Tämä viikko on ollut hyvän energian viikko. Tai noh, energiasta puhuminen on vähän turhan paljon, sillä jostain syystä edelleen olen ollut todella poikki työpäivien jälkeen ja on tehnyt mieli kömpiä sänkyyn (ja joinain päivinä olenkin) jo alkuillasta. Mutta ehkä pikemminkin hyvän fiiliksen viikko. On ollut hyvä ja rento olo.

On ollut ihanaa havahtua siihen, että aamut eivät ole enää pilkkopimeitä. Varasin myös matkan ensi kuulle ja on kiva kun on jotain mitä odottaa. Lisäksi olen saanut kotia asteen enemmän kodin näköiseksi, toisin sanoen tällä viikolla saapui varastosta viimeiset tärkeät kalusteet ja heti koti tuntuu tunnelmaltaan lämpimämmäksi. Suuria pähkäilyn aiheita edelleen on, kuten millaisen maton hankin ja mistä löydän mielikuvieni täydelliset verhot. Tai kuinka loihtia pieneen asuntooni lisää säilytystilaa. Mutta asia kerrallaan.

On viikkoon mahtunut myös mukavia kohtaamisia ja tekemistäkin, kuten leffassa käyntiä pitkästä aikaa ja aktivioitumista kiinnostavien pressitilaisuuksien saralla. Yksi inspiroivista tilaisuuksista oli katsaus Marks&Spencerin kevääseen, josta kuvienkin hauska raitaneule* ja 60-lukua henkivä hame* ovat. Kevätkaudella tulossa on paljon värejä, erityisesti murrettua ja lämpimiä, sellaisia Kuubaa hauskasti henkiviä. Harmillisesti murretut värit eivät ole niitä parhaita itselle, joten jää nähtäväksi mikä tulevan kevään muodissa loksahtaa omaan makuun.

Marks&Spencerillä on muuten tämän kuun ajan kampanja, jossa kaikki Instagramiin oman M&S-kuvan marksandspencerfinland -hashtagilla merkinneet saavat kuvaa näyttämällä 10 prossan alen ostoksestaan!


*Saatu blogin kautta.

Olen muutaman kerran tullut maininneeksi, että hiusten kunnon kohennuttua ja pituuden kasvettua, myös hiusten hoito on helpottunut. Edelleen toki pituus vaatii tehoa hoitotuotteilta, mutta niin on ollut aina kun mittaa on ollut yli olkapäiden. Hiuslaatuni on kuivan karheaa ja paikoittainen luonnonlaine saa sen vetämään helposti tiukkaankin takkuun. Muistan kuinka kampaajat jo kouluikäisenä tuskailivat takkujeni kanssa, käyttäen jopa saksia niihin – silloin en itse vielä pahemmin välittänyt. Nykyään tiedän jo, millaiset hiustuotteet ja -hoitotavat sopivat hiuksiini parhaiten, joten takutkin jäävät vain paikallisiksi ja hallittaviksi. Ei siis tulisi kuuloonkaan jättää hiuksia ilman jätettäviä hoitoaineita tai pesun jälkeistä selvitystä!

Oleellista hoitotuotteissa on kevyt shampoo ja tehokas sekä hyvin selvittävä hoitoaine, liian mieto hoitoaine näkyy ja tuntuu huonolla tavalla heti. Vastaavasti myös juuri oikea shampoo-hoitoaineyhdistelmä saa karhean hiuksenkin pehmenemään ja hiukset selviämään helposti.

Viime vuonna kaksi sarjaa nousi aivan erityisen edukseen monen perus hyvän keskeltä, ja ansaitsevat siis tulla nostetuksi ihan erikseen.

EVO Mane Taner

Australialaisen EVO-sarjan Love perpetua shine drops*-seerumi on täyttä timanttia. Loistava hiusseerumi, joka silottaa huikealla teholla ilman lähmäisyyttä. Riittoisa pieni purkki kulki mukanani lähes jokaisella viime vuoden reissulla kun minimoin mukana kuljetettavan kosmetiikan määrän, eli sen tehoon saattoi luottaa. Tämän vuoden Prahan matkalla huomasin sen vetävän jo ihan viimeisiään, joten uuden hankinta on edessä.

Myös Mane tamer -shampoo ja hoitoaine vakuuttivat, ja muutama sana niistä löytyykin elokuun kosmetiikkayhteenvedosta.

Tiedättekö kun on sellaisia hiustenhoitotuotteita, joita ekaa kertaa aamu-unisena käyttäessään ei sen enempää noteeraa, mutta päivän edetessä huomaa ihmettelevänsä, miten hiukset nyt tuntuvatkin näin poikkeuksellisen hyviltä ja pehmeiltä? Näiden kanssa oli juuri niin, kerta toisensa jälkeen. Pitävät siis todella lupauksensa ja luvassa on pehmeyttä sekä sileyttä. Loisto kombo pörröisille ja karheille hiuksille!

Sebastian Twisted

Sebastiania olen käyttänyt säännöllisen satunnaisesti vuosikausia, ja brändi on ollut omanlaisensa luottovalinta. Viime vuoden puolella lanseerattu Twisted-sarja kuitenkin nousi ihan uudelle tasolle ja sai aikaan samaa käytönjälkeisessä fiilistä kuin EVOkin. Twisted on kiharoille ja luonnonkiharoille hiuksille tarkoitettu tuotesarja, jonka luvataan toimivan niin villille kiharapilvelle kuin loivemmille laineille. Yhtenäistä kun luonnontaipuisassa tukassa on kuivuus ja usein myös pörröisyys, joihin nämä tuovat täsmäapua.

Itsellä on luonnontaipuisa tukka, mutta vähän hassulla tapaa. Niskasta hiukset vetää selvästi laineille, mutta edestä päältä taas ne ovat melko suorat. Tämä tarkoittaa, että lopputulos näyttää helposti sekaiselta ja päällimmäisten kerrosten alle sekä aivan erityisesti niskaan muodostuu hurjiakin takkuja, erityisesti näin talvella kun kaulahuivi hankaa hiuksia ja pakkanen kuivattaa niitä entisestään.

Twisted kuulostikin spekseiltään jo lähtökohtaisesti niin hyvälle, että en malttanut odotuttaa pitkään sen testiin ottamista. Odotukset täyttyivät, ja tuotesarja osoittautui itselle todella toimivaksi.

Eritysesti shampoo-hoitoainepari on huikea, hiukset jäävät sileiksi, hoidetuiksi ja pehmeiksi. Vaikka hoitoaineen sormituntuma on melko kevyt, hoitaa se yllättävän hyvin kun malttaa antaa vaikuttaa ihan hetken tavallista pidempään. Shampoo taas on sopivan kevyt, ja siten pari toimii hyvin yksiin. Lisäksi naamio oli erinomainen, yksi parhaista vähään aikaan, käyttämistäni. Lisäksi jätettävistä tuotteista tukea tarjoava hoitovaahto on loistava. En huomaa näiden korostavan luonnontaipuisuutta, mutta sen sijaan tekevän niistä huomattavasti hallittavammat ja vähemmän pörröiset sekä takkuiset. Ehdottomasti siis lämmin suositus näille, mikäli hiuksissa on luonnonkiharuutta tai pörröisyyttä.

Tuotteet saatu blogin kautta.

Praha on niitä Euroopan kaupunkilomakohteita, jonne on aina kiva palata. Se toimi kahdella ensimmäisellä reissukerralla ja hurmasi myös tällä kertaa. Tosin havahduin vasta matkan jälkeen siihen, että vaikka kaupunkia tuli kahlattua ristiin rastiin, monet perinteiset nähtävyydet jäivät tällä kertaa välistä, kuten vaikka vanhankaupungin suosituimmat korttelit ja juutalainen hautausmaa – joskin jälkimmäiseen yritimme, mutta unohdimme sen olevan kiinni juuri lauantaisin.

Onneksi olen molemmat jo vuosia sitten nähnyt, joten niillä sinällään merkitystä. Se millä nyt oli merkitystä, oli kaupungin tarkasteleminen vähän eri näkökulmista ja ennen kaikkea olosta nauttiminen kiireettä.

The Museum of Communism

Ihan ensimmäinen asia Prahassa, jos ei lasketa saapumisen jälkeistä päivälepoa hotellin lempeissä lakanoissa, oli vierailu vain lyhyen kävelymatkan päässä sijaitsevassa kommunismin museossa. Museo oli toki jo teemaltaan kiinnostava, mutta myös erinomaisesti rakennettu. Vaikka se kätkikin sisäänsä paljon asiaa, oli kokonaisuus toteutettu helposti seurattavasti ja visuaalisesti kiinnostavasti. Sisäänpääsy oli melko hintava, mutta museo tarjosi rahoille vastineen. Myös museorakennus on kiinnostava, eikä pientä museokauppaa (jonka yhteydessä toimii myös kahvila) kannata ohittaa.

Jan Palach

Kommunismin museosta luonteva jatke oli Jan Palach, polttoitsemurhan tehnyt opiskelija ja toisinajattelija, joka teollaan protestoi Neuvostoliiton suorittamaa Tšekkoslovakian miehitystä. Iltapäiväivän hiljalleen hämärtyvässä tihkusateisessa maisemassa tavoitimme Wenceslasin aukion, jonka läpi muistan lähes 15 vuotta sitten kiiruhtaneeni balettiin. Pitkän ylöspäin nousevan puiston päästä löytyy Jan Palachin kukitettu muistomerkki. Alueelta löytyy myös runsaasti kauppoja, läheltä trendikkäämpiä ja sivukaduilta vintageliikkeitä sekä jokunen levykauppa.

Paikallisoluet

Mitä olisi matka Prahaan ilman tsekkiläisiä oluita? Illan hämärryttyä ja pitkästä kävelykierroksesta kohmeessa bongailimme pilsner- sekä pivo-kylttejä. Monta vaihtoehtoa ohitettua silmiin osui tunnelmallinen pieneltä näyttänyt olutravintola, joka jatkuikin ylös usein kerroksin kapeiden portaiden yhdistämänä. Paikallisen oluen ollessa edullista, pieni oluttasting oli helppo toteuttaa omatoimisesi. Samalla sai nauttia tsekkiläisen olutravintolan mutkattomasta tunnelmasta ennen ilalliselle suuntaamista.

Prahan linna

Kuuluisaa Kaarlensiltaa on vaikea välttää keskustan tuntumassa liikkuessa. Ja kyllähän se melkein kuuluu Prahan matkaan, kävellä sillan yli ja jos vain mahdollista, kivuta aina Prahan linnalle asti.

Kuulaana talvipäivänä maisemat avautuivat rauhallisen raukeina, eikä kanssaturisteja ollut liiaksi liikenteessä. Puolivälissä matkaa linnalle nipisteleville sormenpäille ja makuhermoille lämmikettä tarjosi pienestä kojusta mukaan napatut lämpimät viinit. Punaviiniä hörppiessä oli suloista jatkaa rauhallista nousua linnaa kohti, ottaen vastaan huikean kaupunkinäkymän, joka huipulta avautuu. Siinä puolenpäivän auringon kirkkaudessa hetki tuntui täydeltä, alhaalla avautuva kaunis Praha, viinin kaiku hehkui kehossa ja lähellä oli juuri oikeaa seuraa.

The Museum of Public Transport

Prahan linnalta matka jatkui kohti julkisen liikenteen museota, joka sijaitsee ikään kuin linnan takana, kortteleissa, joissa kaupunkimaisema yhtäkkiä katoaa ja muuttuu väljäksi omakotiasutukseksi. Liikennevälinemuseo oli oikeastaan pääetappi, linnan alue vain läpikulku, mutta lopulta kävi toisin. Linna tarjosi yllättäneen kliimaksin ja liikennevälinemuseo oli kiinni. Kiersimme laajaa museorakennusta ja livahdimme aidanraosta sisäpihalle kurkkimaan rakennuksen vieressä seisovia ratikoita, ennen kuin paljastuimme ja tulimme viitotuksi poistumaan. Vaikka museo jäi näkemättä sisältä, oli kävely museolle ja alas linnakukkulan takana sijaitsevalle metroasemalle hauska – puhumattakaan ilosta nähdä Prahaa suosituimpien alueiden ulkopuolelta.

HC Slavia Praha

Kiinnostavia elämyksiä matkoilla on löytää paikallista henkeä välittäviä paikkoja, oli sitten kyse asuinalueista, ravintoloista tai muista aktiviteeteista. Tällä reissulla sukelluksen paikalliseen tunnelmaan tarjosi Prahasta kotoisin olevan tšekkiläinen jääkiekkojoukkue HC Slavian ottelu Zimní stadion Edenissä. Kompaktin kokoisella ja sopivan vaatimattomalla areenalla tunnelma oli katossa ja katsojamäärä runsas. Paikallista paikallisille. Areenan fiiliksessä tuntui kuin olisi kuulunut joukkoon. Stadionille pääsi käteävästi keskustasta metron ja ratikan yhdistelmällä, ja samalla näki kivasti Prahaa myös keskustan katujen ulkopuolelta. Ehdottomasti yksi Prahan vierailun kiinnostavimmista kokemuksista!

Hotellissa loikoilua ja hyvää ruokaa

Loman tarpeessa oli tietenkin tärkeää ottaa rennosti. Sen myötä päädyimme laadukkaaseen hotelliin, jossa on mukava vain olla. Näin tammikuussa sesonkin ulkopuolella hotellien hinnat olivat varsin kohtuullisia ja hyviä vaihtoehtoja löytyi varsin huokein hinnoin. Pitkän vertailun jälkeen varasin huoneen Hotel UNIC Praguesta, joka osoittautui erinomaiseksi valinnaksi.

Hotellin alue on viehättävää ja kätkee sisäänsä useita ravintoloita, kuten vaikka mielettömän hyvän intialaisen K the Two Brothers Indian Restaurantin ja ihan hotellia vastapäätä löytyvän nuorekkaan Gulden Draak -olutbaarin. Lisäksi hotellilta on lyhyt kävelymatka kaupungin sydämeen ja metropysäkkikin sijaitsee lyhyen kävelymatkan päässä. Hotel UNIC tarjosi kaivattua pientä luksusta arjen keskelle. Pehmeässä sängyssä oli ihana löhöillä ja juoda lähikaupasta mukaan napattua punaviiniä, lisäksi hotellin aamiainen oli huikea – lukuisia herkullisia vaihtoehtoja ja paljon syötävää myös kasvissyöjille!

Kaikki Praha-postaukset täällä!