Aktiivista asunnon etsintää on nyt kolme kuukautta takana. Enpä olisikaan alussa osannut ajatelle prosessin kestoa, uuvuttavuutta ja myös sitä, millaiseen vaiheeseen oma ensiasunnon ostoprojekti osuu.
On oikeastaan aika hullua, miten paljon yhden aiheen tiimoilta kolmeen kuukauteen mahtuu niin tunnetiloja, kokemuksia kuin oppejakin. Näissä kuukausissa on myös selkeä vedenjakaja, korona. Intensiivisessä asuntohaussa sen vaikutusta ei voi olla huomaamatta ja tilanne on elänyt varsin nopealla vauhdilla, siksi mielenkiinnolla odotan, miten asiat näin ostajan näkökulmasta elävät tästä eteenpäin. Onneksi on mahdollisuus katsoa sinne, sain jatkoa umpeutuneelle asuntolainatarjoukselle ja siten voin jatkaa prosessia. Aikaisemmin olisin sanonut, että kyllähän asunto kesään mennessä löytyy, mutta nyt sellaista ei pysty sanomaan. Voin ainoastaan toivoa tärppäävän pian. Olen henkisesti niin lähtökuopissa, mutta olen nyt myös hyväksynyt sen, että prosessi näyttääkin vievän enemmän aikaa ja energiaa kuin olin kuvitellut.
Koronan vaikutusta kantakaupungin asuntokauppaan voisi analysoida laajemminkin, ja voi että, millaisen määrän erilaisia analyseeja aiheesta olenkaan lukenut. Jos jokin niiden pohjalta on selvää, niin se, että tulevaa on mahdoton ennustaa. Moni yrittää, mutta kun alkaa ynnäämään ennustuksia yhteen, huomaa, että niissä on sävyeroja ja siten on yleisellä tasolla pakko vetää tulkinta, että konsensusta asiasta ei ole. On vain mielipiteitä sekä tulkintoja pohjautuen menneisiin maailman mullistuksiin.
Omat havaintoni ovat simppelit. Ensimmäiset kaksi viikkoa koronauhan saavuttua pieniä asuntoja tippui markkinoille, mutta kilpailu niistä väheni radikaalisti. Yhtäkkiä myyntiin tuli asuntoja alueilta, joihin en juuri ollut aiemmin törmännyt, sellaisia sijoitushelmiä ja olo oli hetken kuin karkkikaupassa. Juteltuani parin välittäjän kanssa ymmärsin syyn, asuntosijoittajat eivät nyt osta. Niinpä liikkeellä oli lähinnä kodin etsijät, ja heistäkin moni empi. Myös minä alussa. Sitten tein laskelmia ja totesin, että ei ole syytä keskeyttää prosessia, hakemani kokoluokan asunnoissa mahdollisilla notkahduksilla suhteutettuna nykyisiin asumiskuluihin sekä työtilanteeseeni peilaten ei ole merkittävää riskiä.
Seuraava havainto oli, että tarjouskauppakohteita alettiin päivittää normaaliin kauppatapoihin. Asunnot seisoivat kauemmin listoilla ja joidenkin hintaa jopa alennettiin. Välittäjän soitti asunnosta, jota olin käynyt katsomassa, että se on menossa 12 000 alle pyynnin, ellen halua tarjota. Olin juuri tarjoamassa toisesta asunnosta, muuten olisin. Se päällekäisyys on kirmittänyt paljon. Aloin huomaamaan, että myyjän markkinat olivat ottaneet askelta ostajan eduksi.
Siinä vaiheessa olin vielä toiveikas, jopa innostunut, mutta kolmas vaihe lannisti ja juuri koetun pettymyksen jälkeen. Kolmantena tuli hiipuminen. Tällä hetkellä hakuspekseihini osuvia asuntoja tulee myyntiin harvakseltaan. Jos aiemmin sähköpostiin kilahteli ilmoituksista lähes päivittäin, nyt olen joutunut tarkistamaan useasti, onko hakuvahdilleni kenties tapahtunut jotain. Ei ole. Asuntoja vain tulee vähemmän. Oikeastaan viimeiset kolme viikkoa ovat olleet piinallisen hiljaiset. Havaintona nyt myyntiin tulevista asunnoista on, että ne ovat vähemmän koteja ja enemmän sijoitusasuntoja. Selvästi ja ymmärrettävästi kodinvaihtajat ovat nyt hiljaa ja odottavat tulevaa, mutta tiukentuvan taloudellisen tilanteen takia vuokra- tai asumiskelpoisen työtilan omistavat ovat halukkaita muuttamaan sijoituksen rahaksi ja lainoista. Tämä on helppo havaita siitä, että myyntiin tulee lähinnä asuntoja, joissa asuu vuokralaisia tai ne ovat olleet muussa käytössä.
Näin ostajan näkökulmasta tilanteessa on potentiaalia. Hinnoissa on keskusteluvaraa ja yhtäkkiä vielä puolitoista kuukautta sitten valloilla ollutta tuskastuttavaa kilpailua ei ole, mutta toisaalta, tarjontaa on huomattavasti vähemmän. Juuri itse asunnon ostanut ystäväni sanoi, että onpa hyvä, ettet ostanut asuntoa ennen tätä. Itse taas en ajattele niin yksioikoisesti, jos olisin ostanut, tuskin seuraisin enää tilannetta näin aktiivisesti vaan eläisin valintani kanssa. Asua täytyy joka tapauksessa, joten rahaa valuu asumiseen kuukausittain silti lähes yhtä paljon. Toisaalta ymmärrän pointin, sillä nyt on realistista ajatella, etenkin jos tilanne jatkuu, että voisin saada budjetillani hieman enemmän. Mutta sitä en tiedä, miten kauan vastaava tilanne jatkuu.
Pidän kilpailutilanteen rauhoittumisesta, mutta en pidä vaihtoehtojen vähyydestä. Toisaalta tilanne on elänyt nyt lyhyessä ajassa paljon, joten varmaankin kun hallituksen tulevat linjaukset näkevät päivänvalon, voi olla odotettavissa hienovaraisia muutoksia myös nykyisessä tilanteessa. Jos rajoitukset jatkuvat pitkään, voi se tarkoittaa, että yhä useampi joutuu luopumaan esimerkiksi airbnb- tai vuokrakäytössä olleesta asunnosta, tähän on viitettä esimerkiksi sillä, että vuokrat näyttävät laskeneen ja tarjonta lisääntyneen (olen kiinnostuneena sivusilmällä seurannut myös niitä markkinoita, sillä ne voivat antaa viitettä asuntokaupan kehitykseen).
Summa summarum. Olen siirtänyt sivuun ohi menneen asunnon aiheuttamaa pettymystä, vaikka välillä mieleen hiipiikin ajatus (etenkin kortteleiden ohi kävellessä), että mitä jos asiat olisivatkin menneet toisin. Ja kun ajattelen asiaa, kirpaisee. Mutta asiat menivät näin, ja ne voisivat olla paljon huonomminkin. Lisäksi jossittelu ei sovi ajattelufilosofiaani, niinpä annoin itseni harmitella aikani ja sen jälkeen tein ryhtiliikkeen. Nyt katse tulevaan ja ennen kaikkea asuntokauppatilanteen tiivistä seurantaa.
On myös ajateltava positiivisesti, tiedänpä nyt entistä täsmällisemmin mitä haluan ja mitä en halua, lisäksi osaan suhteuttaa sen budjettiini, mikä rahoilleni on realistista, mistä voi joustaa ja mistä en halua tinkiä. Ja jos ennen projektiin lähtöä en tiennyt juurikaan seinien kaatamisesta, parkettien erilaisista kiinnitystavoista ja niiden vaikutuksesta (ja ennen kaikkea, miten selvittää sellainen), keittiöremonttioptioita, ilmanvaihtoasioita, sähkötyöhintoja tai eri vuosikymmenien asbestinkäyttötapoja, niin nyt tiedän. Toisin sanoen, kun menen näyttöön, katson asuntoa aivan eri silmin kuin kolme kuukautta sitten.
