Jo varhain tänä talvena sytyin ajatukselle luistelusta. Osansa poltteluun on varmasti tuonut se, että kuljen monta kertaa viikossa Rautatientorilla seisovan MyHelsinki-kyltin ja sen vieressä tuttuun tapaan sijaitsevan Jääpuiston ohi.

Siitä on ikuisuus kun olen edellisen kerran ollut luistimilla. Muistan sen toki hyvin, silloinkin edellisestä kerrasta oli vierähtänyt jo vuosia. Olin 19-vuotias ja tulin trefeillä viedyksi Brahenkentälle luistelemaan. Tuosta neljäntoista vuoden takaisesta kerrasta jäi hyvät muistot, satoi lunta kauniisti ja talvi-illan luistinrata oli rauhallinen, mutta jostain syystä silti sen jälkeen ei vain ole tullut vedettyä luistimia jalkaan.

Kun tänään viimein pääsin palaamaan jäälle, mietin miten ihmeessä olenkaan antanut kulua niin kauan aikaa. Koin innostusta, vaikka tasapaino vielä haparoi. Muutenkin ja jo sen puolesta, että sain kunnian toimia pienen innokkaan ihmisen tukikeppinä ja jäältä takaisin jalkeille nostajana – yhä uudestaan ja uudestaan. Silti, luistimilla pysyttely oli helpompaa kuin olin kuvitellut ja tiedän jo, ettei tämän talven luistelukerrat jää tähän. En malta odottaa, että pääsee kokeilemaan luistimilla jopa pientä vauhtia – ja todennäköisesti sen myötä myös omaa kellahtamista jäälle.

Keskustan sydämessä sijaitseva Jääpuisto on todella otollinen tilaisuus kokeilla luistelua helposti. Meidän, siis minun, Elsan, Einon ja Kaamoksen Jääpuistovisiitti oli blogin kautta saatu, mutta eipä tuo muutoinkaan paljoa kustanna vaikka välinevuokran mukaan ottaisikin. Luistimet saa siis vuokralle helposti ja ohessa on pukukoppi, jonne halutessaan voi jättää tavaroita.

Tänä superkauniina lauantai-iltapäivänä liikkeellä oli niin perheitä, pariskuntia kuin turistejakin. Jonoa oli jonkin verran, mutta se meni nopeasti ja jäällä mahtui vielä kivasti liikkumaan. Joskin eri kokoisten ja tasoisten luistelijoiden sekamelskassa kyseessä on enemmän fiilistely kuin vauhti. Lasten luistelukoulu toki toi nyt oman täytteensä kauniissa jäässä olevalle kentälle. Ohessa on kahvila, jolle täytyy antaa erityismaininta vegaanisesta leivästä. Aika huippua!

Seuraavaa luistelukertaa varten mietin jo, mistä saisi helposti luistimet lainaan tai vuokraan. Liekö Brahenkentän tuntumassa vuokrauspistettä? Näitä kuvia katsoessa tosin en luvannut itselleni vain seuraavaa luistelukertaa vaan myös kampaajakäynnin. Hiukset ovat jo niin pitkät, ehkä todella olisi hyvä hetki leikata latvaa muutama sentti!

Kaikki kuvat: Eino / Tämän kylän homopoika, luistelu saatu blogin kautta.

Vedin jo pari viikkoa sitten vuoden yhteen omista kokemuksista sekä tietenkin keräsin kokoon tuttuun tapaan kaikki vuoden 2017 asu(kuva)t, mutta sijaa on vielä yhdelle yhteenvedolle. Harvoin jaksan tuijottaa numeroita, mutta näin koti-iltana kynttilänvalossa iski uteliaisuus siihen, mikä teitä on tänä vuonna eniten numeroiden valossa kiinnostanut.

Vuoden luetuimpia postauksia itse asiassa on moni vanha postaus, mutta se on täysin ymmärrettävää – tietyt teemat nousevat Googlen tuloksissa ja siten niiden kautta saapuu silmäpareja vielä vuosienkin jälkeen. Sellaisia ovat olleet esimerkiksi Biozellin kanssa yhteistyössä toteutettu postaus hiusvärin ylläpidostavinkkini huivien solmintaan sekä pieni opas kenkienhuoltoon.

Epäilemättä on Googlen ansiota sekin, että vanhat matkajutut ovat keränneet paljon lukukertoja. Tuoreemmista suosittuja ovat olleet muiden muassa Bucharestista kertova postausvinkit virolaiseen kosmetiikkaan ja kivasta Tallinnan kasvisravintolasta kertova postaus. Myös Rauma kiinnosti, teitä ja minua, sekä joulu Lontoossa.

Kautta aikojen erilaiset hiusten kasvatukseen ja hoitoon liittyneet postaukset ovat olleet erityisen luettuja, eikä tämä vuosi ollut poikkeus. Luetuimpien listalla kiikkuu useampi hiusteemainen postaus, kuten vaikka tuoreimmista teksti oman hiusvärin takaisin kasvatuksesta sekä alkukesältä Vitabalansin kanssa toteutettu postaus biotiinin vaikutuksesta hiusten kuntoon.

Henkilökohtaisemmista tämän vuoden aiheista ylivoimaisesti kärkeen nousee keväällä julkaistu Yhden naisen escape room sekä keskikesän Eräs kesäyö. Ajatella, kukapa olisi uskonut, että siitä seuraa näin hyvä ja lupaava syksy? Ihmissuhteet ovat kummallisia. Mielenkiinnolla odotan, mitä ensi vuosi tuo tullessaan.

Lisäksi vuoden luetuimpiin nousee kirkkaasti ystävystyminen aikuisena. Kirjoitus auttoi huomaamaan, että yllättävän moni painii saman haasteen kanssa. Se on jollain tapaa lohdullista ja muistutti, että ystävystyminen aikuisena on hyvinkin mahdollista, kaikkien elämänpiirit eivät ole täynnä ja ehkä uusille hyville ihmisille silti löytyy mahdollisuus.

Teemaan liittyen tosin kipuilin viimeksi eilisiltana kulkiessani kotiin kivan illan jälkeen. Noina hetkinä tunsin itseni maailman sosiaalisesti epäonnistuneimmaksi ihmiseksi. Ihmettelin, että olen ylipäätään ikinä elämässäni onnistunut tutustumaan uusiin ihmisiin ja koin, että jokin on pielessä jos saat ”onko kaikki hyvin” -kysymyksen, kun kaikki on sisälläsi poikkeuksellisen ihanasti. Eikä se vika tietenkään ole muissa, vaan oman itseni esille tuomisessa. Osaamattomuudessa kertoa omia ajatuksia ja tunteita uudessa seurassa ilman, että joku onkisi niitä esiin. Minkä epäreilun asetelman tahtomattani luonkaan. Tässä riittää itsellä vielä paljon opeteltavaa, vaikka tavoitetteena ensi vuoteen!

Onko sinulla jokin tietty postaus tai asu tältä vuodelta, joka on erityisesti jäänyt mieleen?

Näyttää siltä, ettei loppuvuoden aikana ole enää asukuvamahdollisuuksia, joten loistava hetki näin vähän ennakkoon vetää yhteen kuluneen vuoden asut!

Yritin miettiä miten vuoden pukeutumista niputtaisi yhteen. Kuoseja näkyi vähän, mustaa jollain tapaa osana asuja paljon. Hameet ovat taas hallinneet, mutta siinä ei ole mitään uutta. Uutta on ehkä mekkojen ilmestyminen arkipukeutumiseen yhä enenevissä määrin. Viime vuonna käytin paljon nahkahameita, tänä vuonna en juuri ollenkaan.

Tennarit ilmestyivät pukeutumiseen tuolloin ja niistä on tullut oleellinen osa erityisesti kesäpukeutumistani. Lisäksi uutta on hatut, etenkin musta kipparinlakki, johon olen tänä vuonna ihastunut. Niin, ja jos kuvamahdollisuuksia olisi ollut talvikautena enemmän, olisi niissä näkynyt myös punainen baskerini.

Klassisia korkkareita en ole juurikaan käyttänyt, mikä on iso ero aiempiin vuosiin. Kesällä käytin tennareita ja sandaaleita, säiden viiletessä siirryin poikkeuksellisen nopeasti nilkkureihin. Korkkarivaihe on siis jäänyt kokonaan välistä, sekä keväällä että syksyllä, enkä toisaalta ole sitä osannut kaivatakaan.

Hiukset ovat vuoden kuluessa tummenneet oman värin kasvaessa esiin. Ei siitä ole montaakaan viikkoa kun pitkästä aikaa tapaamani tuttava huudahti, että enhän olekaan enää blondi. Hänen mielessään edelleen kyllä, mutta nyt kasvotusten hiukseni ovatkin ihan ruskeat, kuulemma. Niin, ne ovat häilyvästi vähän mitä sattuu. Yleensä sellaiset keskiruskeat. Vai pitäisikö suomalaiseen tapaan sanoa, että maantienväriset?

Teemana asuissa näkyy ainakin omiin silmiin rentous. Tuntuu, että tämä on ollut huolettoman pukeutumisen vuosi. Asusteet ovat olleet hillittyjä ja muutenkin kaikki asut sellaisia, joissa on ollut erityisen mukava olla. Toki kaiken kaikkiaan pukeutumiseen on vaikuttanut tavalla tai toisella puolet vuodesta (muuttoineen) kaapannut remontti, mikä tarkoittaa sitä, että puolet vaatteista seisoo edelleen varastossa. Vakavasti mietin, tarvitsenko niitä oikeastaan enää.

Kunhan saan ne läpikäytyä, luvassa on taas kirppistelyä, joka täällä blogissa tai sitten kirppispöydän muodossa. Mutta ei se ole pelkästään sitä, sillä rentous näkyy monessa muussakin. Hiustenlaitossa ja meikkaamisessa, kumpaakaan en ole tehnyt niin vähän vuosikausiin kuin tänä vuonna. Ehkä se on jotain yleistä helppouden tavoittelua ja toisaalta myös minimalismin kaipuuta. Tiedä tuosta. Joka tapauksessa mielenkiintoista nähdä, millaiseksi tuleva pukeutumisvuosi muodostuu – ja samalla muuten blogin 10-vuotisjuhlavuosi!!