Matkavuosi 2012

Palasin tasan vuosi sitten vuoden 2011 matkatunnelmiin, ja halusin nyt tuttuun tapaan kurkkia menneen vuoden matkoja – missä tänä vuonna tulikaan käytyä?

Matkailuvuoden 2012 aloitin upeissa aurinkoisissa maisemissa Jordaniassa, Aqabassa, Punaisen meren äärellä. Piipahdina matkalla myös Israelin puolella, mutta kaikkein eniten sykähdyttivät upea kalliokaupunki Petra ja mieletön Wadi Rumin autiomaa, joita kaikessa vaikuttavuudessaan voin lämpimästi suosittelen kaikille. Haaveissa siintää vielä joku päivä palaaminen Kuolleen meren äärelle, jossa en tällä matkalla ehtinyt käymään. Aurinkoannos talven keskellä teki hyvää, ja sillä jaksoi pitkälle kevääseen – tuleva reissu Aasiaan takaa varmasti samanmoisen energiapistoksen!

Maaliskuun lopussa suuntasin työmatkalle Prahaan, jonne jäin vielä viikonlopuksi nauttimaan kaupungista itsekseni. Ikävä yllätti silloin vasta tavattua, nyt jo poikaystävääni kohtaan, mutta silti nautin mielettömästä tunteesta kohdata kaupunki onnistuneesti yksin, nauttien omasta seurasta ja oppien uuden tavan matkustaa, vaikka nyt rinnalla onkin omaa seuraa parempaa. Praha oli upea, jälleen, sää oli karu ja kylmä, mutta muistot ja kaupungin tunnelma lämmittivät. Erityisesti kaunis hautausmaa ja upeat kukkivat kirsikkapuut painuivat mieleen.

Keski-Euroopassa pyrähdyksen jälkeen alkoi hiljalleen kesälomareissun suunnittelu ja heinäkuussa lensin isäni luokse Wieniin, lomaillen siellä viikon. Poikaystävä liittyi seuraan ja yhdessä teimme unohtumattoman reissun läpi Ranskan, pysähdellen sellaisissa kohteissa kuin Nancy, Provence, Cassis, Annecy, Marseille, Dijon, Colmar ja Lyon – puhumattakaan niistä kylistä ja kaupungeista, joista en ole vielä ehtinyt teille kertoa. Unohtaa ei sovi myöskään pikkuista Luxemburgia sekä Belgiaa, joihin molempiin on varastossa vielä tunnelmia varattuna talven tuleviin postauksiin.

Palattuani töiden pariin elokuun puolessa välissä, hyppäsin pitkästä aikaa laivaan ja suuntasin ystävien kanssa minimatkalle Tukholmaan. Seuraavaan kertaan ei saa vierähtää yhtä monta vuotta kuin mitä tämän reissun toteuttamiseen ehti kulua, toivottavasti siis Tukholmaan tulee palattua pian uudelleen!

Hyvin pian Tukholman jälkeen suuntasin työmatkalle Italiaan, mielettömien maisemien äärelle Meranoon, joista muistiin on piirtynyt erityisen näyttävät maisemat alas laaksoon. Viileän kauniin Meranon koettuani suuntasiin paahteiseen Veronaan, ja vietin hetken itsekseni kaupunkiin tutustuen ennen paluuta Suomeen. Tuoreessa muistissa on Julian parvekkeen purkkaseinät ja muutenkin kaikin puolin tunnelmallinen vanhakaupunki.

Lokakuussa tein vielä viikonloppuvisiitin Wieniin, kolusin keskustan suurkirppiksen ja nautin hämmästyttävän lämpimästä säästä. Aurinkoaunnos auttoi kummasti syksyn harmauden keskellä, ja sen voimalla on jaksanut tähän asti.

Loppu vuosi onkin sujunut tulevaa tammikuun reissua suunnitellessa, eikä matkakuume ole yltynyt liian kovaksi kun on jo aivan käsillä uusi loma lähemmäs aurinkoa. En malta odottaa, mutta onneksi pieni hetki enää! Alle kolme viikkoa, jos tarkkoja ollaan.