Tästä vuoden ensimmäisestä viikosta muodostui ihan erilainen kuin kuvittelin. Lompakossa poltteleva päivitetty jumppakortti, töissä edessä olevat mielenkiintoiset jutut ja kiva uuden vuoden aatto saivat odottamaan alkavaa vuotta. Sitten tuo ensimmäisen päivän pieni tapaturma päivitti alkaneen vuoden odotettua toisenlaiseksi. En toki halua liioitella, paljon pahempaakin olisi voinut sattua ja olen kuitenkin kunnossa, mitä nyt vielä lääkärissä ensi viikolla erinäisiä asioita tapahtumaan liittyen tutkitaan.

Lähinnä vain on kiukuttanut oma olo, joka on ollut aivan lopen uupunut. Kierre on selvä, kun syöminen on hankalaa, tulee syötyä heikosti, joka taas vaikuttaa koko yleiskuntoon. Olenkin näinä päivänä todennut, että mehukuurille tai muulle päivää pidemmällä paastolle itsestä ei kyllä irtoaisi, sen verran paljon omaan mieleen ja kroppaan vaikuttaa, ettei saa syödä niin paljon kuin keho tuntuu kaipaavan. Mieluummin syön tasaisesti hyvin kuin lähden paastoamaan kehoni uuvuksiin.

Toki olen kasannut kaikki mahdolliset supersmoothiekombot. Hedelmien ja marjojen lisäksi lisännyt sekaan kunnolla proteiinijauheita ja rahkaa, psylliumia kuitua tuomaan ja tietty hyviä rasvoja erilaisten siemenien ja öljyjen muodossa, mutta silti, keho on kaivannut enemmän. Tokihan tuollaiset kunnon kotona tehdyt smoothiet täyttävät hyvin, mutta töissä ja liikkeellä niitä on vaikeampi saada käsiin.

Eilen tuntui ihanalle kun onnistuin jo syömään haarukalla ja lusikalla, maistelemaan avokadoa, kananmunaa ja muuta pehmeää, tänään varmasti jo paljon enemmän. Ehkä tänä viikonloppuna pääsen käsiksi kuvan mandariineihinkin, jotka ovat houkuttelevasti seisseet pöydällä viikon odottamassa, että suu kestää kirpeyden ja puremisen. Nopeasti lopulta nuo suun haavat tuntuvat paranevan, kuten lääkäri lupailikin.

Aina yön levon jälkeen uuteen aamuun herätessä sattuu vähän edellistä päivää vähemmän. Toivonkin, että tämä viikonloppu on taite oloon ja ensi viikolla haava on jo niin parantunut, että pystyn starttaamaan vuoden kuten olin tällä viikolla toivonut. Lopulta viikko sinne tai tänne, siinä mielessä tyhmää kiukutella tuollaisesta, mutta voimaa kehoon jo kaipaisi.

Mutta kyllä tämä tästä! Ensi viikko olkoon paremman energian viikko. Sitä viljelköön jo tämä ostamani seinäkalenteri. Siitä on pieni ikuisuus kun olen omistanut paperisen kalenterin, seinäkalenterista puhumattakaan, mutta kun näin tämän visuaalisen karkin liki puoleen hintaan kaupassa, päätin, että tämä vuosi olkoon seinäkalenterivuosi. Tuskin se mitään muistiinpanoja tulee keräämään, mutta seinälle sen otan mieluusti tuomaan kuukausittain vaihtuvaa kivaa uutta ilmettä.

Toivottavasti kaikilla on alkanut vuosi paremmissa merkeissä kuin itsellä! Pitkä juttu lyhyesti, kaaduin vuoden ensimmäisenä päivänä niin, että hampaat iskeytyivät huulen alta  läpi. Koen selvinneeni säikähdyksellä, sillä helposti olisi voinut käydä huonomminkin. Nyt selvisin sentään vain ensiapukäynnillä ja lohduttavalla tiedolla siitä, että pahin vahinko on suun sisäpuolella ja sekin vain limakalvoissa eikä hampaissa. Haavat sentään paranee, mutta nyt vietän pakollista pillimehukuuria kun pureminen ei onnistu ja normaaliin tapaan juominenkin hyvin heikosti. En kyllä ollut ajatellut keventää pyhien jälkeen, mutta näköjään sattuma päätti toisin!

Mutta se siitä. Tekee toki vielä kovin kipeää, mutta pääasia, että paranee. Toivotaan vain, että tämä ei muodostu alkaneen vuoden teemaksi ja ajatellaan nyt mieluummin keveitä asioita, kuten vaikka punaista baskeriani.

Kuvatkin tuli onneksi napattua ennen kotona sattunutta tilannetta, joten syvänpunainen värikin on vielä siellä missä sitä mieluummin katselen, eli asusteissa. Baskerista taisinkin mainita, että ensin se epäilytti enkä ollut yhtään vakuuttunut, että sopii itselle. Päätin siitä huolimatta käyttää, ja tykästyin lopulta nopeasti. Hauskaa vaihtelua peruspipojen rinnalle! Myös tuo villainen ruutuhuivi on ihan lemppareita. Olen etsinyt vastaavaa vähän isommassa koossa, mutta vielä ei ole tullut vastaan. Niin, ja takki, ehdottomasti myös tämän talven suosikkeja.

Takki: Esprit / Baskeri: Zara / Ruutuhuivi: Marja Kurki / Laukku: Coccinelle /
Hame: Zara / Nilkkurit: Beatrice

Kuvat: Elsa / Oi mutsi mutsi

 

Kaksi edellistä uutta vuotta kuluivat alakuloisissa merkeissä. Toissa uutena vuotena olin juuri eronnut ja jättäydyin yhteiseksi suunnitellusta illanvietosta pois jääden yksin kotiin, joka olisi sitä virallisesti viimeistä päivää. Seuraavana päivänä sain avaimen tähän, silloin nopeasti etsittyyn asuntoon, jonka suhteen olin kaikkea muuta kuin varma. Mielessä painoi epävarmuus, suru ja tyhjyys. Kuuntelin peiton alla rakettien pauketta pystymättä nukkumaan. Sitä iltaa ajatellessa sydäntä puristaa vieläkin.

Edellinen uusi vuosi oli parempi, mutta silti haikea ja yksinäisyys kalvoi. Puuhastelin päivän ja ajattelin, että ehkä iltaa itsekseen ei pitäisi nähdä huonona asiana. Yritin kääntää mieltä positiiviseen, kunnes päivä kääntyi iltaan ja ilotulitteet alkoivat kaikua. Äänet symbolisoivat jaettuja hetkiä ja hauskanpitoa, ja mieleen valui levottomuus sekä kaipuu. Olisin antanut paljon seurasta, ja sinäkin uutena vuotena nukahdin kyyneliin.

Tänä vuodenvaihteena on toisin. Päätin jo syksyllä, että vuotta 2018 en halua vastaanottaa yksin, ja oikeastaan sain enemmän kuin toivoin. Tänään lakkasin kynteni pitkästä aikaa, hileitä ja kimellatta vielä pidemmästä aikaa. Työnsin kuohuvan kylmään ja laitoin korviin korut, jotka joskus olivat suosikkini, mutta enää vuoteen osannut käyttää, niitä tai näyttäviä korvakoruja ylipäätään. Moni pieni ja iso asia on toisin. Kuten se, että tätä uutta vuotta en pelännyt vaan odotin, saan viettää sen seurassa, jossa kaksi edellistä olisin halunnut. Paljon on epäselvää, mutta nyt tunnen itseni onnekkaaksi. Vaikka ilta ei toisikaan mukanaan hyvää viiniä ja juustotarjotinta ihmeellisempää, olen tyytyväinen. Ihana tunne. Tämä olkoon vuodenvaihteiden suunta tästä eteenpäin.

Toivottavasti teidän vuodenvaihteenne sujuu ihanissa merkeissä ja saatte viettää sen toivomallanne tavalla. Ja kiitos kaikille tästä kuluneesta vuodesta. Ette tiedäkään, miten iso merkitys kaikilla kommenteillanne ja viesteillänne on tämän vuoden aikana ollut, niilläkin, joihin en ole ehtinyt tai osannut vastata. Olette tärkeitä!

Hyvää Uutta Vuotta 2018!