Kaupallinen yhteistyö FAST Finland.

Aloin vähän ennen kolmekymppiseksi yltämistä kiinnostunut ravinnosta. Parikymppisenä oli helppo porskuttaa millä tahansa mikropitsaläpyskällä, mutta ikää kertyessä on havahtunut kahteen asiaan, ensinnäkin siihen, ettei ole kehon ja jaksamisen kannalta samantekevää mitä syö. Toiseksi, elintavoilla on merkitystä terveydessä ja ikääntymisessä. Ja itse toivon voivani elää pitkän ja terveen elämän, joten haluan ainakin tietää tehneeni arjessa ne asiat, joilla tuen sitä todennäköisyyttä.

Koskaan ei silti voi tietää, mutta koska pidän tilastoista, tukeudun tässäkin mieluusti niihin. Sillä, että liikun säännöllisesti, syön hyvin ja monipuolisesti sekä kiinnitän huomiota nukkumiseen, voin vaikuttaa. Uskon kuitenkin balanssiin, joten olen yrittänyt löytää sellaisen mukavan kultaisen keskitien, jossa olen tiedostava, mutten vedä yli, sillä haluan myös olla armollinen ja ystävällinen itselleni.

Prosessin taisi kunnolla käynnistää kasvisruokailijaksi ryhtyminen. Jättäydyin kasvissyöjäksi ensisijaisesti eettisin perustein, toissijaisesti terveydellisistä näkökulmista, mutta koko siirtymäprosessi sai miettimään ravintoa syvemmin. Noina aikoina sekä tietoisuus ravinnon vaikutuksista lisääntyi, että perehdyin aiheeseen enemmän, sillä halusin varmistaa, että muuttunut ravintoni paikkaa elementtien hyödyt, joista luovun. Ja itse asiassa lopulta kävi niin, että tajusin syöneeni sekasyöjänä surkean yksipuolisesti ja nyt kasvissyöjänä ruokavalioni on niin paljon tietoisempi ja monipuolisempi kuin koskaan aiemmin. Kiinnostus ja hiljalleen kertyvä ymmärrys ikään kuin imaisivat mukaansa.

Asiaa on myös edistänyt se, että samaan aikaan aloin liikkua enemmän ja hiljalleen livuin elintarvikkeiden ihmeelliseen maailmaan. Työn kautta käytössä oli ravitsemuksen ekspertit, opin valtavasti lisää ja kuulin erilaisia näkökulmia, joista luovin ja poimin siihen keskitiehen sopivat aspektit. Olenkin todella kiitollinen ajastani CocoVilla ja FASTilla, joista jälkimmäisen kanssa tämäkin postaus on yhteistyössä toteutettu, sillä se aika selvästi päivitti ruokavaliotani parempaan ja ylipäätään auttoi paikantamaan puutteita. Talossa oli valtava määrä tietoutta, ja samaan aikaan kun tein työni taustatyötä, kerrytin myös omaa ymmärrystä. Tuosta ajasta kertyneet opit ja monet rutiinit ovat edelleen käytössä. Ja osaa siitä huomaan vähän vahingossa siirtäneeni eteenpäin.

Ei vain treenien yhteyteen

Puhuimme miehen kanssa muutama päivä sitten siitä, kuinka vasta kauttani proteiinipatukat ovat ilmestyneet myös hänen elämäänsä. Samoin kuin sellaiset tuotteet kuin marjajauheet, chiansiemenet ja vegeproteiini jauhetussa muodossa.

Koen, että on vähän sääli, että juuri proteiinipatukasta tulee edelleen niin monelle joko mieleen himotreenaus tai keinotekoinen lisäainepommi. Kyllä, niihinkin kategorioihin sopivia on, mutta niin on paljon muutakin, etenkin nyt kehityksen selkeä suunta on ns. uuden sukupolven proteiinipatukat, jotka kestävät sisältölistan lukemisen. Puhuisinkin mieluummin proteiinilla täydennetystä välipalapatukasta. Ne pitävät hyvin nälkää ja täydentävät kiireessä ihan normaalia arkielämää, eikä treenauksen tarvitse liittyä asiaan mitenkään (joskin silti suosittelen säännöllistä liikuntaa jokaiselle kykenevälle). Esimerkkinä patukoista aiemmin manitsemani FAST VEG.

Näihin uuden tyyppisiin proteiinipatukoihin lukeutuu myös vastikään lanseerattu FAST FULL, joka sisältää makuvariantista riippuen mm. kauraa, auringonkukkaöljyä, mct-öljyä (vakkari raaka-aineeni arjessa muuten) ja maapähkinää, herneproteiinia, riisiproteiinia ja heraproteiinia (nopeasti imeytyvä laadukas proteiini, jota saadaan juustonvalmistuksen sivutuotteena) sekä oikeita mustikoita. Lisäksi se on palmuöljytön, vehnätön ja soijaton. Saatavilla on kaksi makua, Rosted Peanut ja Blueberry White Choco.

Patukka sisältää runsaasti proteiinia 25 grammaa 100 grammaa kohden, mikä itselle on oleellinen tekijä proteiinipatukkaa valitessa. Olen juuri se ihminen, joka saattaa seistä hyllyn ääressä pitkään pakkausten takaetikettejä lukien, sillä olen kiinnostunut siitä, mitä syömäni ruoka pitää sisällään. Itsellä on vähän ehdottomia eitä, sillä uskon kohtuuteen, mutta haluan olla tietoinen siitä, mitä syön ja minkä verran. Ja koska käytän proteiinipatukoita säännöllisesti, on väliä, mitä ne sisältävät ja miten ovat makeutettu. FULL esimerkiksi pitää tyypillisen sukraloosin sijaan steviaa. Oma vatsani reagoi helposti sukraloosiin, joten siksi syön sitä sisältäviä tuotteita tietoisemmin ja usein vähemmän kerralla.

FULL -patukat myynnissä monien päivittäistavarakauppojen lisäksi FASTin verkkokaupassa yksittäin ja laatikoittain (15 kpl).

Ruokaisa välipalapatukka

FAST FULL on nimensä mukaisesti kookas, tai pikemminkin ruokaisa, eli on suunniteltu tuomaan kylläisyyttä ja pitämään nälkää arjen kiireissä. Ei siis ole perinteinen treenipatukka (vaikka ihan hyvin käy ennen salille menoa nautittavaksi), vaan välipalapatukka ihan normiarkeen paikkaamaan niitä hetkiä, kun on kiireessä ja kaipaa jotain syötävää. Sen sijaan, että tarttuisi suklaapatukkaan, tämä on huomattavasti parempi vaihtoehto. Itse myös toisinaan korvaan makeanhimoa proteiinipatukalla. Tai pikemminkin osalla, harvoin nimittäin jaksan syödä kokonaista, ellei kyse ole pienestä.

FULL on niin kookas, että tyypillisesti syön se kahdessa tai kolmessa osassa. Ei ole harvinaista, että laukustani löytyy puoliksi syötyjä patukoita, jotka odottelevat seuraavaa hetkeä kun kaipaa jotain pientä suuhunpantavaa (juuri nytkin laukussa on kulkenut pari päivää mukana puoliksi syöty patukka odottaen jatkamista). Miehellä menee helposti kokonainen kerralla.

Tätä postausta kirjoittaessa kysyin, miksi proteiinipatukat ovat miehelle jääneet osaksi arkea ja syy tuli nopeasti. Aiemmin ei ollut tullut ajatelleeksi, kuinka hyvin ne pitävät nälkää ja kuinka hyviä markkinoilta löytyy, ja niistä on tullut sellainen paikkaava palanen arkeen, joka estää nälän ylivyörymiseltä, mutta auttaa myös ylläpitämään ruokarytmiä esimerkiksi töiden ja treenien välillä, tai arjen kiireessä.

Pitkälti samoja syitä kuin itsellä. Kuten aiemmassa postauksessa mainitsin, syön monta kertaa päivässä jotain pientä, joten proteiinipitoinen välipalapatukka on mainio mukana kulkeva lisä siinä, ja joskus tarjoaa hyvän vastineen myös yllättäneeseen herkkuhimoon.

Kokeilemalla löytää omat suosikkinsa, mutta oma tärppilistani maun puolesta FASTin patukoista on FULL Roasted Peanut, VEG Kookos, HIT Cashew-caramel, NIX Vanilja ja joskus satunnaisesti ROX Cookies & Cream.

Tärkeintä on monipuolinen ruokavalio

Oleellista proteiinien kohdalla on aminohappoprofiili, eli proteiinin laatu määritellään sen sisältämien aminohappojen mukaan. Ihmiskeho tarvitsee toimiakseen 20 eri elintärkeää aminohappoa. Niistä 11 elimistö kykenee itse valmistamaan, mutta loput 9 on saatava jatkuvana ravinnosta. Suinkaan siis kaikki proteiinia sisältävät raaka-aineet eivät pidä sisällään kaikkia puuttuvia aminohappoja, vaan sisältävät niitä vaihtelevilla kokoonpanoilla ja määrillä, siksi monipuolisesta ja ennen kaikkea määrältään riittävästä proteiininsaannista on tärkeää pitää huolta. Koska elimistö pystyy kerralla hyödyntämään melko vähän proteiinia, on sen säännöllinen saanti tärkeää. Vanhemmiten proteiinin tarve kasvaa ja siksi ikääntyvän voi olla järkevää kiinnittää huomiota proteiinin ja energian saantiin, se kun on keino ehkäistä ikääntymiseen liittyvää lihaskatoa.

Itse kiinnitän siis huomiota proteiinia valitessa niiden laatuun ja täydennän ravintoa tarvittaessa lisillä, sillä en välttämättä aina arjessa tule syöneeksi riittävästi proteiinipitoisia raaka-aineita. Eli vähän kuten vitamiinien ja hivenaineiden saannin suhteen, siinä, missä arkikiire tai jääkaapin sisältö ei vastaa ideaalitarpeeseen, täydennän ravintoa sopivilla lisillä. Ne siis eivät ole itse ravinto, vaan täydentävä asia, jotta kokonaisuus pysyy tasapainoisena. Sama on proteiinipatukoiden ja muiden välipalatuotteiden kanssa, ne tarjoavat yhden vaihtoehdon arjen keskellä jaksamisen ja energian pitämiseen balanssissa.

Yrittäjän arjessa parhaita asioita on se, etteivät päivät ole keskenään samanlaisia. Toki moniin niistä mahtuu samantyyppisiä asioita, sitähän elämä ylipäätään on, arkisten asioiden toistoa. Mutta päivien kokoonpano saattaa vaihdella huomattavasti enemmän verrattuna vaikka entisiin toimistoarkiin. Pidän siitä paljon. On kiinnostavaa hyppiä projektien välillä ja oppia koko ajan eri aiheista ja nähdä konkreettisesti työn jälkeä, ja ikään kuin tuntea voivansa vaikuttaa siihen niin paljon enemmän. Lisäksi on motivoivaa voida keskittyä kunnolla omaan osaamisalueeseensa ja kun tietää, etteivät asiat ole pitkäaikaisia, niistä tavallaan ammentaa enemmän ja niille myös antaa itsestään enemmän.

Pidän myös siitä, että joinain päivinä saattaa olla paljon kaikkea, mutta voi lusmuilla vaikka harmaan maanantain. Itse asiassa mieluumminkin kalenteroin esimerkiksi tapaamisia samoille päiville, jolloin jotkut päivät tulee käytettyä liikkeessä ja toisina voi kätkeytyä kotiin.

Tänään olen mm. poikennut aamiaistapaamisella ja käynyt kuvaamassa Duudsoneita Kaaren Prismassa, lisäksi hoitanut lennossa yhden somekamppiksen ulos ja istunut vaateosaston lattialla yrittäen koostaa tuoreen projektin yhteenvetoa. Jos työteemat kiinnostaa enemmän, niin yritän olla suht aktiivinen yritykseni Instagramissa Storyn puolella.

Nämä asukuvat ovat jääneet roikkumaan ja mietin jo hetken, julkaisenko lainkaan, sillä yksinkertaisesti tuntuu itsestä niin oudolta katsoa kuvia itsestä tummemmassa hiusvärissä (vaikka kuvat ovatkin pari päivää colormaskin laiton jälkeen). Nyt sävy on jo asteittain haalistunut (joskaan ei vielä ihan kokonaan poissa), ja olo tuntuu huomattavasti kotoisammalta. En edelleenkään ole tyytyväinen nykyisiin hiuksiini, mutta ainakin tuntuu omemmalta, sekä on aikaa miettiä, uskaltaako niille vielä jotain tehdä vai pitäisikö antaa vain olla.

Pusero: Lindex / Nahkahame: ei merkkiä, 2nd hand / Nilkkurit: Aldo / Laukku: LUMI / Takki: Mango

Olen aina ollut herkkäuninen ja tarvinnut paljon unta, mutta ikää kertyessä asia on tuntunut korostuvan ja muuttunut entistä merkityksellisemmäksi. Ehkä siksi, että huonoja öitä kestää heikommin ja toisaalta, nukkumisen vaikutukselle on tullut yhä tietoisemmaksi. Niinpä olen parina viime vuotena panostanut entistä enemmän uneen.

Ensimmäisiä askeleita oli myöhäisten iltamenojen väliin jättäminen, tai pikemminkin myöhäistä iltamenoista ajoissa kotiin lähteminen. Hankalampi asia tuolloin oli toteuttaa aikaisten aamujen vaikutus. En ole aamuihminen ja tietoisuus aikaisesta aamusta saattaa stressata niin paljon, että nukun heikosti ihan vain sen takia. Ja ylipäätään, aikainen aamu lyhentää väistämättä luontaisen unen kestoa. Niinpä yrittäjyyteen ajavia tekijöitä on monen muun asian ohella ollut mahdollisuus vaikuttaa omaan päivärytmiin, ja ennen kaikkea aamuihin.

Valintoja parempien unien puolesta

Nykyään pyrin olemaan sopimatta aikaisia aamuja, ja tavoitetilani on, että pystyn suurimman osan viikosta heräämään ilman herätyskelloa. Nyt viime kuukausina se on onnistunut yllättävän hyvin, ja miten iso vaikutus sillä onkaan! Luontaisesti herään siinä klo 8:30 paikkeilla tai vähän jälkeen, ja kun herään virkeänä, on loppupäivä erinomaista työaikaa toisin kuin silloin, kun joudun pakottamaan itseni ylös ennen aikojaan. Pieni asia, mutta omalla kohdalla erittäin merkityksellinen. Kellonaika on muuten tismalleen sama kuin muutama vuosi sitten kun jättäydyin tilapäisesti päivätöistä pois ja otin aikaa itselleni, mikä kertoo siitä, että kyseessä todella on se kehon oma luontainen rytmi.

Lisäksi olen pitänyt asuntoni sisälämpötilan alhaalla. Olisi toki ideaalia jos olisi erillinen makuuhuone, eikä alhainen sisälämpötila vaikuttaisi silloin muuhun olemiseen. Nyt joudun kestämään koleutta päivisin kotona ollessa, mikä tarkoittaa talvisin villakerroksia, mutta unen kannalta se on niin tärkeä asia, että kestän kyllä.

Viime vuonna myös päivitin täkkini ja tyynyni uusiin ja laadukkaampiin. Ja nyt asian viimeisteli uusi petauspatja. Ajattelin pitkään, että joudun uusimaan koko sängyn, mikä pitkitti koko prosessia. Viime syksynä tajusin, että runkonihan on oikeastaan ihan kelpo, joten mitä jos kokeilisin päivittää petauspatjan? Tuosta ahaa-elämyksestä seurasi syventyminen sijauspatjojen maailmaan ja tajusin, että niitä todellakin on vaikka millaisia muunlaisia kuin vanha ohuehko vaahtomuoviläpyskäni.

Omiin tarpeisiin sopiva älyvaahtopatja

Googlailin vaihtoehtoja parin kuukauden ajan ja ajattelin myös käydä testaamassa, mutta koskaan en tuntunut ehtivän lähteä kauemmas huonekaluliikkeisiin, niinpä päätin ottaa riskin ja tilata uuden patjan kokeilematta. Valinnassa painoi muutama kriteeri, kuten laatu. Pidän unta niin tärkeänä asiana, että jos pienellä lisäpanoksella saa parempaa, olisi hullua olla tekemättä sitä. Lisäksi halusin ehdottomasti paksun petarin, joka mukautuu hyvin omiin tarpeisiini sekä pehmeyden ja mukautuvuuden kaipuuseeni.

Sänkyjen ja unen asiantuntijat ovat eri yhteyksissä todenneet, että kropalleni parhaiten sopii pehmeä patja. Lantioni on leveä suhteessa vyötäröön, joten kovemmassa patjassa alaselkä ei saa tukea ja selkäranka ei pääse nukkuessa suoristumaan. Tästä seuraa selkäkipuja (olen huomannut!) sekä sitä, että kroppa yrittää luontaisesti hakea selkärangalle suoraa linjaa, jolloin kellahdan vatsalleni (joka taas ei ole ideaali nukkuma-asento). Lisäksi kehon yrittäessä hakea oikeaa asentoa, jatkuva liike heikentää syvää unta ja saattaa jopa herättää siitä. Koska olen pitkä ja hoikka, kunkin kehon alueen paino ei välttämättä riitä painamaan muotoa jämäkkään patjaan, joten siksi pehmeys on asiantuntijoiden sanojen mukaan tärkeä ominaisuus kohdallani.

Niinpä kriteereissä painoikin isosti, että patja mukautuu hyvin sekä nopeasti kropan muotoihin, eikä välttämättä vaadi siihen lämpöä, vaan kropan oma paino riittää. Aikani vertailtua ja lueskeltua palasin yhä vain yhden patjan äärelle, Asko Bonnell Dream Cumulus -älyvaahtopatjan (paksuus 8cm), ja sen lopulta klikkasin alen aikaan ostoskoriin. Innolla odotin patjaa saapuvaksi ja vihdoin eilen pääsin hakemaan patjan Askon Lanternan liikkeestä.

Olisinpa tehnyt tämän jo aiemmin!

Rullasin patjan heti sängylle lepäämään ja kiinnitin siihen ostamani patjan suojuksen (yksi sellainen asia lisää, jota en ollut aiemmin tajunnut hankkia) sekä lakanat, ja voilà, sänky sai vuoden sisään toisen merkittävän tasokohotuksen!

Kun heittäydyin illalla sänkyyn ensimmäinen ajatus oli, kuinka ihanasti patja heti mukautui kroppaan ja alaselkä tuntui heti saavan ihanan tuen – ihan erilaisen kuin koskaan ennen. Heti perään seuraava ajatus oli, että miksi ihmeessä en ole vaihtanut petaria aiemmin! Tästä ei ole enää paluuta.

Yön aikana havahduin useita kertoja siihen tunteeseen, kuinka patja tuntuu kulkevan oman kropan kaaria vasten täydellisesti, yhtä aikaa tukevasti ja mukautuvasti. Siten, että asentoa tee mieli muuttaa, on hyvä juuri siinä. Niinpä sitä vain oli, ihanassa pehmeässä pesämäisessä tunteessa, josta ei olisi aamullakaan tehnyt mieli irrottautua.

Vielä en toki osaa tai voi sanoa vaikutusta uneen. Viime yö oli vasta ensimmäinen uuden petarin kanssa ja ylipäätään huono vertailukohta, sillä stressasin saman päivän lääkärikäynnin jälkeen terveysasioita, jotka vyöryivät tietenkin yön tunteina mieleen.

Ostamani Askon patja on valmistettu Suomessa, minkä huomasin ostopäätöstä tehdessä olevan itselle yllättävänkin tärkeä asia. Nykyään unen lisäksi haluan panostaa etenkin isoja ostoksia tehdessä ns. parempiin valintoihin ja pitkäikäisyyteen, niinpä lähellä tuotetut kodin elementit kiinnostavat. Olenkin miettinyt, että kun pääsen laittamaan uutta kotia, haluan tehdä kaluste- ja materiaalivalintoja, jotka kestävät ei vain seuraavat viisi vuotta (kuten Ikea-sohvani tähän mennessä) vaan ainakin seuraavat 20 vuotta. En siis enää jaksa kalusterimpuloita tai pikaratkaisuja, vaan mieluiten odotan ja panostan kunnolliseen.

Ehkä niistäkin seuraa yhtä ilahtunut fiilis kuin uudesta odotetusta petauspatjasta!