Praha kahdessa päivässä

2

Praha on niitä Euroopan kaupunkilomakohteita, jonne on aina kiva palata. Se toimi kahdella ensimmäisellä reissukerralla ja hurmasi myös tällä kertaa. Tosin havahduin vasta matkan jälkeen siihen, että vaikka kaupunkia tuli kahlattua ristiin rastiin, monet perinteiset nähtävyydet jäivät tällä kertaa välistä, kuten vaikka vanhankaupungin suosituimmat korttelit ja juutalainen hautausmaa – joskin jälkimmäiseen yritimme, mutta unohdimme sen olevan kiinni juuri lauantaisin.

Onneksi olen molemmat jo vuosia sitten nähnyt, joten niillä sinällään merkitystä. Se millä nyt oli merkitystä, oli kaupungin tarkasteleminen vähän eri näkökulmista ja ennen kaikkea olosta nauttiminen kiireettä.

The Museum of Communism

Ihan ensimmäinen asia Prahassa, jos ei lasketa saapumisen jälkeistä päivälepoa hotellin lempeissä lakanoissa, oli vierailu vain lyhyen kävelymatkan päässä sijaitsevassa kommunismin museossa. Museo oli toki jo teemaltaan kiinnostava, mutta myös erinomaisesti rakennettu. Vaikka se kätkikin sisäänsä paljon asiaa, oli kokonaisuus toteutettu helposti seurattavasti ja visuaalisesti kiinnostavasti. Sisäänpääsy oli melko hintava, mutta museo tarjosi rahoille vastineen. Myös museorakennus on kiinnostava, eikä pientä museokauppaa (jonka yhteydessä toimii myös kahvila) kannata ohittaa.

Jan Palach

Kommunismin museosta luonteva jatke oli Jan Palach, polttoitsemurhan tehnyt opiskelija ja toisinajattelija, joka teollaan protestoi Neuvostoliiton suorittamaa Tšekkoslovakian miehitystä. Iltapäiväivän hiljalleen hämärtyvässä tihkusateisessa maisemassa tavoitimme Wenceslasin aukion, jonka läpi muistan lähes 15 vuotta sitten kiiruhtaneeni balettiin. Pitkän ylöspäin nousevan puiston päästä löytyy Jan Palachin kukitettu muistomerkki. Alueelta löytyy myös runsaasti kauppoja, läheltä trendikkäämpiä ja sivukaduilta vintageliikkeitä sekä jokunen levykauppa.

Paikallisoluet

Mitä olisi matka Prahaan ilman tsekkiläisiä oluita? Illan hämärryttyä ja pitkästä kävelykierroksesta kohmeessa bongailimme pilsner- sekä pivo-kylttejä. Monta vaihtoehtoa ohitettua silmiin osui tunnelmallinen pieneltä näyttänyt olutravintola, joka jatkuikin ylös usein kerroksin kapeiden portaiden yhdistämänä. Paikallisen oluen ollessa edullista, pieni oluttasting oli helppo toteuttaa omatoimisesi. Samalla sai nauttia tsekkiläisen olutravintolan mutkattomasta tunnelmasta ennen ilalliselle suuntaamista.

Prahan linna

Kuuluisaa Kaarlensiltaa on vaikea välttää keskustan tuntumassa liikkuessa. Ja kyllähän se melkein kuuluu Prahan matkaan, kävellä sillan yli ja jos vain mahdollista, kivuta aina Prahan linnalle asti.

Kuulaana talvipäivänä maisemat avautuivat rauhallisen raukeina, eikä kanssaturisteja ollut liiaksi liikenteessä. Puolivälissä matkaa linnalle nipisteleville sormenpäille ja makuhermoille lämmikettä tarjosi pienestä kojusta mukaan napatut lämpimät viinit. Punaviiniä hörppiessä oli suloista jatkaa rauhallista nousua linnaa kohti, ottaen vastaan huikean kaupunkinäkymän, joka huipulta avautuu. Siinä puolenpäivän auringon kirkkaudessa hetki tuntui täydeltä, alhaalla avautuva kaunis Praha, viinin kaiku hehkui kehossa ja lähellä oli juuri oikeaa seuraa.

The Museum of Public Transport

Prahan linnalta matka jatkui kohti julkisen liikenteen museota, joka sijaitsee ikään kuin linnan takana, kortteleissa, joissa kaupunkimaisema yhtäkkiä katoaa ja muuttuu väljäksi omakotiasutukseksi. Liikennevälinemuseo oli oikeastaan pääetappi, linnan alue vain läpikulku, mutta lopulta kävi toisin. Linna tarjosi yllättäneen kliimaksin ja liikennevälinemuseo oli kiinni. Kiersimme laajaa museorakennusta ja livahdimme aidanraosta sisäpihalle kurkkimaan rakennuksen vieressä seisovia ratikoita, ennen kuin paljastuimme ja tulimme viitotuksi poistumaan. Vaikka museo jäi näkemättä sisältä, oli kävely museolle ja alas linnakukkulan takana sijaitsevalle metroasemalle hauska – puhumattakaan ilosta nähdä Prahaa suosituimpien alueiden ulkopuolelta.

HC Slavia Praha

Kiinnostavia elämyksiä matkoilla on löytää paikallista henkeä välittäviä paikkoja, oli sitten kyse asuinalueista, ravintoloista tai muista aktiviteeteista. Tällä reissulla sukelluksen paikalliseen tunnelmaan tarjosi Prahasta kotoisin olevan tšekkiläinen jääkiekkojoukkue HC Slavian ottelu Zimní stadion Edenissä. Kompaktin kokoisella ja sopivan vaatimattomalla areenalla tunnelma oli katossa ja katsojamäärä runsas. Paikallista paikallisille. Areenan fiiliksessä tuntui kuin olisi kuulunut joukkoon. Stadionille pääsi käteävästi keskustasta metron ja ratikan yhdistelmällä, ja samalla näki kivasti Prahaa myös keskustan katujen ulkopuolelta. Ehdottomasti yksi Prahan vierailun kiinnostavimmista kokemuksista!

Hotellissa loikoilua ja hyvää ruokaa

Loman tarpeessa oli tietenkin tärkeää ottaa rennosti. Sen myötä päädyimme laadukkaaseen hotelliin, jossa on mukava vain olla. Näin tammikuussa sesonkin ulkopuolella hotellien hinnat olivat varsin kohtuullisia ja hyviä vaihtoehtoja löytyi varsin huokein hinnoin. Pitkän vertailun jälkeen varasin huoneen Hotel UNIC Praguesta, joka osoittautui erinomaiseksi valinnaksi.

Hotellin alue on viehättävää ja kätkee sisäänsä useita ravintoloita, kuten vaikka mielettömän hyvän intialaisen K the Two Brothers Indian Restaurantin ja ihan hotellia vastapäätä löytyvän nuorekkaan Gulden Draak -olutbaarin. Lisäksi hotellilta on lyhyt kävelymatka kaupungin sydämeen ja metropysäkkikin sijaitsee lyhyen kävelymatkan päässä. Hotel UNIC tarjosi kaivattua pientä luksusta arjen keskelle. Pehmeässä sängyssä oli ihana löhöillä ja juoda lähikaupasta mukaan napattua punaviiniä, lisäksi hotellin aamiainen oli huikea – lukuisia herkullisia vaihtoehtoja ja paljon syötävää myös kasvissyöjille!

Kaikki Praha-postaukset täällä!

Prahan kaunein hautausmaa

0

Koska menestyksekkäästi jätin pakkaamisen viime tippaan, nukuin vain muutaman hassun tunnin. Aamulla pikapakkasin ja raahustin nuutuneena koneeseen, jossa en väsymyksestä huolimatta saanut nukuttua. Perille Prahaan päästyäni kaaduin puolikuolleena hotellin upottavaan sänkyyn. Taistelin väsymystä vastaan ja yritin tehdä töitä pehmeydestä käsin, kunnes lopulta annoin itselleni luvan nukkua hetken, jotta jaksaisin myöhään yöhön jatkuvan työillallisen. Silti, niin väsynyt kuin olin, en nukkunut. Makasin mukavassa sängyssä ja tuijotin kattoa, väsymys painoi, mutta uni ei tullut vaikka kuinka yritin.

Aikani neljän seinän sisällä oltuani luovutin ja suuntasin ulos, toivoen pienen kävelyn piristävän. Heti saavuttuani rekisteröin liki huoneeni ikkunan alla avautuvan valtavan hautausmaan, ja koska rakastan hautausmaita, ei kävelykohdetta tarvinnut kauaa miettiä. Hautausmaiden tunnelma viehättää, ja reissatessa pysähdyn mielelläni hetkeksi hautausmaiden hiljaisuuteen nauttien kivirivistöjen kauneudesta.

hautausmaa6 Olsany-Cemetery-1 Olsany-Cemetery-3Olsany-Cemetery-2

Ajattelin ensin vain poiketa aidan viertä, etten eksyisi liian syvälle silmänkantamattomiin jatkuvalla alueella, mutta risteys risteykseltä puikkelehdin syvemmälle nähdessäni aina jotain uutta ja mielenkiintoista. Katujen ihmisvilinä jäi hetkessä taakse ja vanhat kivipatsaat täyttivät alueen hiljaisuudella. Kuljin ja nautin näkymistä, kurkin sisään aidanraoista ja kurkottelin massiivisimpien kivikuvien taakse. Istahdin kivikannelle katselemaan matalalla loistavaa aurinkoa toivoen, etten häiritsisi lepäävää.

Hautausmaan rauhan jälkeen viereinen ostoskeskus tuntui rauhattomalta, viivähdin hetken kosmetiikkahyllyjen välissä ja nappasin matkaani vain smoothien palaten takaisin mielenkiintoisempaan miljööseen. Kävely ei piristänyt, mutta se rauhoitti, täytti päivän estetiikan kaipuun ja tarjosi täytettä kameralleni. Nyt pitäisi vielä jaksaa hymyillä ja keskustella hyvän ruoan ja seuran äärellä, vaikka rehellisesti, nyt jäisin mieluiten upottavaan sänkyyn nukkumaan, huomenna kun luvassa on pitkä päivä.

Olsany-Cemetery-4Olsany-Cemetery-5Olsany-Cemetery-6
Olsany-Cemetery-7

Olšanské Hřbitov

Olšanské Hřbitov, tai Olšany Cemetery, on Prahan suurin, hautoja alueella on yli 65 000, ja tunnettu useista jugend-tyylisistä muistomerkeistään. Hautausmaa on perustettu vuonna 1680, alkujaan ruttoon kuolleiden viimeiseksi leposijaksi, joten aikaa se ehdottomasti on nähnyt. Sittemmin sinne on haudattu muiden ohella näyttelijöitä, kirjailijoita, muusikoita ja poliitikkoja.

Hautausmaa on uskomattoman tunnelmallinen. Aurinko siivilöityy puiden ja hautojen koristeiden välistä, ja hoidetut kävelypolut johdattavat syvälle alueen sydämeen. Tuuli ja pakkanen ovat kuluttaneet kiviä ja kesä kasvattanut vehreyttä vanhimpien kivirivien ylle. Alueen yli 200 hautaholvia kohoavat kaiverrettujen kivien lomassa ja hurmaavat yksityiskohdillaan. Täällä on mahdotonta olla tavoittamatta täydellistä rauhaa.

Minä ja Praha

1

Kohtaamiseni Prahan kanssa oli kaunis. Vietin viikonlopun itsekseni ja hämmennyin siitä, etten oikeastaan edes kaivannut ketään seurakseni. Vaihdetut sanat viikonlopun aikana rajoittuivat ravintolan tilauksiin ja kaupan kiitoksiin, muuten vastaanotin kaupungin hiljaisuudessa, mutten kuitenkaan yksinäisyydessä. Seura oli niin huikeaa, että aika lensi. Nautin rauhasta ja rauhallisuudesta, kiireettömyydestä. Siitä, että seuraavan askeleen suunnan määritin vain minä. En pitänyt kiirettä, poikkesin kahviloihin, kaivoin kirjan esiin ja lepuutin jalkojani. Ostin sivukadun konditoriasta herkkuja ja pujahdin kukkivien kirsikkapuiden katveeseen välipalalle. Aistit olivat auki. Tarkkailin muita ja katselin kaikkea ajatuksen kanssa.

Toisinaan kuljin kartta kädessä, välillä päämäärättömästi, mutta yhtä lailla itsenäisyydestä nauttien. Kuvittelin, että upea näkymä tarvitsee rinnalleen toisen, jonka kanssa tuplata ilo jakamalla se, mutta opin, että upea maisema on yhtä upea myös yksin ja seurana illallisella toimii niin hyvä kirja kuin ikkunan vierestä valitun pöydän luota avautuva maisemakin. En antanut mahdollisten eksymisten huolettaa, tietäessäni kiinnittäväni usein enemmän huomiota yksityiskohtiin, kadunkulmien ja käännösten sijaan. Tiesin, että löytäisin aina takaisin, jotenkin. Ja usein vain eksymällä voi löytää jotain sellaista, mitä ei edes tiennyt etsivänsä. Kun ajattelin, että pitäisikö jo kääntyä takaisin, päätin kävellä vielä yhden korttelin lisää. Kun mietin, kuinka pitkä matka takaisin on, muistutin, ettei ole kiire minnekään.

Istuessani kahvilla Kaarlensillan kupeessa mietin, että vaikka olen matkalla fyysisesti yksin, kannan mukanani montaa. Tavallaan te jaoitte palan matkaa kanssani ja kaikki ystäväni eksyivät ajatuksiini niin usein, että oli kuin he olisivat jollain tavoin olleet mukana hetkissä. Herkistyin muistuttamaan erästä heistä tärkeydestään, sitä ei kai voi sanoa liian usein. Nostin kahvikupin huulille ja hymyilin rentoutta.