Saan jostain syystä usein öisin parhaat ja pahimmat ideani, kai silloin on aikaa ajatella (vaikka oikeasti pitäisi nukkua) ilman häiriötekijöitä. Pari viikkoa sitten ennen nukahtamista mieleen tipahti puolentoista vuoden takainen postaukseni ehkäisystä, jolloin kipuilin kierukan kanssa. Ajattelin, että miksen tekisi tilannekatsausta? Mainitsinkin vähän tuon postauksen jälkeen, että kierukan kävin lopulta poistattamassa koska kivut eivät vain lakanneet. Tulimme lääkärin kanssa siihen tulokseen, ettei kannata enää sinnitellä, joillekin se ei vain sovi. Matkaani sain pillerireseptin, jota en kuitenkaan koskaan käynyt lunastamassa.

Päätin, etten enää jaksa pelata hormonaalisen ehkäisyn kanssa. Syitä oli useitakin, oikeastaan paljon enemmän vastaan kuin puolesta. Joka ikinen kerta kun olen mitä tahansa hormonivalmistetta käyttänyt, on aina tuntunut vähän epämukavalta, mieli on herkistynyt helposti ja keho kärsinyt kestoturvotuksesta. Lisäksi oli se päänsisäinen puoli, en enää jaksanut miettiä mihin olotilaani ekstrahormonit mahdollisesti toivat oman pikkulisänsä ja kolmanneksi ajatus vuosikausien hormonipillereiden mättämisestä kroppaan tuntui aika kamalalta. Niinpä päätin olla ainakin toistaiseksi ilman ja se toistaiseksi on edelleen voimassa – koko ajan tuntuu kaukaisemmalta ajatukselta, että haluaisin enää palata takaisin.

kukkakimono 1

Vaikka olihan niillä tietenkin hyviäkin ominaisuuksia, kuten tietty helppous ja luotettavuus, liki kivuttomat ja erittäin säännölliset kuukautiset sekä positiivinen vaikutus ihoon. Vaikka alkaa varmastikin olemaan jo iästä kiinni, sillä enää ihoni ei tunnu sen finniherkemmältä vaikka joskus viitisen vuotta sitten kun pidin paussin pillereiden kanssa tilanne oli ihan toinen. Ehkä näin kolmekymppisenä talineritys alkaa jo omasta takaa vähän tasaantumaan?

Tietty hormoniehkäisystä luopuminen toi omat haasteensa hormonittomien vaihtoehtojen metsästykseen ja vaikka alussa pelkäsin sen vaikeuttavan arkea, on ollut huojentavaa huomata, että eipä niin ole merkittävästi käynyt. Toki on täytynyt olla tarkempi, mutta ihan hyvin ovat asiat rullanneet. Olen kyllä pohtinut paljon myös strelilointia (oikeastaan olen jo tosi pitkään, mutta nyt vastahan se ihan oikeasti olisi iän puolesta mahdollista), mutta se on niitä aiheita, joiden kanssa en halua hätiköidä. Olen kuitenkin huomannut, että aihe on nyt erityisen vahvasti pinnalla.

kukkakimono 2

Kaiken kaikkiaan olen siis tosi tyytyväinen ja tuntuu aivan ihanalta kun enää ei tarvitse huolia pillereiden sivuvaikutuksista ja kokea ahdistusta ylimääräisestä hormonivirrasta. On ihanaa, kun kroppakin tuntuu omalta! Taisinkin kirjoittaa viimeksi, että jokainen hormonillinen ehkäisymuoto on nostanut painoani sekä lisännyt turvotusta ja joka kerta kun olen lopettanut, on paino tipahtanut ihan lyhyessä ajassa. Eli sen lisäksi, että kroppa tuntuu vähemmän turvonneelta, on siinä myös vähemmän painoheittelyitä verrattuna niihin kausiin kun olen mitä tahansa hormonaalista ehkäisyvalmistetta käyttänyt. Vaikka muutaman kilon muutokset ovatkin pieniä, ovat ne silti sellaisia, jotka itse tietää ja tuntee, ja ehkä eniten ärsytti se, ettei niihin silloin oikein mikään auttanut. Itse ainakin inhoan turvonnutta tunnetta vaikka siihen ei kukaan muu kiinnittäisi huomiota. Näin on paljon parempi fiilis oman kropan kanssa, minkä taas uskon suoraan vaikuttavan itsevarmuuteen ja kokonaisvaltaiseen hyvään oloon!

Ja mikäkö oli postauksen tarkoitus, no enpä oikein tiedä! Kunhan tänä aamuna kirkasvalolampun vieressä nuokkuessa muistui aihe taas mieleen. :) Minä suuntaan nyt keskustaan kurkkimaan juhlamekkotarjontaa! Ihanaa päivää kaikille!

 Seuraa blogiani Facebookissa, Instagramissa, Blogilistalla ja Bloglovin’ssa.

Katso myös nämä

29 comments

Vastaa

Mielenkiintoinen aihe, jota olen itsekin miettinyt. Kävin lukemassa myös tuon aiemman postauksesi, ja itsekin hormonikierukkaa kokeilleena voin todeta, että kaikista kokeilemistani se on kyllä ollut kaikkein kamalin kokemus. Olisi pitänyt jättää kierukan kanssa leikki sikseen jo heti alkutekijöissään, sillä lääkäri ei meinannut saada sitä edes paikoilleen, ja jo se asennuksen aiheuttama kipu oli jotain järkyttävää. Puoli vuotta sinnittelin kierukan kanssa, ja kestin kipuja sekä myös supistuksia!, joita kehon hylkimisreaktio minussa aiheutti. Kun kierukka lopulta poistettiin, palasin minipillereiden pariin, ja niitä tässä popsitaan edelleenkin. E-pillerit olen joutunut jo ajat sitten vaihtamaan muutenkin noihin mineihin, sillä ne eivät sovi yhteen aurallisen migreenin kanssa.

Hormonaalisen ehkäisyn lopettaminen on ollut mielessä monesti, sillä en itsekään pidä ajatuksesta pumpata kehoon jotain sinne kuulumatonta monen vuoden ajan. Itsellänikin tässä on jo kymmenen vuotta ylittynyt. Kuitenkin minulla on niin suuri raskauden pelko, että sen vuoksi en vain uskalla ottaa riskiä, ja luottaa pelkästään muuhun ehkäisyyn. Sterilisaatioon aion mennä heti, kunhan ikäraja tulee täyteen, mutta pitääkö minun siihen asti todellakin kestää tätä hormonihelvettiä, mene ja tiedä.. Muissa Pohjoismaissa sterilisaation saa jo 25-vuotiaana, ja ilmeisesti se voisi olla mahdollista mennä tekemään se esimerkiksi Ruotsiin. Tuo asia vaatii tosin vielä tarkempaa selvitystä.

Vastaa

Voi apua, kohtalotoveri! Kuulostaa niin tutuilta nuo kierukkakivut, mulla oli ihan samanlaisia. Lääkäri sanoi, että kipujen olisi pitänyt jo pian laitteen laitosta kääntyä selvään laskuun, mutta mulla ei vain tapahtunut muutosta. Jäi aika kamala maku, mutta tiedän, että tosi moni on erittäin tyytyväinen kierukkaan, joten varmasti erittäin tapauskohtaista!

Tunnistan myös hyvin tuon raskauden pelon. Se oli etenkin alussa suurempi, mutta nyt kun on huomannut miten säännöllinen oma kierto on ja tietää myös miten tarkka sen kanssa sekä hormonittomissa ehkäisyissä on, niin huoli on vähentynyt (tarkkuus toki missään tapauksessa ei). Silti, sterilisaatio tekisi asiat helpommiksi.

Vielä pari vuotta sitten laskin aikaa siihen, että saisin iän puolesta (musta on kyllä kanssa todella hullua, että Suomessa on niin korkea ikäraja siihen!!) steriloinnin, mutta nyt kun yhtäkkiä havahduin siihen, että se oliskin ookoo, en rynnännytkään varaamaan aikaa. Ehkä asiat ovat nyt sujuneet niin mainiosti, että hoppu on vähentynyt. Silti aihe on vahvasti läsnä, joten saa nähdä miten tästä eteenpäin!

Vastaa

Tämä on kyllä mielenkiintoinen aihe. Muistan kommentoineeni viimekertaista postausta mahdollisesti myös…? Itse etsin nuorempana vuosikausia sopivaa hormonalista ehkäisyä ja kierukka oli niistä kaikkein ikävin kokemus! Ihan järisyttäviä kipuja ja oireita, en tosiaan voi suositella, vaikka kovin yksilöllisiähän me kaikki ollaan. Viimein löytyi pillereistä sellainen, jolla kroppa ja kuukautistoiminta pysyi normaalina ilman kovia sivuoireita tai tiputtelua tai vastaavasti ämpärikaupalla tulvivaa vuotoa. Pillereitä oli kuitenkin meikäläisen lahopäällä ihan mahdoton muistaa popsia joka päivä, joten gynen kanssa juteltuani siirryin Nuvaring ehkäisyrenkaaseen. Erittäin kätevä kapistus, joskin siis tietty hormonia sisältävä. Silikoninen hiuspompulaa muistuttava rinkula asetetaan paikalleen ja annetaan olla seuraavat 4 viikkoa. Sitten viikon tauko ja uus rinkula paikalleen. Super näppärä. Ärsyttää tuo hormonien pumppaus, mutta olen oppinut elämään ajatuksen kanssa. Tai lähinnä kun sitä ei ajattele. En ole lisäksi kokenut iho- tai muuta ongelmaa ehkä samanlailla miten sinä, että huomaisi kropan voinnissa oleellista muutosta. Mihinkään muuhun ehkäisymuotoon en kuitenkaan luota, olen sen sortin naisia, että pelkkä näkeminenkin saa raskaaksi…:) Perheemme lapsiluku on täynnä, iän puolesta niitä varmaan voisi vielä tehdä seuraavat 5 vuotta ilman suurempia riskejä, mutta olen tiennyt esikoisen ja ainokaisen syntymästä asti, että enempää ei lapsia meille tule. Siltikään en sterilisaatiota ole koskaan mennyt tekemään. Jotenkin olen jäänyt elämään tätä ”helppoa” rinkulaelämää ja asia on jäänyt mietinnästä…

Vastaa

Sama juttu, kierukka oli ehdottomasti kamalin! Nuvaring oli kyllä näpppärä ja mä tykästyin kaikkein eniten Evra-ehkäisylaastariin (ainakin lääkäri väitti, että nuo kaksi ovat suht samanlaiset, ainoastaan muoto on vähän eri) ja just sen helppokäyttöisyyteen, toimii siis vähän samalla periaatteella kuin Nuvaring, paitsi että laastari kiinni ihoon ja pois menkkojen väliksi, ja sitten taas uusi takaisin.

Mutta silti, paino nousi (vähän kylläkin) ja mielessä painoi se ärsyttävä ajatus jatkuvasta ylimääräisestä hormoonivirrasta. Kun luovuin laastarista, paino laski ja päädyin olemaan vähän aikaa ilman. Sitten kokeilinkin jo kierukkaa kunnes taas päädyin tähän hormoniehkäisyttömään elämään :)

Tuo raskaudenpelko on kyllä se kurja puoli, jonka kanssa joutuu tässä vaihtoehdossa elämään. Alussa olin tosi säikky, mutta kun on tarkka eikä todellakaan ota mitään turhia riskejä, niin säikkyyskin on jäänyt enemmän taka-alalle. Silti kuitenkin mielellään ottaisi sellaisen vaihtoehdon (niin kyllästynyt pelkkiin huonoihin vaihtoehtoihin ja jatkuvaan säätämiseen!), jossa näitä ei tarvitsisi jatkuvasti ajatella, siksi sterilointi vetää vahvasti puoleensa!

Vastaa

Kiitos mielenkiintoisesta ja ajankohtaisestakin postauksesta. Itse olen pohtinut tuota hormonitonta vaihtoehtoa jo pitkään. Kuutisen vuotta sitten asennettiin ensimmäinen hormonikierukka endo-leikkauksen yhteydessä, ja jotenkin en sitten jaksanut aktivoitua vaihtoehtojen selvittämiseen vajaa vuosi sitten, kun oli vaihdon aika. Siinä kyllä pritsillä maatessani kipujen keskellä pohdin, että ”voi hitsi, ei tämä sitten ehkä kuitenkaan ole paras vaihtoehto….”. Ikä riittäisi sterilointiin, mutta jotenkin se lopullisuus on niin lopullista, vaikka asiasta sinänsä varma olenkin. Hitsi. Vaikeita asioita…

t. Tupuna

Vastaa

Hyrr, muistan niin hyvin, kuinka kierukan asennus sattui! Enää ei saisi herkästi houkuteltua kokeilemaan uudelleen :) Niinpä niin, ihan sama juttu, vaikka koen pohtineeni näitä asioita paljon ja olevani sinällään varma, niin sama juttu, se lopullinen sana saa varuilleen.

Huoh, tämä on vähän niitä aiheita, jossa sitä oikeaa vaihtoehtoa ei tunnu olevan vaan pikemminkin on tukku jollain tapaa huonoja, joista pitäisi valita se vähiten huono vaihtoehto itselle!

Vastaa

Itselleni hormonikierukka on puolestaan ollut ainoa sopiva vaihtoehto. Olen kokeillut liki kaikki mahdolliset vaihtoehdot ja kierukkaan olen ollut enemmän kuin tyytyväinen. Nyt on melkein vuoden ollut kolmas kierukka ja todennäköisesti aikanaan asennutan jälleen kierukan. Minulle on jopa lääkäri tarjonnut sterilisaatiota, mikä sinänsä on aika harvinaista. Yleensä sitä ei edes tarjota ehkäisyyn vaihtoehtona, vaan itse pitää ottaa asia puheeksi ja vakuutella toimenpiteen tarpeellisuutta. En kuitenkaan toistaiseksi ole edes harkinnut kyseistä, lopullista toimenpidettä. Vaikka lapset on jo tehtynä. Kierukan kanssa on vain niin huoletonta ja helppoa. Ainoastaan asennus saa aikaiseksi pariksi päivää järkyttävät kivut, mutta sen jälkeen ei mitään.

Vastaa

Olen kanssa kuullut tosi monen kehuvan kierukkaa ja ennen kuin sen itse asennutin, olin pitänyt sitä oikeastaan ns.varmana vaihtoehtona, että jos ei muut niin ainakin tämä. Juuri se vaivattomuus houkutteli ja pettymys olikin iso, kun tajusin, ettei elosta sen kanssa tule yhtään mitään! Siksi vetkutin poistoa siinä toivossa, että kivut yhtäkkiä kuitenkin katoaisivat ja se saisi jäädä, mutta ei auttanut kuin myöntää, ettei sovi mulle. Pöh. :/

Vastaa

Harmi! Tämä elämä ilman kuukautisia on ihan kivaa :) Itselläni on puolestaan tavallisen kuparikierukan kanssa todella huonot kokemukset. Vuotoa tuli koko ajan ja kierukka tuntui jollain tapaa jatkuvasti. Puoli vuotta sinnittelyn tai en edes sitäkään ja lopputulema oli vain hemoglobiini anemia-arvoissa :( Tästä syystä lääkärikään ei kovin ruusuista kuvaa lupaillut hormoonikierukalle, mutta toisin kävi. Onneksi. Minulla on jopa kokeiltu ehkäisypuikkoja käsivarressa. Eivät sopineet ja väärin asennetusta puikoista on nyt vain rumat arvet muistona käsivarressa. E-pillerit puolestaan aiheutti turvotusta ja vaikutti mielialaan, joten sitä mikään ei tunnu miltään-elämää en halunnut. Minipillerit puolestaan sekoitti kierron kokonaan, mutta lääkäri ”painosti” tästä huolimatta kokeilemaan puikkoja käsivarteen.
Olen siis todella kokeillut lähes kaikkea ja nyt kun tämän kierukka kanssa on mennyt näin hyvin, olen enemmän kuin tyytyväinen :)

Vastaa

No voi niinpä, voin vain kuvitella millaista elämä olisi ilman menkkoja :D Tuota kuparikierukkaa itse ensin ajattelin ihan sen takia, että se olisi hormoniton vaihtoehto, mutta koska mulla on aina ollut aika kivuliaat kuukautiset, lääkäri sanoi, ettei kannata ottaa riskiä, että todennäköisesti tilanne vain pahenee. Monelta olenkin kuullut just tuota, että vuotoa on jatkuvasti ja kipujakin enemmän. Hassua, mikäköhän siinäkin..

Tuo ehkäisypuikko on varmaan ainoa hormonillinen menetelmä, mitä en ole kokeillut :D Tuttavalla oli se, ja oli ihan tyytyväinen, mutta arvethan siitä hänellekin jäi. Koska itselle oikein mikään ei tuntunut sopivan, en uskaltanut ottaa riskiä sen suhteen kun ajattelin, että kuitenkin joudutaan poistamaan puolen vuoden jälkeen, niinpä loppujen lopuksi pisimpään jäin käyttämään ehkäisylaastaria, vaikkei sekään lähellekään ideaalivaihtoehto ollut.

Kiteytettynä kai voisi sanoa, että aina on ollut liuta huonoja vaihtoehtoja, joista on pitänyt valita se todennäköisesti vähiten huono, mikä ei edes lähtökohtaisesti kuulosta kovin hyvältä :) Tällä hetkellä siis näin on ehdottomasti paras, mutta tietty, eihän tämäkään se ideaalitilanne ole! Huoh.

Ihan mielettömän hienoa siis, että yhteiselo kierukan kanssa on sujunut sinulla! Se ei todellakaan ole itsestäänselvyys, että löytää sen itselle sopivan vaihtoehdon! :)

Ei se todellakaan ole itsestäänselvyys, että löytää sopivan ja mielellään varman ehkäisykeinon. Kyllä itsekin kulki melko kivikkoinen tie ennen kuin sopiva viimein löytyi. No ei se ole tämänkään kanssa ollut niin ruusuista. Yhteen väliin kärsin munasarjakystista todennäköisesti kierukka syystä. Kivut oli ihan hirveät aikansa. Ei koko ajan, mutta kipukohtauksen tullessa olin ihan jalaton. Pöljyyksissäni en silloin antanut poistaa kierukkaa. Onneksi nuo ovat ollutta ja mennyttä. Viimein voi jo elämästä nauttiakin, kun lapsetkin on jo isoja. Vanhin jo 21 :) Miten vain en ole itse vanhentunut laisinkaan :) no höpsis, 44 tulee täyteen.

Vastaa

Kiva kuulla tästä aiheesta kokemuksia, kiitos!

Itselläni hormonaalisen ehkäisyn eli nuvaringin käyttö loppui seinään pari vuotta sitten, kun minulle tuli yhtäkkiä ja yllättäen massiivinen veritulppa, joka vielä jakautui kahtia noustessaan sydämeni läpi ja lopulta iso klimppi jäi molempiin keuhkoihin. Eli verotulppa molempien keuhkojen yläosassa samaan aikaan. Olen perusterve nuori nainen, ja nuvaring tuomittiin syyksi. Eipä ole tarvinnut miettiä, käytänkö vai enkö käytä hormonaalista ehkäisyä tämän jälkeen.

Tuon episodin jälkeen huomasin samoja muutoksia itsessäni kuin sinä liittywn hormonien pois jättämiseen. Lisäksi kk-kiertoni yllättäen muuttui lähes kellontarkaksi, kun kroppa tavallaan löysi taas oman rytminsä. Nuorena vaivanneet kivut eivät onneksi palanneet.

Täältä siis painava EI hormoneille!

Vastaa

No voi huh, mikä kokemus!! Kuulostaa kamalalta :/ Ja nyt kun sanoit, niin muistelen lukeneeni jostain, että juuri nuo Nuvaringit olisivat aiheuttaneet tavallista enemmän veritulppia, olisikohan jopa ollut aikoinaan osatekijänä miksi päädyin vaihtamaan itse ehkäisylaastariin? Vaikka toki siinäkin on riskinsä ja tietty samoin tukku muita mahdollisia haittavaikutuksia.

Mulla muuten on käynyt ihan samoin, kuukautiskierto on muuttunut ihan tosi tarkaksi ja kuukautisetkin jääneet yllättävän niukoiksi, vaikka pelkäsin ihan muuta! Menkkakivut tosin palasivat ja eka vuotopäivä on poikkeuksetta ihan tosi kurja, mutta sen jälkeen heti helpottaa.

Mutta juu, sama fiilis, en todellakaan halua itseeni jatkuvaa ylimääräistä hormonivirtaa ja kauhistuttaa ajatus siitä, miten nuorena hormonipillereiden syönti tulikaan aloitettua ja kuinka pitkään se lopulta jatkui! :/

Vastaa

Tämä ei liity aiheeseen, mutta tuli mieleen aikaisemmasta postauksestasi, jossa kerroit ruokapaikkoihin liittyvästä dilemmastasi. Osaisitko suositella muutamaa kivaa keskustassa sijaitsevaa kahvilaa? Olen vasta Helsinkiin muuttanut (tosin käynyt täällä paljon aiemmin), joten en tunne vielä paikkoja kovin hyvin. Jokin kiva paikka pitäisi nyt kaverin tapaamiseen keksiä, mieluummin ehkä enemmän suolaisia vaihtoehtoja, ei mitään superkalliita vaihtoehtoja tarjoava paikka.

Vastaa

Voih, mitäköhän osaisin näin yhtäkkiä heittää!

Hmm… La Torrefazionesta Aleksilta saa kyllä mainioita kahveja ja suolaista (leipiä ja smoothieita), viihtyisäkin on! Itse suuntaan myös hyvin usein Kluuvikadun Fazerille lähinnä tavan vuoksi :) Välillä poikkean myös Bulevardin kahvisalongissa (josta saa ainakin suolaisia piirakoita) ja tietty Espan kahviloissa! Cafe Lasipalatsissa viihdyn myös tosi usein (siellä on runsas valikoima ja lisäksi tarjolla aamiaista sekä lounasta).

Sokerileipuri Suominen on ihana (samoin kuin juuri se Kuppi ja Muffini) , mutta enemmän ehkä makeaan herkutteluun :)

Nuo ovat ainakin sellaisissa ihan normaaleissa keskustan hinnoissa, eli eivät erityisen kalliita, mutta tietty sijaintinsa takia eivät superhalpojakaan. Punavuoreen ja Eiraan päin mennessä on kanssa paljon kivoja kahviloita, joita aina ihailen ohi kävellessä, mutta joihin harvemin kuitenkaan tulee ihan varta vasten lähdettyä :)

Vastaa

Kiitos vastauksesta!

Vastaa

Aikamoinen yhteensattuma, että kirjoitat aiheesta. Olen tässä viikon sisään miettinyt tuota sun aikaisempaa postausta (miten siitä voi olla noin paljon aikaa, huh!) ja ajatellut, että mihinköhän loppujen lopuksi päädyit. Itselläni on juurikin tuo hormonikierukka ollut noin 2,5 vuotta, mutta edelleen säännöllisin väliajoin pohdin, pitäisikö hankkiutua eroon siitä. Epäilen nimittäin vahvasti, että omat tunteiden vaihtelut nollasta sataan voisivat liittyä sivuvaikutuksiin. Välillä tulee sellainen olo, etten tunne itseäni, eikä tämä raivo ole osa minua. Ajoittain kuitenkin epäilen itseäni ja totean, että mun pitäisi aikuisena ihmisenä osata hallita tunteitani paremmin.

Syy, miksi jahkailen tämän asian kanssa, poistaako vai eikö poista, johtuu suuresti raskauden pelosta. Lapset on omasta mielestä tehty, mutta silti sterilisaatio on niin lopullinen. Mitäs jos haluisinkin ”iltatähden”, mitä en järjellä ajateltuna kuitenkaan ikinä halua. Se on varmaa.

Huojentavaa kuitenkin lukea, että ilman hormonaalista ehkäisyä pystyy elämään ”normaalisti”. Itse en myöskään tykkää tuosta ajatuksesta, että kehoon pumpataan jotain sinne kuulumatonta!

Kiitos tuhannesti aiheen nostamisesta esille. Tuntuu, että sain nyt kunnon herätyksen asian kanssa ja on aika tehdä jotain muutoksia. Mitä se on, sitä en vielä varmasti tiedä, mutta asiaan perehtyminen alkaa nyt.

Vastaa

Oho, mikä sattuma! :) Ja siis ei todellakaan tunnu, että siitäkin postauksesta olisi kulunut jo niin pitkä aika! Aika kulkee pelottavan nopeasti!

Mulla on ollut kaikkien hormonillisten vaihtoehtojen kanssa niin, että ne ovat selvästi lisänneet herkkyyttä ja ikään kuin kärjistäneet tunteiden vaihtelua – ilman on joka ikinen kerta ollut huomattavasti tasaisempi fiilis (toki siihen tasoittumiseen on mennyt se pari kuukautta lopettamisen jälkeen).

Siksi itse ainakin kannustan siihen, että kokeilee olla hetken ilman. Kyllähän sen jo puolessa vuodessa näkee, että oliko vaikutusta ja miltä noin ylipäätään tuntuu. Jos ei koe sen kummemmin eroa aiempaan, niin ainahan voi palata :) Itse ehkä koin kaikkein häiritsevämmäksi sen, että jatkuvasti mietin, että kuinka paljon lisähormonit vaikuttaa fiiliksiin ja lopetettua pystyi toteamaan, ettei sitä ollutkaan ihan vainoharhainen huolen suhteen. :)

Mutta se toki on vain oma kokemus, muilla voi olla tyystin eri!

Ja tuon raskauden pelon ymmärrän tosi hyvin, itsekin olen sen kanssa paininut paljon. Lopulta ajattelin, että on pakko ottaa riski, että haluan tietää, miltä tuntuu olla ilman ja nyt kun on ollut ilman hormonillista ehkäisyä, tuntuu tosi vapauttavalta. Tokihan se tarkoittaa, että täytyy miettiä muita vaihtoehtoja, olla entistä tarkempi ja elää tietyn varovaisuuden kanssa, mutta toisaalta, ajatus siitä, että vaikuttaisin siihen mitä olen ja tunnen jollain ”ylimääräisellä” tuntuu sitäkin epämukavammalta ajatukselta.

Mutta niin, eipä nämä ole yksiselitteisiä juttuja ja mikään vaihtoehto ei valitettavasti taida olla se täydellinen, muutenhan asiat olisivat harvinaisen helppoja :) On kuitenkin aina huojentavaa huomata, ettei ole ainoa, joka näiden mietteiden kanssa painii!

Vastaa

Mulle on tehty sterilisaatio 34 vuotiaana. Vaikka lapsista tykkäänkin, olen aina tiennyt, etten halua omia lapsia. Lääkäri kyseli syytä ja laittoi lähetteen eteenpäin. Päivän reissu sairaalaan: aamulla sisään ja iltapäivällä pois. Kuukautiset tulevat normaalisti. Kaikki meni ok ja olen ollut tosi tyytyväinen ratkaisuuni, samoin tottakai mieheni. Ainoa asia, jonka tuossa vaihtaisin olisi se, että olisin antanut leikata samalla kohdun pois eli poistaa kaikki. Näin ollen olisi tullut myös vapautus kuukautisista.

Vastaa

Voi vitsit, olipa mukava kuulla kokemuksia! Mulla on vähän sellainen operaatiopelko (siitäkin huolimatta, että olen ollut nukutettuna ja muutenkin toimenpiteissä suht useasti) ja siksi sitä kai arastelee. Toisaalta taas operaatio on todella pieni saavutettuun hyötyyn nähden, että siinä mielessä syytä pantata ei olisi, sillä varsin perillä omista toiveistani koen olevani.

Kiitos muuten myös tuosta ajatuksesta kohdunpoistosta. Enpä ole tullut sitä ajatelleeksi, joten täytyy perehtyä aiheeseen :)

Vastaa

saanko kysyä sulta anna-maria ja lukijatki kertokaa että miten olette päätyneet että lapsia ei hankita ollenkaan?mitkä on ne syyt että valitsee sen että ei ikinä lapsia?oon ite 24 ja mulla on nyt tullu vauvakuume aikasemmin ajattelin että ei ikinä lapsia..saattaahan 30- vuotiaanakin tulla fiilis että haluaakin lapsia ja sitten kaduttaa jos on tehnyt sterilisaation..kyllähän sekin vaikuttaa jos seurustelee miehen kanssa joka ei halua ikinä omia lapsia :) kiitos kaikista vastauksista :)

Vastaa

Toki saa kysyä! :) Pystyn toki puhumaan vain omasta puolestani ja valintaan (jos edes on siinä onnekkaassa tilanteessa, että voi valita!) lapsettomuudesta on varmasti eri ihmisillä eri syitä! Itse en ole koskaan nähnyt itseäni äitinä. Taisin jo varhaisteini-iässä ”järkyttää” läheisiä sillä ajatuksella, etten koskaan yritä saada lapsia.

Toki olen saanut vuosien mittaan runsaasti toteamuksia siitä, että kyllä ne ajatukset siitä vielä muuttuu, mutta edelleen näin kolmekymppisenä olen ihan samojen tuntojen äärellä. En ole koskaan kokenut vauvakuumetta enkä koskaan osannut nähdä itseäni äitinä. Ei minulla tietenkään mitään lapsia vastaan ole, mutta en vain koe tarvetta omaan. Jos lasta kaipaisin, voisin aivan hyvin pyrkiä adoptioon, eli siinä mielessä biologinen jälkeläinen ei ole itselle mitenkään oleellinen pointti.

Näin aikuisena olen paljon miettinyt asioita taaksepäin ja tajusin jossain vaiheessa sen hauskan seikan, etten oikeastaan edes lapsena ole koskaan leikkinyt nukeilla tai kotileikkejä. Olen puolivitsillä todennut, että ehkä musta uupuu jokin äitigeeni, mutta en tiedä, ehkä siinä on perääkin, ettei ole kaipuuta kasvattaa ja hoivata siinä suhteessa. Toki haluan pitää läheisistäni huolta ja tarjota rakkautta, mutta kuitenkin tarve tiettyyn itsenäiseen olemiseen on vahva.

Kaipa nämä ovat monisyisiä asioita, mutta kiteytettynä siis itse vain en ole koskaan kaipuuta äitiyteen. :)

Vastaa

Minä olin pitkään hormonisen ratkaisun kannalla, lähinnä koska 16-vuotiaana saamani pillerit toimivat moitteettomasti. Viimeisen vuoden aikana kuitenkin huomasin niiden vaikuttavan todella paljon mielialoihini, hyvin eri tavalla kuin aikaisemmin. Vaihdoimme ratkaisua ja mielialani koheni. Sanoisin että ainakin itselläni ne toimivat tiettyyn pisteeseen saakka ja sen jälkeen keho vaan päätti, että ei enää :)

Vastaa

Onpa tosi kuulla kokemuksia! :)

Mulla oli osin vähän sama, että nuorempana sitä söin tosi pitkään pillereitä. Kai olin ihan perutyytyväinen, tai sitten vain en osannut ajatella, että olsi vaihtoehtoja. Joka tapauksessa, jossain vaiheessa aloin miettimään, että kuinkakohan paljon eksrahormonit vaikuttavat ja aloin tarkkailemaan omia tunnetiloja.

Asia vaivasi pitkään ja kun lopulta ekan kerran uskaltauduin olemaan hetken ilman, huomasin selvän eron. Sen jälkeen aloittaminen oli aina yhtä vaikeaa, enkä oikein osannut enää yhdenkään vaihtoehdon kanssa olla ja lopulta totesin, että helpointa on olla ilman. :)

Nämä ovat varmasti ihan tosi yksilöllisiä asioita ja hauska huomata, miten samoista vaihtoehdoista voi olla ihmisillä niin eri kokemuksia. Se mikä toimii toisella ei sovi yhtään toiselle ja päinvastoin :)

Vastaa

Itse aloitin e-pillerit 16-vuotiaana aknen takia. Raskaus- ja imetysajat olin tietysti ilman, ja iho temppuili pahasti. Viimeisen imetyksen loputtua palasin takaisin e-pillereihin, kunnes päätin kokeilla, millaista elämä on ilman pillereitä. Minulla ei koskaan ole ollut suurempia sivuvaikutuksia e-pillereistä, mutta silti ajatus synteettisten hormonien jatkuvasta syömisestä alkoi tympiä.

Seurauksena oli, että akne palasi, pahempana kuin koskaan. Olin tiettyyn pisteeseen asti varautunut siihen, että ihon kunto huononee ennen kuin kroppa löytää oman tasapainonsa. Iho meni kuitenkin niin huonoon kuntoon, että syvien arpien pelossa marssin lääkärin pakeille ja aloitin pillerit uudelleen. Nyt iho on onneksi puhdas, mutta aknen jäljet näkyvät edelleen. Ikää on sen verran (31v), ettei iho parane samaan tahtiin kuin nuorena. Mitään kovin syviä tai pahoja arpia ei onneksi jäänyt, vaikka iho huonoimmillaan oli järkyttävän näköinen ja kipeä.

Mielelläni olisin ilman e-pillereitä, mutta ilmeisesti iho-ongelmani ovat niin vahvasti sidoksissa hormonaalisiin juttuihin, että en tiedä missä vaiheessa uskallan toistamiseen kokeilla lopettamista.

Vastaa

Olen kuullut monelta, että juuri e-pillerit on merkittävä apu iho-ongelmiin! Itse en ole koskaan aknesta kärsinyt, mutta toki huomasin silti niillä selvsti positiivisen vaikutuksen ihoon. Murrosiän finnit lientyivät merkittävästi kun aloitti e-pillerit (olin kanssa 16, mikä tuntuu nyt hirmu nuorelta iältä aloittaa hormonivalmisteen syönti!) ja siinä kehittyvässä iässä oli tosi vaikea hahmottaa, että mihin asioihin pillerit oikeasti vaikuttavat ja mitkä tulevat normaalin kasvun kautta – monet asiat huomasi vasta jälkikäteen :)

Mutta onpa tosi kurja kuulla, että vaikutus ihoon oli noin mittava! Se omalla tavallaan kertoo siitä, että miten isoja vaikutuksia pienillä pillereillä voi olla (miksi itse olen välillä harmitellut sitä, että ne oikeasti tuli aloitettua niin nuorella iällä), mutta toisaalta, eivätpä ne automaattisesti ole mitenkään huono asia (mikäpä olisi) vaan vaikutukset voivat olla myös monella tapaa hyvät. Ehkä se on juuri sitä tasapainoilua, että löytää sen vähiten huonon ja eniten hyvän :) Ongelmana ehkä monesti on, että joutuu kahlaamaan monta vaihtoehtoa läpi ennen kuin pystyy selvästi sanomaan, mikä on tarjolla olevista se parhaiten itselle sopiva :)

Vastaa

Mukava kirjoitus (sori että löysin vasta nyt tämän!)

Itse olen käyttänyt pillereitä 17-vuotiaasta asti, ensin finnien takia ja sitten poikaystävän takia. Lopetin kaiken ehkäisyn käytön 19 vuotiaana ”sen oikean löydettyäni” ja helvetillisten kuukautiskipujen takia, mutta lasta ei kuulunut. En jatkanut hormonaalista ehkäisyä, ja finnien määrä oli saatanallinen (itselleni). Tapasin ”sen oikean” nro 2, kun olin 21v. Lasta ei kuulunut siltikään, olin 26v ja kävin gynellä ultrassa. Kaikki oli paikallaan, eli mitään fyysistä vikaa ei sinällään minussa ollut, lasta ei vaan kuulunut 1,5v yrityksen jälkeen.
(Hassu juttu sinänsä, tällä exällä oli jo 6kk erostamme uusi tyttö raskaana :) )

Hommat jäi sikseen siis ja jatkoin elämääni sinkkuna, aloin käyttämään Nuvaringia, koska pillerit ovat vaan niin perskuleen vaikeita muistaa syödä! :D Mutta ne kivut edelleenkin..

Nyt 30v kivut ovat pahenneet menkka menkalta, ja 2,5vkon päästä lopetan koko hormoniehkäisyn. Gyne vinkkasikin jo, että minulle ei hormonit sovi, kipujen takia. Odottelen nyt sitten innolla niitä kipuja, kun ei ole rengasta.. Nyt kun ei auta mitkään kipulääkkeet eikä suhteellisen vaativassa asiakaspalvelutyössäkään ole kiva olla selkä kyyryssä naama lattiaan ;)

Mutta ehkä tähän voi palata vuoden päästä.. ellei helvetti ole nielaissut minua maan päältä menkkakivuilta alakertaan!

Vastaa

Sterilointi on hormoniton ehkäisy.
Nyt on käynnissä kansalaisaloite ”Steriloimislain ikäraja pohjoismaiseksi eli 25 vuotta ja lapsiluvuksi kaksi lasta”
https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/2401
Aloitteen tavoitteena on 25 vuotta tai kaksi lasta steriloinnin perusteeksi.
Nykylain 30 vuotta tai kolme lasta on holhoavaa vanhanaikaista lainsäädäntöä.

Vastaa

Kiitos vinkistä! Onpa hyvä juttu, että on virinnyt aloite sterilointi-ikärajan laskemisesta!

Ilahduta kommentilla!

Sähköpostiosoitetta ei julkaista.