On viikkoja, jolloin kiire koostuu lähinnä velvollisuuksista ja sitten sellaisia, joissa kiire on kivojen asioiden toteuttamisen aikaansaamaa juoksua. Tällä viikolla paino on ollut jälkimmäisessä. Toki on ollut töiden mukanaan tuoma tyypillinen arkikierto, mutta sen ohella olen ehtinyt myös vaihtaa järjestystä kotona (tosin hetken mielijohteen aikaansaama kaaos on vielä vähän näkyvissä), käydä hoidattamassa ihoa ja tehdä blogimatkan Turkuun tutustuen uudistuneeseen Turun Seurahuoneeseen, ja parhaillaan istun kotimatkalla junassa.

Tämä vuorokauden maisemanvaihdos oli jälleen yksi niistä esimerkeistä, joissa pienikin maisemanvaihdos saa arjen tuntumaan hetken kaukaiselle. Oli siis antoisaa, ja sää tuntui Turussa jo ihan kesälle. En tippaakaan kaipaa kotikulmien jatkuvaa merituulta, mutta silti aikomuksena on vielä tänä iltana tehdä vuoden ensimmäinen piknik lähirantaan, tosin ilman sen isompaa vaivannäköä. Enemmänkin ajatuksena korkata kesäkausi ja ottaa lasi viiniä ulkoilmassa kun vihdoin tarkenee!


Neulemekko: H&M / Nilkkurit: ALDO / Laukku: Rebecca Minkoff / Takki: Mango / Huivi laukussa: R/H Collection, saatu blogin kautta / Kaula- ja korvakorut: & Other Stories
Kuvat: Nina, Tunnetila

Yksi kevään merkeistä on valkoviinin ilmestyminen kotiin, ja tämän kuun alussa Alkosta tarttui matkaan vuoden ensimmäinen valkoviinipullo. Toki valkoviiniä on tullut juotua ravintolassa, mutta talvikautena kotona juotavaksi on tullut ostettua lähinnä yksinomaan punaista.

Punaisen makuun olen tottunut vähitellen. Ei ole kauaa siitä, kun valkoviini oli ainoa mieluisa viini, mutta maku tottuu – kuten jo ruoka-aineista puhuttaessa totesin. Mies on koko tuntemisemme ajan puoltanut punaviiniä, niinpä helppouden nimissä alussa tuli ostettua keveitä punaviinejä ja sittemmin oma maku on alkanut mieltymään myös täyteläisempiin punaviineihin. Ainoastaan voimakkaan tanniinisista en pidä.

Täyteläinen punaviini on itselle kuitenkin enemmän talvijuoma ja valkoviinin keveys sopii kesään. Myös roseeviinit ovat mieleen, mutta kuohuvissa pidän harvoista, enkä mielellään juo lasia enempää kerralla. Monelle skumppapullo kruunaa hetken, mutta itse valitsen mieluummin puna- tai valkoviinin. Ylipäätään kuplajuomissa on jotain, mistä en niin pidä. En pidä kuplavesistäkään saati limsoista. Kaiken juon mieluummin hiilihapottomana. Mutta silti, kyllä kuohuvalasilliselle on paikkansa, mutta se on itselle yleensä enemmän symbolinen kuin maullinen juoma.

Vegaaninen valkoviini

Kuten olen tainnut jo mainita, viiniä ostaessani rajaan vaihtoehdot viineihin, jotka ovat joko luomua tai vegaanisia, mieluusti toki molempia. Joskus tietenkin teen poikkeuksia enkä toki pane pahakseni jos tarjolla on jotain muuta, mutta nämä seikat ovat itsellä valintaa tehdessä keskiössä. Punaviineissä pidän makeammista, mutta valkoviinissä suosin kuivaa.

Näihin kriteereihin istui täydellisesti kevään toinen valkoviinipullo, Origin Craft Club White, johon tutustuin jo viime kesänä. Eteläafrikkalainen Origin Craft Club White on monella tapaa kiinnostava, ensimmäisenä jo ulkomuotonsa puolesta. Se näyttää kuin ylisuurelta olutpullolta ja on kruunukorkilla varustettu. Sen ulkoasussa on jotain kiinnostavaa rentoutta ja trendikkyyttä, ja puolen litran pullo on aika näppärä koko vaikka piknikille. Viinillä on myös kestävän kehityksen sertifikaatti sekä se on vegaaninen. Tämän lisäksi viinin tuottaja Origin Wine on mukana Reilun Kaupan viiniprojektissa ja on yksi voittoa tavoittelemattoman WIETAn perustajista (järjestö edistää aktiivisesti eettistä kauppaa viiniteollisuudessa), lisää löytyy Origin Winen sivuilta.

Niin, ja se maku. En edes yritä kuvailla viiniä pätevillä viinitermeillä, sellaisen kuvauksen voi lukea Alkon tuotekortista, mutta itse pidän sen hedelmäisyydestä. Origin Craft Club White on kuiva, hapokas ja siinä mukavasti makua – se sopii mainiosti seurustelujuomaksi. Meillä nautittiin pullollinen Game of Thronesin äärellä, nopeasti väsättyjä avokado-hummusleipiä samalla syöden. Toimi!

Ihana kevät, ja kevään merkit! Olo kohenee päivä päivältä ja eilen uskaltauduin jo kevyelle kävelylle. Tuntui, että kevät on ottanut harppauksen ihan päivissä. Päiväkahville istuessa Café Torpanrannan edessä meri kimmelsi kuin olisi kesä ja joku makoili rantakalliolla kuin leutona kesäiltana.

Kuusisaarta kohti askeltaessa sinivuokkoryppäät puskivat maasta, meri tuoksui ja nurmi vaihtoi hyvää vauhtia väriään ruskeankeltaisesta vihreään. Hyvä sää tai ihan vain pitkät vapaat olivat houkutelleet monta muutakin Villa Gyllenbergin viehättävään huvilaan pääsiäissunnuntain taide-elämykselle, ja ulos astuessa aurinko häikäisi niin, että aurinkolaseille olisi todella ollut tarvetta.

Kevään merkiksi voi kai kutsua tätä kirsikkakuvioista mekkoani. Yksi lempimekoistani, ehdottomasti, mutta sellainen, jota ei oikeastaan talvikautena tullut käytettyä. Toki lyhyet hihat voisi peittää neuletakilla, mutta silti, itselle tässä mekossa on jotain niin kesäistä, ettei käyttö talvella houkutellut. Mutta nyt museovierailun jälkeinen pääsiäislounas tuntui täydelliseltä saumalta napata mekko käyttöön.

Koska päivä oli yhdistelmä ulkoilua ja lounasta, oli asukin jostain sieltä välimaastosta. Kiva mekko ja matalahkot, pidempään kävelyyn sopivat kengät. Päällä R-Collectionin punainen anorakki, joka ehkä useammin näkyy päälläni ulkoillessa vaikka toki toimii kaupungillakin. Uskaltauduin liikkeelle jopa ilman kaulahuivi, ja kun takin veti ylös asti kiinni, pärjäsi yllättävän hyvin.

Mekko: Only / Anorakki: R-Collection / Nilkkurit: Ten Points / Laukku: Marc Jacobs / Kaulakoru: & Other Stories