Meinasi jäädä tämä postaus kokonaan julkaisematta kun pilkun viilaajan silmiin nämä pokkarilla otetut ruokakuvat tuntuivat sen verran epähoukuttelevilta (tai sitten vain kyseessä on vahvat vieroitusoireet omaa kameraa kohtaan), mutta menköön nyt. Perjantaina oli pastapäivä, ja päädyin kokkaamaan sitä manteli-persiljakastikkeella, paahdetulla paprikalla ja revityllä mozzarellalla höystettynä. Tuli maistuvaa, minun makuun hieman liian valkosipulista poikaystävän makuun taas sopivasti, joten jos et ole valkosipulin ystävä, vähennä suosiolla alla mainittua määrää. Oheisesta ohjeesta tulee reilut annokset kahdelle hengelle.
2 punaista paprikaa
200 g pastaa
1 paketti mozzarellaa
1/4 dl pinjansiemeniä
n. 1rkl öljyä
n. 1rk sitruunamehua
Manteli-persiljapesto
1 dl kuorittuja manteleita
1 valkosipulinkynsi
1 dl oliiviöljyä
1 dl lehtipersiljaa
1/4 tl suolaa
- Halkaise paprikat ja poista siemenet, kanta sekä valkoiset osat.
- Lado paprikanpuolikkaat öljytylle uuninpellille leikkauspinta alaspäin ja paahda 225 asteisessa uunissa grillivastuksella 10-15 minuuttia (tai kunnes pinnat ovat mustuneet ja kuori kupruilee).
- Paprikoiden ollessa uunissa paahda mantelit kuivalla ja kuumalla pannulla. Paahda erikseen myös pinjansiemenet.
- Ota paprikat uunista ja laita ne tukevaan muovipussiin. Sulje pussi ja anna paprikoiden vetäytyä ja jäähtyä n.10-15 minuuttia.
- Keitä pasta ja tee manteli-persiljakastike. Kuori valkosipulinkynsi ja laita se yhdessä muiden kastikeaineksien kanssa korkeaan kulhoon, jauha sauvasekoittimella tahnaksi. Tahna saa jäädä karheaksi.
- Nylje kuoret parikoista ja paloittele puolikkaat muutamaan osaan. Pirskottele päälle oliiviöljyä ja sitruunamehua.
- Sekoita kypsä valutettu pasta manteli-persiljakastikkeeseen. Siirrä tarjoiluastiaan ja sekoita joukkoon paprikan palaset. Nostele mukaan revitty mozzarella ja ripottele pinnalle paahdetut pinjansiemenet.
3 comments
Netta
Näyttää ja kuulostaa herkulliselta! Täytyy kokeilla tätä ohjetta.
Annosten kuvaaminen on välillä niin haastavaa, kun aina olisi plussaa nauttia ruoka lämpimänä ja kuvan säätämisellle ei jää kovin paljon aikaa – vatsa kurnii ja illallisseuralainen odottaa, mutta pedantti ei malta laskea kameraa alas ;) Ja miten se voikin olla, että pasta-annosta on lähes mahdotonta tarkentaa ja saada houkuttelevan näköiseksi? Hyvin olet kuitenkin onnistunut, tuli jo nälkä näistä kuvista :)
Korundi
Oi, ihana kuulla – kai sitä vain sitten on itse vähän turhan kriittinen omille kuvilleen ;)
Ihan totta, kuulostaa niin kovin tutulta! Kuten sanoit, nälkäisenä tekisi mieli käydä kiinni ruokaan heti, ei haluaisi ruokaseuran antaa odottaa ja lämpimän ruoan kadottaa lämpöään, mutta samaan aikaan pieni täydellisyydentavoittelija sisällä etsii sitä juuri oikeaa kuvakulmaa ja tavoittelee kaunista kuvakokonaisuutta. ;)