Muutettuani aika tarkalleen kaksi vuotta sitten nykyiseen asuntooni, hyppäsin samalla myös outoon juurettomuuden tilaan. Olihan asunto käytännössä kotini, mutta silti, jotain merkityksellistä puuttui, jotta olisin osannut tuntea sen kodikseni. Kaikki tuntui jotenkin väliaikaiselta, vaikka eihän kahta vuotta voi varsinaisesti enää väliaikaiseksi kutsua. Sen tunteen myötä en oikein ikinä tullut panostaneeksi asuntoon, nähnyt vaivaa tehdäkseni siitä kotia. Muutaman taulun sain seinällä vuoden kuluttua muutosta, ja samaan aikaan ystäväni kävi asentamassa verhotangon, voidakseni ripustaa valkeat verhot vaatekaappieni suojaksi. Siinä oikeastaan kaikki mainittava sisustamiseen liittyvä mitä olen kahden vuoden aikana saanut aikaan, mikä on minulle varsin tavatonta.
Tavattuani poikaystäväni asuntoni alkoi hiljalleen muuttua entistä etäisemmäksi ja siellä vietetty aika väheni olemattomiin, samalla tunsin itseni entistä enemmän kodittomaksi. Vaikka tavallaanhan olin onnekas, olihan minulla kaksi paikkaa, joissa viettää aikaa, mutta todellisuudessa tunsin itseni vieraaksi molemmissa. Kaipasin omaa rauhallista paikkaa, sitä, etteivät tavarat olisi missä sattuu, ja aina kuitenkin väärässä paikassa. Taistelin stressaantumista vastaan pakatessani jatkuvasti päivittäistavaroita ja vaatteita pussukoihin ja kannellen niitä säässä kuin säässä asuntojen välillä. Olen aina ollut kotona viihtyvää sorttia ja muutun herkästi levottomaksi, jos lähellä ei ole omaa tilaa, jonne paeta turvalliseen pehmeyteen ihmisiä ja elämää silloin kuin siltä tuntuu. Siksi olen mielelläni nähnyt kodin paikkana johon panostaa, ollut tarkka yksityiskohdista tavoitellen harmonista ja kaunista, tilaa ja tunnetta, jossa tahtoo viipyä.
Kiireisen joulunalusarjen keskellä olinkin iloinen ja yllättynyt poikaystävän kysyessä, miltä ajatus yhteen muutosta tuntuisi. Asiat etenivät nopeasti ja maanantaina jo poikettiin ensimmäisessä asuntonäytössä. Kiire ei kuitenkaan ole, tärkeintä on löytää mukava asunto, kodilta tuntuva, toimivalta paikalta – napata mieluinen silloin kuin se tulee vastaan. Minulle muutto totta kai tarkoittaa merkityksellistä yhteistä askelta, mutta uudenlaisen arjen ja yhdessäolon lisäksi myös vapaa-ajan hienoista lisääntymistä ja kaivattua kodilta tuntuvaa paikkaa. Teille se näkynee viimein lisääntyvänä sisustusaiheisten postausten määränä, tai noh, mikä tahansa on lisää kuluneen parin vuoden liki puhtaaseen nollaan. ;) Mielenkiinnolla odotan mistä asunto tulee löytymään ja jännityksellä millainen koti meille muodostuu, makumme kun jokseenkin poikkeaa toisistaan, kuten myös omistamamme irtaimiston tyyli. Onneksi molemmilla on tahto rakentaa yhteistä, joten eiköhän siinä molempia tyydyttävä ja omanlaisensa kokonaisuus ajan kanssa synny! :)
Yllä yksi niistä harvoista kuvista nykyisestä kodistani – näköjään tekee hyvää tämä kamerattomuus, tulee palattua vanhojen kuvakansioiden pariin. :)
