Rakastan värejä. Se ei tarkoita värikkyyttä tai räikeyttä, vaan kiinnostavia väriyhdistelmiä, jotka yhdessä näyttäytyvät harmonisena ja tai jopa vangitsevana. Siinä missä rakastan tasapainoisia väriyhdistelmiä, negatiivisesti silmääni hyppää tilaan, materiaaliin tai tarkoitukseen nähden huonosti yhteensopivat sävyt ja ylipäätään keskenään riiteleviä värejä.

En tarkoita niitä kliseisiä väripareja, joista varoitellaan, kuten vaikka punaista ja vihreää, sillä uskon, että ihan kaikista värikomboista voi löytyä se täydellinen yhdistelmä, kyse on enemmänkin siitä, missä vahvuudessa värit näyttäytyvät, millaisena tekstuurina ne ovat ja mihin taittavat. Huono värivalinta tarkoittaa itselle sitä, että se ikään kuin syö värejä ympäriltään. Silloin kumpikaan ei näyttäydy parhaana versiona itsestään. Sellainen ei siis yksinkertaisesti vain sovi tilaan, valoon tai vaikka ihon sävyyn, mutta usein siis kyse on sävyasteen valinnoista eikä niinkään itse väreistä.

Tällä alustuksella tuskin tarvitsee sanoa, että saatan vähän viilata nyansseja, mitä tulee tulevan kodin värivalintoihin. Ylipäätään sellaiset pienet, mutta isosti kokonaisuuteen ja tunnelmaan vaikuttavat asiat kuin värit, tekstuurit ja valot ovat itselle äärimmäisen tärkeitä asioita remontissa.

Olenkin jo moneen otteeseen sanonut, että en halua kliinistä, väriä ja kodikkuutta saa olla, mutta oleellista etenkin pienessä asunnossa on, mitä ne ovat ja miten istuvat yhteen. Tarkoitus ei ole tehdä väripommia, vaan lisätä tunnelmaa ja persoonaa visuaalisten valintojen kautta. Ja yhden pinnan valinta vaikuttaa toiseen, joten tämän kokoisessa hyvin avonaisessa asunnossa on pakko ajatella väripalettia kokonaisuutena, sävyasteiden täytyy tukea toisiaan, ei viedä niiden nyansseja väärään suuntaan.

En mieti pelkästään sävyjä, joista pidän vaan huomaan miettiväni myös yllättävänkin paljon asunnon historiaa. Se tarkoittaa aikakautta, jota rakennus edustaa sekä nykyisen talon kiinteiden elementtien sävyjä. Koen tärkeäksi sovittaa valinnat kulloiseenkin tilaan ja ikään kuin antaa tilan tunnelman ja valon johdatella valintoja.

Tikkurilan värikartat

Olenkin viime viikkoina selannut valtavan määrän valmiita värilastuja. Niiden hakeminen rautakaupasta taisi olla ihan ensimmäisiä asioita mitä remonttiin liittyen tein.

Lopulta totesin, että ainoa itselle toimiva tapa on ottaa kunnon väriviuhka käteen ja alkaa vertailemaan nyansseja keskenään ja lopulta parittaa niitä yhdeksi kokonaisuudeksi. Huhuilin sellaista somessa ja ihanasti sain vinkin, että ainakin Vantaanportin K-raudasta järjestyy värikarttoja lainaan. Niinpä kävin eilen hakemassa Tikkurila Symphonyn Opus 1 ja 2 -värikartat sekä muutaman lattiavärinäytteen. Opus 1 sisältää puhtaita perusvärejä, ja on osoittautunut itselle tarpeettomammaksi (sävyt tuntuvat liian kliinisiltä ja keinotekoisilta), sen sijaan murrettujen värien Opus 2 on täynnä kiinnostavia vaihtoehtoja. Näiden lisäksi tilasin Torista universaalin väriviuhkan, jota voin hyödyntää kun lainaviuhkat lähtevät palautukseen.

Olen ajatellut valita ensin sävyt ja sen maalit. Nyt olen tutustunut pellavaöljymaaleihin, kalkkimaaleihin ja tietenkin tuttuihin Tikkurilan maaleihin. Tällä viikolla saan myös näytteitä ihan uudesta ekologisesta maalisarjasta. Haluaisin valita ekologisempia vaihtoehtoja, mutta tähän mennessä värivalikoiman suppeus on osoittautunut haasteelliseksi, joten todennäköistä on jonkinlainen yhdistelmä. Olisi hienoa, jos edes jotkut kodin maalit pystyisi korvaamaan ns. paremmilla vaihtoehdoilla, mutta en kuitenkaan halua tinkiä sävyistä tai kestävyydestä. Esimerkiksi keittiön kaappien ja tason väliseen seinään on pakko valita kunnon kulutusta kestävää, ja sama toki lattiaan.

 

Eteisen kaapiston sävy tulee olemaan Tikkurilan sävykartasta, se kun on se, mitä valmistaja käyttää, joten näin ollen eteisen muita värejä täytyy peilata siihen. Olen jopa harkinnut saman sävyn jatkamista myös seiniin, mutta en ole vielä tehnyt päätöstä.

 

 

Kiireisin päätös on kuitenkin lattiamaalivalinta, johon nyt on pari vaaleanharmaata sävyä loppusuoralla, toinen asteen viileämpi, toinen hieman lämpimämpi. Aion ostaa pienet purkit molempia ja testata, jotta saan parhaan käsityksen siitä, kumpi sopii asuntoon paremmin. Ja lattiasävyn suunta taas vaikuttaa kaikkeen muuhun, kuten vaikka kaapistojen sävyyn. Väriviuhkat ovat lainassa vain muutaman päivän, joten niistä on ammennettava tänä aikana mahdollisimman paljon infoa, jotta tietää mistä jatkaa kun seuraavat maalivalinnat ovat käsillä. Onneksi loppuviikko tehdään asunnolla lattian pohjatyötä, joten voin keskittyä itse muihin juttuihin ja maalimietteiden lisäksi tarkoitus on palata laattavalintojen äärelle.

Jos tämä olisi The Block-remppaohjelma (johon muuten olen parhaillaan koukussa ja vähän vahingossa saanut miehenkin kiinnostuneena seuraamaan), viikkoa voisi kutsua seinäviikoksi, niin paljon työtunteja seiniin tällä viikolla käytettiin. Vaikka remppapäivät ovat osoittautuneet yllättävänkin raskaiksi kun samaan aikaan yrittää tahkota sekä töitä, remppasuunnittelua että remontin tekoa, niin silti olen aivan fiiliksissä siitä, kuinka asunto pikkuhiljaa muotoutuu ja aina viikon lopussa on jotain toisin kuin alussa. On ihanaa päästä näkemään muutos läheltä, ja myös kurkistamaan asunnon kerroksiin pintaa syvemmältä. Viikko on siis varsinaista multitaskausta, mutta erittäin opettavaista sellaista!

Väliseinän kaato

Väliseinän kaato oli kirkkaasti viikon merkittävin tapahtuma. Se oli konkreettinen päätös seinäasian ja tilankäytön sumplimiselle ja toisaalta myös asia, joka muutti merkittävästi koko asunnon tunnelmaa. Olin toki ajatellut sillä olevan vaikutusta, enhän muuten olisi asiaa niin innokkaasti ajanut eteenpäin, mutta vasta seinän lähdettyä tuntui, että asunto heräsi uudella tapaa eloon (vaikka sen jälkeinen kaaos olikin hurja). Kun astuin ensimmäistä kertaa asuntoon heti seinän kaadon jälkeen, oli ilma sakeana pölystä ja lämpö vyöryi jo ovella iholle vaikka pienen asunnon ikkunat seisoivat avoimina. Ammattilaisten otsalla helmeili hiki fyysisen puserruksen jälkeen, mutta voi että, se kannatti! Tilaan tulvi heti enemmän valoa ja asunto jopa näytti isommalta kuin aiemmin.

Seinän purun aikana tosin hetken epäröin ja jännitin päätöstäni. Myönnän, että pahimmassa vaiheessa kun seinä oli murskana edessä, karmit revitty juuria myöten toisaalta, sähköjohdot roikkuivat ja eteinen loisti karuna, koin hetken hirvittävää tuskaa siitä, mitä oikein olen mennyt tekemään. Kaikki näytti jotenkin niin kovin armottomalle ja rujolle, että hetkellinen epävarmuus kuristi vatsanpohjaa. Mutta kun purkujätteitä siivottiin, seinää alettiin paikkaamaan ja kaikki paikalle saapuneet näkivät jo tulevaan, aloin itsekin näkemään ohi purun ja keskityin ajattelemaan, että lopputulos on lopulta parempi kuin lähtöpiste, mutta jotta sinne pääsee, on ensin otettava muutama askel taaksepäin. Onneksi mielen hetkellinen epävarmuus kesti vain hetken ja korvautui pian innolla, vaikka edessä onkin enemmän työtä kuin alussa ajattelin, kaikki on ihan varmasti sen arvoista!

Purkujätteen siivoaminen

Asia, jota ei amatöörinä tule ajatelleeksi remonttia miettiessä on remppajätteen järkyttävä määrä ja siitä eroon hankkiutuminen. Onneksi oma ammattilainen on päässyt päivien jälkeen poikkeamaan täyteen pakatun pakun kanssa kaatopaikalla, mutta kapeassa hissittömässä rappukäytävässä epämääräisten painavien ja piikikkäiden lohkareiden sekä lautojen raahaaminen ei ole mitenkään miellyttävintä työtä, puhumattakaan rapun jatkuvasta siivouksesta kun pöly ulottautuu ulos ja laudat hilseilevät portaisiin. Onneksi olen saanut hälytettyä apuvoimia kantoon, mutta silti, hyötytreeniä on remonttipäivinä tullut tehtyä enemmän kuin tarpeeksi.

Seinien paikkaus

Seinän kaadon jälkeen on luonnollisesti täytynyt paikata teräviä karmeja ja samaa on täytynyt tehdä myös eteiseen johtavaan oviaukkoon, josta poistetut karmit jättivät näkymän kantaviin tiiliin asti. Lisäksi asunnon seinät ovat kauttaaltaan täynnä osumia, epätasaisuuksia ja ihan vain hutiloiden tehtyjä paikkauksia. Olenkin suurella arvostuksella katsellut remppa-ammattilaiseni työtä niitä tasoittaessa, hioessa ja tasoittaessa sekä hioessa yhä uudelleen. Niissä on todellakin ollut työtä, mutta jokaisen työvaiheen jälkeen näyttää jo niin paljon paremmalle ja mietin jo mielessäni, kuinka ihanaa on sitten muuttaa huolella tehtyyn asuntoon.

Olen tajunnut sen, että en itse olisi ikinä onnistunut tekemään näin hyvää pohjatyötä ja kuitenkin samalla niin tehokkaasti, kuin ammattilainen. Parhaita päätöksiä onkin ollut ammattilaisen ottaminen ja keskittyminen itse lähinnä tukitoimiin, kuten siivoamiseen, tapetinpoistoon sekä muihin pieniin ja helppoihin remppatöihin, sekä tietenkin päätöksen tekoon. Koen, että ammattilainen maksaa itsensä takaisin lopputuloksessa, etenkin kun löysin monipuolisesti osaavaan ja tehokkaan tekijän.

Suunnittelutyö

Ei viikkoa ilman suunnittelutyötä. Kaiken lomassa olen sumplinut lattia-asioita ja miettinyt värejä. Nyt kun varmistui tulevalle viikolla lattian korjaus, olen innosta soikeana pohtinut väripalettia ja lattian sävyn vaikutusta seiniin. Samalla olen yrittänyt myös ratkoa kylppärien visuaalisia haasteita, valinnut listoja, tilannut lasiväliseinän, vertaillut pistorasioita, tavannut puusepän ja kaikkea sellaista, mitä kaikkea nyt rempan eteenpäin vieminen vaatiikaan! Näistä tunnelmista siis heti huomisaamuna kello kahdeksan takaisin remppajuttujen pariin!

Palailen muuten myöhemmin visuaalisiin valintoihin ja sen sellaiseen. Nyt kaikki on ollut vielä niin pohjatyötä, ettei moniakaan pintaratkaisuja ole ehtinyt lyödä lukkoon, mutta lisää niistä tuonnempana!

Jumpsuitit eivät yleensä ole juttuni, kuten harvemmin housutkaan. Housuissa tosin sentään on jonkinlainen istuvuusmahdollisuus, mutta haalareissa mittasuhteet harvoin menee yksiin. Kun koko on muuten oikea, jää mitta liian lyhyeksi selästä tai lahkeista. Kun taas yrittää tavoitella oikeaa pituutta, kärsii muu istuvuus. Ihan täydellinen ei ole tämäkään, mutta kun 2nd handina bongasin hauskan oranssin haalarin, päätin antaa mahdollisuuden. Sen istuvuus keskikropasta on yllättävän hyvä, eikä tällä kertaa haalari kirraa edes istuessa, mutta ei olisi pahitteeksi jos lahkeissa oli hieman lisää mittaa. Noh, se on silti lähempänä kuin moni muu jumpsuit.

Viime viikoilta kaikki kertyneet asukuvat tuntuvat olevan viikonlopuilta, sillä rempan keskellä kuljen yksissä ja samoissa pölyttyneissä lenkkareissa ja melko usein niiden parina on supermukava trikoomekko, joka saa ottaa iskuja miten paljon vaan. Pöly onkin viime aikoina istunut niin tiiviisti, että tuntuu, ettei perussaipuakaan irrota kaikkia pinttymiä ja hiuksissa tuntuu päivien päätteeksi kerros, kuin olisi käyttänyt överisti kuivashampoota. Noh, pölyisin ja likaisin vaihe on onneksi pian takana, kun alkaa jälleenrakentuminen, ehkä olo ja vaatteetkin freesautuvat!

Haalari: Miss Selfridge / Sandaalit: Moheda / Korikassi: & Other Stories