Sen sijaan, että viimeistelisin lähes valmiin postaukseni Dubrovnikista, hyppäänkin Albaniaan, sillä aivan yhtäkkiä ajatukseni lipuivat Albanian pohjoisosassa sijaitsevaan aurinkoiseen Shkodëriin enkä malttanut olla jakamatta muutamaa matkakuvaa kanssanne. Eksoottiseen Albaniaan olisi ollut valloittavaa tutustua enemmänkin, mutta valitettavasti vaikka kuinka sumplittiin, ei se oikein reissukarttaamme istunut. Albania ei nimittäin ole se kaikkein helpoin kohde päästä tai ainakaan reissata maan sisällä. Matkakertomusten mukaan bussit menevät vähän miten sattuu, tiet ovat paikoin erittäin huonossa kunnossa ja suunnistus ei ole se kaikkein helpoin tehtävä. Niinpä ajattelimme, että ehkä on matka-aikataulun kannalta kaikkein järkevintä tyytyä vain yhteen kohteeseen ja valitsimme lähellä rajaa sijaitsevan vajaan 100 000 asukkaan Shkodërin, joka on yksi Albanian vanhimmista kaupungeista, perustettu jo ennen ajanlaskun alkua.
Päivä riitti kaupungissa mainiosti, vaikka tuskin toisen päivän lisäämällä tylsääkään olisi tullut, näin yhden päivän visiitillä meiltä jäi nimittäin näkemättä kaksi alueen tärkeintä nähtävyyttä, Rozafa Castle, jota kyllä tiirailimme auton ikkunoista käsin, ja kuvien perusteella vaikuttava Shkodra Lake. Tutustuimme siis vain keskustan antiin ja aloitimme kierroksen aivan kaupungin sydämestä Al-Zamil -moskeijan kupeesta ja laajensimme kehää pala palalta.
Yllätyimme Shkodërin tunnelmasta ja myönnettävä on, että odotimme rähjäisempää kaupunkia, mutta vastassa olikin värikylläinen, eläväinen ja tunnelmaltaan kansainvälisen oloinen paikka. Toiselta puolen, ei kaupunki liioin modernikaan ole ja paikoin kyllä tiettyä rähjäisyyttäkin on nähtävissä, monet rakennukset on kunnostettu loistoonsa kun taas vastaavasti toiset vielä odottavat julkisivun viilausta. Kaiken kaikkiaan maisema on silti tunnelmallinen ja arkkitehtuuri ihanan värikästä. Kaupungin eloisuutta kuvastaa runsas kahviloiden ja ravintoloiden määrä, joita löytyy piilosta sivukaduilta ja levittäytyneenä kaduille. Katukuva on nuorekas ja trendikäs, jollain tapaa hyvin huoliteltu.
Arkipäivänä kaupunki oli vilkas ja ensikosketustamme kaupunkiin siivitti keskustaa halkovien pääkatujen pauhu, joka jäi kuitenkin nopeasti taka-alalle ottamalla muutaman askeleen sivuun tai kulkemalla kaunista kävelykatua moskeijan kupeessa. Kaupungissa oli erittäin helppo liikkua jalan ja yllätyksenä tuli pyöräilijöiden todella runsas määrä, ajatukset lipuivatkin väistämättä pyöräilijäystävälliseen Amsterdamiin. Keskustan alueella vehreyttä on paljon ja pieniä puistoalueita siellä täällä. Shoppailukohteeksi kaupunkia ei voi millään tapaa kutsua, mutta muutama kansainvälistä tasoa oleva vaatekauppa kyllä löytyy sekä useampi halpoja vaatteita ja kenkiä kaupusteleva aasialaishenkinen koju. Hintataso on todella edullinen parempia vaatekauppoja lukuun ottamatta. Cappuccinon saa ydinkeskustassa helposti alle eurolla, joten ruokailu tulee halvaksi. Myös englannilla pärjää mainiosti erityisesti nuoremman sukupolven kanssa asioidessa.
Shkodëriin suuntasimme Montenegron Ulcinjista, josta taksi vei meidät suoraan Shkodërin keskustaan ja nouti sovittuna aikana myöhemmin takaisin. Matka kesti rajanylityksineen noin tunnin suuntaansa ja menopaluumatkalle tuli hintaa kahdelta henkilöltä yhteensä 50 euroa, toisin sanoen, tuohon hintaan ja mukavuuteen nähden en näkisi vaivaa lähteä arpomaan ja vaihtamaan busseja päästäkseni perille! Tie kaupunkiin on kapea, Montenegron puolella se halkoo viinitarhoja ja vehreys jatkuu myös Albanian puolella, mutta jollain tapaa silti maisemasta erottaa vaihtaneensa maata. Ajotiellä vastaan tulli hassuja ilmestyksiä, aasi ehkä pienen talon kokoisen heinäkuorman kanssa ja toisessa kulmassa liikennettä häiritsi tietä ylittävä kilpikonna.
