Oi, olisi niin paljon kuvia ja aiheita, joista kirjoittaa, mutta päivät tuntuvat juoksevan ihan liian kovaa ja näissä maisemissa vaikka blogin päivitys poltteleekin näppejä, vettää hieman pidemmän korren kuitenkin muut matkan mahdollisuudet. Tänään on kulutettu jalkoja ja kasvatettu kantovoimia outletissa Sevillan tuntumassa, mutta siitä(kin) oma postauksensa tulossa ihan pian. Sitten on testattu kärsivällisyyttä paikallisen kuriiripalvelun kanssa ja koettu pieniä epätoivon välinpitämättömyyttä vastaan asioidessa.

Mies unohti Granadan hotelliin viime viikon puolivälissä suht arvokkaan tavarapussukkansa, ja sen saamisessa takaisin on ollut työtä. Saatiin järjestettyä niin, että kuriiripalvelu toisi sen seuraavaan paikkaan ja kyllähän sieltä paketti tulikin, mutta ei ollut sisällä meidän omaisuuttamme vaan jonkun polon upouusi Lumia. Kukaan ei myöntänyt virhettä tapahtuneen, vaikka kyllähän me tietenkin tiedettiin, ettei sisältö ollut meidän. Sittemmin on soiteltu, googlailtu, tavailtu espanjaa ja sumplittu asioita oikein olan takaa. Lopulta jotakuta alkoi kiinnostaa meille tullut paketti, ilmeisesti Lumiaansa kaivannut, ja selvitys alkoi.

Oma pakettimme saatiin välikäden avulla paikkallistettua perjantaina Madridista ja se luvattiin toimittaa täksi päiväksi jakelupisteeseen Sevillan ulkopuolelle. Niinpä starttasimme auton ja köröttelimme mukavan matkan lähetystä noutamaan, ja arvaatte varmaan, ettei mitään pakettia ollut tullut. Se on nyt kateissa, taas, eikä kukaan tiedä missä. Myöhemmin saatu puhelu asian tiimoilta vahvisti asiaa, ei löydy ei. Katsellaan. Asia on syönyt äärettömästi aikaa, vaivaa ja hermoja näin simppelin oloiseksi jutuksi. Puhumattakaan korvaavan tuotteen hankinnan kuluista ja epävarmuudesta, saadaanko pakettia koskaan takaisin. Eniten harmittaa se, ettei ketään tunnu kiinnostavan ja asiakaspalvelu on mitä on, puhumattakaan kielimuurin tuomista haasteista. Huuh, että sellaista, onneksi kyse on vain materiasta. Nyt pieni paussi altaalla ja sitten syömään – viimeinen ilta Sevillassa!

kuviollinen tunika 01 Tunika: Zara / Kaulakoru: Stradivarius / Laukku: Massimo Dutti / Kengät: Via Uno

Sevillaa ei odotettu turhaan, kaupunki on upea, tunnelmallinen ja mielettömän kaunis! Ihastuimme paikkaan niin paljon, että päätimme lisätä Sevillan osuuteemme vielä yhden yön, kaksi takana ja kaksi siis vielä edessä. Kaupungissa riittää hyvin nähtävää ja yhdellä ekstrapäivällä saadaan tähänkin lomapätkään kivasti lisää rentoutta. Hotellimme sijaitsee kirjaimellisesti kaiken keskellä, ja siitä on loistava tehdä pieniä kävelyretkiä erisuuntiin kaupunkia, palaten taas välillä levähtämään ja viilentymään jatkuvan paahteen keskellä. Vaikka ei ilma ihan liian kuumalta täällä ole tuntunut, toisin kuin vaikkapa Cordobassa, jossa seisova helle oli läpitunkevaa. Sevillan kaduilla kulkee toisinaan pieni tuulenvire, joka tekee käyskentelystä visuaalisesti vaikuttavilla kulmilla miellyttävää. Tänään on kierretty vanhan kaupungin kujia, ja eilen tehtin muun muassa täsmäisku valloittavaan Real Alcázar -palatsiin vehreine puutarhoineen, jossa pääsi nauttimaan varjoisista poluista ja uskomattomasta kauneudesta. Kaikki alla olevat kuvat on napattu palatsin muurien sisäpuolelta.

sevilla 1sevilla 22sevilla 23sevilla 18sevilla 15sevilla 3sevilla 21sevilla 14sevilla 7sevilla 2sevilla 4sevilla 13sevilla 16sevilla 20sevilla 24

Kaksi tavua ja sortuminen. Menin ostamaan kulmakynää pari päivää sitten hajonneen tilalle ja soruin. Italialaisessa Kikossa kaikki on aivan liian houkuttelevaa ja ihan liian edullista. Erityisesti kynsilakkojen värivalikoima on niin taivaallinen, että sen äärellä ei voi muuta kuin potea valinnanvaikeutta. Ostin kaksi Kikon kynsilakkaa aikoinaan Veronassa työreissulla poiketessani, ja olen ollut tyytyväinen sekä väreihin että pysyvyyteen, joten en osannut pysyä kohtuudessa nyt Sevillassa uudelleen Kikossa vieraillessani, 2,50 euron kynsilakkoja silmäillesäni ja miehen ostoon vieressä kannustaessa. Niinpä mukaan lähti kuusi kynsilakkkaa (enemmän kuin ikinä aiemmin kerralla) ja vähän muuta. Luulen, että nyt valikoimastani löytyy kynsilakkoja ihan riittämiin loppuelämäkseni (mutta ei erehdytä luulemaan sen tarkoittavan samaa, kuin uusien hankkimattomuus tästä eteenpäin).

kiko