Verona on kuuluista yhdestä maailman tunnetuimmista rakkaustarinoista, Romeosta ja Juliasta, ja kaupungin suosituimpia nähtävyyksiä ovatkin tarinalle annetut tapahtumapaikat. Julian parvekkeelta tuskin voi välttyä jos vanhaan kaupunkiin suuntaa. Se sijaitsee keskellä kaikkea, heti PIazza Erben kupeessa, ja lähikulmat hehkuttavat kuuluisaa rakkaustarinaa monenlaisen rihkaman muodossa. Jottei varmasti kulkisi ohi kapean sisäpihalle johtavan käytävän, voi seurata seinään ilmestyneitä rakkaudentunnustuksia, jotka ympäröivät pimeää kivikäytävää.

Julian parvekkeesta aukeaa näkymä pienelle sisäpihalle, jossa on myös Julian patsas. Itse parveke on suhteellisen vaatimaton, sijaitsee 1200-luvulla rakennetun talon toisessa kerroksessa. Parveketta kiinnostavampia mielestäni ovat seiniä kuvioivat muistot tuntemattomista, mutta elämän kokoisista rakkaustarinoista, portteihin ujutetut sydämin kaiverretut lukot, pienet tarrat, laput ja luonnon mukaansa nappaamien muistojen jälkeensä jättämät purkkatarrat ja muut jäljet.

Kaupungista löytyy myös Romeon kotitalo ja hauta, jossa tarina väittää rakastavaisten lepäävän. Romantiikannälkäinen kiertää läpi kaikki tarinan hengessä ja uppoutuu traagisen rakkaustarinan maailmaan, minulle riitti parveke, sisäpihalle sulloutuneet turistit saivat nopeasti jatkamaan matkaa muille kapeille kujille ja koristelluille aukioille. Julian parveke löytyy vanhan kaupungin sydämestä, osoitteesta Via Cappello 23.

Saavuin eilen iltapäivällä Meranosta Veronaan upean sään siivittämänä. Meranossa mittari tavoitteli +26 astetta, mutta Veronassa se oli jo liki +30. Alkusyksyn merkit näkyvät täälläkin luonnossa, mutta sään puolesta on vielä ihan kesä, parempi sää kuin meillä tuskin kertaakan kesän aikana. EIlen heitin nopeasti matkalaukun hotellihuoneeseen ennen suuntaamista vanhaa kaupunkia kiertelemään. Siinä vierähtikin näppärästi koko ilta ja takaisin hotellille hipsin vasta pimeän tultua. Varasin hotellin vanhasta kaupungista, sillä lyhyellä reissulla ollessa ja yksin matkustaessa sijainti tuntuu tavallaistakin tärkeämmältä. On ihanaa kun ulos astuessa on jo perillä. Kuvia on tullut napsittua huimasti ja lisää Veronasta kunhan kotiudun, mutta näin lyhykäisyydessään; kaupunki on upea! Ihanaa lauantain jatkoa kaikille, minä suuntaan nyt Veronan kujia puikkelehtimaan!

Työmatkustuksen parhaita puolia on uusien paikkojen näkeminen. Pitkät kokoukset ja ohjelmantäytteiset päivät voittaa ne hetket kun pääsee kiertelemään kaupunkia, tai sisällä istumisen oheen on järjestetty kivaa ohjelmaa tai ainakin hyvä illallinen. Keskiviikkona kävin syömässä hauskassa Brauerei Forstissa, Forst-olutmerkin panimoravintolassa, mutta eilisen illallinen löi silti laudalta edellisen päivän.

Upea kirkas sää oli täydellinen illallistaa ylhäällä. Merano on upea pieni kaupunki vuorten keskellä, kumpuileva maisema on äärettömän kuvauksellinen ja olen harmissani, että suuren osan maisemista on nähnyt vain auton ikkunasta käsin. Laajat omenapuurivistöt, siro arkkitehtuuri, vehreä luonto ja ympärillä hohtavat lumihuippuiset vuoret tekevät paikasta upean. Eilen illalla nousimme kaapelivaunutta  puolentoista kilometrin korkeuteen, henkeä salpaavien näkymien äärelle, juuri sopivasti nähdäksemme auringonlaskun. Ravintola Gasthaus Hochmuth sijaitsi upealla paikalla, esteettömällä näkymällä alas laaksoon. Paikka oli muutenkin tunnelmallinen ja ruoka erinomaista; talon omia antimia ja jälkiruoaksi herkullinen pieni kakkulajitelma. Myöhään illalla aterian jälkeen ympärillä oli jo pilkkopimeää, vain kaupungin valot loistivat jossain kaukana alhaalla. Myöhään kulkeva kaapelivaunu nytkähti liikkeelle ja sukelsi kohti valomertä, upea kokemus! Tänään viimeinen kokouspäivä, tai puolikas sellainen, ja heti puolen päivän jälkeen suunta kohti Veronaa!