Remontti, Sisustus

Keittiöremontin jälkeen – uusi keittiö käytössä

Kaupallinen yhteistyö: Kitzen

Miten ihanaa olikaan alkuvuodesta ottaa käyttöön uudenkarhea ja puhtaasti omiin tarpeisiin suunniteltu keittiö käyttöön! Se on asia, josta iloitsen edelleen viikoittain näin puoli vuotta myöhemminkin. Keittiö tuntuu edelleen uudenkarhealle ja keittiötä katsoessa tulee aina hyvä lämmin fiilis. Olen niin monia vuosia asuttanut pieniä vuokra-asuntoja, joissa yksi jos toinenkin keittiön ominaisuus on lähinnä ärsyttänyt. Tuntuukin todelliselta luksukselta nauttia itselle räätälöidystä kauniista kokonaisuudesta.

Yksiön ajaton avokeittiö

Kaikkien niiden kokemusten jälkeen olikin selvää, että haluan laadukkaan keittiön. Se ei ole se kohta, jossa haluan pihistellä liikaa. Keittiö on kuitenkin käytössä joka päivä ja sen täytyy kestää aikaa sekä käyttöä. Kitzenin keittiössä ilahduttaa sellaiset pienet bonukset, kuten ovet eivät pamahda kiinni vaan laskeutuvat pehmeästi paikoilleen. Lisäksi laatikot liukuvat äänettömästi ja sulavasti edestakaisin, ja mikä parasta, pienten neliöiden kaikki kulmat on saatu optimoitua käyttöön mittatilausratkaisuin. Hyödynsin toki mahdollisimman pitkälle standardikokoja, jotta hinta pysyy järkevänä, mutta tässä kohtaa olisi hullua jättää ikään kuin viimeistely kesken ja olla hyödyntämättä kaikkia mahdollisuuksia, ne maksavat itsensä kyllä käytössä takaisin.

Koska asunnossa on väriä muissa tiloissa, halusin keittiöstä rauhallisen. Väri onkin klassinen valkoinen, mutta kapeakehysovet tuovat eleganssia kokonaisuuteen ja sopivat myös mielestäni täydellisesti viime vuosisadan alun asuntoon. Jos joskus kaipaa myös keittiöön enemmän väriä, sitä on helppo tuoda tekstiilit päivittämällä, uudella pöydällä tai vaikka seinämaalin vaihdolla, mutta juuri nyt en kaipaa mitään enempää.

Seesteisyyttä lisää se, että keittiön valonauha hipaisukatkaisimineen on upotettu, samoin kuin pistorasiat. Näin sivusta katsottuna kaappien alta ei puske esiin epämääräisiä ulokkeita, mikä oli itselle alusta alkaen toiveena. Jos pistorasiat ja valot olisivat seinässä tai kulmassa, katse ikään kuin hakeutuisi niihin, mutta näissä Kitzenin kaapistoissa on sokkeliosa myös yläkaapeissa, jonne saa tarvittavat yksityiskohdat upotettua.

Tekisinkö jotain toisin?

Silloin tällöin kysytään, että tekisinkö jotain toisin. Muualta asunnosta löytyy pari asiaa, mitkä tekisin nykyisillä opeilla ja havainnoilla toisin, mutta keittiön kohdalla on helppo todeta, että en vaihtaisi mitään. Kaikki toimii täydellisesti omiin tarpeisiin sekä istuu asuntoon. Rakastan sitä, että laskutilaa on runsaasti, tavallista korkeammat kaapit ovat todelliset tilaihmeet ja roskien lajittelu on nyt helpompaa sekä siistimpää kuin koskaan. Toki keittiö on pieni, kuten on koko asuntokin, mutta itselle se ei tunnu pieneltä. Mihin oikeastaan tarvitsisin enempää tilaa? Nytkin pari hyllyä odottaa täytettä, eli jokaisella tavaralla on paikkansa.

Jos tilaa olisi enemmän, olisin varmasti harkinnut mikroa, mutta koska sellaista en muutenkaan ole omistanut vuosikausiin, en oikein osannut nytkään kaivata. Ainoa asia, mitä mahdollista jälleenmyyntiä ajatellen olen miettinyt, on tiskikoneen potentiaalinen paikka. Nythän itsellä ei ole tiskikonetta, mutta ymmärrän, että joskus joku muu saattaa tarvita sellaista ja onhan se niitä ominaisuuksia, joita nykypäivän keittiöltä odotetaan. Yksin asuvana koin säilytystilan arvokkaammaksi kun tiskiä kertyy niin kovin vähän, mutta ei olisi ollut haitaksi miettiä, mihin pesukoneen voisi joskus tulevaisuudessa integroida. Tosin onneksi niitäkin on nykyään suht pienikokoisia ja Lapetekin hanassa on olemassa pesukoneliitäntä, joten myöhempi muutos ei välttämättä ole valtavan iso. Se onneksi ei vaivaa nyt, mutta hyvä pitää optiot auki myös tulevan suhteen.

Pesuallas kiskoilla

Erityismainintana laitteista pakko nostaa esiin Savon liesituuletin, joka sekin on upotettuna sokkeliin. Ihanan huomaamaton, mutta silti käytännöllinen. Liesituulettimessa on pari hyvää valoa ja luonnollisesti säädettävä imuvoimakkuus. On ollut ilo käytössä samoin kuin Blancon Etagon pesuallas. Kyseiseen altaaseen kuuluu vakiona ns. kiskot, jotka ovat olleet ihan superkäytännölliset arjessa. Asia, jota en tiennyt tarvitsevani, mutta jollaisen nyt ehdottomasti haluaisin tuleviinkin keittiöihin.

Kiskojen ansioista altaaseen tulee lisää työskentelytasoja, ja ne liikkuvat sekä irtoavat helposti. Lisäksi kestävät kuumaa ja luonnollisesti myös kosteutta, joten pannun tai lävikön voi laskea niille siinä missä vaikka kuivuvia astioita tai säilyttää tiskirätit. Kiitos niiden, astioita tai rättiä ei tarvitse säilyttää tason yllä, ja näin ne jäävät hyvin piiloon altaan suojiin lojumatta kuitenkaan pohjalla.

Yhteenveto yksityiskohdista

Yksittäisistä elementeistä on kyselty paljon, joten tässä vielä oman keittiön yksityiskohtia kootusti.

Keittiö: Kitzen
Taso: Tulikivi Fior di Pesco
Vetimet: Lankavedin Retro 96mm, lakattu messinki
Induktiotaso: Schlosser ID553-2B, 45 cm
Uuni: Electrolux EZF5C50V
Liesituuletin: Savo G-56 RST
Jääkaappi-pakastin: Whirlpool ART 6612
Tiskiallas: Blanco ETAGON 500-U Silgranit, helmenharmaa*
Hana: Lapetek Lino-A, messinki*

Keittiön pöytä: Pohjanmaan Aino, 90 cm
Keittiön tuolit: TON Chair no. 14
Seinämaali: Tikkurila Luja 20 himmeä, sävy Tikkurilan Valkoinen
Lattiamaali: Tikkurila Betolux kiiltävä, sävy Piazza
Kattovalaisin: Louis Poulsen Ring Crown 1
Listat: WallArk Floor 2*

*Saatu blogin kautta.

Katso myös: Keittiösuunnitelma

♡:lla Anna-Maria Arjasto

  • Jaa
Kesäasut

Kesäfiiliksissä

Tuskin olen ainoa, joka on nauttinut viime päivinä täysillä helteestä! Ainakaan päätelleen ihmismäärästä rannoilla, kallioilla ja puistoissa. Hyvä niin, sillä nyt saakin nauttia. Olen yrittänyt viime aikoina opetella päivitettyä työviikkorytmiä ja parempaa kalenterinhallintaa, minkä tarkoituksena olisi taata vapaaviikonloppuja aiempaa enemmän. Tai oikeastaan niitä ei ole juurikaan aiemmin ollut, työt ovat kulkeneet mukana viikon ympäri vuoden ympäri. Tänä keväänä havahduin siihen, että näin ei ole hyvä, jossain taustalla häilyi uupumuksen uhka. Niinpä mentorini kanssa pysähdyttiin miettimään keinoja vaikuttaa arkeen ja kiitos niiden muutosten, tänä viikonloppuna olen tehnyt todella vähän töitä. Myönnän, olen tehnyt, mutta oikeasti alta pari tuntia, eli en varsinaisesti juurikaan ja se on iso muutos aiempaan.

Sen sijaan olenkin nauttinut säästä ja ulkoillut niin, että pohkeet huutavat kaikesta kävelemisestä. Eilen tutustuttiin miehen kanssa Aurinkolahteen ja ylipäätään Vuosaareen, tänään käveltiin pitkät lenkit ystäväpariskunnan kanssa Kulosaaressa sekä Herttoniemessä. On kiva syventyä asuinalueisiin, jotka ovat lähellä, mutta kuitenkin jääneet vieraaksi. Samalla tulee liikuttua ja nautittua kesästä. Myönnän myös, että taustalla motiivina on myös asuntokuumeeni. Selaan päivittäin asuntoilmoituksia ja koska sijoitusasuntobudjetti ajaa pois ydinkeskustasta (ellei halua komeron kokoista yksiötä, mikä ei ole ihan ykköstoiveena), on ollut hyvä tutustua ympäröiviin alueisiin ihan fyysisestikin. Etsinnässä on siis sijoitusasunto, mutta myös flippikohde kävisi. Tokikin asuntomarkkinat ovat tällä hetkellä melko kuumentuneet ja on paljon huomioon otettavaa, joten suhtaudun melko rennosti, jos ei tärppää niin ei tärppää. Kyseenalaista hankitaa ei kannata tehdä, joten mieluummin odottelen ja katselen rauhassa, mutta olen toki valmis toimimaan jos kuitenkin speksit täyttävä sattuisi vastaan. Ja olisihan se huippukivaa, jos tärppäisi!

Tämä kuvien asu on kesäkuun alusta, muistaakseni. Nyt viime aikoina on riittänyt lähinnä kepeä kesämekko, ja hetkittäin sekin on tuntunut liialliselta.

Farkkuhame: Monki / Pellavapusero: ByPias / Korikassi: & Other Stories / Sandaalit: Daneris

♡:lla Anna-Maria Arjasto

  • Jaa
Koti & Sisustus

Puutuolin vahakäsittely

Olen viime päivinä tehnyt perusteellista siivousta. Remontin ja muuton jälkeen on jäänyt kulmia ja kaappeja, joihin on vain tunkenut tavaraa saadakseen jonkinlaista yleisjärjestystä aikaan, mutta ne ovat kuitenkin jääneet koko kevääksi sekalaiseen olomuotoonsa. Niinpä olen kaappi ja sohvan/lipaston/minkä lie alus kerrallaan järjestellyt, tyhjännyt ja ylipäätään siivonnut niitä pieniksi säläpesäkkeiksi muodostuneita kohtia. Ja miten ihanalta onkaan tuntunut saada alue kerrallaan siistiä! Tänään olin jo niin pitkällä, että lajittelin työkaluja ja pienremonttitarvikkeita muovilaatikoihin ja kiikutettavaksi kellariin. Vielä on pari maalin paikkausta jotka täytyy hoitaa, lisäksi muutama vastaava pikkujuttu, mutta sitten se on siinä!

Eniten valmis osa-alue on tällä hetkellä keittiö, mutta olohuone (jos sitä nyt huoneeksi voi kutsua) tulee hyvänä kakkosena (eikä kyllä mikään muukaan kaukana ole). Eilen siivosin keittiön viimeisen kaoottisen kohdan, eli kulmakaapin, ja kiitos sen, yhtäkkiä vapautui reilut pari hyllyä lisää säilytystilaa. Keittiö on muutenkin palvellut tällä hetkellä säilytystilan puolesta erinomaisesti. Kaikella on paikkansa, mutta väljyyttä riittää ja tilaa mahdollisille uusille astiahankinnoillekin on.

Pari viikkoa sitten viimeistelin myös keittiön tuolit. Olin ajatellut keittiönpöydän ääreen isoäitini vanhoja pinnatuoleja, mutta kun aikani katselin niitä pöytää vasten totesin, että ei vain toimi. Tuolit olivat liian matalat suhteessa pöytään ja lisäksi liian valkoiset. Keittiö on tällä hetkellä hyvin vaalea ja valoisa, mikä on ihanaa, mutta liika on liikaa. Kaipasin kotoisuutta ja lämpöä kaiken valkoisen rinnalle.

Aikani odottelin sopivia tuoleja tulevan vastaan Torista, mutta kun mieleistä mallia, väriä ja lukumäärää ei näkynyt, päädyin tilaamaan klassikkotuolien klassikkotuolit, eli TON nro 14 -wieniläistuolit. Koska olen (monen muun tavoin) mieltynyt rottinkiin, valitsin tuolit, joissa istuinosa on tukevaa rottinkia, joka luo yhtymäkohdan asunnon muihin osiin olematta kuitenkaan överi.

Tiesin jo tilausta tehdessä, että on olemassa riski, että tuolien sävy on liian vaalea, mutta elättelin silti toiveita, että todellisuus olisi lähempänä niitä kuvia, joissa sävy näyttäytyi tummempana. Niin ei tietenkään ollut. Käsittelemätön puupinta oli hyvin valju ja jopa hieman punertava, eli ei yhtään muuhun kokonaisuuteen istuva.

Puutuolien vahaus

Pohdin pitkään palauttamista, mutta huonekalujen palauttaminen tuntui ajatuksena raskaalle ja epäekologiselle, joten tartuin somen kautta tulleeseen vinkkiin, tuolien öljyämiseen. Tai oikeastaan vahaamisen. Domus Classicassa suositeltiin Osmon kirkasta puuvahaa, jossa yhdistyy öljy ja vaha juoksevaksi sekä likaa hylkiväksi kokonaisuudeksi.

Vähän jännitti iskeä pensselin kärki upouusiin tuoleihin, mutta onneksi varmuus löytyi parin vedon jälkeen. Puun sävy löysi kaipaamaani syvyyttä ja lopputuloksesta tuli todella nätti! Lämmin sävy, mutta ei kuitenkaan kellertävä. Nyt tuolien näkeminen ilahduttaa aina! Ne tuovat lämpöä keittiöön ja nivoutuvat muun asunnon väripalettiin. Kannatta siis nähdä vähän vaivaa, vaikka uudet kalusteet olivatkin kyseessä!

Kuvissa näkyy TON-tuolit ennen ja jälkeen vahauksen.

  • Jaa
Aiemmat postaukset