Kaunista lauantaita kaikki te kivat!

Joulukuussa kehittämästäni himosta kurkumalatteen on tullut pysyvä olotila. Ei se toki aamukahvia korvaa (tietenkään, mikään ei korvaa!, mutta monta iltateetä kylläkin.

Maitomainen kofeiiniton juoma tuntuu ihanalta ennen nukkumaan menoa ja rutiinina rentouttaa näin unihaasteisen ilta-aikaan levottomaksi yltyvää mieltä. Lisäksi lämmin kauramaitopohjainen juoma on aika ihana asia näin kovien pakkasten aikaisessa hieman vetoisessa asunnossa. Voi siis hyvinkin olla, että kurkumalattesta kehkeytyy nimenomaan talvijuoma, kesäkautena tuskin tekee mieli nauttia kuumia juomia samaan tapaan.

Toki golden mylk -iltalatteni on hieman elänyt ensikosketuksesta. Käytössä on edelleen Viridian Organic CurcuminLatte-jauhe*, joka on maustettu inkiväärillä. Toimii erinomiasesti sellaisenaan, mutta vielä ihanampi on kun mukaan sekoittaa kanelia ja ripottelee päälle hieman vaniljajauhetta. Supernopea tehdä ja mielettömän hyvää, toimii itsellä myös herkkuhimon taltuttajana!

Mutta nyt, kellon lähennellessä aamuyhtätoista aika nousta sängystä ja lipua lattemaisemista lauantaitunnelmiin – joskin ihanan kiireettömiin sellaisiin!

*Saatu blogin kautta.

En tiedä onko se valon lisääntyminen vai vain se, että olen saanut yhden massiivisen muuttolaatikkopinon raivattua pois nurkasta häiritsemästä, mutta polte saada koti kuntoon on kova. Tai oikeastaan, kodilta jo tuntuu ja näyttää, mutta se viimeinen silaus puuttuu. Toki on paljon asioita, jotka olisi kiva uusia tai muuten vain hankkia kotiin, mutta jos lähdetään ihan niistä omasta mielestä akuuteimmista on seuraavat kohdat itsellä kärkisijoilla kevään sisustuksen päivittämisessä.

KAUNIS MATTO. Vanha matto näyttää valkoisen lattian rinnalla pelkästään tunkkaiselle ja ei oikein muutenkaan ole ihan suosikki, liian pienikin. Niinpä uusi matto olisi todella tarpeen. On kuitenkin pari viivästyttävää tekijää. Ensiksikin matot, joihin isken silmäni, ovat hurjan hintaisia! Toiseksi, entä jos osta hintavamman ja saan sen autottomana kotiin raahattua, ja se ei sovikaan kokonaisuuteen – palautusrumba kuulostaa ärsyttävältä säädöltä! Enkä edes ole täysin varma millaisen haluaisin. Visuaalisesti vaaleaa, mutta se on myös hankalin pitää puhtaana. Ehkäpä siis kevyesti kuvioitua vaaleaa?

Finarten matot ovat aivan ihania, niitä olen monta kertaa eksynyt ihailemaan instassa ja netissä. Esimerkiksi kuvan kierrätetystä puuvillasta valmistettu Aitta-matto iskee! Kaunis on myös Jotexin pienempikuvioinen Zuri-villamatto, vaikka mietinkin, onko kuviointi liian tiheä omaan makuun. Kaikista kuvatallennuksistani päätellen kuitenkin jotain näiden suuntaista, puuvillaista tai villaista ja suurella todennäköisyydellä mustavalkoista tai helmenharmaan sävyistä.

SISUSTUSTYYNYT. Jos lähimmiltäni kysytään, en tarvitse enää yhtään ainoaa sisustustyynyä. Mutta kun niin rakastan niitä! Onko ihanampaa kuin makoilla tyynypaljouden keskellä pehmeässä pesässä? Tai istua niiden päällä puulattialla? Tai kaunistaa sohva kivoilla tyynyillä? Niissä saa ehdottomasti kuoseja ja värejä, mutta mielellään kuitenkin pehmeitä ja harmonisia sävyjä. Mieluiten graafista kuviointia söpöilyn tai kukkaisuuden sijaan. Esimerkiksi Mokon persikkainen Bugalow-tyynynpäällinen on kaunis, samoin kuin petrooliin taittuva Chhatwal&Jonsson -tyyny.

SÄILYTYSLAATIKOT. Pienessä kodissa piensäilytykselle on huutava tarve. Kauniit kuvioidut pahvilaatikot sopivat makuuni ja tuovat väriä muuten vaalean kotiin, mutta erityisesti ihastuttaa nämä Iittalan Vakka-laatikot. Ne olisivat varma ja ajaton valinta kosmetiikan ja pienasusteiden säilytykseen. Myös Lundian kulmikkaat System-laatikot kiinnostavat. Joka tapauksessa, uudet säilytysratkaisut ovat must.

VIHERASVIT. Siitäkin huolimatta (tai ehkä juuri siksi), että olen tavattoman huono pitämään kasvini hengissä, haluan ehdottomasti lisää viherkasveja. Ainokainen fiikukseni on kärsinyt pahasti, joten uusille tulokkaille olisi tarve. Wild Thingsillä on ihania kasveja, ehkä joku kuvan kaltainen tai muu syvänvihreä fiikus tai pari sopisivat kotiini. Maaliskuu on uuden kasvin hankintakuukausi, ehdottomasti!

PRESSOPANNU. Viimeisimpänä, muttei vähäisimpänä: kuparinvärinen pressopannu. Olen mieltynyt pressopannun käyttöön, eli perinteistä kahvinkeitintä en enää omista. Kotoa löytyy kyllä metallinvärinen (joskin se on lyhyessä ajassa melko paljon kulunut ja kansikin vähän hajonnut), mutta nyt polttelee kuparinvärinen pressopannut. Seuraava saa kauniimman värin lisäksi olla asteen laadukkaampi kuin muuton yhteydessä kiireellä ostettu. Niin kovaan käyttöön se kuitenkin pääsee, joten parempi, ettei heti menetä hohtoa!

Muita hankintalistalla olevia ovat esimerkiksi omilla jaloillaan seisova peili ja laadukkaat lakanat, mielellään neutraaleissa sävyissä. Itselle sänky on kodin sydän, joten haluan panostaa sen mukavuuteen, joten mikä olisi parempaa kuin ihanalta iholla tuntuvat kauniit lakanat. Joskin lakanoita isompi hankinta olisi uusi patja, jolle todella myöskin olisi tarvetta. Äh, ostoslista kasvaa huomaamatta!

Kollaasin kuvien lähteet tekstin linkkien takana.

Odottelen lämpimämpiä kelejä monestakin syystä, esimerkiksi siksi, että näin mekkoihmiselle kesä vain siltäkin osin inspiroivampaa aikaa.

Tämän asun tummasävyinen kukkamekko on roikkunut kaapissa jo hetken, ja malttamattomana olen miettinyt, milloinkohan siihen tarkenisi pukeutua. Pitkähihaisia trikoomekkoja toki olen talvipäivinä käyttänyt paljonkin, mutta lyhythihaiset vaatteet liittyvät enemmän lämpimämpiin keleihin. Enpä ollut tullut ajatelleeksi, että mekonhan voi yhdistää pitkähihaiseen puseroon!

Neuletakki toki olisi ilmeinen valinta, mutta jotenkin ajatuksena ei iskenyt. Mekon kaunis malli olisi suotta jäänyt piiloon, enkä muutenkaan ole neuletakkien suurin ystävä. Mutta klassinen ohut neulepoolo ratkaisi ongelman!

Tykästyin itse asiassa asuun kovastikin,  ja kokonaisuus toimisi hyvin vaikka töissäkin. Täytyy myös kokeilla muihinkin vähän väljempiin lyhythihaisiin mekkoihin samatyylistä pooloyhdistelmää!

Coccinellen syksyllä ostamani mokkanahkainen laukku on myös niitä, jotka odottelevat kesää.

Tokihan se toimii talvellakin, mutta jotenkin sirous näyttää vähän höntiltä paksun talvitakin parina, joten olen varma, että sen käyttöaste kasvaa kun pääsee siirtymään bleisereihin ja muuten kevyempiin asuihin.

Ja mitä tulee hiuksiin, edelleen kriiseilen niiden kanssa. En tiedä pitäisikö raidoittaa jotenkin vai leikkauttaa malliin – ja jos, niin millaiseen. En tiedä, enkä osaa päättää. Saati tiedä mihin kampaamoon menisin, luottokampaaja kun ei ole enää saatavilla ja siten en saa vain aikaiseksi tehdä mitään, vaikka samalla kaipaisi jotain ihan pientä hienovaraista säätöä, vähintään oman sävyn freesausta ja latvojen siistimistä.

Mekko: Oasis, saatu blogin kautta / Poolo: Zara / Laukku: Coccinelle / Nilkkurit: Tenpoints
Kuvat: Ilona / Torpan tyttö