Yhteistyössä Norexin kanssa.

Aloitin tutustumisen viineihin, tai alkoholillisiin tuotteisiin ylipäätään, verrattain myöhään, vasta seitsemän vuotta sitten. Ensin miellyin makeahkoihin valkoviineihin, mutta tänä päivänä suosin kuivempia viinejä, ja yhä useammin valitsen punaviinin valkoisen sijaan. Tosin kausi vaikuttaa paljon, talvisin punaviini on ensisijainen valinta, mutta kesän viinimakuuni sopii valko- ja roseeviinit.

Pelkästään makuni ei ole näinä vuosina kehittynyt, vaan myös tietoisuus lisääntynyt ja ylipäätään kiinnostus ns.parempiin valintoihin kasvanut. Se tarkoittaa sitä, että esimerkiksi viimeisen vuoden ajalta suurin osa ostamistani viineistä on ollut luomua ja mielelläni suosin vegaanisia vaihtoehtoja. Viinin kirkastamisessa käytetään kananmunaa, joten siksi kaikki viinit eivät automaattisesti ole vegaanisia.

Alkossa poiketessa viinien haarukointini meneekin aina melkein samalla kaavalla. Ensin päätän, haluanko punaista vai valkoista, ja sitten silmäilen hyllystä sopivan hintaluokan luomumerkityt viinit. Kokeilen mielelläni uusia, joten tyypillisesti ensisijainen valintani on itselle uusi viini, mutta myönnän kyllä muuten tekeväni päätöksiä paljon visuaalisin perustein. On kivempi korkata kaunisetikettinen pullo!

En toki ole ehdoton luomun tai vegaanisuuden suhteen, mutta ne ovat kiistatta itselle tärkeitä valintatekijöitä. Välillä tuntuu, että olen kolunnut läpi kaikki lähi-Alkoni luomumerkityt punaviinit, joita ei valitettavasti vielä ihan hirveästi ole, mutta satunnaiset poikkeamiset muissa Alkoissa tarjoavat vaihtelua.

Kun järjestin syntymäpäiväillanviettoni vegaanisilla tarjoiluilla, oli luontevaa, että myös juomat täyttäisivät kriteerin. Tarjolla olleet yhteistyön puitteissa saadut Running Duckin viinit olivatkin tuttuja jo entuudestaan, etenkin ihana punaviini.

Eteläafrikkalainen Running Duck on monella tapaa hurmaava brändi. Tuottajana on Stellar Winery, joka on erikoistunut eettisesti tuotettuihin viineihin. Running Duckin meriitit onkin mainiot, viinit ovat luomua, vegaanisia ja täyttävät Reilun Kaupan kriteerit. Sertifiointi osaltaan varmistaa Stellar Wineryn työntekijöiden työ- ja elinoloja, mutta huomionarvoista on myös se, että työntekijät omistavat neljäsosan yrityksestä ja viinintuottaja tukee ohessa myös alueen toimintaa, kuten jakamalla varoja alueen kouluille.

Jos etsii eettisempää viinivalintaa, Runing Duck on loistovalinta. Lisäksi maut on mukavan helpot ja uskallan väittää, että ovat usean mieleen mutkattomuudellaan. Molemmat, sekä Running Duck White että punaviini Shiraz ovat pehmeitä, hedelmäisiä ja raikkaita. En pidä liian makeista valkoviineistä tai turhan tanniinisista punaviineistä, eikä näissä ollut huolta kummastakaan.

Molemmat ovat täydelliset seurusteluviinit, jotka sopivat erityisen hyvin näin kesäkauteen. Raikkaat maut mätsäsivätkin hyvin kevyiden tarjoilujen, raakakakun ja kvinoasalaatin kylkeen, ja pullot hupenivat lähes huomaamatta. Juhlaan näppärä on Running Duck Chenin Blanc -hanapakkaus. Joskaan se ei ole se kaunein pöytäelementti (kuten hanapakkaus tuskin koskaan), mutta kätevä ratkaisu isommalle ihmismäärälle ja sopii mukaan esimerkiksi pidemmille kesäpiknikeille. Hanapakkaus ja Shiraz löytyvät Alkon vakiovalikoimasta, mutta pullovalkoviini on osa tilausvalikoimaa.

Tiesittekö muuten, että nimensä viiniperhe on saanut siitä, että Stellar Wineryn alueella tapaa näkyä laumoittain intialaisia juoksuankkoja, jotka toimivat alueen tuholaistorjujina. Niinpä viini on saanut nimi- ja kuvitusinpiraationsa alueen juoksevista ankoista!

Kuvat minusta: Ilona, Torpan tyttö.

Mietin muuten, että kiinnostaako teitä satunnaiset viinivinkit? Ostan pari kertaa kuukaudessa viinipullon ja erityisen kivojen osuessa vastaan voisi olla mainio mahdollisuus vinkata siitä eteenpäin, jos siis sellainen teitä kiinnostaa!

Matkavalmistelut etenevät, ja sen suhteen moni asia tuntuu poikkeuksellisen ihanalle.

Viikon lomaa en ole pitänyt sitten viime kesän, ja silloinkin loma jäi lähinnä näennäiseksi äidin sairaskohtauksen vuoksi, joten fiilistelen todella ajatusta ihan täydestä irtiotosta. Sitten tietenkin kohde, pääsen vihdoin tutustumaan alueeseen, josta olen haaveillut jo pitkään, se tekee tästä lomasta vielä erityisemmän.

Kokonaisuuden kruunaa tietenkin seura. Tuntuu edelleen jotenkin uskomattomalta, että suuntaan viikon päästä yhteiselle pidemmälle reissulle miehen kanssa, jonka suhteen olin jo luopumassa uskosta todennäköisyyksiin, että siitä koskaan kehkeytyisi mitään enempää. Edelleenkin tuntuu aralta sanoa olevansa suhteessa, viime sunnuntaiaamuna se tuntui yhtä oudolta kuulla toisen suusta. Kahden ja puolen vuoden jälkeen sellaisissa pienissä sanoissa on aika paljon taikaa.

Oikeastaan Georgia on jollain tasolla molemmille haavekohde, joka eksyi keskusteluihin jo aikaa sitten. Silloin en vain vielä ajatellut, että menisimme sinne lopulta yhdessä. Lennot Tbilisiin on varattu Istanbulin kautta Turkish Airlinesilta, ja lennot Tbilisistä pariksi päiväksi Bakuun paikallisella halpalentoyhtiöllä.

Azerbaidžanin viisumi on vetämässä ja hotelleihin on alustavat varaukset. Armenia on vielä kysymysmerkki. Ajan rajallisuuden takia mietimme, kannattaako sinne mennä hopulla lainkaan. Haluaisin käydä, mutta toisaalta ei halua ylikuormittaakaan lomaa. Niinpä emme ole tehneet vielä päätöstä, vaikkakin selvittäneet sen, että turistille ei pitäisi olla ongelma käydä samalla passilla kaikissa maissa, kuten aiemmin keskustelua oli. Ainakaan silloin, jos koukkaa Georgian kautta eikä ylitä rajaa Azerbaidžanin ja Armenian välillä, saati käy konfliktiherkillä alueilla. Lisäksi olemme varmistelleet onnistumista käymällä ensin Azerbaidžanissa, jonne tarvitaan viisumi, ja jätteneet Suomen passin omaavalle viisumivapaan Armenian optiona reissun loppuun. Se siis jää toistaiseksi yllätyskortiksi.

Eikä siinä vielä kaikki hyvä. Nimittäin kesä ja lämpö, niitä odotan tulevalta matkalta valtavasti. Lämpötilat Tbilisissä näyttävät huitelevan mukavasti parinkymmenen asteen paremmalla puolella, niinpä olen penkonut talvisäilöstä kesämekkoja sekä nostanut esiin tennarit, sandaalit ja aurinkolasit. En malta odottaa, että pääsee ottamaan tämän pitkän talven jälkeen hyppäyksen kesään ja kesämekkoihin. Tarkoitus on lähteä matkaan kevyesti, joten sitä suuremmalla syyllä keveät kesävaatteet sopivat kuvaan.

Nyt kun vain saisi työt niin kasaan, ettei tarvitsisi käyttää lomalla juurikaan aikaa niiden ajatteluun ja hoitamiseen.

Ps. Arvon Korresin paketin tänä viikonloppuna. Blogin tekniset ongelmat vähän sotkivat aikatauluja, pahoittelut!

Blogisivun oltua huollossa pääsen vasta nyt julkaisemaan postausta, joka oli tarkoitus julkaista jo yli vuorokausi sitten. Mutta mitäpä tuosta, mikään ei kaadu hetken blogihiljaisuuteen, ja minä sain harvinaisen vuorokauden mittaisen täyden blogiloman! Tärkeintä tietenkin, että viat on saatu korjattua ja pääsen palaamaan blogiarkeen ja arkivaatteisiin.

Housujen käytön harvinaisuudesta arkipukeutumisessani kertonee se, että maanantaina aamulla töihin tässä asussa saapuessani työkaveri reagoi aidon hämmästyneenä siihen, että päälläni oli hameen sijaan housut. Näytti oudolta, ei huonolta, mutta oudolta, hame kun on niin tavaramerkkini, kuulemma. Ja ehkä ihan totta. Enhän itsekään tunne itseäni kaikkein kotoisammaksi housuissa, vaikka ihan oikeasti niitä nyt sentään silloin tällöin kuitenkin käytänkin. Ehkä vain en niin kovin usein juuri töissä. Toisaalta myös harmaa ruutukuosi saattoi korostaa epätyypillisyyttä, mustat pillit ehkä olisivat jääneet huomaamattomammiksi.

Ehkä on todella alettava pukeutumaan housuihin useammin, ettei se jäisi niin kummastuttavaksi ilmiöksi. Toisaalta myönnän kyllä miettineeni, jos lähtisi taas reissuun ilman päällishousuja. Saa nähdä. Viikon reissulla sellaiset saattaisivat olla järkevä valinta lopulta, mutta täytyy vielä miettiä. Nyt esiin on nostettuna lähinnä kasa kesämekko, sillä lämpötilat noilla leveysasteilla näyttävät huitelevan oikein mukavasti parinkymmenen asteen paremmalla puolella.

Neule: & Other Stories / Ruutuhousut: KappAhl, saatu blogin kautta / Bleiseri: Mango / Nilkkurit: Beatrice / Laukku: Liebeskind
Kuvat: Elsa, Oi mutsi mutsi