Mainitsin aiemmin keväällä varanneeni kokeilumielessä ajan ammatinvalintapsykologille ja siitä on kovasti toivottu kokemuksia. Varasin siis ajan te-toimiston ammatinvalintapsykologille tausta-ajatuksena, ettei sillä menetä mitään vaan päinvastoin, voin saada uusia ideoita, ajatuksia tai vinkkejä, joiden kautta lähteä työstämään uutta urapolkua. Tapaamisia on nyt ollut yhteensä neljä, joista yksi oli puhdas ammatinvalintatestiosuus, mutta olemme sopineet vielä yhdestä tapaamisesta vähän ajan päähän. Heti alkuun on sanottava, että olen ollut todella positiivisesti yllättynyt, en pelkästään ammatinvalintapsykologin vaan alueeni te-toimiston ja osaamisenkehittämispalveluiden toimintaan kaikkien niiden tahojen osalta, joiden kanssa olen asioinut. Olen ollut syvästi hämmästynyt siitä, miten henkilökohtaista palvelua olen saanut ja miten ihan oikeasti on tuntunut siltä, että heitä tosissaan kiinnostaa, että löydän paikkani ja suuntani.

Myönnän nöyrästi ennakkopelkoni, että katsotaan kieroon kun irtisanouduin oma-aloitteisesti hyvästä vakityöstä kun samaan aikaan niin moni toivoo löytävänsä töitä ja kyynisenä mietin, että heille tärkeintä on kunhan nyt menen jotain työtä tekemään, pois tilastoista. Totuus on kuitenkin ollut tyystin toinen, olen saanut hirveästi ymmärrystä ja kannustusta ottaa sen ajan minkä se ottaa löytää oma suunta. Sen lisäksi olen saanut älyttömän hyvin infoa eri mahdollisuuksista, mutten kuitenkaan kokenut minkäänlaista tyrkytystä tai liioin välinpitämättömyyttä. Itse päätin alusta asti olla täysin rehellinen omista tavoitteista, rajoitteista, huolista ja toiveista ja se on selvästi kantanut hyvin ja vastaanotto on ollut tosi inhimillinen.

uusi ura

Ammatinvalintapsykologi osoittautui aivan ihanaksi. Ensimmäisellä tapaamiskerralla oli ihan yleinen tilanteen ja taustan kartoitus, jonka jälkeen ohjattiin ammatinvalintatesteihin, joka koostui noin 500 kysymyksen paketista. Kolmannella kerralla tulokset käytiin yhdessä läpi, mutta kuten odotinkin, ei yllätyksiä tullut vastaan. Ammatinvalintapsykologi totesikin sen, että olen selvästi jo miettinyt asioita pitkälle itse sekä hahmotan realistisesti ja osuvasti vahvuuteni sekä heikkouteni. Testit siis lähinnä tukivat sitä, mitä olin jo itse ajatellut, mikä ei sekään ole lainkaan huono juttu. Tavallaan sen voi ajatella vahvistuksena sille, että orastavasti haaveilevani visuaalisempi ja estetiikkaan enemmän painottuvaa suuntaa tukevat myös ammatinvalintatestit. Osa testeistä mittasi myös tapaa tehdä töitä ja siinäkin osiossa tulokset tukivat jo mielessäni rakentamaani kuvaa työminästäni sekä minulle sopivasta tavasta työskennellä. Tulosten purkamisen jälkeen sain aikaa pureskella käyriä ja muutaman kysymyksen matkaani pohdittavaksi, joita viimeisimmällä kerrallani käytiin läpi. Keskustelu teki tosi hyvää, ja vaikka ahaa-elämyksiä ei tullut, sain ajateltavaa ja ennen kaikkea vahvistusta mietteilleni.

Viimeisimmän kerran jälkeen suuntasin osaamisen kehittämispalveluiden asiantuntijan luokse, joka hänkin osoittautui ihanaksi ja empaattiseksi olennoksi. Jos ammatinvalintapsykologi oli enemmän keskustelua ja omien ajatusten kanavoimista, niin asiantuntijatapaaminen taas tarttui selvästi konkreettisemmalla otteella haaveisiin taittaa uraa uuteen suuntaan. Sain liudan vinkkejä, joilla lähteä haravoimaan vaihtoehtoja ja upeaa kannustusta. Myönnän, että olen ollut vähän hukassa konkretian suhteen. Mielessä on pyörinyt niin pitkään samat ajatukset, mutten oikein ole osannut kanavoida niitä suuntaviivoiksi tai teoiksi, mutta tämä tapaaminen antoi selvästi inspistä siihen. Ja kuten tässä kohtaa muistutettiin, moni hämmästyy sitä, että ei se uusi suunta usein tule tuosta noin vain, tipahda taivaalta, vaan vaatii ihan konkreettista työtä ja tekoja. Tunsinkin pienen pistoksen, sillä olen enemmän keskittynyt ajatustyöhön kuin tiedon etsimiseen ja käsittelyyn, mihin nyt sain kättä pidempää ja ennen kaikkea energiaa. Tuntui ihan tosi hyvältä, että ajatukseni saivat tukea ja että päätökseni ymmärrettiin paremmin kuin hyvin.

Kaiken kaikkiaan itselle jäi siis varsin hyvä fiilis tapaamisista ja vaikka mitään mullistavaa ei tapahtunut, uskon, että sain matkaani pieniä paloja, jotka ajan kanssa auttavat asioita loksahtelemaan paikoilleen. En voi tietenkään sanoa suosittelenko vaiko en, tämä on varmasti kaikin puolin niin yksilöllistä ja myös aluekohtaista. Itse sain loistavaa palvelua, mutta mistä tiedän muiden alueiden te-toimistoista tai ylipäätään muiden tarpeista ja tavoitteista, mutta ehkä kiteytettynä kannustan lähtemään liikkeelle avoimesti ja ilman isoja odotuksia, se kun saattaa sysätä asioita oikeaan suuntaan ja voi tehdä ihan vain hyvää jutella ammattilaisen kanssa työmietteistä. Itse näen tällaisen palvelun hyödyntämisen yhtenä mahdollisuutena saada palaset loksahtelemaan paikoilleen ja usein keskustelu ulkopuolisen kanssa aiheesta kuin aiheesta antaa uutta perspektiiviä sekä loistavan tilaisuuden jäsentää omia ajatuksia.

Seuraa blogiani Facebookissa, Instagramissa, Blogilistalla ja Bloglovin’ssa.

Sunnuntaina olin ihan tosi rennosti liikkeellä! Aurinko paistoi ja lämpö helli mieltä sekä kehoa, mutta jostain kummasta ilmestyi hillitön tuuli kun asukuvahetki oli käsillä. Niinpä neuletakki tempoi yhteen suuntaan ja muutenkin jo ihan likainen tukka sai lisäpörröä puuskista. Eikä siinä kaiken keskellä edes omat raajat meinanneet pysy paikoillaan vaan käsi venkoili ja jalat vääntyilivät. Varsinainen kuvaushetki, mutta irtosipa joukosta sentään muutama julkaisukelpoinen otos ja pari huvittavaa siirsin suoraan pilalle menneiden kansioon, josta joku päivä kokoan vähän vänkää vastapainoa näiden hillittyjen asukuvien rinnalle.

korallinpunainen 16rannekoruja 9korallinpunainen 38rannekoruja 1korallinpunainen laukkurannekoruja 5 T-paita: Lindex, saatu / Neuletakki: Mango / Hame: Monki / Kengät: Mango / Laukku: Mela D’Oro / Rannekorut: Indiska (saatu), Lindex, Mam’zelle (saatu), Glitter, Shashi, Guess (saatu) / Kello: Daniel Wellington

Kesää ei tarvitse odottaa, vaan se on hyvin vahvasti täällä. Huomaan tosin olevani ihan hukassa pukeutumisen kanssa, on ihastuttavan lämmin, mutta ihan hetki sitten sai vielä palella, joten olen vielä vähän välitilassa ja hellevaatteita, hyvä jos edes olen osannut jättää bleiserin kotiin. Näinä viime päivinä olenkin ollut selvästi ylipukeutunut, ainakin verrattuna koko kaupungin katukuvaan, joka on ihan hetkessä muuttunut ja paljas pinta huutaa esiin joka kolkasta. Ehkäpä minäkin pääsen pian mukaan kesäpukeutumisen saloihin! Jos vaatteissa vielä haparoin, niin meikissäkin mennään vielä kesän kaipuussa, sillä perjantaina maalasin huuleni Lumenen oranssiin taittuvalla Kesän odotus -sävyllä.

Piti julkaista huulipunakuvat jo silloin, mutta noh, enhän sitten ehtinyt. Perjantainen huulienmaalauskampis oli tärkeän asian hyväksi, mutta naurahtelin mielessäni, että nyt joko itse olen pihalla tai kampanjan brändäyksen kanssa on vielä vähän varaa parantaa, sillä jatkuvasti unohdin miksi ne huulet taas punattiinkaan ja minkä vuoksi huulipunavallankumous järjestettiin. Mutta tarkistin asian, pariinkin otteeseen, ja naisten sydän- ja hengitysterveyden huomioimiseksihan se oli. Tärkeä asia, aivan ehdottomasti! Silti perjantai jäi itselle ensisijaisesti mieleen huulipunamerkkien onnenpäivänä eikä tärkeän terveysasian esiinmarssina, mutta ehkä minä vain olin oranssinpunaisine huulineni turhan hajamielinen ja toisaalta kun joka päivä on huulipunapäivä, ei huulimeikki saa helposti itselle uutta merkitystä. Ja kun kerran pysyin punahuulineni kotona, en edes nähnyt katukuvan valloittaneita tärkeän asian puolesta kulkevia hehkuhuulisia massoja. Vai oliko niitä? Punasitko sinä viime perjantaina huulesi kuten aina ennenkin, vai nimeonmaan sydän- ja hengitysterveyden puolesta?

lumene huulipuna 1lumene in the sunlumene huulipuna 2Huulipuna saatu blogin kautta.

Seuraa blogiani Facebookissa, Instagramissa, Blogilistalla ja Bloglovin’ssa.