PR-matka: Tallink, Visit Estonia & Visit Saaremaa

Heinäkasveihin kuuluvia ruokoja kasvaa Saaremaan rannikolla sakeanaan, kuulemma saamaan näkyyn voi törmätä muuallakin Viron rannikolla. Vahva varsi ja nopea kasvu tekevät siitä sitkeän ja nopeasti leviävän kasvin, joka valloittaa rantaviivaa ryppäinä. Siksi ruokoalueita myös harvennetaan, vaikka nopeasti katsottuna tuulessa kauniisti taipuvaa pitkää heinämäistä kasvia voisikin pitää lähinnä idyllisenä.

Ensimmäisenä ilta Saaremaalla pysähdyimme pienellä varastomaisella alueella, jonka piha oli täynnä ruokokasoja. Hylätyn oloisesta rakennuskompleksista löytyy kuitenkin jotain innovatiivista ja omassa maassaan palkittua, ruoista kestopillejä valmistava yritys, Suckõrs. Se siis osuu vastuullisempien valintojen kysyntään monella tapaa. Yritys hyödyntää nopeasti uusiutuvaa materiaalia, joka myös kestää hyvin käyttöä. Valmis tuote korvaa sekä pitkäikäisyydellään että ekologisuudellaan perinteiset muovipillit. Ruokopilleissä on paljon samaa kuin bambupilleissä, ensivilkaisulla voisi erehtyäkin materiaalista. Suurina määrinä ruoko materiaalina tosin tulee meiltä katsottuna lähempää.

Saaremaalainen kestopilliyritys

Suckõrsissa viehättää tarina. Yritys on paikallisen nuoren pariskunnan perustama ja pyörittämä, pillit valmistetaan käsityönä paikallisesta materiaalista ja mahdollisimman ekologisesti. Valmistuksessa ei siis käytetä ylimääräisiä aineita, ja pillit voi käyttöiän tullessa päähän helposti kierrättää. Ruokopillin luvataan kestävän noin 50 kertaa ja sen voi pestä myös koneessa, vaikkakin käsinpesu toki on hellävaraisempi vaihtoehto.

Yritys on vielä verrattain nuori, mutta nyt jo muutaman hengen paikallisesti työllistävä. Pakkaukset ovat pahvista, säilytysrasiat korkista ja Suckõrs etsii parhaillaan vaihtoehtoja valmistaa myös pienet puhdistusharjat paikallisesti, mieluusti kehitysvammaisia tai muuten heikosti työllistyviä työllistäen. Oikeastaan koko tarinaa oli ilo kuunnella, myös niitä alun virheaskelia (etenkin näin aloittelevana yrittäjänä) ja toiveita tulevasta. Kokonaisuudesta välittyi aitous, paikallisuus ja hyvällä tavalla ylpeys siitä, miten pitkälle pelkästä ideasta on päästy. Esteetikkona Suckõrsin visuaalinen ilme viehättää, kannattaakin kurkata vaikka Instagram-tili tai lukea lisää nettisivuilta (pillejä voi muuten tilata Suomeen nettikaupasta).

Oikeastaan tämä pieni yritys tarinoineen sopii täydellisesti juuri näihin Saaremaan maalauksellisiin maisemiin. Aurinko paistaa matalalta ja katselen sen lähettämiä pitkiä varjoja. Suckõrsin inspiroivan tarinan jälkeen tuntuu hyvälle jatkaa syventymistä Saaremaan tarjontaan, kuten vaikka Mareti Kaubamajaan, paikalliseen 2nd hand -liikkeeseen.

Mareti Kaubamaja – 2nd handia Saaremaalla

Mareti Kaubamajasta oikeastaan vinkkasi Suckõrsin toinen perustaja kanssamatkailijan sattuessa kysymään hänen vaatteistaan. Ne ovat kuulemma Maretista, paikalliselta kirpparilta, joka on oikeastaan vähän kuin UFF, mutta hinnoiltaan huomattavasti huokeampi. Sinne oli päästävä.

Mareti Kaubamaja löytyy ränsistyneenoloisesta korttelista Kuressaaresta, mutta kirpparin siisteys yllättää. Vaatteet ovat ilmavasti esillä ja tunkkaisuudesta ei tietoakaan. Myymälä jakautuu kahteen osaan, toinen on se edullisempi puoli, jossa hinnat ovat suurin piirtein euron tai pari, toinen puoli on se kalliimpi puoli, siellä vaatteesta voi joutua maksamaan jopa viitisen euroa. Toisin sanoen, löytöjä voi tehdä käsittämättömän edulliselle ja taisipa ryhmämme jäsenistä useampikin tehdä ostoksia Maretista, minä mukaan lukien. Siitäkin huolimatta, että aikaa siellä poikkeamiseen oli vain hetki. Jos siis 2nd hand kiinnostaa, kannattaa ehdottomasti poiketa ja varata hieman aikaa, jotta hyllyrivit ehtii koluta läpi.

Toisella puolella maksuvälineenä kävi kortti, edullisemmalla vain käteinen, joten käteisen varaamisesta varoiksi mukaan ei ole haittaa. Tosin muutamakin euro saattaa riittää.

Pressimatkan tarjosivat Tallink, Visit Estonia & Visit Saaremaa.

Sain vähän aikaa sitten kysymyksen siitä, mitä laukustani löytyy. Tai oikeastaan, mitkä ovat ne välttämättömimmät jutut, mitä oikeastaan aina on mukana. Siitä inspiroiduin tähän postaukseen, eli purkamaan laukkuni lattialle.

Pääsääntöisesti viikossani on kaksi erilaista päivää. Tai tavallaan kolme. Ne selkeimmät kategoriat ovat joko työ ja vapaa, mikä toki määrittää mukana kuljetettavien tavaroiden määrää. Muita vaikuttavia tekijöitä on esimerkiksi vuodenaika ja sää, aurinkolaseja tuskin kulkee tammikuun pakkasissa mukana (vaikka toisinaan silloin niillekin olisi tarvetta). Liikkuva palanen on myös se, satunko olemaan menossa miehen luokse, jolloin mukaan tulee pakattua yötä vasten ja seuraavaan päivään tarvittavaa. Mutta jos unohdetaan ne, ja pitäydytään ihan perusjutuissa, tältä näyttää laukkujen sisällöt kun käytössä on iso laukku vs. pieni laukku.

Ison laukun sisältö

Suurta laukkua raahaan monina arkipäivinä mukanani, yleensä aina kun edessä on työjuttuja. Isoin syy tähän on läppäri, se kun on työjutuissa lähes aina mukanani ja vaatii tilaa. Tosin joskus kun olen menossa ihan vain kahvilaan tekemään töitä, heitän läppärin kangaskassiin ja pienen laukun sisältöineen olalle.

Yritän kasata työpäiville enemmän juttuja, jotta vastaavasti voin pitää toisia päiviä huomattavasti rennompina. Mukana kulkevissa tavaroissa se tarkoittaa sitä, että aika usein mukana on myös esimerkiksi kamera ja joskus jopa pari puhelinta latureineen. Tai sitten power bank.

Aina mukanani ovat:

  • Lompakko (olen jämähtänyt pieneen lompakkoon, joka sujahtaa helposti vaikka ihan vain taskuun)
  • Avaimet
  • Matkakortti
  • Kuulokkeet (siirryin vastikään iphoneen ja samalla ekaa kertaa ikinä langattomiin kuulokkeisiin, nämä ovat Sonyn vedenkestävät kuulokkeet*)
  • Kännykkä (tai joskus kaksi)
  • Huulipuna (tai joskus useampi, niitä vain tapaa unohtua laukun pohjille ja taskuihin)
  • Läppäri (plus laturi)
  • Pieni meikkipussukka, jossa muutama oleellinen tuote meikin paikkailuun (tämä nykyiseni vetelee ihan viimeisiä, ja vetoketjukin on jo hajonnut, joten pitää pitää kiinni hiuslenksulla, mutta jotenkin vain en ole saanut aikaan hankkia uutta vaikka se on muistaakseni ollut rikki koko tämän vuoden.)

Yleensä mukana kulkee myös:

  • Kangaskassi (mahdollisia kaupassa/postissa poikkeamisia varten)
  • Power bank (tai laturi)
  • Vesipullo
  • Aurinkolasit (tai muu sään mukainen varuste, kuten vaikka sateenvarjo)

Näiden lisäksi mukana saattaa olla vaatetusta, kuten huivi, neuletakki tai joskus jopa vaihtokengät. Mutta tyypillisemmin pärjään ilman, etenkin näin kesäkautena.

Pienen laukun sisältö

Pienessä laukussa koko määrittää paljon mukana kuljetettavaa. Tämä ehkä eniten käyttämäni Coccinellen pikkulaukku on varsinainen tilaihme pieneksi laukuksi. Osin ehkä vaikuttaa, että nahka on pehmeää ja mukautuu erikokoiseen sisältöön. Onpa siellä joskus jopa kamerakin kulkenut mukana! En tyypillisesti pidä niin pienistä laukuista, että mukaan mahtuu tyyliin vain kännykkä, avaimet ja maksukortti, se tuntuu vähän turhan hankalalta.

Pienessä laukussa mukanani kulkee:

  • Kännykkä
  • Matkakortti
  • Avaimet
  • Lompakko
  • Kuulokkeet
  • Pieni meikkipussukka
  • Huulipuna (tai kaksi)
  • Hiusharja
  • Kangaskassi

Esimerkiksi tähän Coccinelleen mahtuu näiden lisäksi hieman muutakin, eli joskus mukana on myös käynnykän laturi tai power bank tai esimerkiksi aurinkolasit.

Kuvissa näkyvä Woufin  läppäritasku on muuten ihan vähän aikaa sitten hankkimani (tai oikeasti sain sen mamalta lahjaksi yrittäjyyden alun kunniaksi), ja rrrrrakastan sitä. Tein edellisen läppärisuojan kohdalla sen virheen, että ostin nätin, mutta karhean kangaspintaisen, mikä tarkoitti sitä, että se alkoi rispaantua todella nopeasti. Nyt siis halusin ehdottomasi sileän ja napakan kangaspinnan, jotta se kestää jatkuvaa sullomista laukkuun. Chilly’sin kestopullo* on ihan kevyt sekä just sopivan kapea työnnettäväksi laukun reunaan.

*Saatu blogin kautta.

Elämme taas kautta, jolloin vaatekerrosten tarvetta on vaikea arvioida ja osa on päätynyt jo siirtymään edessä häämöttävään kauteen kun taas toiset (eli minä) pitävät vielä kiinni menneestä. Niinpä reissuunkin lähtiessä kipuilin vaatevalintojen kanssa ja noh, osin metsään meni. Tallinnaan olin osannut pakata juuri oikein. Sää oli lempeä ja leuto, mutta Saaremaa, toisin kuin kuvittelin (logiikallani etelämmässä sijaitseva kohde on myös lämpimämpi), sää olikin harppauksen enemmän syksyssä. Auringossa oli lämmin, mutta harmaana hetkenä hyytävän kylmä. Niinpä housut, huivi tai edes sukat, olisi ollut ihan järkevä valinta.

Onneksi oli sentään maksimekko, johon yhdistämällä neuleen ja takin pärjäsi ihan kivasti. Paitsi tuulessa. Tai sateessa. Mutta noin niin kuin muuten, ainakin hetkittäin. Jalkinevalinnoissa taas kerrankin meni nappiin, Tallinnassa sandaalit ja Saaremaalla luottotennarini Supergat.

Korvikset ovat löytö Tallinnasta. Telliskivestä on ihania putiikkeja, ja olisi tehnyt mieli ostaa kotiinkin kaikkea, mutta kun tiesin matkan jatkuvan, pitäydyin pienissä asioissa. Paikallisen Zinc Jewelryn korvakorut olivat juuri sopiva muisto itselle, lisäksi heti käyttöön pääsevät. Olen kaipaillut täydennystä arkikoruihin, ja näissä ihastuin klassiseen muotoon ja kivaan kokoon. Korvikset laskeutuvat kauniisti ja näkyvät, mutta eivät ole liian painavat päivittäiseen käyttöön.

Maksimekko: & Other Stories / Neule: H&M / Tennari: Superga / Korvakorut: Zinc Jewelry
Kuvat: Noora Näppilä