Kolmatta remonttiviikkoa voinee kuvailla ensisijaisesti valintojen viikoksi, tai ehkä enemmän valintojen taustatyön viikoksi. havahduin siihen, että on pakko alkaa tekemään konkreettisia valintoja pintamateriaalien suhteen, sillä ne vaikuttavat myös valintoihin työmäärässä, ja ennakointi on avainasemassa niin toimitusaikojen kuin ammattilaisten varaamisen suhteen.

Kolmas remonttiviikko piti sisällään siis mm. seuraavaa:

1. Tutustuin intensiivisesti eri lattiamateriaaleihin. Edeltävällä viikolla tilasin kotiin näytteitä, mutta mikään ei kolahtanut riittävästi, joten oli jatkettava etsintöjä. Tosin materiaalien tunnustelu ja mallailu auttoi ymmärtämään niiden eroja. Aloin jo aiemmin kallistua siihen, että koska en saa perinteistä lautalattiaa, seuraavaksi paras vaihtoehto on laadukas parkettilattia. Selvittelin eroja kelluvan kiinnityksen ja liimauksen välillä tullen siihen tulokseen, että jälkimmäinen on lähimpänä toivomaani lopputulosta. Viestittelin puumateriaalimyyjän kanssa ja poikkesin Parkettilattiat Salmessa Pakilassa, jolle täytyy antaa täysi kymppi myymäläpalvelusta, sain valtavasti infoa ja ihanan vastaanoton.

2. Samalle viikolle osui myös remontin aloituskatselmus isännöintitoimiston puolesta ja se käytännössä tarkoitti sitä, että remontin pystyi konkreettisesti aloittamaan. Taloyhtiön puolesta on melkoisesti huomioitavia asioita, mutta yritän ajatella sen hyvänä asian, se vain tarkoittaa, että vanhalla arvotalolla on väliä ja tarkat speksit takaavat sen, että arvo kokonaisuutena säilyy.

3. Aloituskatselmuksen takapakki oli se, etten suoriltaan saanut lupaa keittiön viereisen väliseinän purkuun. Isännöitsijä halusi rakennesuunnittelijan arvion, niinpä tein etäkonsultaation, jonka tuloksena suunnittelija ei voinut antaa varmuutta sille, että ei olisi kantava. Niin kauan kuin varmuutta ei ole, turvallisuussyistä seinää on kohdeltava kuin se olisi kantava, mikä aiheutti ison päänvaivan siitä, miten jatkaa. Jättääkö vai purkaako.

4. Kun vihdoin sain vihreää valoa aloittamiselle, poistin ensitöikseni päähuoneesta laminaattilattiat ja listat. Myös parvi käytiin viikonloppuna hakemassa. Laitoin parven Toriin (samoin kuin eteisen kenkätelineen) viitteellä annetaan irrottajalle, ja yllättävää kyllä, sille olisi ollut useampiakin ottajia. Kävipä helposti eroon pääsy!

5. Havahduin siihen, että kylpyhuoneremonttia on alettava suunnitella jo samalla. Palasin Pinterestiin kylppäri-inspistä selamaan ja pyysin tarjouksen ystävän suosittelemasta kylppärifirmasta (josta tuli tarjous tänään, ja voin paljastaa, koko märkätilaremontin hinta ihan perusvalinnoilla oli suurin piirtein sama kuin koko remontille ajattelemani budjetti, joten ei, se ei missään tapauksessa ole valintani) saadakseni vähän perspektiiviä hinnoitteluun ja tarjontaan. En jaksa uskoa, että tässäkään päädyn valmiiseen pakettiin, mutta tutustuminen valikoimaan auttaa vertailussa ja ymmärtämään sen, että missä kohtaa voi säästää ja missä kannattaa panostaa.

6. Ylipäätään käytin paljon aikaa suunnittelutyöhön. Selvitin materiaalien eroja, mietin eteisratkaisua, tutkin kylpyhuonelaattoja ja kävin hakemassa lisää seinävärimalleja. Vähänlaisesti on vielä valintoja lyöty lukkoon, mutta tuntuu, että koko ajan olen lähempänä niitä, mikä tietenkin on tärkeintä.

Näin yrittäjänä loma on häilyvä käsite, töistä on vapautta, mutta tavallaan niistä ei ole kokonaan irrallaan. Vaikka heinäkuu onkin töiden puolesta rauhallisempi, ei silti kulu päivääkään, etten tekisi töitä. Siihen kun vielä lisää mukaan remontin, niin ei ehkä ihmekään, että olo on vähän rauhaton ja kesätunnelma kadoksissa. Nyt viikonloppuna tulee pakotettu tauko ainakin remonttiin (töitä tosin täytyy vähän tehdä), sillä pariksi päiväksi saapuu koiravieras, jota ei sovi raahata maalikaupoille tai remonttialueelle. Niinpä keskitytään silittelyterapiaan ja sen sellaiseen lähellä tapahtuvaan aktiviteettiin.

Ensin mietin, sopiikohan hoitokoira juuri tähän väliin, mutta en tohtinut sanoa ei hoitopaikan tarpeessa olevalle. Nyt olen erittäin iloinen siitä, ettei niin sanottu, sillä tällainen pakotettu huomion siirto muihin asioihin on itse asiassa varmasti oikein hyvä juttu. Sitä paitsi, ehdinpähän jossain takaraivossa haudutella remonti seuraavia askeleita, sillä ensi viikolla on pakko vetää isompia suuntaviivoja, joten ehkä epäaktiivinen ajattelu tekee hyvää.

Tämä asu on viikon takaa Tallinnasta, ja kuten taisin jo Instagramissa hehkuttaa, tämä hame on parhaita vaatehankintoja vuoden sisään. Hame käy niin monen eri yläosan kanssa, lisäksi toimii ihan yhtä hyvin talveen kuin kesäänkin. Just tällaisia vaatteita, jotka on aina ilo laittaa päälle ja toimii moneen, haluan vaatekaappiini! Mutta nyt, viikonlopun viettoon, nauttikaa kesäviikonlopusta!

Pusero: Zara / Takki: Zara / Hame: Louche / Sandaalit: Vagabond / Laukku: Coccinelle

 

”If vampires needed a hotel they would stay here”, sanotaan Telliskiven vanhan tehdashallin vallanneen Hektor Container Hotelin sivuilla. Helppo uskoa.

Rouhean hallin henkeä ei ole yritetty piilottaa, vaan Hektor on kiehtova yhdistelmä uutta ja vanhaa. Mustat alkuperäisestä käytöstä poistetut merikontit kohoavat pinoina hallissa ja muodostavat yhteensä 84 huonetta. Lapsena rakastin vampyyritarinoita, nyt aikuisena rouheaa estetiikkaa ja visuaalisesti kiinnostavia tiloja. Ei siis ihme, että kun luin tästä viime vuoden lopulla Telliskiveen auenneesta hotellista, halusin ehdottomasti kokea yön kontissa.

Astetta ekologisempi hotelli

Hektor on muutakin kuin vain vanhoista tavarakonteista koottu tila, siinä näyttäytyy muillakin tavoilla moderni ajattelu. Merikonteissa majoittuminen on kompaktia, mutta niistä löytyy kaikki oleellinen hyvästä suihkusta erinomaiseen sänkyyn. Olohuonemaisia tiloja avautuu konttikerrosten keskellä hallissa ja Hektorista löytyy myös vapaasti käytössä oleva keittiö. Kertakäyttöisyys on minimoitu, hotelli suosii paikallista ja sitä pyörittää viiden hengen naistiimi. Hektor on esteettinen kokemus, mutta se on myös ekologinen valinta. Edellä mainittujen lisäksi hotelli kompostoi kaikki biojätteensä ja käyttää ne hotellin kasvien lannoitteeksi.

Uutta aikaa edustaa myös avaimettomuus. Sisäänkirjautuminen tapahtuu tabletilta hotellin aulasta ja puhelimeen kilahtaa koodi, jolla pääsee niin rakennuksen eri sisäänkäynneistä sisään kuin omaan huoneeseenkin. Itse kontista löytyy seinän kokoinen ikkuna, jota vasten sänky lepää. Huoneessa on laivahyttimäistä tuntua kun pimennysverho on kiinni, mutta kun sen avaa, avartuu tunnelma hetkessä. Pistorasioiden sijoittelussa on ajateltu nykypäivän tarpeita ja yleisistä tiloista tehty niin mukavat, että niihin tekee mieli jäädä lojumaan kahville sadekuurojen aikaan. Aamiaisen voi ostaa erikseen 12 euron hintaan tai sitten olla ostamatta. Kahvi on maksutonta ja lähellä on lukuisia ravintoloita, joista saa edullisesti hyvää aamupalaa.

Aamiaissetti näytti hyvälle, mutta siitä huolimatta päädyimme molempina aamuina ulos. Lämmin suositus etenkin Fotografiskan aamiaiselle.

Viime vuosina en ole enää niin kaivannut Tallinnan vanhaankaupunkiin, talvista joulutoria lukuun ottamatta, sillä tuntuu, että kaikki kiinnostava tapahtuu tällä hetkellä vanhojen muurien toisella puolella. Siksi onkin kiva, että myös Telliskivi sai vihdoin ansaitsemansa hotellin, joka on ylistys alueen luovalle ja rouhealle hengelle. Yöhintakin on kohtuullinen, kahden hengen majoituksesta (itse asiassa Hektorissa on vain pieniä huoneita, mutta myös liikuntarajoitteiselle on olemassa konttihuone) maksoimme näin kesäkautena alle 70 euroa yöltä.

Sijaintikin on täydellinen, kivenheiton päässä Balti Jaaman torista ja kävelyetäisyydellä Telliskiven baareista ja putiikeista. Junanvaunuistaan tunnettu Peatus seisoo ihan Hektorin kyljessä. Nopeasti kehittyvälle Noblessnerin alueelle kävelee parissakymmenessä minuutissa. Lisäksi juna-asemalle on lyhyt matka, joten jos kaipaa uutta nähtävää, kannattaa tehdä esimerkiksi lyhyt retki vartin junamatkan päässä sijaitsevaan Nõmmeen.