Kosmetiikka

Kuukauden kulutetut 12/2019

Blogi on ollut illan jumissa ja nyt vasta hiljalleen näyttää palailevan henkiin, mutta hyvä niin. Sain odottamattoman levon palailtuani aiemmin illalla Tallinnasta ja nyt pääsen vielä viimeistelemään tämän kesken jääneen loppuneiden kosmetiikkojen yhteenvedon menneen vuoden viimeiseltä kuulta.

1. Olivia Klein Hydra Spray Tonerin* käyttökokemus parani loppua kohden. Alkuun tuote tuntui vähän mitäänsanomattomalta ja lähinnä kiinnitin huomiota melko kovaan suihkaukseen, eli siivilöivä kärki on aika napakka eikä tee suihkeesta järin hienojakoista. Ei siis laskeudu iholle pehmeänä pilvenä vaan melko pyrskähtäen. Syksyn koittaessa ja purkin puolivälissä huomasin ajatusteni hiljalleen muuttuvan, mutta niin taisi myös ihoni ja tuote vastasi muuttuneisiin tarpeisiin aiempaa paremmin. Syys- ja talvikautena iho kaipasi kosteutta ja kun lueskelin tuotteen sisällöstä, huomasin, että Kleinin suihkeen pohjana on aloeverauute ja ruusuvesi, eli ei suinkaan vesi vaan ihanat hoitavat ja rauhoittavat raaka-aineet. Lisäksi suurin osa niistä on luomua. Jos pakkaus tekisi käyttökokemuksesta miellyttävämmän olisin saattanut tykästyä jo aiemmin, mutta nyt se kävi vasta, kun huomasin vasta kun iho todella vaati hyvää kosteutusta. Ei tämä kuitenkaan lemppareihin asti pääse, mutta jätti kuitenkin lopulta käyttökokemuksen positiivisen puolelle.

2. Medik8 CE-Tetra Super Antioxidant Serum* on nykyään uudessa kauniimmassa pakkauksessa, mutta samalla sisällöllä. Ja millä sisällöllä! Medik8:llä on superlaadukkaita seerumeita, joita olen monen kuullut kehuvan ja nyt voin yhtyä siihen. Antioksidanttinen seerumi oli ihoa freesaavaa ja kirkastava, jonka koin myös tasoittavan ihon sävyä ja aktivoivan elpymistä (mikä lähinnä näkyi pienten epätasaisuuksien kohdalla). Tuote on vegaaninen, parabeeniton ja synteettisistä tuoksuista sekä väreistä vapaa. Pidin paljon!

3. Physicians Formula Skin Booster Vitamin Shot* oli positiivinen ylläri. Ensinnäkin tuote näyttää kivalle, ja aine on hauskan pilkullista, mutta se myös tuntuu supermiellyttävälle. Odotin seerumimaisempaa koostumusta, mutta oikeastaan tämä tuntuu pikemminkin ohuelta kosteusgeeliltä, mikä vastasi tarpeisiini paremmin. Ei siis yhtään öljyinen tuote, vaan sellainen superkosteuttava shotti janoiselle iholle. Kuitenkin kivan kevyt, eli sopii myös sekaiholle ja erityisesti näin talvikauteen.

4. Klairs Freshly Juiced Vitamin E Mask* oli raikas ja superkosteuttava naamio, jota käytin oikeastaan yövoiteena. Tässä korealaisessa vitamiininaamiossa on geelimäinen koostumus, joka sulaa todella ihanasti iholle. Sillä on siis todella kosteuttava vaikutus, mutta silti samaan aikaan lopputulos on keveä. Ei siis tippaakaan tukkivat tai raskas tuota, tai ylipäätään naamiomainen. Sopii siis hyvin myös sekaiholle tai pintakuivuuteen taipuvaiselle iholle syväkosteuttavaksi voiteeksi.

5. Yotuel All-in-one Toothpaste* on valkaiseva hammastahna, jota käytän lähinnä silloin tällöin tai kausiluontoisesti. Ei siis ole päivittäisessä käytössä, vaan pikemminkin ehkä kerran tai pari viikossa. Pidän enemmän Yotuelin miedommasta arkihammastahnasta, mutta toki tätäkin tulee vuosien varrella silloin tällöin käytettyä.

6. Erborian Bamboo Shot Mask* oli kertakäyttöinen harsomainen kasvonaamio, joka oli ihan superkosteuttava ja ihoa rauhoittava. Täydellinen talven kuivattamalle iholle! Erborian on muuten ranskalais-korealaista kosmetiikkaa, ja brändi vaikuttaa kiinnostavalle. Tällaisia yksittäispakattuja naamioita käytän itse vähemmän, mutta silloin tällöin ne ovat kiva täydentävä lisä ihonhoitoon.

7. Everyday Minerals Base on kuulunut jo vuosia omiin suosikkeihin. Pidän siitä, että Everyday Mineralsilta löytyy runsas sävyvalikoima ja ylipäätään eri ihotyypeille sopivia tuotteita. Itse olen käyttänyt mattaa ja semimattaa mineraalipohjaa, joista jälkimmäinen on nykyään suosikkini. Tästä loppuun kuluneesta pohjasävystä on päässyt sävytiedot kulumaan pois, joten en muista millään mikä sävy oli kyseessä, mutta kuitenkin kaunis luonnollinen hieman kellertävä sävy. Näin talvi-iholle aavistuksen liian tumma, mutta käytin loppuun Tansanian reissun aikana, minne sopi just eikä melkein. Nyt testissä on muita mineraalipohjia, mutta ihan varmasti palaan vielä Everyday Mineralsin pariin.

8. Essence Stay True Lipliner, sävy 05 on arjen huulimeikkini luottotuote. Olen tätä kehunut aiemminkin (ja itse asiassa ääneen viimeksi tänään), sillä sen hinta-laatusuhde on todella kohdallaan. Runsaspigmenttinen, hyvin pysyvä ja kivasti levittyvä rajauskynä. Hinta on todella edullinen ja tämä sävy on täydellinen arkeen ja nudehuulipunien pariksi. Toki olisin valmis maksamaan vähän enemmän, jos saisin vastaavan värin ja koostumuksen luonnonkosmetiikkana, mutta toistaiseksi en ole löytänyt riittävän hyvää korviketta.

9. Fudge Luminizer Moisture Boost Shampoo & Conditioner* on kivasti kosteuttava tuotepari (selkeästi muuten joulukuun loppuneiden kosmetiikkojen teema on kosteutus, mikä toisaalta kertoo talvikauden tarpeesta). Oikeastaan tykästyin tähän settiin niin, että tilasin jo hyvissä ajoin ennen näiden loppumista uudet. Tuotteet sopivat kuivankarheille hiuksilleni ja hellivät hyvin reissussa auringon lämmittämiä latvoja, eli olivat siellä mukana. Mainiot kosteusbuustia tarvitseville hiuksille! Näin keskitalvella tarvitsen asteen verran hoitavampia ja selvittävämpiä tuotteita, mutta välikausina oikein hyvät.

10. Herbina Syväpuhdistava Shampoo oli hintalaatusuhteeltaan toimiva syväpuhdistaja. Käytän syväpuhdistavaa shampoota säännöllisesti, enkä ole huomannut niissä valtavia eroja, joten siksi edullisempikin vaihtoehto käy mainiosti. Tässä etuna oli todella hyvä puhdistavuus, eli melko tuju tuote, miinuksena taas se, ettei tuntunut järin riittoisalta ja olisi saanut vaahdota paremmin. Kaiken kaikkiaan silti ihan kelpo.

11. Vita Liberata Fabulous Self Tanning Lotion* on voidemainen asteittain päivettävä itseruskettava. Lopputulos on kivan luonnollinen, mutta ensimmäisellä levityskerrallakin saa jo väriä pintaan. Käytän talvella huomattavasti harvemmin itseruskettavaa, mutta kun käytän, käytän mieluiten juuri tällaisia sekä kosteuttavia että kevyitä tuotteita. Varmasti siis palaan tämän äärelle uudelleenkin.

12. Unna Nordic Säde Eye Serum* on ihana, kuten Unnakin. Miellyttävän kevyt, mutta hoitava voidemainen silmänympärysvoide, joka sopii täydellisesti niin yötä vasten kuin meikin alle. Luonnonkosmetiikkaa, kotimainen ja vegaaninen tuote. Lisäksi pumppupakkaus on tosi toimiva ja hyvä käytössä. Tykkäsin paljon!

13. Unna Nordic Kerttu Antioxidant Cream* oli niin ikään tosi hyvä tuote. Kevyen voidemainen ja hoitava tuote, joka sopii hyvin aikuiselle ja pintakuivalle iholle. Se sisältää mm. granaattiomenan siemenöljyä, omaga5-rasvahappoa sekä sheavoita. Pohjana on käytetty koivunmahlaa, eli ei ole vesipohjainen. Siitäkin iso plussa. Jos etsii hyvää ja ajatonta päivävoidetta, kannattaa tsekata tämä, itse pidin paljon!

14. Kocostar Princess Eye Patchiin* jäi vähän ristiriitainen suhtautuminen. Ensivaikutelma on melko muovinen ja jäin miettimään muovin määrää, joka kertyy purkillisesta kertakäyttöisiä silmänaluslappuja. Uskon, että vastaava voisi löytää huomattavasti ympäristöystävällisempänä, vaikka ihan poispestävänä naamiona. Se on kuitenkin pakko sanoa puolesta, että koin naamioiden rauhoittavan ja laskevan silmänympärysalueen turvotusta. Ensin käytin näitä iltaisin, mutta pakkauksen loppuvaiheessa huomasin siirtyneeni yhä enemmän aamuihin raikastavan vaikutuksen takia. Ei siis huono tuote, mutta pitäisin paljon enemmän jos ympäristöystävällisyys olisi huomioitu.

15. Estée Lauder DayWear* jäi vähän etäiseksi, vaikka pidinkin tuotteen koostumuksesta ja raikkaasta vaaleansinisestä pakkauksesta. Etäisyys todennäköisesti johtui siitä, että suosin kuitenkin päivävoiteena mieluummin luonnonkosmetiikkaa ja arastelen aurinkosuojaa silloin kuin se ei ole välttämätöntä. Tässä on siis suojakerroin 15, mikä olikin ihan loisto kesällä, jolloin tuotteen otin käyttöön. Voide on kuitenkin tosi riittoisa, joten näin talvikautena se ei enää tuntunut välttämättömälle vaan kaipasin pikemminkin luonnollisuutta. Laadukas ja kiva tuote, muttei kuitenkaan tehnyt erityistä vaikutusta.

*Saatu blogin kautta.

  • Jaa
Helsinki

5 vinkkiä tammikuiseen Suomenlinnaan

Lauantaina päivä ei tuntunut nousevan lainkaan. Aamulla ikkunasta avautui syvän harmaa maisema ja kun iltapäivällä kävelin Kruununhaan poikki kohti Suomenlinnan lauttaa, synkkyyden maksimoi tympeä tihkusade.

Olimme päättäneet jo paria viikkoa aiemmin käydä juuri tänään Suomenlinnassa, ja oikeastaan päätös eli niin vahvana, että sitä tuli kyseenalaistaneeksi vasta Kauppatorin laiturilla merituulen tempoessa takin helmoja. Ajattelin positiivisesti, eipä ainakaan tarvitsee taistella tilasta perillä. Jos kesällä Suomenlinna on täynnä, tuskin kukaan on niin hullu, että lähtee tässä säässä ihan muuten vain sinne. Olin oikeassa tilasta, mutta lautalla huomasin, että yllättävänkin moni turisti oli päätynyt kanssamme samaan ratkaisuun. Vähän symppasin heitä, liekö huomioivat, että pimeä alkaa laskea jo perille päästessä eikä ihanat kesäpaikat ole näin tammikuun koleudessa auki.

Perille päästyä kuitenkin muutin osin mieltäni. Toki tällainen sää vaatii vähän asennetta, mutta toisaalta utuisuus tarjosi odottamattoman hienon esteettisen elämyksen. Saari näytti itse asiassa varsin kauniille hiljaisena, himmenevänä, ja vähien valojen heijastuessa kevyen kosteista pinnoista. Maisemassa oli melankoliaa ja mystiikkaa.

1. Sotamuseo Maneesi

Koiranilma on erinomainen mahdollisuus tarkastella Suomenlinnaa vähän eri perspektiivistä ja käydä niissä kohteissa, joita kesällä piknikhuumassa ei edes tule ajatelleeksi. Lisäksi kun taskusta löytyy museokortti, oli ensimmäinen aktiviteetti helppo valinta. Suuresta punatiiliseinäisestä hallista löytyy sotamuseo, joka pitää sisällään otteita Suomen itsenäisyyden ajan sodista.

Sisällä kierrellessä mietin, että tästäkin olen useita kertoja kulkenut ohi, mutten ole tullut kurkanneeksi sisään korkeista puuovista. Museo oli kompakti, mutta kiinnostava. Itse uppouduin eniten esillä olleisiin tilastoihin sekä sota-aikojen varusteisiin ja niissä käytettyihin materiaaleihin.

2. Suomenlinna-museo

Luonteva jatke sotamuseolle oli ihan liki sitä sijaitseva Suomenlinna-museo. Tämäkin tuttu rakennus, jonka ohi kulkee ainakin Kustaanmiekkaan suunnatessa. Jopa sellainen paikka, jossa olen sisällä asti käynyt, joskaan en koskaan museon puolella. Suomenlinnan museosta löytyy kiva museokauppa katutasosta sekä pieni kahvila. Niinpä pysähdyimme museokäynnin ohessa myös kahville ja piparkakkutäytteiselle munkille.

Perusnäyttely oli itse asiassa varsin mielenkiintoinen katsaus linnoituksen historiaan ja myös siellä eläneisiin ihmisiin. Itse ainakin opin uutta ja sain syvyyttä Suomenlinnan tarinaan. Yläkerrasta löytyy vaihtuvien näyttelyiden tila, jossa vielä maaliskuun alkuun asti on taiteilija Erik Bruunin Jaffasta jaffaan, metsästä metsään -näyttely. Esillä on siis kymmenittäin julisteita 50-luvulta lähtien ja kokonaisuus on visuaalisesti erittäin kiinnostava.

3. Kävelykierros

Museoiden sulkiessa ovensa jo varsin aikaisin jäimme hieman tyhjän päälle. Ensin ajattelimme mennä lasilliselle läheiseen Linna Baariin, mutta todettuamme sen tihkusateessa rakennusta kiertäessä suljetuksi, päätimme vaihtaa suunnitelmaa lennosta ja lähteä säätä uhmaten kävelylle. Onneksi kotoa lähtiessä oli osannut varautua koleuteen, ja vaikka merituuli hieman yllätti, ripeä kävely piti lämpimänä.

Tajusin, etten ole koskaan ennen nähnyt Suomenlinnaa näin pimeällä. Tuntui yhtä aikaa hienolle ja aavemaiselle kävellä hiljaisia katuja. Tihkusade pirstaloi valoja ja telakka-alueen pihalla kävellessä oli tunne, kuin olisi tipahtanut ruotsalaiseen rikosdraamaan. Yksin en olisi uskaltanut tehdä kaikkia niitä käännöksiä, mutta yhdessä se oli mukavaa ja omanlaisensa visuaalinen kokemus.

Ajattelimme kävellä siihen asti, että suuret risteilyalukset ohittavat Suomenlinnan kärjen (se olisi pimeällä ollut epäilemättä vaikuttava näky), mutta mitä pidemmälle pääsimme, sitä tiukemmaksi tuuli muuttui ja lopulta sateen tihentyessä päätimme luovuttaa ja kiertää toista reittiä takaisin päin, muttei kuitenkaan vielä kotiin.

4. Lasillinen bistrossa

Näin tammikuisena lauantaina viiden aikaan Suomenlinna oli enemmän kiinni kuin osasin odottaa, mutta onneksi silti löytyy paikkoja viinille ja ruoalle. Mutta aloitetaan viinistä. Nopealla nettihaulla bongasimme Bastion Bistron, joka sekin näytti ulkoa erehdyttävän kiinni olevalle, mutta onneksi oven kello liikahti ja pujahdimme sisään.

Ei ollut yllätys, että olimme salin ainoat asiakkaat. Tai vähän jälkeemme saapui hetkeksi pariskunta, mutta muuten saimme olla itseksemme. Kakluunissa loimusi elävä tuli ja salissa soi ranskalaishenkinen musiikki, joka sopivasti ohjasi keskustelut Ranskaan. Roseeviinilasillisen äärellä lähes tunti vierähti vauhdilla ja mietin, että jokin toinen kerta olisi kiva myös syödä siellä.

5. Illallinen panimoravintolassa

Nyt olimme kuitenkin tehneet pöytävarauksen Suomenlinnan Panimoravintolaan. Olin saanut blogin kautta lahjakortin Ravintolakolmion ravintoloihin, mikä olikin alkusysäys Suomenlinnaan lähtöön – miksei saman tien lähtisi illalliselle Suokkiin ja kotiin tullessa näkisi talvisen Helsingin valot pimeällä? Olen panimoravintolassa käynyt kesäaikaan lounastamassa, mutten koskaan illallisella. Kuten edellisessä paikassa, myös täällä saimme olla rauhassa. Valitsimme nurkkapöydän kaikkien mahdollisuuksien joukosta ja tuntui kuin Suomenlinna olisi vain meitä varten. Lautassa olleet turistit ja asukkaat olivat kadonneet ties kuka minnekin, ja ravintoloiden kynttilät ja valmiiksi katetut pöydät odottivat ruokailijoita.

Oma maalaissalaatti oli varsin perinteinen ja simppeli, kuten nimen perusteella jo voi odottaa. Sen sijaan miehen valitsema sieni-kvinoapihvi savustetulla tofulla herätti annoskateuteni sillä sekunnilla kun se kannettiin pöytään. Jos nyt saisin valita, valitsisin ehdottomasti sen. Päädyin salaattiin koska pelkäsin pihvin maistuvan liiaksi sienille, mutta toisen annosta maisteltuani totesin pelkoni turhaksi, kokonaisuus oli just hyvä.

Koska ravintola sijaitsee ihan Suomenlinnan laitureiden kupeessa, oli jaetun jälkiruoan jälkeen helppo vain heittää takit päälle ja kävellä kivenheiton matka laiturin päässä sijaitsevaan lauttaan. Lopulta ei mennyt kuin 36 minuuttia siitä, kun lähdimme ravintolasta ja saavuimme Meilahteen miehen asunnolle. Mietimme, että henkisesti Suomenlinna on kauempana kuin oikeasti onkaan. Pitäisi useamminkin käydä epätyypillisinä ajankohtina.

Suomenlinnan Panimoravintolan ruoat saatu blogin kautta.

  • Jaa
Arkiasut, Talviset asut

Pampuloita paidassa

Tänä talvena on ollut aika kammottavan paljon sellaisia päiviä, joina ei tunnu heräävän lainkaan. Sitä kököttää aivokuolleena kirkasvalolampun äärellä juoden ties kuinka monetta ”aamu”kahvia ja uskottelee itselleen, että ihan kohta energiatulva vyöryy kehon ja mielen läpi. No ei, ei niin käy. Ei edes pieninä aaltoina. Sitä saa juuri ja juuri pakolliset jutut tehtyä, mutta turha kuvitellakaan, että ideoisi, loisi tai kehittäisi jotain ekstraa. Jos silloin tällöin joukkoon ei sattuisi olisi sellaisia päiviä kuin tänään, ajattelisin, että jotain pahempaakin olisi meneillään kuin talvi. Onneksi lohdutusta tuo joka suunnalta kantautuvat manaukset, en ole horroksessani yksin. Tätä tää nyt on.

Mutta niin, sitten on tämän perjantain kaltaisia päiviä. Kun ehdin tekemään kiireettömämpiäkin töitä, ideoin uuden sisältökokonaisuuden asiakkaalle, käyn messuilla ja pr-tilaisuudessa, saan hoidettua puoli vuotta (!!) roikkuneita omia nettisivujuttuja (miten kummasti sitä omat jutut jättääkin niin herkästi roikkumaan), tehtyä matkajärjestelyjä, hoitanut blogijuttuja ja sen sellaista. Ihan hämmentynyt olo tästä aikaansaavuudesta, mutta parasta iloita siitä se ainoa lyhyt hetki, mitä kestää. Kohta vajoan takaisin pimeän kauden horrokseeni odottelemaan, että kevät koittaa.

Neule: Bikbok, saatu blogin kautta / Hame: Loavies / Nilkkurit: Unisa / Laukku: Abro

  • Jaa
Uudemmat postaukset
Aiemmat postaukset