Secret Wardrobe – Sivu 94

PR-matka: Tallink, Visit Estonia & Visit Saaremaa

248 lukee valkoisella maalilla jalkojen juuressa. Se on portaiden määrä, joka kulkee kohoavana siksakina Sõrven niemenkärjessä Saarenmaalla sijaitsevan majakan sisällä. Niin monta nousevaa askelmaa on otettava päästäkseen huipulla, ympäri majakan tornin kulkevalle tasanteelle.

Askelmat tuntuvat tukevilta, mutta vältän kurkottelemasta katsetta kaiteen yli alas. Muistan kuulleeni, että korkeanpaikan kammoa voisi ehkäistä pitämällä katseen horisontissa. Oikeastaan en edes ole niin kovin korkeanpaikankammoinen, mutta huterat rakennelmat ja matalat kaiteet saavat ikävän viiltävän tunteen aikaan vatsanpohjassa. Nyt onneksi siitä ei tarvitse huolehtia. Rautainen portaikko seisoo tukevana ja vaikka ylätasanteelle päästessä tuuli tempoo voimalla hiuksia ja vaatteita joka suuntaan, on tasanne ylös asti vahvasti suojattu. Silti en halua reunalla seistessä kuljettaa katsetta jalankärkiä kohti, keskityn mieluummin ihailemaan horisonttia.

Tässä on ultima thule, maailman ääri, ainakin jos saarenmaalaisia kansankertomuksia on uskominen. Huipulta melkein näkee Latviaan, mutta ennen kaikkea sieltä voi ihailla niemen kärkeä, joka kiemurtelee suippona aavaa horisonttia kohti. Ei ihme, että paikka on kirvoittanut tarinoita aikoja sitten.

Kun kierros kierrokselta etenen yhä ylemmäs ja näen pilkahduksia maisemasta majakan ikkunoista huomaan, kuinka se elää. Maa alla kutistuu ja värit alkavat herätä eloon. Koko aamun matalalla roikkuneet pilvet ja tihkusateen sumentama maisema alkaa rakoilla, ja aurinko luo varovaisia säteitä alas. Valo saa kuivuneen heinän hekumaan keltaista ja syksyn alla taipuvan vihreän imemään itseensä vielä hetkeksi menneen kauden voimaa.

Ylhäällä merituuli painautuu sisään avoimesta ovesta ja pistelee ihoa. Ensin näkyy vain vaalea taivas, sitten meri ja lopulta rantaviiva, edustalla lipuvat veneet ja puolikkaan kierroksen taittamalla pienoismalleja muistuttavat rakennukset alhaalla.

Olen aina pitänyt majakoista. Taisin vielä päälle parikymppisenä sanoa, että haluaisin asua sellaisessa. Nykyään ajatus tuntuu melko kaukaiselle, ehkä siksi, että olen löytänyt paikkani muualta. Enää en tarvitse sitä yksinäistä pistettä erillään muusta maailmasta. Mutta voisin kyllä viettää sellaisessa jonkin aikaa ja mieluusti yöpyisinkin majakassa, olen niitäkin vaihtoehtoja silloin tällöin katsonut. Lisäksi romantikko sisälläni haluaisi kokea syysmyrskyn majakasta käsin, kun aallot lyövät ylös rantakallioita tai vastaavasti uneliaan kesäpäivän hiljaisessa majakassa. Jälkimmäinen lienee helpommin toteutettavissa, yleisölle avoimet majakat Sõrven majakan tavoin tapaavat olla avoinna vain kesäkautena.

Meri on elementtini ja majakoiden estetiikassa sekä symboliikassa on paljon kiehtovaa. Lisäksi pidän ajatuksesta, että näkee kauas. En voisi ajatella itseäni metsän ympäröiväksi, suljettuun paikkaan, vaan haluan tilaa ympärilleni. Tunnen oloni turvalliseksi kun näen pitkälle, ja matkustaessa mielelläni etsin paikkoja, joista voi nähdä paljon kerralla. Siksi nytkin päättäväisenä kapuan ylös, haluan nähdä niin pitkälle kuin silmä kantaa.

Sõrven majakka

Pitkälle Sõrven majakasta näkeekin. Sen huippu ylettää merenpinnasta 53 metrin korkeuteen, ja tekee siitä Itämeren korkeimman majakan. Ensin edessä avautuu hiekkainen kärki, toisessa suunnassa metsäinen Saarenmaa ja sieltä täältä horisontissa nouseva tuuliturbiini, joita voi muutenkin saarella liikkuessaan nähdä. Nyt likelle on laskeutunut joutsenparvi, tai ehkä pikemminkin lukuisia joutsenparvia, jotka valkoisina pisteinä keinuvat kevyessä aallokossa.

Näkötasanteen lattiaan on maalattu suunnat. Rostock 750 kilometriä. Tukholma 280. Latvia 30.

Ensimmäinen merkkituli alueelle tuotiin jo 1600-luvulla. Puurakenteinen majakka nousi nykyiselle paikalleen reilut 100 vuotta myöhemmin, mutta on sittemmin korvattu vakaalla betonirakenteisella versiolla. Majakan vieressä on museo, josta löytyy esimerkiksi huoneenkokoinen pienoismittakaava alueen majakoista. Ehdottomasti vierailun arvoinen kohde Saarenmaalle matkatessa!

Kuva minusta: Noora Näppilä. Vierailu majakassa oli osa pressimatkaa, jonka tarjosivat Tallink, Visit Estonia & Visit Saaremaa.

Ruoka ja Herkut

Reseptivinkki viikonloppuun

syyskuu 27, 2019

Ihanaa, viikonloppu! Vaikka näin yrittäjänä ei viikonlopulla olekaan ihan samanlaista merkitystä kuin aiemmin, sillä tänäkin viikonloppuna aion kyllä tehdä töitä (toivottavasti tosin vain lauantaina). Suurin ero arkeen tulee siitä, että lähiympäristö rauhoittuu eikä oikeastaan yhteydenottoja töiden puitteissa tipahtele viikonloppuna. Siltä osin jo viikonloppu tuntuu vähän erilaiselta.

Viikonloppu näkyy itsellä myös ruokailuissa. Arkena olen laiska ruoanlaittaja. Haluan syödä helposti ja nopeasti. Niinpä aika monena päivänä perinteisten aterioiden sijaan syön lähinnä vain runsaasti välipaloja ja ylipäätään kompakteja kerta-annoksia. Niihin lukeutuu mm. hedelmiä ja vihanneksia, puuroja, nopeita salaatteja ja ennen kaikkea smoothieita, jotka pakkaan täyteen mahdollisimman ravinteikkaaksi ja ruokaisaksi komboksi.

Viikonloppuisin sen sijaan on kiva laittaa ruokaa, ja erityisesti se on kiva tehdä yhdessä. Kiireettömästi ja lasillinen viiniä ohessa.

Mozzarellaspagetti ja kurpitsarisotto

Töiden kautta tutustuin jo jonkin aikaa sitten pariin Food Market Herkun reseptiin, joita maistelin reseptien annoskuvia studiolla otettaessa. Ihastuin kahteen reseptiin heti, enkä malttanut odottaa, että saan yksityiskohtaiset ohjeet käsiini. Mietin tosin, että niinköhän itse onnistun puoliksikaan yhtä hyvin kuin ammattilainen, mutta kivaa näissä resepteissä taitaa olla se, että puoliksikin on jo ihan tosi hyvä!

Pari viikkoa sitten kokattiin viikonloppuna Food Market Herkun reseptillä keltaista mozzarellaspagettia (tosin ilman sardellia), mikä on tosi helppo ja hyvä resepti. Ainakin Herkun valikoimasta löytyy Coppolan keltaisia säilyketomaatteja, jotka tuovat kivaa vaihtelua perinteisille punaisille tomaattikastikkeille.

Viime viikonloppuna taas tehtiin Herkun kurpitsa-gorgonzolarisottoa, joka on ihan järjettömän hyvää! Teimme koko neljän hengen annoksen, ja siitä jäi mukavan kokoiset annokset seuraavallekin päivälle. Koen risoton melko vaativaksi tehdä ja nytkin ruoanlaitto vaati vähän tavallista suurpiirteisyyttäni enemmän tarkkuutta, mutta vaikka ehtikin olla hieman yliaikaa ja siten koostumus pienesti kärsi, oli maku todella hyvä.

Jos siis on vielä viikonloppuruoat mietinnässä, lämmin suosituksen näille!

Mukavaa viikonloppua kaikille!

Kaupunkiasut, Kesäasut

Vaaleanpunainen asu

syyskuu 25, 2019

Oho, en tiedä mitä temppuja WordPress tänään teki kanssani (tai oikeasti syy tuskin on blogialustassa vaan ihan vain omassa multitaskaamisessa ja tai jossain muussa inhimillisessä epähuomiossa), mutta tämä postaus näytti menneen julki ihan vaillinaisena. Tai siis ilman tekstiä. Hups.

No uusi yritys. Hyvä, että sentään tämän vuorokauden puolella huomasin, ettei jäänyt raakile vaikka kuinka pitkäksi aikaa tänne pyörimään. Toisaalta tämä ehkä kuvastaa mennyttä päivää. Olen perehtynyt uuteen työkuvioon, sopinut pari (tai noh, oikeasti neljä!) työkeikkaa, kirjoittanut nettisivusisältöä, käynyt urheilemassa ja nukahtanut hetkeksi kahdeksan aikaan illalla. Eli ei ihmekään, jos siinä vahingossa on eksynyt julkaisemaan yhden postauksen, joka ei ollut vielä valmis päivänvaloon.

Tämä asu on lämpimiltä päiviltä, kuten paljaista sääristä ja sandaaleista huomaa. Oikeastaan tämä asua oli sellainen, joka keräsi varsin somaa palautetta. Pysähdyin Hakaniemessä sivuun kirjoittamaan viestiä ja sivusilmällä kiinnitin huomiota pariin ihan lähellä seisoskelevaan alle kymmenen vuotiaaseen tyttöön, ehkä kahdeksan tai yhdeksän ikäiseen, mutten asiaa sen enempää ajatellut. Kun nostin katseeni puhelimesta, huomasin kuinka kaksi silmäparia katseli vieressä. Kun katseemme kohtasivat, toinen tyttö hihkaisi innostuneen, kuinka ihana asuni onkaan. Selvästi kokovaaleanpunaisella vetää pisteet kotiin! Sävymaailma tosin ei ole enää ihan helpoin syyssateissa ja harmaudessa, mutta kesäiholla just hyvä.