”No, miten on alkanut?” Viime aikoina eniten kuulemani kysymys, joka tietenkin viittaa virallisesti elokuun alussa startanneeseen yrittäjyyteen ja AMAI Median perustamiseen.

Siihen on vaikea vastata. Ensinnäkin aikaa on kulunut niin vähän, että tuntuu melko uskaliaalle esittää muuta kuin varovaisia huomioita. Toiseksi, hyvän sanominen tuntuu vähän pelottavalle, melkein kuin sen esiin tuominen saisi sen katoamaan. Vaikka eihän niin ole, se on vain oman mielen typerä tiedostavuus, että kaikki voi olla vähän ajan kuluttua toisin. Yrittäjyydessä ja elämässä ylipäätään. Toisaalta hyvin menemisen tunnustaminen on ihan yhtä tärkeää kuin sen, jos ei mene niin hyvin, koska se antaa aina mahdollisuuden tarkastella syitä kyseiseen vaiheeseen ja oppia niistä. Ja vain olemalla avoin ja rehellinen, on tilaa vuoropuhelulle, joka eri käänteissä ja vaiheissa on loistava mahdollisuus peilata omia tuntoja sekä tekemisiä.

Sen sijaan, että vastaisin hyvin, tyydyn useammin sanomaan, että paljon paremmin kuin uskalsin näin alkumetreille edes toivoa. Mikä pitää paikkaansa, samoin kuin rehellisyyden nimissä myös hyvän käyttäminen alusta puhuessa. Läheisille on paljon helpompi jakaa iloa nykyhetkestä, he kun ovat nähneet koko matkan, tuntemattomien kohdalla sitä arastelee enemmän.

Ensimmäiset kuukaudet yrittäjänä

Paremmin, kuin mihin olin varautunut ei tosin sekään kerro vielä paljoa, sillä olin varautunut siihen huonoimpaan mahdolliseen tilanteeseen, eli nollatasoon, josta on pakko aktiivisesti lähteä itse haalimaan asiakkuuksia. Tuntui turvallisemmalta tehdä laskelmat ja suunnitelmat sen pohjalta. Nyt olo on toiveikas. On tuttua vakiasiakasta, sekä vanhaa asiakasta, jonka kanssa ollaan laajennettu yhteistyötä. Tämän lisäksi sitouduin uuteen projektiin lokakuulle. Pitäisi myös laittaa eteenpäin pari tarjousta ja kontaktoida vinkattu potentiaalinen asiakas. Ensi kuu tulee siis olemaan työntäyteinen. Ja tunnen suurta kiitollisuutta siitä, että osaamistani on suositeltu eteenpäin, enkä ole vielä joutunut tarttumaan liiketoimintasuunnitelmaani avattuun uusasiakashankintastrategiaan. Siihen nähden, että toimintaa on takana vasta puolitoista kuukautta, olo on todella onnekas.

Mutta vaikka tämä ja ensi kuu ovat vakaalla pohjalla, yrittäjänä on pakko hyväksyä se, että tilanne voi elää, ja parin kuukauden kuluttua voi olla toisin. Haluan siis pysyä valppaana ja olla rakentamatta toimintaani yhden tai kahden kortin varaan. Opin koko ajan tehdessä lisää, sekä asiakkaiden tarpeista, omista vahvuuksista että myös hinnoittelusta, joten toisaalta lähtökohdat ovat myös referenssien samalla karttuessa toiset muutaman kuukauden kuluttua. Niinpä viimeistään vuoden vaihteen tienoilla voi olla hyvä pysähtyä tarkastelemaan mennyttä kautta ja miettimään, millaista yrityksen tulevasta vuodesta voisi olla realistista rakentaa ja mihin se positioida. Sitten on myös helpompi arvoida, miten toiminta on lähtenyt liikkeelle.

Yrittäjyyden vapaus ja vastuu

Yritys on tuonut vapautta. Olen kieltäytynyt aikaisista aamuista siinä määrin, mitä voi (yllättävän paljon voi). Toki pari aikaista aamua helposti eksyy viikkoon tapaamisten tai asiakaspäivän puolesta, mutta noin niin kuin isossa mittakaavassa. Pidän taukoja, käyn ulkona keskellä päivää ja jaksotan tekemistä energisimpiin hetkiin. Olen huomannut, että olen nyt paljon tehokkaampi. Kun toimiston häly, päivää katkovat kokoukset ja epärelevanteistakin asioista täyttyvä sähköposti on historiaa, pystyn keskittymään oleelliseen ja saan muutamassa tunnissa niin paljon enemmän tehtyä kuin koskaan toimistoarjessa.

Mutta yrittäjyys on tuonut myös vastuuta ja lisännyt velvollisuuksia. Opettelen vielä kirjanpidollisia asioita ja huolin, että kaikki käytännön asiat tulee hoidettua oikein ja mahdollisimman ennakoivasti. Lisäksi tunnollisuus puskee pintaan. Haluan, että laskuttamani aika on todella sen arvoista ja täysin käytettyä.

Varasin marraskuun loppuun parin viikon matkan, mikä on sekä mielenkiintoinen, että vähän pelottava asia näin yrittäjän kulmasta. Ensinnäkin se tuo paljon menoja, mutta sinä aikana ei välttämättä kerry juurikaan tuloja. Selvitän jo vauhdilla, miten pystyisin kuromaan aikaa umpeen edeltävällä viikolla ja tekemään töitä matkan päältä. Jotenkin se on pakko saada onnistumaan. Samalla taas tiedän, että yksi syy jättäytyä yrittäjäksi on ollut mahdollisuus liikkuvuuteen, joten tämä tulee olemaan hyvä koetinkivi ja opin paikka, että miten sen käytännössä saa toteutumaan. Toivottavasti tälläkin kertaa paremmin kuin pelkään. Paljon uutta siis, mutta samalla olen erittäin tyytyväinen päätökseeni hypätä yrittäjäksi ja on kiinnostavaa nähdä, mitä se tuo tullessaan kun alun totutteluvaiheesta on päästy harppaus eteenpäin.

Jos teillä nousee mieleen postaustoiveita yrittäjyyteen liittyen, niin kertokaa toki. Mikäli teema kiinnostaa, kannattaa myös ottaa seurantaan AMAI Median Instagram-tili, jonne aina ehtiessäni yritän tuoda sekä somealaan että omaan yrittäjyyteen liitännäisiä juttuja.

Kuvat: Camilla Bloom

Mieli alkaa karata jo loppusyksyn uusiin reissusuunnitelmiin, vaikka oikeasti menneessä Viron matkassa on vielä vaikka kuinka purettavaa. Muutaman päivän matka oli nimittäin todella antoisa ja monipuolinen. On aina kiinnostavaa nähdä jotain uutta, ja siihen pyrin tuttuihinkin kohteisiin palatessa.

Vaikka Tallinnassa olen käynyt lukuisia kertoja, on melkein hassua, että ensimmäistä kertaa tulin jääneeksi kaupunkiin yöksi vasta nelisen vuotta sitten. Tai ensimmäistä kertaa, jos ei lasketa 90-luvun alun Tallinnaa, jossa isäni jonkin aikaa asui, minkä myötä kaupungissa tuli vierailtua ja myös majoituttua. Tosin vähän eritavoin ja aika paljon eri iässä. Oikeastaan tämän päivän Tallinna ei tunnu yhtään samalta kuin sen ajan mielikuvat.

Kaupunkiin on joka kerta kiva palata, ja joka kerta se tarjoilee jotain uutta. Tallinna elää ajassa ja kehittyy vauhdilla. Uusi kulma aukesi kun huomasin, miten paljon lisää antaa kun jää yöksi tai kahdeksi. Oikeastaan hotelliloma Tallinnassa on mahdottoman helppo (parin tunnin lauttamatka ja mahdollisesti ihan vain kävely perille majapaikkaan), mutta tuntuu isommaltakin irtiotolta. Lisäksi Tallinnassa yöpyessä pystyy paremmin nauttimaan kaupungin mainiosta ravintolatarjonnasta ja istumaan iltaa lasillisella kun ei ole kiire palata.

Hotelli Telliskiven lähellä

Tällä reissullakin tuli nähtyä uutta ja jo matkaa varatessa ajattelin, että olisipa myös mukava majoittua  vähän eri kulmilla ja tietenkin kokeilla jotain uutta hotellia. Kiitos vinkkienne valinta osui Von Stackelberg Hotelliin. Se sijaitsee vähän etäällä satamasta katsottuna (vanhankaupungin toisella puolen), mutta kuitenkin hyvällä paikalla keskustassa liikkumista ajatellen. Itse asiassa sijainti oli erinomainen Telliskiven tutkailuun. Jopa niin mainio, ettei vanhassakaupungissa tai ydinkeskustassa tullut lainkaan poikettua, vaan matka tuli joka kerta hotellilta lähtiessä taitettua suoraan Telliskiven suuntaan. Ja miksi ei, Telliskivi on tällä hetkellä täynnä kiinnostavaa ja mainioita ravintoloita.

Von Stackelberg siis todella tarjosi uuden toivotun kulman kaupunkiin, vaikka mies mainitsikin majoittuneensa viereisessä hotellissa jokunen vuosi sitten. Mutta alue on tuostakin jo elänyt ja reitit olivat nyt erilaiset, joten hotellivalinta ja koko matka tarjosi molemmille uutta. Telliskiveen siis käveli hotellilta melko nopeasti, satamaan olisi kävellyt ehkä puolessa tunnissa, mutta me otimme molempiin suuntiin taksi n.kahdeksan euron hinnalla. Nopeampaa ja helpompaa niin laukkujen kanssa.

Von Stackelberg Hotel

Von Stackelberg on 1800-luvun viehättävä rakennus, jossa ehkä idyllisintä on sisäpiha. Joskin näin syyskuun alkumetreillä ja sateiseen taittuvassa säässä se pysyi autiona. Mutta pihassa oli silti oma tunnelmansa, ja voin kuvitella, että kesäaikaan liikenteeltä sopivasti kätköön jäävällä terassilla on ihana illallistaa pienen suihkulähteen kohistessa vieressä.

Hotelli on melko vastikään, vuonna 2015 remontoitu, mutta tyylillisesti ehkä hieman vanhahtava. Tarkoitan, ettei riittävän vanhahtava sopiakseen rakennuksen ikään visuaalisesti, vaan enemmänkin vähän persoonattomalla tavalla vanhahtava. Uskon, että nämä upeat seinät olisivat tarjonneet enemmänkin mahdollisuuksia sisutuksellisille ratkaisuille.

Eniten pidinkin hotellin yleisistä tiloista, kiviseinäisestä aamiaissalista ja suuren kirjahyllyn hallitsemasta olohuonemaisesta tilasta aulan jatkeena. Zen Deluxe -huone taas oli sellainen perushyvä, mutta siitä vähän puutui kaipaamani estetiikka tai se jokin. Kattoikkuna oli hauska, etenkin syyssateen piiskatessa räystäitä ja muutenkin tärkeimmät asiat miellyttävät, hyvä sänky ja toimiva ilmastointi. Suihkun paine jäi vähän heikoksi, mutta oli sentään riittävä. Kaiken kaikkiaan keskitasoin ja varma valinta, tunnelmaltaan hyvin aikuinen hotelli.

Tallinnan suosikkihotelli

Olin vähän yllättynyt siitä, että aikana jona matkustimme hinnat tuntuivat melko korkeilta ja hotellikanta täyteen varatulta. pohdimmekin, satuimmeko johonkin tapahtumaviikkoon vai onko Tallinna todella niin suosittu tavallisena arkenakin. Joka tapauksessa, kun muutamaa päivää ennen itse matkaa teimme varausta, paljoa vaihtoehtoja ei enää ollut ja etenkin edullisemman hintaluokan vaihtoehdot hupenivat ihan silmissä. Von Stackelberg tarjosi kuitenkin ihan hyvin vastinetta rahoille ja parasta oli sijainti, etenkin jos mielii juuri Telliskiveen.

Jos taas ei suhteuteta suoraan hintaan, niin ihan suosikkihotellini kaupungista on edelleen Swissotel (etenkin kun huoneen ottaa ylemmistä kerroksista), mielettömät näkymät ja miellyttävä moderni hotelli oikein hyvällä aamiaisella. Sijainti jää vähän syrjään, mutta itse hotellille lämmin suositus. Kakkoseksi edelleen kipuaa Solo Estoria, jossa oli kirkkaasti paras aamiainen ja mielettömän ihanat sängyt, myös sijainti on todella keskeinen. Sisustus on siellä huomattavasti Swissotel ja Von Stackelbergiä leikkisämpi.

Kolmannelle sijalle pääsee Von Stackelberg, sen perään jää Tallink City Hotel. Von Stackelbergia puoltaa myös historia. Tallink City Hotellin sijainti on todella mainio keskustaa tutkaillessa ja etenkin kun haluaa majoittua sataman lähelle, mutta se on myös tyylillisesti kaikkein tavanomaisin ja ehkä myös vähiten mieleen jäävä. Siinä ovatkin kaikki Tallinnasta (toistaiseksi) testamaani hotellit. Jos ja kun vielä Tallinnassa yövyn, olisi kiva testata Airbnb -majoitusta tai yöpyä vanhassakaupungissa. Mutta ehkä ensi vuonna sitten!

Tänä viikonloppuna viimein päätin päästää kesästä irti. Hain ullakolta pari pahvilaatikkoa, johon toiseen pakkasin sandaalit ja toiseen hellemekot, niiden aika on nyt virallisesti ohi vaikka tekeekin vähän kipeää myöntää se. Blogin asukuvissa tosin vielä hetken saattaa kesätunnelma vilahtaa, mutta arjessa on ollut jo pakko mennä eteenpäin.

Toinen selkeä syksyä viestivä asia pukeutumisessa on sukkahousut. Olen tähän asti pärjännyt hyvin paljain säärin, ja ajattelin vielä hetken tarjetakin, pitkillä hameenhelmoilla ja umpinaisilla kengillä kun voi tehdä siirtymää asteittain. Mutta siinäkin oli kevyt myönnytys tehtävä, tänä viikonloppuna vedin myös sukkahousut säärteni suojaksi. Verkkosukkahousut tosin, mutta sukkahousut mitkä sukkahousut. Ostin Virosta muutamat sukkahousut ja sukat, sillä niiden hinnat olivat siellä merkittävästi edullisemmat, verkkosukkikset niiden joukossa.

Tämä mekko (ja itse asiassa myös kengät) ovat alkukesän löytöjä Zadaasta, ja se on hieman villi kortti. Tyypillisesti en nimittäin ihastu ihan tämän mallisiin (näin löysiin ja laatikkomaisiin) saati ihan näin voimakkaisiin kuoseihin. Värejä ja kuoseja kyllä rakastan, mutta tyypillisesti pitäydyn vaaleammissa ja pehmeämmissä sävyissä kun tämän sävymaailma on tumma ja voimakas. Mutta silti jokin siinä veti puoleensa. Vaikka malli onkin parhaimmillaan ihan näin, yksinkertaisesti käytettynä, olen kokeillut sitä myös vyön kanssa. Toimii ihan kivasti niinkin, ja tuo siihen itselle tuttua rytmitystä, mutta välillä on kiva astua sivuun tutusta tyylistä.

Mekko: Glassworks / Kengät: Zara / Laukku: Coccinelle
Kuvat: Nina, Tunnetila