Poikkesin viikon alussa Business Womanin Pian luotsaaman Oasis Finlandin Showroomilla Korkeavuorenkadulla ihastelemassa ja sovittelemassa talvialetuotteita sekä alkuvuoden uutuuksia.

On ollut hienoa saada seurata sivusta Pian huikean kovaa työtä Oasiksen parissa ja brändin asteittaista rantautumista meidänkin saataville. Itseä ihastuttaa ihmiset, jotka uskaltavat ja jaksavat tehdä työtä tavoitteidensa eteen, ja sellaista on myös ilo kannustaa sekä tukea. Muistan kuinka Pia silloin kun brändi oli vielä salaisuus, sanoi, että tulisin niin ihastumaan tulevaan. Se piti täysin paikkansa. Muutamia Oasiksen vaatteita olen saanut blogin kautta, mutta yhtälailla niitä on tullut myös ostettua.

Oasiksen mitoituksissa sekä leikkauksissa on jotain ihanan imartelevaa ja eikä ole mallistoa, etten löytäisi useita mieleisiä siitä. Ihan lemppareita on Oasiksen hameet, niissä on usein omaan makuu nähden sopivan korkea vyötärö ja muutenkin freesit leikkaukset, toinen merkin erityisyys onkin mekot.

Oasiksen mekot ovat tosi kauniita ja järkevän hintaisia. En itse pidä yhtään laatikkomallisista mekoista, ja siksi onkin erityisen ihanaa, että Oasikselta löytyy niin paljon mekkoja, joissa on selkeä vyötärö ja tyköistuvat mallit. Käytöstä löytyy useampi Oasiksen arkimekko ja nyt kotiutui yksi uusi, samettinen vähän pidempi malli. Tai en ole vielä osannut päättää onko se arki- vai juhlamekko, mutta ehkä ainakin yritän tehdä siitä arkikelpoisen.

Näissä kuvissa näkyvät mekot ovat ihania, mutta koska itsellä on vähemmän tarvetta ilta- tai juhlamekoille, olen pitäytynyt arkikelpoisissa hankinnoissa. Tosin jos tuo mustavalkoista olisi löytynyt yhden koon isompana, niin se olisi lähtenyt matkaan. Koko 32 jäi pienesti kiristämään rintojen kohdalta, joten viimeinen kappale jäi odottamaan sopivampaa omistajaa.

Myös neuletakit ovat huippuja, itseltä löytyy kaksi klassista Crew cardi -mallia (jotka muuten nyt on alessa), joista musta on varmasti viime syksyn eniten käyttämäni neuletakki. Nyt mukaan tarttui peräti kolme neuletta, joista kaksi lähtee mukaan viikonloppureissulle.

Alla kuvassa näkyvä pinkki poolo oli vähän ylläri-ihastus. Olin ohittanut sen tyystin nettikaupassa, mutta kun näin viileän pinkin sävyn livenä, ihastuin ja ihan viime hetkillä päädyin hankkimaan poolon itselleni. Tosi kaunis sävy ja kiva talvimalli. Myös kuvan keinonahkahame löytyy Oasiksen valikoimasta. Malliltaan se on aivan ihana, mutta koska itse yritän suosia uusissa hankinnoissa aitoa nahkaa, jäi se tällä kertaa hankkimatta.

Sukkahousukausi on täällä, eikä päättyminen ole vielä lähellä.

Koska olen viimeiseen asti hametyyppiä, näyttelee sukkahousut elämässäni suurempaa roolia kuin vaikka sukat. Ei siis ole samantekevää, millä sääreni verhoan. Takana on lukuisia talvia kun olen tuskaillut rahan määrästä, joka uppoaa sukkiksiin, puhumattakaan jätemäärästä, joka syntyy hetkessä hajoavista sukkatuotteista.

Olen kokeillut sukkahousuja laidasta laitaan, vaikka mitä merkkiä ja hintaluokkaa – ihan halpiksia ja tosi kalliita, ns. hajoamattomia ja ihan tavallisia. Ja kaikkea siltä väliltä. Vasta viime talvena löytyi merkki, jossa denierivalikoima sekä hinta-laatusuhte tuntui kohtaavan ihan oikeasti ja siten löysin uudet täydelliset arkisukkahousut.

Pidän eniten 30 ja 40 denierin mustista sukkisista. En tykkää visuaalisesti siitä, jos sukkikset ovat liian paksut, joten kovemmilla pakkasilla kerrostan mieluummin ihonväristä alle ja yhdistän sukkikset polvisukkiin kuin siirryn yli 50 denierin sukkahousuihin, jotka näyttävät omaan silmään helposti liian tönköiltä. Omistan kyllä parit selvästi paksummat, mutta ne ovat lähinnä ulkoilukäytössä.

Iltakäytössä vähän ohuemmat ja aavistuksen kiiltävämmät toimii, arkena suosin sileitä ja mattaisia. Värilliset ja kuviolliset sukkikset ovat kohdallani jääneet historiaan, mutta poikkeuskena on pilkkusukkiksista, joista pidän kovasti. Verkkosukkahousut toimivat jossain tapauksissa, mutta niissä on riski lipua myös tyylittömän puolelle.

Niinpä tuossa kategoriassa onkin itsellä ollut se suurin seikkailuaste eri vaihtoehtojen välissä, kunnes viime talvena koin loksahduksen. Sain testiin Marks&Spencerin 40 denierin Body Sensorit ja ihastuin, sittemmin en olekaan muita enää arkikäyttöön ostanut.

Käytännössä katsoen siis lähestulkoon kaikissa viimeisen vuoden asukuvissa, joissa on paksummat sukkikset, on juurikin nuo M&S Body Sensorin sukkahousut joko 30 tai 40 denierisenä. Saatavilla on toki myös paksumpia, mutta itse pidän näistä eniten. Kesto on huippuluokkaa ja hinta noissa enemmän kuin kohtuullinen, reilulla kympillä saa kolme paria.

Havahduin syksyllä siihen, että lähdin viikonloppureissulle Tallinnaan mukanani ainoastaan päällä olevani sukkikset – täysin ennen kuulumatonta! Aina aiemmin olen varautunut mille tahansa sukkiskauden matkalle (tai jopa tavalliseen työpäivään) laukussa mukana kulkevilla varasukkiksilla. Nyt en edes tullut ajatelleeksi asiaa, niin hyvin kestoon on tottunut ja alkanut luottamaan. Esimerkiksi nuo kuvissa näkyvät 40 denierin sukkahousut on vaikka kuinka moneen kertaan arjessa käytetyt, ja edelleen huippukunnossa.

Hyvä muistutus siihen, millaista oli kun sukkahousut kestää vain muutaman kerran tapahtui ennen joulua. Sain äidiltäni ylimääräisen sukkisparin (peräti 50 denierin paksuiset), joka kesti tasan kolme käyttökertaa. Tuskin tarvitsee sanoa, että palasin nopeasti sen jälkeen M&S:n Body Sensoriin, jotka näkyvät kuvakollaasissa oikeassa reunassa.

Pikkujoulupukeutumisyhteistyön myötä tulin tutustuneeksi myös Marks&Spencerin ohuempiin sukkahousuihin ja huomasin, että nekin lyövät laudalta monta aiemmin käyttämääni. Jos olen aina vierastanut 10 denieriä pitäen sitä lähinnä ajatuksen voimasta hajoavana paksuutena (tai pikemminkin ohuutena), niin M&S:n versio olikin ihan jotain muuta. Jos en olisi tiennyt, olisin veikannut denierin isommaksi, niin tiheältä se tuntui ja muutaman kerran kokeilun perustella niidenkin kesto oli mainio, mutta toki tällä hetkellä paras käyttökokemus on paksummista.

Kuvakollaasin keskimmäiset (ohuet) sukkikset saatu blogin kautta.

Mikä ihana rauhallinen sunnuntaiaamu! Sain nukuttua poikkeuksellisen hyvin ja oli ihana herätä sisään puskevaan auringonvaloon. Keitin aamukahvin ja palasin sänkyyn, tänään ei ole mitään syytä kiirehtiä minnekään. Ulkoilua, siivoamista ja sen sellaista pientä aikataulutonta aktiviteettia, se olkoon tämän päivän sisältö. Tosin siinä ohessa pitäisi varata Prahan hotelli. Karlovy Varyn majoituksen bookkasin jo, se oli helpompaa hallitun hotellitarjonnan äärellä. Mutta Praha. Valinnan varaa on niin paljon, etten vain osaa tehdä päätöstä.

Aina kun luulen löytäneeni sen hinta-laatusuhteeltaan kiinnostavimman, tuleekin vastaan joku toinen ja ihan erilainen. En tiedä miten ikinä saan valintaa tehtyä. Tai toisaalta, asian voisi ajatella toisin päin, ei niin väliä minkä varaan jos hyvältä tuntuvia on useita. Mutta en tiedä, nyt jotenkin haluaisi sen erityisen hyvän. Taidan ladata vähän turhaa painetta pitkästä aikaa edessä koittavan loman puitteisiin. Ehkä juon kahvin rauhassa ja palaan tutkailemaan uudelleen noin kymmentä Hotels.comin välilehteä, joiden vertailua jatkaa.

Tämä asu oli eilen päällä, ja samalla päätyi myös ensimmäisten pikkukameralla otettujen asukuvien testikohteeksi. Vielä on hakemista, mutta kyllä se tästä. Ehkä reissulla jo onnistuu hapuilematta. Kävin katsomassa Elsan kanssa Taidehallissa olevan EGS – Writing my Diary -näyttelyn, joka oli kivan graafinen, voimakas ja matkailuviittauksilla varustettu. Kannattaa poiketa.

Neule: H&M / Hame: Tommy Hilfiger / Nilkkurit: Clarks / Parka: H&M /
Laukku: Liebeskind / Silmälasit: Gucci, Instru / Kello: Daniel Wellington
Kuvat: Elsa / Oi mutsi mutsi