Kausivaatteita kaappiin päivittäessä oli hyvä hetki käydä vaatteet kriittisellä silmällä läpi ja pistää liian vähälle käytölle jäävä kiertoon. Niinpä nyt Zadaan 2nd hand -putiikkini on päivittynyt vaatteilla ja asusteilla, mikäli kiinnostaa, Zadaa-putiikkiin tästä! Zadaa toimii sovelluksen kautta, eli linkistä näkee valikoiman, mutta shoppaillakseen tulee ladata maksuton appi.

No jopas aika kulkee juosten! Hetki sitten aloitin blogipostauksen kuvitellen, että on vierähtänyt ehkä pari viikkoa siitä kun ehdin viimeksi viettää aikaa blogin äärellä, mutta mitä vielä, olikin kulunut kuukausi! Nyt jo enemmän. Eikä tunnu yhtään siltä. Nämä viikot vain katoavat sellaista vauhtia, että hetkittäin on ihan sivustaseuraaja olo.

Taisinkin aiemmin mainita, että aloitin kuukausi sitten intensiivisen kahden kuukauden työprojektin, jonka tiesinkin työllistävän paljon, mutta en osannut ajatella, kuinka paljon se sitoisi myös ajatuksia. Vastuulla on tällä hetkellä aika paljon, mikä tarkoittaa sitä, että niinä vapaahetkinäkin mieli raksuttaa jo tulevia juttuja ja kaikkea muistuttavaa. Olenkin yrittänyt olla itselle armollinen ja ajatellut, että kaikkea ei tarvitse juuri nyt ehtiä tai jaksaa, niinpä blogi on jäänyt tilapäisesti taka-alalle. Kiitos kuitenkin kaikista ihanista viesteistä, täällä olen edelleen, ja nyt jo tuo työprojekti on aika tarkalleen puolessa välissä, joten ennen kuin huomaakaan, alkaa taas olemaan aikaa muuhunkin.

Siitä vähän päälle, ja edessä on todella kauan odotettu loma. Vihdoin on alkanut tuntua siltä, että näin tuplarokotettuna tiettyihin kohteisiin maailmalla on jo ihan ok lähteä, niinpä tällä viikolla varasimme miehen kanssa lennot Italiaan. Se oli todella ex tempore kohde, ihan vain ajatuksella, että jonnekin olisi ihana päästä, ja koska Italiassa tuntuu moni käyneen viime aikoina, vaikutti se näinä aikoina hyvältä vaihtoehdolta. Sitä siis odotellessa.

Sitä ennen pitäisi kuitenkin päättää, mitä haluan tehdä asumisasioiden kanssa. Menin ja ostin sijoitusasunnon viime kuun lopussa, ja sen myötä tapahtunut intensiivinen asuntomarkkinoiden seuraus on saanut ajattelemaan, josko sittenkin myisin asuntoni. Vaikka jo tämän vuoden puolella. Ajatustyö on vielä kesken, mutta tällä viikolla olen ollut siihen vaihtoehtoon kallellaan, mutta pidätän vielä oikeuden muuttaa mieltä. Töiden lisäksi siis paljon ajateltavaa siinäkin. Ei ihan pieniä päätöksiä.

Toisaalta, asioilla on tapana loksahtaa paikoilleen, siihen luotan nytkin. Juuri tällä hetkellä on hektisempi vaihe, mutta sekään kestä loputtomasti ja varmasti muutaman viikon kuluttua olen monen muun asian suhteen viisaampi. Blogi siis saattaa vielä hetken päivittyä verkkaisemmin, mutta tarkoitus ei suinkaan ole tätä kuopata, ehkä vain testata erilaisia tapoja olla. Onhan tämä kulkenut elämässä jo vuodesta 2008, joten hyvä välillä ottaa vähän etäisyyttä ja antaa itselle tilaa inspiroitua.

Arvelin, että tämä on se viikko kun asiakkaat alkavat palailemaan lomilta ja sähköposti heräilee eloon heinäkuun hiljaisuuden jälkeen, mutta enpä osannut odottaa, millaisella rytinällä arki alkaa. Kaikki todellakin palasivat juuri tällä viikolla lomilta täynnä energiaa, yksi jos toinenkin projekti starttasi ja kalenteriin tipahti palaverikutsuja vähän liiankin lyhyellä varoitusajalla. Siinä sai omat suunnitelmat ja varaukset väistyä, ja vielä jäi viikonlopullekin tekemistä. Tarjoaakohan tämä viitettä tuleviin viikkoihin vai tasaantuuko arki vauhdikkaan alun jälkeen? Se jää nähtäväksi.

Tällä viikolla oli tarkoitus viettää lomapäivää tiistaina ja tehdä jotain kivaa yhdessä miehen kansa, joka on ollut sitten heinäkuun alun kaikki viikonloput töissä ja siten yhteistä aikaa kesäjutuille on jäänyt valitettavan vähän. Itsekin olen seuran puutteen takia jäänyt herkemmin kotiin lähinnä haaveilemaan uusista kesämuistoita. Tarkoitus olikin suunnata päiväretkelle Suomenlinnaan, minne toki suuntasimmekin, mutta kiitos viime hetkillä täyttyvän kalenterin, reissu supistui supistumistaan ja lopulta oli vain parin tunnin pyrähdys ja sekin meni osin puhelimessa roikkuessa. Noh, ensi perjantaille on varattu miniloma Karkkilaan, joten silloin olisi parempi onnistua pitämään päivä työvapaana.

Olkalaukku twistillä

Mukana alkaneessa arjessa on kulkenut vahvasti uusi laukku, kotimaisen suunnittelijaduon Kuula + Jylhän While-olkalaukku. Kirjoitin tällä viikolla asiakkaan someen, että syksyn trendinä on sporttityylin sulautuminen arkeen ja luulen, että tämä Suomenlinnan asu edustaa melko hyvin sitä. Collegemekossa on sporttiviba, mutta klassinen nahkalaukku ryhdittää kokonaisuutta.

Essi Kuulan ja Marika Jylhän jalkine- ja asustemallisto suunnitellaan ja valmistetaan Suomessa sekä Virossa, oman studion lisäksi pienellä laukkupakalla Tallinnassa. Asusteet ovatkin joko uniikkikappaleita tai pieniä sarjoja. Valikoimasta löytyy ihania karkkivärisiä laukkuja ja lompakoita, mutta myös klassikkovärejä kuten konjakinruskeaa ja mustaa.

While-laukku on kompaktin kokoinen, mutta varsinainen tilaihme (imee sisäänsä perusjuttujen lisäksi esimerkiksi Olympuksen kamerani) ja näppärä bonus on piilotasku läpän ulkopuolella, eli piparkakkureunan sisällä. Koska vilkuilen kännykkääni usein, tässä laukussa sen saa helposti ja huomaamattomasti sujautettua läppään nopeasti esiin kaivettavaksi tai kurkattavaksi. Näin ei tarvitse availla koko laukkua ja kaivella sen sisältöä liikkeellä ollessa. Pieni asia, mutta itse olen kokenut äärettömän käytännölliseksi! Plussaa sekin, ettei läppä pullistu liikaa suuren kännykkäni kanssa, vaan pysyy edelleen siistin näköisenä. Kuula + Jylhän mallisto löytyy Weecosin valikoimasta.

Collegemekko & Pellavatakki: & Other Stories / Laukku: Kuula + Jylhä, saatu yhteistyön myötä / Sandaalit: Park West