Menneinä kuukausina olen selannut valtavan määrän asuntoilmoituksia myös ohi omien speksien ja tunnustellut erilaisia vaihtoehtoja. Olen käynyt kävelemässä eri asuinalueilla ja kokeillut, tuntuuko korttelit omilta. Lisäksi olen lukenut erilaisia asuntokauppa-arvioita, vertaillut hintakehityksiä ja tehnyt taustatyötä erilaisista remonttioptioista.
Olen käynyt katsomassa juuri rempattuja asuntoja, täysiä pommeja ja kaikkea siltä väliltä, ja taipunut koko ajan enemmän siihen, että itse asiassa remontointi taitaakin olla se oma juttu. Mikään myyntikuntoon laitetuista ei ole ollut just vaan pikemminkin melkein tai ei ollenkaan. Eli kaikista on tullut tunne, että haluaisin silti tehdä uusiksi enemmän tai vähemmän, mikä tuntuu ajatuksena kamalalle. Purkaa hyväkuntoista vain saadakseen itselle sopivaa. Niinpä tuntuu turhalle maksaa valmiiksi rempatusta kohteesta kuin ostaa edullisemmalla ja rempata itse juuri sellaiseksi kuin haluaa.
Alussa ajattelin, että remppaaminen on muuten ok, mutta kylppäriremonttiin en lähde, mutta sekin ajatus on elänyt. Tutkailtuani vaihtoehtoja ja hintoja, totesin, että jos asunnon lähtöhinta on hyvä, voin ihan hyvin remontoida myös kylppärin. Niinpä seinien kaadot, lattiat, laatat tai keittiön uusiksi pistäminen ei ole enää lainkaan ongelma. Mutta sitä toivon, että taloyhtiön isot remontit olisi tehty järkevän ajan puitteissa, mutta juuri tällä hetkellä en ole täysin ehdoton asian suhteen. Kaikki riippuu ihan ajoituksesta ja kokonaiskustannusarviosta.
Asuntolainojen kilpailutus
Nyt kun asuntokaupparintamalla on ollut verkkaisempaa olen motivoinut itseäni prosessiin jatkamalla asuntolainojen kilpailutusta. Ensin ajattelin tekeväni sen lähinnä muodon vuoksi, sillä olen ollut tyytyväinen Osuuspankin keskittäjäasiakas jo vuosikausia ja pidän ylipäätään yrityksen brändimielikuvasta, mutta nyt ymmärrän, että eroja tarjouksissa on ja vain kilpailutuksella saadaan hinkattua se itselle optimaalisin kuvio.
Tällä viikolla päätinkin pyytää vielä tarjouksen Nordealta (aiempien pienempien pankkien rinnalle) ja ylipäätään lisätä lainapyyntööni parikymmentätuhatta laventaakseni mahdollisuuksia, ja sainkin supernopeasti erinomaisen lainalupauksen. Osuuspankki kuitenkin voitti mm. marginaaleissa, joten jatkoin keskustelua ja lopulta sain yhteen tarjoukseen parhaat puolet. Bonuksena se, että voin lunastaa koko lainan ilman omaa rahaa, mikä käytännössä mahdollistaisi entistä isomman remppabudjetin.
Olin ajatellut käyttäväni omista säästöistä rahaa asuntoon suurin piirtein 20-25 tuhatta, josta luonnollisesti helposti yli puolet olisi sujahtanut oman käteisrahan osuuteen. Jos laina kattaakin koko ostohinnan, jää näin ollen mahdolliseen pienen asunnon remppaan varsin mukava summa, joka yhdistämällä osin itse tekemiseen tarkoittaa sitä, että kodin voisi helposti tehdä mieleiseksi. Asuttuani vuosia vuokra-asunnoissa, joissa haluaisin muuttaa sitä sun tätä, ajatus kerrankin kokonaan mieleiseksi tekemisessä houkuttaa. Plussana tietenkin asunnon arvon kohottaminen remontin myötä.
Toki toinen optio olisi etsiä kalliimpaa asuntoa ja lisätä pankin tarjoamaan lainaan remppaan varattu budjetti, mutta tällöin luonnollisesti ostettavan asunnon täytyisi täyttää aika monta visuaalista täppää. Mutta aina kannattaa kokeilla, eli tutkin ja seuraan kyllä molempia vaihtoehtoja, mutta ensisijainen uskoni on remonttikohteessa.
Lainojen kilpailutusprosessista olen ylipäätään huomannut kilpailutuksen merkitystä. Jos aina ennen olen napannut sähkö- ja puhelinliittymät ihan vain ekalta hyvältä kuulostavalta, niin muuton yhteydessä aion ehdottomasti kilpailuttaa kaikki jatkuvat sopimukset.
Kuten aiemmin kirjoitinkin, toisin kuin odotin, aika ei ole saanut löyhentämään toiveita vaan pikemminkin päinvastoin. Muutaman kuukauden prosessin aikana aluerajaukset ovat tiukentuneet samoin kuin talon rakennusvuoden merkitys korostunut. Myös budjetti on kasvanut, samoin kuin ymmärrys remonttipontentiaaliin. Koen jo kykeneväni tekemään päässäni jonkinmoisen kustannusarvion eri kohtien remontoimisesta. Hakuvahtien minimineliöt ovat lipuneet koko ajan ylemmäs ja tällä hetkellä pidän realistisena tavoitteena 28-35 neliön hyvän lokaation kaupunkiasuntoa. Pohjalla on iso merkitys, siksi neliöissä on liikkumavaraa. Olen nähnyt erinomaisesti käytettyjä 29 neliön asuntoja ja kokoaan pienemmiltä vaikuttavia valottomia 35 neliön asuntoja. Joten pohjalla ja sen muokkausmahdollisuuksilla on merkitystä. Koska en ole ostamassa vain kotia vaan myös sijoitukseksi jäävää asuntoa, on kompakti koko ja sijainti merkityksellisiä tekijöitä. Luulen, että niillä oli merkitystä pankillekin.
Tällä hetkellä pidän asuntobudjetin absoluuttisena maksimina 280 tuhatta, mutta eri asia tietenkin haluanko käyttää budjettia tappiin asti. Mieluusti siis nappaisin selvästi edullisemman ja jättäisin kunnolla pelivaraa muutto- ja remppakuluihin. Ensisijainen tavoite ei ole vastata budjettiin ja nostaa lyhennyksiä maksimiin (vaikka toki olen laskenut niin, että sekin vielä toimisi jos yhtiövastike on järkevä), vaan pitää sitä lähinnä liikkumavarana sekä optiona takataskussa mahdollisten löytöjen varalle. Ehkä siis jotain hyötyä siitäkin, että prosessi on venynyt, olenpahan pystynyt haastamaan omia toiveita, saanut parempia asuntolainatarjouksia, nähnyt vaihtoehtoja ja ylipäätään havainnoinut nykyisen tilanteen vaikutusta sekä mahdollisuuksia.
Nyt enää puuttuu se asunto. Kädet syyhyävät jo remontoimaan pääsemistä, mutta toisaalta odotan mieluummin fiksua ostosta kuin hätiköin. Niinpä hillitsen kärsimätöntä luonnettani ja muistutan, että kyllä se vielä vastaan tulee. Ja kyllähän se tulee.
