Vietimme matkan viimeisen päivän Hong Kongissa, saavuimme aamulla ja jätimme kaupungin taakse kellon jo käännyttyä yli puolen yön. Kun mietimme mitä vielä haluamme nähdä ja kokea kaupungissa, pujahti mieleeni halu palata vielä entiselle meripolisiin päämajalle, joka päivittyi ennen vuosituhannen vaihdetta, yli sadan vuoden jälkeen, luksusputiikkeja ja fine diningia kantavaksi Heritage 1881 -alueeksi. Pysähdykseksi sopi loistavasti rauhallinen iltapäiväteehetki viehättävän The Parlour -ravintolan terassilla iltapäivän auringossa kylpevää maisemaa katsellen. Alun perin tarkoituksemme oli tutustua tähän Hullett Housen ravintolaan kehutun sunnuntain shampanjabrunssin muodossa, mutta syötyämme vatsan liian täyteen hotellin aamupalalla, ei kohtuullisen hintavasta brunssista maksaminen tuntunut kannattavalta (vaikka kattava buffetpöytä ja rajaton shampanjatarjoilu kovasti houkuttivatkin). Listan iltapäivätee jäi kuitenkin kummittelemaan mieleen, ja niinpä palasimme tuolle kunnostetulle vaaleana hohtavalle alueelle, keskelle victoriaanista arkitehtuuria, ja saimme napattua soman terassipöydän alas avautuvalla näkymällä.

Afternoon tea kustansi kahdelta vajaat 40 euroa, sisältäen tornin pieniä herkkuja, suolaista ja makeaa. Hillot maistuivat taivaallisilta ja kokonaisuus oli kaunis, ei aivan Kämpin iltapäiväteen veroinen, mutta herkullinen kokemus ja ihana matkamuisto silti. Teetä ei päässyt valitettavasti itse valitsemaan, mutta eipä tuo haitannut kun valmiiksi valitun teen maku oli mieleen ja tarjoilu tapahtui tapaan sopivasti kauniista hopeanhohtoisesta kannusta. Rakennusta ihaili mielellään sisältäkin, tunnelmallinen ja viimeistelty kokonaisuus pienin yksityiskohdin. Terassilta pystyi ulottamaan katseen läheiselle Hong Kongin taidemuseolle, ja Andy Warhollin näyttelyn plagaatit johdattivatkin meidät iltapäivän makupalojen jälkeen Warhollin vuosikymmenten syvyyksiin.

The Parlour, Hullett House
2A Canton Rd
Tsim Sha Tsui
Hongkong

Kuka sanoo, ettei päiväretkeä tropiikin luontopoluille voisi tehdä pitsimekkoon pukeutuneena? Vehreyden keskellä kuumuus oli läkähdyttävää, ilma seisoi ja kosteus oli käsin kosketeltavaa. Keveä kesämekko helpotti oloa, mutta polkuja tarpoessa ja yksityiskohtia ihaillessa mieli haaveili jo viileästä uima-altaasta. Lok Kawin villieläinpuiston päädystä sukelsi metsään pikkuinen polku, ja tuuhean seinämän takaa avautui monimuotoinen, melkein salaiselta tuntuva viidakkopolku. Kätkö, jonne tuskin moni puistoon päätynyt päättää astua. Suurin osa puiston vieraista kun tuntui taittavan matkaa pisteeltä toisella kaupunkijunaa muistuttavalla kyydillä, eikä moinen laiskuus enää ihmetyttänyt, kun vesipullot oli imetty ahnaasti kuiviin, keho kertoi hätäänsä pysähtyneessä kuumuudessa ja ohut paperikartta yritti hätäisesti muodostaa hien haihduttavaa ilmavirtaa helteessä.

En tehnyt oikeastaan ostoksia ennen reissua, pitkään aikaan, puhumattakaan hankinnoista reissua varten. Poikkeuksiakin oli, se yksi näyttävä koru ja sitten tämä, Vilan luonnonvalkoinen pitsimekko, Nellyn alesta tilattu loma mielessä, mutta pitkä yhteinen tulevaisuus ajatuksena. Ihana ja keveä. Sopii kivasti myös yksinkertaisen mekon päälle, tai miksei pitkän tunikankin, tässä alla ihonvärinen alusmekko.

Mekko: Vila / Kengät: Ranskasta / Laukku: KappAhl / Hattu: Meksikosta

Matka yhdelle kolmesta Mantananin saaresta vaatii aikaa, parhaimmillaan sinne ehtii parissa tunnissa Kota Kinabalusta, tunti maantietä ja tunti vettä halkoen, mutta se kannattaa. Toisin kuin kaupungin edustalla olevat somat pienet paratiisisaaret, se ei ole yltäkylläisen täynnä turisteja, vaikka retkiä sinnekin liki päivittäin tehdään. Mantananin saaret on mainittu Borneon alueen neljänneksi parhaaksi sukkellus-/snorklauskohteeksi, kolme ensimmäistä sijaitsee toisella puolella suurta saarta, joten tämä on kehutuin kohde, johon ehtii tehdä päiväretken.

Mantanania koristaa pitkä ja kaunis valkoinen hiekkaranta, jota kostuttaa lämmin ja matala aallokko. Snorklausretken sinne hankkinut pääsee todennäköisesti nauttimaan kahdesta eri vedenalaisesta kohteesta, ehtien silti rentoutua keskipäiväivän lämmössä rannan riippumatossa löhöillen tai hiekkaan varpaat upottaneena. Vesi on kirkasta ja sykähdyttävän turkoosia. Näkyvyys on hyvä, huomattavasti parempi kuin Kota Kinabalun edustalla. Toki, kuten monissa vastaavissa turistiretkien suosituimmissa kohteissa, korallisto on jo kokenut paljon tuhoa. Sukellusretkeläinen saattaa kuitenkin päästä syvemmälle, kohteisiin, joissa loisto ei ole vielä vaurioitunut. Silti, Mantananin vedenalainen maailma on vaivan arvoinen, ja päihittää mennen tullen Sabahin pääkaupungin lähisaarien näkymät.

Pieniä kaloja on monipuolisesti, kookkaat korallit huojuvat rauhallisessa aallokossa ja pisteinä pohjalla koristaa rannalle rantautuneita kookkaammat koukeroiset simpukat ja sähkönsiniset meritähdet. Mitä etäämmälle retkeläiset tuoneesta veneestä ui, sitä rauhallisempana ja kauniimpana vedenalainen näkymä avautui. Maailma pinnan alla on lumoava ja kaunis katsella, ihan vain kelluen ja hiljaa hengittäen. Aurinko lämmittää selkää, ja tuntuu, ettei ole kiire minnekään. Pitkä päivä Mantananin palmujen kupeessa oli yksi matkan kauneimmista elämyksistä, joka on painunut kuviin ja mieleen, ja lämmittää varmasti vielä pitkään harmailla kotikulmilla tarpoessa.