Näin yrittäjän arjessa viikot eivät tunnu koskaan olevan ihan samanlaisia. Toisina viikkoina on väljempää kalenterissa ja toisina taas enemmän kaikkea ja sitten on niitä, kun saa kirjaimellisesti juosta paikasta toiseen. Tärkeintä on tasapaino, erilaiset viikot täydentävät toisiaan. Kiireisen viikon jälkeen onneksi yleensä tulee vähän rauhallisempi ja toisin päin. Tämä viikko on ollut sellainen normikiireinen, ei överitäysi, mutta kuitenkin sellainen, että asuntoasioille on jäänyt harmillisen vähän aikaa. Niinpä vähän toivonkin, että ensi viikko pysyisi väljempänä, sellaisena, jolta se vielä näin sunnuntai-iltana kalenteria katsoessa näyttää. Se tarkoittaisi sitä, että olisi mahdollista hoitaa rästijuttuja asunnolla, ja sitä odotan jo kovasti!

Huomenna ainakin on ajatuksena poiketa Vantaalla vielä yhdessä kivitasofirmassa (josko vaikka nyt vihdoin tärppäisi tason suhteen?) sekä hakemassa tarvikkeita viimeistelyyn rautakaupasta. Tänä viikonloppuna kävin ostamassa myös kalkkimaalia kalustemaalaukseen, sillä tarkoitus päivittää vanhan lipaston ja ehkä yhden pikkupöydänkin ilme. Mutta ihan ykkösenä on toki saada listojen viimeistely sekä lattian paikkaus muutamasta kohdasta tehtyä. Myös wc:n oven maalaus ja eteisen koteloinnin hionta pitäisi pikapikaa hoitaa pois alta, jotta uskaltaisi jo pestä lattioita pölystä.

Nyt viikonloppuna olen tehnyt listaa asunnon keskeneräisistä kohdista ja samalla muotoillut ostoslistaa rautakauppaan. Siinä samalla myös fiilistellyt kevättä, sillä siltähän nyt ulkona näyttää ja tuntuu!

On ihan käsittämätöntä, miten paljon on muuttunut viikossa. Ihan hetki sitten vielä kirosin pakkasta ja hankia, ja nyt tuntuu kuin kevät olisi jo kestänyt pidempään kuin onkaan. Tai eihän nyt virallisesti taida edes vielä olla kevät, helmikuu on ihan talvikuuta vielä, mutta ulkona liikkuessa kevään tunnulta ei ole voinut välttyä. Ehkä sää vielä ottaa takapakkia, mutta ottakoot, henkisesti tällainen sään harppaus tuli todella tarpeeseen ja mieliala on kohonnut hujauksessa. Ihana valo, ihana edessä oleva kevätkausi!

Kuvien asu on viikon takaa. Silloin oli jo vähän leudompaa, mutta ei kuitenkaan vielä tällaista sulavan veden solinaa kuin vaikka tänään – saati sellaisesta uskaltanut vielä haaveillakaan!

Hame: Reserved / Takki: Mango / Neule: Nanso / Laukku: Coach / Nilkkurit: Vagabond

Kaupallinen yhteistyö: Mirror Line Oy

Olen viettänyt jo paljon aikaa asunnolla, vaikkei se kylpyhuoneen viimeistelyn uupuessa olekaan ihan vielä täysin asumiskelpoinen. Olen laittanut tavaroita paikoilleen ja usein unohtunut ihan vain katselemaan ympärille miettien, että muutama kuukausi sitten tämä kaikki oli vain visiona mielessä ja nyt valintojen vaikutuksen kokonaisuuteen näkee luonnossa. Eron huomaa etenkin kun kuvia ajalta ennen remonttia osuu silmiin, ja kunhan kaikki on valmiimpaa, teen vielä ennen ja jälkeen -postauksen.

Isoimmat kokonaisuuteen vaikuttaneet kiinteät elementit ostohetkellä olivat keittiön ja päähuoneen välinen seinä, valtava musta puinen parvi sekä näyttävä vihreä kakluuni. Näistä viimeinen oli ainoa, joka sai jäädä, ja siitä ei ollut kysymystäkään. Toisaalta kakluuni myös määritti paljon pohjan käyttöä. Eihän se ole yksiössä tilankäytöllisesti järkevin, mutta tunnelmaltaan vailla vertaa.

Parvi purettiin ensimmäisten asioiden joukossa. Sitten lähti keittiön väliseinä. Sen vaikutus oli merkittävä, sillä ennen sitä keittiö oli pieni ja pinta-alaltaan vaikeasti hyödynnettävä. Seinän poisto antoi mahdollisuuden jatkaa keittiön kaappeja pidemmälle sivuseinällä, mutta isoin vaikutus sillä oli valoon. Keittiön ikkuna jäi aiemmin piiloon, mutta seinän lähdettyä valon kulku asuntoon vapautui ja tilasta tuli paljon isomman ja entistäkin valoisamman tuntuinen.

Yksiön tilanjakaja

Luonnonvalo on itselle todella tärkeä asia. Se on sitä jo jaksamisen kannalta, mutta myös töiden puolesta. Niinpä kaikissa valinnoissa valon maksimointi oli tärkeässä osassa ja sitä se oli myös väliseinäratkaisua miettiessä.

Kun keittiön seinä oli purettu, oli edessä ihana avara iso tila, mutta asumismukavuuden kannalta se kaipasi jonkinlaista tilan jakoa. En halunnut katsella keittiön tiskejä sängystä ja toisaalta kaipasin enemmän henkistä eroa nukkumisen ja oleilun välille. Helsingin keskustassa asuessa neliöitä harvoin on liiaksi ja jo asuntoa etsiessä tiedostin hyvin, ettei budjetti todennäköisesti taivu useamman huoneen asuntoon haluamastani sijainnista. Mutta onneksi on muitakin ratkaisuja jakaa tilaa kuin huonejaot. Seinän ei nimittäin tarvitse aina kulkea huoneen läpi, vaan puolikaskin seinä voi tuoda asuntoon kaivatun tilajaon.

Halusin laadukasta ja tyylikästä, joten alusta alkaen huterat sermivaihtoehdot oli poissuljettu vaihtoehto. Jo paljon ennen remonttia olin ihastellut Pinterestissä upeita lasiseinäisiä tilanjakoratkaisuja, sellaisia kuin kotimainen Mirror Line toteuttaa, joten tiesin heti, mistä lähteä liikkeelle.

Jos päätyseinällä ei olisi ollut massiivista kakluunia, kulmaan olisi hyvin voinut erottaa vaikka oman pienen makuusopen lasiruutuisin avattavin seinin, mutta koska kakluuni oli ja pysyi, tuntui tilan osin jakava kiinteä väliseinä hyvältä ratkaisulta. Näin päätyhuone jäi makuutilaksi ja ikkunan puoli yhdistyi avokeittiön ja olohuoneen kokonaisuudeksi, joita myös seinien maaliväsyvalinnat rytmittivät.

Ruudukkolasiseinä antaa valon kulkea

Kun asuu maassa, jossa puolet vuodesta saa ikävöidä valoa, ei sitä ainakaan halua sulkea pois. Niinpä lattiasta kattoon umpinainen väliseinä oli poissuljettu vaihtoehto – ihan liian raskasta ja valonkulun estävää. Ensin pyörittelin vaihtoehtona pelkistä lasiruuduista koostuvaa seinää (jollaisia myös löytyy Mirror Linelta) ja sitten jonkinlaista kierrätysoptioita esimerkiksi vanhoista ikkunoista. Ensimmäisen suljin pois, sillä halusin lattiatasoon suojaa. En halunnut, että kaikki tavarat ja johdot näkyvät molemmin puolin. Jälkimmäisestä taas luovuin koska pelkäsin, ettei se olisi riittävän jämäkkä ja kestävä vaihtoehto omaan tarpeeseen. Niinpä kallistuin ajatukseen, jossa osa seinästä olisi umpinainen ja keskiosa lasiruudukkoa. Näin seinä tarjoaisi visuaalista suojaa, mutta päästäisi valon kulkemaan ja säilyttäisi myös näkymän sohvalta kauniille kakluunille.

Mirror Line käyttää turvalasin määritelmän täyttävää laminoitua lasia, jossa mahdollisessa rikkoutumistapauksessa kahden lasin välissä oleva kalvo pitää lasinsirpaleet yhdessä. Eron lasissa huomaa selvästi vaikka ikkunalasiin verratessa, miksi olenkin todella tyytyväinen, etten lähtenyt rakentamaan ikkunoista ruudukkoa, sitä kun olisi joutunut ihan toisella tapaa varomaan. Tämä on niin paljon jämäkämpi ja turvallisen tuntuinen.

Alussa pelkäsin, onnistunko löytämään toteuttajaa visiolle, sillä en bongannut suoriltaan mistään vastaavaa ratkaisua. Onneksi vastaus löytyi nopeammin kuin olin kuvitellut, Mirror Linelta vastattiin heti, että ruudukot pystytään toteuttamaan toivomillani spekseillä, heillä kun kaikki lasiseinät tehdään mittatilauksena. Sain havainnekuvan sähköpostiini ja oikeastaan se oli jo siinä. Ruudukkojen kokoa hieman säädettiin ja mittoja päivitettiin, mutta muuten kokonaisuus konkretisoitui vauhdilla ja tyyli vastasi tismalleen sitä mitä hain. Valkoiset tukevat raamit ja laadukas sekä kaunis kokonaisuus. Ruuduissa muuten halusin toistuvaksi saman muodon kuin ikkunoiden ylälaseissa, siksi ne eivät ole täysin neliöt vaan hieman suorakaiteen muotoiset. Näin pystymuotoisesta valkokarmisesta ruudukosta tulee kiva visuaalinen yhdenmukaisuus uuden ja vanhan välille.

Mirror Linen palvelu oli erinomaista, joten jos mielessä on erityistarpeita tai muita toiveita, kannattaa ehdottomasti kysyä heidän ammattilaisten suosituksia toteutustavoiksi! Hinnat ovat erittäin järkevät, ja lisäksi Mirror Line on kotimainen perheyritys, jolla on Avainlippu -merkki. Tuotteet valmistetaan Etelä-Pohjanmaalla.

Lasiruudukko kiinteänä osana seinää

Lasiruutuisesta väliseinästä tuli juuri sellainen kuin toivoin. Tai itse asiassa paljon parempi! Pelkäsin huteruutta, mutta lasiruudukko on todella tukeva ja tuntuu kestävältä. Se on pala seinää, eikä vain tilanjakaja. Ei tulisi ajatelleeksi, että ruudukko koostuu kahdesta matalasta liukuovesta – Mirror Linen liukuovien pyörästöillä on muuten 25 vuoden takuu. Nyt tosin pyörät tukeva lasiruudukkoja lattiatasoa ylempänä, mutta luonnollisesti kiinteänä elementtinä niitä ei liikutella. Itse asiassa ovet on kiinnitetty varsin jämäkästi toisiinsa, ja koko seinä on tavallaan rakennettu niiden ympärille.

Ensin tehtiin raamit. Sitten nostettiin liukuovet paikoilleen, blokattiin ne kiinnikkeillä ja varmistettiin, etteivät ne pääse liikkumaan. Sen jälkeen rakennettiin seinä ympärille ja vähän myös päälle, eli ovet sujahtivat seinän sisään, kiinteäksi osaksi kokonaisuutta, ihan kuin eivät erillinen olisi ollutkaan! Asennus tehtiin kokonaan itse, ja oli todella yksinkertaista ja nopeaa.

Seinän kokonaisleveys on 150 cm. Valitsin mitan sen mukaan, että seinää vasten mahtuisi tarvittaessa parisängyn pääty. Oma sänkyni on kapeampi, joten jos sijoitan sen seinää vasten, tilaa jää runsaasti sivulle, mikä on erittäin hyvä asia. Nyt tosin olen vähän kallistunut siihen, että sijoitan sängyn päädyn seinää vasten, jotta näen ulos, mutta täytyy vielä testailla. Joka tapauksessa seinä on mukavan leveä, mutta jättää kuitenkin runsaasti liikkumatilaa toiselle sivulle.

Mirror Linen valikoimassa on myös mustat ruudukkoraamit, jotka näyttävät tosi tyylikkäältä. Näin vanhaan asuntoon sekä ikkunoiden henkeen koin istuvan paremmin valkoisen värin, mutta jos asunto olisi uudempi tai muuten hakisin vähän modernimpaa linjaa, olisi musta ollut vaihtoehtona. Ehkäpä johonkin tulevaan asuntoon kokeilen sellaista sitten joskus!

Olen myös miettinyt, että jos joskus tilaa haluaa jakaa enemmän, tämän tyylisiä seinä on todella helppoa jatkaa lasielementeillä tai lasiliukuovilla, jolloin huonetta saisi jaettua vielä enemmän kahteen. Nyt tämä toimii erinomaisesti, mutta hyvä pitää eri vaihtoehtoja mielessä tulevan varalle, koskaan kun tiedä miten tarpeet elää.

Kapea seinä, laaja vaikutus

Kunhan saan raivattua asuntoon lisää tilaa romuilta ja remonttikaaokselta (nyt olen hienosti yrittänyt rajata pahvilaatikko ja maalipurkkitorneja kuvien ulkopuolelle), tulossa ehdottomasti vielä laajemman kulman kuvia, joista hahmottaa paremmin seinän vaikutusta kokonaisuuteen.

Lasiseinästä täytyy sanoa sekin, että vaikka pohjasyy seinällä oli käytännöllisyys, niin se on myös erittäin visuaalisesti miellyttävä elementti asunnossa. Tuntuu, että kaikki asunnossani poikenneet läheiset ovat heti kiinnittäneet siihen huomiota ja kehuneet sekä istuvuutta kokonaisuuteen, että yllättävänkin isoa merkitystä, jonka se tekee tilan jaon kannalta. Se toimii raamina tilalle, mutta antaa vapaan näkymän molempiin suuntiin, sohvalta kakluunille ja ennen kaikkea sängystä ulos.

Mirror Linen valikoimasta löytyy myös kaapistoja, walk-in -vaatehuoneiden ratkaisuja, liukuovia ja tilanjako-ovia – kaikki kotimaisia! Kannattaa siis tutustua valikoimaan päivityksiä ja muutoksia kotiin tehdessä, lisää lasiseinistä löytyy täältä.

Tämä vuoden jatkunut poikkeusaika on ollut riittävä sysäys siirtyä kokonaan luonnonkosmetiikan deodoranttien käyttäjäksi. Aiemmin käytin tavallista markettidödöä ja luonnonkosmetiikan versioita rinnakkain. Yleensä en hikoile mainittavasti, mutta olen jännityshikoilija ja huomaamatonta jännitystä aiheuttaa sosiaaliset kohtaamiset. Niinpä asiakastapaamisiin ja ylipäätään sosiaalisiin työpäiviin marketin luottodödö oli must tai pidon pettämisen kyllä huomasi varsin ikävästi palaverien jälkeen. Kun voin olla omillani tai riittävän tuttujen ihmisten kanssa tekemisissä, ei vastaavaa taustajännitystä ole. Se on ihan hassu juttu, sillä periaatteessa en koe välttämättä niin tunne jännitystä, mutta kehoni selvästi reagoi kuin ilmassa olisi sellaista. Joka tapauksessa, sellaiset päivät estivät siirtymistä täysin, vaikka muutosta olenkin toivonut pitkään.

Kun epäsosiaalinen korona-aika alkoi, perusdeodorantin käyttö hiipui vähän huomaamatta ja lopulta havahduin siihen, etten itse asiassa ole enää pitkään aikaan käyttänyt sellaista, vaan ainoastaan luonnonkosmetiikan deodorantteja. Kiinnostavaa on, että nyt niiden pito tuntuu riittävältä myös sellaisina päivinä kuin normaalisti olisin kaivannut tujumpaa tuotetta. Liekö kyse kehon tottumisesta vai onko asia jollain tapaa korvien välissä, vaikea sanoa, mutta eron kyllä itse huomaa.

Olen testannut useita luonnonkosmetiikan deodorantteja ja huomannut, että vaikka perusdödöissä pidän roll-oneista, luonnonkosmetiikan versioissa ne käyvät itselle pääsääntöisesti huonoiten. Sen sijaan vahamaiset stickit ovat ihan parhaat omiin tarpeisiin, ja niiden lisäksi myös vastaavan koostumuksen omaavat voiteet.

Yksi mieluisimmista merkeistä on We Love the Planet (kuvien tuotteet saatu blogin kautta), jolta löytyy useita erilaisia vegaanisia dödöjä. Lempparini on Mighty Mint, joka sekä koostumukseltaan mieleen (kivan kiinteä) että tuoksultaan ja tuntumaltaan ihanan raikas, mitä deodorantilta toivonkin. Myös Lucious Lime on tosi kiva ja freesi!

We Love the Planet on hollantilainen brändi, joka pyrkii valmistamaan tuotteet mahdollisimman ympäristöystävällisesti. Se tarkoittaa esimerkiksi muovitonta pakkaamista ja muutenkin pakkausmateriaalien minimointia sekä aurinkoenergian käyttöä valmistuksessa. Deodorantit on vapaita alumiinista, ja vaikuttavina aineina on sooda, oktaanihappo sekä mäkikuismaöljy.

Puikko- ja voidedeorantit

We Love the Planetin deodoranttien pito on hyvä ja hintakin on kohtuullinen, useassa paikkaa n.15 euron tietämillä (merkki myy mm. Ruohonjuuri, Biodelly, Sokos jne.). Ensimmäisenä tutustuin pahvirakenteisiin deodoranttipuikkoihin, jotka ovat tosi näppäriä kunnes aletaan lähestyä loppua. Olen nurissut tätä aiemminkin, en nimittäin ymmärrä miksi putkiloista on tehty niin pitkiä.

Olen suht pitkäsorminen, mutta silti loppupalan työstäminen ja samalla levittäminen on osoittautunut mahdottomaksi ja jos haluaa käyttää ihan loppuun asti (kuten itse aina haluan), täytyy loppu levittää sormin. Toisin kuin metallipurkissa oleva, nimenomaan sormilevitykseen tarkoitettu tuote, se on tahmeampaa eikä lähde yhtä helposti sormista. Ei kuitenkaan toivoton tapaus, mutta vaatii vähän jumppaa lopussa. Sen jälkeen onkin jäljellä enää iisisti pahvikeräykseen heitettävä hylsy.

Kierrätyspeltinen deodoranttivoide puolestaan on tarkoitettu nimenomaan sormin levitettäväksi ja olen kokenut sen yllättävänkin näppäräksi tavaksi. Ensin ajattelin, etten haluaisi sotkea käsiäni dödöön, mutta itse asiassa sen myötä tuntuma määrään ja levittyvyyteen on hyvä, lisäksi purkkideossa on mukana pieniä rakeita (ainakin Lucious Limessä), jotka tuovat ekstarfreesiä tunnetta. Voide myös peseytyy todella helposti pois sormista, eli itse asiassa olen käytettävyydessä alkanut kallistumaan näihin. Purkki kulkee myös tosi hyvin mukana käsilaukussa tai reissussa (jos sellaisia olisi, heh) ja samoin kuin stickin kanssa, kun se on kokonaan tyhjä, erittäin helppo laittaa kierrätykseen.

Tuotteet saatu blogin kautta.