Matkan eteläisin etappi oli satamakaupunki Marseille, johon matkan muista kohteista poikkeavan tunnelmansa toi jo pelkästään meri. Alun perin matkan ei ollut tarkoitus johtaa aivan näin etelään asti, mutta matkan varrella tuli tunne, että matkustettua läpi Ranskan meren näkeminenkin on välttämätöntä, onhan eteläinen rannikko tunnelmaltaan niin erilaista Ranskaa kuin muut matkan aikana kierretyt sisämaan alueet, että sitä ei voi jättää välistä.

Ensivaikutelma Marseillesta oli ahdas ja rähjäinen, tunteeseen saatoi paljon vaikuttaa remonttityömaaksi päätynyt rantabulevardi, joka esti suoran näkymän merelle satunnaisia katkelmia työmaan verkkoaidoissa huomioimatta.Työmaa kuitenkin valmistuu ensivuodeksi, jolloin Marseille on Euroopan kulttuuripääkaupunki, ja kuvien perusteella luvassa on varsin valloittava rantakaistale! Vaikka näkymä vanhassa satamassa merelle oli nyt estetty, ei merta silti voinut olla aistimatta, voimakas ihana meren tuoksu vyöryi nenään jo heti rantakortteleihin saavuttassa ja veneiden mastot kurkkivat verkkoaitojen lomassa. Vasta kuitenkin Marseillen huipulle kavuttua vapaa näkymä antoi kaupungille uusia ulottuvuuksia, sininen meri valloitti, talojen lomassa pilkottava vehreys toi kontrastia ja edustalla sijaitseva Monte Criston kertomuksesta tuttu Château d’If pilkotti lyhyen laivamatkan päässä mantereesta.

Vaikka illan tullen olisikin olut ihana illastaa sataman valoja katsellen, vetivät rantaravintolat työmaasta huolimatta puoleensa ja pääkatu vain kävelylle ja putiikkeja kurkkimaan. Vaikka sininen meri jäi rakennussermien suojaan, niin korkeammalle ulottuvia kohteita katselli mielellään illan hämärtyessä, kuten vaikkapa upeasti valaistua 150 metrisellä kukkulalla sijaitsevaa Notre-Dame-de-la-Gardea. Rakastan merta, joten kaikkialla missä on meri läsnä, on jotain tiettyä tunnelmaa ja kauneutta, josta en voi olla nauttimatta.

Matkanteko on vaihtelevien maisemien ohella tarjonnut mahdollisuuden myös erilaisiin yöpymisiin, hotelleista ja bed&breakfasteihin, kaiken keskellä tai sopivasti kaukana kaikesta, mutta lyhyen ajomatkan päässä lukuisista mielenkiintoisista kohteista, kuten vaikkapa Moulin de la Roque Provencessä. Rauhallinen majatalo, ystävällinen henkilökunta, vehreä piha ja houkutteleva uima-allas.Tyyliin sopiva sisustus ja omanlaisensa tunnelma, jonne melkein teki mieli vielä jäädä.

Loman tähän asti parhaita aamuja oli aamiainen terassilla aamuauringossa, uunituoreet croissantit ja patongit suussasulavin juustoin, ja illoista mieleen piirtyi ihana illallinen vaihteeksi ulkona kaupungin sykkeestä, majatalon puutarhassa puiden katveessa, sopivan etäällä kaikista muista. Tarjolla alueen viinejä ja joka ilta vaihtuva menu. Illan tullen puiden lomaan ujutetut lamppurivistöt syttyivät ja loivat pimeyden keskelle oman maailmansa. Kun muut seurueet hiljalleen siirtyivät nukkumaan, ei esimmäsitä iltaan Moulin de la Roguen terassilla tahtonut lopettaa, ja kun ympäristö lopulta oli kokonaan hiljentynyt heinäsirkkojen jatkaessa öistä soittoaan, hipsi viimeinen henkilökunnasta kuiskaamaan, ’te voitte vielä jäädä’ ja sammutti terassin valon poistuessaan nukkumaan, jättäen ainoastaan yksinäiset lamput ympäröimään terassin ainoaa täytettyä pöytää tehden siitä pienen lämpimän keitaan pimeyden keskelle. Parasta lomassa on ihanat ikimuistoiset hetket.

Matka on puikkelehtinut halki Ranskan ja saavuttanut suosikkialueeni, Provencen. Vaikka rakastankin Ranskaa kokonaisuudessaan, on Provencessä silti jotain, joka sykähdyttää ihan omalla tavallaan. Ensimmäisenä päivänä liikutus oli liki lukuisissa tilanteissa, tuoksut, äänet ja värit palauttivat lapsuuteen, ensimmäiseen kolmeen vuoteeni näissä maisemissa ja lukuisiin reissuihin sen jälkeen. Täällä on hyvä, eikä paahtava kuumuus haittaa, vaan rakastan jokaista sekunttia viinirypälepeltojen välissä, laventelin tuoksua ja pieniä kyliä ja kapeita katuja.

Vaikka tämä on vasta kolmas päivä Provencessa, on silti tullut kulutettuja mukulakivin päällystettyjä katuja jo muun muassa sellaisissa kylissä kuin Châteauneuf-du-Pape, Pernes-Les-Fontaines, Lacoste, Lourmarin, Le-Pontet ja Cucuron, unohtamatta kyliä, joiden läpi matkareitti on puikkelehtinut tai jotka ovat siintäneet horisontissa auton kurvatessa kohti seuraavaa kartalle piirrettyä etappia. Pittoreskiuteenkin alkaa tottua, kyliä on kaikkialla ja linnoja joka horsontin kulmalla, viidennen linnan ja seitsemännen kylän jälkeen tulee ähky. Matkakumppani kysyy ”haluatko pysähtyä”, minä vastaan ”ääh, se on vain linna, jatketaan vain”, ja nautin vielä hetken ilmastoidun auton viileydestä ennen kuin seuraava karttaan merkitty piste polttelee tutkimaan uutta kohdetta lähemmin.

Kylien jälkeen tänään oli vuorossa turistien valloitama Avignon ja huomenna liki sijaitseva Arles, mutta niistä lisää myöhemmin, kuten muistakin matkan etapeista, joista en ole vielä teille ehtinyt kertoa. Alla kuvia eiliseltä kyläkierrokselta Provencestä, erityisesti Luberonin alueelta.