Sehän on jo huhtikuu! Kunnon kevät saapui silmänräpäysessä ja tällä viikolla olen tyytyväisenä liikkunut kevättakissa. Aika ihanaa!

Muuten ei kyllä niinkään. Tämä viikko on vielä ollut superkiireistä työjuttujen saralla. Tiistaina esittelin yhdelle asiakkaalle muutaman viikon ajan työstettyä päivitettyä somestrategiaa ja ja nyt parhaillaan työstän toiselle asiakkaalle nollasta kokonaan uutta somestrategiaa, joka pitää esitellä tiistaina, eli heti pääsiäisen jälkeen. Niinpä tänä pääsiäisenä työ on prioriteettilistan kärjessä. Nämä ovat sen verran isoja projekteja ja muutenkin jännittää esitellä asiakkaille omia ideoita ja konsepteja, että haluan tehdä pohjatyön todella huolella. Äänessä oleminen ei muutenkaan ole itselle luontevaa, joten senkin kannalta parempi, mitä huolellisemmin materiaali on tehty.

Nykyisellä tiedolla kuitenkin vihdoin tiistain jälkeen pitäisi helpottua. Kaksi kevään isoa projektia on hyvässä vaiheessa, tai riippuen toki tämän toisen vastaanotosta. Ensimmäisen palaute oli hyvää, olisipa tämän toisenkin. Kunhan siis vielä alkuviikon painan näitä työn alla olevia projekteja päätökseen, niin loppuviikosta olen ajatellut keskittyä kotijuttuihin, nimittäin vihdoin ensi viikolla kodista tulee kunnolla asumiskelpoinen. Viimeiset tasot asennetaan tiistaina ja loput putkityöt hoidetaan torstaina, se jos mikä on sekä jännää että ihanaa! Toki kaikenlaista pientä säätöä vielä täytyy tehdä, mutta tärkeintä on se, että pesutilat ja wc on toiminnassa, viimeistelyjä ehtii sitten asuessakin hoitaa.

Niinpä enää pieni työpuserrus ja sitten palkintona viikonloppu uudessa kodissa!

Asu on eiliseltä. Pääsiäisen kunniaksi halusin pukea päälle jotain keltaista, ja ainoita sellaisia evakkoon mukaan pakattuna oli tämä kirpparilta joskus ostettu pitsitoppi. Kevättakilla pärjäsi mainiosti, mutta ihan t-paita-kelit ei sentään vielä ole, mutta kyllä nekin sieltä vauhdilla tulevat.

Ihanaa pääsiäistä kaikille!

Pitsipaita & hame: Zara / Nilkkurit: Jonak / Laukku: Coccinelle / Takki: Mango

Olen malttamattomana odotellut, että kylppärin tasot saapuisivat tällä viikolla. Oikeastaan olen jo viikon päivät ollut toiveikas, että ne tulisivat minä hetkenä hyvänsä, mutta vielä ei ole kuulunut pihaustakaan. Laskujeni mukaan ilmoitettu aikahaitari pitäisi sulkeutua juuri ennen pääsiäistä, mutta nähtäväksi jää, toteutuuko se. Sinällään eihän tuo oikeasti katastrofi ole, jos venyykin ensi viikkoon. Mitäpä oikeasti olisin näinä päivinä ehtinyt tekemään, sillä vielä tällä viikolla (kuten edeltävälläkin) olen täystyöllistetty. Ensi viikolla pitäisi helpottua, joten siinä mielessä tasotoimitus ja tilojen loppuunsaattaminen silloin voisi olla jopa parempi. Mutta minkäs teet, kärsimättömyys puskee pintaan. Asumiskelpoisuus kun on kirjaimellisesti päivistä kiinni, joten sen ottaisi mieluummin aiemmin kuin myöhemmin. Plus toki olen tarkka, että pidetään kiinni siitä, mitä sanotaan, joten siinäkin mielessä kokisin tärkeäksi, että toimitus tulee ajallaan. Tai vähintään ilmoitus mahdollisista muutoksista, sillä ymmärrän toki, että näinä aikoina remonttirintamalla on ruuhkaa.

Kunhan saan kylppärit pakettiin, on tarkoitus raahata kausivaatteita takaisin varastoon. Eipä ne kauaa ehtineet olla esillä, tämäkin vihreä takki pääsi päälle vain kerran tänä talvena. Taisi olla peräti tätä kuuta kun kaivoin sen esiin laatikoista, mutta tällä viikolla vaihdoin jo kevyempään takkiin, joten se niistä paksummista talvivaatteista. Pitäisi tosin keksiä fiksu tapa säilöä tekstiileitä vanhan talon kellariin, mutta se jääköön pohdittavaksi kunhan nämä ykkösasiat on hoidettu.

Vaikka onkin ollut kiirettä, olen aika tosi innoissani asunnon valmistumisesta ja ylipäätään keväästä. Kodissa on vielä paljon rempparojua, mutta heti kun tiedän, että kaikki isot toimenpiteet sen suhteen on takana, kannan loputkin varastoon ja pesen lattiat – ja ikkunat. Kevätaurinko nimittäin on kertonut, että niissä on muutama pölykerros enemmän kuin mitä tavalliset talvikuukaudet olisivat saaneet aikaan.

Takki: KappAhl, saatu blogin kautta / Ruutumekko: Mango / Nilkkurit: Jonak / Laukku: LUMI
Kuvat: Nina, Tunnetila

Kaupallinen yhteistyö: Wallark

Hetkiä, jolloin asunto vihdoin monen kuukauden jälkeen alkoi kunnolla tuntua valmiille, oli jalkalistojen asennus. Ennen sitä asunto tuntui vielä remonttikohteelle, mutta heti kun näki seinää vasten kulkevat siistit lattialistat, oli kuin asunto olisi saanut pisteensä i:n päälle ja kokonaisuus tuntui yhtäkkiä jo lähes asutettavalle. Ehkä sen takia viimeisen remontin loppuvaiheen odotin erittäin kärsimättömänä, milloin päästään asennustyöhön. Listojen asennuksella oli senkin myötä merkitystä, että niiden paikoilleen saaminen saneli sähkötöiden etenemistä, pistorasiat nimittäin laitettiin paikoilleen vasta listojen asennuksen jälkeen.

Vaikka jalkalistat asennettiin vasta ihan remontin loppuvaiheessa, valitsin ne jo ihan alussa. Yksityiskohdilla on väliä, joten listojen ja muodon ja tyylin tietäminen varhaisessa vaiheessa tuntui itselle tärkeälle. Niinpä sisustuslistoihin erikoistuneelta Wallarkilta saapunut pitkä listalaatikko makasi asunnon seinää vasten useamman kuukauden odottamassa hetkeä, että pääsen avaamaan sen, maalaamaan listat ja asennuttamaan ne uuteen kotiin.

Keskikorkea jalkalista

Kuten muissakin yksityiskohdissa, myös listoja valitessa koin tärkeäksi ottaa huomioon asunnon edustaman aikakauden. Siksi halusin elegantit ja asteen verran perinteisiä listoja korkeammat jalkalistat. Muita kriteereitä listoja miettiessä oli niiden helppohoitoisuus, siksi esimerkiksi ylhäältä kapea kaareva muoto tuntui fiksummilta kuin pölyä keräävät päältä tasaisemmat listamallit.

Asunnon huonekorkeus olisi hyvin sallinut vieläkin korkeammat listat, ja mietin alussa myös sellaisia, mutta sitten käytännöllisyys voitti. Kun listakorkeus on 12 cm, kuten valitsemissani Wallarkin Floor 2 -jalkalistoissa, jää sen korkeus monen kalusteen alle ja näin ne on helppo saada aseteltua ihan seinää vasten. Lisäksi monella pistorasialla oli paikka jo melko matalalla, joten tämä korkeus salli niiden asennuksen ilman, että jalkalistan ylälinjaa tarvitsee rikkoa.

Tutkin useita vaihtoehtoja, mutta helsinkiläisen Wallarkin listat vetivät jo alusta asti puoleensa. Olin seurannut heidän ihanaa visuaalista Instagram-tiliään, joten tilasin ensimmäiset näytepalat jo viime kesänä. Wallarkin valikoima on klassisen kaunis, sellainen, josta ihan kaikki vaihtoehdot sopisivat täydellisesti vanhan asunnon henkeen. Listoja oli myös helppo mallata, niitä kun voi tilata 7 cm:n mallipalat kotiin. Tilasinkin ensin pari jalkalistanäytettä, mutta pian myös mallipaloja kattolistoista, jollaisia alkuun harkitsin asuntoon. Wallarkin valikoimasta löytyy nimittäin myös mielettömän upeita Euroopassa valmistettuja kattolistoja, rosetteja sekä koristelistoja.

Asunnon kaarevareunainen katto ja korkeat huoneet olivat kuin tehdyt kattolistoille, mutta koska tila on suht kompakti ja sitä hallitsee koristeellinen kakluuni sekä remontissa tehty väliseinä, tulin siihen tulokseen, että kokonaisuus pysyy rauhallisempana ilman. Silti mietin, että johonkin asuntoon vielä joskus tulevaisuudessa haluan sellaisetkin! Nythän nousevana trendinä selvästi myös viktoriaaniset koristelistat, jotka nekin näyttävät tosi upeille. Tosin seinälistat eivät olisi istuneet omaan asuntooni ihan vain sen takia, että mikään seinä tai sivu ei ole täysin suora, joten niiden asennus symmetrisiksi kokonaisuudeksi olisi ollut todennäköisesti mahdotonta (tai ainakin erittäin hankalaa).

Jalkalistojen asennus

Suurin osa Wallarkin tuotteista on valmistettu kierrätettävästä suulakepuristetusta polystyreenistä, mikä tekee siitä kevyen, taivutettavan sekä veden ja iskun kestävän. Lattialistassa on valmiina pohjamaali, joten se on helppo maalata kotona halutulla sävyllä. Tasapainoilin oikeastaan kahden maalisävyn välillä. Toinen vaihtoehto oli maalata ne lattian kanssa samaan sävyyn, eli vaaleanharmaalla Piazzalla, mikä olisi tuonut kauniin jatkuvuuden efektin ja pientä lisätwistiä kokonaisuuteen. Päädyin kuitenkin toiseen vaihtoehtoon, eli maalaamaan ne Tikkurilan Paperi-sävyllä, jolla olen maalannut myös muut asunnon valkoiset yksityiskohdat, kuten katon. Ajattelin sen antavan seinille kauniit raamit kun lista on samaa sävyä kuin ovien karmit ja katto. Näin hassuja värieroja eri listojen kanssa ei tule, vaan kokonaisuus sulautuu enemmän yhdeksi. Uskon tosin, että kumpikin vaihtoehdoista olisi toiminut, ja mikäänhän ei estä myöhemmin vaihtamasta sävyä jos siltä tuntuu.

Wallarkin jalakistat asennetaan liimaamalla, mikä tarkoittaa sitä, että säästyy naulanjäljiltä ja lopputuloksesta tulee siistimpi. Polystyreeniä pystyi leikkaamaan kuten MDF-listoja, mutta materiaali pölläyttää ilmaan tujumman hajun, minkä huomaa useiden leikkausten jälkeen (omia listoja jouduttiin leikkaamaan myös pituussuunnassa, jotta saatiin sekä pattereiden alle että lattioiden tasoeroihin sopiva kokonaisuus).

Asennuksessa kullanarvoiseksi osoittautui taipuisuus. Kun sanon, ettei asunnossani mikään sivu ole suora, todella tarkoitan sitä. Ylin satavuotiaan asunnon seinät ovat kaarevia, reunat vinoja ja lattia viettää (korkeuseroja saman huoneen sisällä oli jopa useita millejä). Se teki listojen asennuksesta pienen painajaisen, mutta taipuisuus helpotti työtä. Oli kuitenkin hyväksyttävä, ettei lopputuloksesta saa ihan täydellistä kun pohja ei sitä ole. Akryylimassalla reunoja tiivistäessä huomaa selvästi, kuinka paljon heittoa eri kohdissa on, mutta onneksi siihen kiinnittää huomiota vain läheltä ja jos tietää, mitä katsoa.

Wallarkin listassa erinomaista oli myös se, että listan takana oli kunnolla tilaa sähköjohdoille. Kiitos sen, kaikki johtovedot saatiin kulkemaan tosi kauniisti listojen takana, myös kohdissa, joissa piti saada useampi johto päällekkäin piiloon.

Kauniit sisustuslistat on ajaton yksityiskohta

Yksityiskohdilla on merkitystä, sen on huomannut hyvin konkreettisesti remonttia tehdessä. Olen tyytyväinen, etten varsinaisesti ole tehnyt valinnoissa kompromisseja, sillä kokonaisuus muodostuu juuri niistä, pienistä asioista. Toki 1900-luvun alun asuntoa remontoidessa tietyn epätäydellisyyden hyväksyminen on ollut välttämätöntä, ei vanhalta pohjalta voi odottaa uudenveroisuutta, mutta olen pyrkinyt huomioimaan sen valintoja tehdessä. Sitä paitsi, koen itse kaikkein tärkeimmäksi sopeuttaa valinnat asunnon jo olemassa olevaan henkeen eikä päinvastoin.

Koen, että valitsemani Floor 2 -listat istuvat kokonaisuuteen täydellisesti. Näissä Wallarkin listoissa on tosin sellaista ajattomuutta, että näkisin tämän saman listamallin toimivan ihan hyvin myös vaikka tietyn tyylisessä uudiskohteessa, riippuen tietenkin, millainen muu kokonaisuus on. Lisäksi ne tulevat kestämään käyttövuosia ja katsetta, listojen muotoon kun tuskin voi kyllästyä, mutta väriä on helppo halutessaan vaihtaa. Vaikka keveydessä on samaa kuin kipsilistoissa, on näiden kestävyys ihan eri luokkaa. Lisäksi materiaali pitää muotonsa, eikä elä samoin kuin puu. Toisin sanoen, olen erittäin tyytyväinen valintaan ja nyt kun listat ovat paikoillaan, ne tuntuvat juuri siltä miltä pitääkin, eheältä osalta kokonaisuutta. Hyvällä tavalla siltä, kuin olisivat olleet asunnossa aina.

Alekoodi Wallarkille

Wallarkin tuotteita ja näytepaloja voi tila Wallarkin oman verkkokaupan kautta. Toimitus on supernopeaa, kaikki kotimaan toimitukset saapuvat viidessä päivässä. Kun tilaat toukokuun loppuun mennessä, saat koodilla SW10 -10 % tilauksesi loppusummasta kun se ylittää 100 euroa.

Kaikki yli 500 euron tilaukset toimitetaan veloituksetta, mutta pienemmissä tilauksissa toimituskulu kotiovelle on 30 €.

Eli koodilla SW10 saat -10% 100 € ylittävän tilauksen loppusummasta 31.5.2021 asti.

Tässä aiemmassa postauksessa myös kuvia, joissa Floor 2 -listat näkyvät.