Kaupallisessa yhteistyössä FASTin kanssa.

Olen välipalaihminen ja ylipäätään suosin kooltaan pieniä ruokia. Sellainen perinteinen aamupala, lounas, välipala ja illallinen -malli ei ole paras itselle, sen sijaan syön useammin, mutta vähemmän kerralla. Saatan siis helposti jättää kokonaan välistä kookkaat ateriat, mutta niiden sijaan syön säännöllisesti jotain pientä.

Oikeastaan olen huomannut, että kun pidän kiinni noin parin tunnein välein syömisestä, verensokerini ja jaksamistasoni pysyy tasaisena. Tällöin vältän notkahdukset energiatasossa, överit makeanhimot ja ruokaähkyt. Kuuntelen tietenkin kehoani, mutta pyrin pitämään kiinni syömisestä vaikkei erityisesti olisikaan nälkä, sillä kun siitä huolimatta syön harkitun välipalan, ei ilmesty myöhemmin huutavaa nälkää, johon vastaa millä tahansa kiireellä käsiin saadulla (yleensä makealla).

Arkisyömiseni kulmakivi onkin hyvät välipalat. Jos olen menossa ympäristöön, jossa en ole varma ruokailumahdollisuuksista, pidän huolen, että mukanani on jotain laukussa hyvin mukana kulkevaa syötävää, kuten hedelmiä ja/tai proteiini- tai välipalapatukka.

Esimerkiksi Tansanian reissulle pakkasin mukaani kasan proteiinipatukoita. Kun huomasin, että safarin ohjelmaan oli sisällytetty vain aikainen aamiainen, lounas ja illallinen, tiesin heti, ettei se riitä itselle, etenkään kun en voinut olla varma omaan ruokavalioon sopivan ruoan saatavuudesta (joka itse asiassa oli lopulta erinomainen).

Miestä huvitti matkalaukusta perillä kaivettu patukkapussukka, mutta lopulta kävi niin, että hänkin hamusi niitä pitkien ajomatkojen aikana. Niissä vähissä kioskeissa, missä poikettiin, oli lähinnä tarjolla karkkia ja sipsiä, joten ennakointi kannatti ja kaikki mukana viedyt välipalat tuli syötyä. Sama näkyy myös kiireisissä arkipäivissä, mitä paremmin on välipalojen suhteen ennakoinut, sitä epätodennäköisemmin tulee sorruttua huonoihin pikaratkaisuihin.

Mutta mitä sitten ovat tyypillisimmät välipalani?

Puuro

Puuroa olen oppinut syömään vasta melko myöhäisellä iällä sitten lapsuusvuosien. Ensin jokunen vuosi sitten löysin tuorepuurot ja nykyään kaapista täytyy aina löytyä myös pikakaurahiutaleita. Tuorepuurot kuuluvat alkupäivään ja lämmintä puuroa syön päivän jälkimmäisellä puolikkaalla.

Jostain syystä lämmin puuro ei koskaan houkuta aamuisin, eikä ylipäätään mikään kovin lämmin (kahvia lukuun ottamatta) tai ruokaisa. Oli puuro sitten kumpaa tahansa, haluan, että siinä on mukana myös marjoja ja siemeniä, eli sellainen pelkkä kauraseos ei riitä. Valmistukseen käytän vettä tai kevyttä kauramaitoa, ja saatan maustaa puuron esimerkiksi kanelilla, mutta mitään makeutusta en käytä. Käytän siis usein pohjana puolivalmiita puuroja, mutta tuunaan niitä kotoa löytyvillä sopivilla lisukkeilla.

Hedelmät ja marjat

Toinen asia, josta yritän pitää kiinni on se, että kotoa löytyisi aina jotain hedelmiä tai kasviksia. Banaania on lähtökohtaisesti aina, sillä teen niin usein iltaruoaksi tuhdin smoothien, mutta välipaloina suosin esimerkiksi mandariineja, ananasta, päärynää, porkkanoita ja sesongin kasviksia. Marjoja syön päivän aikana paljon, ensisijaisesti kuitenkin smoothien joukossa, mutta myös puuron/jogurtin päällä tai ihan sellaisenaan, jos jääkaapissa sattuu olemaan.

Proteiinipatukka

Aikoinaan työn kautta löysin proteiinipatukat, ja niistä onkin tullut ihan vakkari välipala. Toki yleensä erikseen yritän huomioida proteiinin saannin urheilun yhteydessä, mutta se on pikemminkin smoothien sekaan ujutettuna jauheena. Proteiinipatukat sopivat itsellä paremmin välipaloiksi liikkeellä olleessa ja kiireen keskellä.

Proteiinipatukoiden etu on, että ne säilyvät hyvin ja kulkevat näppärästi laukussa mukana sekä pitävät nälkää. Syön vähemmän pähkinä- ja taatelipatukoita lähinnä siksi, että koen ne vähän salakavalan energiapitoisiksi (toki erot voivat olla suuria), etenkin kun muutenkin jo syön päivän aikana pähkinöitä ja usein myös taateleita. Pähkinäpatukat ovat mainio välipala ja jos pähkinöitä ei muuten juuri syö, niistä saa hyviä rasvoja. Proteiinipatukka kuitenkin maistuu itselle monessa välipalatilanteessa paremmin.

Proteiinipatukoissakin suosin vähemmän makeita tai miedommin makeutettuja (eli sellaiset tosi keinotekoisen makuiset eivät ole mieleen), ja yksi menneen vuoden lemppareista on FASTin VEG-patukka (jota oli myös puolet reissulle mukaan pakatuista patukoista, toinen puolikas oli näppärän kokoista HIT Cashew-caramel -patukkaa). Sen koostumuksessa on vähän samaa kuin pähkinäpatukoissa, eli siinä ei ole proteiinipatukoille tyypillistä kiinteää sydäntä, vaan muromainen koostumus. Täyspähkinäisyyden sijaan patukasta kolmasosa on kevyempää, mutta suussa kivalta tuntuvaa hernemuroa, jota täydentää pähkinä sopivissa määrin.

FAST VEG – vegaaninen proteiinipatukka

Olen säilynyt varsin brändiuskollisena vanhojen töiden myötä, mutta koska kannatan hyvän tukemista, on FAST kiistatta eniten käyttämäni proteiinivalmistebrändi. FASTillahan tuotesuunnittelu tapahtuu Suomessa ja pohjautuu paikallisiin tarpeisiin sekä makumieltymyksiin.

FAST VEG on viime vuonna lanseerattu lisäaineeton kasviproteiinipatukka, joka on vegaaninen, soijaton ja palmuyöljytön. VEG on makeutettu agavesiirapilla, ja sisältää kuitua sekä n.13 grammaa proteiinia patukkaa kohden. Saatavilla on kaksi makua, Crunchy chocolate ja Crunchy coconut, ja vastoin kaikkia ennakko-odotuksia suosikikseni on muodostunut kookos. Siis minä, joka en yleensä pidä kookoksen mausta, nimeää kookoksen makuisen patukan suosikikseen!

Tässä kookospatukassa on kivaa se, että oikeasti kookoksen maku on tosi häivähtävä ja tulee lähinnä pinnan hiutaleista. Maku tuntuu jollain tapaa hunajaisemmalta kuin suklaa, miksi olen siihen mieltynyt. Eli se ei ole yhtään bountymainen, vaan kivan tasapainoinen ja pehmeä. Suklaa toki on aina varma valinta, mutta suosittelen testamaan kookosta, vaikkei olisikaan kookosfani.

VEGiä löytyy useiden ruokakauppojen proteiinipatukkavalikoimasta, mutta näitä saa myös tilattua FASTin omasta verkkokaupasta laatikoissa ja yksittäin. Ja suosittelen lämpimästi testaamaan myös tuon HIT Cashew-caramelin!

Pieni salaatti

Hyvä ja helppo täydentävä välipala esimerkiksi iltapäivään ja iltaan on pieni salaatti. Olen alkanut pitää kotona ruukkusalaattia (säilyy irtosalaattia paremmin), ja huuhtelen salaattiin muutaman lehden ja ituja, pilkon kirsikkatomaatteja, lisään joukkoon jääkaapista löytyviä marjoja ja mahdollisia jämähedelmiä. Päälle ripottelen pähkinöitä ja siemeniä, ja viimeistelen hyvällä oliiviöljyllä.

Tämä on supernopea tehdä, ja tarjoaa sellaisen kivan täydentävän välipalan kun ei tee mieli mitään isoa ja raskasta. Pikkusalaatista on myös tullut tavallaan leivän korvike. Syön kyllä edelleen leipää, mutta olen vähentänyt sitä välipalakäytössä ja pieni salaatti on ikään kuin tullut sen paikalle vastaamaan iltojen orastavaan pieneen nälkään.

Kun olen liikkeellä tai asiakkaiden luona, hyvin tyypillisiä kaupasta ja kahviloista mukaan napattuja välipaloja ovat proteiinipatukat, tuorepuurot, smoothiet ja sellaiset hedelmät, joita ei tarvitse pestä.

Yrittäjyyden parhaita puolia on kiistatta se, että kun aamulla nousi ilman aikaista herätystä sängystä ja katsoi ikkunasta viistona maisemaa halkovaa loskasadetta ja tuskallista harmautta, saattoi sytyttää pari kynttilää pöydälle ja kömpiä takaisin sänkyyn. Koska aamurutiineihin ei tarvitse käyttää aikaa, pystyy töihin halutessaan tarttumaan heti, niinpä parin aamupäivän tunnin aikana ehdin käsitellä asiakkaalle muutamaa päivää aiemmin otetut valokuvat. Toki niitä kääntöpuoliakin on, tietenkin, mutta tänään olen iloinnut tästä ominaisuudesta.

Samaan aikaan kun olen tehnyt kuvasäätöjä, on sääkin ottanut pienen askeleen parempaan suuntaan ja jos sama linja jatkuu, huvittaa jo iltapäivällä lähteä liikkeelle ja siirtää minitoimistoni hetkeksi ulos. Koska Wienissä ajattelin puhtaasti lomailla, tarkoitus on näiden alkuviikon päivien aikana hoitaa viikon jutut mahdollisimman pitkälle valmiiksi. Ja niin toivon, että reissulla olisi edes vähän kauniimpi sää kuin täällä! Aurinkokin olisi kiva, mutta ehkä ei kannata toivoa liikoja paikan päältä kuultujen sääkokemusten myötä.

Tämä asu on parin päivän takaa. Jotenkin vasta lauantai-illan asua kootessa muistin, että sitähän voisi välillä käyttää muitakin kuin tavallisia mustia sukkiksia. Niinpä otin pilkkusukkikset ilta-asusta päiväkäyttöön ja näillä talvilämpötiloilla pärjäsi mainiosti. Lisäksi ne tuntuivat tuovan pientä särmää muuten varsin perusasuun. Täytyy siis kääntää sukkislaatikko ja kaivaa muutkin mahdolliset kuviosukkahousut käyttöön.

Neule: Bikbok / Hame: H&m / Nilkkurit: Aldo / Takki: Voglia, saatu blogin kautta / Laukku: Coccinelle / Kaulakoru: Pernille Corydon / Korvakorut: & Other Stories

Ai niin, jos blogiin pääsy takkuilee tai sivu on hetkittäin alhaalla, pahoittelut tästä. Sivun kantokyky on koetuksella ja parhaillaan on selvityksessä, miten kantokykyä saisi kustannustehokkaasti lisättyä, joten toivottavasti ei vaivaa enää pitkään!

PR-matka: Tallink Suomi & Tallink Hotels

Tallinnassa on tullut käytyä melko tiuhaan viime aikoina ja se on oikeastaan aika kiva, sitä on ikään kuin tullut tutustuttua koko kaupunkiin uudelleen. Ja kuten olen jo monesti todennut, Tallinna tarjoilee aina jotain uutta. Parin tunnin laivamatka Helsingistä menee hujauksessa, joten maisemanvaihdoksen saa varsin helposti. Lisäksi jo matkustustavassa on mukavasti valinnanvaraa. Viimeksi miehen kanssa matkustaessa taidettiin maksaa Tallinkin menopaluusta yhteensä kantiskortilla vain kolmisenkymmentä euroa, ja viime hetkiin mietittiin tasonostoa comfort loungeen, jossa reissattiin sitä edeltävällä kerralla.

Tällä viimeisimmällä blogimatkalla Tallink tarjosi matkan business loungessa, jota mukavammaksi on Helsingin ja Tallinnan välin matkustusta vaikea kuvitella. Comfort loungessa on tarjolla pientä syötävää ja omaa rauhaa, business loungessa taas kunnon buffetruokailu kaikkine juomineen ja näköala suoraan keulasta merelle. Riippuen siis toiveista ja budjetista, vaihtoehtoja löytyy.

Kylpylämajoitus Tallinnassa

Tämän matkan teemana oli kauneus ja hemmottelu, ja Tallinkin järjestämänä luonteva majoituspaikka oli lyhyen kävelymatkan päässä satamasta sijaitseva Tallink Spa & Conference Hotel. Olen aiemmin majoittunut Tallink City Hotellissa ja itse asiassa käynyt kolme vuotta sitten kasvohoidossa Tallink Spassa, joten oli kiva testata nyt myös majoitusta.

Tallink Spa & Conference hotellin huoneet on uudistettu viime vuoden puolella ja mielestäni todella kivasti. Ilme on raikas ja moderni, ja huoneesta löytyy kaikki perusmukavuudet. Lisäksi niissä on vielä kivaa uudenkarheaa fiilistä sekä se, mitä eniten hyvästä hotellista odotan, eli pehmeä ja mukava sänky.

Podin reissulla inhottavaa kylkikipua (ja poden muuten edelleenkin, yh), joka verotti nukkumista, mutta nautin silti mahdollisuudesta valloittaa koko hotellisänky yksin. Jos kaipaisi superlaiskaa lomailua, sellaisen voisi järjestää Tallinnassa varsin helposti ja järkevällä budjetilla. Hotellin yhteydestä löytyy kylpylä ja sauna-alue sekä kauneushoitola hierontoineen ja erilaisine hoitoineen (Tallinnan huokealla hintatasolla!). Lisäksi hotellin ravintola oli positiivinen yllätys, ja ihan kulman takaa löytyy italialainen ravintola Ristorante Flavore, jossa itse asiassa kävin nyt toistamiseen.

Lymfahieronta ja virolaista kosmetiikkaa

Koska aikaisemmin olen käynyt Tallinkin hoitolassa kasvohoidossa, halusin nyt tarjotun tilaisuuden tullen kokeilla jotain kropalle. Puolisokkona valitsin listalta lymfahieronnan. Se oli vähän villikortit. Halusin jotain hierontamaista ja samalla kokeilla uutta, niinpä päädyin siihen.

Hieronta oli erilainen kuin odotin, kai koska jumituin liiaksi sanaan hieronta, oikeasti olisi pitänyt ajatella laajemmin. Opin siis, että lymfahieronta on kevyttä painelua ja erityisesti imusolmukealuille keskittyvä kevyttä pumppaavaa liikettä, jonka tarkoituksena on aktivoida aineenvaihduntaa ja myös poistaa mahdollista turvotusta. Tässä hieronnassa ei siis ole pelkoa kivusta, vaan se on pehmeää kosketusta, joka saa enemmän aikaan uneliaisuutta tuovan rentoutumisen kuin jumien poistoa. Heti hieronnan jälkeen olo oli hämmentynyt, mietin mihin niin kevyt hieronta oikein vaikuttaa vai vaikuttaako mihinkään. Vähän myöhemmin havahduin kahteen asiaan, ensinnäkin tunti hoidon jälkeen iski mieletön uneliaisuus ja rento fiiilis, sellainen, josta tunti lähes tuskalliselta ravistella itsensä irti ja lähteä syömään. Toiseksi huomasin illan aikana olevani koko ajan janoinen, ja join vettä jatkuvasti. Eli alun skeptisyyden jälkeen oli todettava, että aineenvaihdunta todella lähti rullaamaan ja selvästi se kevyt hieronta myös rentoutti.

Hoidot ovat muuten ylipäätään tosi järkevän hintaisia tuolla (ja Tallinnassa ylipäätään), ja hoitoon tai hierontaan pääsee jo muutamalla kympillä, eikä suinkaan tarvitse olla hotellin asiakas. Suunnittelin jo mielessäni, että voisin kevään aikana siirtää yhden hengen toimistoni pariksi tai kolmeksi päiväksi Tallinnaan, tehdä etätöitä kaupungista ja käydä samalla jossain freesaavassa hoidossa. Mutta mieluummin vasta sitten kun valoa alkaa olemaan enemmän.

Blogireissun päätarkoituksia oli tutustua paremmin myös paikalliseen kosmetiikkatarjontaan ja etenkin virolaisiin brändeihin. Virostahan tulee pieneksi maaksi varsin paljon tasokasta kosmetiikkaa, ja ennen kaikkea luonnonkosmetiikkaa. Olikin hauska nyt tavata sellaisten paikallisten brändien kuin Tilk! ja D’Difference perustajia ja edustajia, sillä muistan kiinnittäneeni merkkeihin huomiota jo kolme vuotta sitten Solaris-kauppakeskuksessa sijaitsevassa Pillerkaarin virolaista kosmetiikkaa myyvässä putiikissa. Lisäksi muita huomionarvoisia ovat esimerkiksi Ontic Minerals, Nurme ja JOIK Organic.

Tuolloin myymälässä vieraillessa ostin testiin Tilk!:in käsivoiteen ja tykkäsin tosi paljon, olikin hauska nyt kuulla, että se on yksi brändin eniten myydyistä tuotteista. Tilk! on siis täyttä luonnonkosmetiikkaa, mutta pienenä yrityksenä vielä sertifioimatonta. Luonnonkosmetiikkasertifikaattien hinnat ovat korkeita, joten vaikka pieni brändi toimisi niiden mukaisesti, itse sertifiointia ei välttämättä alussa ole resursseja ostaa. Tilkiltä löytyy muuten myös suomenkielinen verkkokauppa.

D’Difference ei ole täyttä luonnonkosmetiikkaa, mutta pitkälle luonnonmukaista ja useat tuotteet ovat vegaanisia. Tätä muistan katselleeni jo aiemmin Tallinkin laivalla ja Pillerkaarin myymälässä, mutta vasta nyt sain tuotetta kotiin testattavaksi. Mielenkiintoista testata, miltä astetta ylellisemmäksi itsensä profiloivat tuotteet käytössä tuntuvat.

D’Differenceä löytyy laivamyymälän lisäksi myös Tallinkin verkkokaupasta, jossa siis myydään samoja kauneuden ja muodin tuotteita kuin laivoilla. Ei siis enää tarvitse lähteä reissuun tehdäkseen ostoksia merihinnoin. Lisäksi kannattaa tsekata verkosta myös loppuunmyynnit ja muut aletuotteet.

Alekoodi Tallinkin verkkokauppaan

Verkkokappassa on muuten vielä tammikuun loppuun asti voimassa 20 prossan alekoodi. Koodilla TALLINKSHOPPING20 saa -20% normaalihintaisista tuotteista Tallinkin verkkokaupasta.

Nippelitietona on pakko ripotella pressitiedotteesta lueteltuja faktoja merellisestä myynnistä. Tiesitkö, että Tallinkin ja Silja Linen laivoilla myydään vuodessa yhteensä miljoona tuoksua ja 100 000 ripsaria? Kautta aikojen suosituimma yksittäiset tuotteet ovat Fazerin sininen, Toblerone, A le Coq -olut ja Hartwallin lonkero sekä Tallinkin oma vesi. Melko perustuotteita ja myönnän, että olen varmastikin joskus ostanut ainakin kaksi ekaa ja ehkä myös veden.

Viime vuoden myydyimmät naisten tuoksut olivat Versace Bright Crystal EdT ja Carolina Herrera Good Girl EdP, ja vuoden kärkituotteet meikeissä Chanelin La Mousse Anti-Pollution puhdistusvaahto ja Estee Lauder Advanced Night Repair seerumi. Mitään näistä en itse ole testannut, mutta tiedä sitten pitäisikö, jos näin monien suosiossa ovat.

Matka saatu blogin kautta.