Ihon hoito, Kosmetiikka

Patyka testissä

Muistatteko kun hehkutin ihanaa luonnonkosmetiikkamerkki Patykaa? Käytin ylisanoja vaikka olin vasta saanut purkit maahantuojalta käsiini. Lupasin käyttökokemuksia kunhan olin ehtinyt muodostaa kunnolla mielipiteeni siitä tärkeimmästä, eli sisällöstä. Valitsin tammikuussa itselleni Biokaliftin silmänympärysvoiteen, koska silmänympärysvoiteille nyt aina on käyttöä, sekä Biokaliftin korjaavan yöseerumin silkasta rakkaudesta öljyihin. Molempia olen käyttänyt siitä lähtien päivittäin, tai tarkalleen ottaen joka ilta. Yöseerumi on nyt lopuillaan, mutta painosta päätellen silmänympärysvoidetta on vielä runsaasti jäljellä, mutta nehän nyt tiettävästi pienestä kerta-annoksestaan johtuen kuluvat muutenkin aina mukavan verkkaisesti.

Yöseerumiin olen tyystin hullaantunut, ja yritän parhaillaan valuttaa purkista jokaisen viime tipan käyttööni. Seerumi korjaa, tasapainottaa ja kirkastaa ihoa, ja se on sopinut loistavasti talviselle pintakuivalle sekaiholleni, mutta yhtä hyvin voisin kuvitella tämän hoitamaan kesän päivettämää ihoa. Tuote on ollut apu talvikuivan ihoni kireyteen ja muutenkin hellinyt hormonivalmisteista häiriintynyttä ihoa. Seerumi on uutettu kahdestatoista eteerisestä öljystä sekä kasviöljystä, ja öljyksi se on suhteellisen kuivaa. Tämä ei siis jätä ihoa kiiltäväksi tai öljyisen tuntuiseksi vaan imeytyy erinomaisesti. Pieni määrä riittää helposti koko kasvoille ja kaulalle, mikä tekeekin siitä erittäin riittoisan, vaikka alussa hämmennyinkin purkin pikkuista kokoa.

Suosin yleensäkin öisin hyvin hoitavia ja kosteuttavia tuotteita, ja päiväksi meikin alle laitan huomattavasti kevyempää, ohuita voidemaisia tai jopa geelimäisiä tuotteita. Samantyyppinen jako on myös silmänympärysvoiteissa, mutta tämä Patykan yli 25 –vuotiaille suositeltu silmänympärysvoide toimisi hyvin myös päiväkäytössä. Olen kuitenkin tahtonut yhdistää iltaiholle molemmat Patykan tuotteet, joten siksi tätäkin olen käyttänyt vain iltaisin. Silmänympärysvoide sisältää kymmentä luonnon aktiiviainetta ja on varsinainen monitoimituote; ehkäisee ikääntymisen merkkejä, kirkastaa, laskee turvotusta ja kiinteyttää. Toimii meikin alla ja yötä vasten, koostumus kun on kevyt ja raikas voidemainen.

IMG_5536IMG_5566

Silmänympärysvoiteista on vaikeampi antaa arviota, ellei kyseessä sitten satu olemaan todella huono tuote. Silmin nähtäviä vaikutuksia en tällä ole tässä ajassa nähnyt, mutta eipä sitä ole tapahtunut yhdenkään iholleni sopivan silmänympärysvoiteen kanssa. Minulle silmäynpärysvoiteen tärkeimmät tehtävät ovatkin kosteutus, tietty, ja raikkauden tuominen helposti väsyneeltä tuntuvalle herkälle ihoalueelle, ja niissä tämä osuu nappiin. Koostumus on erittäin miellyttävä ja pidän raikkaudesta, mikä ei ole itsestään selvää voidemaiselle tuotteelle. Vaikka silmäni eivät ole herkät, alussa tuotteen levitys kirveli hieman, mutta vaiva katosi nopeasti, joten tiedä sitten mistä johtui.

Sisällöissä ei siis kaiken kaikkiaan moitittavaa, päinvastoin. Ulkoisesta sen sijaan on annettava pieni miinus, pakkaukset ovat laadukkaan oloiset, jämäkät ja hillitysti kuvioidut, mutta nämä kaksi purkkia näyttävät aivan liian identtisiltä! Joka iltainen ongelmani kun on hämärässä tunnistaa kumpi purkki on kumpi. Tiirailen kännykän valossa kyljen pikkuista pränttiä, että tiedän painaa ainetta oikean määrän kämmenelle. Syytän purkkeja, vaikka vika voi yhtä hyvin olla minussa, mitäs jätän tuotteiden levityksen pimeään hetkeen ennen nukkumaanmenoa.

Patyka ei pettänyt korkeista ennakko-odotuksista huolimatta, ja voisin ostaa molemmat tuotteet, vaikka pientä pennin venytystä se vaatisikin, kosmetiikkaan kun en ihan näin korkeita summia ole tottunut laittamaan. Toisaalta, jos jostain kosmetiikkatuotteesta olen tavallista enemmän valmis maksamaan, niin silloin kyseessä on ehdottomasti luonnonkosmetiikkatuote. Ja olen äärimmäisen iloinen siitä, että luonnonkosmetiikassa on vaihtehtoja jo usealle kukkarolle, edullisemmista merkeistä Patykan kaltaisiin ylellisyystuotteisiin.

Patykaa voi ostaa ainakin Jolielta. :)

  • Jaa
Meikit

Rajaus punaisten huulten parina

En ole tunnettu meikkaustaidoistani, joten ehkä siksi olisi parempi jättää lähimeikkikuvat julkaisematta. Tai jos ei sen takia, niin ainakin siksi, että ruudunlevyinen kuva omista kasvoista herättää itsessä vaivaantunutta liikehdintää ja poltteen heittää koko keskeneräinen postaus roskakoriin. Mutten heitä, tällä kertaa. Pidetään tätä sitten vaikka omana pikkuisen kynnyksen ylityksenä, mitä on aina hyvä harrastaa aika ajoin.

Kuten olen maininnut, punaiset huulet ovat tulleet tutuiksi, vaikkeivät vielä ole (ja tuskin tulevatkaan) korvanneet helppoja vaaleita sävyjä. Pistin pari viikkoa sitten tilaukseen pohjustusaineen helpottamaan tumman sävyn pysymistä läpi päivän, ja eilen kerrytin tummien huulipunieni valikoimaa ostamalla syvän luumuisen sävyn, eli vahvasti osa arkea huulipunasävykokeiluista on tullut.

meikkikuva 001

Niinä päivinä kun huulimeikki on tumma, on silmät kevyemmin meikatut, toisinaan vain pelkällä ripsarilla korostetut ja hieman useammin vielä nudesävyisen luomivärillä tehostetut. Sitten on niitä kertoja, kun aherran aamulla rajauksen terävöittämään katsetta, kuten toissa päivänä, jolloin Lumenen Vintage Red -sävyllä maalattuja huulia kaveerasi musta rajaus. Vannon edelleen Inglotin Duralinen nimeen, sillä kun saa näppärästi intensiiviset ja pysyvät rajaukset luomiväristä kuin luomiväristä.

Meikkikuva on otettu kiireessä autossa, kuten huomaatte (tämä onkin melkein se ainoa otos, joka säilyi vauhdista huolimatta terävänä), ja pitkän päivän jälkeen, mutta venähtäneestä päivästä huolimatta huulimeikki onnistui pysymään yllättävän siistinä loppuun asti. Huolellinen pohjustus ja rajaus ilmiselvästi tuottavat tulosta, toivon tulevan pohjustusaineen tuovan vielä piirun verran lisäpysyvyyttä etenkin huulten rajoille.

  • Jaa
Hyvinvointi

E niin kuin ehkäisy

Olen kateellinen niille naisille ja pariskunnille, jotka löytävät sopivan ehkäisymuodon helposti. Tai nyt tekisi mieli sanoa, että ylipäänsä löytävät. Koko aikuisikäni ja vähän yli senkin, tarkalleen ottaen 12 vuotta, olen uhrannut järjettömän määrän aikaa ja vaivaa etsien sitä itselle sopivaa, ja erityisesti sinnitellyt arjessa niiden sopimattomien kanssa. Oikeastaan, todella haluaisin olla ilman, syöttämättä kehooni mitään ylimääräistä, sen luonnolliseen toimintaan väkisin vaikuttavaa ainetta (ellei tietenkin juuri siihen ole syytä vaikuttaa tai toimintaa muuttaa, mutta ymmärrätte varmaan mitä tarkoitan) kuten ajattelen vähän kaikista pitkäaikaiskäyttöisistä lääkkeistä, mutta noh, se nyt ei ihan käypä vaihtoehto tässä tapauksessa ole. Välillä kyllä olen ollut ilmankin, ja joka kerta lopetettuani yhden hormonivalmisteen käytön, on tuntunut kuin kevyt verho olisi tipahtanut ympäriltä ja vapauttanut olon. Mutta toisenlainen paino harteille palaa, mitä seuraavaksi -pohdintojen muodossa.

Olen kokeillut e-pillereitä, tarkalleen ottaen kolmea eri merkkiä, ja vannonut, että niihin en enää koskaan koske ja se päätös pitää. Olen käyttänyt ehkäisylaastaria ja kokeillut rengasta, olen syönyt minipillereitä ja nyt viimeisenä hankin kierukan. Vuosien ja taas vuosien kokeilujen jälkeen uskallan väittää, ettei hormoniehkäisy vain sovi minulle. On huonoja ja todella huonoja vaihtoehtoja, mutta valitse sitten niiden välillä.

ehkaisy

Yhdistelmät  sopivat huonommin kuin pelkkää keltarauhashormonia sisältävät, mutta paljon ei jää vaihtoehtoja. Sen myötä olisinkin nyt halunnut hormonittoman vaihtoehdon, mutta koska kaiken tämän päälle kärsin kivuliaista kuukautisista, en vain kipujen pelossa uskaltanut lähteä kipuja ja vuotoja (sekä ehkäisyteholtaankin aavistuksen heikompaan) kuparikierukkaan. Näillä argumenteilla, pitkän pohdinnan, lääkäreiden kanssa keskustelun ja muun taustatyön jälkeen päädyin hormonikierukkaan, ajatellen sen olevan kuitenkin vähän parempi vaihtoehto kuin minipillerit. Sen kun ei tarvitse kulkea koko ruoansulatuksen läpi ja myös muistileikkien kanssa ei tarvitse säätää sellaisella intensiteetillä kuin pillereiden kellontarkan popsimisen kanssa.

Sopi odottaa sopivuutta, ja voihan kaikki tästä vielä kääntyä parhain päin, mutta viime kuukausi ja sitä edellinen ovat menneet arkea ja jaksamista syöviä kestoalavatsakipuja potiessa ja kaikenlaista muuta kehon outoa tyhjästä ilmestynyttä pikkuvikaa, päänsärkyä ja ihon kukkimista, ihmetellen. Alavatsakin on kuin hiivaa syöneellä, pikkuinen turvonnut kumpu. Ei se nyt muiden silmään pistä väittää mies, mutta itseä häiritsee vietävästi. Ulkoinen seikka on kuitenkin kakkonen kipulääkkeitä napsiessa ja vatsaa pidellessä. Sattuu, vihloo ja ketuttaa. Eikö nyt tämäkään?

Kipujen olisi jo pitänyt kadota tai ainakin mennä selvästi tässä ajassa parempaan, huokaisi lääkäri varmistaessaan, ettei vika ainakaan ole siinä, että vempele olisi huonosti. Niin, joidenkin keho vain ei sitten lopulta hyväksy ylimääräistä esinettä, eikä kierukka sovi, vaikka niin monella toimiikin erinomaisesti hymyili lääkäri lohduttavasti. Tietty minulla ei, sekään. Oikeasti, mitä sitten enää jää jäljelle jos tästäkin joudun luopumaan? Lääkäri olisi poistanut vekottimen heti, mutta itse päätin vielä sinnitellä ja toivoa, että lisäaika auttaisi. Ja täytyyhän tässä joka tapauksessa pureskella, että mitä seuraavaksi, minkä huonon vaihtoehdon kanssa jatkaa arkea. Vitsailin jo vaihtoehtoishoitoihin siirtymisellä, mutta ehkä ei kuitenkaan… ;)

  • Jaa
Uudemmat postaukset
Aiemmat postaukset