Kaupallinen yhteistyö: Mirror Line Oy

Olen viettänyt jo paljon aikaa asunnolla, vaikkei se kylpyhuoneen viimeistelyn uupuessa olekaan ihan vielä täysin asumiskelpoinen. Olen laittanut tavaroita paikoilleen ja usein unohtunut ihan vain katselemaan ympärille miettien, että muutama kuukausi sitten tämä kaikki oli vain visiona mielessä ja nyt valintojen vaikutuksen kokonaisuuteen näkee luonnossa. Eron huomaa etenkin kun kuvia ajalta ennen remonttia osuu silmiin, ja kunhan kaikki on valmiimpaa, teen vielä ennen ja jälkeen -postauksen.

Isoimmat kokonaisuuteen vaikuttaneet kiinteät elementit ostohetkellä olivat keittiön ja päähuoneen välinen seinä, valtava musta puinen parvi sekä näyttävä vihreä kakluuni. Näistä viimeinen oli ainoa, joka sai jäädä, ja siitä ei ollut kysymystäkään. Toisaalta kakluuni myös määritti paljon pohjan käyttöä. Eihän se ole yksiössä tilankäytöllisesti järkevin, mutta tunnelmaltaan vailla vertaa.

Parvi purettiin ensimmäisten asioiden joukossa. Sitten lähti keittiön väliseinä. Sen vaikutus oli merkittävä, sillä ennen sitä keittiö oli pieni ja pinta-alaltaan vaikeasti hyödynnettävä. Seinän poisto antoi mahdollisuuden jatkaa keittiön kaappeja pidemmälle sivuseinällä, mutta isoin vaikutus sillä oli valoon. Keittiön ikkuna jäi aiemmin piiloon, mutta seinän lähdettyä valon kulku asuntoon vapautui ja tilasta tuli paljon isomman ja entistäkin valoisamman tuntuinen.

Yksiön tilanjakaja

Luonnonvalo on itselle todella tärkeä asia. Se on sitä jo jaksamisen kannalta, mutta myös töiden puolesta. Niinpä kaikissa valinnoissa valon maksimointi oli tärkeässä osassa ja sitä se oli myös väliseinäratkaisua miettiessä.

Kun keittiön seinä oli purettu, oli edessä ihana avara iso tila, mutta asumismukavuuden kannalta se kaipasi jonkinlaista tilan jakoa. En halunnut katsella keittiön tiskejä sängystä ja toisaalta kaipasin enemmän henkistä eroa nukkumisen ja oleilun välille. Helsingin keskustassa asuessa neliöitä harvoin on liiaksi ja jo asuntoa etsiessä tiedostin hyvin, ettei budjetti todennäköisesti taivu useamman huoneen asuntoon haluamastani sijainnista. Mutta onneksi on muitakin ratkaisuja jakaa tilaa kuin huonejaot. Seinän ei nimittäin tarvitse aina kulkea huoneen läpi, vaan puolikaskin seinä voi tuoda asuntoon kaivatun tilajaon.

Halusin laadukasta ja tyylikästä, joten alusta alkaen huterat sermivaihtoehdot oli poissuljettu vaihtoehto. Jo paljon ennen remonttia olin ihastellut Pinterestissä upeita lasiseinäisiä tilanjakoratkaisuja, sellaisia kuin kotimainen Mirror Line toteuttaa, joten tiesin heti, mistä lähteä liikkeelle.

Jos päätyseinällä ei olisi ollut massiivista kakluunia, kulmaan olisi hyvin voinut erottaa vaikka oman pienen makuusopen lasiruutuisin avattavin seinin, mutta koska kakluuni oli ja pysyi, tuntui tilan osin jakava kiinteä väliseinä hyvältä ratkaisulta. Näin päätyhuone jäi makuutilaksi ja ikkunan puoli yhdistyi avokeittiön ja olohuoneen kokonaisuudeksi, joita myös seinien maaliväsyvalinnat rytmittivät.

Ruudukkolasiseinä antaa valon kulkea

Kun asuu maassa, jossa puolet vuodesta saa ikävöidä valoa, ei sitä ainakaan halua sulkea pois. Niinpä lattiasta kattoon umpinainen väliseinä oli poissuljettu vaihtoehto – ihan liian raskasta ja valonkulun estävää. Ensin pyörittelin vaihtoehtona pelkistä lasiruuduista koostuvaa seinää (jollaisia myös löytyy Mirror Linelta) ja sitten jonkinlaista kierrätysoptioita esimerkiksi vanhoista ikkunoista. Ensimmäisen suljin pois, sillä halusin lattiatasoon suojaa. En halunnut, että kaikki tavarat ja johdot näkyvät molemmin puolin. Jälkimmäisestä taas luovuin koska pelkäsin, ettei se olisi riittävän jämäkkä ja kestävä vaihtoehto omaan tarpeeseen. Niinpä kallistuin ajatukseen, jossa osa seinästä olisi umpinainen ja keskiosa lasiruudukkoa. Näin seinä tarjoaisi visuaalista suojaa, mutta päästäisi valon kulkemaan ja säilyttäisi myös näkymän sohvalta kauniille kakluunille.

Mirror Line käyttää turvalasin määritelmän täyttävää laminoitua lasia, jossa mahdollisessa rikkoutumistapauksessa kahden lasin välissä oleva kalvo pitää lasinsirpaleet yhdessä. Eron lasissa huomaa selvästi vaikka ikkunalasiin verratessa, miksi olenkin todella tyytyväinen, etten lähtenyt rakentamaan ikkunoista ruudukkoa, sitä kun olisi joutunut ihan toisella tapaa varomaan. Tämä on niin paljon jämäkämpi ja turvallisen tuntuinen.

Alussa pelkäsin, onnistunko löytämään toteuttajaa visiolle, sillä en bongannut suoriltaan mistään vastaavaa ratkaisua. Onneksi vastaus löytyi nopeammin kuin olin kuvitellut, Mirror Linelta vastattiin heti, että ruudukot pystytään toteuttamaan toivomillani spekseillä, heillä kun kaikki lasiseinät tehdään mittatilauksena. Sain havainnekuvan sähköpostiini ja oikeastaan se oli jo siinä. Ruudukkojen kokoa hieman säädettiin ja mittoja päivitettiin, mutta muuten kokonaisuus konkretisoitui vauhdilla ja tyyli vastasi tismalleen sitä mitä hain. Valkoiset tukevat raamit ja laadukas sekä kaunis kokonaisuus. Ruuduissa muuten halusin toistuvaksi saman muodon kuin ikkunoiden ylälaseissa, siksi ne eivät ole täysin neliöt vaan hieman suorakaiteen muotoiset. Näin pystymuotoisesta valkokarmisesta ruudukosta tulee kiva visuaalinen yhdenmukaisuus uuden ja vanhan välille.

Mirror Linen palvelu oli erinomaista, joten jos mielessä on erityistarpeita tai muita toiveita, kannattaa ehdottomasti kysyä heidän ammattilaisten suosituksia toteutustavoiksi! Hinnat ovat erittäin järkevät, ja lisäksi Mirror Line on kotimainen perheyritys, jolla on Avainlippu -merkki. Tuotteet valmistetaan Etelä-Pohjanmaalla.

Lasiruudukko kiinteänä osana seinää

Lasiruutuisesta väliseinästä tuli juuri sellainen kuin toivoin. Tai itse asiassa paljon parempi! Pelkäsin huteruutta, mutta lasiruudukko on todella tukeva ja tuntuu kestävältä. Se on pala seinää, eikä vain tilanjakaja. Ei tulisi ajatelleeksi, että ruudukko koostuu kahdesta matalasta liukuovesta – Mirror Linen liukuovien pyörästöillä on muuten 25 vuoden takuu. Nyt tosin pyörät tukeva lasiruudukkoja lattiatasoa ylempänä, mutta luonnollisesti kiinteänä elementtinä niitä ei liikutella. Itse asiassa ovet on kiinnitetty varsin jämäkästi toisiinsa, ja koko seinä on tavallaan rakennettu niiden ympärille.

Ensin tehtiin raamit. Sitten nostettiin liukuovet paikoilleen, blokattiin ne kiinnikkeillä ja varmistettiin, etteivät ne pääse liikkumaan. Sen jälkeen rakennettiin seinä ympärille ja vähän myös päälle, eli ovet sujahtivat seinän sisään, kiinteäksi osaksi kokonaisuutta, ihan kuin eivät erillinen olisi ollutkaan! Asennus tehtiin kokonaan itse, ja oli todella yksinkertaista ja nopeaa.

Seinän kokonaisleveys on 150 cm. Valitsin mitan sen mukaan, että seinää vasten mahtuisi tarvittaessa parisängyn pääty. Oma sänkyni on kapeampi, joten jos sijoitan sen seinää vasten, tilaa jää runsaasti sivulle, mikä on erittäin hyvä asia. Nyt tosin olen vähän kallistunut siihen, että sijoitan sängyn päädyn seinää vasten, jotta näen ulos, mutta täytyy vielä testailla. Joka tapauksessa seinä on mukavan leveä, mutta jättää kuitenkin runsaasti liikkumatilaa toiselle sivulle.

Mirror Linen valikoimassa on myös mustat ruudukkoraamit, jotka näyttävät tosi tyylikkäältä. Näin vanhaan asuntoon sekä ikkunoiden henkeen koin istuvan paremmin valkoisen värin, mutta jos asunto olisi uudempi tai muuten hakisin vähän modernimpaa linjaa, olisi musta ollut vaihtoehtona. Ehkäpä johonkin tulevaan asuntoon kokeilen sellaista sitten joskus!

Olen myös miettinyt, että jos joskus tilaa haluaa jakaa enemmän, tämän tyylisiä seinä on todella helppoa jatkaa lasielementeillä tai lasiliukuovilla, jolloin huonetta saisi jaettua vielä enemmän kahteen. Nyt tämä toimii erinomaisesti, mutta hyvä pitää eri vaihtoehtoja mielessä tulevan varalle, koskaan kun tiedä miten tarpeet elää.

Kapea seinä, laaja vaikutus

Kunhan saan raivattua asuntoon lisää tilaa romuilta ja remonttikaaokselta (nyt olen hienosti yrittänyt rajata pahvilaatikko ja maalipurkkitorneja kuvien ulkopuolelle), tulossa ehdottomasti vielä laajemman kulman kuvia, joista hahmottaa paremmin seinän vaikutusta kokonaisuuteen.

Lasiseinästä täytyy sanoa sekin, että vaikka pohjasyy seinällä oli käytännöllisyys, niin se on myös erittäin visuaalisesti miellyttävä elementti asunnossa. Tuntuu, että kaikki asunnossani poikenneet läheiset ovat heti kiinnittäneet siihen huomiota ja kehuneet sekä istuvuutta kokonaisuuteen, että yllättävänkin isoa merkitystä, jonka se tekee tilan jaon kannalta. Se toimii raamina tilalle, mutta antaa vapaan näkymän molempiin suuntiin, sohvalta kakluunille ja ennen kaikkea sängystä ulos.

Mirror Linen valikoimasta löytyy myös kaapistoja, walk-in -vaatehuoneiden ratkaisuja, liukuovia ja tilanjako-ovia – kaikki kotimaisia! Kannattaa siis tutustua valikoimaan päivityksiä ja muutoksia kotiin tehdessä, lisää lasiseinistä löytyy täältä.

Tämä vuoden jatkunut poikkeusaika on ollut riittävä sysäys siirtyä kokonaan luonnonkosmetiikan deodoranttien käyttäjäksi. Aiemmin käytin tavallista markettidödöä ja luonnonkosmetiikan versioita rinnakkain. Yleensä en hikoile mainittavasti, mutta olen jännityshikoilija ja huomaamatonta jännitystä aiheuttaa sosiaaliset kohtaamiset. Niinpä asiakastapaamisiin ja ylipäätään sosiaalisiin työpäiviin marketin luottodödö oli must tai pidon pettämisen kyllä huomasi varsin ikävästi palaverien jälkeen. Kun voin olla omillani tai riittävän tuttujen ihmisten kanssa tekemisissä, ei vastaavaa taustajännitystä ole. Se on ihan hassu juttu, sillä periaatteessa en koe välttämättä niin tunne jännitystä, mutta kehoni selvästi reagoi kuin ilmassa olisi sellaista. Joka tapauksessa, sellaiset päivät estivät siirtymistä täysin, vaikka muutosta olenkin toivonut pitkään.

Kun epäsosiaalinen korona-aika alkoi, perusdeodorantin käyttö hiipui vähän huomaamatta ja lopulta havahduin siihen, etten itse asiassa ole enää pitkään aikaan käyttänyt sellaista, vaan ainoastaan luonnonkosmetiikan deodorantteja. Kiinnostavaa on, että nyt niiden pito tuntuu riittävältä myös sellaisina päivinä kuin normaalisti olisin kaivannut tujumpaa tuotetta. Liekö kyse kehon tottumisesta vai onko asia jollain tapaa korvien välissä, vaikea sanoa, mutta eron kyllä itse huomaa.

Olen testannut useita luonnonkosmetiikan deodorantteja ja huomannut, että vaikka perusdödöissä pidän roll-oneista, luonnonkosmetiikan versioissa ne käyvät itselle pääsääntöisesti huonoiten. Sen sijaan vahamaiset stickit ovat ihan parhaat omiin tarpeisiin, ja niiden lisäksi myös vastaavan koostumuksen omaavat voiteet.

Yksi mieluisimmista merkeistä on We Love the Planet (kuvien tuotteet saatu blogin kautta), jolta löytyy useita erilaisia vegaanisia dödöjä. Lempparini on Mighty Mint, joka sekä koostumukseltaan mieleen (kivan kiinteä) että tuoksultaan ja tuntumaltaan ihanan raikas, mitä deodorantilta toivonkin. Myös Lucious Lime on tosi kiva ja freesi!

We Love the Planet on hollantilainen brändi, joka pyrkii valmistamaan tuotteet mahdollisimman ympäristöystävällisesti. Se tarkoittaa esimerkiksi muovitonta pakkaamista ja muutenkin pakkausmateriaalien minimointia sekä aurinkoenergian käyttöä valmistuksessa. Deodorantit on vapaita alumiinista, ja vaikuttavina aineina on sooda, oktaanihappo sekä mäkikuismaöljy.

Puikko- ja voidedeorantit

We Love the Planetin deodoranttien pito on hyvä ja hintakin on kohtuullinen, useassa paikkaa n.15 euron tietämillä (merkki myy mm. Ruohonjuuri, Biodelly, Sokos jne.). Ensimmäisenä tutustuin pahvirakenteisiin deodoranttipuikkoihin, jotka ovat tosi näppäriä kunnes aletaan lähestyä loppua. Olen nurissut tätä aiemminkin, en nimittäin ymmärrä miksi putkiloista on tehty niin pitkiä.

Olen suht pitkäsorminen, mutta silti loppupalan työstäminen ja samalla levittäminen on osoittautunut mahdottomaksi ja jos haluaa käyttää ihan loppuun asti (kuten itse aina haluan), täytyy loppu levittää sormin. Toisin kuin metallipurkissa oleva, nimenomaan sormilevitykseen tarkoitettu tuote, se on tahmeampaa eikä lähde yhtä helposti sormista. Ei kuitenkaan toivoton tapaus, mutta vaatii vähän jumppaa lopussa. Sen jälkeen onkin jäljellä enää iisisti pahvikeräykseen heitettävä hylsy.

Kierrätyspeltinen deodoranttivoide puolestaan on tarkoitettu nimenomaan sormin levitettäväksi ja olen kokenut sen yllättävänkin näppäräksi tavaksi. Ensin ajattelin, etten haluaisi sotkea käsiäni dödöön, mutta itse asiassa sen myötä tuntuma määrään ja levittyvyyteen on hyvä, lisäksi purkkideossa on mukana pieniä rakeita (ainakin Lucious Limessä), jotka tuovat ekstarfreesiä tunnetta. Voide myös peseytyy todella helposti pois sormista, eli itse asiassa olen käytettävyydessä alkanut kallistumaan näihin. Purkki kulkee myös tosi hyvin mukana käsilaukussa tai reissussa (jos sellaisia olisi, heh) ja samoin kuin stickin kanssa, kun se on kokonaan tyhjä, erittäin helppo laittaa kierrätykseen.

Tuotteet saatu blogin kautta.

Kaupallinen yhteistyö: Cover Story Paint

Tiesin auista asti millaisen värimaailman haluan asuntooni, mutta yksittäisten värien valinta on vaatinut työtä. Väreillä on suuri vaikutus kokonaistunnelmaan ja siihen, miltä muut elementit näyttävät. Lisäksi värisilmäni tapaa olla melko armoton, joten olen todella vertaillut sävynyansseja ajan kanssa. Toisaalta kiitos sen, olen nyt erittäin tyytyväinen ihan jokaiseen asunnon värivalintaan.

Oman haasteensa värivalintoihin on tuonut päivän ja vuodenajan mukana muuttuva valo. Kesällä oli erittäin lämmin ja keltainen päivänvalo, joka tulvi asuntoon päivästä toiseen. Talvella valo on viileämpi, mutta koska asuntoni ikkunat ovat isot ja suuntana päivän paahteisin aika, tulee sinne myös näin keskellä talvea paljon lämmintä valoa. Niinpä sävyt näyttävät hyvin erilaisilta eri aikoina ja eri seinillä, riippuen osuuko niihin luonnonvalo vai jäävätkö varjoon. Ja koska haluan, että valitsemani värit näyttävät hyville ihan joka valossa, aina marraskuun tumman illan keinovalosta keskikesän aurinkoon, on sävyjä täytynyt tarkastella rauhassa eri ajankohtina.

Halusin harmonista ja vaaleaa, mutta kuitenkin kotoisaa. En pidä kylmistä ja kliinisistä sävyistä, vaan ripaus lämpöä miellyttää eniten omaa silmääni. Toki ympäristö sanelee paljon, mikä näyttää hyvälle, mutta tyypillisesti miellyn sisustuksessa enemmän tunnelmalliseen ja asteen lämpimämpiin kokonaisuuksiin. Väliseinän rakennus toi erinomaisen mahdollisuuden jakaa tilaa myös värien voimalla. Olotilan puolella on sama seinäväri kuin keittiössä ja tilat nivoutuvat sen myötä eheäksi kokonaisuudeksi. Seinä erottaa makuutilaa kevyesti sohvasta, mutta värillisellä seinämaalilla erotin visuaalisesti kakluunin puoleista päätyä enemmän itsenäiseksi alueekseen, vaikka ne käytännössä ovatkin kaikki yhtä isoa avotilaa.

Muoviton maali

Sattumalta samoihin aikoihin kun aloitin remonttiani, aloitteli toimintaansa myös uusi maalibrändi, Cover Story. Pääsin kurkistamaan vielä työn alla olevaa kokonaisuutta kuratoiduista värisävyistä ja testaamaan ensimmäisiä sudittuja maaliliuskoja, jotka tänä päivänä ovat upeasti tarjolla A4-kokoisina värimalleina tarrataustalla, eli ne voi helposti kiinnittää seinään sävyä kotona kokeillessa.

Cover Storyn värikartta pitää sisällään 32 tarkkaan valittua sisämaalia. Elegantteja sävyjä, joissa on runsaasti vaaleita, harmahtavia ja beigempiä sävyjä, upeita tehostevärejä kuitenkaan unohtamatta. Maalit ovat täysmattaisia ja sopivat sisäseiniin sekä kattoon. Erityistä maaleissa on, että ne ovat täysin muovittomia ja siten antavat rakenteiden hengittää eikä niistä vapaudu sisäilmaan haitallisia VOC-päästöjä. Lisäksi maalit ovat täysin hajuttomia ja vesiliukoisia, eli erittäin miellyttäviä työstää.

Pelkästään näillä spekseillä kiinnostukseni todella heräsi. Vielä tuossa vaiheessa en ollut nähnyt Cover Storyn upeaa brändi-ilmettä ja pakkauksia. Enpä ennen ollut ajatellut, että voisin kutsua maalipurkkia ja maalaustarvikkeita kauniiksi, mutta Cover Storyn ihan jokainen elementti ilahdutti esteetikon silmää.

Puuterinen maalisävy

Värikartan pohjalta arvelin ensin oikeaksi Evelyn-sävyä. Se on hieman tummempi lämmin beige, tai mid rose-brown, kuten nettisivuilla kerrotaan. Elegantti sävy, jossa on hyvin paljon samaa sävynyanssia kuin asuntoni rappukäytävän maalauksissa. Ajattelin sen siis sopivan kauniisti talon henkeen ja vihreään kakluuniin. Ja olisi se ihan varmasti sopinutkin, mutta aikani mallipalaa katseltuani tulin tunne, että kaipaan kuitenkin vähän raikkaampaa ja pehmeämpää sävyä, jottei kontrasti kahden tilan välillä jäisi liian isoksi.

Otin testiin vielä puuterisen, hieman persikkaan taittuvan Anais-sävyn ja mitä enemmän maalia katselin, sitä vahvemmin se alkoi tuntua oikealle. Välissä testasin montaa punertavaa ja beigempää, mutta Anais oli ja pysyi seinällä muiden maalinäytteien vaihtuessa, ja lopulta oli myönnettävä, se on se paras vaihtoehto. Kyseessä on täydellinen puuterinen maalisävy, joka näytti upealle ihan joka valossa, eli juuri sitä mitä hain. Se sopii täydellisesti tasapainottamaan vihreää kakluunia ja on lempeä sekä harmoninen.

Sitä paitsi, millä toisella maalilla on näin kaunis kuvaus?

”When she spoke, honey dripped off her tongue. When she sighed, entire oceans undulated. When she ran her fingers on the petals of a lily, the lily bowed to her. And when she commanded time to stop, it did so, grinding to a slow and submissive halt.”

Kauneimmat maalaustarvikkeet

Cover Storyn valikoimasta löytyy myös erittäin laadukkaat (ja kauniit, tietty) maalaustarvikkeet, joita on tarjolla kahtena erilaisena settinä sekä yhtenä täydentävänä kokonaisuutena. Oma settini on laajempi, Episode II, ja pitää sisällään oikeastaan kaiken tarvittavan. Maalarinteippireunaista suojapaperia ei ole tullut muualla vastaan, ja se oli erinomainen esimerkiksi kakluunin läheltä maalatessa. Loppuja hyödynsin myös pattereiden ympäriltä maalatessa, eli riittoisuus oli mainio.

Ajatuksena on, että välineet kestävät maalauksesta toiseen ja vain käytössä kuluvat osat vaihtaa tarvittaessa. Metallinen maalikaukalo on helppo pitää puhtaana ja telojen puiset varret kestävät aikaa. Ihan paras osa koko setistä oli kuitenkin pienempi pyökkinen telavarsi sekä siihen sopiva mikrokuitutela. Yksinkertaisesti remontin monikäyttöisin ja käyttökokemukseltaan miellyttävin tela ja trust me, teloja on tullut näinä kuukausina jokunen käytettyä ja kokeiltua. Loppuvaiheessa en enää edes välittänyt koskea muihin, vaan tällä on lopulta suurimmaksi osaksi sudittu niin eteisen kuin WC:nkin seinät. Juuri oikean kokoinen, eli ei liian pieni eikä liian iso, ja varaa maalia tosi hyvin, eli lopputulos on tasainen ja siisti.

Maali kannattaa sekoittaa hyvin pohjia myöten ennen käyttöä. Itse tein virheen, että sekoitin vain kevyen pintapuolisesti ja ihmettelin, kun pigmentti tuntui ohuelta ja vaikutti, ettei kaksi kerrosta maalia millään riitä. Nopeasti tajusin oman virheeni, paksu maali olikin pakkaantunut pohjalle ja kun lopulta tajusin sekoittaa kunnolla, johan muuttui maalauskokemuskin, eli todellakin kahdella kerroksella saa täysin peittävän lopputuloksen. Yllä näkyvässä kuvassa maalia ei ole vielä kunnolla sekoitettu, joten näyttää todellista ohuemmalta.

Täydellinen maalisävy

Nyt seinien maalaamisesta on tainnut vierähtää jo pari kuukautta ja täytyy sanoa, että mitä enemmän olen ajan kanssa Anais-sävyä katsonut, sitä hullaantuneempi olen siihen. Varmuus valtasi mielen jo heti lopputuloksen nähtyä, mutta nyt kun asuntoa on päässyt kuorimaan suojapapereista ja näkee sävyn esimerkiksi lattiavärin rinnalla, hahmottaa koko ajan paremmin kokonaisuuden ja sävy herää eloon kodin elementtien myötä. Ja vitsit, miten tykkään!

Jokainen asunnolla maalauksen jälkeen käynyt läheinen on ilman kalasteluja kehunut sävyvalintaa ja sen istuvuutta asuntoon sekä erityisesti kakluuniin. Olen samaa mieltä! Sävy on kotoisa ja lempeä. Se sopii hyvin asunnon henkeen, vaikka siinä onkin moderniutta, lisäksi tuo miellyttävää harmoniaa makutilaan. Juuri oikea valinta ja tyylikäs mattainen lopputulos, en voisi olla tyytyväisempi!