Kaupallisessa yhteistyössä Very Nicen kanssa.

Farkkuelämäni alkoi sinisistä suoran mallisista klassikkofarkuista, mukavista, mutta ehdottomasti ei liian tyköistuvista. Niitä käytin aina, yhdistettynä joko collegehuppariin tai neuleeseen. Elettiin 90-lukua ja sitä se oli siihen aikaan, ainakin meillä, muutamalla perusvaatteella pärjäsi hyvin koko kouluvuoden.

Sitten teini-ikä muutti vartaloa ja yhtäkkiä farkut eivät enää tuntuneetkaan hyville. Lantio leveni, vartalo naisellistui ja tuntui, ettei ne aiemmin tutulta tuntuneet farkkumallit enää istuneetkaan yhtään. Olo oli epävarma, vartalo ei tuntunut omalle. Vaihdoin hameeseen, tai oikeastaan housu-hameeseen (palaakohan sekin muoti taas jossain vaiheessa?), vaikka moni muu jatkoi farkuissaan ja onkin löytänyt niistä itselleen luottovaatteen.

Kului oikeastaan aika kauan, ennen kuin taas palasin farkkuihin. Se taisi tapahtua varovaisesti joskus parinkympin kynnyksellä, jatko-opintoihin ja työelämään siirtyessä. Pitäydyin tumman sinisessä, mutta löysin kapeat lahkeet. Tuskailin tosin edelleen matalien vyötäröiden kanssa.

Lantioni on leveä suhteessa vyötäröön, vaikkei se noin yleisellä mittapuulla olekaan leveä, ja selkäni on pitkä, mikä teki farkkushoppailusta tuskaa. Oikeastaan siinä vaiheessa taisin luulla, että kaikki farkut ovat lantiomallisia ja väärään kohtaan nousevia, ja siten ei vain yksinkertaisesti omaan kroppaan istuvia.

Siitä on tultu paljon matkaa ja monia sovituksia eteenpäin. Pillifarkkutrendi loksautti lopulta jotain kohdilleen. Kun löysin korkeavyötäröiset farkut ja vaihdoin sinisen syvään mustaan, tunsin ensimmäistä kertaa aikuisiällä olevani oikeastaan ihan sinut farkuissa. Kunhan vain onnistuin kaivamaan kiven alta ne itselle mittasuhteiltaan sopivat. Usein en onnistunut, tai jaksanut kahlata läpi vaihtoehtoja, joten pitäydyin mieluummin tutussa ja turvallisessa, eli hameessa.

Tätä kirjoittaessa tosin pysähdyin miettimään, kuinka ajaton ja iätön asia klassiset farkut oikeataan ovatkaan, ja veikkaan, että tapaani monelle suomalaiselle niillä on paikkansa ja roolinsa arjessa. Jollekin elämänvaiheittain tai kausittain, kuten itsellä, toisille taas osa viikoittaista pukeutumista.

Uusi Very Nice

Voimakkaan punaiset huulet ja niiden sisään painettu teksti: Very Nice. Nimi kuulostaa monista tutulle, logo ehkä näyttää uudelle.

Kyseessä on 70-luvulla perustetun keiteleläisen yrityksen farkkubrändi, jota alettiin valmistaa Lee Cooperin rinnalla 80-luvulla. Tuolloin se elikin kulta-aikaansa ja valmistus rullasi kotiseuduillaan. Siitä se onkin ehkä monelle oman ikäpolveni edustajalle tuttu. Lama-aika vaikutti myös farkkutehtaaseen, mutta viisaat ja välttämättömät muutokset nostivat yrityksen pinnalle ja juuri nyt Very Nice tekee uutta tulemista. Siksi siis uusi brändi-ilmekin, punaiset pusuhuulet. Mutta se on vain pintaa, uudistumisessa on lähdetty paljon syvemmältä. Ovathan markkinatkin muuttuneet, ja oikeastaan ne ovat juuri nyt täydelliset Very Nicen kaltaiselle lähellä vastuullisesti tuotetulle farkkubrändille.

Farkkujen valmistusprosessi värjäyksineen ja kulutuksineen kaikkineen voi olla äärimmäisen kuormittava ympäristölle, siksi Very Nicen omistajat ovat pysähtyneet miettimään, laskemaan ja karsimaan – joskaan ei laadusta. Laman vaikutuksesta valmistus jouduttiin siirtämään pois Suomesta, mutta toisin kuin monella muulla brändillä, se siirtyi vain 300 kilometrin päähän, Viron Volgaan. Siellä edelleen seisoo kokonaan oma tehdas, joka edelleenkin valmistaa kaikki Suomessa suunnitellut farkkumallit. Kuulemma tehtaasta löytyy pitkän linjan työntekijöitä, onpa jollain tullut jo 40 työvuottakin täyteen!

Jeans for every booty

Syitä itselle lähteä mukaan yhteistyöhön Very Nicen kanssa löytyi useita. Näin farkkunirsona kolahti tavoite siitä, että heidän valikoimastaan löytyisi farkut joka kropalle. Kokovalikoima onkin laaja ja malleja löytyy useita. Tämä näkyy myös yhteistyötahoissa. Pidän siitä, että erilaisuus näkyy aidosti.

Nyt tosin Very Nice elää vielä murroskautta. Uudistus ei koske vain brändi-ilmettä ja hienoja sloganeita, vaan se koskee myös farkkumalleja – ne halutaan tuoda tähän päivään. Nyt vielä monista Very Nicen farkuista löytyy strassikirjailuja ja sen sellaisia pieniä yksityiskohtia, jotka eivät ehkä ole modernin nuoren aikuisen mieleen, mutta tarjolle on tulossa entistä enemmän klassisia malleja. Sellaisia ajattomia käyttöä ja katsetta kestäviä. Very Nicella kuunnellaankin tiiviisti toiveita, joihin voidaan tulevien kausien suunnittelussa vastata.

Vastuullisuudella kuluttajien koteihin

Kolmantena, joskaan ei vähäisimpänä, tärkeänä syynä on vastuullisuus. Very Nicen farkut tuotetaan lähellä omassa tehtaassa, jossa on Pohjois-Euroopan suurin farkkupesula. Siksikin on tärkeää, että tehdään vastuullisia valintoja isossa kuvassa. Tämä tarkoittaa sitä, että myös yhteistyökumppaneiden vaaditaan noudattava tarkkaa eettistä säännöstöä ja lapsityövoiman käyttö missään vaiheessa on ehdottomasti kielletty.

Lisäksi ympäristölainsäädäntö otetaan huomioon raaka-aineissa, kemikaalivalinnoissa sekä työmenetelmissä, ja valmistuksessa noudatetaan eurooppalaista REACH-kemikaaliasetusta. Tehtaassa on panostettu uusiin ja ekologisiin teknologioihin, mikä vähentää esimerkiksi veden kulutusta farkkujen pesuprosessissa ja farkkujen valkaisuun käytetään ympäristöystävällistä ainetta. Farkkujen valmistus voi oikeasti olla todella ympäristöä ja työntekijöitä kuormittavaa, joten nämä eivät ole vähäpätöisiä asioita.

Uudelle ilmeellä ja vastuullisemmalla valmistuksella uskon, että Very Nice iskee juuri oikeaan kohtaan ja aikaan. Tälle on kysyntää, ja on hienoa, että niinkin arkipäiväisen asian kuin farkkujen parempi vaihtoehto tulee ihan läheltä ja vieläpä kohtuuhintaan. Esimerkiksi itsellä on parit Very Nicen farkut, joiden myyntihinta jää alle 100 euron.

Mustat pillifarkut on must

Tästä päästäänkin valitsemiini farkkuihin. Kun kerroin toiveistani Very Nicelle oli lista aika selkeä: tiukat pillilahkeet, korkea vyötärö, mustat, ei blingblingiä. Sovitin muutamia eri malleja, mutta oikeasti tiesin jo rekkiä selatessani, että oma valintani on Legging-malli. Mutta ei pidä säikähtää sanaa legging. Trust me, nämä eivät siis ole legginsit vaan ihan farkut. Eli eivät edes sellaiset jegginsit, joissa farkut on ommeltu kiinni ja materiaali menettää muotonsa hetikohta. Nämä vain ovat tyköistuvat, kapeat ja älyttömän mukavat. Ihan taatusti materialtaan mukavimmat farkut, mitä olen käyttänyt. Nämä olisivat muuten täydelliset, mutta vyötärö saisi olla omaan makuun korkeampi (näissä siis on perusvyötärökorkeus). Juuri nyt Very Nicella ei ollut omassa koossa korkeavyötäröistä mustaa pilliä, mutta pistin toiveen eteenpäin, jos vaikka ensi keväänä sellaiset jo löytyisi. Niinpä päädyin näihin muilta osin kriteerit täyttäviin.

Kakkosfarkuiksi valitsin vähän yllärivedon, tummansinisen Pirre Bootcut -mallin. En näe niitä talvifarkkuina, toisin kuin näitä kuvissakin näkyviä mustia, vaan ehdottomasti sitten kesäkäytössä boheemin puseron kanssa. Bootcut-malli on itse asiassa yllättävänkin imarteleva, etenkin kun lahkeiden antaa mennä kunnolla pitkiksi. Leggingissä valitsin tuumakoon 26/30, sillä pidän siitä, että tiukat lahkeet jäävät selvästi nilkkapituisiksi. Bootcut-mallissa taas 32 oli passeli pituus, eli ei hiponut maata, mutta laskeutui hieman jalkaterää kohti. Jos palloilee kahden koon värillä, suosittelen ottamaan pienemmän, mielestäni mallit olivat hieman tavallista väljemmät.

Mustalle oli selvästi synkkänä marraskuuna kysyntää, kuten ryhmäkuvasta näkyy, kaikki päädyimme mustiin. Mutta kuten kroppammekin, jokainen koki eri farkkumallin omakseen. Itsellä on tosiaan Legging-malli, Annalla (vasen reuna) Pirre Bootcut, Monalla (keskellä) Caramel ja Elsalla Carat. Joten vaikka nopeasti katsottuna näyttää yhtenevälle, jokaisella mallilla on oma muotokielensä ja mittasuhteensa.

Pakko näin lopuksi vielä kiittää tästä harmaasta kuvausiltapäivästä. Olipa huippujengi kasassa ja omakin julkisella paikalla kuvattavana olon hermoilu (kyllä, näin 11 blogivuoden jälkeen edelleen vieroksun sitä) jäi taka-alalle!

Kuvat: Maarit Vaahteranoksa

Tuntuu hassulle, että matka, joka on ollut puheissa jo viime keväästä, on nyt edessä. Tai ei ihan juuri nyt, mutta muutaman päivän päästä. Tällä hetkellä lattialla seisoo kolme erilaista potentiaalista matkalaukkua: rinkka ja peri erilaista pehmeää kassia, joiden välillä pitäisi tehdä valinta ja oikeasti alkaa täyttämään tyhjää sisältöä.

Tyypillisesti olen enemmän ex tempore matkailija, eli en suunnittele lähtöä kovinkaan ajoissa vaan teen päätökset ja suunnitelmat varsin kompaktilla aikataululla. Mutta jos jotain kohdetta, niin juuri tällaista on hyvä alkaa ennakoimaan hyvissä ajoin, Afrikkaan ja safarille lähtö kun vaatii vähän enemmän valmistautumista kuin edellisen illan kiirepakkailut.

Mitä kaikkea sitten olen jo ottanut huomioon, vaikka pakkaus itsessään seisookin vielä ihan vaiheessa?

Rokotteet

Onnistuttuani laittamaan oman roketekorttini niin hyvään talteen, etten nyt sitä tarvitessani enää löytänyt, jouduin tekemään soittelukierroksen selvittääkseni, mitä rokotteita olen aikoinaan Malesiaan lähtiessä ja muutenkin ottanut. Onneksi rokotehistoriat saatiin kaivettua naftaliinista ja niiden pohjalta kävin Aavan matkailuklinikalla konsultoinnissa ja täydentämässä rokotteita, eli otin samalla kertaa sekä viimeisen B-hepatiittirokotteen elinikäiseen suojaan sekä Tansaniaan suuntaaville pakollisen keltakuumerokotteen.

Malarian estolääkitys

Tansaniaan matkatessa suositeltavaa on malarian estolääkitys. Käyttökokemuksia kyseltyäni, ennakkoselvitystä tehtyäni ja lääkärin kanssa juteltuani päädyin siihen ehkä tänä päivänä yleisimpään lyhyen matkan estolääkkeeseen, eli Malaroneen. Se on parhaiten siedetty ja siten tuntui järkevimmältä vaihtoehdolta. Lääke tosin on todella hintava, joten koska meitä on useampi matkailija lähdössä, säästyi kuluja runsaasti sillä, että lääkkeet ostettiin Suomen reseptillä Tallinnan apteekista, jossa hinta oli suurin piirtein puolet halvempi. Oma parin viikon setti tuli maksamaan noin 50 euroa.

Muut lääkkeet

Malarian estolääkityksen lisäksi pyysin itselle varmuuden vuoksi matkapahoinvointilääkereseptin, joka sopii käytettäväksi rinnakkain estolääkityksen kanssa. Voin lapsena todella pahoin liikennevälineissä, mutta pahoinvointi katosi kasvettuani, tehden oudon paluun muutama vuosi sitten. Nyt ei tarvita pitkääkään aikaa istua ratikka- tai bussimatkaa ruuhkassa tai kuumassa, ja tuskastuttava pahoinvointi hiipii kehoon.

Koska monen päivän safarilla vietetään paljon aikaa autossa ja meno on kuulemma paikoin erittäinkin töyssyistä, koin järkeväksi varautua ja ottaa mukaan pahoinvointia ehkäisevän lääkityksen ja käyttää tarpeen mukaan. Näiden lisäksi pakkaan laukkuun käsidesiä, kipulääkkeitä kuukautiskipuihin, Imodiumia mahdolliseen ruokamyrkytykseen, laastareita ja voidetta hyttysen pistoksiin.

Viisumi

Tansaniaan suunnatessa on hyvä ennakoida myös viisumin suhteen. Vaikka se on mahdollista hankkia myös rajalla, tuntui itsestä järjettömältä jättää jotain sellaista matkan päälle, minkä voin hoitaa helposti ennakkoon. En halua käyttää pitkän matkanteon jälkeen yhtään ylimääräistä aikaa rajamuodollisuuksiin ja viisumiprosesseihin, joten nyt kun se on hankittuna netin kautta (saapui sähköisesti supernopeasti parissa arkipäivässä), ei asiaa tarvitse enää ajatella.

Pukeutuminen

Tällä matkalla myös pukeutumista täytyy ajatella tavallista enemmän ja useammasta kulmasta. Sansibarissa odottaa lämpö ja rantaelämä, mutta safarilla ihan toisenlaiset olosuhteet. Safarilla onkin huomioitava muiden muassa värien käyttö. Tummat sävyt vetävät malariaakin levittäviä hyttysiä puoleensa ja valkoinen likaantuu nopeasti. Parhaita olisi maanläheiset sävyt, niinpä itse pakkaan murrettuja ja neutraaleja sävyjä, mutta rohkeasti kyllä ripotellen mustaa ja valkoistakin mukaan, sillä yhden reissun takia ei ole järkevää uusia koko kesäkarderobia. Lisäksi tärkeää on kerrostettavuus, yötä vasten saattaa viiletä ja toisaalta vaatteet myös suojaavat auringolta. Mukaan siis myös ehdottomasti kunnon hattu!

Safarilla korot eivät tule kuuloonkaan, joten sinne pakkaan mukavia korottomia jalkineita, mutta Sansibarilla aion uskaltaa käyttää enemmän tyylisiäni kenkiä. Mukaan on siis lähdössä matalia sandaaleita ja espadrilloja. Tärkeässä osassa ylipäätään on myös mukavuus ja hengittävät materiaalit. Liikkeessä ja pitkiä aikoja autossa istuessa on välttämätöntä, että vaatteet ovat myös mukavat.

Matkalaukku

Koska safarilla ollaan jatkuvassa liikkeessä on kevyt ja järkevä pakkaus must. Lisäksi jeepeillä liikuttaessa kova matkalaukku olisi hyvin epäkäytännöllinen, joten yleinen suositus safarille onkin käyttää joko pehmeää laukkua tai rinkkaa. Pehmeä laukku olisi näppärämpi tavaroita purkaessa ja uudelleen pakatessa, rinkka taas ergonomisempi, joten saa nähdä, kumpaan päädyn.

Ravinto

Kasvisruokailijalle jää nähtäväksi, millaista safarinaikainen ruoka on, joten tässä kohtaa on hyvä pelata hieman varmanpäälle. Lääkäri suositteli ottamaan välipalapatukoita mukaan, sillä ruokailujen välissä saattaa kulua pidempiäkin aikoja, joten tarkoitus on pakata muutamia lämpöä kestäviä patukoita matkaan. Nämä auttavat myös mahdollisessa matkapahoinvoinnissa sekä siinä, jos jossain kohtaa omaan ruokavalioon sopivaa syötävää ei ole tarjolla.

Lisäksi sain hyvänä vinkkinä kuitujauheen ja maitohappobakteerit. Kuitujauhelisä auttaa, mikäli ruoka jää kevyeksi ja yksipuoliseksi, eli sitä on helppo lisätä veteen tai mehuun. Sitä onneksi löytyy jo kotoa kaapista vajaa pussi, mikä on helppo ottaa mukaan. Sain myös suosituksen Life-myymälän omista maitohappobakteereista, joiden aloittamisen aloitin pro-vinkkien mukaan jo menneellä viikolla, ottaen sellaisen joka aamu tyhjään vatsaan.

Työvälineet

Paljon päänvaivaa ennakkovalmisteluissa aiheutti matkalle mukaan otettava elektroniikka. Koska tarkoitus on olla tavoitettavissa ja tehdä tarpeen mukaan töitä myös paikan päältä, on mukana oltava siihen sopivat välineet. Haluan kuitenkin matkustaa kevyesti ja myös niin, että mukana olevat tavarat eivät ole niin korvaamattomia tai arvokkaita, että niiden perään täytyisi koko ajan stressata. Vaikka vakuutukset on kunnossa, haluan silti huomioida asian jo pakkausvaiheessa.

Nyt mukaan on lähdössä miniläppäri, kamera tarvikkeineen, kännykkä oheistarpeineen sekä pari ekstramuistikorttia kuville – niitä kun epäilemättä kertyy. Kaikki on syytä pakata hyvin, matkanteon töyssyjen ja myös safarin hiekkapölyn takia.

Muuta

Lisäksi matkaan lähtiessä on hyvä huomioida myös sellaisia asioita kuin adapterit virtalähteille, hyvät aurinkosuojatuotteet ja pakkaaminen muovipussittomasti. Muovipussien tuominen maahan kun on kielletty lentokoneiden pieniä nesteiden pakkaamiseen tarkoitettuja pusseja lukuun ottamatta. Tyypillisesti nostan rahaa vasta matkakohteessa paikan päällä, mutta nyt on aikomus vaihtaa mukaan dollareita safaria varten, ja nostaa paikallista valuuttaa juomarahoiksi ja muiksi kuluiksi paikan päällä.

Lisäksi lentoja silmällä pitäen kävin ostamassa tukisukat. Aloin sappileikkauksen jälkeen käyttämään sairaalasta saatuja tukisukkia lennoilla, ja totesin ne erinomaisiksi (joskin äärimmäisen rumiksi ja silmiin pistäviksi). Jalat jaksoivat paremmin ilman piiruakaan siitä turvotuksesta, mikä tyypillisesti aina lennon jälkeen tuntuu ja näkyy. Nyt edessä on pitkät lennot, joten haluan ehdottomasti tukisukat matkaan, mutta ostin sellaiset salonkikelpoisemmat mustat Stockalta. Eivät ole yhtä tujut kuin sairaalasukat, mutta kuulemma ajavat asian. Pian se nähdään!

Jää nähtäväksi, kuinka hyvät omat valinnat ovat, mutta ainakin olen googlannut aiheesta paljon ja kysellyt vinkit ja arviot jokaiselta safarilla käyneeltä tutulta, joten tällä mennään.

Eläinkuosit arveluttaa, ja tuskin olen ainoa. Olen pitkän tauon jälkeen alkanut hyväksyä niitä takaisin pukeutumiseen, mutta mieluusti pieninä paloina ja ehdottomasti klassisina linjoina.

Jos ei ole varma kuosista (oli se sitten eläinkuosi tai jokin muu voimakas kuvio) on varminta yhdistää se neutraaleihin ja yksivärisiin vaatteisiin sekä asusteisiin. Toinen oleellinen asia riittävän rennot yhdistelmät ja linjat. Pantteripusero näyttää huomattavasti vähemmän hyökkäävältä pidemmän ja rennon a-linjaisen hameen kanssa kuin tiukassa nahkahameessa. Niinpä eläinprinttisen hameen pariksi puin paksun ja väljän mustan neuleen. Sen lisäksi varman päälle pelaamista oli vielä maltilliset korot ja ylipäätään sopivan arkiset jalkineet. Tennarit kesällä tai klassiset kävelykengät talvella ovat varmoja valintoja vaativien kuosien pariksi.

Totta kai on ihanaa yhdistellä rohkeasti, mutta jos olo on epävarma, asun arkistamalla haastavatkin kuosit sujahtavat huomaamatta osaksi kokonaisuutta.

Tämä käärmekuosi huvitti hieman siitä näkökulmasta, että yksi niistä asioista, mitä kohtaan tunnen primitiivistä ja mittasuhteiltaan kohtuuttoman suurta pelkoa, ovat käärmeet. Hämähäkit tai muut hyönteiset, hiiret ja rotat tai muut tyypillisesti negatiivisia tunteita herättävät eläimet eivät lainkaan häiritse, saati muutkaan eläinmaailman otukset, mutta käärmeissä on jotain, joka aiheuttaa syvää ja ulkoa päin ehkä huvittavankin suurta pelkoa. Siksi käärmeprintin päälle laittamisessa on oma ironiansa.

Tähän liittyen tulin muutan ihan pari päivää sitten googlailleeksi Tansanian käärmekantaa. Virhe. Itsesuojeluvaistoni on selvästi ruosteessa. Varoitinkin jo miestä, että saattaa joutua kantamaan mut paikasta toiseen ihan varmuuden vuoksi. Todennäköisempää siis on, että kuolen käärmepelon aiheuttamaan sydänkohtaukseen kuin oikeasti käärmeeseen. Toivotaan silti, ettei kumpaankaan.

Neulepaita: Mango / Hame: Oasis Snake Frill, saatu blogin kautta / Kengät: Zara / Laukku: Cambridge Satchel Company

Valon vähyys tuntuu monella tapaa, mutta ihan jo vaikka siten, että tällä viikolla on ollut käsittämättömän vaikeaa päästä aamuisin käyntiin. Eilen aamun ensimmäiset tunnit menivät syvässä kankeudessa, jolta kahvikaan ei tuntunut pelastavan.

Nyt makoilen vielä miehen luona sängyssä ja yritän pala palalta hoitaa yksittäisiä työjuttuja, mutta haukottelen yhtenään kaiken lomassa. On aika hurjaa, miten lyhyessä ajassa energiatasot voivat romahtaa näin tuntuvasti ja miten fyysisesti se ylipäätään tuntuu. Mutta ei pitäisi valittaa, matka lähenee ja on vielä vaikka mitä, mitä pitäisi saada aikaan ennen lähtöä. Töiden to do -lista on pitkä ja pakkauskin pitäisi aloittaa hyvissä ajoin, tämänkaltaiselle matkalle lähtiessä kun on paljon eri asioita, mitä siinäkin suhteessa täytyy ottaa huomioon, olosuhteet ovat niin toisenlaiset.

Osaa töistä teen ennakkoon valmiiksi, osaa hoitamaan olen palkannut apukäsiparin (mikä tietty vähän jännittää, nimittäin lankojen ja pienten päätösten teon päästäminen omista käsistä, kun kuitenkin on itse loppupeleissä silti vastuussa) ja joitain aion ottaa mukaan silläkin uhalla, etten tiedä vielä vapaa-ajan määrästä tai nettiyhteyksistä. Työvälineet lähtevät siis matkaan ja ainakin voi naputella juttuja pitkien lentojen ajan, koska kuitenkaan nuku vaikka yön yli matkaankin. Koska varasin oman matkan eri aikaan kuin muu seurue, lennän myös eri lennoilla ja saavun perille Arushaan jo päivää aiemmin. Niinpä yksin lentäessä olisi ihan hyvä työrauha ja perillä ehtii sitten hetken levätä ja koota itseään, ennen kuin muut tulevat ja vauhti alkaa.

Ennen kuin siis siirrytään hetkeksi aurinkoisempiin maisemiin ja asukuviin, arkea marraskuun keskeltä. Eli lämpimiä takkeja, nilkkureita ja murrettuja sävyjä.

Tajusin itse asiassa vasta näin jälkeenpäin, että tämän muutaman päivän takaisen asun värit ovat melko jouluiset. Murrettua punaista ja sammalenvihreää kultaisilla yksityiskohdilla. Tästä takista en vielä viime talvena ollut ihan varma, mutta nyt katson sitä jotenkin uusin silmin ja olen alkanut kiintymään. Väri on ihana ja siihen on mukava uppoutua.

Suhtaudun edelleen eläinkuoseihin melko varauksella ja etenkin näin isoina pintoina kuin mekossa on, mutta ehkä se on väri, joka muuttaa kaiken. Näen nimittäin ensisijaisesti tummanpunaisen klassisen mallisen mekon enkä siihen painettua käärmeprinttiä.

Mekko: Oasis Berry Mekko* / Takki: KappAhl / Nilkkurit: Aldo / Laukku: Coccinelle
*saatu blogin kautta
Kuvat: Nina, Tunnetila