Illan agendani on yksinkertainen.

Kävin iltapäivällä blogin kautta hemmottelussa pitkän kaavan mukaan Sara H:n upouudessa ja upeassa hoitolassa Krunikassa ja kotimatkalla poikkesin lempisuklaakauppassani Chjokossa hakemassa iltaherkkuja. Iltaruoaksi valmistettiin miehen kanssa lämpimiä voileipiä, jotka olivat tähän hetkeen juuri sopivan helppoa ja hyvää syötävää. Olen ollut mielettömän väsynyt viime päivinä, en fyysisesti, mutta henkisesti. Yksinkertaisesti tällä hetkellä tuntuu olevan liikaa muistettavaa ja työstettävää, eikä mieli meinaa pysyä kaikessa siinä mukana. Niinpä lupasinkin itselleni, että tänä iltana vain olen. Herkuttelen ja poltan kynttilöitä nyt kun vielä on pimeät illat. Nautin lasin viiniä ja syön suklaata.

Huomenna on taas aikainen herätys ja luvassa päivä ystävän kanssa. Samaan aikaan olen onnellinen siitä, että tapahtuu ja elämässä on ihania ihmisiä, joiden kanssa viettää aikaa, mutta myönnän sen samalla väsyttävän. Tuntuu, etteivät akut ehdi latautua kaiken keskellä ja nukkumaan mennessäkin mieli vielä surraa kun tuntuu, ettei välttämättä päivällä ehdi ajattelemaan kunnolla. Tuntuu, että tarvitsen runsaastikin omaa tilaa ja aikaa ajatella ja olla, olen aina tarvinnut. Mieleni ei toimi jos ympärillä tapahtuu tai pitäisi ajatella nopeasti, olen hidas ja koen tarvitsevani jokaiseen päivään hetken omaa tilaa, jolloin voin vetäytyä häiriöttömään kolooni sulattelemaan tapahtumia ja sisäistämään tulevaa. Jos sitä ei ole, muutun levottomaksi ja pahimmillaan ärtyneeksi. Voi apua, kuulostanpa kamalalta? Tarkoitus siis sanoa, että ihanaa, että tapahtuu ja mielettömiin ihmisiin olen saanut tutusta viime aikoina, siis todella upeisiin, ja siinä kaiken keskellä vieläpä päässyt hahmottelemaan tulevaa, mutta voih, kyllä se kaikki väsyttääkin!

 Seuraa blogiani Facebookissa, Instagramissa, Blogilistalla ja Bloglovin’ssa.