Menneinä kuukausina olen selannut valtavan määrän asuntoilmoituksia myös ohi omien speksien ja tunnustellut erilaisia vaihtoehtoja. Olen käynyt kävelemässä eri asuinalueilla ja kokeillut, tuntuuko korttelit omilta. Lisäksi olen lukenut erilaisia asuntokauppa-arvioita, vertaillut hintakehityksiä ja tehnyt taustatyötä erilaisista remonttioptioista.

Olen käynyt katsomassa juuri rempattuja asuntoja, täysiä pommeja ja kaikkea siltä väliltä, ja taipunut koko ajan enemmän siihen, että itse asiassa remontointi taitaakin olla se oma juttu. Mikään myyntikuntoon laitetuista ei ole ollut just vaan pikemminkin melkein tai ei ollenkaan. Eli kaikista on tullut tunne, että haluaisin silti tehdä uusiksi enemmän tai vähemmän, mikä tuntuu ajatuksena kamalalle. Purkaa hyväkuntoista vain saadakseen itselle sopivaa. Niinpä tuntuu turhalle maksaa valmiiksi rempatusta kohteesta kuin ostaa edullisemmalla ja rempata itse juuri sellaiseksi kuin haluaa.

Alussa ajattelin, että remppaaminen on muuten ok, mutta kylppäriremonttiin en lähde, mutta sekin ajatus on elänyt. Tutkailtuani vaihtoehtoja ja hintoja, totesin, että jos asunnon lähtöhinta on hyvä, voin ihan hyvin remontoida myös kylppärin. Niinpä seinien kaadot, lattiat, laatat tai keittiön uusiksi pistäminen ei ole enää lainkaan ongelma. Mutta sitä toivon, että taloyhtiön isot remontit olisi tehty järkevän ajan puitteissa, mutta juuri tällä hetkellä en ole täysin ehdoton asian suhteen. Kaikki riippuu ihan ajoituksesta ja kokonaiskustannusarviosta.

Asuntolainojen kilpailutus

Nyt kun asuntokaupparintamalla on ollut verkkaisempaa olen motivoinut itseäni prosessiin jatkamalla asuntolainojen kilpailutusta. Ensin ajattelin tekeväni sen lähinnä muodon vuoksi, sillä olen ollut tyytyväinen Osuuspankin keskittäjäasiakas jo vuosikausia ja pidän ylipäätään yrityksen brändimielikuvasta, mutta nyt ymmärrän, että eroja tarjouksissa on ja vain kilpailutuksella saadaan hinkattua se itselle optimaalisin kuvio.

Tällä viikolla päätinkin pyytää vielä tarjouksen Nordealta (aiempien pienempien pankkien rinnalle) ja ylipäätään lisätä lainapyyntööni parikymmentätuhatta laventaakseni mahdollisuuksia, ja sainkin supernopeasti erinomaisen lainalupauksen. Osuuspankki kuitenkin voitti mm. marginaaleissa, joten jatkoin keskustelua ja lopulta sain yhteen tarjoukseen parhaat puolet. Bonuksena se, että voin lunastaa koko lainan ilman omaa rahaa, mikä käytännössä mahdollistaisi entistä isomman remppabudjetin.

Olin ajatellut käyttäväni omista säästöistä rahaa asuntoon suurin piirtein 20-25 tuhatta, josta luonnollisesti helposti yli puolet olisi sujahtanut oman käteisrahan osuuteen. Jos laina kattaakin koko ostohinnan, jää näin ollen mahdolliseen pienen asunnon remppaan varsin mukava summa, joka yhdistämällä osin itse tekemiseen tarkoittaa sitä, että kodin voisi helposti tehdä mieleiseksi. Asuttuani vuosia vuokra-asunnoissa, joissa haluaisin muuttaa sitä sun tätä, ajatus kerrankin kokonaan mieleiseksi tekemisessä houkuttaa. Plussana tietenkin asunnon arvon kohottaminen remontin myötä.

Toki toinen optio olisi etsiä kalliimpaa asuntoa ja lisätä pankin tarjoamaan lainaan remppaan varattu budjetti, mutta tällöin luonnollisesti ostettavan asunnon täytyisi täyttää aika monta visuaalista täppää. Mutta aina kannattaa kokeilla, eli tutkin ja seuraan kyllä molempia vaihtoehtoja, mutta ensisijainen uskoni on remonttikohteessa.

Lainojen kilpailutusprosessista olen ylipäätään huomannut kilpailutuksen merkitystä. Jos aina ennen olen napannut sähkö- ja puhelinliittymät ihan vain ekalta hyvältä kuulostavalta, niin muuton yhteydessä aion ehdottomasti kilpailuttaa kaikki jatkuvat sopimukset.

Kuten aiemmin kirjoitinkin, toisin kuin odotin, aika ei ole saanut löyhentämään toiveita vaan pikemminkin päinvastoin. Muutaman kuukauden prosessin aikana aluerajaukset ovat tiukentuneet samoin kuin talon rakennusvuoden merkitys korostunut. Myös budjetti on kasvanut, samoin kuin ymmärrys remonttipontentiaaliin. Koen jo kykeneväni tekemään päässäni jonkinmoisen kustannusarvion eri kohtien remontoimisesta. Hakuvahtien minimineliöt ovat lipuneet koko ajan ylemmäs ja tällä hetkellä pidän realistisena tavoitteena 28-35 neliön hyvän lokaation kaupunkiasuntoa. Pohjalla on iso merkitys, siksi neliöissä on liikkumavaraa. Olen nähnyt erinomaisesti käytettyjä 29 neliön asuntoja ja kokoaan pienemmiltä vaikuttavia valottomia 35 neliön asuntoja. Joten pohjalla ja sen muokkausmahdollisuuksilla on merkitystä. Koska en ole ostamassa vain kotia vaan myös sijoitukseksi jäävää asuntoa, on kompakti koko ja sijainti merkityksellisiä tekijöitä. Luulen, että niillä oli merkitystä pankillekin.

Tällä hetkellä pidän asuntobudjetin absoluuttisena maksimina 280 tuhatta, mutta eri asia tietenkin haluanko käyttää budjettia tappiin asti. Mieluusti siis nappaisin selvästi edullisemman ja jättäisin kunnolla pelivaraa muutto- ja remppakuluihin. Ensisijainen tavoite ei ole vastata budjettiin ja nostaa lyhennyksiä maksimiin (vaikka toki olen laskenut niin, että sekin vielä toimisi jos yhtiövastike on järkevä), vaan pitää sitä lähinnä liikkumavarana sekä optiona takataskussa mahdollisten löytöjen varalle. Ehkä siis jotain hyötyä siitäkin, että prosessi on venynyt, olenpahan pystynyt haastamaan omia toiveita, saanut parempia asuntolainatarjouksia, nähnyt vaihtoehtoja ja ylipäätään havainnoinut nykyisen tilanteen vaikutusta sekä mahdollisuuksia.

Nyt enää puuttuu se asunto. Kädet syyhyävät jo remontoimaan pääsemistä, mutta toisaalta odotan mieluummin fiksua ostosta kuin hätiköin. Niinpä hillitsen kärsimätöntä luonnettani ja muistutan, että kyllä se vielä vastaan tulee. Ja kyllähän se tulee.

Yrittäjyyden parhaita puolia on se, etteivät viikot toista samaa kaavaa. Se tarkoittaa sekä työmäärää että töiden jakautumista. Välillä tekee tiiviisti isoja projekteja ja toisinaan tasapainoilee pienien juttujen lomassa. Jotkut viikot ovat mukavan verkkaisia ja saa ottaa päivätorkkuja rauhassa, sitten toiset ovat kelloa vastaan juoksemista. Kaikki ne ovat hyvä lomittain, tasapainottavat toisiaan.

Tämä viikko on lukeutunut niihin kiireisiin. Olen hyppinyt projektista toiseen ja jostain kumman syystä kaikki nopeat ja yllättävät asiat tuntuvat tapahtuvan samaan aikaan. Pöydällä on useamman asiakkaan töitä ja kaikkea strategisesta suunnittelusta valokuvaukseen ja sisällöntuotannosta raportointiin.

Yritin tänään täydellä teholla kahlata läpi aamulla kasaamaani to do-listaa, mutta on myönnettävä, en ehtinyt kaikkea, mutta ainakaan kyse ei ollut yrityksen puutteesta. Tärkeintä on kuitenkin, että sain asiat siinä määrin hallintaan, että enää tänään en aio tehdä Netflixiä kummempaa ja jätän loput suosiolla huomiselle.

Tänään pöytäni on näyttänyt pikemminkin kahden hengen etätoimistolta kuin ruokapöydältä, mutta sitä se on aika usein. Tasapainoilen kolmen läppärin välillä ja ei ole tavatonta, että vaihtelen tiuhaa kahden välillä tai kuten tänään, juoksutan asioita samaan aikaan parilla.

Useampaan läppäriin tosin on ihan hyvä syy, yksi on täysin pyhitetty isoimmalle asiakkaalleni ja siihen on kytketty kaikki oleelliset etäyhteydet ja ladattu tärkeät sisällöt sekä asiakkaan ohjelmat. Toinen on taas sekä huvi- että pienten projektien käytössä. Kolmas on kompakti ja näppärimmin mukana kulkeva, ja on usein se, jonka otan kahvilatyöhön tai matkoille mukaan. Siihen olen myös asentanut kuvankäsittelyohjelman ja kapasiteettinsa puolesta toimii hyvin siihen tarkoitukseen.

Nyt jouduin myös käytännön syistä siirtymään kahteen kännykkään. Ylläpidettäviä sometilejä yksinkertaisesti on jo sen verran, että ne täytyy jakaa kahteen puhelimeen. Niinpä pari viikkoa sitten kaivoin laatikon pohjalta vanhan Huawei Honor-puhelimen, jonka näyttö on ollut säpäleinä jo ties kuinka kauan. Toivoin toimivuutta ja kun laite latauksen jälkeen osoitti elon merkkejä, kiikutin sen huoltoon ja tällä viikolla sain käsiini toimivan kakkospuhelimen. Vielä pitäisi hankkia suojakuori ja liimata taakse Popsocket, jollaista ilman en enää osaa tai halua olla. Pikkuinen kännykänpidike tasapainottaa ja napakoittaa niin paljon otetta, että etenkin ison näytön kanssa se lisää merkittävästi turvallisuuden tunnetta kännykkää pidellessä.

Maanantait tuntuvat maanantailta näin yrittäjänäkin. Ainoa ero on siinä, että tyypillisesti voi valita miten sen käyttää. On sellaisia maanantaita, jolloin siirrän suosiolla viikon aloituksen tiistaille ja sitten sellaisia, jolloin saakin ruksittua oikeastaan kaiken ja enemmänkin päivälle ajatelluista jutuista sekä tehtyä vielä ex tempore online-treenin päälle. Tosin tuskin on viimeiseen puoleen vuoteen ollut maanantaita, että olisin päässyt käyntiin ennen varhaisia lounasaikoja. Alussa koin siitä vähän syyllisyyttä, ihan kuin pitäisi vanhaan toimistoaikatapaan olla jo heti kahdeksan jälkeen tavoitettavissa jos mahdollisesti joku asiakas jo kaipaisi, mutta en enää. Nykyään sisäistän, että se on varsin epärelevanttia työn lopputuloksen kannalta, enkä stressaa siitä, jos luen sähköpostit vasta joskus aamukymmenen jälkeen.

Tänään oli jälkimmäisen esimerkin kaltainen maanantai, tyypillisesti tosin viikon alku asettuu jonnekin välimaastoon. Tähän poikkeuksellisen aikaansaavaan maanantaihin ehkä vaikutti irtiotolle pyhitetty synttäriviikonloppu, joka latasi akkuja. Tyypillisesti työ- ja arkiasioita rullailee mielessä viikonloppuisinkin, minkä takia pidän matkoista ja maisemanvaihdoksissa. Ne täyttävät mielen ihan jollain muulla ja nollaantumista tapahtuu vähän huomaamatta. Kotona ajatukset helposti saavat arjesta muistuttavia ärsykkeitä ja pitkäkestoisen levollisuuden tavoittaminen on haastavampaa.

Kukallinen maksimekko

Tämä asu on synttäripäivältä, eli viime lauantailta. Tähän Voglian kukalliseen maksimekkoon ihastuin aikoinaan Moumoun Iinan päällä, ja mietin heti, että mekko on juuri minun tyyliseni. Nyt sen itselle hankittuani ajatus vain vahvistui, se on todellakin minun tyyliseni. Parasta siinä on, että mallin ja värin yhdistelmä on käytännössä käyttökelpoinen vuoden ympäri. Pitkien hihojen ja mustien tehosteiden puolesta se käy hyvin talvellakin nilkkureihin ja paksuihin sukkiksiin yhdistettynä, kesällä se menee sandaalien sekä korikassin kanssa. Tarvittaessa mustan vyön voi irrottaa ja kietaista vyötärölle vaikka vaalean nahkavyön. Näitä löytyy vielä muutamaa kokoa Voglian outletista.

Mekko: Voglia / Nilkkurit: Aldo / Laukku: Marc Jacobs / Bleiseri: Zara / Huivi: ByPias, saatu blogin kautta / Kaulakoru: Pernille Corydon