Suomi

Auringonlasku Naantalissa

Naantali on vaipunut uneen ja minäkin kohta.

naantali satama

Saavuin aamupäivällä blogimatkalle tänne Naantaliin, tutustumaan kaupungin kulttuurielämään ja kauniiseen kaupunkimiljööhön. Päivä on ollut antoisa, jopa koskettava.

Maalasin pitkästä aikaa akryyliväreillä, sukelsin värien voimalla etsimään omaa turvapaikkaa. Söin itseni ähkyksi, nauroin kesäteatterin koleilla penkeillä viltteihin kietoutuneena ja löysin sisäisen lapseni muumimaailmassa. Puolen yön aikaan kävelin yksin halki Naantalin äärettömän kauniin ja syvän hiljaisen vanhankaupungin musiikkia kuunnellen.

Aurinko oli kadonnut kauas horisonttiin hetki sitten, mutta satamaa ympäröi vielä kesäillan lempeä hämärä. Iholla hiipi viileys, väsymys painoi ja sisällä kummitteli kivi, jonka haluaisi sysätä ulos ja päästää kepeyden sisään. Viime päivinä olen harmitellut sitä, kuinka heikko sitä voikaan vielä näin aikuisenakin olla omien tuntemusten äärellä. Elämänkokemus tuo perspektiiviä, muttei näköjään poppaskonsteja siihen, miten mieltä voisi taittaa mihin suuntaan vain haluaa. Nopeasti, kivuttomasti. Kaikkea ei voi hallita, mutta onneksi matkaa voi viitoittaa ja kurssia muuttaa tarvittaessa.

Mikään ei ole pysyvää, ei edes tämä sisällä viipyilevä haikeus.

  • Jaa
Arki, Farkut

Tänään…

  • Naurahdin ironisesti, että puolestani vuosi saisi olla jo pulkassa. Tiedän, vuoden teoriassa hehkuvin aika on vasta aluillaan, mutta oma mieli on laahannut maata niin, että olen pahoitellut varmaan jokaiselle viime päivien aikana tapaamalleni ihmiselle olevani huonoa seuraa.
  • Havahduin siihen, kuinka vähän viikonloppuja näissä kesäkuukausissa onkaan. Apua.
  • Korkkasin museokortin Amos Andersonin taidemuseolla. Ja se on kuulkaas vasta alkua!

red lips 01

  • Ihmettelin, missä on luvattu myrsky. Aamun sadekuuro vaihtui auringonpaisteeksi ja mukana oli vain sadesään asusteet. Metafora elämästäni; kun paistaa, olen varautunut myrskyyn ja kun on aurinkolasit ja kesähame päällä, kylmä tuuli repii ja sade kaatuu niskaan. Haha, tiedän, en ole järin pirteällä tuulella.
  • Olen hämmästellyt kummipojan kasvua. Joka kerta kun nähdään, tyyppi on isompi ja piirteet muotoutuneet. Ihmeellistä.
  • Hymyiltiin toisillemme, minä ja kummipoika. Ihana pieni ihminen!
  • Yritin metsästää museokaupasta kivaa posteria kotini seinälle. En löytänyt. Petyin.

punaiset huulet 001v

  • Kahvittelin ystävän kanssa. Sain energiaa.
  • Lounastin ystävän kanssa. Rentouduin.
  • Mietin, kuinka monta ystävää olenkaan viime päivinä nähnyt. Seura on tehnyt hyvää.
  • Kävin sovittamassa silmälaseja, koska sain päähäni, että haluan sellaiset. Ehdottomasti. Ei en oikeasti tarvitse.
  • Rakastuin Odd Mollyn kesämallistoon. Niissä vaatteissa on jotain, sellaista boheemia rentoutta, joka tekee omankin olon kepeäksi. Haluan olla kuten Odd Molly.

punaiset huulet 1 insta c

  • Viime viikkojen hempeiden ja lempeiden biisien jälkeen olen kuunnellut tänään repeatilla (ja ehdottomasti kovalla), niin kävellessäni keskustassa kuin naapureiden iloksi kotona, Hypnogajan versiota Here comes the rain again -biisistä.
  • Sotkenut, mutten siivonnut. Ehkä joku päivä pitäisi.
  • Unohtanut, että olisi oikeasti pitänyt tehdä pari oikeasti tärkeääkin asiaa. Mutta ehtiihän vielä?
  • Jaa
Helsinki, Suomi

Museokortti ja Helsingin kesä

museokortti 1Olen innostunut kotikaupunkini kesäpotentiaalista ihan uudella tapaa.

Koska pahasti näyttää siltä, ettei budjetti vain salli kaukokohteita (ellei nyt jotain superia ex tempore tarjousta ilmaannu eteen), niin aion ottaa ilon irti kotikaupungin tarjonnasta sekä sukeltaa myös kotimaan matkailukohteisiin. Lähialueen tarjonnasta ammentamiseen auttaa ainakin Mondon Helsinki–opas, jonka sain lahjaksi vähän aikaa sitten. Jos siis omat ideat meinaa loppua, voi alkaa katsella tuttuja kulmia turistin näkökulmalla ja eksyä ennen kokemattomiin paikkoihin. Kotikaupunkiin sukeltamisessa auttaa myös museokortti, jonka hankin tänään.

Moni tuttu on kehunut museokorttia maasta taivaaseen, ja onhan se nyt, jos 59 eurolla pääsee vuoden ajan yli 220 museoon ympäri maan! Siinä jos missä on hinta-laatusuhde kohdillaan. Tänä vuonna olen jo museoillut useamman kerran, joten jos olisin tajunnut hankkia kortin aiemmin, olisi se jo lähes maksanut itsensä takaisin, mutta kyllä sen ehtii hyvin seuraavan vuodenkin aikana tehdä. Tänä kesänä aion siis koluta museoita – vapaaehtoiset saavat ilmoittautua seuraksi, sillä onhan kulttuuriannosten nauttiminen toki mukavampaa seurassa kuin yksin!

museokortti 4

Lisäksi aion jatkaa kivojen kahviloiden tsekkailua ja muutenkin oman kotikaupunginosan fiilistelyä. Jos etsitte kivoja kahviloita, niin kurkatkaa ainakin Frangipani Bakery ja Café Daja! Niin, ja persoonallisista helmistä ja must see -kohteista saa antaa vinkkejä. Täytynee käydä joku päivä tutustumassa ainakin Löylyyn. Niin, ja melomaan haluan tänä kesänä viime vuoden kokeilun innoittamana, ja suppailuakin olisi aika jees päästä kokeilemaan. Myös pieni roadtrip kotimaassa polttelee.

Jos annetaan ideoiden lentää, niin haaveissa olisi myös laskuvarjohyppy ja kuumailmapallolento, mutta noh, täytynee palata niiden äärelle kun budjetti on sallivampi. Viime kesänä sain kokea helikopterilennon kaupungin yllä, mutta tänä vuonna taidan joutua tyytymään Tornin tarjoamiin näkymiin. Ja jos vaikka joku lähtisi kokeilemaan, millaista on kokea kuutamouinti kaupungissa?

museokortti 002

Muut Helsinki–vinkit: mahtavaa vege- ja vegaaniruokaa Cargossa, Café Kokko on supersöpö raakakakkutaivas ja ihana Vallisaari on kesän kiinnostavimpia kohteita. Myös Kauppatorin kupeessa seisova maailmanpyörä on hauska. Tai tee kuten minä jokunen viikko sitten; kävelyretki, jonka teemana on ennen kävelemättömät kadut. Uudet kulmat inspiroivat!

  • Jaa
Uudemmat postaukset
Aiemmat postaukset