Matkan yksi parhaita puolia oli lämpö, ei sellainen tukala kuumuus vaan raikas auringonpaiste, joka tuntui ihanalta pitkän talven jälkeen ja mahdollisti kesävaatteiden korkkaamisen. Mutta kuukausia paksujen vaatteiden alla haudutettu iho on erityisen herkkä, ja muutenkin näen järkeväksi olla varovainen auringon kanssa. Toki haluan nauttia ja olla paljon ulkona, mutta ihon terveyttä turhaan riskeeraamatta, niinpä en koskaan varsinaisesti ota aurinkoa.

Tälläkin reissulla kiinnitin paljon huomiota siihen, että iho on kunnolla suojattu. Eikä vain iho, vaan myös hiukset, jotka helposti vaurioituvat auringon polttavissa säteissä. Kaupungilla kulkiessa valitsen mieluiten varjoisan puolen ja laukussani kannan mukana ohutta huivia, joka on kuumimpina hetkinä helppo kietaista erityisesti auringolle altistuvien olkapäiden ja dekolteen suojaksi. Lisäksi mukana kulki aurinkohattu, joka suojaa niin päälakea kuin otsaa keskipäivän tuntien raaimmilta säteiltä.

Tyypillisesti suosin vartalolla 20-30 suojakertoimellista aurinkovoidetta, olen kokenut sen varsin toimivaksi omalle ihotyypilleni. Tällä matkalla mukana oli se vahvempi, Piz Buin Wet Skin Sun Spray 30 SPF*. Toimi ilmeisen hyvin, sillä pitkienkään kävelypäivien jälkeen iho ei edes punoittanut hotellille takaisin päästyä.

Ylipäätään tykkään suihkemaisista aurinkosuojatuotteista voiteita enemmän. Ne tuntuvat iholla keveämmiltä, imeytyvät usein nopeammin ja ovat miellyttävämpiä levittää, ensin suihkuttamalla ja sitten hieromalla ihoon. Miehellä oli mukana oma voidemainen aurinkosuoja, mutta tuskastui nopeasti sen jättämään ihoa kalpeaksi tekevään kerrokseen ja lopulta päätyi käyttämään Piz Buiniani.

Normikokoista aurinkorasvaa harvemmin jaksan kuljettaa mukanani laukussa liikkeellä ollessa, mutta siihen tarkoitukseen täydellisiä ovat erilaiset puikot. ACO Sun Stick 20 SPF* pehmeä stick oli siihen tarkoitukseen ihan loisto ja kyseisen tuotteen olen havainnut hyväksi jo aiemmilla reissuilla. Tilaa meni vähän, mutta tarvittaessa stickiä saattoi painella herkimpien kohtien ja luomien päälle tai kaapaista sormella puikosta palan hieroen sen kädellä halutulle kohdalle. Ihan vakkarikikka, joka oli käytössä myös viime kesän reissuilla.

Kasvot ovat oikeastaan ainoa kohta kropassa, jossa suosin voidemaisempaa suojaa. Mieluiten käytän päivävoiteen ja aurinkovoiteen yhdistelmää, mikä vähentää mukana raahattavien tuotteiden määrää ja tarjoaa suojan ohella ihoa hoitavia ominaisuuksia. Nyt nappasin matkaan Medik8 Hydr8 Day 360* -voiteen, jossa on suojakerroin 30. Muistin vasta palattuani, että olisihan mulla ollut myös luonnonkosmetiikan vastaava, mutta pakkaushässäkässä sen olemassaolo unohtui kokonaan. Mutta onneksi kesä on vasta alussa!

Suojaus toimi hyvin, mutta ylipäätään kasvojen ihoni ei oikein tykännyt matkailusta. Se saattoi olla monen osatekijän summa, kuten lentämisen, ruoan, hotelli-ilmastoinnin ja ylipäätään erilaisen ilmanalan. Mutta saattoi syynsä olla voiteellakin, joka kaikessa paksuudessaan saattoi aiheuttaa tukkeumaa, jota eilen kasvohoidossa poisteltiin. En tiedä olisiko luonnonkosmetiikan voiteisiin tottunut ihoni reagoinut paremmin jos käytössä olisi ollut luonnonkosmetiikan versio aurinkovoiteen ja päivävoiteen yhdistelmästä, tai oliko voiteella yksin ylipäätään radikaalia vaikutusta lopputulokseen. Joka tapauksessa jo matkalla kasvoihin alkoi ilmestyä näppylöitä, ja kotiin palattua iho tuntui tukkoiselle ja epätasaiselle. Mutta nyt kunnon ihonpuhdistuksen jälkeen tilanne on taas hyvä ja palasin luonnonkosmetiikkavoiteen käyttöön!

Ihan uutta tällä reissulla oli hiusten aurinkosuojatuote, johon tykästyin tosi paljon. Koska tykkään pitää hiuksia auki, latvat altistuvat herkästi runsaastikin auringolle eikä hatun suojaava vaikutus yllä niihin. Niinpä Kicksissä myytävä Budgie The Sunblocker Mist* oli kuin tehty omaan tarpeeseen. Lisäksi ilahdutti kompakti pakkauskoko. Suurta pulloa en olisi halunnut raahata matkalaukussa mukana, mutta tämä oli just hyvä. Suihke on miellyttävän kevyt ja se toimii niin kosteisiin kuin kuiviin hiuksiin, itse käytin etupäässä ensimmäisiin. Mutta lämmin suositus tälle jos hiuksilla on tapana kuivahtaa kesäkautena, tämä jää ehdottomasti läpi kesän käyttöön (otaksuen, että saamme nauttia auringosta Suomessakin).

Tuo aurinkosuojasuihke on muuten myös Budgen kesäsetissä (jollainen itseltä löytyy).

*Tuote saatu blogin kautta.

Kaupallinen yhteistyö: Lycon Finland

Ihokarvojen poisto, tuo ympärivuotinen pakkopulla. Jos oikeasti olisi turvallinen keino päästä niistä kokonaan eroon, olisin ensimmäisenä jonossa. Poistamattomuus ei ole itselle vaihtoehto, sillä rakastan liikaa sileän ihon tuomaa puhtauden ja raikkauden tuntua, eikä pääse ympäri siitäkään, että hikoilukin jää olemattomammaksi karvattomissa kuin karvaisissa kainaloissa.

Harmillisesti oma karvankasvu on melko aktiivista. Karva on vahvaa ja tiukassa, ja iho on paksu. Poistettu karva kasvaa herkästi sisään, joten hetkenkin kuorinnan laiminlyönti kostautuu – aina ei sekään tunnu auttavan. Sama linja jatkuu siis ihokarvoissa kuin hiuksissakin, karvoista ei ole pulaa. Ja oikeastaan, vanhemmiten ihokarvat tuntuvat kasvavan entistäkin elinvoimaisempina, joten en edes uskalla ajatella, miten on tästä kymmenen vuotta tai enemmän eteenpäin.

Olen elämäni aikana kokeillut useita eri karvanpoistotapoja niin höyläyksestä epilointiin kuin sokeroinnista vahaukseen kotona ja hoitoloissa. Kotivahaus on tyypillisesti ollut itselle se mieluisin tapa. Vahaus on nopeaa ja karvat pysyvät pidempään kurissa kuin höylätessä ja kasvavat miellyttävämmin takaisin kuin epiloinnissa (joka tapaa katkoa karvoja niiden eli kaikki eivät lähde kokonaan). Tilanne muuttui kun muutin asuntoon, jossa ei ole mikroa vahan lämmittämiseen. Kokeilin kylmävahoja (inhosin niitä), vahan lämmittämistä vesihauteessa (epätoivoisen hankalaa) ja uunissa (koko purkki suli) ja lopulta luovutin ja jämähdin vaihtelevasti höyläämään ja epiloimaan, olematta kuitenkaan koskaan kovin tyytyväinen joko itse prosessiin tai lopputulokseen.

Lyconin kuumavahat

Kävin joitain viikkoja sitten tutustumassa australialaisen Lyconin vahoihin ja tapasin Lyconin tuolloin myös Lyconin kehittäjän Lydia Jordanen, jonka perhe on valmistanut kosmetiikkaa jo 30-luvulta lähtien. Lydian 70-luvulla kehittämää vahaa käytetään tänä päivänä yli 70 maassa ja se eroaa perinteisistä vahoista mm. sillä, että se tehoaa myös lyhyempiin karvoihin. Lisäksi hellävaraisemmat vahat hoitavat ihoa käsittelyn aikana ja sopivat siten myös herkkäihoisille. Ennen käsittelyä iholle levitetään öljy, joka suojaa ihoa vahalta. Lämmin vaha taas avaa ihohuokosia, mikä helpottaa karvan lähtemistä.

Oman kiinnostuksen sai heräämään Lyconin uutuus, vegaaninen vaha (tyypillisesti vahoissa on mehiläisvahaa). Olen testannut joitain vegaanisia kotituotteita, mutta ollut pettynyt niiden tehoon, niinpä kiehtoikin ajatus tehokkaasta vegaanisesta vahasta (myydään myös kotikäyttöön). Yhteistyön kautta kävin testaamassa vahauutuutta Lyconin hoitolassa Jätkäsaaressa sopivasti juuri ennen matkaa.

Kuulemma maailmalla vahaus on monesti yleisempää, mutta Suomessa sokerointi pitää pintaansa. Matkaillessa Lyconin maahantuoja vahaan ihastuikin. Lomamatkalla ei löytynyt sokerointipaikkaa ja lopulta ainoaksi vaihtoehdoksi jäi hoitolavahaus. Muistissa oli huonot vahauskokemukset ja siksi yllätys olikin suuri kun kokemus oli ihan jotain erilaista kuin mitä osasi odottaa – hellävarainen ja kokonaisvaltaisesti miellyttävä. Tuosta kokemuksesta alkoi selvitystyö ja nykyään Lyconin vahauksia tehdään jo useissa hoitoloissa ympäri Suomen.

Lyconissa oleellisessa osassa on myös kokonaisvaltaisuus, vahojen värit ja tuoksut tuovat miellyttävyyttä vahauskokemukseen ja kotihoitotuotteet vastaavat laadussa hoitolatasoa.

Olen varsin mukavuudenhaluinen kauneudenhoidossa, siksi tänä päivänä suosin arkea nopeuttavia tekijöitä. Sellaisia kuin vaikka hiusmallia, jota ei tarvitse laittaa ja ripsipidennyksiä, jotta aamulla meikkaus hoituu supernopeasti. En voi kuitenkaan kieltää sitä, ettenkö välittäisi siitä, miltä oma ulkonäkö itsestä tuntuu, siksi olen myös valmis panostamaan itselle oleellisissa kohdissa.

Jos jo arkena olen laiska, niin reissuilla mukavuudenhalu korostuu entisestään. Haluan pitää mukana kannettavat kosmetiikat minimissä, enkä uhrata arvokasta reissuaikaa ulkonäköön. Siksi hoitolavahaus oli mitä täydellisin toimenpide ennen aurinkoon suuntaamista. Lisäksi muistin taas, kuinka paljon rakastan ammattilaisen tekemän ihokarvojenpoiston jälkeistä supersileää (ja sellaisena pitkään pysyvää) fiilistä.

Vaikka vahaus on suht helppoa kotonakin, niin hoitolavahaus tarjosi ihanan tarkan lopputuloksen nopeasti. Kainaloiden, bikinirajan ja säärten vahaukseen meni vain hieman reilu tunti ja koko toimenpide tuntunut lähestulkoon lainkaan. Toisaalta itse olen tottunut tuntuun ja muutenkin kipukynnykseni on korkea, mutta silti, uskallan sanoa kyseessä olleen kivuttomin ja huomaamattomin karvanpoisto koskaan.

Intiimialueiden vahaus

Ensimmäistä kertaa myös annoin ulkopuolisen poistaa (laajennetun) bikinirajan karvat, tyypillisesti se on sellainen kohta, jonka haluan hoitaa itse. Pelkäsin kai sen olevan jotenkin kiusallista, mutta kuulin, että itse asiassa nimenomaan intiimialueen karvanpoisto on se yleisin toimenpide. Tämä johtuu siitä, että sääret ja kainalot on suht helppo vahata kotona itsekin, lisäksi niissä karva kasvaa takaisin hieman nopeammin kuin intiimialueella. Intiimialueessa taas ammattilaisen tekemä toimenpide on nopea ja kivuton, ja karvat voivat pysyä poissa pitkäänkin. Näin ollen jos jokin alue erityisesti kannattaa antaa ammattilaisen käsittelyyn, on se nimenomaan intiimialue.

Jäin siis ensimmäistä kertaa ihan vakavasti pohtimaan brasilialaista vahausta vaihtoehtona, nyt kun ylitin häveliäisyyskynnyksenikin ja levitin jo haarojani ohuissa tangoissa kirkkaan valon alla. Sellainen voisi tulla mainiosti kysymykseen kun lähden pidemmälle reissulle tai esimerkiksi hygieniatasoltaan vaatimattomampaan kohteeseen. Näin arjessa höylä riittää vielä ihan hyvin intiimeimmille kohdille (jonne ajatus epilaattorin iskemisestä saa aikaan kylmiä väreitä), mutta lomamukavuutta ajatellen ammattilaisen tekemä karvanpoisto on huomattavasti vähemmän kiusallisuutta aikaan saava ajatus kuin aikaisemmin.

Vahauksen jälkeen

Nyt vahauksesta on kulunut kaksi viikkoa ja bikiniraja on edelleen  sileä. Sääriin on alkanut palaamaan kevyttä karvaa (tosin ymmärrettävästi myös osa karvoista on ollut kasvuvaiheessa jo poistovaiheessa), johon oikeastaan havahduin vasta tätä kirjoittaessani ja tilannetta tarkemmin havainnoidessani. En siis ole vielä tarvinnut höylää, mutta oletan, että myöhemmin tällä viikolla sellaista sääriin ja kainaloihin tulen käyttämään. Parasta on kuitenkin se, että kasvanut karva on pehmeää ja olin jo unohtanut, miltä se tuntuu. Nyt ei tee todellakaan mieli tarttua enää epilaattoriin, jota olen muutenkin aina pitänyt hitaana ja kömpelönä laitteena.

Olenkin näiden parin viikon aikana pohtinut, mitä keinoa haluaisin tästä eteenpäin karvanpoistoon käyttää. Kesän yli voisin käydä hyvin ammattilaisella joko sokeroinnissa tai vahauksessa, mutta viimeistään syksyllä jo ihan kustannussyistä teen karvanpoiston mieluiten itse ja kotikäytössä kyllä vaha on lyömätön. Olen tämän kevään aikana kiinnostuneena tutkinut kotikäyttöön tarkoitettuja vahan lämmittimiä. Oli itselle ihan uusi juttu, että sellaisiakin on ja se todellakin ratkaisisi oman vahan lämmitysongelman!

En ole kuitenkaan uskaltautunut tilaamaan jos kotikäyttöinen laite ei sitten oikeasti toimikaan. En kaipaa kotiini yhtään ylimääräistä härpäkettä, mutta parhaassa tapauksessa kyseessä on parasta pitkään aikaan. Olisi siis kiva kuulla kokemuksia, jos jollain teistä sellainen on? Miten on toiminut ja mistä kannattaa tilata?

Lyconin kotivahaussetin meinasin jo tilata, mutta totesin, että on ratkaistava lämmitysasia ensin ja sitten vasta tilattava itse vaha.

I’m back! Olipa ihana loma ja vivahteikas matka. Viikkoon mahtui paljon uusia kokemuksia ja maailman avartumista. Nyt kotiin päästyä olo on onnellinen kaikesta koetusta, mutta samalla uupunut.

Toissa yö meni reissatessa. Lento Tunisista Frankfurtiin lähti kahden aikaan yllä ja jatkolento Helsinkiin vasta lähempänä kymmentä aamulla, olo iltapäivällä kotiin palatessa oli kaikkea muuta kuin levollinen ja loppupäivä menikin sängyssä torkkuessa. Sitä edellinen taas miehen ruokamyrkytyksen (tai sen kaltaisen tilan, sillä söimme kuitenkin samoja ruokia) valvottaessa molempia. Nyt olo alkaa voimistua, mutta vielä mieli palastelee matkamuistoja niin, että ikimuistoisiin hotellikokemuksiin ja muutenkin matkan parhaisiin paloihin palaan tuonnempana. Yleensä vasta pieni etäisyys auttaa näyttämään, mitkä kohdat ovat jättäneet ne syvimmät jäljet.

Olen myös saanut kysymyksiä erityisesti majoituspaikoistamme, kohteiden turvallisuudesta naisnäkökulmasta sekä Ramadanin vaikutuksesta, joten palailen niihinkin teemoihin myöhemmin.

Nautin suuresti myös sellaisesta pienestä asioista kuin kesävaateiden käytöstä. Olipa ihanaa niin tuskastuttavan pitkän ajan jälkeen voida kulkea paljain säärin ja lämpimänä pysymistä sen enempää ajattelematta. Enemmänkin ajattelin vaatteiden tarjoamaa suojaa auringolta (iho on kuitenkin näin pitkän talven jälkeen erityisen herkkä) ja tietenkin paikalliseen katukuvaan sopivuutta.

Niin toivoin, ettei palatessa enää tarvitsisi katsoakaan päin sukkahousuja, mutta olin väärässä. Tänään äidin luokse suunnatessa tuskin olisin tarjennut ilman sukkahousuja säärten suojana. Mutta pian toivottavasti täälläkin saa pukeutua kesään!

Mekko: Mango / Korikassi: & Other Stories / Sandaalit: Swedish Hasbeens