Kirkkaat kevät värit ovat mielessä, ja haikailen pastellisten laukkujen perään, hempeiden hameiden ja kirkkaiden perusväristen jakkujen. Viime kesältä on keltaista ja syksyltä violettia, mutta mieli kaipailee korallinvärisen tai persikkaisen bleiserin perään. Villinä korttina vaalea liilakin kävisi. Hassua, sillä violetin sävyt eivät juuri koskaan ole tuntuneet omilta, joten siten tämä värikartan siivu on verrattain vieras. Mieleistä ei ole kuitenkaan löytynyt, vielä. Siihen asti täytyy turvautua perusväreihin, mustaan ja valkoiseen. Niin, ja niihin olemassa oleviin väripaletin edustajiin, jotka kivoja ovat myöskin. Keltaista bleiseriä tosin taisin käyttää niin paljon viime kesänä, että se tuntuu nyt jotenkin kuluneelta, vaikka oikein käyttökuntoinen itse vaate onkin.

ruutupaita3Pusero: Lindex / Bleiseri: Sheinside, saatu

Kuvissa kaulassa roikkuu uusi lempikoruni, synttärilahjaksi saatu kaunis kivikoristeinen kultainen sydän. Siinä paikoillaan, lähellä sydäntä, se on ollut merkkipäivästä lähtien liki päivittäin. Yksinkertainen on kaunista. Ja runsas mielenkiintoista. Sellainen oli taas ystäviltä lahjaksi saatu kori, josta en olekaan vielä ehtinyt kirjoitella, ja ehkä helpompikin linkata suoraan ystävän postaukseen, jota olisi vaikea pistää paremmaksi. Aivan ihana, sekin; idea, toteutus – kaikki! <3 Mitäs vielä menneen synttäripäivän raportoinnista puuttuu? Ainakin synttäriasun kuvat ja tarkempi postaus mainiosta illallisravintolasta, jota palan halusta päästä suosittelemaan. Liikaa aiheita, liian vähän aikaa, ja korvan juuressa pauhaava lätkämatsi hätyyttelee keskittymistä siihen malliin, etten edes taida yrittää tänään enää pistää tämän enempää tikkua ristiin blogin puolesta.

Ai juu, jättämiinne kysymyksiin vastailu on täydessä vauhdissa, joten pian, pian, tulossa postaukset niiden tiimoilta! :)

Varma kesän merkki sileiden säärien tavoittelun lisäksi, on itseruskettajan korkin napsahtaminen auki. Viime kesänäkin, melkein liki tähän samaan aikaan, nostin itseruskettavat objektiivin alle, ja niin teen myös nyt. Ainoastaan purkit ovat vaihtuneet, mutta rutiini ja tavoitteet eivät. Ihoni on hyvin vaalea, joten itseruskettavissa luonnollisuus on kaiken a ja o. Olen myös laiska, joten levittyvyys, imeytyminen ja sen sellaiset ominaisuudet painavat paljon. Unohtamatta tietenkään tasaista ja väritykseltään luonnollista lopputulosta. Nyt lisään kuitenkin jonon jatkoksi vielä myös yhden ominaisuuden, jota en osannut toivoa vielä vuosi sitten, vaikka kieltämättä olin tullut uhranneeksi ajatuksia itseruskettavapurkin sisältöluettelolle, ja miettinyt mitä ihooni imeytän. Luonnonkosmetiikka. Kyllä, luonnonkosmetiikasta löytyy myös itseruskettavaa, ja vieläpä oikein erinomaista sellaista.

Olen vuosia vannonut Doven Summer Glown nimeen, mutta kun sain vuodenvaihteessa Jolielta testattavakseni Melvitan Prosun itseruskettavan voiteen, on ennen talvilomareissua hankkimani Dove jäänyt koskemattomana kylppärin kaappiin ja muutama viikko sitten kävin ostamassa itselleni uuden purkin Melvitaa. Doven tapaan Prosunin lopputulos on ihanan luonnollinen, mutta tuntuvana etuna on, että se imeytyy nopeammin, eikä siten jätä ihoa nihkeäksi. Niin, ja se ei haise itseruskettaville tyypilliseen tapaan, mikä johtuu siitä, ettei Melvitan tuotteessa ole DHA:ta, joka rusketusvoiteille tyypillisen ominaishajun saa aikaan. Melvitan tuotteessa sävy tulee luonnonsokerista, ja 99 % raaka-aineista on luonnollisia ja 23 % luomua. Mainitsemisen arvoinen sisältö ja loistotuote, tykkään todella!

IMG_0723IMG_0748

Ainoa miinus on hinta, onhan 27,70 euroa vähän eri kuin alle kymppi tuotteet, mutta toisaalta, eri on itse tuotekin ja itse pihinä kosmetiikanhankkijana siirsin tämän silti must -tuotteisiini. Selkeää rusketusta hakeville ja tummemmille ihotyypeille en suosittelisi, mutta kaltaisilleni valkoiseen seinään hukkuville, luonnollista, kevyttä kaunista päivetystä kaipaaville ehdottomasti – sekä tietty niille, joiden nenää ruskettavien ominaistuoksu häiritsee. Plussaa myös voiteen keveydestä ja poikkeuksellisen kesäisen keltaisesta värityksestä, mmm, herkullinen. Pakkauskin on näpärä, kevyt ja helppo helppo käyttää viimeiseen pisaraan asti, niin, ja ottaa mukaan kesälomareissulle. Turvallisempaa, ja muulle ohjelmalle aikaa jättävämpää kuin auringossa päivät pitkät makailu. ;)

En oikein koskaan ole ollut sinut aurinkolasien kanssa. Olen kyllä elämäni aikana omistanut parit hintavammat ja sitten liudan kaikenmoisia halpislaseja, mutta vähän kaikkien kanssa on tuntunut, etteivät ne oikein sovi minulle. Kuitenkin jotain on ollut hyvä käyttää, joten olen ostellut sellaisia jotenkuten käyttökelpoisia. Kun mies alkoi alkukeväästä puhumaan, että uusille aurinkolaiselle olisi hänellä tarvetta, havahduin itsekin saman asian äärelle. Aurinkolasit, tosiaan, siitä olikin aikaa kun viimeksi sellaiset olin tullut hankkineeksi, laadukkaammista puhumattakaan. Siinä siis ohessa kun kuljettiin katsomassa hänelle laseja, kokeilin itsekin monenmoisia – lähinnä toinen toistaan huonommin sopivia.

Kevään aikana olenkin havahtunut erityisesti siihen, kuinka jumittunut olen tiettyihin malleihin ja erityisesti mielikuvaan, ettei yhdetkään lasit vain yksinkertaisesti sovi minulle. Jälkimmäisen käsityksen muuttaminen on vielä työn alla, mutta ainakin kulmikkaisiin suuriin laseihin pysähtyminen on nyt katkaistu. Olen ollut silti itse varovainen ehdottamaan vanhasta linjastani poikkeavaa, mutta onneksi on ollut seuraa, joka valkkaa lasihyllystä toiset kuin mitä itse välttämättä edes tulisi kokeilleeksi.

Niin kävi eräs päivä Stockalla käydessäkin. Pysähdyttiin ohikulkumatkalla aurinkolasihyllyn äärelle, ja mies ojensi kokeiltavakseni ruskeat Versacet, jotka varovaisesti työnsin nenälle. Arvaatte jo varmasti, että se oli sitten siinä. En olisi uskonut, että tykästyisin tämän kauden aurinkolasimuotiin, puhumattakaan, että pyöreähkö linja sopisi minulle, mutta taisin olla väärässä. Kun lasit kerran tuntuivat heti omilta, en jäänyt enää etsimään, vaikka saman henkisiä onkin nyt tarjolla varmaan kaikissa merkeissä ja hintaluokissa. Enkä ole katunut; kotelo on aivan ihana kaivaa laukusta, ja entisiin verrattuna sirot lasit on ilo sujauttaa nenälle. Tykkään, todella – ja nyt on lupa paistaa, vaikka joka päivä! :)

IMG_6269IMG_6244