Tänä talvikautena olen ostanut todella vähän. Kuten olen maininnutkin, oikeastaan suunta on ollut ihan päinvastainen; olen tuupannut pinotolkulla vaatteita kierrätykseen tai kirpparille. Lontoossakin tein vain muutaman täsmäostoksen, mutta toisaalta sitäkin mieluisampia. Viime kuukausien harvoihin hankintoihin kuuluu tämä ruutupaita, joka vieläpä sattui olemaan heräteostos, mutta sellainen, joka on maksanut itsensä jo monin kerroin takaisin. Luulen, että halpa ruutupaita sanoo itsensä irti ennemmin kuin minä kyllästyn siihen, mutta niin pitkään kuin se kestää, aion jatkaa ruutupuserosta intoilua.

ruutupusero 02ruutupusero 01ruutupusero 03ruutupusero 27

Ruutupaita: Gina Tricot / Shortsit: Mango / Laukku: Marc Jacobs / Nilkkurit: Zign, Zalando (saatu blogin kautta)

Romanian Sighisoara on kaunis ja kiehtova, mukulakivikatuineen ja piparkakkureunaisine taloineen kuin suoraan Grimmin veljesten sadusta. Vanha kellotorni viitoittaa tietä ja sisäpihojen puutarhoissa kasvaa viiniköynnökset. Kaupungin keskellä kohoaa mäennyppylä, mäen päällä kirkko ja kirkon vieressä hautausmaa. Melankoliaa ja synkkiä tarinoita rakastavalle ehkä se kaikkein kiehtovin nähtävyys. Hillittömän heikolle kauhukomiikalle syttyvä sen sijaan vierailee Draculan talossa.

Saksalaisen hautausmaan kivet kallistelevat korkealla mäen laella ja levittäytyvät hallitsemattomilta vaikuttavina ryppäinä varovaisesti alas viertävää rinnettä. Ylikasvanut luonto on ulottanut lonkeronsa kivipaasien päälle ja muratit hiipivät harmaiden hautakivien reunoilla. Vehreiden puiden lomasta kurkotteleva aurinko karkottaa hautausmaan haamut, mutta tekee siitä kauniin.

sighisoara cemetary 2sighisoara cemetary 1

Olen jo pitkään rakastanut hautausmaita. Muistan etäisesti Normandian kaatuneiden koruttomat hautarivit, Skotlannin pienet tihkusateen himmentämät hautausmaat, Macaon viimeisten leposijojen vaaleat patsaat ja Prahan Olšanské Hřbitovin kauneuden. Ja kaikki ne pienet ja suuret matkojen varrelle osuneet hautausmaat, joiden luona olen saanut hiljentyä ja ammentaa erilaisesta estetiikasta.

sighisoara cemetary 3sighisoara cemetary 4sighisoara cemetary 5

Sighisoaran hiljaisella hautausmaalla kävellessä aika tuntuu menettävän merkityksensä. Turistimassat ovat jääneet kukkulan juurelle ja seurana ovat ainoastaan sateen esiin houkuttelemat kotilot, jotka koristavat sammaleisia hautakiviä. Kävelen hautojen lomassa, luen koukeroisia nimiä ja unohdun katsomaan vuosilukuja. Rönsyilevien puiden lomasta pilkottaa horisontti ja Transilvanian vuoristo. Kuumankostea ilma tuntuu iholla ja ilmassa leijuu ukkosen enne.

sighisoara cemetary 9sighisoara cemetary 7sighisoara cemetary 8sighisoara cemetary 6

Hautausmaan polut risteävät, katkeavat ja seuraavat pinnan jyrkästikin muuttuvia muotoja. Tekee mieli katsoa vielä pidemmälle, vielä syvemmälle, löytää varjoon jäävät kulmat. Hengitän syvään ja nautin rauhasta. Otan askeleita matalia kivikansia varoen ja mietin, miltä paikka mahtaa näyttää syysusvan valloittaessa maiseman. Olen onnekas, sillä iloisesti juttelevat matkailijat tavoittavat hautausmaan vasta kun olen itse jo tehnyt kierrokseni. Sain kaipaamani oman hetken kiviin taltioitujen nimien ja äänettömien elämäntarinoiden keskellä.

sighisoara cemetary 14cemetary sighisoarasighisoara cemetary 11sighisoara cemetary 10sighisoara cemetary 13

Kukkulalla seisova kirkko on 1600-luvulta, sen korkein piste ulottuu aina 429 metriin. Ylös kirkolle ja hautausmaalle vie 172 synkkää askelmaa. Katettuun portaikkoon aurinko hädin tuskin pääsee, mutta haikeita säveliä soittavan katutaiteilijan melodiat löytävät tiensä keskikesän lämmöstä helmeilevälle iholle hentoina väreinä. Portaita alas takaisin vanhaankaupunkiin kavutessa naurahdan mielessäni ajatusta, että hautausmaavierailu on yksi muutenkin upean matkani kohokohdista. Rosoinen kauneus, ajan jäljet ja syvä hiljaisuus – voiko niistä olla nauttimatta?

cemetary sighisoara 1sighisoara cemetary 15sighisoara cemetary 16sighisoara cemetary 17

Valo ja lempeä uni ovat kaksi asiaa, joita tarvitsisin nyt. Nukuin viime yön huonosti, kuten yleensä tapaan sunnuntain ja maanantain välisenä yönä. Viikonlopussa ehtii unirytmi venyä väärään suuntaan, mikä sekoittaa lähes aina viikon viimeistä yötä. Samoin myös mieli alkaa työstämään jo tulevaa viikkoa, eikä ole harvassa ne sunnuntai-illat kun pyörin pitkään sängyssä kerraten mennyttä ja palastellen tulevaa. Hyvä puoli on, että yleensä huonosti nukuttua yötä seuraa hyvin nukuttu, joten tänään taidan mennä ajoissa nukkumaan.

mia hoyto 8

Koska valoa ei juuri ole, vaikka lumi toikin tullessaan kaunista kuulautta, ja lempeä unikin siintää vain haaveissa, on ammennettava molempia purkeista. Näin kauniisti nimetyt ovat nimittäin Mia Höytö Cosmeticsin tuotteet ja kauniilta ne näyttävätkin. On ollut ihana huomata, miten viime aikoina markkinoille on tullut todella yksinkertaisen elegantteja kosmetiikkapakkauksia, juuri sellaisia, joita ei tee mieli piilottaa kaappiin (mikä on hyvä juttu näin vähällä säilytystilalla varustetussa kerrostaloasunnossa).

Olen jo pitkään halunnut testata kotimaisen Höydön tuotteita, joten olin ilahtunut kun posti joulukuussa kiikutti blogin testiin pari kaunista luonnonkosmetiikkatuotetta. Erityisesti Lempeään uneen, kasvoille tarkoitettuun korjaavaan monivitaminiseerumiin olen ihastunut. Ihoni huutaa pintakuivuuttaan, joten kovien pakkasten alettua olen käyttänyt yövoiteen asemasta öljyjä kadottamaan kiristävää tunnetta. Lempeä uni on täyteläinen ja hoitava, illalla käytän runsaammin ja aamulla saatan sekoittaa tipan päivävoiteeseen. Muutama päivä sitten muuten satuin bongaamaan kivan jutun itse Mia Höydöstä Yellow Moodista, kannattaa kurkata.

mia hoyto 4

Treat Collectionin lakoista kirjoittelin jo aiemmin ja tykästymiseni niihin on syventynyt entisestään. En taida olla lähes pariin kuukauteen käyttänyt muita alus- ja päällyslakkaa kuin Treatin. Ei se oikeastaan ole ollut tahallista vaan enemmänkin sattumaa. Ne kun sattuvat nököttämään käden ulottuvillani sohvapöydällä ja toimivat niin hyvin, ettei ole ollut tarvetta hakea kynsilakkalaatikosta vaihtoehtoisia tuotteita. Talvi on tainnut laiskistaa.

mia hoyto 9

Värilakoissa olen käyttänyt vaihtelevasti Lumenen lempisävyäni, hempeää Valkeat illat -kynsilakkaa, sekä IsaDoran tummaa rusehtavanpunaista Purple Prune -sävyä. Niillä on pärjännyt läpi talvikuukausien. Lähdin rönsyilemään, mutta Treatin lakoista piti vain sanoa, että jos et ole vielä tutustunut, niin kannattaa kurkata. Jos olet pitänyt Kure Bazaarin lakoista, olen melko varma, että pidät myös näistä!

mia hoyto 5

Kaikki tuotteet saatu blogin kautta.