Valko-Venäjän pääkaupunki Minsk on harmaan betonin kaupunki, josta neuvostoarkkitehtuurin fani löytää yllin kyllin silmänruokaa. Mutta ei Minsk ole vain sitä, vahvoja betonirakennuksia, suoraviivaista arkkitehtuuria ja maskuliinisia yksityiskohtia. Perinteisempi kauneus piilee yksityiskohdissa, viehättävissä kahviloissa, taiteessa ja sellaisissa, jopa idyllisiksi käsitettävissä kortteleissa, kuin vaikka Trinity Hill.

Minskissä on peräti 18 yliopistoa ja korkeakoulua, mikä ehkä on osasyy sille, että kaupungissa on tiettyä nuorekkuutta. Sen voi jo aistia keskustan kaduilla ihmisvilinää silmäillessä, mutta erityisen vahvana urbaani elämä sykkii Oktyabrskaya streetillä. Alue on Minskin rouhean trendikkään katutaiteen sydän, ja sijaitsee vain metropysäkin päässä kaupungin ytimestä. Oktyabrskaya street on erityinen siinä, että siellä ei ole vain katutaidetta, vaan se on tehty suurieleisesti ja valloittaen pitkän pätkän koko kadusta ja lähikulmista.

Kuten kunnon miljoonakaupungin boheemiin kaupunginosaan kuuluu, aluetta valloittaa punatiiliset vanhat tehdasrakennukset ja sopivasti ränsistyneet kulmat. Niihin on kätkeytynyt muutamia miljööstä sisustukseensa inspiraatiota ammentaneita trendikkäitä kahviloita ja ravintoloita, joissa näin keväisenä sunnuntai-iltapäivänä aikaa viettivät nuoret aikuiset takeaway -lattekuppeineen.

Aivan liki toisiaan on mm. burgereita tarjoileva Enzo, pienempään nälkään sopiva Lauka sekä kahvikulma Depo. Alue on myös ilmeisen suosittu kuvauskohde, niin taiteen puolesta kuin somekuvienkin taustana.

Nousevana kaupunkikulttuurin alueena Oktyabrskaya street on varsin nuori. Näyttävä ja rohkea katutaide ilmestyi Minskiin kunnolla vasta vuonna 2014 järjestetyn kansainvälisen katutaidefestivaalin myötä. Sinä aikana taiteilijat loivat teoksia Minskin eri osiin, merkittävimpänä alueena juuri Oktyabrskaya street.

Suurin osa alueen teoksista on brasilialaisen Rogerio Fernandesin ja valkovenäläisen Jevgenij Cowekin käsialaa. Heidän taiteessaan näkyy vahvasti kansanperinteet, hyviä esimerkkejä ovat Fernandesin (näissä kuvissakin vilahtava) Love of Frida Kahlo and Vincent van Gog, ja sitä rinnustava paikallisten taiteilijoiden Legends of Belarus.

Alueella on myös yksi maailman suurimmista yhden ihmisen tekemistä seinämaalauksista. Brasilialaisen Ramon Martinsin värikästä teosta ei voi olla huomaamatta, 3000 neliömetrin kokoinen seinä hohtaa aivan kahvilarykelmän kyljessä. Eläinaiheinen maalaus on kollaasi Valko-Venäjän uhanalaisista eläimistä, vaikka värimaailma henkiikin vahvasti brassiviboja.

Oktyabrskaya Street on niin viehättävä ja raikas kontrasti Minskin jylhään keskustaan, että suosittelen lämpimästi poikkeamaan paikalla kaupungissa vieraillessa – itselle nämä kulma olivat kiistatta matkan ihastuttavin elämys!

Lähin metroasema on Kastrytšnitskaja, ja metrolippu maksaa alle 30 senttiä. Pysäkiltä on vain pieni kävelymatka perille. Pitkä punatiilinen aita ja nenään lipuva vieno hiivan tuoksu johdattavat matkaa oikeaan suuntaan, eikä paikasta voi erehtyä kun eteen avautuu kerrostalon seinää aina ylös asti kapuava teos, ikään kuin viitoittaen matkaa katutaiteen pääkadun luokse.

Kuvat minusta: Ilona / Torpan tyttö

Hei ihanat, ja pikainen perjantaitervehdys! Viimeiset kaksi päivää ovat osoittautuneet ennakoitua kiireisemmiksi. On pitänyt pakata, huitoa työasioita kasaan muutaman päivän lomaa ennakoiden, pikasiivota koti niin, että on kiva palatakin ja tietty, käydä kierähtämässä kainalossa – niin, ja viedä rairuoho hoitoon! Se pieni juoppo tuskin olisi selvinnyt yksin muutamaa päivää, joten nyt se ainakin saa asianmukaiset kastelut ja ehkä siten kukoistaa pääsiäisenä.

Tänään suunta Minskiin, mutten osaa vielä luvata, ehdinkö kuulumisieni kera blogin puolelle vai kuullaanko taas vasta kun palaan. Instagram joka tapauksessa elää, ja IGstories, joten nähdään ainakin siellä!

Tämä asu on viime viikonlopulta, ja samanhenkistä on pakattu matkaankin, toivoen, että olisi jo kiva alkukevään sää perillä. Kuvien hame ennakoi jo kesää, mutta toimii paksujen sukkisten kanssa myös näin nollakeleilläkin.

Psst, kiitti tuhannesti edellisen postauksen matkavinkeistä! Palaan vastaamaan heti kun ehdin hopuitta koneen äärelle, ja mikäli juuri sinulla on matkavinkkejä Georgian kulmille, älä epäröi vinkkailla!

Raitaneule: & Other Stories / Hame: Minimum
Laukku: Coccinelle / Sukat: ERDEM x H&M, saatu blogin kautta / Nilkkurit: Tenpoints
Kuvat: Nina, Tunnetila

Asioita, joita rakastan: matkojen odotus, niiden suunnittelu ja matkakirjat. Niin, ja tietenkin itse reissut.

Voin viettää loputtomasti aikaa miettien parhaita reittiyhteyksiä, etsien kiinnostavimpia hotelleja tai selaillen matkakohteen maisemia, karttoja sekä listauksia. Vaikka en niinkään pohjaa reissujani matkaopaskirjoihin, pidän niistä paljon. Vaikka teenkin reissusuunnitelmat pitkälti virtuaalisesti, kirjoissa on jotain kutkuttavaa konkretiaa, se on ikään kuin jotain kädessä tuntuvaa tulevaa reissua varten. Niinpä pyrin aina uuden kohteen ollessa edessä ostamaan matkakirjan, enkä kyllästy niiden näkemiseen omassa (lähinnä matkateemaisista opuksista) koostuvassa kirjahyllyssä. Ennakkoon ne ovat ikään kuin lupaus matkasta ja jälkikäteen muisto siitä.

Kahta matkaopasta yritin etsiä Helsingin keskustan kirjakaupoista, mutta tuloksetta. Onneksi nettikirjakauppa vastasi huutavaan haluun saada hypisteltävää, ja pari viikkoa sitten tilatut kirjat saapuivat tänään. En muista milloin olen odottanut postin saapumisilmoitusta näin kärsimättömänä! Oli ihanaa saada kirjat käsiin, mutta pettymykseksi huomata, että osa Lonely Planetin sivuista oli pahasti ruskeiden roiskeiden tahrima, joten se joutaa palautukseen, mutta samainen kirja lähti uusintatilaukseen välittömästi.

Minsk on edessä jo tänä viikonloppuna, ja siitä on ollut liki mahdotonta löytää ajantasaista matkaopasta – tai matkavinkkikirjaa ylipäätään. Tämäkin on vain karttavihkonen, mutta jotain konkreettista tutkailtavaa silti. Ylihuomenna siis pääsen maahan, joka on puuttunut Euroopan valloituksestani ja sijainnut maantieteellisesti lähellä, mutta silti henkisesti jotenkin kaukana. Mutta nyt viimein Valko-Venäjä, pian saavumme Torpan Tytön kanssa!

Sitten Georgia. Tai oikeastaan Georgia, Armenia ja Azerbaidžan. Ne ovat kiikkuneet haavekohdalla jo jokusen vuoden. Taisin nähdä kuvia Georgiasta ja googlata syystä ja toisesta Tbilisiä, ja ihastuin hetkessä. Siitä asti se on ollut must visit -kohde. Paikka näyttää niin kauniilta, puhumattakaan kulttuurin kiinnostavuudesta. Armenia ja Azerbaidžan olisivat sopivasti siinä kulmilla, kun kerran sinne asti suuntaa. Armeniassa vierailu on ensiselvittelyjen perusteella helppoa, Azerbaidžan vaatinee vähän esivalmisteluja, mutta kovasti houkuttaisi.

Mietimme miehen kanssa, olisiko mitenkään mahdollinen vaihtoehto kiertää ne autolla (jos jollain on kokemuksia, kertokaa!), vai pitääkö siirtymät hoitaa jotenkin muuten. Joka tapauksessa nämä alkavat asteittain konkretisoitua, lentoyhteyksiä olen tutkaillut jo loppukeväälle, joten siksi matkakirja on erittäin ajankohtainen!

Jos Minsk on lähinnä uteliaisuuden paikalle vetämä kohde, niin Georgian suhteen uskon vahvasti, että se tulee viemään sydämeni.