On helppo siirtää itsensä mielikuvissa siihen tunteeseen, miltä tuntui marraskuisena lauantaina astua väsyneenä hotellihuoneeseen Arushan laitamilla, ja nähdä heti ovelta näkymä seinän kokoisista ikkunoista kumpuilevaan vehreään trooppiseen maisemaan. Tai miltä tuntui kahta yötä myöhemmin seistä aamuauringossa tuon samaisen hotellin parkkipaikalla Kånken selässä tietäen, että edessä oli kuuden päivän safariseikkailu.

Mount Meru -hotellin pihan puiden katveessa seisoi kaksi hiekanväristä jeeppiä valmiina kuljettamaan ensimmäiseen kohteeseen, parin tunnin päässä Arushasta sijaitsevaan Tarangiren luonnonpuistoon, safarin ensimmäiseen kohteeseen. Tuon kahden tunnin ajon aikana neljän hengen autossamme jännitys ja odotus ei ollut luettavissa vain rivien väleistä, innostus oli kaikkien ilmeissä ja sanojen painoissa. Oma mieli yritti sisäistää ajatusta, että tässä sitä viimein oltiin. Pitkän työrupeaman, säästämisen, odottamisen, pakkauksen ja pitkän matkanteon jäljiltä. Maailma tuoksui erilaiselta eikä vihreän syvyys värittynyt kuviin, oli helppo tuntea olevansa jossain muualla, missä koskaan aiemmin.

Näin jälkeenpäin ajatellen on hyvä, että aloitimme Tansanian safarimme juuri Tarangiresta. Se oli ikään kuin lempeä alku tuleviin kokemuksiin ja luonnon yltäkylläisyyteen. Läpi tuon kahden tunnin ajon yritimme miettiä, milloin näemme ensimmäisen luonto-ohjelmista tutun villieläimen ja kuka sen huomaa. Onko eläimiä paljon, vai näemmekö juuri ollenkaan? Ylipäätään arvuuttelimme, mitä päivämme tuo tullessaan ja millaiseksi dynamiikka läpi kuuden päivän matkaava oppaamme Justinin kanssa muodostuu. Jeepin karujen ja kovien seinien sisällä oli odotusta, tutustumista ja ihmetystä.

Tarangire National Park

Tarangiren luonnonpuisto on vajaan 3000 neliökilometrin kokoinen alue Tansanian koillisosassa, lähellä Kilimanjaroa ja Arushaa. Nimensä se on saanut joen mukaan, joka lävistää puiston. Parhaimmillaan alueen sanotaan olevan kesäkuusta marraskuuhun, eli vielä juuri sopivasti vierailumme aikana. Koska joki tarjoaa raikasta vettä, kokoontuvat villieläimet puistoon kuivan kauden aikana, mutta läpi vuoden siellä asuu yli 2000 norsua ja 500 lintulajia. Tunnettu se on myös valtavista baobab-puistaan, eli apinaleipäpuista.

Tarangiren luonnonpuiston porteilla käy kuhina. Apinat piilottelevat puissa ja turistit pyrkivät julkisiin käymälöihin viimeisillä hetkillä ennen jeeppien suuntaamista sisälle puistoon. Justin nostaa nitisevän jeepin katon ylös ja päästää ilman virtaamaan sisään. Kun puistoon ajetaan, autosta ei poistuta. Syynä on sekä oma turvallisuus, että puistojen ekosysteemin suojeleminen. Hyvin pian opin, kuinka tarkkaa puistoissa vierailu on. Reiteiltä ei poiketa, kaikki puiston alueelle viety kuljetetaan myös pois, ja eläimillä on aina etuajo-oikeus.

Norsulaumoja ja ylväitä kirahveja

Puiston portti jää taakse ja yhtäkkiä maisema muuttuu. Näkymässä, jossa vielä hetki sitten oli muutama rakennus ja kulunut parkkialue, kuhiiseekin yhtäkkiä eläimiä. Norsuja, kirahveja, impaloita, seeproja. Haukomme henkeämme ja melkein naurattaa. Kuin olisi joutunut keskelle luontodokumenttia. Kameran zoomia ei tarvitse työntää pitkälle nähdäkseen ruokailevat ja rauhassa käyskentelevät eläimet. Yhteen näkymään voi mahduttaa niin antilooppeja, seeproja kuin norsuja. Liikumme madellen, sillä joka puolella riittää nähtävää.

Paljon myöhemmin mietimme huvittuneena, että oppaamme varmaan on tottunut alun ihmetykseen, kun jokainen pienikin sarvieläin kiinnostaa ja pelkästä seeprasta tekee mieli ottaa kamera täyteen kuvia. Monta päivää myöhemmin hädin tuskin jaksamme nostaa Serengetin savanneilla katsetta ties monennen leijonan nähdessämme, mutta siihen väliin mahtuu vielä aika monta kokemusta.

Ihastelemme pieniä kirahveja, jotka näyttävät huterilta emojensa suojaavan katseen alla. Opimme, että aikuinen kirahvi voi potkaisullaan tappaa leijonan ja jokainen aikuiseksi savanneilla pääsevä on selviytyjä. Ihmettelemme näkymää, jossa kaksi gepardia makoilee vain muutaman metrin päässä ruokailevista seeproista, eikä kumpikaan näytä välittävän toisistaan. Jo ensimmäisenä safaripäivänä luonnon hierarkia ja pyrkimys tasapainoon alkavat aukeamaan. Eläimet tunnistavat uhkansa ja ravintonsa, ja on hyvä nähdä, että ohi rauhallisesti lipuvat jeepit eivät pelota. Yhtäkkiä puskasta työntyy elefantteja tielle ja toisena hetkenä pelkää sirojen antilooppien tulevan liian lähelle. Luontoa pääsee täällä liki, jopa autosta käsin.

Tarangiren vehreys

Tarangiren maisema on kumpuilevaa ja vehreää, ruohon lomassa pilkistää punertava hiekkainen maa. Siellä täällä kohoaa suuria termiittikekoja ja paksut baobab-puiden rungot kuvittavat maisemaa. Matkan loppuun asti rakastan sitä tunnetta, kun seisoo jeepin vauhdissa nostetun katon alla ja tuuli, iholla läikähtävä aurinko ja savannien tuoksut tuntuvat aisteissa. Olen varma, että sitä tunnetta tulen muistelemaan vielä monena hetkenä.

Jossain luonnonpuiston sydämessä pysähdymme lounaalle. Se ei onnistu missä vain, mutta Tarangiressa, kuten jokaisessa tulevassa luonnonpuistossa on varattu pieni alue, jossa on lupa nousta pois autosta ja avata oppaan autosta esiin kaivamat lounaspussit. Oikeastaan lounasalueella vasta kunnolla törmää muihin matkailijoihin. Vaikka jeeppejä on liikkeellä, ne jotenkin katoavat täällä puistojen hiekkaisille teille.

Kun aurinko alkaa taittaa alemmas horisonttiin ajamme jo hiljalleen lipua puiston toiseen laitaan. Vain vähän ennen kuin aurinko lopulta laskee, mikä näin lähellä päiväntasaajaa tapahtuu käsittämättömän nopeasti, saavumme tulevan yömme majapaikkaan. Lake Burunge Tented Lodge lepää kuivan laakean järven laidalla ja saa huokailemaan syvään. Olin kai odottanut ihan jotain muuta, mutta saammekin viettää yön upeassa telttamaisessa majassa, jossa kuulee luonnon äänet, tuntee yöilman ja herää auringonnousuun horisontissa.

Koska alue on tsetsekärpästen ja hyttysten suosiossa, illalla joutuu kuitenkin verhoamaan ihonsa vaaleisiin väreihin. Kun hetkeä myöhemmin odottaa illallisen alkua viinilasin ääressä terassilla ei voisi olla tyytyväisempi ensimmäiseen päivään. Samalla innolla jo odottaa, millaisia elämyksiä seuraavan päivän uusi luonnonpuisto tarjoileekaan.