Sää oli Lontoossa epävakaa, mutta sitä osasimme odottaakin. Välillä aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta, seuraavana hetkenä pilvet eksyivät kuvioihin silmänräyksessä ja kolmantena sade kasteli. Eräänä aamuna katselimme hotellissa, kuinka huoneen toisen päädyn ikkunassa satoi ja toisen paistoi, mikä tuntui hyvin kuvaavan sään oikukkuutta. Olinkin varautunut matkaan sekä sateenvarjolla että vesikeliin käyvin kengin, ja hyvä niin, molemmat tulivat tarpeeseen.

Silti kaiken kaikkiaan sanoisin sään olleen yllättävän hyvä, miellyttävän leuto ja aurinkokin vietti taivaalla mukavasti aikaa – toisin kuin täällä meillä. Loman loppua kohden kelit sekä viilenivät että sateet vähenivät, niinpä kaunis ja kuulas loman viimeinen lauantai oli loistavaa käyttää ulkoillen. Pääkohteemme oli Portobello Road, muttemme pitäneet suotta kiirettä vaan nautimme Notting Hillin rauhallisista ja kauniista kaduista ennen kuuluisan kadun ihmisvilinään astelemista.

notting hill londonnotting hill 2notting hill 9notting hill 15notting hill

Notting Hillissä viehätti rauha, kauneus ja vehreys, hyvin puistomainen miljöö. Silmää hivelivät tummat rautaportit, vaaleiden talojen viehättävät yksityiskohdat sekä kauniit ovet ja sisäänkulkuväylät. Niistä olisi voinut ammentaa yksityiskohtaista kauneutta loputtomasti, niinpä poukkoilin kamera kädessä jalkakäytävillä eri kulmista kokonaisuutta tarkkaillen. Notting Hillin alue oli hyvin pitkälle sellainen kuin mielikuvissani olin odottanutkin, kuvauksellinen ja omaleimainen. Suosittelen siis lämpimästi esteetikkoja pistäytymään päiväkävelylle ja tietenkin suuntaamaan näkemisen arvoiselle Portobello Roadille, josta oma postauksensa tulossa myöhemmin. Alueella on ihana vain kulkea päämäärättömästi tai pistäytyä kahvilla tunnelmasta ammentaen, rauhoittua kiireisten ostoskatujen ja muiden kaupungin kulmien vilskeide jälkeen.

notting hill 17 notting hill 19 notting hill 01notting hill 14notting hill 10notting hill 7

Työaamut ovat kuluneet viimeiset vuodet liki samoilla hioutuneilla rutiineilla ja minuuttiaikataululla, ja voisi kuvitella, että nyt kun jäljellä on enää vaivaiset 15 aamua, olisi herääminen jotenkin helpompaa, ihan vaikka vain sen voimalla, että viimeisiä viedään. Mutta mitä vielä. Vuodenvaihteen jälkeiset aamut ovat olleet todella vaikeita. Noh, enhän koskaan ole ollut aamuihminen, aina ne päivän varhaiset tunnit ovat hankalia olleet, mutta nyt ihan viimeisimmät heräämiset ovat olleet ihan omissa sfääreissään. Sängystä ylös pääseminen on todella ponnistus ja oma usko meinaa loppua kesken heräämisyritysten. Sänky houkuttaa ja mietin, kuinka monta päivää (tai viikkoa) nukun, kun tämä on ohi.

En tiedä, ehkä olen jo helmikuussa. Tai sitten aamuja vaikeuttaa alitajuinen tietoisuus siitä, ettei töissä yhtäkkiä ole enää samanlaisia velvollisuuksia kuin aiemmin. Valmistuvia töitä ei enää korvaa uudet projektit, joten kovaa kiirettä ei ole ja tiukka velvollisuudentuntokin on alkanut ottamaan etäisyyttä muistutellen, että kohtahan olen jo lähdössä, turha enää sitoa itseään uusin asioihin. Keho on väsynyt ja mieli yrittää hokea, että jaksa vielä vähän, ei enää kauaa, mutta ihan kuin kroppa olisi luovuttanut.

Kolme viikkoa on mielettömän lyhyt aika kuuteen vuoteen nähden, mutta nyt se tuntuu pitkältä. Ristiriitaista. Miten suhteellinen käsite aika onkaan.

ruututakki 103Neule: Lindex / Housut: Zara / Takki: Pull& Bear / Huivi: Zara

Sana kulkee nopeasti. Vaikka olen pitänyt matalaa profiilia, niin tuon tuosta saan tilaisuuden vastata kysymykseen miksi lähden ja mitä seuraavaksi. Onhan se ymmärrettävää, varmasti yllätyksenä tuleekin heille, jotka eivät tunne. Joka kerta sanat haparoivat, enkä oikein osaa selittää lyhyesti tai vastata tyhjentävästi. Enkä ole edes ihan varma, kuinka tarkasti haluan kullekin selittää. Tutuimmille olen kertonut itse, avoimesti ja omin sanoin, mutta kysymään saattaa tulla kuka vain, sekin, jonka kanssa tuskin olemme muusta kuin muutamasta työjutusta jutelleet. Sana aikalisä tuntuu aiheuttavan hämmennystä, kai on niin itsestään selvää, että vaihdetaan toiseen, jollain tavoin parempaan tai kiinnostavaan paikkaan, ei vain jäädä pois. Myönnettävä on, että kaiken keskellä on kuitenkin myös paljon haikeutta, olisi kai ihme jos ei olisi, ja samalla olen suuresti otettu, että niin moni on osoittanut kiinnostusta, tuntunut olevan aidosti pahoillaan, että lähden. En osaa kuvitella, millaiset fiilikset ovat viimeisenä työpäivänä, tai sen jälkeen.

Olen saanut kyselyitä Lontoon hotellistamme, joka oli aivan ihana, todella nappivalinta. Samalla kun huikkaan hotelleistamme, sekä Dublinin että Lontoon, ajattelin kerätä kasaan myös reissulla edukseen erottuneita ravintolakokemuksia, jos vaikka samoille kulmille satutte. Erityisesti alempana mainittu argentiinalainen ravintola Lontoon Marylebonessa kannattaa pistää muistiin! Lontooseen lensimme Norwegianin siivin, jota käytimme myös viime keväänä Osloon suunnatessa, eikä valittamista, paitsi että mainostettu netti ei ole toiminut yhdelläkään tekemästämme neljästä lennosta.

DUBLIN

Dublinissa hotellimme oli viehättävä Trinity Capital Hotel, joka oli kaikin puolin mainio! Erityisesti hotellin alakerta aina aulasta ruokailutiloihin hivelivät tunnelmallisuudellaan mieltä, ja erityisesti näin joulun alla kynttilät ja joulukoristeet osana kokonaisuutta näyttivät aivan erityisen viehättäviltä. Palvelu oli aivan erinomaista (kuten kaikkialla missä Dublinissa poikkesimmekaan) ja hotellista pääsi kävellen helposti ympäri keskustaa, joten myös sijaintinsa puolesta se oli loistava valinta!

trinity capital hotel 3trinity capital hoteltrinity capital hotel dublin

Dublinissa pubeista ei ole pulaa, ja olisi melkein synti matkustaa kaupunkiin käymättä yhdessäkään niistä. Kahden päivän aikana ehdimme sekä illallistaa pubissa, että poiketa ihan vain fiilistelemään ja kuluttamaan aikaa sadekuuron yllättäessä. Erityisesti Temple Bar -alueelta löytyy runsaasti vaihtoehtoja, mutta toki valinnanvaraa on myös muualla, kannattaa siis pitää silmät auki ja bongailla kiinnostavan oloisia tiloja poiketen rohkeasti sisään. Ensimmäisenä iltana suuntasimmekin tuhdin pubiruoan äärelle Trip Advisorin suosittelemaan Old Storehouseen, jonka ruoka oli mukavan konstailematonta ja tuhtia, kuten asiaan kuuluu.

old storehouse dublin 3

Toisena päivänä astuimme ohikulkiessa sisään ihanan perinteiseen (eikä syyttä, 300-vuotisella historialla onkin jo ihan aihetta saada aikaan perinteikäs tunnelma) O’Neill’s pubiin, joka kätki sisäänsä kiehtovan laajan asiakaskunnan, kuten yleisen olohuoneen kai kuuluukin. Annokset näyttivät kookkailta, mutta itse nautin rauhassa vain lasillisen samalla ihmiskirjoa tarkkaillen ja antaen katseen vaeltaa paikan historiaan sopivaa sisustusta silmäillen.

oneills dublin 1

Toki kaupungista löytyy myös kahviloita, joten ongelmaa ei tule kahvi- tai herkkuhampaan kolottaessa. Erityisen iloinen ylläri oli sattumalta eteen osunut kahvila Peacock Green. Pikkuinen paikka vangitsi herttaisella kattauksellaan ja päältäpäin vaatimattoman oloiset leivonnaiset osoittautuivat syntisen hyviksi. Muutoinkin koko kahvila oli varsin viehättävä, ja kotoisaan tunnelmaan olisi helppo unohtua pidemmäksikin aikaa!

Viimeisenä iltana teki mieli jo pientä paussia raskaasta pubiruoasta, niinpä etsimme käsiimme aivan hotellimme lähellä sijaitsevan, suositellun Galleher & Co Bistron, joka osoittautui sekä makumaailmaltaan että tunnelmaltaan mainioksi valinnaksi ja juuri sopivaksi vaihteluksi kotoisten annosten jälkeen.

peacock green dublin2peacock green dublin1

LONTOO

Lontoossa majoituimme Ten Manchester Street hotellissa, joka oli aivan ihana pikkuinen boutique-hotelli Marylebonessa, aivan Oxford Streetin kupeessa, kivenheiton päässä Selfridges tavaratalosta. Ainoa miinus on, ettei aivan vieressä ole metroasemaa, mutta sekä Bond Street että Baker Street sijaitsevat lyhyen kävelymatkan päässä, mikä sopi meille mainiosti. Kulmat ovat kauniita ja niillä on myös useita hyviä ravintoloita sekä kahviloita, joten sitä suuremmalla syyllä pienestä kävelymatkasta ei ollut haittaa. Palvelu hotellissa oli erinomaista ja tunnelma muutoinkin ihastuttava, uskallan siis lämpimästi suositella! Oman varauksemme teimme Hotels.comin kautta.

tenmanchesterstreet hotel

Myös Lontoossa nautimme pubiruokaa pariin oteeseen sekä piipahtelimme houkuttelevissa kahviloissa kun sellaisia sattui vastaan (ja niitähän sattui!). Reissun lopussa löysimme kivan ranskalaishenkisen kahvilan Bonne Bouchen (2-3 Thayer Street) hotellimme ja Oxford Streetin välistä, ja herkullinen aamupala veti paikanpäälle heti seuraavana päivänä uudelleen. Mieli teki aloittaa kolmaskin päivä Bonne Bouchen antimilla, mutta päätimme vähenevien lomahetkien takia kokeilla lopuksi jotain muuta. Vaikka hotellimme aamiainen olikin kiva (tarjoiltiin pöytiin hotellin italialaisessa ravintolassa, joka oli auki läpi joulun), voitti tämä silti hinta-laatusuhteeltaan sen. Kaikki maistamamme oli tuoretta ja mielettömän maistuvaa, mutta annokset valtavan kokoisia, mikä kannattaa pitää mielessä tilausta tehdessä. :)

Aivan huippuillallisen (yhden parhaista pitkään aikaan) nautimme läheisessä argentiinalaisessa ravintolassa nimeltä Zoilo. Pikkuinen, vain kuuden pöydän ravintola, osui silmään TripAdvisorin kautta, ja tarjosi yhden elämäni parhaista pihveistä ja muukin ruoka vei kielen mennessään. Onneksi annokset olivat pieniä maisteluannoksia, joten pöytään pystyi tilaamaan useamman jaettavaksi. Suosittelen lämpimästi – Zoiloon suuntaamme varmasti myös seuraavalla Lontoon matkallamme, milloin sitten eteen tuleekaan! Pöytävaraus tänne ja myös muualle kuitenkin kannattaa jos on tietyt ravintolat mielessä ja toiveissa, sillä vaikka valinnanvaraa Lontoosta löytyykin, löytyy myös asiakaskuntaa.

Joulun aikaan paikat olivat varsin hyvin auki. Aatto oli vilkas ja vasta joulupäiväksi hiljeni, jolloin edes metro ei kukenut, mutta satunnaiset pubit ja kahvilat pitivät ovensa auki. Aattoiltana parempien ravintoloiden saralla oli kuitenkin hiljaisempaa, niinpä päätimme ottaa pienen riskin ja varata pöydän hotellista, mutta emme kuitenkaan omastamme, jossa illallistimme vasta joulupäivänä. Aattoillallinen Four Seasonsin ravintola Amarantossa oli yllätti ja osoittautui erinomaiseksi! Paikka ja ruoka eivät huokuneet lainkaan hotellitunnelmaa, vaan tila oli tunnelmallinen ja annokset viehättivät. Nautimme jouluaterian pitkän kaavan mukaan loistavien viinien kera, ja annokset jäivät mieleen sekä kauneudellaan että maukkaudellaan. Harva paikka myöskään yltää tälle tasolle palvelun huomioivuudessa, kuin mitä se ainakin jouluillallisemme aikaan oli! Vaikka pelkäsimme hotellin statukseen liittyvää ylihinnoittelua, voimme tyytyväisenä näin jälkeenpäin todeta, että koimme saaneemme rahoillemme kuitenkin vastinetta, vaikka laskun loppusumma korkealle kohosikin.

arbutus london 2arbutus londonarbutus london 4

Viimeisenä iltana lyöttäydymme yksiin Lontooseen sattumalta samaan aikaan suunnanneen Private Blendin Mikon kanssa ja nelistään suuntasimme illalliselle Sohoon. Lyhyellä varoitusajalla saimme varattua pöydän pelkistettyyn, mutta tunnelmalliseen Arbutus -ravintolaan (ruokakuvat yllä). Kokonaisuus oli oikein toimiva ja erityisesti annosten esillepano ilahdutti. Kiitos seuralaisille mainiosta illasta!!

Kannattaa mustaa myös iltapäiväteet, joista pari postausta takaperin jo kirjoitinkin! Omammehan nautimme Chesterfield hotellin teehuoneessa Mayfairissa. :)