Viimeiset päivät ovat olleet täynnä, niin täynnä, että nytkin hetkeksi pysähtyessä tuntuu kuin oikeasti pitäisi olla tekemässä jotain, mutta oikeasti juuri nyt ei tarvitse. Huomennakin ehtii. Niinpä yritän lepuutta mieltä keveiden asioiden äärellä, kuten vaikka kauniiden asusteiden.
Uusi lompakko on kiikkunut hankintalistallani jo pitkään, mutten ole onnistunut löytämään tarpeeksi mieluisaa. Halusin ehdottomasti vaalean, nahkaisen ja yksinkertaisen, jollainen lopulta osui silmiin Coccinellen nettikaupassa. Olin jo lähes varma, että hankin sen, kuvissa nätiltä näyttävän vaalean harmaanbeigen lompakon ja se olikin Lontoon matkan ostoslistallani. Lompakon näkeminen luonnossa oli kuitenkin pettymys ja hankintahaave kariutui siihen, mutta sattumalla oli näppinsä pelissä, lähes vastaava, mutta kauniimmalla nahkapinnalla varustettu tuli vastaan vain muutamaa tuntia myöhemmin. Vieläpä mukavassa alennuksessa. Niin Coccinelle vaihtui DKNY:hyn ja minä sain kaipaamani lompakon.
Pinkit passinkuoret olivat heräteostos. Enhän niitä edes tarvinnut, eikä passikaan oikeasti taida kaivata kuoria, mutta noh, joskus pienet turhakkeet ilostuttavat arkea sen verran, että niiden omistaminen kannattaa. Hupsu turhakkeeni on myös aiemmin mainitsemani tupsu, joka itse asiassa on laukun asuste.
Mietin silloin, että jääkö se käyttämättä vai tuleeko siitä hitti. Noh, laukkuunhan sitä en ole vielä tähän päivään mennessäkään ole saanut ripustettua, mutta ei se suinkaan ole käyttämättä jäänyt. Siitä tuli avaimen perä (ainakin siihen asti, että innostun viimein käyttämään sitä alkuperäisen tarkoituksen mukaisesti), ja vihdoin avaimet löytyvät nopeasti, sillä karvapallo osuu käsiin helposti eivätkä avaimet enää ole laukun pohjimmaisena. Ei siis lainkaan huono käyttötarkoitus.
