Saan jostain syystä usein öisin parhaat ja pahimmat ideani, kai silloin on aikaa ajatella (vaikka oikeasti pitäisi nukkua) ilman häiriötekijöitä. Pari viikkoa sitten ennen nukahtamista mieleen tipahti puolentoista vuoden takainen postaukseni ehkäisystä, jolloin kipuilin kierukan kanssa. Ajattelin, että miksen tekisi tilannekatsausta? Mainitsinkin vähän tuon postauksen jälkeen, että kierukan kävin lopulta poistattamassa koska kivut eivät vain lakanneet. Tulimme lääkärin kanssa siihen tulokseen, ettei kannata enää sinnitellä, joillekin se ei vain sovi. Matkaani sain pillerireseptin, jota en kuitenkaan koskaan käynyt lunastamassa.
Päätin, etten enää jaksa pelata hormonaalisen ehkäisyn kanssa. Syitä oli useitakin, oikeastaan paljon enemmän vastaan kuin puolesta. Joka ikinen kerta kun olen mitä tahansa hormonivalmistetta käyttänyt, on aina tuntunut vähän epämukavalta, mieli on herkistynyt helposti ja keho kärsinyt kestoturvotuksesta. Lisäksi oli se päänsisäinen puoli, en enää jaksanut miettiä mihin olotilaani ekstrahormonit mahdollisesti toivat oman pikkulisänsä ja kolmanneksi ajatus vuosikausien hormonipillereiden mättämisestä kroppaan tuntui aika kamalalta. Niinpä päätin olla ainakin toistaiseksi ilman ja se toistaiseksi on edelleen voimassa – koko ajan tuntuu kaukaisemmalta ajatukselta, että haluaisin enää palata takaisin.
Vaikka olihan niillä tietenkin hyviäkin ominaisuuksia, kuten tietty helppous ja luotettavuus, liki kivuttomat ja erittäin säännölliset kuukautiset sekä positiivinen vaikutus ihoon. Vaikka alkaa varmastikin olemaan jo iästä kiinni, sillä enää ihoni ei tunnu sen finniherkemmältä vaikka joskus viitisen vuotta sitten kun pidin paussin pillereiden kanssa tilanne oli ihan toinen. Ehkä näin kolmekymppisenä talineritys alkaa jo omasta takaa vähän tasaantumaan?
Tietty hormoniehkäisystä luopuminen toi omat haasteensa hormonittomien vaihtoehtojen metsästykseen ja vaikka alussa pelkäsin sen vaikeuttavan arkea, on ollut huojentavaa huomata, että eipä niin ole merkittävästi käynyt. Toki on täytynyt olla tarkempi, mutta ihan hyvin ovat asiat rullanneet. Olen kyllä pohtinut paljon myös strelilointia (oikeastaan olen jo tosi pitkään, mutta nyt vastahan se ihan oikeasti olisi iän puolesta mahdollista), mutta se on niitä aiheita, joiden kanssa en halua hätiköidä. Olen kuitenkin huomannut, että aihe on nyt erityisen vahvasti pinnalla.
Kaiken kaikkiaan olen siis tosi tyytyväinen ja tuntuu aivan ihanalta kun enää ei tarvitse huolia pillereiden sivuvaikutuksista ja kokea ahdistusta ylimääräisestä hormonivirrasta. On ihanaa, kun kroppakin tuntuu omalta! Taisinkin kirjoittaa viimeksi, että jokainen hormonillinen ehkäisymuoto on nostanut painoani sekä lisännyt turvotusta ja joka kerta kun olen lopettanut, on paino tipahtanut ihan lyhyessä ajassa. Eli sen lisäksi, että kroppa tuntuu vähemmän turvonneelta, on siinä myös vähemmän painoheittelyitä verrattuna niihin kausiin kun olen mitä tahansa hormonaalista ehkäisyvalmistetta käyttänyt. Vaikka muutaman kilon muutokset ovatkin pieniä, ovat ne silti sellaisia, jotka itse tietää ja tuntee, ja ehkä eniten ärsytti se, ettei niihin silloin oikein mikään auttanut. Itse ainakin inhoan turvonnutta tunnetta vaikka siihen ei kukaan muu kiinnittäisi huomiota. Näin on paljon parempi fiilis oman kropan kanssa, minkä taas uskon suoraan vaikuttavan itsevarmuuteen ja kokonaisvaltaiseen hyvään oloon!
Ja mikäkö oli postauksen tarkoitus, no enpä oikein tiedä! Kunhan tänä aamuna kirkasvalolampun vieressä nuokkuessa muistui aihe taas mieleen. :) Minä suuntaan nyt keskustaan kurkkimaan juhlamekkotarjontaa! Ihanaa päivää kaikille!
Seuraa blogiani Facebookissa, Instagramissa, Blogilistalla ja Bloglovin’ssa.
