Helsinki

5 vinkkiä tammikuiseen Suomenlinnaan

Lauantaina päivä ei tuntunut nousevan lainkaan. Aamulla ikkunasta avautui syvän harmaa maisema ja kun iltapäivällä kävelin Kruununhaan poikki kohti Suomenlinnan lauttaa, synkkyyden maksimoi tympeä tihkusade.

Olimme päättäneet jo paria viikkoa aiemmin käydä juuri tänään Suomenlinnassa, ja oikeastaan päätös eli niin vahvana, että sitä tuli kyseenalaistaneeksi vasta Kauppatorin laiturilla merituulen tempoessa takin helmoja. Ajattelin positiivisesti, eipä ainakaan tarvitsee taistella tilasta perillä. Jos kesällä Suomenlinna on täynnä, tuskin kukaan on niin hullu, että lähtee tässä säässä ihan muuten vain sinne. Olin oikeassa tilasta, mutta lautalla huomasin, että yllättävänkin moni turisti oli päätynyt kanssamme samaan ratkaisuun. Vähän symppasin heitä, liekö huomioivat, että pimeä alkaa laskea jo perille päästessä eikä ihanat kesäpaikat ole näin tammikuun koleudessa auki.

Perille päästyä kuitenkin muutin osin mieltäni. Toki tällainen sää vaatii vähän asennetta, mutta toisaalta utuisuus tarjosi odottamattoman hienon esteettisen elämyksen. Saari näytti itse asiassa varsin kauniille hiljaisena, himmenevänä, ja vähien valojen heijastuessa kevyen kosteista pinnoista. Maisemassa oli melankoliaa ja mystiikkaa.

1. Sotamuseo Maneesi

Koiranilma on erinomainen mahdollisuus tarkastella Suomenlinnaa vähän eri perspektiivistä ja käydä niissä kohteissa, joita kesällä piknikhuumassa ei edes tule ajatelleeksi. Lisäksi kun taskusta löytyy museokortti, oli ensimmäinen aktiviteetti helppo valinta. Suuresta punatiiliseinäisestä hallista löytyy sotamuseo, joka pitää sisällään otteita Suomen itsenäisyyden ajan sodista.

Sisällä kierrellessä mietin, että tästäkin olen useita kertoja kulkenut ohi, mutten ole tullut kurkanneeksi sisään korkeista puuovista. Museo oli kompakti, mutta kiinnostava. Itse uppouduin eniten esillä olleisiin tilastoihin sekä sota-aikojen varusteisiin ja niissä käytettyihin materiaaleihin.

2. Suomenlinna-museo

Luonteva jatke sotamuseolle oli ihan liki sitä sijaitseva Suomenlinna-museo. Tämäkin tuttu rakennus, jonka ohi kulkee ainakin Kustaanmiekkaan suunnatessa. Jopa sellainen paikka, jossa olen sisällä asti käynyt, joskaan en koskaan museon puolella. Suomenlinnan museosta löytyy kiva museokauppa katutasosta sekä pieni kahvila. Niinpä pysähdyimme museokäynnin ohessa myös kahville ja piparkakkutäytteiselle munkille.

Perusnäyttely oli itse asiassa varsin mielenkiintoinen katsaus linnoituksen historiaan ja myös siellä eläneisiin ihmisiin. Itse ainakin opin uutta ja sain syvyyttä Suomenlinnan tarinaan. Yläkerrasta löytyy vaihtuvien näyttelyiden tila, jossa vielä maaliskuun alkuun asti on taiteilija Erik Bruunin Jaffasta jaffaan, metsästä metsään -näyttely. Esillä on siis kymmenittäin julisteita 50-luvulta lähtien ja kokonaisuus on visuaalisesti erittäin kiinnostava.

3. Kävelykierros

Museoiden sulkiessa ovensa jo varsin aikaisin jäimme hieman tyhjän päälle. Ensin ajattelimme mennä lasilliselle läheiseen Linna Baariin, mutta todettuamme sen tihkusateessa rakennusta kiertäessä suljetuksi, päätimme vaihtaa suunnitelmaa lennosta ja lähteä säätä uhmaten kävelylle. Onneksi kotoa lähtiessä oli osannut varautua koleuteen, ja vaikka merituuli hieman yllätti, ripeä kävely piti lämpimänä.

Tajusin, etten ole koskaan ennen nähnyt Suomenlinnaa näin pimeällä. Tuntui yhtä aikaa hienolle ja aavemaiselle kävellä hiljaisia katuja. Tihkusade pirstaloi valoja ja telakka-alueen pihalla kävellessä oli tunne, kuin olisi tipahtanut ruotsalaiseen rikosdraamaan. Yksin en olisi uskaltanut tehdä kaikkia niitä käännöksiä, mutta yhdessä se oli mukavaa ja omanlaisensa visuaalinen kokemus.

Ajattelimme kävellä siihen asti, että suuret risteilyalukset ohittavat Suomenlinnan kärjen (se olisi pimeällä ollut epäilemättä vaikuttava näky), mutta mitä pidemmälle pääsimme, sitä tiukemmaksi tuuli muuttui ja lopulta sateen tihentyessä päätimme luovuttaa ja kiertää toista reittiä takaisin päin, muttei kuitenkaan vielä kotiin.

4. Lasillinen bistrossa

Näin tammikuisena lauantaina viiden aikaan Suomenlinna oli enemmän kiinni kuin osasin odottaa, mutta onneksi silti löytyy paikkoja viinille ja ruoalle. Mutta aloitetaan viinistä. Nopealla nettihaulla bongasimme Bastion Bistron, joka sekin näytti ulkoa erehdyttävän kiinni olevalle, mutta onneksi oven kello liikahti ja pujahdimme sisään.

Ei ollut yllätys, että olimme salin ainoat asiakkaat. Tai vähän jälkeemme saapui hetkeksi pariskunta, mutta muuten saimme olla itseksemme. Kakluunissa loimusi elävä tuli ja salissa soi ranskalaishenkinen musiikki, joka sopivasti ohjasi keskustelut Ranskaan. Roseeviinilasillisen äärellä lähes tunti vierähti vauhdilla ja mietin, että jokin toinen kerta olisi kiva myös syödä siellä.

5. Illallinen panimoravintolassa

Nyt olimme kuitenkin tehneet pöytävarauksen Suomenlinnan Panimoravintolaan. Olin saanut blogin kautta lahjakortin Ravintolakolmion ravintoloihin, mikä olikin alkusysäys Suomenlinnaan lähtöön – miksei saman tien lähtisi illalliselle Suokkiin ja kotiin tullessa näkisi talvisen Helsingin valot pimeällä? Olen panimoravintolassa käynyt kesäaikaan lounastamassa, mutten koskaan illallisella. Kuten edellisessä paikassa, myös täällä saimme olla rauhassa. Valitsimme nurkkapöydän kaikkien mahdollisuuksien joukosta ja tuntui kuin Suomenlinna olisi vain meitä varten. Lautassa olleet turistit ja asukkaat olivat kadonneet ties kuka minnekin, ja ravintoloiden kynttilät ja valmiiksi katetut pöydät odottivat ruokailijoita.

Oma maalaissalaatti oli varsin perinteinen ja simppeli, kuten nimen perusteella jo voi odottaa. Sen sijaan miehen valitsema sieni-kvinoapihvi savustetulla tofulla herätti annoskateuteni sillä sekunnilla kun se kannettiin pöytään. Jos nyt saisin valita, valitsisin ehdottomasti sen. Päädyin salaattiin koska pelkäsin pihvin maistuvan liiaksi sienille, mutta toisen annosta maisteltuani totesin pelkoni turhaksi, kokonaisuus oli just hyvä.

Koska ravintola sijaitsee ihan Suomenlinnan laitureiden kupeessa, oli jaetun jälkiruoan jälkeen helppo vain heittää takit päälle ja kävellä kivenheiton matka laiturin päässä sijaitsevaan lauttaan. Lopulta ei mennyt kuin 36 minuuttia siitä, kun lähdimme ravintolasta ja saavuimme Meilahteen miehen asunnolle. Mietimme, että henkisesti Suomenlinna on kauempana kuin oikeasti onkaan. Pitäisi useamminkin käydä epätyypillisinä ajankohtina.

Suomenlinnan Panimoravintolan ruoat saatu blogin kautta.

  • Jaa
Arkiasut, Talviset asut

Pampuloita paidassa

Tänä talvena on ollut aika kammottavan paljon sellaisia päiviä, joina ei tunnu heräävän lainkaan. Sitä kököttää aivokuolleena kirkasvalolampun äärellä juoden ties kuinka monetta ”aamu”kahvia ja uskottelee itselleen, että ihan kohta energiatulva vyöryy kehon ja mielen läpi. No ei, ei niin käy. Ei edes pieninä aaltoina. Sitä saa juuri ja juuri pakolliset jutut tehtyä, mutta turha kuvitellakaan, että ideoisi, loisi tai kehittäisi jotain ekstraa. Jos silloin tällöin joukkoon ei sattuisi olisi sellaisia päiviä kuin tänään, ajattelisin, että jotain pahempaakin olisi meneillään kuin talvi. Onneksi lohdutusta tuo joka suunnalta kantautuvat manaukset, en ole horroksessani yksin. Tätä tää nyt on.

Mutta niin, sitten on tämän perjantain kaltaisia päiviä. Kun ehdin tekemään kiireettömämpiäkin töitä, ideoin uuden sisältökokonaisuuden asiakkaalle, käyn messuilla ja pr-tilaisuudessa, saan hoidettua puoli vuotta (!!) roikkuneita omia nettisivujuttuja (miten kummasti sitä omat jutut jättääkin niin herkästi roikkumaan), tehtyä matkajärjestelyjä, hoitanut blogijuttuja ja sen sellaista. Ihan hämmentynyt olo tästä aikaansaavuudesta, mutta parasta iloita siitä se ainoa lyhyt hetki, mitä kestää. Kohta vajoan takaisin pimeän kauden horrokseeni odottelemaan, että kevät koittaa.

Neule: Bikbok, saatu blogin kautta / Hame: Loavies / Nilkkurit: Unisa / Laukku: Abro

  • Jaa
Ravintolat & kahvilat, Ruoka ja Herkut

Viinitasting – 5 vastuullista viinivinkkiä

Tiedän, että monen mielestä marraskuu on ankeinta, mitä vuodenajat voivat Suomessa tuoda eteen, mutta itselle vuoden inhokkikuukausi on tammikuu. Silloin kesä on kaukana molempiin suuntiin ja kuukausi tuntuu loputtoman pitkälle ja kylmälle. Tämäkään tammikuu ei ole poikkeus. Joskaan ei niin kylmä, mutta nyt kaiken kruunaa loputon harmaus koleuden kyljessä. Vähän niin kuin marraskuu ja tammikuu yhdessä, eli tuplapaha.

Koska tiedän kokemuksesta, ettei tämä kuukausi ole mieleen, yritän täyttää tammikuuta kivalla tekemisellä. Vuoden alussa oli pieni roadtrip, viime viikolla blini-ilta, tulevana lauantaina illallinen Suomenlinnassa, ensi viikolla pari hemmottelupäivää Tallinnassa ja viikon päätteeksi ystävän nelikymppiset. Sitä seuraavalla viikolla on Kämpin klassinen iltapäivätee äidin kanssa ja kuun lopussa miniloma Wienissä ja Bratislavassa. Niin, ja eilen tuskastuttavan harmaan päivän pelasti viinitasting.

Helsingin Food Market Herkun Bistrossa järjestetään silloin tällöin viinitastingeja ja olen niitä sivusilmällä työn puolesta kiinnostuneena seurannut. Kun kuulin, että tammikuussa teemana on vastuulliset viinivalinnat ja vegeruoka, olin kärppänä ilmoittautumassa mukaan.

Illan aikana maisteltiin viittä Norexin maahantuomaa viiniä ja niihin yhteensopivia Bistron kokin suunnittelemia ruokia, kaikki viinit olivat luomua ja neljä niistä vegaanisia. Mielenkiintoista oli kuulla, että Suomessa ravintolat ovat edelläkävijöitä vastuullisissa viineissä. Niiden valikoimasta eri vastuullisesti sertifioituja viinejä on useita kymmeniä prosentteja kun taas Alkossa valikoima on vielä prosentuaalisesti lapsenkengissä, joskin koko ajan kasvava. Itse tietoisesti Alkossa asioidessa kyselen vastuullisten viinien perään ja tietenkin myös valitsen vähintään luomua kotiin, sillä ajattelen, että kysyntä lisää tarjontaa.

Oli ilo aiemmin tänä vuonna huomata, että esimerkiksi S-ryhmä otti asiakasomistajaviineiksi luomuviinit ja huomioiden jo pelkät volyymit, tämäntasoisella valinnalla on merkitystä. Ei siis mikään ihme, jos ravintolat keräävät tällä hetkellä pisteet vastuullisten viinien tarjonnassa.

Viini-illan viisi viiniä:

Stellar Organics Brut. Emme miehen kanssa kumpikaan ole järin kuohuviinin ystäviä. Itse en ylipäätään oikein pidä mistään kuplajuomasta, joten oli yllätys, että totesimme molemmat lähes yhteen ääneen Stellar Organicsin mainioksi kuohuviiniksi. Siinä ei ollut monelle kuohuvalle tyypillistä kirpeyttä ja sellaista tiettyä terävyyttä, vaan maku oli miellyttävän pehmeä ja jotenkin helppo. Mutta ei kai ihme, samalta valmistajalta tulee nimittäin aiemmin kehumani Running Duck -valkoviini, josta tykkään paljon. Kaiken lisäksi tämäkin viini on luomua, veganinen, Reilun Kaupan ja hinta Alkossa näyttää olevan vain n.12 euroa. Ohessa nautittiin bistron vegecarpaccio, mikä oli loisto alku tastingille.

Pares Balta Cosmic oli illan toinen viini ja sekin yllätti. Yllätti siksi, että en oikein perusta saman espanjalaisen viinitalon kuohuviineistä ja tälläkin hetkellä sellainen pölyttyy kaapin päällä kun ei vain tee mieli. Sen maussa on pientä karvautta, mutta Pares Baltan valkkari oli ihan toista maata. Miellyttävä maku ja kaikin puolin pehmeä, ylipäätään kahdesta maistellusta valkoviinistä selvä suosikkimme. Lisäksi se on luomua ja vegaaninen. Ohessa nautittiin paahdettua kukkakaalia hummuksella sekä minttujogurtilla ja hasselpähkinällä – illan ehdottomasti paras annos, vaikka kaikki olikin supermaukasta.

Brocard St Claire Chablis oli ihan kiva ranskalainen valkoviini, mutta ei ihan yltänyt edellä mainitun tasolle. Sopi joka tapauksessa myös mainiosti kukkakaalin oheen ja tietty teemaan sopivasti oli sekä luomua että vegaaninen. Sellainen helppo perusviini.

Lunaria Coste di moro Montepulcio d’Abruzzo -punaviini tulee italiasta, ja oli kertakaikkisen ihana! Niin ihana, että tämä oli ainoa, josta otettiin toiset lasilliset (ja saatiinpa pöytäämme pullonpohjatkin). Ei yhtään tanniininen, vaan todella pehmeä maku. Sen lisäksi, että viini on luomua, biodynaamisesti tuotettu ja vegaaninen, sen tuotantoprosessissa työllistetään kehitysvammaisia, joilla muuten on vaikeuksia työllistyä. Hintakin oli näihin spekseihin nähden kohtuullinen, 16 euron luokkaa. Eli lämmin suositus!

Chakana Nuna Vineyard Cabernet Franc niin ikään oli spekseiltään mainio, argentiinalainen luomulaatuinen, biodynaaminen ja Reilun Kaupan viini. Maku sen sijaan jätti kylmäksi. En ylipäätään ole tanniinisten ja karvaiden punaviinien ystävä, ja tämä meni juuri siihen kategoriaan. On myönnettävä, etten edes pystynyt juomaan omaa lasillistani loppuun, joten kokemus oli ihan päinvastainen kuin edellisen punaviinin kanssa. Miehen mielestä tämä oli ihan ok, mutta ei silti sellainen, jonka nappaisi hyllystä kotiin.

Punaviinien makuparit

Punaviinien kanssa nautittiin pariloitua Beyond Meat -pihviä kevätsipulilla, romescolla ja yrttiöljyllä ja tämäkin annos oli ihan täydellinen. Huokailin, että miksei tällaista osaa tehdä kotona, mutta ehkä kyse on enemmän siitä, ettei jaksa edes yrittää vaan päätyy niihin nopeisiin ja helppoihin ruokaratkaisuihin.

Ruokakokemuksen viimeisteli helsinkiläisten Juustotyttöjen hellempi valkoinen vegaaninen valkohomejuusto, tai ”uusto”. Tätä olen aiemminkin maistanut ihan paljaaltaan, mutta on myönnettävä, että persimonin ja makean marmeladin kanssa se toimi paljon paremmin kuin yksinään. Vaikka ei se toki huono ole niinkään, mutta kaipaa mielestäni rinnalle jotain tasapainottavaa makua. Toisin kuin tavallista brietä voi syödä helposti ihan vain sellaisenaan. Juustojälkkäri sai aikaan sen, että tastingin päätyttyä käveltiin vielä Herkun juustotiskille hakemaan tryffelitäytteistä briejuustoa kotiin.

Varsin kiva parituntinen ja ylipäätään pidin siitä, että ilta keskittyi nimenomaan vastuullisuuteen että kasvisruokaan. Tarkka teema teki kokonaisuudesta heti erityisemmän ja omalta tuntuvamman.

  • Jaa
Uudemmat postaukset
Aiemmat postaukset