Syysasut

Syksynkeltainen neule

Kello lähentelee iltayhdeksää ja tulin juuri kotiin. Eilistä jouluteemaa läheltä liipaten, ensimmäisiä asioita mitä tein, oli jäätelöpurkin jämien kaivaminen pakastimesta ja sujahtaminen peiton alle oman läppärin äärelle. Mutta ei minkä tahansa jäätelön, vaan Kolmen Kaverin kausimaun, piparkakkujäätelön. Sain näitä pari viikkoa sitten testiin muutaman purkin ja koukutuin nopeasti, nyt lusikka kaapii viimeisen purkin viimeisiä rippeitä.

Totesin aiemmin työkaverille, että en tiedä mitä teen kun ne loppuvat. Viisas vastaus oli, että noh, ostat lisää. Sinällään erittäin loogista, mutta samalla vähän epätodennäköistä. Vaikka tämä on tosi hyvää, olen varsin huono ostamaan jäätelöä kotiin. Tai ehkä ostaisin useammin jos omat lähikaupat tarjoilisivat enemmän vaihtoehtoja, mutta ne ovat niin pieniä, että omat suosikit eivät yleensä löydy valikoimasta. Eikä jäätelöä tule varta vasten lähdettyä hakemaan kauempaa julkisilla tai kävellen, kesäisiä heti nautittavia puikkoja ja tuutteja lukuun ottamatta. Niinpä toivon, että tämän kanssa olisi poikkeus, sillä vaikka joulujutuista olen hetkeksi saanut tarpeekseni, tästä en. Lisäksi pidän koleiden syysiltojen herkkuhetkestä, piparkakkujäätelöä ja vihreää teetä. Nyt on enää vain teetä. Ja juuri nyt vielä vähän työjuttuja täyttä maanantaita ennakoidakseni.

Sain vähän vahingossa viikonloppuvapaata kun unohdin viikonlopun aikana muokattaviksi tarkoitetut kuvat kotiin, enkä siis saanut niitä käsiteltyä ja jalostettua somesisällöiksi. Se tarkoittaa enemmän työtä huomenna (ja vähän vielä tänään), mutta toisaalta, oli aika arvokasta, että sai viettää tänä viikonloppuna niin paljon aikaa muiden asioiden äärellä, sekä nukuttua hyvin ja pitkästi.

Tämä asu on viikon puolivälistä. Murretut värit kuuluvat syksyyn ja kuvien neule tuntuu hehkuvan samaa sävyä kuin niin moni lähialueen vaahtera. Lisäksi on pehmoinen ja lämmin!

Hame: Oasis Ditsy Midi* / Neule: Oasis Okra Raakel* / Nilkkurit: Tamaris / Takki: Mango / Huivi: Nly
*saatu blogin kautta
Kuvat: Saara

  • Jaa
Ravintolat & kahvilat

Vuoden ensimmäinen joululounas

PR-tilaisuus: Original Sokos Hotel Presidentti ja Original Sokos Hotel Vaakuna / Ravintola Loiste

Olen nähnyt joulupukin. Saanut, paketoinut ja avannut joululahjoja. Syönyt vihreitä kuulia (myös niitä Fazerin uusia vihreäkuulakonvehteja). Haukannut piparkakkutaloa ja syönyt perinteisiä pipareita. Niin, ja käynyt joululounaalla.

Tänä vuonna siis joulu todella on saapunut itselle varhain. Kiitos töiden ja blogikuvioiden. Vaikka joulu näkyy monelle (onneksi) vasta marraskuun puolella, omissa työkuvioissa se on ollut sisältösuunnittelupöydällä ja kuvausstudioilla jo jonkin aikaa. Lisäksi joulu on saapunut pressitilaisuuksiin ja ensimmäisen joululounaani nautin Sokos Hotelli Vaakunan yläkerrassa sijaitsevassa Ravintola Loisteessa viikko sitten. Ennen kuin ilmoittauduin mukaan kyselin varovaisesti, onkohan joululistalla mitään kasvissyöjälle. Olen tottunut siihen, että joululounaat ovat kinkkua, kalaa ja kaikkea sellaista, mikä ei vain omaan makuun ja ruokavalioon istuin. Kun kuulin, että saatavilla on jopa vegaaninen menu, ilahduin ja liityin mukaan joululounaalle!

Vegaaninen jouluateria

Loiste ansaitsee muutenkin kehut vegaaniruokavalion huomioimisesta, esimerkiksi vakkarimenulta löytyy erinomainen vegaaninen vaihtoehto. Ja sitten vielä tämä joulun ajan erikoisruokavalioiden huomioiminen. Kokonaisuuden parhaat palat olivat ehdottomasti alkupala sekä jälkiruoka, joka koostui muutamasta pienestä annoksesta maistelumenuhenkeen. Piparia, juustoa, pannacottaa – kivasti jouluista vivahdetta ja kauniisti aseteltua. Pääruokana punajuurikikhernepihviä lisukkeilla, hyvää, mutta itselle turhan kookas annos ja ehkei niin joulun tuntua – paitsi väreissä.

Olen ollut ennenkin Loisteessa joululounaalla työn puolesta, tosin vuosia sitten. Pidän Loisteen funkkishengestä ja tietystä eleganssista. Se sopii täydellisesti sellaiseen klassiseen juhlaan kuin joulu. Lisäksi sijainti on erinomainen, joten en yhtään ihmettele, että monet valitsevat juuri Loisteen pikkujoulujen ruokailuun ja jatkavat yhdessäoloa lähialueiden yökerhoihin tai kulttuuriaktiviteetteihin.

Joululahjat kangaskääreisiin

Tässä tilaisuudessa muutenkin oli todella joulun henkeä. Vaakunan suuren kuusen alle kootut lahjat ja vierailevana tähtenä joulupukki. Kivoin ylläri kuitenkin taisi olla IvanaHelsingin työpaja, jossa paketoitiin jämäkangaspaloihin IvanaHelsingin tuotteita.

Valitsin pikkujoulukauteen sopivan laukun, johon oli painettu romanialaisten rescuekoirien kuvia. Ylipäätään pidän siitä, että paketoidessa huomioidaan ekologisuus. Oikeastaan meillä on kotona jo vuosia tehty niin kotona. Äiti tapaa kääräistä lahjat sanomalehtiin tai uusiokäytössä oleviin pussukoihin. Kankaiden kanssa ei tarvitse käyttää teippiä, pelkkä nauhalla kietominen riittää ja molemmat voi käyttää uudelleen myöhemmin. Toki ymmärrän, että lapset saattavat kaivata jouluna värikkäitä ja kimaltelevia paketointeja, mutta aikuisille lahjoja antaessa tuntuu tylsältä pakata johonkin muoviseen ja kertakäyttöiseen.

Vaikka nyt on ollut paljon joulua, yritän ottaa teemaan nyt vähän etäisyyttä siinä määrin mitä pystyy, ja innostua sitten uudelleen joulukuun alussa joulutoreista ja -valoista.

  • Jaa
Kotimainen muoti, Päällysvaatteet, Syysasut, Talviset asut

Pörröinen keinoturkistakki

Tunnustus. En ole vieläkään saanut kaivettua esiin varastoon pakattuja välikauden vaatteita ja asusteita, talvijutuista puhumattakaan. Olen siis niiden varassa, jotka sattumalta ovat jääneet roikkumaan kesäksi eteiseen tai tullut hankittua vasta tätä kautta vasten. Vähän tyhmää, mutta kertoo ehkä tämänhetkisestä kotiajastani. Tai siis olemattomasta sellaisesta.

Olen ollut liikkeellä ja sitten viipynyt poikaystävän luona, oikeastaan edes muista, milloin olemme olleet luonani. Se on toki yhteistä päätöstä, joka usein on pohjannut ihan käytännön syihin, mutta viime viikonloppuna huomasin purskahtavani puolittaiseen itkuun turhautumisesta. Koko ajan on pakkaamassa tavaroita, tai unohtanut jotain jonnekin, liikkeessä ja kalenteria tuijottamassa ja koti on vain paikka, jossa on käynyt kääntymässä. Ja se on kamalassa kunnossa. Pinot kasaantuvat kun ehtii vain pakata ja purkaa. Ja huomaan kaipaavani kotia ja omia tavaroita. Sellaista omassa kodissa vietettyä aikaa, jossa ei tarvitse suorittaa tai tehdä mitään.

Reissulla, tai reissun jälkeen, on pakko pysähtyä miettimään oppeja syyskaudelta ja pohtimaan, miten jaksottaa myös työtä siitä eteenpäin. Täytyy hyväksyä, että alku on opettelua, niin yritystoiminnan, markkinoiden kuin oman itsenkin – ja ylipätään ajan hallinnassa, mihin menee aikaa ja millainen toiminta on suhteessa aikaan kannattavaa. Vaikka on hoppua, täytyy olla kiitollinen, että ylipäätään on tällainen työtilanne. Sitä paitsi, ihan joka työkuvion olen itse sopinut, mikä tekee jo lähtöasetelmasta ihan erilaisen kuin koskaan palkkatöissä.

Tänään muuten sovin uudesta koulutuksesta ja vaikka takaraivoon pulpahti kysymys, millä ajalla, mutta työnsin sen syrjään, palautin ryhdin (henkisen ja fyysisen) ja mietin, miten hieno tilaisuus se on. Mikään tässä kaikessa ei ole itsestään selvää, joten vaikka kiukuttelenkin kiireestä, pohjimmiltani olen todella tyytyväinen sekä valintoihini että työmahdollisuuksiin. On vain opittava organisoimaan paremmin.

Livuin väärille urille, oikeasti piti kirjoittaa tästä takista. Kuka huomaa, että on itselle varsin epätyypillinen? En muista koskaan omistaneeni keinoturkis-, teddy- tai muita pörrötakkeja. Ne ovat tuntuneet jotenkin liiallisilta tyylillisesti ja monesti muodollisesti valtaville. Ylipäätään ei omille. Tänä syksynä kuitenkin tapahtui jotain. Ensin ostin yhden pörrötakin 2nd handina ja sitten törmäsin tähän KappAhlin takkiin kun olin showroomilla vaatteita tutkailemassa (tämä siis saatu blogin kautta). Ensin pysähdyin siihen, mutta jatkoin rekin selaamista, sitten palasin takaisin, päätin kokeilla ja peiliin katsoessa ajattelin, että malli on riittävän yksinkertainen. Jos jollekin pörröiselle päällysvaatteelle antaa mahdollisuuden, niin miksikäs ei juuri tälle.

Jos jokin yksittäinen vaate tuntuu liian villiltä tai muuten vain on epävarma, on parasta yhdistää se mahdollisimman klassisiin ja neutraaleihin vaatteisiin ja asusteisiin, ja niin juuri tein tämän kanssa. Harmaa luottomekko ja mustat asusteet, piristeenä helmipinni. Mutta en vielä tiedä. Täytyy myöntää, että takki tuntui päällä ihanan pehmeälle ja hyvällä tavalla upottavalle. Mutta samalla se tuntui jotenkin silmiinpistävän muhkealle, ehkä koska en ole tottunut. En siis vielä osaa sanoa, kumpaan suuntaan vaa’alla tämä kallistuu. Miehestä olin aistivinani, että ehkä ei, Nina taas näitä kuvia ottaessa antoi sille kehuja. Katsotaan mihin oma mielipide asettuu!

Takki: KappAhl* / Mekko: LILLE Clothing* / Kengät: Tamaris / Laukku: Coccinelle / Helmipinni: Glitter
*saatu blogin kautta
Kuvat: Nina, Tunnetila

  • Jaa
Uudemmat postaukset
Aiemmat postaukset