemän unisiepparin viereen.

Taulujen kiinnitys ilman nauloja

Näin vuokralla asuessa harmia on tuottanut se, että seiniin ei saa laittaa nauloja tai muita kiinnikkeitä. En oikein tykkää julisteiden käytöstä ilman kehyksiä, se tuo ihan liikaa mieleen teini-iän erilaisilla kuvilla vuoratut seinät. Olen kokeillut erilaisia ratkaisuja, mutta en oikein ole löytänyt sellaista, johon olisin täysin tyytyväinen. Niinpä seinät ovat nyt paljon tyhjemmät kuin aiemmin.

Sohvan päälle olen kiinnittänyt muutaman kuvan roikkumaan siimoilla katonrajassa kulkevasta taululistasta, mutta koska kulma kylpee luonnonvalossa, näkyvät ohuet siimatkin ikävästi ja ikkunan ollessa auki tuuli liikuttaa korkealta roikkuvia kuvia. Vastikään hankin sinitarraa, jolla aion yrittää pitää kuvia paikoillaan.

Sängyn pääty oli siinä edullisempi. Varjoon jäävä kulma on armollinen siimaripustukseen ja ilokseni ripustustapa ei näy ja ikkuna jää kauaksi. Lisäksi valitsin mustat puukehykset. Aiemmat kehykseni ovat pitkälti metallia tai turhan paksuja raameistaan, mikä tekee niistä painavia.

Nämä puukehykset ovat superkevyet, ja siksi toimivat odotettua paremmin siiman kanssa. Tilasin myös isot kehykset mustavalkoisella kaupunkijulisteella, mutta se saa levätä kehyksissä lattialla seinää vasten. Kaikkea ei suinkaan tarvitse ripustaa! Siksi esimerkiksi välillä osa isommista tauluistani nojaa lipaston päällä seinän vierellä.

Tekstitauluihin suhtaudun varauksella samoin kuin ylipäätään erilaisten henkevien voimalauseiden viljelyyn. Nyt kuitenkin poikkeuksellisesti pysähdyin tekstijulisteen äärelle.

And at the end of the day you should be dirty, your hair messy and your eyes sparkling.

Kerron pian, miksi se sai seisahtumaan, mutta nyt se löysi paikkansa sänkyni päädystä. Samoin kuin tyylitelty Frida Kahlo. Kai sekin voi ajatella symbolisoivan tällä hetkellä omassa elämässä tapahtuvia asioita, jonkinlaista vahvuutta oman tien kulkuun. Tai sitten sen voi ajatella vain kauniina kuvana. Niin tai näin.

Poster Storen alennus

Jos seinäpinnat kaipaavat uutta ilmettä, nyt kannattaa tutustua ruotsalaisen Poster Storen valikoimaan! Koodilla secretwardrobe30 saat 30%:n alennuksen Poster Storen verkkokaupan julisteista.

Koodi on voimassa 31.5.2019 asti. Alennus ei koske selection-valikoimaa ja kehyksiä, eikä ole yhdistettävissä muihin alennuksiin.

Normaalisti hehkuttaisin perjantain ihanuutta, mutta tänään perjantai on ollut kuin maanantai, asiat vain eivät ole mennyt putkeen. Pahimpina vastoinkäymisenä mainittakoon vaikka muutaman tunnin työstämäni raportti, joka lähes valmiina meni ja kadotti kaiken sisältönsä taivaan tuuliin niin, että tekninen tukikin joutui myöntämään, ettei vastaavaa omituisuutta ole tullut vastaan. Kun pääsin kotiin, oli kyllä erittäin vahvasti olo, että onneksi on viikonloppu, mutta miellyttäväksi kulunutta päivää ei hyvällä tahdollakaan voi kutsua – auringonpaisteesta huolimatta!

Lisäksi matkasta lähtien on ollut hiustympeys. Varasin kampaajan heti reissun jälkeen, mutta sitäkin saa odottaa vielä kolme viikkoa kiitos täyden varauskalenterin, vaikka oikeasti on sellainen olo, että pitäisi päästä ihan heti nyt. Kaipaan kesäfreesiä niin mallin kuin sävyn puolesta, mutta ei kai auta muu kuin odottaa omaa vuoroa.

Onneksi on jäätelöä pakastimessa. Ja usko, että huomenna on paremman onnen päivä. Niinpä luulen, että loppuillan vietän peiton alla, syön jäätelöä ja katson jotain riittävän kevyttä Netflixistä. Siinä ei kai mikään voi mennä vikaan? Vielä parempi toki olisi, jos olisi lasi viiniä, mutta ei.

Aloin muuten tällä viikolla purkamaan reissukuvia, joten uskon, että ensi viikolla päästään kiinni reissuaiheisiin. Nyt kuitenkin esimakua asukuvien muodossa. Nämä kuvat ovat Tunisin medinasta, matkan toisena päivänä.

Mekko: Lindex / Korikassi: & Other Stories / Sandaalit: Swedish Hasbeens

Matkan yksi parhaita puolia oli lämpö, ei sellainen tukala kuumuus vaan raikas auringonpaiste, joka tuntui ihanalta pitkän talven jälkeen ja mahdollisti kesävaatteiden korkkaamisen. Mutta kuukausia paksujen vaatteiden alla haudutettu iho on erityisen herkkä, ja muutenkin näen järkeväksi olla varovainen auringon kanssa. Toki haluan nauttia ja olla paljon ulkona, mutta ihon terveyttä turhaan riskeeraamatta, niinpä en koskaan varsinaisesti ota aurinkoa.

Tälläkin reissulla kiinnitin paljon huomiota siihen, että iho on kunnolla suojattu. Eikä vain iho, vaan myös hiukset, jotka helposti vaurioituvat auringon polttavissa säteissä. Kaupungilla kulkiessa valitsen mieluiten varjoisan puolen ja laukussani kannan mukana ohutta huivia, joka on kuumimpina hetkinä helppo kietaista erityisesti auringolle altistuvien olkapäiden ja dekolteen suojaksi. Lisäksi mukana kulki aurinkohattu, joka suojaa niin päälakea kuin otsaa keskipäivän tuntien raaimmilta säteiltä.

Tyypillisesti suosin vartalolla 20-30 suojakertoimellista aurinkovoidetta, olen kokenut sen varsin toimivaksi omalle ihotyypilleni. Tällä matkalla mukana oli se vahvempi, Piz Buin Wet Skin Sun Spray 30 SPF*. Toimi ilmeisen hyvin, sillä pitkienkään kävelypäivien jälkeen iho ei edes punoittanut hotellille takaisin päästyä.

Ylipäätään tykkään suihkemaisista aurinkosuojatuotteista voiteita enemmän. Ne tuntuvat iholla keveämmiltä, imeytyvät usein nopeammin ja ovat miellyttävämpiä levittää, ensin suihkuttamalla ja sitten hieromalla ihoon. Miehellä oli mukana oma voidemainen aurinkosuoja, mutta tuskastui nopeasti sen jättämään ihoa kalpeaksi tekevään kerrokseen ja lopulta päätyi käyttämään Piz Buiniani.

Normikokoista aurinkorasvaa harvemmin jaksan kuljettaa mukanani laukussa liikkeellä ollessa, mutta siihen tarkoitukseen täydellisiä ovat erilaiset puikot. ACO Sun Stick 20 SPF* pehmeä stick oli siihen tarkoitukseen ihan loisto ja kyseisen tuotteen olen havainnut hyväksi jo aiemmilla reissuilla. Tilaa meni vähän, mutta tarvittaessa stickiä saattoi painella herkimpien kohtien ja luomien päälle tai kaapaista sormella puikosta palan hieroen sen kädellä halutulle kohdalle. Ihan vakkarikikka, joka oli käytössä myös viime kesän reissuilla.

Kasvot ovat oikeastaan ainoa kohta kropassa, jossa suosin voidemaisempaa suojaa. Mieluiten käytän päivävoiteen ja aurinkovoiteen yhdistelmää, mikä vähentää mukana raahattavien tuotteiden määrää ja tarjoaa suojan ohella ihoa hoitavia ominaisuuksia. Nyt nappasin matkaan Medik8 Hydr8 Day 360* -voiteen, jossa on suojakerroin 30. Muistin vasta palattuani, että olisihan mulla ollut myös luonnonkosmetiikan vastaava, mutta pakkaushässäkässä sen olemassaolo unohtui kokonaan. Mutta onneksi kesä on vasta alussa!

Suojaus toimi hyvin, mutta ylipäätään kasvojen ihoni ei oikein tykännyt matkailusta. Se saattoi olla monen osatekijän summa, kuten lentämisen, ruoan, hotelli-ilmastoinnin ja ylipäätään erilaisen ilmanalan. Mutta saattoi syynsä olla voiteellakin, joka kaikessa paksuudessaan saattoi aiheuttaa tukkeumaa, jota eilen kasvohoidossa poisteltiin. En tiedä olisiko luonnonkosmetiikan voiteisiin tottunut ihoni reagoinut paremmin jos käytössä olisi ollut luonnonkosmetiikan versio aurinkovoiteen ja päivävoiteen yhdistelmästä, tai oliko voiteella yksin ylipäätään radikaalia vaikutusta lopputulokseen. Joka tapauksessa jo matkalla kasvoihin alkoi ilmestyä näppylöitä, ja kotiin palattua iho tuntui tukkoiselle ja epätasaiselle. Mutta nyt kunnon ihonpuhdistuksen jälkeen tilanne on taas hyvä ja palasin luonnonkosmetiikkavoiteen käyttöön!

Ihan uutta tällä reissulla oli hiusten aurinkosuojatuote, johon tykästyin tosi paljon. Koska tykkään pitää hiuksia auki, latvat altistuvat herkästi runsaastikin auringolle eikä hatun suojaava vaikutus yllä niihin. Niinpä Kicksissä myytävä Budgie The Sunblocker Mist* oli kuin tehty omaan tarpeeseen. Lisäksi ilahdutti kompakti pakkauskoko. Suurta pulloa en olisi halunnut raahata matkalaukussa mukana, mutta tämä oli just hyvä. Suihke on miellyttävän kevyt ja se toimii niin kosteisiin kuin kuiviin hiuksiin, itse käytin etupäässä ensimmäisiin. Mutta lämmin suositus tälle jos hiuksilla on tapana kuivahtaa kesäkautena, tämä jää ehdottomasti läpi kesän käyttöön (otaksuen, että saamme nauttia auringosta Suomessakin).

Tuo aurinkosuojasuihke on muuten myös Budgen kesäsetissä (jollainen itseltä löytyy).

*Tuote saatu blogin kautta.