Nappasin jo jonkin aikaa sitten jostain blogista talteen kepeän viimeisin -bloihaasteen, johon vasta nyt sain aikaiseksi naputella vastaukset. Harvinaista, että jaksan pitkän maanantaipäivän jälkeen viettää vielä blogiaikaa!

Viimeisin viesti: Koska tätä kirjoittaessani on sekä WhatsApp -ruutu että Messenger -ikkuna auki, muuttuu viimeisin viesti koko ajan. Mutta juuri nyt se on seuraava miehen kanssa käytyyn keskusteluun: ”Haha! Ehkä ei vaan ole löytynyt oikeaa porkkanaa ;)” En edes yritä avata kontekstia, liian polveilevaa kaikkine pitsaa syövine koira-animaatioinen ja pupukuvineen. Tuskin siis avautuisi edes yrittämällä.

Viimeisin ruoka: Iltaruoaksi söin kananmunaa kera paistetun parsakaalin. Se on hyvin tyypillinen arkiruoka itselle, toinen vaihtoehto on ruokaisa smoothie, eli en enää iltaisin kaipaa sen kummempia ruokia saati lämmintä ruokaa, joten kunnon smoothiekin käy mainiosti. Olen ehdottomasti aamupainotteinen syöjä, eli aamulla en pärjää ilman syötävää, mutta illalla helpostikin.

Viimeisin itku taitaa liittyä työasiaan, tai pikemminkin stressin ja pinnaa koetelleiden asioiden kulminoitumiseen kuun taitteessa. Liikutun helposti, mutta en varsinaisesti itke kovin herkästi.

Viimeisin nauru: En naura ääneen tavattoman paljon, mutta naurahtelen usein ja niin arkisille asioille, etten edes muista niitä jälkikäteen. Tänään olen taitanut lähinnä hymyillen hymähdellä, mutta eilen taisin naurahtaa nykytanssiesityksen jälkeen parin yksityiskohdan luotua otollista pohjaa keskustelun sävyttymiselle huumorilla.

Viimeisin hermostuminen liittyi niin ikään stressiin ja oli melko tarpeeton älähtäminen äidille, jolla on tapana olla hyvinkin tiiviisti yhteydessä. Itse ei aina millään jaksaisi, enkä ole puhelimessa jaarittelevaa tyyppiä, joten pari viikkoa sitten hermostuin joutuessani sanomaan samoja asioita yhä uudelleen ja kokiessani väsyneenä, ettei juuri nyt millään jaksaisi kuulla itselle tuntemattoman äidin tutun asioista ja vastailla irrelevantteihin kysymyksiin. Hermostun hyvin harvoin mistään, mutta ehkä äitini kanssa meillä on niin kovin erilainen tapa olla ja kommunikoida, joten toisen jatkuva tekemisissä olon tarve saa välillä arjessa tuskastumaan ja kokemaan jonkinlaista oman tilan kaventumista, mikä taas saattaa saada aikaan voimakkaankin vastareaktion.

Turhaudun ylipäätään helposti todella tiiviiseen tekemisissä oloon, sillä kaipaan runsaasti omaa tilaa. Äidilläni taas on päinvastoin, mikä aiheuttaa jatkuvaa kipuilua siinä, etten vain pysty tarjoamaan toiselle niin vahvaa sosiaalista vastinetta kuin mitä toinen jatkuvasti tuntuu janoavan. Vaikka toisaalta, ei asian pitäisi olla yksipuolista, mutta mitä enemmän äidille ikää karttuu, sitä enemmän tasapainoilun velvoite tuntuu omille harteille kasaantuvan vaikka asioista olenkin sanonut. Se sitten välillä pitkän päivän jälkeen saattaa kulminoitua kipakampiin sanavalintoihin, mistä sitten seuraa ikävä pistos, sillä eihän toinen pahaa tarkoita.

Viimeisin ostos oli tänään kasa mandariineja matkalla jumpasta kotiin. Jumppaa ennen taas poikkesin nopeasti Marks&Spencerillä ostamassa sukkahousuja reissua varten.

Viimeisin muutos sisustuksessa. Hmm, en nyt hetkeen ole tehnyt muutoksia. Viime viikot ovat olleet sen verran kiireisiä, että kotonakaan tiskivuoren pienentämistä tai leikkokukkahankintoja kummempaa ole tullut tehtyä. Edellinen kokonaisuuteen isommin vaikuttava tekijä taisi olla kun siirsin vaaterekkini pois sängyn läheltä ja työnsin sängyn seinää vasten. Muutos oli erinomainen nukkumamukavuutta ajatellen, joskaan en enää näe sängystä ulos ikkunasta, mikä tietenkin harmittaa viikonloppuaamuisin. Mutta tuostakin muutoksesta on jo vierähtänyt viikkoja.

Viimeisin lukemani blogiteksti on ehdottomasti työhön liitännäinen, itse asiassa Anikon Herkku-postaus aiemmin tänään. Huomaan, että blogien kuluttaminen liittyy hyvin paljon työhön, enkä niinkään enää omalla ajalla jaksa blogeja enää seurata, mitä nyt ihan lähimpien kavereiden blogit tulee säännöllisesti kurkattua läpi, oli niihin sitten tullut postausta tai ei.

Viimeisin suunnitelma liittyy tietenkin Roomaan! Tai oikeastaan tähänkin varmaan löytyisi työliitännäinen vastaus tältä päivältä, mutta Rooma kuulostaa huomattavasti kivemmalle. Eilen illalla selailin jäätelöpaikkoja ja laitoin talteen 2nd hand -myymälöiden osoitteita, joten reissun suunnittelu on näinä päivinä vahvasti läsnä ja se on ihanaa!

Kuva: Elsa, Oi mutsi mutsi

Koko viikonlopun on vaivannut orastelevan flunssan oireet ja oleminen ollut tasapainoilua siinä, pitäisikö levätä vai lähteäkö liikkeelle. Ei muuten, mutta en niin millään haluaisi olla kipeänä ensi viikon reissuilla. Olenkin yrittänyt levähtää ne hetket kun olen ollut kotona, kuten vaikka perjantai-illan ja rauhallisen lauantaiaamun. Tänään suuntasin nykytanssinäytökseen Kaapelitehtaalle ja eilen oli pikkujoulukauden korkkaus blogikollegoiden kanssa.

En ole vähään aikaan käynyt ulkona illanvietossa, joten oli kiva käyttää hieman juhlavampi tilaisuus hyväksi ja kaivaa kaapista päälle jotain arjesta poikkeavaa. Sametti ihastuttaa tänäkin talvena erityisen paljon ja toivoisin löytäväni arkikäyttöön sopivan samettihameen.

Tämän samettimekon kohdalla tosin jäin miettimään, mahtaakohan se näyttää ihan 70-luvun sohvanpäälliseltä. Mahdollisesti, mutta tykkään siitä sekin uhalla, että mekossa on pikkuiset olkatoppaukset, joita lähtökohtaisesti välttelen ihan sen takia, että hartiani ovat muutenkin varsin selkeät ja vahvat, enkä niin välitä korostaa sitä ominaisuutta. Mutta tässä mekossa se ei jotenkin häiritse. Ehkä kietaisumallisuus tuo sopivaa siroutta yhdessä syvään uurretun pääntien kanssa.

Juhlakauteen sopivat korvakorut löysin sattumalta Sofinahista. Harmikseni ohikulkumatkalla huomasin liikkeen olevan lopettamassa ja koko valikoiman olevan isossa alennuksessa, joten en voinut olla tarttumatta tarjoukseen, jossa sain kahdet korvakorut yhden hinnalla. Etenkin kun olin samoja korvakoruja pyöritellyt jo pari kuukautta sitten. Ehkä nappaan toiset niistä Roomaankin mukaan, ja saatanpa pakata tämän mekonkin illallista ajatellen. Saa nähdä, pitäisi jossain välissä ehtiä ja jaksaa pakata, mutta alkuviikko näyttää vähän huolestuttavan kiireiselle. Toisaalta, on sitä ennenkin myöhään edellisyönä ladottu vaatteita matkalaukkuun, joten kai se niinkin toimisi.

Samettimekko: & Other Stories / Laukku: Rebekka Minkoff / Korvakorut: Lily and Rose
Mekkokuvat: Nina, Tunnetila

Kaupallinen yhteistyö: Break Sokos Hotel Flamingo

Lauantai aukesi syvän harmaana marraskuun puolivälin päivänä. Sellaisena, jona olisin vain kömpinyt syvälle sänkyyn harmittelemaan harmautta, ellei olisi ollut jo ohjelmaa kalenterissa. Ohjelmaa, joka käänsi huomion harmaudesta uusiin elämyksiin. Ja juuri sellaisia tämän pimeyden keskellä tarvitseekin. Tai arjen ylipäätään.

Katselin junan ikkunasta sadetta enteilevää maisemaa matkalla Myyrmäkeen. Se oli kuitenkin vain välietappi, tai toinen niistä. Myyrmäessä nimittäin sijaitsee Vantaan taidemuseo ja sieltä taas ei ole pitkä matka Pohjoismaiden suurimpaan viihdekeskukseen ja siellä odottavaan kahdenkeskiseen viikonloppuun elämyshotellin Break Sokos Hotel Flamingossa, sopivasti juuri vuosipäivän kynnyksellä.

Mutta ei hypätä ihan vielä Kauppakeskus Jumbon vieressä sijaitsevaan Flamingoon vaan Aviapolikseen. Se on monelle lentokentälle junalla matkanneelle tuttu nimi radan varrella, vain muutama pysäkki Vantaan Taidemuseolta ja muutaman minuutin bussimatka Flamingosta. Syvältä maan alta noustessa taivas oli jo auennut ja tihutti viileä vettä juuri sen verran, että sai empimään kannattaako sateenvarjon esiin kaivaminen lainkaan. Mutta onneksi matka oli lyhyt Aviapoliksen sydämessä sijaitsevaan Ilmailumuseoon, joka on täynnä oikeita lentokoneita ja ilmailun tarinaa. Sieltä löytyy jopa hurmaava ihan oikea vanha Finnairin kone, jonne voi kavuta sisälle. Ilmailumuseo on erinomainen kohde poiketa matkalla Flamingoon tai Flamingosta, eli viikonlopun pääetapistamme.

Flamingon harmonia

Vaikka ei Viihdekeskus Flamingoa voi ohjelmamahdollisuuksien puutteesta syyttää, päin vastoin, vajaan vuorokauden mittaisen miniloman aikana joutui todella tekemään valintoja mahdollisuuksien välillä. Etenkin kun halusimme myös harmoniaa, eli yhteistä aikaa yhdeksännen kerroksen Superior-huoneessamme, jota reseptionisti harmoniaksi kutsui. Sitä se todella tarjosi. Näkymä suuresta ikkunasta oli rauhoittavan utuinen. Etäinen loputon äänetön liikenne, tihkussa pirstaloituvat valot ja kaukana horisontissa näkyvät tutut kulmat.

Huoneen sisustus toi mieleen Kööpenhaminan sisustusputiikkien sirot pastelliset esineet ja materiaalivalinnat loivat kokonaisuuteen ylellistä tuntua. Niin rakastan sitä, että hotellien sisustussuunta on pois puunvärisestä ja lähemmäs harmonisia ja ennen kaikkea persoonallisia ratkaisuja. Sitä selvästi tarjoilee Break Sokos Hotel Flamingon jo uusitut huoneet, vaikka vaihtoehtona on leikkisämpiäkin kokonaisuuksia erilaisiin lomailutarpeisiin. Tämä seesteisyys sopi hyvin parisuhdelomaan, ja kokonaisuuden tietenkin kruunasi kylpyamme!

Itsellä kylvyt kuuluvat nimenomaan erityisiin hetkiin ja lomiin, ennen kaikkea yhteiseen aikaan, sillä kylpeminenkin on kivempaa seurassa. Vaahtovuoren keskeltä ei tehnyt mieli liikkua ja se oli sellaista ihanan hidasta yhteistä aikaa. Vaikka kylpeminen voi kuulostaa vaisulta siihen nähden, että hissimatkan päässä sijaitsee Flamingon vesipuisto ja kylpyläalue, joka on K-18, eli vain aikuisille tarkoitettu.

Pidän Flamingon kylpylästä, vaikka edellisestä vierailukerrasta olikin ehtinyt vierähtää vuosia. Muina kertoina span puoli on noussut esiin eteerisenä kokonaisuutena, jossa saa olla ihanassa levollisuudessa tunnelmallisessa valaistuksessa. Olenpa joskus käyttänyt spa-palveluitakin. Nyt lauantai-iltana kylpylässä uhmattiin marraskuun harmautta ja tunnelmaa kohotti DJ. Istuimme matalassa lämpimässä altaassa ja siemailimme Aperol Spritzejä (jotka muuten itseällä ovat ihan lomajuoma), ihan kuin olisi ollut paljon eteläisemmillä leveysasteilla. Puhuimme työhaaveista ja muutosmietteistä samalla kun juoman jäät sulivat kylpylän lämmössä.

Kolmen ruokalajin illallinen

Aika kului huomaamatta ja kun vilkaisimme kelloa, olimme jo myöhässä illalliselta. Onneksi matka oli lyhyt.

Meille oli varattuna pöytä viereisestä Meksikon makumaailmasta inspiroituneesta Amarillosta. Flamingosta löytyy runsaasti ravintoloita, samoin kun Jumbon puolelta, söimme esimerkiksi aiemmin päivällä herkullista lounasta korealaisessa ravintolassa.

Paljon on muuttunut niistä ajoista kun käytin ostoskeskuksen palveluita lähes päivittäin. Mutta oli edelleen paljon samaakin. Oikeastaan itsellä ja Flamingolla on jotain yhtenevääkin, eikä edes tarvitse heittäytyä ihan kuvainnolliseksi, Viihdekeskus nimittäin avattiin vuonna 2008 ja samaisena vuonna siirryin opinnoista päivätyöelämään ja aloitin ihan uuden vaiheen elämässäni. Olin peräti kuusi vuotta kestäneessä työsuhteessa ihan siinä vieressä, kehä kolmosen toisella puolella nousevissa Business Parkeissa, Vivace-rakennuksessa. Niin monta kertaa olen livahtanut parkkihallin läpi Jumboon lounasajalla tai poikennut työkavereiden kanssa ruokailemassa Flamingossa, muiden muassa juuri Amarillossa.

Oli siis itselle jollain tapaa nostalgista palata tutuille kulmille takaisin. Lisäarvoa toi jakaa se läheisen kanssa, kertoa missä on kulkenut ja muistella noita aikoja, jakaa toisen kanssa paloja aiemmasta elämästä, joita ei enää edes kotikuvioissa muistakaan. Siksi ehkä en osaa suhtautua Flamingoon ihan tuorein silmin, se on niin kotoisa, mutta miehelle tämä oli ensimmäinen kerta, niin Jumbossa kuin Flamingossa.

Amarillossa keskustelimme siitä kuinka otollinen paikka Flamingo on majoittua esimerkiksi ostosreissua ajatellen. Jumbo on vieressä, Tammiston myymälät ja outletit lähellä eikä Helsingin keskustaankaan ole suoralla bussilla pitkä matka. Ja ilmeisen moni on ajatellut niin, lauantai-iltana Viihdekeskus oli vilkas ja ilman pöytävarausta tuskin olisimme mahtuneet Amarilloon. Sokos Hotel Flamingo laajentaa parhaillaan ja kun työ on alkuvuonna 2019 valmis, on kyseessä Suomen suurin hotelli. Flamingosta kiehtovan tekee myös se, että käytännössä koko loman voisi viettää yhden katon alla. Jumbon ja Flamingon kun yhdistää katettu ja putiikeilla varustettu silta ja kokonaisuudesta löytyy niin ravintoloita, hohtominigolfia, leffateatteri kuin kauneushoitoloitakin. Puhumattakaan kaikista ravintoloista ja kaupoista.

Viihdettä moneen makuun

Pidimme vaihtoehtona vielä myöhäisillan elokuviin menoa, viereisessä Finnkinon elokuvateatterissa kun pyöri näytöksiä lähes puoleen yöhön asti. Lopulta kun pääsimme takaisin huoneeseen, tuntuikin ihanalta vain kölliä superleveällä sängyllä (ah, miten rakastankaan hotellisänkyjä), kuunnella musiikkia, treenata Macarena-tanssia Youtube videon opastuksella ja kuunnella vanhoja diskohittejä. Sään harmaus, menneistä ajoista muistuttava miljöö ja  vielä vanhempien aikojen musiikki oli oivaa laukaisemaan sellaisen hyvänlaisen entisten aikojen muistelun.

Toisaalta sekin on ihanaa tällaisissa irtiotoissa, ajatuksetkin irtaantuvat kotiympyröistä ja tuulettavat omia muistoja. Parhaimmillaan maisemanvaihdokset ihan huomaamatta tuovat uutta jaettavaa suhteeseen ja herättävät sellaisia keskusteluja, jotka niissä perusrutiineissa jäävät jalkoihin. Itsellä on voimakas tunne siitä, että tämäkin suhteemme lähti lentoon vasta kun aloimme tehdä yhdessä arjen ulkopuolella. Lähdimme pienille lomille ja otimme viikonloppuja yhdessä jossain muualla. Siinä ikään kuin keskittyi ilman häiriötekijöitä siihen, kuka ja mitä toinen on, lisäksi sai kohdata toisen tavat toimia erilaisissa ympyröissä. Ja siitä haluan pitää kiinni myös näin suhteen edetessä. Elämä on kuitenkin pääasiassa ihan vain arkea ja rutiineita, mutta sitä on niin helppo rikkoa yksinkertaisilla asioilla ja pienikin maisemanvaihdos on siihen erinomainen tapa.

Vegaaninen aamiainen huoneeseen

Uskallan väittää itseäni, tai oikeastaan meitä molempia, melko kokeneiksi hotellikävijöiksi, mutta silti hotelliin saapumisessa on aina jokin juttu, joka ihastuttaa ihan joka kerta. En ehtinyt kyllästyä hotelleihin edes työmatkaillessani aktiivisemmin. Hotelli on vähän kuin oma maailmansa joka kerta, ja siksi on kiva nähdä erilaisia ja fiilistellä kunkin tunnelmaa. Kuten vaikka nyt tällä reissulla harmoniaa.

Flamingo oli kuitenkin erilainen kokemus kuin monet muut hotellit jo ihan näyttävän spansa ja läheisen viihdetarjonnan puolesta, mutta myös siksi, että tällä kertaa otimme aamiaisen huoneeseen. Voitteko kuvitella, en ole koskaan aiemmin nauttinut hotelliaamiaista huoneessa? Tämän jälkeen ihmettelin, miksi en.

Miten ihanaa, ettei tarvitse pukea päälleen vaan aamiaisen voi syödä kylpytakissa. Lisäksi sen saa nauttia rauhassa ja juoda vaikka kahvin sängyssä. Herkullinen aamiainen tuotiin täsmällisesti sovittuna kellonaikana ja hopeatarjotin kannettiin ikkunan äärelle. Runsaasti hedelmiä, sämpylöitä, tuoremehua ja tietenkin riittävästi kahvia. Kaikki toiveestamme vegaanista, erikoisruokavaliot siis huomioidaan myös huonepalveluaamiaisissa. Tähän voisi tottua!

Break Sokos Hotel Flamingo, olit hyvä meille. Mutta voi, kuinka nopeasti aika menikään. Ihan liian nopeasti!

Tällä hetkellä lattialla lojuu purkamaton jumppakassi, jonka sisältö huutaa pyykkiin pääsyä. Puolittain auki revitty ja epämääräiseksi tavaravanaksi purkautunut reppu viikonlopulta ja jossain sen keskellä kumossa työkassi avainnippu vieressään. Pöydällä makaa kamera muistikorttiluukku auki ja sängyllä seisoo viikonloppuna ostettu Rooman matkaopas. Sohvan päällä kohoaa viime viikonloppuun ajateltuja vaatteita odottamassa pääsyä takaisin paikoilleen. Se kaikki ehkä kuvastaa nykyhetkeä melko hyvin tätä hetkeä. Paljon juttuja puolitiessä.

Aloitan jo seuraavaa enkä saa edellistä loppuun. Pienet jutut kilpailevat huomiosta. Työ, liikunta, siivous, tiskaus, pyykkäys, blogi, kuvien käsittelyt, matkan suunnittelu, kaupassa käynti ja laskujen maksut. Sekä monta pientä juttua niiden lisäksi. Ei mitään isoa yksin, mutta yhdessä omanlaisensa boheemi kaaos, jolle en jaksa tänäänkään tehdä mitään.

Kun saan tämän kosmetiikkakoostepostauksen julkaistuksi, sukellan sänkyyn ja katson jotain turhanpäiväistä, kuten häämekko-ohjelmaa. Nyt en jaksa ajatella enempää, ehkä sitten huomenna!

1 Korres Olympus Tea Cleansing Foaming Cream* oli todella positiivinen yllättäjä. Ensivaikutelma oli vaisu, mutta jo muutaman käyttökerran jälkeen ihastuin. Ehkä löysin oikean tekniikan, eli ymmärsin vaahdottaa geelimäistä tuotetta ensin käsissä ja pyöräyttää vasta sitten kasvoille. Joka tapauksessa, tämä valloitti monella tapaa! Hellävarainen ja miellyttävän tuntuinen iholle, ei kiristävää tai ylipuhdasta tunnetta, mutta poisti kuitenkin kaiken meikin  tehokkaasti. Miellyttävä tuoksu ja poikkeuksellisen riittoisa tuote. Niin riittoisa, että hieman korkeampi hintakin tuntuu kohtuulliselta, suurin osa muista käyttämistäni putsareista on kulunut loppuun huomattavasti nopeammin. Lämmin suositus tälle!

2. Comfort Zone Tranquillity Blend* oli miellyttävä aromaattinen öljysekoitus. Pieni pakkaus, mutta toisaalta öljyä kului vain pieni määrä kerrallaan. Pidän vartaloöljyistä erityisesti näin talvikautena kun sukkahousut kuivattavat sääriä, ei siis ihme, että tuote kului juuri nyt loppusyksyn aikana loppuun. Ihan kiva tuote ja erityisen elegantti pakkaus, ei kuitenkaan mitenkään poikkeuksellinen, eli vastaavaa löytyy varmasti muiltakin brändeiltä.

3. H&M Beauty Eye Shadow, sävy Fine China on hyvä osoitus värikosmetiikkatottumuksistani. Iskin Fine China -sävyyn silmäni joskus alle kolme vuotta sitten, ja joulukuussa 2016 tilasin kyseistä sävyä useamman rasian ja käytän edelleen oikein tyytyväisenä. Vaihtaisin toki mieluusti vaikka luonnonkosmetiikkaan, mutta sävy on yksinkertaisesti niin täydellinen, etten jaksa nähdä vaivaa etsiäkseni korvaavaa, joten tällä mennään. Toisin sanoen, kun johonkin meikkituotteeseen tykästyn (kuten vaikka YSL:n valokynään), on liki mahdotonta saada vaihtamaan (paitsi pakon edessä).

4. MAC Satin Lipstic, sävy Faux enteilee jotain samaa kuin H&M:n luomiväri, siitä on nimittäin kehkeytynyt ihan luottopuna. Nyt tuntuu hassulta ajatella, että emmin väriä ensin ja pidin sitä liian viileänä ja tummana itselle, mutta mitä vielä, tämähän on täydellinen! Käytössä monta kertaa viikossa, enkä tiedä mitä tekisin jos valmistus nyt yhtäkkiä lopetettaisiin.

5. Sunkissed Gradual Tan Lotion ostin ikuisuus sitten kun kaipasin hyvin kevyttä ns. paikkaavaa itseruskettavaa, eli sellaista, jota voi turvallisin mielin laittaa levitykseltään ja tarttumiseltaan haastavammille alueille. Toimi tarkoitukseensa mainiosti. Voidemainen ja kevyesti, mutta kuitenkin selvästi jo yhdellä kertaa päivettävä. Muistaakseni tosi kohtuuhintainenkin, joten saatan palata tämän pariin joskus toistekin.

6. Nivea 1 Minute Urban Detox Mask* oli idealtaan hauska, eli nopeavaikutteinen naamio kiireiseen arkeen. Supertehokas, ja sopii hyvin kiiltoherkälle ja epäpuhtaalle iholle. Sopi kivasti käytettäväksi suihkussa vaikka hoitoaineen vaikutuksen ja kropan kuorimisen aikana. Ihan kiva tuote, mutta koska suosin mieluummin luonnonkosmetiikan naamioita, tuskin tulee hankittua enää.

7. Urtekram Aloe Vera Shower Gel on ihana! Muistan kun päädyin ostamaan tämän joskus alkukesästä. Seisoin tuskastuneena Hakaniemen Emotionin suihkugeelihyllyjen äärellä ja tuskailin paksun muovin määrää. Siirryin luononkosmetiikkahyllyjen äärelle, mutta kauhistelin hintoja, joita suihkugeelin kaltaisella perustuotteella oli. Ostopäätös vei pienen ikuisuuden, en halunnut maksaa pitkälle päälle kymmentä euroa suihkugeelistä, mutta toisaalta en myöskään halunnut pientä paksuun muoviin pakattua pulloa markettisuihkugeeliä. Sitten sivusilmällä bongasin tämän Urtekramin tarjouksesta ja se sinetöi ostopäätöksen. Tuote osoittautui paremmaksi kuin osasin odottaa, ensinnäkin pakkaus on kivan iso ja riittoisa, lisäksi geeli vaahtoaa todella hyvin (en pidä huonosti vaahtoavista suihkugeeleistä, mikä on tavanomaista joillekin luonnonkosmetiikkaversioille). Tänään ostin uuden, sattui olemaan S-marketissa samainen pullo normaalihinnassa alle 7 euroa, eli hinta-laatusuhde todella kohtuullinen. Ei ehkä se kaunein pullo, mutta erittäin oikein kiva sisältö.

8. Natura Siberica Exfoliating Face Scrub oli varsin kiva kasvokuorinta. Kuorivuusteholtaan keskiverto, eli ei kovin karhea, mutta kuitenkin mukavasti kuoriva. Todella riittoisa ja muutenkin miellyttävä, mutta verrattuna kesällä loppuun kuluneeseen Flown appelsiini-suklaakuorintaan, jäi tämä kakkoseksi.

9. DS Hair Serum* oli todella toimiva klassinen hiusöljy ja iso plussa tyylikkäästä pakkauksesta! Harmillisesti pumppu hajosi jo muutaman käyttökerran jälkeen, mikä hankaloitti loppuun käyttöä, mutta muutoin oikein mainio ja riittoisa. Käytin aina hiustenpesun jälkeen pyyhekuiviin hiuksiin yhdessä jätettävän hoitoaineen kanssa. Silotti, muttei jättänyt raskasta tuntua latvoihin.

10. Color Mask Art Suoraväriltä* odotin vähän enemmän, tai oikeastaan voimakkaampaa vaikutusta, mutta ehkä tämä olisi ollut tehokkaampi laajemmalta alueelta värjättyihin hiuksiin kuin omani ovat. Ei siis juuri tarttunut omaan väriin ja siten viilentäväksi ajateltu vaikutus jäi lähinnä häivähtäväksi, vaikka ylitin vaikutusajan runsaasti. Ihan kiva, mutta ei sellainen pakko saada uudelleen -tuote.

*Saatu blogin kautta.

Tottuneesti jo huokailen, että onpa ihanaa, että on viikonloppu! Viime päivinä on kehossa tuntunut sellaista etäistä enteilyä kuin olisin tulossa kipeäksi, mutta sellaista on onneksi ollut aina silloin tällöin ilman, että kuitenkaan olisin tullut. Toivottavasti nytkin niin, en nimittäin välittäisi sairastua. Ylipäätään, tai erityisesti näin ennen reissua. Ehkä jatkuva kiire pitää pöpötkin loitolla ja flunssa tai jokin muu perustauti iskee sitten kun edessä vähän tavallista viikonloppua enemmän vapaata.

Nyt kuitenkin edessä on kivaa rentoilua toisen hotelliviikonlopun ollessa edessä, ja juuri tällaisia pieniä arkea rikkovia asioita kaipaan nyt todella kovasti. Vaikkakin tiedän, että aika menee taas ihan liian nopeasti, mutta yritän olla ajattelematta sitä. Pitäisi siis pakata sitä varten, mutta oikeasti olen jämähtänyt varsin tiiviisti sohvalle, mutta toisaalta, mukava ehtiä hetkeksi bloginkin pariin.

Tämä asu on viime sunnuntailta. Neule taas on ollut päällä paljon viime aikoina ja on ihan lemppareita. Olen aika varma, että tämä tulee pakattua myös Roomaan mukaan! Samoin kuin kuvan nilkkurit, ne kun ovat aivan poikkeuksellisen hyvät jalassa.

Villapaita: & Other Stories / Laukku: Coccinelle / Nilkkurit: Esprit / Hame: Minimum
Kuvat: Elsa, Oi mutsi mutsi

Omistan enemmän rintaliivejä kuin sukkia. Tai kenkiä tai kenkiä ja laukkuja yhteensä. Tai oikeastaan alusvaatteita ylipäätään enemmän kuin mitään muuta vaatemuotoa tai asustetta. Jos kaikessa muussa olen karsinut, niin alusvaatteet ovat se omistuksen osa, joka on pysynyt määrällisesti aikalailla ennallaan. Käytän alusvaatteita joka päivä, kuten uskoakseni suuri osa meistä, ja alusvaatteet ovat itselle tärkeä osa pukeutumista ja ylipäätään olemista. Siksi onkin jollain tapaa vähän hassua, että paljon asuihin nojaava blogini käsittelee niin vähän alusvaatteita.

Tämän oikeastaan nosti esiin Elsa kun viikonloppuna nähtiin. Havainto oli tarkka. Oikeastaan olen monesti ollut kirjoittamassa alusvaatteista, mutta sitten on herännyt epävarmuus, jota on vaikea pukea sanoiksi. Tiedättekö, mietin sellaisia asioita, että onko teema jotenkin liian intiimi. Tai kuulostanko ehkä tyrkyltä? Kokeeko joku aiheen kenties kiusalliseksi. Ja ennen kaikkea, olen lopen tympääntynyt alusvaatteiden tarpeettomaan erotisointiin, siihen, että jos kirjoitan kauniista alusvaatteista, saan todennäköisesti viestin sellaiselta joka ennemmin haluaisi katsella kuin itse käyttää. Ja se ärsyttää, sillä ajattelen, että alusvaatteet ovat kuitenkin ennen kaikkea käyttö- ja arkivaate, ja niistä pitäisi voida puhua sellaisena ilman, että joku tuo oman kaksimielisen panoksensa. Alusvaatteet toki voivat olla paljon muutakin kuin arkea, aina välineestä tutkia omaa identiteettiä tai osa intiimiä vuorovaikutusta, mutta haluaisin, että niistä olisi turvallista puhua sinä tärkeinpänä, eli yhtenä pukeutumisen palasena.

Samaan aikaan kun kirjoitan ajatukset ruudulle, ymmärrän, miten suhteettomalta niiden paino kuulostaa. Jopa huvittavalta. Ei ainakaan sellaiselta, mitä pitäisi ajatella liikaa. Puhunhan alusvaatteista ystävien kanssa siinä missä urheiluvaatteista. Bikineistä kirjoittaminen on täysin luontevaa ja sukkahousuja olen käsitellyt useasti, miksei siis alusvaatteet olisi yhtä mutkaton teema? Ehkä muutaman tarpeettoman typerän kommentin takia vain pelkään piilomerkityksen taakkaa, vaikka oikeasti ajattelen, että alusvaatteista olisi tärkeää puhua, niiden varaan kuitenkin rakentuu koko muu asu.

Itselle alusasut ovat monella tapaa tärkeä osa pukeutumista. Ehkä jokin jälki siihen on jäänyt kotoa. Muistan äitini usein sanoneen, että jos johonkin pukeutumisessa haluaa panostaa, niin alusvaatteet ovat se tärkein osa. Silloin ajattelin asian enemmän visuaalisesta näkökulmasta, tänä päivänä ymmärrän, miten tärkeät hyvin istuvat alusvaatteet ovat kokonaisolon kannalta ja ajattelen äidin ehkä sittenkin tarkoittaneen laatua ja istuvuutta panostuksesta puhuessaan. Nykyään koen, että jokaisen kynnelle kykenevän rintaliivejä käyttävän olisi hyvä tsekkauttaa oma kokonsa ammattilaisella. Kengän kokoa on huomattavasti helpompi arvioida itse kuin rintaliivien, joissa myös koko saattaa elää hyvinkin pienten elämänmuutosten seurauksena. Kerran tarkastettu koko ei siis tarkoita, että sillä mennään elämän loppuun. Siihen on syynsä, että myymälän henkilökunta halua kurkata sovitetun mallin istuvuuden ja se on usein ihan omaksi parhaaksi.

Arvostan siis laadukkaita ja hyvin istuvia alustavaatteita, mutta en voi väittää, että kaikki omistamani olisivat käytännön syin hankittuja. Pidän alusvaatteiden estetiikasta, mutta haluan myös, etteivät alusvaatteet toimi pukeutumisen rajoitteena vaan sen tukijana. Siksi omistan erivärisiä ja -mallisia, erilaisiin ylä- ja alaosiin sopivia.

Ei ole turhamaista pitää kauniista alusvaatteista. Jos alusvaatetta on ostamassa, miksei samalla ostaisi myös sellaista, josta silmä pitää. Kaunis ja hyvin istuva eivät ole millään tapaa toisiaan poissulkevia ominaisuuksia. Ja koska alusvaatteet ovat käyttövaate, miksi seisottaa niitä mieleisimpiä laatikossa.

Tärkeintä on istuvuus

Kuljen harvoin ilman rintsikoita, sillä yksinkertaisesti en pidä hölskyvästä tunteesta, mutta toki jos asu sitä vaatii, sekin on ihan ok. Siksi siis hyvin istuvat alusvaatteet ovat kaiken A ja O. Sellaiset, jotka eivät tunnu, mutta saavat olon entistä ryhdikkäämmäksi. Ja toki, omistan myös alusvaatteita, joilla ei ole mitään aikomustakaan olla käytännöllisiä vaan puhtaasti tuoda jotain lisää arjen intiimeihin tilanteisiin. Se on omaa valintaani, enkä missään tapauksessa halua, että sitä pidettäisiin näyttävämpien alusvaatteiden oletuksena.

Alusvaatteet saavat olla juuri sitä, mitä kantaja niiltä toivoo. Kunhan ovat sopivan kokoiset, sillä on aivan liian helppoa ostaa vääränkokoisia rintaliivejä. Myönnän itsekin tehneeni sitä nuorempana asioidessani lähinnä tutuissa ketjuliikkeissä, tänä päivänä olen äärimmäisen tarkka koon suhteen ja olen ymmärtänyt, että useimpien ketjuliikkeiden alusvaateosastoiden valikoimaan ei edes kuulu omaa kokoa. Niinpä vaikka malli olisi kuinka ihana, mutta jos koko ei ole juuri eikä melkein oikea, kauppaan jäävät. Oikeastaan vasta alettuani käyttämään oikean kokoisia, ymmärsin kuinka väärän kokoisia joskus käytinkään.

Purin jokunen viikko sitten ullakolle seisomaan jäänyttä alusvaatelaatikkoa ja kiikutin reilut paritkymmenet rintaliivit kiertoon ihan vain siksi, ettei koko vastannut tämän päivän mittoja. Miksi suotta säilyttää huonosti istuvaa, enhän sitä suosittele muidenkaan vaatteiden kohdalla.

Mikäkö oli tämän epämääräisen sisällön pointti? Jäin miettimään Elsan kanssa käytyä keskustelua ja sitä, että voisin ja oikeastaan haluaisin kirjoittaa myös enemmän alusvaatteista, ne kun ovat itselle oleellinen osa. Vierailen useammin alusvaateliikkeessä kuin kenkäkaupassa ja jos reissatessa käyn vain yhdessä liikkeessä, on se aika varmasti alusvaatemyymälä. Miksen siis toisi sitäkin pukeutumisen puolta enemmän blogiin?

Kuvan alusvaatteet

Ylimmässä kuvassa on muutamia poimintoja tämän hetken lempparialusvaatteistani. Selkeästi näin syyskautena viehättää musta, puuteriroosa ja valkoinen. Merkeistä parhaalla edustuksella on kiistatta Change, heidän valikoimastaan kun löytyy loistava kokovalikoima ja muutenkin kauniita malleja. Lisäksi hinta-laatusuhteet ovat erinomaiset. Myös Marks&Spencer on yllättänyt positiivisesti alusvaatevalikoimallaan. Vasemman reunan Intimissimin mustapitsiyläosa on viime reissulta Roomasta, ja luulen, että tälläkin reissulla löydän kotiin tuomisia. Ulkomailla tsekkaan mielelläni myös Victorias Secretin, siis ne kunnolliset alusvaatemyymälät, ei niitä tilpehöörikeitaita, jota Suomestakin löytyy. & Other Stoeriesin kokovalikoima on itselle liian rajallinen, mutta sieltä löytyy ihania bodyja ja alustoppeja aina silloin tällöin.