Secret Wardrobe – Sivu 71

Ajatus matkasta Persianlahdella lepäävään Qatarin pääkaupunkiin Dohaan tuli yllättäen. Varasin matkaa Tansaniaan ja paras tarjolla ollut yhteys sattui olemaan lento Qatar Airwaysilla Dohan kautta. Katseltuani hetken lentoaikatauluja huomasin, ettei palatessa vaikuttanut kuluihin otanko aikaisemman vai myöhäisemmän paluulennon Dohasta Helsinkiin, niinpä tein päätöksen hetken mielijohteesta ja varasin myöhemmän. Idea osoittautui hyväksi, sillä stopover Dohassa tarjosi ikään kuin kirsikan muutenkin unohtumattoman matkan päälle ja lisäksi jakoi kivasti pitkät lennot kahdelle eri päivälle.

Souk Waqif

Doha ylipäätään on erinomainen stopover-kohde. Sen kautta lentää paljon kaukolentoja ja kaupunki sijaitsee lähellä lentokenttää. Lisäksi se on kooltaan kompakti, ja lyhyessäkin ajassa ehtii saada mukavan silmäyksen kaupunkiin. Toiveeni oli saada jonkinlainen kokonaiskuva Dohasta ja ennen kaikkea kokea palanen kaupungin tunnelmaa. Siksi alueita silmäiltyäni olikin selvää, että haluan majoittua mahdollisimma keskustassa ja erityisesti Souk Waqifissa, joka on myös alueena Dohan tärkeimpiä nähtävyyksiä.

Souk Waqif on Dohan tunnelmallinen kauppakeskittymä ja torialue, jolla on nuoren Dohan mittapuulla pitkä historia, joskin alue on uusittu reilut kymmenen vuotta sitten. Samalla tavalla vanhaksi sitä ei siis voi kutsua kuin monien historiallisten kaupunkien vanhoja sydämiä, mutta se on selkeä vastapaino taivaita hipoville pilvenpiirtäjille ja uutuuttaan hohtavalle kaupunkikuvalle.

Souk Waqif on tunnelmallinen ja täydellinen paikka majoittua. Alue on kaunis ja eheä kokonaisuus, joka on pullollaan ravintoloita, kapeita katuja sekä pieniä tekstiilejä, koriste-esineitä ja muuta pientavaraa myyviä kojuja. Kun saavuin myöhään illalla, alue ihastutti eloisuudellaan ja päivällä sen hiekanvärisiä katuja oli helppo itsekseen kulkea. Souq Waqifin alueelta löytyy myös hevostallit, joihin pystyy vapaasti pujahtamaan, sekä laidalla seisoo aitauksellinen kameleita.

Dohan satama ja Museum of Islamic Art

Kaupunkikierrosta tehdessä soukkialueelta on helppo jatkaa satamaan ja islamilaisen taiteen museoon. Matkani ajoittui perjantaille, mutta en tullut ajatelleeksi, että perjantai on paikallinen pyhäpäivä. Niinpä monet paikat avasivat ovensa vasta illaksi tai ei ollenkaan, ja sama oli yhden eniten odottamistani nähtävyyden kanssa, Museum of Islamic Art aukesi vasta oman aikatauluni kannalta liian myöhään. Niinpä tyydyin tarkastelemaan näyttävää rakennusta ulkoa ja erityisesti sen kaunista ympäröivää maisemaa. Lahden toisella puolella horisontissa kohoaa pilvenpiirtäjät ja vieressä aukeavaa satama-aluetta värittää vanhat kalastusalukset, jotka ovat tänä päivänä saaneet uusia käyttötarkoituksia yksityisomistuksessa ja Persianlahdelle suuntaavien risteilyiden muodossa. Laituria pitkin pääse kävelemään ja kurkistelemaan kauniisti entisöityjen veneiden kansille.

West Bay ja moderni keskusta

Kun satamasta jatkaa poukamaa ympäri rantaviivaa mukaillen, pääsee Dohan moderniin sydämeen. Noin kolmen kilometrin matka vie pilvenpiirtäjien keskelle West Bayhin, joka kertoo näyttävästi öljyn löytymisen vaikutuksesta maahan. Historiallisesti katsottuna olematon Doha on kasvanut taivasta kohti hetkessä ja uutta rakennetaan joka puolella.

Seison rannalla, jossa vapaapäivänä vilkas Costa Café on pullollaan aikaa viettäviä paikallisia. Edessä kohoavan bisneskeskuksen lasiset seinät heijastavat meren ja taivaan sinisyyttä, ja tornitalot sulautuvat maisemaan. Myöhemmin näen kuvan alueesta 90-luvun alusta, siinä on vain kullankeltaista hiekkaa ja meren äärellä seisoo yksi ainoa rakennus. Se sama nököttää edelleen rantaviivalla, mutta tuntuu hurjalle, että kaikki tämä on kohonnut vain reilussa kymmenessä vuodessa. Alueella sijaitsee paljon toimistoja, muutamia hotelleja sekä uusi kauppakeskus. Alue on kiva nähdä, mutta samat tornitalot voisivat olla yhtähyvin vaikka Dubaissa tai Bakussa, joten kiinnostavampaa ovat Dohan vanhemmat osat ja kulttuuri- sekä taidetarjonta.

Katara Cultural village

Souq Waqifin ohella odotin eniten Katara Cultural Villagen näkemistä, eli Dohan kulttuuri- ja taide-elämän keskusta. Katara sijaitsee lyhyen ajomatkan päässä West Baysta, The Pearl -alueen kupeessa, ja on ehdottomasti näkemisen arvoinen kohde. Alueen kupeessa sijaitsee myös Dohan julkiset hiekkarannat.

Pyhäpäivän raukeus näkyi Kataran alueella. Kadut olivat hiljaiset ja ravintoloiden, kahviloiden ja museoiden ovet vielä kiinni. Jos aikaa olisi ollut enemmän, täällä olisin halunnut seikkailla enemmän. Ei sillä, että alue olisi kovinkaan iso, mutta taideteosten tarkkailuun ja kahvilassa istuskeluun saisi helposti vierähtämään aikaa. Nyt tyydyin hämmästelemään kirkkaassa auringonpaisteessa hohtavia kultaisin mosaiikkilaatoin päällystettyjä seiniä ja upeasti kuvioituja rakennuksia. Alueen estetiikka on ehdottomasti Dohan parasta antia.

Alueelta löytyy myös teatteri, kulttuurihalli, gallerioita ja ulkoilmataidetta. Katara sopii täydellisesti kävelyyn ja rauhalliseen käyskentelyyn, mutta jos kuumuus ottaa voimille, voi hypätä kevyen golfkärryn kyytiin ja pyytää huristamaan toivottuun lähikohteeseen.

The Pearl – merelle laajentunut kaupunki

Kataran vieressä merelle avautuu uutuuttaan hohtava The Pearl -asuinalue, josta myös ulkomaalaisilla on mahdollisuus hankkia asunto. Tämä näkyy siten, että The Pearl on etenkin maassa työskentelevien ulkomaalaisten suosiossa ja siinä on selkeästi kansainvälinen tuntu. Asuintalojen suuret parvekkeet avautuvat moneen suuntaan ja rantabulevardia reunustaa palmut ja näkymä huviveneiden täyttämään pieneen satamaan. Keskellä seisoo kauppakeskus kansainvälisillä kahviloilla ja kalliilla putiikeillaan. Voin kuvitella, että himmenevä alkuilta ja auringonlasku näyttää täällä erityisen kauniille.

Nojaan siroon rautakaiteeseen ja katselen kirkasta sinistä vettä. Dohaa on ympäröinyt korallinen matalikko, joten aikoinaan sinne ei ole ollut suurilla laivoilla asiaa. Nyt kaupungista löytyy jo syväsatama ja sitten tämä, keinotekoinen saari. The Pearl on merelle laajentunutta Qataria, täytettyä merta. En voi olla miettimättä, millainen merielämä on kadonnut ihmisten alta täälläkin. Kun The Pearl on täysin valmis, se tulee tuomaan Qatarille peräti 32 kilometriä uutta rantaviivaa. Tänä päivänä rakennetulla maaperällä asuu jo päälle 10 000 ihmistä. Alueen nimi muuten tulee historiasta, nämä vedet ovat olleet Qatarin pääsukellusalueita ja aikoinaan maa oli helmikaupan keskuksia.

The Pearlin jälkeen palaan vielä keskustaan, arkkitehtuuriltaan modernit alueet olivat mielenkiintoista nähdä, mutta sytyin silti eniten arabitunnelmaa ja -arkkitehtuuria henkiville alueille. Siksi haluan viettää matkani viimeiset tunnit juuri Souq Waqifin katuja kulkien.

Stopover Dohassa

Doha on poikkeuksellisen erinomainen stopover-kohde. Qatar Airwaysillä lentäessä matka on helppo reitittää niin, että lentojen väliin jää mukavasti aikaa kaupungissa. Suomen kansalainen ei tarvitse maahan viisumia ja keskusta sijaitsee häkellyttävän lähellä lentokenttää. Paluumatkalla otin aikaa hotelliltani Souq Waqifista taksiin hypätessä ja matka lentokentän oville kesti vaivaiset 12 minuuttia. Maahan tullessa myöhään illalla passintarkastuksissa oli ruuhkaa, mutta palatessa muodollisuuksien ohi käveli lähes suoraan. Alle puolessa tunnissa olinkin jo saapunut hotellista lentokentän portille.

Reititysten lisäksi Qatar Airways on tehnyt stopoverin helpoksi, lentoyhtiö tarjoaa kauttaan lentäville majoitusedun, jossa laadukkaita hotelleja voi varata nimellisellä korvauksella. Souq Waqif Boutique Hotels by Tivoli -ketjun hotelleita olin katsellut majoituspalveluiden kautta yli sadan euron yöhinnalla, mutta kun tein varauksen Qatar Airwaysin oman nettisivun kautta, majoitus kustansi vaivaiset 24 euroa yöltä. Majoituin uudessa Al Najd -hotellissa, joka oli visuaalisesti viehättävä, erinomaisella paikalla ja mielettömän mukava.

Doha on kompakti ja helposti nähtävissä lyhyessäkin ajassa. Jos nyt varaisin matkaa uudelleen, ottaisin tosin vielä toisen yön, eli viettäisin ainakin yhden kokonaisen päivän Dohassa, mutta tässäkin ajassa näki aktiivisena mukavasti. Dohassa on tarjolla runsaasti erilaisia kaupunkikierroksia, joissa näkee muutamassa tunnissa kaupungin tärkeimmät nähtävyydet. Ne ovat epäilemättä helppo vaihtoehto kiireessä olevalle turistille ja muutenkin tekee liikkumisen vaivattomaksi. Taksillakin pääsee kuitenkin erinomaisesti ja edullisesti liikkumaan, ja kävellenkin näkee paljon (vaikkakaan ei ihan kaikkea). Tunsin oloni lyhyen vierailuni aikana turvalliseksi ja ylipäätään olen todella tyytyväinen, että tein vierailun Dohaan. Opin ja koin lisää, ja jälleen yksi uusi alue maailmankartalla sai kasvot.

Meikit

YSL valokynä – suosikkimeikkituote vuodesta toiseen

joulukuu 29, 2019

Uskon vahvasti, että Yves Saint Laurentin Touche Éclat Radiant Touch, eli tutummin YSL:n valokynä, on pisimpään käytössäni ollut yksittäinen kosmetiikkatuote. Ei siis vain meikkituote, vaan kosmetiikka ylipäätään. Yritin miettiä, mikä muu voisi mennä lähelle (Lumenen kulmakynä todennäköisesti), mutta YSL:n valokynän asema on varsin horjumaton ja se on myös hyvä esimerkki siitä, että tapanani on jämähtää hyviin tuotteisiin kun sellaisen löydän. Puhdistavassa ja hoitavassa kosmetiikassa kokeilen paljon enemmän, varmasti pitkälle bloginkin vaikutuksesta, mutta meikkien suhteen olen mukavuudenhaluisempi; kun löydän hyvän, pysyn siinä.

Sitä en kuitenkaan muista, milloin ja miten YSL:n valokynään ensimmäisen kerran tutustuin. Blogissani se vilahti ensimmäisen kerran vuonna 2009, mutta jo silloin sitä olisi voinut kuvailla luottotuotteeksi. Toki käytin sitä tuona aikana harvemmin kuin tänä päivinä, tuote kun oli varsin kallis opiskelijalle. Ei sitä edulliseksi voi tänäkään päivänä kuvailla, mutta laatu on niin erinomainen, että vaikka olen vuosien varrella kokeillut korvaavia, mikään ei ole ajanut ohi.

Paras muistikuvani on, että valokynä olisi tullut tutuksi joskus parikymppisenä, mutta vakiintunut satunnaisista käytöistä lähes päivittäiseen käyttöön jotakuinkin kymmenen vuotta myöhemmin, eli kolmenkympin hujakoilla.

Miten valokynää käytän?

Valokynä on siis nimensä mukaisesti valoa kasvoille tuova kynä, tai pikemminkin kynän muotoinen sivellin. Aine on koostumukseltaan kevyen meikkivoiteen omaista, eikä valo tarkoita kimalletta tai hohdetta, vaan pikemminkin freesiyttä ja raikkautta – valoa heijastavuutta.

Levitän valokynää siveltimellä karkeasti meikkivoiteen päälle, ensisijaisesti silmänalusten sisänurkista noin silmänalusihon puoliväliin. Annan kuivahtaa pienen hetken ja sitten taputtelen värin paikoilleen häivyttäen poskipäitä kohti. Välillä sipaisen väriä myös kulmakarvojen korkeimman kohdan päälle ja leukaan, eli valokynä käy juuri sinne, minne kaipaa valoa ja nostetta. Kaikki eivät tykkää käyttää valokynää silmien alla, etenkin jos alueella on turvotusta, heijastava tuote saattaa vain korostaa aluetta, mutta tummiin silmänalusiin olen kokenut loistavaksi. Tai ei edes tarvitse olla tummat, kynä vain antaa heti kivaa raikkautta silmien ympärille. Saatan siis käyttää valokynää, vaikken muuta meikkiä välttämättä niin jaksaisikaan laittaa.

Joskus aikoinaan käytin sävyä nro 1 ja myös kolmosta olen kokeillut, mutta sävy 2 on vakiintunut omaan käyttöön ja on ehdottomasti ihonsävyyni kaikkein sopivin. YSL:n valokynä on päihittänyt muut testaamani vastaavat tuotteet siinä, että se on yhtä aikaa riittävän paksu peittääkseen, mutta myös riittävän kuulas tuodakseen valoa hyvällä tavalla heijastavan efektin. Moni jää joko enemmän peitevärimäiseksi, eikä valaiseva vaikutus pääse samalle tasolle, tai sitten tuote on liian ohutta, eikä varsinaisesti tuo samalla peittävyyttä. Toki on paljon hyviä vastaavia tuotteita, mutta omaan makuun Yves Sain Laurentin valokynä vain on se paras.

Mistä ostaa YSL:n valokynä?

YSL:n valokynä on hintava tuote ja tuntuu, että viime vuosina hinta on vain noussut. Tuote on helppo löytää esimerkiksi Stockan tai Sokoksen kosmetiikkaosastolta, mutta normihinta on nykyään 45 euron paikkeilla, mikä on mielestäni meikkituotteesta todella suolainen summa, vaikka laadukas onkin. Lähtökohtaisesti en siis mielelläni maksa mistään meikistä niin paljoa, mutta toki joitain kertoja tuotteen yllättäen loputtua olen sen ollut valmis maksamaan.

Nykyään tosin osaan jo ennakoida. Pyrin pitämään vähintään yhden avaamattoman valokynän (nyt niitä on itse asiassa jopa kolme!) varastossa, ja viimeistään kun avaan viimeisen, ostan pikimmiten jo täydennystä valmiiksi. Tällöin on mahdollista ennakoida ostoa ja ajoittaa se hetkeen, jossa valokynä on saatavilla edullisemmalla. Tämä kannattaa, sillä hintaerot ovat huimia!

Ennen ostin valokynää pääasiassa lentokentiltä. Yleensä se on vähän Suomen maahintaa edullisempi, mutta lentokenttienkin välillä on isoja eroja. Välillä sen löytää 29 eurolla ja toisinaan se on lähes Suomen hinnoissa. Joka tapauksessa lentokentät ovat pääsääntöisesti edes vähän edullisempia, samoin kuin monien maiden kosmetiikkamyymälät. Näiden lisäksi valokynä on välillä tarjouksessa tai saatavilla esimerkiksi kohtuulliseen hintaan kahden pakkauksissa.

Lentokenttien lisäksi ostopaikaksi on vakiintunut netti. Satuin huomaamaan, että joissain kosmetiikkaverkkokaupoissa menneitä limited edition -henkisiä kuvioituja kyniä myydään alella pois uusien alta, mikä on valokynien suurkuluttajalle loistava diili. Itselle on ihan sama mikä kuviointi on päällä, sisältö kuitenkin on ihan samaa.

Nämä YSL:n lahjapakkaukset taas bongasin Cocopandan alesta, miksi niitä tilasinkin heti pari. Tuntui ihan hassulta, että lahjapakattu YSL:n valokynä miniripsarin kera maksoi parikymppiä kun tavallisessa pakkauksessa oleva yksittäinen valokynä kustansi tuplasti enemmän. Eli jos jaksaa silloin tällöin silmäillä verkkokauppojen valikoimaa tai matkustaa, valokynä on helppo löytää huomattavasti kohtuullisempaan hintaan.

Kesäasut, Matka-asut

Safarin suosikkiasu

joulukuu 27, 2019

Tämä asu on viimeisen kokonaisen safaripäivältä, ja otettu päivän viimeisinä valoisina hetkinä. Koko viikko oli kulunut liian vähillä yöunilla ja tuntitolkulla päivästä toiseen istuen, mutta uusien kokemusten yltäkylläisyydessä. Vaikka siis väsymys painoi ja erityisesti jaloissa viipyili kestoturvotus, mielessä oli haikeutta ja vielä olisi ollut valmis jatkamaan. Sopivasti tuona viimeisenä päivänä asu koostui reissuvaatesuosikeista.

Pellavableiseri mietitytti vielä kotona, mutta matkalla se osoittautui lyömättömäksi. Itse asiassa se oli ainoa päällystakkini jo Suomesta marraskuun koleudessa reissuun lähtiessä. Vuoriton takki oli kevyt, ilmava ja rento päällä. Sen saattoi survoa surutta kassiin ja kaivaa tarpeen tullen esiin ilman, että hiekkatahrat ja rypyt haittasivat. Hihat oli helppo kääriä lämpötilavaihteluissa ja väri sopi täydellisesti safarille.

Valkoinen boheemi mekko taas oli lemppari jo lähtiessä. Jos olisi kesä, käyttäisin tätä varmasti edelleen yhtenään, mutta nyt se on jo pestynä kääritty pahvilaatikkoon muutamaksi kuukaudeksi, samoin kuin nämä asusteetkin. Korikassi ja -hattu toimivat läpi matkan, vaikkakin hattu osoittautui niin huonotekoiseksi, että jouduin peräti kolmeen kertaan paikkailemaan sitä. Kirosin säätöä reissulla, mutta nyt hatun lierit on niin tiiviisti kursittu kokoon, että eiköhän se kestä tuleviin kesiin erinomaisesti. Myös kengät olivat safarilla (tai varmaan koko reissulla), eniten käyttämäni. Just hyvät kaikkiin olosuhteisiin ja supermukavat päällä.