Asusteet, Työ

Mitä löytyy laukusta?

Sain vähän aikaa sitten kysymyksen siitä, mitä laukustani löytyy. Tai oikeastaan, mitkä ovat ne välttämättömimmät jutut, mitä oikeastaan aina on mukana. Siitä inspiroiduin tähän postaukseen, eli purkamaan laukkuni lattialle.

Pääsääntöisesti viikossani on kaksi erilaista päivää. Tai tavallaan kolme. Ne selkeimmät kategoriat ovat joko työ ja vapaa, mikä toki määrittää mukana kuljetettavien tavaroiden määrää. Muita vaikuttavia tekijöitä on esimerkiksi vuodenaika ja sää, aurinkolaseja tuskin kulkee tammikuun pakkasissa mukana (vaikka toisinaan silloin niillekin olisi tarvetta). Liikkuva palanen on myös se, satunko olemaan menossa miehen luokse, jolloin mukaan tulee pakattua yötä vasten ja seuraavaan päivään tarvittavaa. Mutta jos unohdetaan ne, ja pitäydytään ihan perusjutuissa, tältä näyttää laukkujen sisällöt kun käytössä on iso laukku vs. pieni laukku.

Ison laukun sisältö

Suurta laukkua raahaan monina arkipäivinä mukanani, yleensä aina kun edessä on työjuttuja. Isoin syy tähän on läppäri, se kun on työjutuissa lähes aina mukanani ja vaatii tilaa. Tosin joskus kun olen menossa ihan vain kahvilaan tekemään töitä, heitän läppärin kangaskassiin ja pienen laukun sisältöineen olalle.

Yritän kasata työpäiville enemmän juttuja, jotta vastaavasti voin pitää toisia päiviä huomattavasti rennompina. Mukana kulkevissa tavaroissa se tarkoittaa sitä, että aika usein mukana on myös esimerkiksi kamera ja joskus jopa pari puhelinta latureineen. Tai sitten power bank.

Aina mukanani ovat:

  • Lompakko (olen jämähtänyt pieneen lompakkoon, joka sujahtaa helposti vaikka ihan vain taskuun)
  • Avaimet
  • Matkakortti
  • Kuulokkeet (siirryin vastikään iphoneen ja samalla ekaa kertaa ikinä langattomiin kuulokkeisiin, nämä ovat Sonyn vedenkestävät kuulokkeet*)
  • Kännykkä (tai joskus kaksi)
  • Huulipuna (tai joskus useampi, niitä vain tapaa unohtua laukun pohjille ja taskuihin)
  • Läppäri (plus laturi)
  • Pieni meikkipussukka, jossa muutama oleellinen tuote meikin paikkailuun (tämä nykyiseni vetelee ihan viimeisiä, ja vetoketjukin on jo hajonnut, joten pitää pitää kiinni hiuslenksulla, mutta jotenkin vain en ole saanut aikaan hankkia uutta vaikka se on muistaakseni ollut rikki koko tämän vuoden.)

Yleensä mukana kulkee myös:

  • Kangaskassi (mahdollisia kaupassa/postissa poikkeamisia varten)
  • Power bank (tai laturi)
  • Vesipullo
  • Aurinkolasit (tai muu sään mukainen varuste, kuten vaikka sateenvarjo)

Näiden lisäksi mukana saattaa olla vaatetusta, kuten huivi, neuletakki tai joskus jopa vaihtokengät. Mutta tyypillisemmin pärjään ilman, etenkin näin kesäkautena.

Pienen laukun sisältö

Pienessä laukussa koko määrittää paljon mukana kuljetettavaa. Tämä ehkä eniten käyttämäni Coccinellen pikkulaukku on varsinainen tilaihme pieneksi laukuksi. Osin ehkä vaikuttaa, että nahka on pehmeää ja mukautuu erikokoiseen sisältöön. Onpa siellä joskus jopa kamerakin kulkenut mukana! En tyypillisesti pidä niin pienistä laukuista, että mukaan mahtuu tyyliin vain kännykkä, avaimet ja maksukortti, se tuntuu vähän turhan hankalalta.

Pienessä laukussa mukanani kulkee:

  • Kännykkä
  • Matkakortti
  • Avaimet
  • Lompakko
  • Kuulokkeet
  • Pieni meikkipussukka
  • Huulipuna (tai kaksi)
  • Hiusharja
  • Kangaskassi

Esimerkiksi tähän Coccinelleen mahtuu näiden lisäksi hieman muutakin, eli joskus mukana on myös käynnykän laturi tai power bank tai esimerkiksi aurinkolasit.

Kuvissa näkyvä Woufin  läppäritasku on muuten ihan vähän aikaa sitten hankkimani (tai oikeasti sain sen mamalta lahjaksi yrittäjyyden alun kunniaksi), ja rrrrrakastan sitä. Tein edellisen läppärisuojan kohdalla sen virheen, että ostin nätin, mutta karhean kangaspintaisen, mikä tarkoitti sitä, että se alkoi rispaantua todella nopeasti. Nyt siis halusin ehdottomasi sileän ja napakan kangaspinnan, jotta se kestää jatkuvaa sullomista laukkuun. Chilly’sin kestopullo* on ihan kevyt sekä just sopivan kapea työnnettäväksi laukun reunaan.

*Saatu blogin kautta.

  • Jaa
Arkiasut, Kesäasut, Matka-asut

Asu Kuressaaren rannassa

Elämme taas kautta, jolloin vaatekerrosten tarvetta on vaikea arvioida ja osa on päätynyt jo siirtymään edessä häämöttävään kauteen kun taas toiset (eli minä) pitävät vielä kiinni menneestä. Niinpä reissuunkin lähtiessä kipuilin vaatevalintojen kanssa ja noh, osin metsään meni. Tallinnaan olin osannut pakata juuri oikein. Sää oli lempeä ja leuto, mutta Saaremaa, toisin kuin kuvittelin (logiikallani etelämmässä sijaitseva kohde on myös lämpimämpi), sää olikin harppauksen enemmän syksyssä. Auringossa oli lämmin, mutta harmaana hetkenä hyytävän kylmä. Niinpä housut, huivi tai edes sukat, olisi ollut ihan järkevä valinta.

Onneksi oli sentään maksimekko, johon yhdistämällä neuleen ja takin pärjäsi ihan kivasti. Paitsi tuulessa. Tai sateessa. Mutta noin niin kuin muuten, ainakin hetkittäin. Jalkinevalinnoissa taas kerrankin meni nappiin, Tallinnassa sandaalit ja Saaremaalla luottotennarini Supergat.

Korvikset ovat löytö Tallinnasta. Telliskivestä on ihania putiikkeja, ja olisi tehnyt mieli ostaa kotiinkin kaikkea, mutta kun tiesin matkan jatkuvan, pitäydyin pienissä asioissa. Paikallisen Zinc Jewelryn korvakorut olivat juuri sopiva muisto itselle, lisäksi heti käyttöön pääsevät. Olen kaipaillut täydennystä arkikoruihin, ja näissä ihastuin klassiseen muotoon ja kivaan kokoon. Korvikset laskeutuvat kauniisti ja näkyvät, mutta eivät ole liian painavat päivittäiseen käyttöön.

Maksimekko: & Other Stories / Neule: H&M / Tennari: Superga / Korvakorut: Zinc Jewelry
Kuvat: Noora Näppilä

  • Jaa
Viro

Tänavapiknik, syyskuinen piknik Saaremaalla

PR-matka: Tallink, Visit Estonia & Visit Saaremaa

Viime päivät ovat olleet niin kokemusrikkaita, että eilen illalla veto oli aivan poissa ja tänään maanantaina nukuin juuri niin pitkään kuin nukuttaa. Eli pitkään. Mitä luksusta, että viikko käynnistyy kunnolla vasta huomenna.

Mutta olipa unohtumaton matka Viroon. Ensin aina yhtä ihana Tallinna ja sitten valloittava Saaremaa. Mutta helpompi aloittaa käänteisessä järjestyksessä, vielä tuoreessa muistissa olevasta loppuhuipentumasta, Tänavapikinikistä.

Lauantaille säätiedotteet lupailivat läpi viikon pelkkää sadetta. Vielä perjantai-iltana sääennuste oli armoton. Mutta yön aikana tapahtui ihmeitä, sääennuste oli kirjoitettu aamuun mennessä uudelleen näyttäen toteen sen, että Saaremaalla on tilastollisesti eniten aurinkoisia päiviä vuodessa koko Viron alueella.

Lauantaipäivä alkoi harmaata värimaailmaa hapuillen, mutta aamun ensimmäisinä tunteina pilvet käänsivät kurssia ja iltapäivään mennessä koko Saaremaa kylpi taas auringossa. Hyvä niin, ei vain meidän matkalaisten kannalta, vaan koko saaren asukkaita ajatellen. Illalla nimittäin vietettiin joka syyskuista kaupunkipiknikiä, Tänavapiknikia. Siinä Kuressaaren keskustan läpi kulkevan pitkän kadun täyttävät valkoisilla liinoilla päällystetyt pitkä pöydät, joihin alueen asukkaat kokoontuvat piknikille illan saapuessa.

Kahdeksan hengen pöytäkokonaisuuksia on satoja, mutta ne kaikki kulkevat kahtena pitkänä yhtenäisenä rinnakkaisena vanana keskellä katua. Pöytäpaikat ovat maksuttomia, mutta varattava etukäteen. Varaus aukeaa noin kuukautta ennen ja paikat varataan hetkessä loppuun. Jos siis mielii omaa pöytää, kannattaa olla nopea tai seurata peruutuspaikkoja. Kun pöytä on varattuna, ei muuta kuin piknik-kori täyteen ja herkuttelemaan läheisten kanssa.

Tänä vuonna samalla vietettiin myös remontoidun keskusaukion avajaisia, joten ilta alkoi nauhan leikkauksella. Sininen nauha mutkitteli pöytärivien välissä ja merkkihenkilöiden sijaan sen leikkaisivat h-hetkellä katki osallistujat. Ja niin ilta alkoi, jatkuen aina puoleen yöhön kaupungin järjestämän ohjelman saattelemana.

Koko perheen piknik

Imin itseeni tunnelmaa. Talojen lomasta siivilöityvä valo toi kirpeään alkusyksyn päivään ihanan lämmön. Kuulemma piknik järjestetään sateellakin, on niin käynytkin, mutta paikalliset kokoontuvat silti sinnikkäästi sadeviittoineen ja -suojineen. Nyt niitä ei onneksi tarvittu.

Pöydät oli kattanut kukin tavallaan. Toiset olivat tuoneet koristeelliset posliiniastiat, kyntteliköt ja kukat. Toiset olivat liikkeellä perinteisemmällä piknik-kattauksella. Kuitenkin yleisenä suosituksena käyttää mahdollisimman vähän kertakäyttöastioita.

Piknik muistutti etäisesti meidän vappua, erottuen kuitenkin muutamilla seikoilla. Ensinnäkin pöydät koostuivat selvästi monen ikäpolven edustajista. Eli Tänavapiknik oli selvästi koko perheen tapahtuma, vaikka juhla ajoittuikin iltaan ja viini sekä hyvä ruoka olikin seuran ohella pääosassa. Illassa vallitsi hyvä henki, ei örvellystä tai meteliä, vai naurua ja puheensorinaa. Lisäksi en voinut olla kiinnittämättä huomiota roskattomuuteen. Vaikka pöydät olivat kukkuroillaan herkkuja, kaduille ei jätetty pullon pulloa tai tipautettu laiskana roskia jonkun muun siivottavaksi. En viihdy Helsingissä vappuna, mutta Saaremaan piknikillä viihdyin. Olisin mieluusti viipynyt loppuun asti ja nähnyt pimeän tultua osallistujalta toiselle kulkevan tähtisädevanan (joka vuosi piknikillä tapaa olla yllätysohjelmaa), mutta väsymys painoi ja kävelin auringon laskiessa linnapuiston kautta takaisin hotelliin.

Tapahtuma on kiehtovan visuaalinen. Kuressaaren keskustan kuvaukselliset talot luovat piknikille jo erityisen esteettiset puitteet, mutta myös kauniisti katetut pöydät ihastuttavat. Lisäksi Saaremaalla on tyypillistä käyttää perinneasuja, jopa nuorten keskuudessa, joten oli kiehtovaa bongailla eri alueen värejä ja kuoseja väkijoukosta.

Tänavapiknik on joka vuosi suosittu ja aina kaikille halukkaille ei riitä paikkoja, vaikka niitä viime hetkellä vielä yritetäänkin järjestää. Pöytiä kadun mitalla on satoja, ja varattuja paikkoja tänä vuonna oli noin 4500. Eli pöytävanat todella jatkuvat kortteli korttelin perään ja tapahtuma on kokemisen arvoinen.

Jos siis suuntaat syyskuun alussa Saaremaalle, kannattaa ehdottomasti ajoittaa reissu piknikin aikaan, ja ehkäpä jopa varata oma pöytä ja liittyä kaupunkijuhlaan mukaan!

Kuvat minusta: Noora Näppilä. Pressiatkan tarjosivat Tallink, Visit Estonia & Visit Saaremaa.

  • Jaa
Uudemmat postaukset
Aiemmat postaukset